Järkiohjeita liikunnan laadusta ja sen merkityksestä

Suomen uutena kansantautina pidetty liikkumattomuus on tärkeä aihe. Liikkumattomuudesta on tullut yksi kansantaudeistamme, mutta epäkohdan oikaisemiseksi on onneksi olemassa keinoja.

Tunti päivässä mitä tahansa mielekästä liikuntaa on järkevämpää kuin esimerkiksi testitulosten pakkomielteinen parantamisvimma. Tunti päivässä liikuntaa voi tarkoittaa muun muassa reipasta kävelyä luonnossa, aktiivista koiran ulkoiluttamista, tanssimista tai puiden halaamista – mitä tahansa sellaista fyysistä suorittamista, joka tuo ihmiselle hyvän mielen.

Urheilla ei kannata sen vuoksi, että näyttäisi mukamas hyvältä vaan siksi, että se tuntuisi hyvältä. Kukaan ei koskaan saa unelmakroppaa, eikä elämä ole mikään dieetti. Elämä on polku, jonka eri vaiheissa näytetään erilaiselta. On hyväksyttävä, etteivät kaikki päivät voi tuntua täydellisiltä, vaikka nukkuisi, söisi ja liikkuisi aina optimaalisesti.

Moni liikuntaa vihannut on innostunut aktiivisesti kuntoilemaan oivallettuaan, ettei oman fyysisen kunnon parantamisen tarvitse olla sitä, että alkaa yhtäkkiä leikkiä urheilijaa. Kun ymmärtää jo perusliikkumisen tuovan ihmiselle rutkasti uutta energiaa, sillä pääsee jo tosi pitkälle.

Takavuosien pitkäaikainen presidentti Urho Kekkonen oli kansallinen liikuntaikoni. Kekkosen korkeushyppyennätys oli 185 senttiä ja vauhdittomassa kolmiloikassa hän loikki liki 10 metriä (972 cm).

Samaa mieltä Stubbin kanssa siitä, että pyöräilyretkelle pukeudutaan shortsehin, mitä ennen tietenkin ajellaan säärikarvat.