>>Varsin monet itseään ateisteina pitävät nykyaikaiset ajattelijat väittävät, että ateismi ei ole maailmankatsomus eikä edellytä minkäänlaisia positiivisia uskomuksia. Sen sijaan ateistina pidetään henkilöä, jolta puuttuvat uskonnolliset uskomukset ja joka ei ole sitoutunut mihinkään vakiintuneeseen uskonnolliseen perinteeseen. Ateismi olisi tämän näkemyksen mukaan identtistä ei-uskonnollisuuden tai uskonnottomuuden kanssa. Tästä seuraa, että ateismia pidetään usein varsin minimaalisena väitteenä, joka ei edellytä kannattajiltaan muuta kuin riippumattomuutta uskonnollisista näkemyksistä.<<
- Onhan itsestään selvää, että ateismi ei ole maailmankatsomus.
En sitten tiedä, olisiko ateismi identtistä ei-uskonnollisuuden tai uskonnottomuuden kanssa. Ei välttämättä.
>>Teologit suhtautuvat tällaiseen ateismin määritelmään lähes poikkeuksetta varsin kriittisesti. Esimerkiksi David Bentley Hartin mielestä tämä on ”eräs oudoimmista väitteistä”, jonka esimerkiksi Richard Dawkins ja hänen lukuisat kannattajansa ovat esittäneet. Hartin mukaan on erittäin epäuskottavaa väittää, ettei jumalauskon puuttuminen edellyttäisi jonkinlaista maailmankatsomusta tai näkemystä todellisuudesta. Hart kirjoittaa lehdessä First Things (6/7, 2013):
"Menneiden sukupolvien ateistit tuskin olisivat sanoneet mitään tällaista, koska he elivät kulttuurissa, jonka jokainen ulottuvuus (taiteellinen, filosofinen, eettinen, sosiaalinen, kosmologinen) oli uskonnollisen todellisuuskäsityksen muokkaama. Lisäksi on selvää, että tämä väite on niin täydellistä hölynpölyä, että on vaikea pitää sen esittäjiä ateisteina missään järkevässä mielessä."
"Jumalaa ei voi eliminoida omasta maailmankuvasta rakentamatta kokonaan uutta filosofiaa, uutta maailmankuvaa."<<
."..väittää, ettei jumalauskon puuttuminen edellyttäisi jonkinlaista maailmankatsomusta tai näkemystä todellisuudesta."
- Ei kai kukaan ateisti tuollaista väitä. Minun maailmankatsomukseni (tai oikeastaan maailmankuvani) on tieteellinen, on ollut niin kauan kuin muistan. Ei se ole mihinkään muuttunut, Jumalaan uskovana tai ateistina.
"Jumalaa ei voi eliminoida omasta maailmankuvasta rakentamatta kokonaan uutta filosofiaa, uutta maailmankuvaa."
- Ei minun ole koskaan tarvinnut rakentaa uutta filosofiaa, uutta maailmankuvaa. Kun aikoinaan uskoin Jumalaan, minun maailmankuvani oli samanlainen kuin nytkin, tieteellinen maailmankuva.
Millainen teologien tai Jumalaan uskovien maailmankatsomus sitten on? Eikö se ole tieteellinen? Onko se muka jotenkin uskonnollinen? Millainen uskonnollinen maailmankuva sitten on?
Minä en ole koskaan uskonut, että Jumala on luonut maailman (maan ja taivaan). Minä vain uskoin Jumalaan, pidin samaan aikaan Raamatun kertomuksia vain uskonnollisina kertomuksina, jotka eivät oikeasti olleet totta. Johtuneeko siitä, että en ole jo lapsena täysin aivopesty uskovainen enkä ottanut Raamattua kirjaimellisesti. Ei kai suurin osa Jumalaan uskovistakaan ota? Ehkä Amerikassa...
- Onhan itsestään selvää, että ateismi ei ole maailmankatsomus.
En sitten tiedä, olisiko ateismi identtistä ei-uskonnollisuuden tai uskonnottomuuden kanssa. Ei välttämättä.
