Oletko hyvää seuraa?
Me ei harrastettaisi edes seksiä, eikä nukuttais samassa sängyssä.
Olisit kuin joku lapsuuden kaveri, leikittäis vaan.
Mitä sitä hyvää suhdetta pilaamaan seksillä tai tunteilla?
Se myös tarkoittaa sitä, että ei asuta saman katon alla ja tiemme eroavat aikanaan.
Me ei harrastettaisi edes seksiä, eikä nukuttais samassa sängyssä.
Olisit kuin joku lapsuuden kaveri, leikittäis vaan.
Mitä sitä hyvää suhdetta pilaamaan seksillä tai tunteilla?
Se myös tarkoittaa sitä, että ei asuta saman katon alla ja tiemme eroavat aikanaan.
Vastaukset 262
Vanhimmat
Sellaiseksi maailma on vaan mennyt, kaikki tahtovat olla itsenäisiä.
Olkaa vaan ja sitten teitä kohdellaankin sen mukaisesti.
Ehkä jossain kaukana tästä babyloniasta on vielä jotain aitoa ja oikeaa.
Ei tämä maailma ja sen ihmiset parane. Siksi Jumala luo uudet taivaat ja uuden maan. Ja tämän nykyisen hän hävittää. Ja monet luulevat että tämä on satua ja toiset eivät tee oikeaa ratkaisua uskoa Jeesukseen. Jumalan valtakunnassa on rauha ja lepo ja lohdutus. Siellä ei enää tarvitse kuunnella pahuutta rakastavien ihmisten turhia höpinöitä. He ovat kaikki iankaikkisessa tulessa ja häpeässä.
Siinä järellistä puhetta. Tiesitkö että monet uskovatkin ovat paatuneet.
Aijaa. Leikkisitkö minun kanssa barbeilla? Olisit se Ken ja mulla olis sitte se ultrahair-Barbie. Muistan ku minulla oli semmoinen punainen Ferrari tai sillä mun Barbiella oli. 😄
En leikkisi, me askarrellaan jotain uusia ja omia juttuja ja leikittäis sitten niillä.
No seki passaa.
Mulla on tossa moottorit, ostetaan kummatkin rullaluistimet ja sitten lähetään luistelemaan ja kovin.
:)
Meinaatko, että mulla ei vauhtia riitä ilman moottoria? 😆
Niillä mennään ainaki 80km/h.
Et pysyis mukana ilman.
:)
No joo, en sentään. 😄
Tehdään niillä road trip.
Latauksella pääsis aina joku reilu 200km.
Oisko hienoo?
:)
No oiskai se makia! 🤗
Nyt nukkumaan. Hyvää yötä ja huomenta.. 🙃
Käytät vauhtia
Typerä biisi minusta. Sinä tykkäät.
Ja laalettaisii ylämäki alamäki ylämäki alamäki löydämme rakkauden en pilsneriä juo enää ikinä...
leikittäis lääkärileikkejä
Stingilläkin oli joku tohon liittyvä kappale.
Ill be watchin ya
Juu ihan hyvä idea😎
Ei kiitos.
Siinä mielessä tää on hienoa, voi sanoa niin tai näin, tulos on sama, eli ei mitään.
Mikä tämä ajatus on että ei seksiä tai että ei nukuta samassa sängyssä?
"Mitä sitä hyvää suhdetta pilaamaan seksillä tai tunteilla"
Mistä nämä tällaiset ajatukset ovat peräisin?
T:nimimerkki hämmentynyt nainen.
Aattelin sitä kun oikeesti tahtoisin ehkä sen elämänkumppanin, mutta toisaalta sellaista ei niin helposti löydy.
Ehkäpä sitten löytyy sitten joku seuralainen jonka kanssa on mukava tehdä asioita, mutta on kaveri.
Jos löytyy joku hyvä kaveri niin kannattaako sitä suhdetta pilata syventämällä sitä?
En tiedä , ehkä et ole hän koska luulin että molemmilla on tunteita toisiamme kohtaan.
Nää miehekkeet esiintyvät jatkuvasti naisina, poistakaa noi kirjoittajat!
Ei niin jos suhde ei sit toimikkaan ja ero tulee niin hyvä kaverisuhde loppuu. Kaverit kverina ja romanttiset suhteet erikseen.
Itse miehenä ja hylättynä sellaisena ymmärrän aloittajan ajatusta erinomaisesti! 👍👍
Ootko alannu pelkäämään tai kammoamasn kaikkea muuta
Ja haluat oikesti kevyen ja helpon suhteen
Jossa ei tuu paha mieli muttei kyllä tapahdukaan mitään.
Liekö sun elämä ollut joskus haastavaa etkä jaksa juuri muuta kun ihan ilmankevyttä oleilua .
Minä ymmärrän sinua syystä.
Tarvitset iloa ja varsinkin vapautta ...
Haluat ja haet tasapainoa sitä se on
Naiselta
Hyvässä seurassa on aina hyvä olla, mutta en mä hyvienkään ystävieni kanssa edes halua samassa taloudessa asua.
Onnea sulle etsintään😊
En edes etsi sellaista.
Ei kukaan edes lähde sellaiseen "suhteeseen", sellaiset olisi sitten sieltä lapsuudesta asti jo.
Se menee niin, että jos joku tuolla irl tulee juttelemaan hän on jo kiinostunut.
"Se menee niin, että jos joku tuolla irl tulee juttelemaan hän on jo kiinostunut."
No johan on olettamat. Ainakaan mun kohdallani jutteleminen ei kerro mitään kiinnostuksesta. Mulla voi olla vaikka ihan vaan tylsää ja se jolle juttelen vaikuttaa "turvalliselta" jutustelukaverilta.
