Entä jos kitaristi?

Laadukasta kitaraa ei tarvitse kovin paljon "säädellä". Kaularautaa joutuu kenties välillä säätämään vähän, vuodenajan ja kosteuden vaikutuksesta johtuen. Muut asiat säädetään kerran ja pysyvät takuulla säädöissä.

Anonyymi kirjoitti:

Laadukasta kitaraa ei tarvitse kovin paljon "säädellä". Kaularautaa joutuu kenties välillä säätämään vähän, vuodenajan ja kosteuden vaikutuksesta johtuen. Muut asiat säädetään kerran ja pysyvät takuulla säädöissä.

Lue lisää

Joku ostaa yhden kalliin maksaen merkistä, joka ei kuitenkaan ole hintansa laatuinen, ja toinen ostaa useita halpoja ja tekee itse niistä hyviä, mutta siihen puuhaan voidaan sitten innostua liikaakin ja ostaa vaan niitä lisää. Ei niitäkään kitaroita tarvitse laadukkaiksi muutettuina enää sen enempää säädellä kuin niitä kalliina ostettujakaan.

Anonyymi kirjoitti:

Joku ostaa yhden kalliin maksaen merkistä, joka ei kuitenkaan ole hintansa laatuinen, ja toinen ostaa useita halpoja ja tekee itse niistä hyviä, mutta siihen puuhaan voidaan sitten innostua liikaakin ja ostaa vaan niitä lisää. Ei niitäkään kitaroita tarvitse laadukkaiksi muutettuina enää sen enempää säädellä kuin niitä kalliina ostettujakaan.

Lue lisää

Laatu ja hinta eivät ole sama asia. Usein korreloivat, mutta eivät aina. Halvallakin voi hyvin saada laadukkaan kitaran. Laadukas kitara tarvitsee vähemmän säätöä, oli se sitten halvempi tai kalliimpi.

Anonyymi kirjoitti:

Laatu ja hinta eivät ole sama asia. Usein korreloivat, mutta eivät aina. Halvallakin voi hyvin saada laadukkaan kitaran. Laadukas kitara tarvitsee vähemmän säätöä, oli se sitten halvempi tai kalliimpi.

Lue lisää

Laadukkaaksi itse muokattu kitara ja jo ostettaessa laadukkaaksi muokattu kitara ovat molemmat yhtä laadukkaita kun ovat, edes riippumatta hinnasta.

Anonyymi kirjoitti:

Laadukkaaksi itse muokattu kitara ja jo ostettaessa laadukkaaksi muokattu kitara ovat molemmat yhtä laadukkaita kun ovat, edes riippumatta hinnasta.

Toki. Tehtaalta valmiiksi laadukkaasti valmistetun kitaran kanssa on kenties helpompi elää. Vähemmän työtä jälkikäteen (omalta osalta). Toiset toki tykkäävät siitäkin hommasta, että saavat itse säädellä asioita. Jokainen tyylillään.

Olisi ikävä soittaa jatkuvasti yhdellä ja samalla kalliilla kitaralla, joka on kallis lähinnä vain sen tuotemerkkinsä vuoksi, ja jatkuvasti pelätä arvoesineensä kolhiutumista.

Anonyymi kirjoitti:

Olisi ikävä soittaa jatkuvasti yhdellä ja samalla kalliilla kitaralla, joka on kallis lähinnä vain sen tuotemerkkinsä vuoksi, ja jatkuvasti pelätä arvoesineensä kolhiutumista.

Lue lisää

Jos on oikein laadukas peli, niin se voi riittää ainoaksi kitaraksi, oma budjettini ei ole koskaan riittänyt, kuin korkeintaan parin tonnin kitaraan ja vaikka on puoli tusinaa sähköskebaa. niin yksikään ei ole ns. unelmieni kitara, on tullut vain aika randomina ostettua niitä vuosikymmenten saatossa. Jos nyt saisin vapaasti mennä hankkimaan uusia kitaroita, niin kaikki vanhat saisivat lähteä myyntiin. Kerran oli liikkeessä Gibsonin esittelijä, jolla oli viiden tonnin Lespoja esittelyssä, sellaista kun kokeilin, niin täytyi todeta, että hiton hyviä pelejä, ainakin ne muutama yksilö, joita kokeilin, jotain vosseja taisivat olla, oliko pientä relikointiakin. Kun on korkeintaan keskinkertaisia tullut aina soiteltua, niin jotenkin on oppinut heti huomaamaan, jos laadukas vehje tulee vastaan. Ihmetyttää tämän ketjun höpinät, että halvat olisivat mukamas niin hyviä, toki ovat paljon parempia, kuin aikoinaan, kun isä Vesterin osti, mutta laatu on aina laatua, puu on puuta, ja puussa on suuriakin laatueroja, kuten viuluistakin tiedetään. Työn laatu tietenkin, kaikki osat, sun muut. Mielestäni maksavat kyllä aivan liikaa nykyisin, mutta minähän en valitettavasti hinnottelupolitiikasta päätä, kaikki maksaa nykyisin muutenkin liikaa.