>>Teologit suhtautuvat tällaiseen ateismin määritelmään lähes poikkeuksetta varsin kriittisesti. Esimerkiksi David Bentley Hartin mielestä tämä on ”eräs oudoimmista väitteistä”, jonka esimerkiksi Richard Dawkins ja hänen lukuisat kannattajansa ovat esittäneet. Hartin mukaan on erittäin epäuskottavaa väittää, ettei jumalauskon puuttuminen edellyttäisi jonkinlaista maailmankatsomusta tai näkemystä todellisuudesta. Hart kirjoittaa lehdessä First Things (6/7, 2013):
"Menneiden sukupolvien ateistit tuskin olisivat sanoneet mitään tällaista, koska he elivät kulttuurissa, jonka jokainen ulottuvuus (taiteellinen, filosofinen, eettinen, sosiaalinen, kosmologinen) oli uskonnollisen todellisuuskäsityksen muokkaama. Lisäksi on selvää, että tämä väite on niin täydellistä hölynpölyä, että on vaikea pitää sen esittäjiä ateisteina missään järkevässä mielessä."
"Jumalaa ei voi eliminoida omasta maailmankuvasta rakentamatta kokonaan uutta filosofiaa, uutta maailmankuvaa."<<
."..väittää, ettei jumalauskon puuttuminen edellyttäisi jonkinlaista maailmankatsomusta tai näkemystä todellisuudesta."
- Ei kai kukaan ateisti tuollaista väitä. Minun maailmankatsomukseni (tai oikeastaan maailmankuvani) on tieteellinen, on ollut niin kauan kuin muistan. Ei se ole mihinkään muuttunut, Jumalaan uskovana tai ateistina.
"Jumalaa ei voi eliminoida omasta maailmankuvasta rakentamatta kokonaan uutta filosofiaa, uutta maailmankuvaa."
- Ei minun ole koskaan tarvinnut rakentaa uutta filosofiaa, uutta maailmankuvaa. Kun aikoinaan uskoin Jumalaan, minun maailmankuvani oli samanlainen kuin nytkin, tieteellinen maailmankuva.
Millainen teologien tai Jumalaan uskovien maailmankatsomus sitten on? Eikö se ole tieteellinen? Onko se muka jotenkin uskonnollinen? Millainen uskonnollinen maailmankuva sitten on?
Minä en ole koskaan uskonut, että Jumala on luonut maailman (maan ja taivaan). Minä vain uskoin Jumalaan, pidin samaan aikaan Raamatun kertomuksia vain uskonnollisina kertomuksina, jotka eivät oikeasti olleet totta. Johtuneeko siitä, että en ole jo lapsena täysin aivopesty uskovainen enkä ottanut Raamattua kirjaimellisesti. Ei kai suurin osa Jumalaan uskovistakaan ota? Ehkä Amerikassa...
Vastaukset 39
Vanhimmat
Alkoi hyvin. Ateismi ei ole maailmankatsomus. Se on yleisnimike kaikille niille ihmisille, mitkä eivät usko jumaliin.
Terminä se ei kuitenkaan ole sama kuin uskonnottomuuden kanssa. Uskonnotonkin voi uskoa Jumalaan, vaikka harjoita tai tunnusta mitään uskontoa.
Mielestäni uskonnoton ei ole ihan sama asia kuin ateismi.
Mutta miten niin uskonnoton voi uskoa Jumalaan?
Jos uskoo Jumalaan, se on uskontoa eli silloin ei voi ole uskonnoton.
Jo Jumalaan uskominen on uskontoa ja uskonnon harjoittamista.
Uskonto-sanalle on useita määritelmiä. Minulle uskonto tarkoittaa oppijärjestelmää, joka ilmenee usein erilaisina rituaaleina tai tapoina. Esimerkiksi buddhalaisuus on ateistinen uskonto. Joku voi myös uskoa Jumalaan tai korkeampaan voimaan ilman, että on uskonnollinen.
Sanan "yleismerkitys" kuitenkin on: Johonkin jumalaan (tai muuhun yliluonnolliseen olentoon tai prinsiippiin) uskominen on uskontoa. (Buddhalaisuus on siinä rajoilla, voidaan tulkita myös elämänkatsomukseksi.) Tietysti on erilaisia uskontoja, enemmän tai vähemmän järjestäytyneitä.
Samalla tavalla kuin kieli on ihmisten välinen kommunikaatioväline. Se tietysti manifestoituu eri kielinä: suomen kieli, ruotsin, englannin, saksan kieli, ranskan, espanja,,,
"Mutta miten niin uskonnoton voi uskoa Jumalaan?"