Se nyt riippuu aika paljon tilanteesta.
Jos joku siihen tulee, niin ei hän siihen tulisi ellei olisi kiinostunut.
Tarkoitan nyt, että en varmaan olisi sellaisessa paikassa johon kokoonnutaan ja small talkataan.
Olisin todennäköisesti sivummalla, eikä olisi syytä tulla siihen juttelemaan ellei tahtoisi jotain saada selville.
Kuten totesin, niin johan on oletus. Minun kohdallani se ei kerro kiinostuksesta yhtään mitään. Ja tuo tilanne kuulostaa juurikin sellaiselta, että voisin hyvin kin jutella, totaalisesti ilman mitään henkilökohtaista kiinnostusta, tylsistyneenä, jonkun kanssa, joka vaikuttaa turvalliselta keskusteluseuralta.
Olis se kyllä kiva nähdä, että jollain on niin paljon sanottavaa, että tulee sinne sivuun jossa mä olen kaukana kaikesta, ihan vaan höpisemään ummet ja lammet.
Tuokin on outo olettama, että on paljon sanottavaa tai että pitäisi olla jotenkin paljon sanottavaa. Itsehän en siis mitenkään viihdy isomman joukon huomion keskipisteenä, mutta joskus on kiva jutustella. Silloin juurikin jutella jossain sivussa, yksittäisen ihmisen kanssa, on se hyvä juttu. ei tuollainen aiemmin kuvattu "kokoonnutaan ja small talkataan". tuollainen on painajainen, ei kiitos.
Mitä sä tulisit mulle sanomaan?
lattialla olisi tilaa, mä olen hakenut rauhaisan nurkkani jostain, tilaa olisi sullekin löytää rauhaisa nurkkasi, miksi sä tulisit siihen mun nurkkaani?
Tilanteestahan se riippuu mistä ihmiselle puhuu. Vai onko sulla joku vakiokaava, jonka mukaan aina puhut? Ei mulla ainakaan ole. Ja johan sen sanoin, jos mulla on vaikka tylsää ja tosiaan vaikka etsin turvallista seuraa (en tietenkään tiedä millainen yksilö sä olet, että täyttäisitkö tuon kriteerin, mutta jos), joka ei itse yritä tunkea seuraani. Eli jos en kaipaa seuraa, joka etsii seuraa, mutta ihan mielelläni jonkun kanssa juttelisin, niin silloin hyvinkin voisin johonkin syrjempään, jonkun turvallisen oloisen seuraan mennä. Eikä mulla kävisi mielessäkään, että hän jotenkin automaattisesti odottaisi jotain kiinnostusta. Ihmisillä on kyllä kummallisia olettamia. Olisko tämä taas joku uniikki suomalainen juttu, että jutteleminen = kiinnostus.
Jos joku siihen viereen tai lähelle hakeutuu, niin kai siinä nyt jotain kiinostusta on.
Kai mä jotenkin täytän ne kriteerit, että mä oon se jolle mennään ehkä ne small talkitkin höpisemään, mut jos joku hakeutuis sinne sivulle mun seuraan, niin se ei olis enää sellasta spontaania juttua että vähän vaan jutellaan.
Onnen onkijoita on monenmoisia
Minä en tuollaista ikinä olettaisi, mutta näköjään toiset sitten olettavat ... kiinnostusta. Minulta tuollainen käytös tosiaan ei tarkoittaisi yhtään mitään sen kummempaa. Jos en koe halua mennä yksikseni johonkin nököttämään, enkä mihinkään isoon porukkaan, niin sittne menen syrjemmälle jonkun kanssa muuten vaan juttelemaan. Juu, olen varmaankin hyvin epäsuomalainen yksilö. 🤣
Ja siis ei se mitään, saahan sitä olettaa. Ei sitä voi kieltääkään. Mä en kuitenkaan ole vastuussa kenenkään oletuksista.
Miksi sä valitsisit mut kaikkien keskeltä ja tulisit siihen mun viereen hengaamaan ja viettämään aikaa?
Jos haluaisit olla rauhassa niin saisit olla, mut sä haet seuraa ehkä hyvää seuraa ja kai sulla on joku taka-ajatuskin.
Vai tulisitko siihen tunneiksi hengaamaan ja juttelemaan etkä edes kaiken sen jälkeen pyytäisi puhelinnumeroa?
Johan mä sanoin sen useamman kerran. Mikä siinä on niin vaikeaa? On tylsää, mietin, että jonkun kanssa voisi jutella, sinne isompaan porukkaan ei kiinnosta mennä, katselen ympärilleni, näen ensimmäisen turvallisen oloisen tyypin, menen sinne.
"Jos haluaisit olla rauhassa niin saisit olla, mut sä haet seuraa ehkä hyvää seuraa ja kai sulla on joku taka-ajatuskin."
Siis mulla on tylsää, en jaksaisi möllöttää yksikseni, juttuseura olisi kivaa, mitään muuta seuraa en ikinä mistään baareista tmv. etsi. Ei olisi mitään taka-ajatusta, vain jutustelua, kun ei jaksa yksinkään istua. Ja kyllä, en todellakaan pyytäisi mitään numeroa, kun ei kiinostaisi. En etsinyt muuta kuin juttuseuraa, siksi kun siinä istuskelin.
Mut mä en olis se ensimmäinen, mä olisin siellä kauempana, sä joutuisit keksimään hyvän syyn miksi siihen tulisit.