Kolhiutuminen ei ole ongelma, jos et ole keräilijä. Metallican Hammet soittaa Peter Greenin lespalla, joka oli ennen myös Gary Mooren käytössä, siinä on kerran kaula katkennut, ja Kirk tais onnistua katkomaan sen uudelleen, skeba kuitenkin korjattiin, väitetään vielä, että katkeaminen vain parantaa kitaraa.

Anonyymi kirjoitti:

Jos on oikein laadukas peli, niin se voi riittää ainoaksi kitaraksi, oma budjettini ei ole koskaan riittänyt, kuin korkeintaan parin tonnin kitaraan ja vaikka on puoli tusinaa sähköskebaa. niin yksikään ei ole ns. unelmieni kitara, on tullut vain aika randomina ostettua niitä vuosikymmenten saatossa. Jos nyt saisin vapaasti mennä hankkimaan uusia kitaroita, niin kaikki vanhat saisivat lähteä myyntiin. Kerran oli liikkeessä Gibsonin esittelijä, jolla oli viiden tonnin Lespoja esittelyssä, sellaista kun kokeilin, niin täytyi todeta, että hiton hyviä pelejä, ainakin ne muutama yksilö, joita kokeilin, jotain vosseja taisivat olla, oliko pientä relikointiakin. Kun on korkeintaan keskinkertaisia tullut aina soiteltua, niin jotenkin on oppinut heti huomaamaan, jos laadukas vehje tulee vastaan. Ihmetyttää tämän ketjun höpinät, että halvat olisivat mukamas niin hyviä, toki ovat paljon parempia, kuin aikoinaan, kun isä Vesterin osti, mutta laatu on aina laatua, puu on puuta, ja puussa on suuriakin laatueroja, kuten viuluistakin tiedetään. Työn laatu tietenkin, kaikki osat, sun muut. Mielestäni maksavat kyllä aivan liikaa nykyisin, mutta minähän en valitettavasti hinnottelupolitiikasta päätä, kaikki maksaa nykyisin muutenkin liikaa.

Kolhiutuminen ei ole ongelma, jos et ole keräilijä. Metallican Hammet soittaa Peter Greenin lespalla, joka oli ennen myös Gary Mooren käytössä, siinä on kerran kaula katkennut, ja Kirk tais onnistua katkomaan sen uudelleen, skeba kuitenkin korjattiin, väitetään vielä, että katkeaminen vain parantaa kitaraa.

Lue lisää

Laitan vielä tällaisen hauskan linkin, jossa voi nähdä miten rikki menneestä kitarasta saadaan taas oikein hieno, jopa parempi versio itsestään, kuin ehjänä, näinhän näistä kaula katkenneista Zipsöneista aina sanotaan.

https://www.youtube.com/watch?v=gzckZcYdDHI

Anonyymi kirjoitti:

Jos on oikein laadukas peli, niin se voi riittää ainoaksi kitaraksi, oma budjettini ei ole koskaan riittänyt, kuin korkeintaan parin tonnin kitaraan ja vaikka on puoli tusinaa sähköskebaa. niin yksikään ei ole ns. unelmieni kitara, on tullut vain aika randomina ostettua niitä vuosikymmenten saatossa. Jos nyt saisin vapaasti mennä hankkimaan uusia kitaroita, niin kaikki vanhat saisivat lähteä myyntiin. Kerran oli liikkeessä Gibsonin esittelijä, jolla oli viiden tonnin Lespoja esittelyssä, sellaista kun kokeilin, niin täytyi todeta, että hiton hyviä pelejä, ainakin ne muutama yksilö, joita kokeilin, jotain vosseja taisivat olla, oliko pientä relikointiakin. Kun on korkeintaan keskinkertaisia tullut aina soiteltua, niin jotenkin on oppinut heti huomaamaan, jos laadukas vehje tulee vastaan. Ihmetyttää tämän ketjun höpinät, että halvat olisivat mukamas niin hyviä, toki ovat paljon parempia, kuin aikoinaan, kun isä Vesterin osti, mutta laatu on aina laatua, puu on puuta, ja puussa on suuriakin laatueroja, kuten viuluistakin tiedetään. Työn laatu tietenkin, kaikki osat, sun muut. Mielestäni maksavat kyllä aivan liikaa nykyisin, mutta minähän en valitettavasti hinnottelupolitiikasta päätä, kaikki maksaa nykyisin muutenkin liikaa.