Olen uskonnoton, mutta uskon Joulupukkiin.
Minun ei tarvitse maksaa kirkollisveroa. Mutta jouluisin palaa rahaa niin ssssssssaatanasti!
Sanoilla on eri merkityksiä. Suomen kielitoimisto määrittelee ”uskonto” sanan seuraavasti:
”usko (3) ja siihen liittyvä pyhyyden kokemus yleismaailmallisena ilmiönä, joka us. on muotoutunut oppijärjestelmäksi ja ilmenee erilaisina (yhteisöllisinä) tapoina ja (palvonta)menoina.”
Tuossa on määritelmä (3).
Mitkä olivat ne määritelmät (1) ja (2) ovat?
Ja huomaa tuossa myös sana "usein" ja "yhteisöllisinä". Kyllä uskontoakin voi harjoittaa "ihan yksin"...
Huomaa itse myös ”on muotoutunut oppijärjestelmäksi”. Pelkkä usko johonkin jumalaan ei ole oppijärjestelmä.
Määritelmiä (=merkityksiä) oli annettu vain yksi. Sanalle ”usko” oli annettu useita merkityksiä ja kolmas näistä tarkoitti samaa kuin ”uskonto”.
Silti muualla löytyy sanasta ”uskonto” pidempiäkin pohdintoja ja yleisesti ottaen kyseisen sanan tarkasta merkityksestä on erilaisia käsityksiä. Mutta kyllä kai sillä tarkoitetaan yleisesti suurempaa oppijärjestelmää eikä yhden ihmisen uskoa jonkinlaiseen yliluonnolliseen persoonaan.
kts.
https://www.kielitoimistonsanakirja.fi/#/uskonto?searchMode=all
"Huomaa itse myös ”on muotoutunut oppijärjestelmäksi”. Pelkkä usko johonkin jumalaan ei ole oppijärjestelmä."
Lue sinäkin tarkemmin. Siinä sanotaan:
"joka us. on muotoutunut oppijärjestelmäksi"
eli on USEIN muotoutunut oppijärjestelmäksi, ei siis mitenkään välttämättä.
Ja todellakin, usko johonkin jumalaan ei ole oppijärjestelmä. Mutta johonkin jumalaan uskominen on uskontoa, Johonkin jumalaan uskominen on uskonnon harjoittamista.
Ja lisäyksenä vielä: Monilla lahkouskovaisilla on ihan oma "oppijärjestelmänsä", joka eroaa huomattavasti monien teologien käsityksistä, vaikka kyseessä olisi sama "uskonto". Monet kiihkouskovaiset jopa syyttävät teologeja harhaoppisuudesta, vaikka toisaalta juuri teologit (piispat ja kirkolliskokous) määrittelevät uskonnon sisällön.
Uskovat yittävät epätoivoisesti selittää ateismia, vaikka eivät ymmärrä siitä yhtään mitään. Ateismissa on vain yksi asia joka kertoo kaiken: jumalaa tai jumalia ei ole.
Mutta tämä on uskovaisille hyvin vaikeaa ymmärtää. He yrittävät väkisin liittää ateismiin asioita, jotka eivät loogisesti mitenkään liity ateismiin.
Uskovaiset väittävät esimerkiksi, että ateistit "ryyppäävät", vaikka joisivat vain viiniä esim. aterialla. Juovathan kristitytkin viiniä jopa ehtoollisella. On olemassa sanontakin (jota en nyt muista sanatarkasti), joka meni jotenkin näin: Buddhalaisuus on teen uskonto, islam kahvin uskonto ja kristinusko viinin uskonto...
No ohan se nyt vittu ihan selvä, että ateistit juopottelevat aina kun siihen tulee tilaisuus.
Mitä sitten? Voihan uskovainenkin juopotella vaikka kuinka. Ei se hänen uskovaisuuteensa tarvitse mitenkään vaikuttaa. Ei juopottelu ole ateismin olemukseen liittyvä piirre.
Ihmiset kyllä juopottelevat ihan olematta ateisteja... :)
Ei ateismi vaadi ihmistä juopottelemaan. Juopottelun ja ateismin välillä ei ole mitään loogista yhteyttä, kuten jo aikaisemmin sanoin. Ja voihan ateisti olla vaikka absolutisti...