Sehän nyt riippuu ihan siitä missä olen, että oletko ensimmäinen. Siitä riippuu siitä missä minä olen ja millaista muuta porukkaa siellä on. Jos haluan syrjään, niin tietenkin olen siellä kauempana. Ei tämä nyt ihan rakettitiedettä ole.
En mä tarvitse mihinkään sen parempia syitä, kuin musta nyt tuntuu siltä.
Ei kai, mut mieti nyt jos ite oot siellä jossain syrjässä ja joku tulee sua kohti, kävelee sua kohti ja lyöttäytyy seuraasi.
Mitäs ajattelisit?
En yhtään mitään. Jos seura on mulle ok, niin jutelkoon. Jos ei ole ok, niin pyydän ettei tulisi siihen. Mitään sen syvällisempää en mieti. Ehkä tyypillä on tylsää.
Ja joo, jos EN halua kenenkään sellaista huomiota, niin voisin hyvinkin mennä sitten itse jonkun vähän syrjemmällä istuvan seuraan. Sori siitä.
Mutta missään tapauksessa et olisi kiinostunut mitenkään muuten vai?
etkä vaihtaisi puh numeroita?
Suurella todennäköisyydellä en. Ainakaan en ole ikinä mitään numeroita vaihtanut, vaikka likipitäen aina jossain liikkeellä ollessani ihmisten kanssa juttelen. Varsin ihmeellinen yksilö saisi olla, että kiinnostuisin, kun en ikinä tuollaisessa ole kiinnostunut.
Jos se vänkkäis sopivasti vastaan ja sulla olis kerrankin haastetta keskusteluihis, eikä pelkkää joo joo kyllä kyllä olet oikeassa.
Mä voisin olla niin kivan näköinen, että vetäisin jo senkin vuoksi puoleeni.
Sehän olis silloin ihan älyttömän huonoa juttuseuraa, jos se vänkäisi. Aivan kuten se olisi myös jos se olis joo joo. Kuka sellaista keskusteluseuraa kaipaa?
En ole vielä tavannut yhtään yksilöä, jonka ulkonäkö yksinään olisi saanut mut kiinnostumaan,
Eihän olis, sä viihtyisit siinä, eikä kävis tylsäksi ja yksipuoliseksi se keskustelu.
Toisaalta se ulkonäkökin vetäsee sut sinne näyttää turvalliselta tai kivalta vois olla mukavaa seuraa tms.
Taas kummallisia olettamia. Ihminen, joka alkaisi vänkäämään jonkun tuntemattoman kanssa kasvotusten jutellessaan, ei ole ihan päästään terve. Sellaisen seurasta kannattaa poistua nopeasti. Normaali ihminen osaa jutella, ilman tuollaisia vänkäämisiä ja joo joita.
Kyllä, näyttää turvalliselta ja siinä se. Ei tarvitse näyttää millään tasolla kiinnostavalta. Mä voin hyvin mennä juttelemaan myös vaikkapa vanhemman herrasmiehen tai ujon oloisen nuorenmiehen kanssa. Jos haluan juttuseuraa, niin siihen ei tosiaan liity henkilökohtainen kiinnostus millään tasolla.
Ja millaisesta asiasta ajattelit, että edes voit alkaa jonkun tuntemattoman kanssa siinä kasvotusten vänkäämään? Siitä että haluaako tämä puhelinnnumerosi vai ei? Miten pitkälle ajattelit siinä vänkäämisessä pääseväsi?
Totta kai siinä voi olla terve, siinä ei vaan ole joo joo ja alistu sun mielipiteisiin.
Siinä on keskustelu, ei mitään small talkkia tai muuta.
Siitä tulee mielenkiintoista ja ikimuistoista.
Niin pitkälle, että vaihdetaan ne numerot ja jatketaan keskusteluja joku toinen päivä.
Miksi kenenkään mielipiteisiin pitäisi joko "alistua" tai " vängätä"? Mielipiteet on kuin percereikä, kaikilla on sellanen (patsi ehkä muumeilla). Jokainen voi mun mielestäni pitää ihan oman mielipiteensä, ei niistä tarvitse kiistellä. 🙄
Onnea yritykseen. Mun kanssani ei onnistuisi. 🙂
En mä pyytäisi numeroa.
Se olisi se toinen.
Enhän minä kai sanonutkaan kenelle toivotin onnea?
Toi on sun mielipide, toisaalta niistäkin on joskus hyvä keskustella ja koetella ne.
No sille tietysti kenen kanssa keskustelet.
Nimenomaan. Keskustella voi aina, mutta vänkääminen on vain typerää.
En tainnut sanoa sitäkään. Ei siinä ollut mitenkään määritelty kenelle onnea toivoteltiin, eikä oikeastaan edes sitä, että minä olisin paikalla. 🙂
Mut sitten toisen pitää tulla vastaan tai antaa periksi ja siihen tarvitaan että asia keskustellaan perin pohjin läpi.
Jos sä toivotat onnea jollekin, niin toivotat sitä sille jolle sen toivotuksen sanot.
Muuten se olisi turhaa.
Sä et vaan haluu antaa periksi, eiks oo kivaa ku toinen ei sano joo joo vaan "vänkkää" vastaan sopivasti?
:)
Miksi pitäisi?. Jos on jotain mieltä, niin sitten on jotain mieltä. Ihmisillä on oikeus olla eri mieltä asioista ja sen on täysin fine, ainakin minulle. Sovitaan oltavan asiasta eri mieltä ja se siitä. Mä en näe mitään järkeä jossain "pitää tulla vastaan" ja "keskustella perin pohjin läpi", täysin turhaa, varsinkin tuntemattoman ihmisen kanssa.