Kolhiutuminen ei ole ongelma, jos et ole keräilijä. Metallican Hammet soittaa Peter Greenin lespalla, joka oli ennen myös Gary Mooren käytössä, siinä on kerran kaula katkennut, ja Kirk tais onnistua katkomaan sen uudelleen, skeba kuitenkin korjattiin, väitetään vielä, että katkeaminen vain parantaa kitaraa.

Lue lisää

Jos se kaulan katkaiseminen ja vielä useampaan kertaan, ja liimaliitoksien suuri lukumäärä nähdään soitinta parntavana asiana, niin ei sitten puulaaduillakaan ole mitään väliä, ja sähkökitara on varsin yksinkertainen laite.

Anonyymi kirjoitti:

Jos se kaulan katkaiseminen ja vielä useampaan kertaan, ja liimaliitoksien suuri lukumäärä nähdään soitinta parntavana asiana, niin ei sitten puulaaduillakaan ole mitään väliä, ja sähkökitara on varsin yksinkertainen laite.

Lue lisää

Ehkä laadukasta puuta voi työstää paremmin, ei pitäs olla henkimaailman juttuja.

Voihan sitä tehdä halvoilla kitaroilla testejä, katkoo kaulat ja vie ammattimiehelle korjattavaksi, tuskin kukaan kuitenkaan viitsii lähteä moiseen leikkiin.

Aika hyviä videoita tekee eräs suomalainen kaveri, ostelee halpoja skeboja, tekee niistä esittelyn ja myy pois. Ihmiset tuntuu tällä palstalla olevan kovin kallellaan näihin halpoihin soittimiin, niin ehkä kiinnostaa?

https://www.youtube.com/watch?v=dM9zKKiZoxc

Parin tonnin Fendereitä ja Gibsoneita usein suositaan, ja ne eivät mielestäni ole laadultaan oikein hintansa väärtejä, pitää pistää hintaa lisää, ennen kuin aletaan puhua laadusta. Kaksi viimeisintä kitaraani ovat juuri näitä parin tonnin luokkaa, strato ja lespa, jotka oli välittömästi takuuhuollossa. Nämä valmistajat ilmeisesti keskittyvät nykyään enemmänkin kalliisiin malleihin, perusmallit tehdään samoin kuin halpiskitarat, näköjään.

Fenderin tehtaalla Californiassa meksikaanit kuulemani mukaan rakenteleekin näitä perusmalleja, Ihmekös se laatu sitten ei enää pahemmin Mehikon malleista poikkea.

Anonyymi kirjoitti:

Laitan vielä tällaisen hauskan linkin, jossa voi nähdä miten rikki menneestä kitarasta saadaan taas oikein hieno, jopa parempi versio itsestään, kuin ehjänä, näinhän näistä kaula katkenneista Zipsöneista aina sanotaan.

https://www.youtube.com/watch?v=gzckZcYdDHI

Lue lisää

Melkein kuka tahansa korjaisi sen yhtä hyvin sopivilla Bilteman työkaluillaan ja käyttämällä siihen riittävästi aikaansa. Korjaaja sanoi korjaamiseen menneen 5 minimissäänkin 10 -tuntista työpäivää. Suomessa ammattilaisella teetettynä se maksaisi varmaankin 4 tonnia, joten ei.

Anonyymi kirjoitti:

Melkein kuka tahansa korjaisi sen yhtä hyvin sopivilla Bilteman työkaluillaan ja käyttämällä siihen riittävästi aikaansa. Korjaaja sanoi korjaamiseen menneen 5 minimissäänkin 10 -tuntista työpäivää. Suomessa ammattilaisella teetettynä se maksaisi varmaankin 4 tonnia, joten ei.