Miksi muuten pitää trollata? Onko sinulla tylsää?
Ateistit ovat kipparikalle porukkaa!
Joo ja uskovaiset pelle hermanneja... Mitä tämä auttoi?... :)
Kipparikallet ovat kai kuitenkin aika vahvoja (asiassaan)...
Ateistisuus on heikkoutta!
jos uskot poliitikkoihin ja heidän tulevaisuuden lupauksiinsa olet uskovainen 🤣
Herkkäuskoisia sinisilmiä on paljon. Jos uskot senkin jälkeen, kun näet (tai kaiken järjen mukaan sinun pitäisi nähdä) sinua kusetetun, olet uskovainen.
En koskaan ymmärrä uskovaisissa yhtä asiaa: uskoon tulemisen pitäisi tehdä uskova onnelliseksi, mutta niin ei vaan tapahtuu. Uskovasta tulee uskonsa myötä pikkusieluinen nipottaja, joka jatkuu kaivaa keksittyjä vikoja ateismista. Ettekö voi olla onnellisia, kun kaikki on hyvin. Nauttisitte uskonne autuudesta koko rahalla. Mutta ei: heti alkaa se vinkuminen että ateisti sitä ja ateisti tätä. Tuntuu suorastaan naurettavalta.
Uskovia ei juurikaan ateistien piirissä näy, joten turhaan vikiset.
Näyttäähän noita olevan täällä ateismi-palstallakin.
Vaikka toisaalta en kyllä tunne mitään ateistipiirejäkään...
Ateisipiirejä ovat ne kaveriporukat, joissa pilkataan avoimesti uskovia kristittyjä ja nauretaan heille.
Tämän palstan ateistit muodostavat virtuaalisesti ateistien piirin.
Tällä palstalla on pari aitoa uskovaista kristittyä. Sitten on ateisteja, jotka tekeytyvät välillä uskovaksi kristityksi nostattaakseen vihaa kristittyjä kohtaan tms.
Mutta kysymys kuitenkin oikeastaan kuuluu siten, että tulevatko ihmiset oikeasti ateismillaan onnellisiksi? Vai onko ateismi vain pelkästään hetken huuman hakemista, joka lopulta kyllästyttää ja tekee ihmisen elämästä synkän ja mustan? Monet eivät välttämättä kestä ateismissa mukana ja sitten jättävät aatteen sen tyhjyyden takia. Toisaalta on olemassa monenlaisia ateistisia kulttuureja, joista toiset ovat enemmän yhteisöllisiä ja tarjoavat elämään sisältöä.
Mitä mieltä sinä olet, onko ateismi vain pelkkää synkkyyttä vailla mitään sisältöä, vai onko se täyttä elämää yksin ja toisten aatetoverien yhteydessä?
Ateismi ei tunnu miltään. Ainoa hupi ateistilla on vainota ja haukkua kristittyjä tällaisilla foorumeilla tai puhua heistä selän takana paskaa kaveriporukoissa. Vasten kasvoja eivät uskalla kristitylle mitään sanoa. Ehkä hyvä niin, sillä se olisi syrjintää ja kiihottamista vihaan uskonryhmää kohtaan(, jos vaikka työpaikalla alettaisiin taukohuoneessa mollata kristittyjä).
Ei ateismissa ole kyse onnellisuudesta eikä onnettomuudesta. Eikä ateismi ole aate.
Tekeekö sinut onnelliseksi tai onnettomaksi, jos tiedät, että Maa kiertää Aurinkoa?
Tekeekö sinut onnelliseksi tai onnettomaksi, jos tiedät, että Aurinko on tähti?
Samalla tavalla ateismi on käsitys todellisuudesta.
"Jumalaa ei voi eliminoida omasta maailmankuvasta rakentamatta kokonaan uutta filosofiaa, uutta maailmankuvaa."
Miksi pitäisi rakentaa kokonaan uusi maailmankuva?
Millainen on maailmankuva, johon kuuluu Jumala? Miten maailmankuva muuttuu, jos Jumala "eliminoidaan"?
Eräs ateistinen uskontotieteilijä sanoi, että ateistiksi tultaessa, Jumala vain pudotetaan pois maailmankuvasta. Mutta uskovaiset näyttävät väittävän, että uskovan maailmankuva jotenkin riippuu Jumalasta ja hänen maailmankuvansa jotenkin romuttuu, jos Jumala pudotetaan siitä pois. Mitä he tarkoittavat tällä? Ainakaan minun kohdallani ei mitään tuollaista tapahtunut...