Sinulla voi olla noin. Minulla sen huomasi siitä käytetystä sijamuodosta, että se oli yleinen onnentoivotus. Mä en juurikaan pohdi onko turhaa vai ei, kun koko kirjoittelu tänne on jo itsessään suhteellisen turhaa. 🙂
Sitten se menee siihen vänkäämiseen, ei johda mihinkään.
Nykyihmisen elämässä ovat hyvin vähissä asiat, jotka eivät lopulta olisi ihan turhia 🙂
Höpö höpö.
Tiedät itsekin että nyt vaan vänkäät vastaan ja teet selvästä asiasta väärän.
Mähän sanoin että tästä tulee ikimuistoista.
Kukaan ei oo vielä saanut aikaan sinussa mitä minä saan aikaan.
Se on varmasti ikävää, jos asiat menevät aina noin. Onko siinä ehkä sitten jotain kommunikaatio-ongelmia tai tottumattomuutta siihen muiden kanssa jutusteluun? Mulla ei oikeastaan ikinä käy niin, että kenenkään tuntemattoman kanssa kasvotusten jutellessa olisi mitään vänkäämistä. Sellaisia ihmisiä tulee vastaan hyvin harvoin, joilla olisi tuollaisia ongelmia.
"Onnea yritykseen. Mun kanssani ei onnistuisi. 🙂"
Lue itse, ei tarvitse vängätä. Siinä lukee "yritykseen", ei yritykseesi tai yritykseensä, eikä sitä ole muutoinkaan kenellekään osoitettu. 🙂
Totta, harvoin törmään ihmisiin, jotka eivät tuota tunnistaisi. Ei se tosin ihan ikimuistoista ole. On Suomessa paljon sellaisia, joilla on vähän hoono soomi.
Ongelma, älä tee ongelmaa siitä.
Kai sä osaat keskustella ja siten että jos alat häviämään, niin alat tekemään siitä ongelmaa.
Mä oon oikeassa ja sä tiedät sen, turha tehdä asiasta ongelmaa.
Se on hienoa, ettei se ole sinulle ongelma. Toivottavasti se toinenkaan osapuoli ei koe sitä ongelmaksi.
Minä en ylipäänsä jää sellaiseen keskusteluun kasvotusten, jossa toinen osapuoli ei osaa keskustella. Siinä tuntemattoman kanssa keskustelemisessa on se hyvä puoli, että siitä voin vapaasti poistua, jos toisella on kommunikoinnissa ongelmia. Voi vaikka juoda lasinsa tyhjäksi ja sanoa hei hei ja kiitos seurasta. Jos toinen kovin vänkkää, niin voi vaikka sano hakevansa uuden lasillisen ja sitten vaihtaa paikka.
Tutummat vänkkääjät olisivat paljon ikävämpiä. Ainakin jos heidän kanssaan olisi joku pakko pysyä väleissä. Onneksi itselläni ei lähipiiriin kuulu sellaisia, vaan ihmiset osaavat keskustella.
Ai et toivottanut mulle vai?
Olipa outoa, minäkin tässä keskustelen jollekin muulle kuin sinulle.
Et sä voi alkaa viilaamaan pilkkua ja pisteitä.
Nyt kiltisti vaan myönnät, että mä olen oikeassa ja sä et tahdo vaan sitä myöntää.
Mäki tykkään vänkätä joskus, ei siinä ole mitään pahaa, varsinkin jos ne asiat keskustellaan selviksi.
Kuten jo ainakin pariin kertaan tuossa aiemmin totesin, niin se oli yleinen onnentoivotus. Ja siis kyllähän sen tosiaan siitä kirjoitusmuodosta huomaa, kun vaan ajatuksella lukee.
Sun tekemisiisi en tietenkään ota kantaa. Ne ovat ihan miten sinä itse sen sanot.
Höpö höpö.
Onnea vaan sitten yritykselle. minä en ainakaan usko mitä sanot.
Kamoon, et sä oikeesti kehtais yrittää enää vääntää asiaa sivuraiteille.
Selvä asia, miksi tehdä siitä väkisin epäselvää?
Minähän en kirjoittanut noin, jo olisin, niin tuo olisi aivan oikein. Minä kuitenkin kirjoitin, että "Onnea yritykseen. Mun kanssani ei onnistuisi. 🙂" Kuten huomaat, niin onnea yritykseen, ihan tasapuolisesti kaikille, jotka tuollaista päätäisivät yrittää. Mun kanssani ei onnistuisi.
Sinun ikäväksesi, se mitä kirjoitin, ei vänkäämällä muutu.
Mutta puhutussa on tietenkin aina se "hyvä" puoli, että voi yrittää vänkätä toisen sanoneen jotain muuta kuin hän oikeasti sanoi. Tällaisella palstalla se vaan on vaikeampaa, kun se tekstin pirulainen jää jäljelle ja sen voi koska vaan tarkistaa. Puhuessa pitäisi aina nauhoittaa keskustelua, jotta voisi tuon saman tehdä ja kuka sellaista jaksaa. 🙂
Et oo tosissas.
haluutko vänkätä tästä asiasta, et kyllä oikeesti vänkkäis jostain näin selvästä asiasta ja yrittäisi sitä selitellä muuksi tai "tarkennella". itse asiassa sanoin näin ja kuten huomaat tarkoitin heille joille en sitä sanonut.
Toteamuksen sijasta siitä tulikin nyt tarkkaan muille kohdistettu.
Sinä olet vaan tuollainen luonteeltasi, vänkkääjä.
Periksiantamaton jääräpää.