Lue lisää

Jaa, mihin niitä ammattilaisia sitten tarvitaan?

Halpaa voi kuka tahansa säätää niin paljon kuin sielu sietää, mutta arvokkaampi on parempi antaa kokeneemman käsiin, joka tietää heti miten homma tehdään, ei mene aikaa ihmettelemiseen ja kokeiluihin, yritys ja erehdys tyyliin. Youtubessa on kaikenlaisia kitarakorjaus- ja rakennusvideoita, joissa homma hoituu erittäinkin sukkelaan, ei sellaisesta voi tuhansia euroja veloittaa, ellei kyseessä ole joku antiikkikitara, jonka arvo pyörii jopa kymmenissä tuhansissa euroissa.

Anonyymi kirjoitti:

Jaa, mihin niitä ammattilaisia sitten tarvitaan?

Halpaa voi kuka tahansa säätää niin paljon kuin sielu sietää, mutta arvokkaampi on parempi antaa kokeneemman käsiin, joka tietää heti miten homma tehdään, ei mene aikaa ihmettelemiseen ja kokeiluihin, yritys ja erehdys tyyliin. Youtubessa on kaikenlaisia kitarakorjaus- ja rakennusvideoita, joissa homma hoituu erittäinkin sukkelaan, ei sellaisesta voi tuhansia euroja veloittaa, ellei kyseessä ole joku antiikkikitara, jonka arvo pyörii jopa kymmenissä tuhansissa euroissa.

Lue lisää

Ammattilainen eli tottunut tekee sen vaan nopeammin. Videossa ammattilaisella kului siihen viisi pitkää työpäivää. Kyllä koko työviikon työstä joutuu Suomessa vaan pulittamaan paljon kun sille tekijälle jää lopulta siitä käteen vain kolmannes.

Anonyymi kirjoitti:

Jos on oikein laadukas peli, niin se voi riittää ainoaksi kitaraksi, oma budjettini ei ole koskaan riittänyt, kuin korkeintaan parin tonnin kitaraan ja vaikka on puoli tusinaa sähköskebaa. niin yksikään ei ole ns. unelmieni kitara, on tullut vain aika randomina ostettua niitä vuosikymmenten saatossa. Jos nyt saisin vapaasti mennä hankkimaan uusia kitaroita, niin kaikki vanhat saisivat lähteä myyntiin. Kerran oli liikkeessä Gibsonin esittelijä, jolla oli viiden tonnin Lespoja esittelyssä, sellaista kun kokeilin, niin täytyi todeta, että hiton hyviä pelejä, ainakin ne muutama yksilö, joita kokeilin, jotain vosseja taisivat olla, oliko pientä relikointiakin. Kun on korkeintaan keskinkertaisia tullut aina soiteltua, niin jotenkin on oppinut heti huomaamaan, jos laadukas vehje tulee vastaan. Ihmetyttää tämän ketjun höpinät, että halvat olisivat mukamas niin hyviä, toki ovat paljon parempia, kuin aikoinaan, kun isä Vesterin osti, mutta laatu on aina laatua, puu on puuta, ja puussa on suuriakin laatueroja, kuten viuluistakin tiedetään. Työn laatu tietenkin, kaikki osat, sun muut. Mielestäni maksavat kyllä aivan liikaa nykyisin, mutta minähän en valitettavasti hinnottelupolitiikasta päätä, kaikki maksaa nykyisin muutenkin liikaa.

Kolhiutuminen ei ole ongelma, jos et ole keräilijä. Metallican Hammet soittaa Peter Greenin lespalla, joka oli ennen myös Gary Mooren käytössä, siinä on kerran kaula katkennut, ja Kirk tais onnistua katkomaan sen uudelleen, skeba kuitenkin korjattiin, väitetään vielä, että katkeaminen vain parantaa kitaraa.