Onhan postimerkkien keräilemättömyyskin tavallaan kannanotto, mutta ihan maailmankatsomus?
Ateisti ei usko jumaluuksien olemassaoloon, siinä kaikki.
Ateismi oli alunperin......n 6000 v sitten lahkojen vastustamista, uskottiin jumalaan, mutta ei kolmipäiseen!!
Usko on sisäänrakennettu perinnöllinen ominaisuus jokaisessa ihmisessä. Ei ole yhtäkään joka ei omaa kykyä uskoa johonkin.
Kun ekan kerran kuulin Baccaran laulun Yes Sir I can boogie! Uskoin heti tuohon kaunisääniseen laulajanaiseen. Myös omaan isäänsä moni uskoo lapsena.
Puhujan kauneus, viisaus, rikkaus, kieltäymys yms. Lisää hänen uskottavuuttaan ja karismaa.
Jos ateismia mainostaa joku rikas henkilö niin moni uskoo ilman kritiikkiä häneen.
Hitler keräsi helposti uskovia itseensä. Eräs nunna todisti että jopa koko Saksan kansaan vuodatetettiin henkeä erityistä Hitlerin puhuessa. Ne olivat siis kuin herätyskokouksia.
Uskoa on luonnollisena ominaisuutena kaikilla jopa kaverini kanilla sitä on jonkin verran. Monilla linnuilla on erityinen paikka johon ne vetäytyy rukoilemaan.
Varsinaisia ateisteja jotka eivät mihinkään jumaluuksiin usko muka mistä sellaisia voisi etsiä.
Eivät edes sanaa ja totuutta pidä minään.
Eräät CP vammaiset väittävät sellaisia olevansa, mutta en oikein usko siihenkään. Tunnen erään tytön joka oli aina iloinen ja profetaalinen. Mutta eräät pojat taas vakavia, murjottavia ja äreitä.
Jos ateismi on kirkon vastaisuutta niin se on ymmärrettävää joinakin aikoina kovina ja ahdistavina. Moni hihhuli voi ketä tahansa pikku Hitleriä kannattaa jos tuo vain hokee Jumalan nimeä. Ateismi on hyvä vastapooli ja kriitinen ulkopuolinen tarkastelija.
Ateismi on tosi typerää, koska he väittävät että kaikki on saanut alkunsa tyhjästä!
Olette pelle porukkaa!
Ateismi ei väitä mitään tuollaista.
Kosmologit (tiedemiehet) ovat kehittäneet alkuräjähdysteoriaa, se ei vielä ole ihan valmis, mutta sillä ei ole mitään tekemistä ateismin kanssa. Ei ateistin tarvitse tietää mitään alkuräjähdysteoriasta tai maailmankaikkeuden synnystä. Uskovaiset vain kuvittelevat kaikenlaista, ihan omaa typeryyttään.
Ihmisluontoon kuuluu mahdollisuus uskonnollisuuteen, mutta myös mahdollisuus päästä siitä yli.
Eikä isään tai vaikka Hitleriin "uskominen" ei ole samanlaista uskoa, uskonnollista uskoa. Jos uskot, että Maa kiertää Aurinkoa, se ei ole uskontoa. Jos uskot, että ystäväsi tulee käymään luonasi illalla kuten lupasi, se ei ole uskontoa.
Jumala on olemassa,piste
Ihmisellä on mahdollisuus muokata itseään mihin suuntaan vaan, Jumala on antanut hänelle vapaan tahdon.
Maailma on sen mukain en....on homoja, lesboja, sotahulluja, ateisteja jne
Onko sinulla todisteita Jumalan olemassaolosta, kysymysmerkki
Minä en ole koskaan kuullut todisteita, joten minun ei ole mitään syytä uskoa sellaista.
Ihmisellä on mahdollisuus muokata itseään mihin suuntaan vaan, evoluutio on antanut hänelle "vapaan tahdon".
Maailma on sen mukainen... Homous ei kuitenkaan ole valinta...
Jos Jumala olisi olemassa ja olisi kaikkivaltias ja kaikkihyvä, maailmassa ei oli pahuutta eikä edes sairautta...