Mutta sen vuoksi tästä tuleekin pitkä ja ikimuistoinen keskustelu, kuinka viilasimme lopulta pilkkua ihan turhasta asiasta, yrittäen todistaa jotain mitätöntä asiaa toisin kuin sen alunperin tarkoitimme.
Tietysti olen tosissani. En sanoisi, jollen olisi täysin tosissani. Ei se mitä kirjoitin ja mitä tarkoitin muutu sillä, että sinä koet tarpeelliseksi väittää toisin.
Mut mä tunnen sut niin hyvin, mä oon oikeessa.
Ei se muutu sunkaan väittämisillä toiseksi kuin alunperin sen tarkoitit.
En mä tässä pahalla, ehkä vähän suoraan, mut niin se joskus pitääkin.
Kyllä meillä on niin syvälliset keskustelut, että monen muun kanssa ei ole ollut.
Jos tapaisit oikeesti, niin voisin tehdä jopa syvän vaikutuksen.
Ehkä tunnustaisit, että voisit jopa pyytää numeroa.
Tuon on taas noita kummallisia kuvitelmia.
Kyllähän mä teen ihan kivan vaikutuksen, vänkkään sopivasti, en joojottele, pidän pääni jne.
Et ole kenenkään muun kanssa joutunut ennen selittelemään itsestään selvyyksiä toisiksi, että voisit olla oikeassa.
Kyllähän se tekee vaikutuksen, jotain ihmeellistä tässä on, jota ei aina tule vastaan.
Täällä nyt joutuu jatkuvasti likimain kaikkien kanssa jotain heidän kuvitelmiaan oikomaan. Ei mitään uutta, vaan paikan tapa.
Olet siis tyypillinen palstavänkäri, joka ei erotu lainkaan massasta. 🙂
Niinkö?
Sellastenko seurassa sitten viihdyt ja vänkkäät?
Taidat itse olla sellainen.
Voit sä tietenkin myöntääkin, että olen oikeassa, mutta miksi et sitä tee?
Olenko liian oikeassa?
Niin, Sellasta se on. Maassa maan tavalla, tai tässä tapauksessa palstalla palstan tavalla.
Ei tästä tarvitse enempää keskustella, me kumpikin tiedämme asian oikean laidan.
:)
Kyllä. Minä tiedän mitä kirjoitin ja tarkoitin ja sinä tiedät mitä kirjoitin ja mitä kuvittelit minun tarkoittavan. Näinhän se täällä aina menee, että jokainen ihan itsekseen kuvittelee mitä toiset ovat tarkoittaneet ja sitten yrittää sitä omaa näkemystään vänkätä. 👍
Joo, todistele vaan, et usko tuota edes itse.
:)
Taas niitä kummallisia kuvitelmia. 🙂
Totuuksia, ei kuvitelmia.
Lisää kummallisia kuvitelmia. Sellaisiahan te palstavänkärit olette. Paljon kuvitelmia.
Totuuden puolella on hyvä olla.
Siellä vastapuolella on vaikeaa.
Täällä on tosi helppo olla, koska todisteet totuudesta ovat täällä puolella. Siellä ei ole ole kuin harhakuvia.
Höpö höpö.
Sellasta se aina täällä on teidän kanssa. Kuvittelette ja sitten jauhatta. Varsinkin tuo "höpö höpö" on tosi tavallinen palstavänkärin juttu.
Mitä sinun höpöösi muuta kannattaa sanoa?
Voisit olla myös aikuinen ja myöntää asian.
Kokeile.
Sano mitä sanot. Eihän itse asia sillä mihinkään muutu. Tiedät mitä kirjoitin, olen sanonut mitä se tarkoitti ja loppu on sinun kuvitelmaasi.
Minkä takia sä pidät kiinni noin kovin siitä asiasta jonka tiedät vääräksi?
Sä et pysty selittämään sitä toiseksi, et mulle etkä itselles.
Se että lähdet niin tekemään, se pahentaa asiaa, siitä mitättömästä asiasta paisuu suuri asia.
Mulle sillä ei ole merkitystä, mutta sulle on.
Mä tiedän totuuden ja sä tiedät että mä tiedän totuuden.
Sitä vastaan et pysty taistelemaan, eikä kannatakaan.
Koska se on totuus. Miksi sinä pidät niin kovasti kiinni kuvitelmastasi?
Koska se on totuus ja me kumpikin tiedämme sen.
Sinä et vain suostu myöntämään asiaa.
Mitä sinä sitten luulet voittavasi väärällä todistuksella?
Taivaspaikanko?
Niin siis minä tiedän ja sinä kuvittelet. Sehän on todettu jo moneen kertaa. En tietenkään minä rupea valehtelemaan, vain jotta palstavänkärille tulisi hyvä mieli. Luulo ei ole tiedon väärti. Sen luulisi aikuisen ihmisen tietävän, mutta ei näköjään. 🙂
Kyllä minä tiedän, että luulo ei ole tiedon väärti.
Mutta nyt ei ole kyse siitä, joten ei kannata viedä asiaa enempää sivuun.
Sinä tiedät kyllä ja se tekee asiasta sinulle vaikean.
Mitä sinä luulet voittavasi tällä?
Sinun omatuntosi jo soimaa sinua, teet asiasta itsellesi vaikeamman.
Et sinä voi selitellä totuutta miksikään muuksi.
Vielä vaikeammaksi sen tekee sinulle se, että sinä tiedät ja vaikka sanot että minä kuvittelen, niin minun kuvitelmanikin olisi enemmän oikeassa kuin sinun tietosi.
Sinä vääristät tiedon ja teet sen tietoisesti.