Lue lisää

Jos kuvittelee että useammat liimaliitokset vaan parantavat sointia niin sittenhän kannattaa hankkia lastulevykitara. Tässä etsitään lastulevyä kitaroista:
https://youtu.be/o0tCx8_nfq4?si=w--O9VOLbVVDZ6Ui

Anonyymi kirjoitti:

Jos on oikein laadukas peli, niin se voi riittää ainoaksi kitaraksi, oma budjettini ei ole koskaan riittänyt, kuin korkeintaan parin tonnin kitaraan ja vaikka on puoli tusinaa sähköskebaa. niin yksikään ei ole ns. unelmieni kitara, on tullut vain aika randomina ostettua niitä vuosikymmenten saatossa. Jos nyt saisin vapaasti mennä hankkimaan uusia kitaroita, niin kaikki vanhat saisivat lähteä myyntiin. Kerran oli liikkeessä Gibsonin esittelijä, jolla oli viiden tonnin Lespoja esittelyssä, sellaista kun kokeilin, niin täytyi todeta, että hiton hyviä pelejä, ainakin ne muutama yksilö, joita kokeilin, jotain vosseja taisivat olla, oliko pientä relikointiakin. Kun on korkeintaan keskinkertaisia tullut aina soiteltua, niin jotenkin on oppinut heti huomaamaan, jos laadukas vehje tulee vastaan. Ihmetyttää tämän ketjun höpinät, että halvat olisivat mukamas niin hyviä, toki ovat paljon parempia, kuin aikoinaan, kun isä Vesterin osti, mutta laatu on aina laatua, puu on puuta, ja puussa on suuriakin laatueroja, kuten viuluistakin tiedetään. Työn laatu tietenkin, kaikki osat, sun muut. Mielestäni maksavat kyllä aivan liikaa nykyisin, mutta minähän en valitettavasti hinnottelupolitiikasta päätä, kaikki maksaa nykyisin muutenkin liikaa.

Kolhiutuminen ei ole ongelma, jos et ole keräilijä. Metallican Hammet soittaa Peter Greenin lespalla, joka oli ennen myös Gary Mooren käytössä, siinä on kerran kaula katkennut, ja Kirk tais onnistua katkomaan sen uudelleen, skeba kuitenkin korjattiin, väitetään vielä, että katkeaminen vain parantaa kitaraa.

Lue lisää

Kolhiutunut ei saa olla aidosti kolhiutunut säilyttääkseen arvonsa vaan mahdollisten kolhujen pitää olla sitten uutena valmistajan tekemiä tekokolhuja. Itse en tekokolhittua arvosta enkä haluaisi. Aidot kolhut laskevat arvokitaran arvoa elleivät ne ole Peter Greenin tai vastaavan erittäin kuuluisan kitarasankarin tekemiä kolhuja.

Anonyymi kirjoitti:

Jos kuvittelee että useammat liimaliitokset vaan parantavat sointia niin sittenhän kannattaa hankkia lastulevykitara. Tässä etsitään lastulevyä kitaroista:
https://youtu.be/o0tCx8_nfq4?si=w--O9VOLbVVDZ6Ui

Lue lisää

Hyvä, että joku jaksaa näitäkin videoita nettiin tehdä, ihan hauskaa analyysia asiasta.

Olispas ollut tämä netti silloin, kun Vesterini ostin vuonna jotain -85. Netti on varsinainen tiedon aarrearkku, Pandoran lipaskin ehkä välillä.

Nykyään halvatkin kitarat tehdään kalliin näköisiksi, ennen halpa kitara oli ruma kuin piru.

Ihan kaikkein halvimpia kitaroita en lähtisi ostelemaan, sellanen 700 euron budjetilla saa jo aika vaikuttavankin skeban linnunsilmävaahterakaulalla, lukkovirittimilläkin, et sillai. Laitetaan laiskoille pari omaa ehdotustani mikä kannattaisi ostaa.

https://www.gear4music.fi/fi/Kitarat-ja-bassot/Cort-G290-Fat-II-Antique-Violin-Burst/4NIK?msclkid=bc23fb2937ce1bba3f299fc6b8160e83&utm_source=bing&utm_medium=cpc&utm_campaign=DSA | Multi target&utm_term=gear4music&utm_content=Upper | All Products

Tai
https://eartguitar.com/collections/all

Anonyymi kirjoitti:

Kolhiutunut ei saa olla aidosti kolhiutunut säilyttääkseen arvonsa vaan mahdollisten kolhujen pitää olla sitten uutena valmistajan tekemiä tekokolhuja. Itse en tekokolhittua arvosta enkä haluaisi. Aidot kolhut laskevat arvokitaran arvoa elleivät ne ole Peter Greenin tai vastaavan erittäin kuuluisan kitarasankarin tekemiä kolhuja.