Mitä aikuisuutta sellaisessa olisi?
Hyvä, että tiedät. Sitten sinun luulisi tietävän olla luulottelematta tässäkään asiassa.
Miksi et pysty myöntämään totuutta?
Minähän sanoin sen jo moneen kertaan.
Mä voin auttaa sua myöntämään asian ja sitten sinulla on helpompaa.
Tarvitsetko apua?
No kun sanoin sen jo moneen kertaan. Muiden kuvitelmista en voi ottaa vastuuta.
Ikävä kyllä et näy osaavan auttaa edes itseäsi myöntämään totuutta.
Perustele ja näytä missä minun tarvitsee myöntää totuus.
Minä osaan kyllä.
Kyse on sinun "totuudestasi" josta olet vastuussa, ei minun kuvitelmastani.
Olen jo pariin kertaan näyttänyt, mutta ei näy onnistuvan.
Aivan ja totuus siitä mitä minä olen tarkoittanut todellakin on aina se mitä MINÄ olen tarkoittanut. Se ei koskaan ole se mikä tahansa muu, jonka joku toinen on omassa päässään kuvitellut
Näytä kerran vielä.
Hyvin suomea osaava olisi tajunnut jo edellisistä kerroista.
Et sinä ole näyttänyt mitään, vähän ohjannut aihetta sivulle vain ja vänkännyt vastaan.
Ei kelpaa selittelyt.
Sulla olisi helppoa jos olisit rehellinen tässä, mutta et ole rehellinen.
Sinä muutit sitä tarkoitusta jälkeenpäin epäloogisesti.
Sitten kun lähdit siihen, niin asiasta tuli vieläkin vaikeampi sinulle.
Ja kaikki miksi?
Mitä sinä tahdot todistaa sillä?
Sinullako on siis myös heikko muisti? Onneksi voit lukea taaksepäin ja tarkistaa. 🙂
Eipä sen väliä. Senkin taisin sano jo kauan sitten ja pariinkin kertaan. Minulle riittää, kun tiedän totuuden. En ole vastuussa muiden kuvitelmista. 🙂
Sinullako on kuukautiset?
Enhän minä sivuraiteille näitä ohjaile.
No, jos aiheena on väittely, jossa sinä tarkoitat jotain jota sanot ja sitten myöhemmin oletkin sen tarkoittanut jollekin toiselle, niin tuo se sieltä tähän ja kerro mitä sillä tarkoitat nyt ja kenelle, niin katsotaan kun sekin ehkä muuttuu jälkeenpäin kunhan etenemme.
Ei tarvitse miettiä sellaisia. Kierukka pitää ne poissa.
Et olekaan vastuussa toisten kuvitelmista, ei kukaan ole niin väittänytkään.
No hyvä. Ihan turhaan siis tyrkytät omaa kuvitelmaasi minulle. 🙂
Ok, sivuaiheisiin pystyt vastaamaan.
Entä aiheeseen?
Tuo se kohta ja selitä se.
Se on ihan helppoa sinulle jos olet rehellinen.
Nyt sinun näytöstäsi on kyse ja selitys mitä se tarkoittaa.
Siihen olen vastannut tässä jo ainakin 3 kertaa. tokkopa sinun kuvitelmasi neljännestä kerrasta mihinkään muuttuu.
Selitetty jo moneen kertaan.
Mä opastan vähän.
Mä olen kirjoitellut tässä ketjussa sille jolle olen kirjoitellut.
tarkoitin kuitenkin jotain toista mitä kirjoitin silloin kun tuntuu siltä että olisin ollut jotenkin väärässä tai muussa tapauksessa.
Myöhemmin palaan tähän kertomaan ketä opastin ja mitä sillä tarkoitin.
Mä olen kertonut jo moneen kertaan. Se se sinun kuvitelmiasi selittämällä muutu. Mutta voin toki kerran vielä kertoa mitä tarkoitin.
Minä kirjoitin, että "Onnea yritykseen. Mun kanssani ei onnistuisi. 🙂". Kuten huomaat, niin onnea yritykseen, ihan tasapuolisesti kaikille, jotka tuollaista päätäisivät yrittää. Mun kanssani ei onnistuisi. Sanamuodoissa se "salaisuus" ja kieltä osaava sen ymmärtää.
Ole hyvä!
Jos et vieläkään ymmärrä, niin se on sitten ihan oma ongelmasi. olet aivan itse vastuissa omista kuvitelmistasi. Minä olen vastuussa vain siitä mitä kirjoitin ja siitä mitä se tarkoitti ja ne molemmat on moneen kertaan selvitetty.
Ai niin ja ei sinun minun takiani tarvitse vaivautua mitään tuollaista kertomaan. Ei minua sen kummemmin kiinnosta tuollainen. 🙂
Niin ja sanoit sen minulle kenen kanssa keskustelit.
Ei siinä ollut mitään epäselvää.
Sitten jatkui
"Onnea yritykseen. Mun kanssani ei onnistuisi. 🙂"
"En mä pyytäisi numeroa.
Se olisi se toinen."
"Enhän minä kai sanonutkaan kenelle toivotin onnea?"
"No sille tietysti kenen kanssa keskustelet."
"En tainnut sanoa sitäkään. Ei siinä ollut mitenkään määritelty kenelle onnea toivoteltiin, eikä oikeastaan edes sitä, että minä olisin paikalla. 🙂"
Noniin.
Millaisen kuvan sinä tästä saat.
Ihan sivusta kommentoin että keskustelunne oli ihan infernaalista paskaa jossa ei päätä ei häntää.
Älkää keskustelko enää please!
Tuskinpa kumpikaan osapuoli muuta kuvitteleekaan. Helpoimmalla pääset, kun et lue. 👍
Totesin tuossa jo edellä, että en ole erityisen kiinnostunu näiden sun kuvitelmiesi kuvittelemisesta. Jätän sen ihan sinulle itsellesi. Mä olen jo moneen kertonut mitä tarkoitin. 🙂
Ei kukaan kysynyt mun kuvitelmista vaan sinun saamasta kuvastasi.
(Millaisen kuvan sinä tästä saat.)
Kukaan ei myöskään kysynyt mitä sinä tarkoitit.
Salaisuus on ymmärtämisessä.
Kieltä osaava ymmärtää.
Älä viitsi lähteä sivuraiteille, äläkä ala kikkailemaan, se pahentaa sinun tilannettasi.
se on pelkkää sekottamista ja harhauttamista.
Missä on rehellisyys?
Missä totuus?
Minä tiedän mitä olen sanonut ja tarkoittanut, joten ei minun tarvitse saada mitään kuvaa. Sinun kuvitelmillesi taas en edelleenkään mahda mitään.
Ai niin ja olen moneen kertaan sanonutkin mitä tarkoitin, että siinäkään ei mitään epäselvää ole. 🙂
Pakko tästä sivuseikasta keskustella, kun ei pysty keskustelemaan siitä mistä pitäisi.
Kyllä ne kuvitelma asiat ja muut aiheen vierestä on tärkeämpiä kuin myöntää jotain, vai mitä?
Eikö se olis helppoa myöntää?
Noi vaan toteutuu kaikki
"Et oo tosissas.
haluutko vänkätä tästä asiasta, et kyllä oikeesti vänkkäis jostain näin selvästä asiasta ja yrittäisi sitä selitellä muuksi tai "tarkennella". itse asiassa sanoin näin ja kuten huomaat tarkoitin heille joille en sitä sanonut.
Toteamuksen sijasta siitä tulikin nyt tarkkaan muille kohdistettu.
Sinä olet vaan tuollainen luonteeltasi, vänkkääjä.
Periksiantamaton jääräpää.
Mutta sen vuoksi tästä tuleekin pitkä ja ikimuistoinen keskustelu, kuinka viilasimme lopulta pilkkua ihan turhasta asiasta, yrittäen todistaa jotain mitätöntä asiaa toisin kuin sen alunperin tarkoitimme."
Ei siinä ole mitään keskusteltavaa. Kysessä on sinun kuvitelmasi ja sinun tulkintasi. Se ei itse asiaa minun kannaltani mihinkään muuta. Sinulla on oikeus tulkintaasi, mutta minä en ole kenenkään muun tulkinnoista vastuussa. Siinäpä se pitkälti olikin.
Misä olen sanonut moneen monituiseen kertaan mitä tarkoitin, sinä et sitä usko ja siinäpä sekin sitten on. Ei tuossakaan ole oikeastaan yhtään mitään puhuttavaa. Se on sinun valintasi ja sillä siisti.
Aiheen vierestä ei olekaan mitään järkeä keskustella.
Mutta mikä tuossa sai sinut oikein sille raiteelle?
Moi.
Moi.
Mitä kuuluu?
Ihan hyvää kiitos, entä sinulle?
Et sä voi alkaa sanomaan että "ihan hyvää kiitos" meni tarjoilijalle jonnekin joka kysyi miltä ruoka maistui ja "entä sinulle?" meni seuraavalle asiakkaalle joka oli jonossa.
Tai tietenkin voit, mutta sitten keskustelu ei olisi niin "tervettä" sinun puoleltasi.
Se menee pahemmaksi jos sitä alkaa vatvomaan.
Juttu on niin, sä haluat pitää pääsi etkä halua antaa periksi.
ja toi numero juttu vähän ehkä jotenkin osus, kun sen jälkeen annoit ymmärtää jotain jota et tarkoittanut.
ehkä mä osuin jotenkin arkaan paikkaan koska aloit sitten puolustavalle linjalle.
Tuli tunteet pintaan.
se vähän yllätti.
Ehkä sulla on joku kipee muisto jossa tulit torjutuksi, mikä laukaisi tunteet ja sun reaktion.
Mutta sitten oot kyllä jääräpää, eikä siinäkään olisi mitään pahaa, se olisi luonne, toiset on jääriä toiset ei.
Mä pidän pääni myös, oon varmasti todella itsepäinen ja periksiantamaton, mut entä sitten?
Mut nyt sitten olis kuvitelma ja tulkinta.
Nappiin meni vai ei?
Ei sillä ole väliä, mutta ei se aihe yht äkkiä voisi kääntyä pilkunviilaukseksi ellei olisi jokin osunut kipeään paikkaan taikka keskustelija vaihtunut toiseen.
Tuo on täysin epäolennaista. Kerroin jo useampaan kertaan mitä tarkoitin ja se siitä. Sinä tietenkin saat tulkista miten ikinä haluatkaan. 🙂
Tämä koko teksti on täynnään kummallisia tulkintoja, joista yhdelläkään ei ole mitään tekoa totuuden ja todellisuuden kanssa. Luulisi sun nyt jo viimein tajunneen, että en aio valehdella sinua miellytääkseni. Sen toiveen kanssa, että alkaisin valehdella, olet täysin pääsemättömissä. 🙂
Ei kukaan pyydä sua valehtelemaan.
Nyt sait ekan tulkinnan ja kuvan jonka tein tuossa kirjoittaessa siitä miksi lähdit sivuraiteille.