Lue lisää

Paras relikointi saadaan tietenkin vetämällä kitaraa mopon perässä soratiellä.

En minäkään oikein lämpene tehdasrelikoinnille, maltillinen kevyempi relikointi voisi vielä mennä, mutta heviosasto menee jo liian raiskatuksi. Hintakin relikoiduilla on niin hirvittävä, että jätän suosiolla väliin.

Oma esteettinen silmäni kyllä kertoo parhaiten mikä näyttää hyvältä ja mikä ei, en esimerkiksi pidä yhtään lespoista, joissa kannen kuviointi menee vähän miten sattuu, en ottais edes ilmaiseksi 5000 euron lespaa, jonka kansikuviointi on aivan vinksin vonksin, enkä taida olla edes ainoa, aika usein kuitenkin näkee niitäkin rumiluksia. Enkä tykkää ollenkaan mustista kitaroista, jos niissä ei ole vaahteraotelautaa, sopii pimeämpään metalliin varmasti äärimmäisen hyvin, vaikka metallifani olenkin, niin kaikkein mustin osasto ei vaan nappaa.

Siitä Peter Greenin kitarasta taidettiin muuten pyytää jopa miljoonaa, mutta hinta tippuikin sitten melkoisesti. Hammetiltahan kysyttiin, että haluaako hän ostaa sen, Hammet kieltäytyi kohteliaasti, koska oletti kitarasta pyydettävän aivan hirmuisia, sai sitten sopuhintaan.

Anonyymi kirjoitti:

Paras relikointi saadaan tietenkin vetämällä kitaraa mopon perässä soratiellä.

En minäkään oikein lämpene tehdasrelikoinnille, maltillinen kevyempi relikointi voisi vielä mennä, mutta heviosasto menee jo liian raiskatuksi. Hintakin relikoiduilla on niin hirvittävä, että jätän suosiolla väliin.

Oma esteettinen silmäni kyllä kertoo parhaiten mikä näyttää hyvältä ja mikä ei, en esimerkiksi pidä yhtään lespoista, joissa kannen kuviointi menee vähän miten sattuu, en ottais edes ilmaiseksi 5000 euron lespaa, jonka kansikuviointi on aivan vinksin vonksin, enkä taida olla edes ainoa, aika usein kuitenkin näkee niitäkin rumiluksia. Enkä tykkää ollenkaan mustista kitaroista, jos niissä ei ole vaahteraotelautaa, sopii pimeämpään metalliin varmasti äärimmäisen hyvin, vaikka metallifani olenkin, niin kaikkein mustin osasto ei vaan nappaa.

Siitä Peter Greenin kitarasta taidettiin muuten pyytää jopa miljoonaa, mutta hinta tippuikin sitten melkoisesti. Hammetiltahan kysyttiin, että haluaako hän ostaa sen, Hammet kieltäytyi kohteliaasti, koska oletti kitarasta pyydettävän aivan hirmuisia, sai sitten sopuhintaan.

Lue lisää

Tässä on yksi esimerkki:
https://www.thomann.de/fi/fender_ltd_53_tele_sh_relic_an_blonde.htm

Sitä on tekosotkettu isolla rahalla. Ei ikinä.

Anonyymi kirjoitti:

Tässä on yksi esimerkki:
https://www.thomann.de/fi/fender_ltd_53_tele_sh_relic_an_blonde.htm

Sitä on tekosotkettu isolla rahalla. Ei ikinä.

Lue lisää

Täytyy olla kyllä aika erikoinen esteettinen silmä sillä, joka tuollaisen rumiluksen ostaa, kuin olis roviolla poltettu, ehkä joku death metal mies vois saada tuosta kiksit, vaikea uskoa, että kukaan haluaisi tuon näköisen telen.

Sitten on tämä ns. karkkiosasto, esim. Carvin, tai kotimainen Ruokangas. kuka niitäkin soittaa? Onhan ne kauniita, mutta ehkä jo liiankin kauniita.

Jason Becker soitti Carvinilla, muita en tiedä, luulisi että kelpaisivat monille muillekin?

Heepin Box soitti aikoinaan Ruokankaan kitaroilla, mutta ei enää, miksei?

Ainakaan netin videoiden mukaan.

Jos nyt vaikka ostaisin Ruokankaan hienon kitaran, niin se voisi näyttää muiden kitaroideni rinnalla hieman hassulta, liian hienolta ja se saattaisi tökkiä.

Anonyymi kirjoitti:

Tässä on yksi esimerkki:
https://www.thomann.de/fi/fender_ltd_53_tele_sh_relic_an_blonde.htm

Sitä on tekosotkettu isolla rahalla. Ei ikinä.

Lue lisää

Siinä vasta onkin kitaroiden "spurgu"!

Anonyymi kirjoitti:

Siinä vasta onkin kitaroiden "spurgu"!

Lainausmerkeissä joo, feikkispurgu on ei edes spurgu.

Anonyymi kirjoitti:

Siinä vasta onkin kitaroiden "spurgu"!

Yhtä tyhmää kuin esittää alkoholistia muovioksennus rinnuksilla.

Anonyymi kirjoitti:

Täytyy olla kyllä aika erikoinen esteettinen silmä sillä, joka tuollaisen rumiluksen ostaa, kuin olis roviolla poltettu, ehkä joku death metal mies vois saada tuosta kiksit, vaikea uskoa, että kukaan haluaisi tuon näköisen telen.

Sitten on tämä ns. karkkiosasto, esim. Carvin, tai kotimainen Ruokangas. kuka niitäkin soittaa? Onhan ne kauniita, mutta ehkä jo liiankin kauniita.

Jason Becker soitti Carvinilla, muita en tiedä, luulisi että kelpaisivat monille muillekin?

Heepin Box soitti aikoinaan Ruokankaan kitaroilla, mutta ei enää, miksei?

Ainakaan netin videoiden mukaan.

Jos nyt vaikka ostaisin Ruokankaan hienon kitaran, niin se voisi näyttää muiden kitaroideni rinnalla hieman hassulta, liian hienolta ja se saattaisi tökkiä.

Lue lisää

Toivottavasti tuollaiset kalliit tekovauriot pinnassa on myös suojattu hyvin vaurioilta.

Ehkä olis sittenkin pitänyt alkaa pianistiksi, tämä kitarahulluus on ärsyttävää, miksi hienoja kitaramalleja ja -merkkejä pitää olla niin paljon, ahdistaa...

Yksi humbucker mikeillä oleva kitara, yksi single coil mikeillä oleva kitara ja yksi akustinen kitara. Kolmella pärjää hyvin.

Anonyymi kirjoitti:

Yksi humbucker mikeillä oleva kitara, yksi single coil mikeillä oleva kitara ja yksi akustinen kitara. Kolmella pärjää hyvin.

Hiton hyvä strato ja lespa, siinäpä se voisi olla.

Monet soittavat vain tietyllä kitaralla, aika monet vaihtelee näiden kahden edellä mainitun välillä. Heviosasto on sitten ihan oma juttunsa suunnikkaineen ja muine kummallisine muotoineen. Onneksi ne muodot eivät nappaa, jotain rajaa sentään onneksi tulee, ettei nyt ihan 50 kitaraa tarvitse olla. Kymmenen olisi ehkä ideaali omalla kohdallani, tietyt ikuiset perusmallit, ne jotka ovat olleet jo 70 vuotta kuvioissa ja moderneja niiden sekaan sopivasti.

Joillain on vain liikaa rahaa, eräät herrat Malmsteen ja Vai soittavat lähinnä yhdellä kitaramallilla ja tietyllä värilläkin vielä.

Itse en oikein osaa päättää mikä kitarani on kaikista kivoin, jonain päivänä innostun soittamaan jotain kitaraani ja toisena päivänä jotain toista, jokainen tuntuu olevan oma juttunsa, en osaa päättää mikä kitaroistani olisi täysin suveriini. Luulisi olevan vaan hyvä juttu, että soittelee erilaisia kitaroita, tekniikka vaan paranee tai sitten asia onkin päinvastoin. Mitä siellä opistossakin sanotaan tästä asiasta?

Humalatila auttaisi, ja ettei ajattele.

Miksi Gibson yhä käyttää sitä vanhaa huonekalulakkaa? Siinä alkaa heti näkyä kuluminen eikä se suojaa kolhuilta. Saako edes heidän custom shopista paremman lakkauksen, tai saako ostaa ilman lakkausta ja lakata itse? Väite huonekalulakan muka paremmasta soinnista olisi kyllä jo liikaa.