Sillähän ei ole mitään väliä kuten kirjoitin, se on ihan sivuseikka eikä sinun tarvitse siihen mitään vastata.
Mutta tuo moi moi mitä kuuluu.
Siinä näkyy miten se homma meni ja olet kyllä ensimmäinen ihminen, joka vetää asian ihan sivuraiteille kesken keskustelun.
Sitten viilaa pilkkua ym. eikä keskustele juuri siitä miksi näin tapahtui.
Ei kukaan pyydä sinua valehtelemaan, vaan tunnustamaan, myöntämään.
Et kai sä ihan oikeasti ole tuollainen?
joku suhun iski, koska tuollainen reaktio.
Vai onko se sun tapa vaan puhua jollekin ja sitten myöhemmin muuttaa tai tarkentaa merkityksiä toisenlaisiksi?
Silloin kun sanoin sulle onnea tarkoitin kaikille onnea ja kun sanoin ettei onnistu minulle en puhunut itsestäni.
Nyt kyllä meneekin oudoksi.
Sitä siinä juuri olet tässä koko ajan kärttänyt, valehtelemista. Ei tule tapahtumaan 🙂.
Olent kertonut totuuden moneen kertaan ja se on ainoa, jonka tulet saamaan, vaikka valhe sinua kovasti lämmittäisikin.
En ole kertaakaan lähtenyt sivuraiteille, vaan pysynyt alusta tänne juuri tasan sammoilla raiteilla. Sille en mahde mitään, että sinun raiteesi kulkevat missä lienee.
Multa on turha hakea tarkennuksi omiin kuvitelmiisi. Ne eivät liity minuun tai minun sanomiisin mitenkään. Vain sinä voit niitä itsellesi selvennellä. Sinun päästäsihän ne ovat peräisin.
"Silloin kun sanoin sulle onnea tarkoitin kaikille onnea ja kun sanoin ettei onnistu minulle en puhunut itsestäni."
Ja tuo loppuosahan ei mennyt noin. En sanonut mitään tuonne päinkään. Sanoin "eikä oikeastaan edes sitä, että minä olisin paikalla". Tarkuutta lukemiseen, niin on helpompi ymmärtää. 🙂
Kerro nyt, onko tuo normaalia sinun mielestäsi?
Sä olet ensimmäinen joka kesken keskustelun alkaa selittämään jotain tarkoituksia joita ei edes tarvitsisi alkaa selittämään.
Sitten kaikki onkin jo ihan sivuraiteilla.
Vaikeaa tämä varmasti sinulle on.
"Niin pitkälle, että vaihdetaan ne numerot ja jatketaan keskusteluja joku toinen päivä."
"Onnea yritykseen. Mun kanssani ei onnistuisi. 🙂"
"En mä pyytäisi numeroa.
Se olisi se toinen."
"Enhän minä kai sanonutkaan kenelle toivotin onnea?"
"No sille tietysti kenen kanssa keskustelet."
"En tainnut sanoa sitäkään. Ei siinä ollut mitenkään määritelty kenelle onnea toivoteltiin, eikä oikeastaan edes sitä, että minä olisin paikalla. 🙂"
Miten sä oikein selittäisit tämän?
On, se on täysin normaalia ja myöskin täysin loogista. Yhtä epäloogista olisi sinun logiikallasi ollut tuo "En mä pyytäisi numeroa. Se olisi se toinen." Sitä meillä kummallakaan ei kuitenkaan ollut mitään ongelmaa ymmärtää, eli ei sinulla todellisuudessa ole mitään ongelmaa ymmärtää tuo ta muutakaan. Kunhan nyt vaan jänkkäät ja yrität saada mut sun mieliksesi valehtelemaan. 🙂
"Kerro nyt, onko tuo normaalia sinun mielestäsi?
Sä olet ensimmäinen joka kesken keskustelun alkaa selittämään jotain tarkoituksia joita ei edes tarvitsisi alkaa selittämään.
Sitten kaikki onkin jo ihan sivuraiteilla.
Vaikeaa tämä varmasti sinulle on."
""En mä pyytäisi numeroa.
Se olisi se toinen.""
Aivan. Ensimmäinen, joka kesken keskustelun alkaa selittämään jotain tarkoituksia, joita ei tarvitsisi alkaa selittää. Tai no et ole. Tämä palsta on täynnä teitä samanlaisia. Ja juu, on varmasti vaikeaa sinulle, kun et tajua edes omaa logiikkaasi. 🙂
Tuo seuraa sitä kertomusta.
Mä olen siinä sivummalla ja se joku tulee juttelemaan.
Se tulee tekemään tuttavuutta.
Se hakeutuis mun seuraan.
Se kai pyytäisi sen numeron.
Loogista olisi.
Jos sä sanot onnea yritykselle, ei onnistuisi sun kanssa
En mä olisi pyytämässä sitä toisestakaan syystä, mä en ole niitä joilla olis puhelin mukana ja nenu kiinni puhelimessa jatkuvasti.
Mut muistan kyllä numeroni ulkoa.
En mä halua valheita vaan totuuden.
Ei seuraa. En minä itseltäni numeroa pyytäisi, jos olisin se toinen. Sehän nyt olisi ihan kahelia ja vielä epäloogisempaa koko tämän keskustelun kannalta. Sinähän kävit siis keskustelua ihan jonkun täysin toisen ihmisen kanssa, koska minuun tuo ei liittynyt lainkaan.
Tämä olikin sitten vielä oletettuakin epälogiisempaa sun puoleltasi. Ai ai! Jos se tarjoilija itse itsensä ulkoistaa, niin on normaalia ja täysin loogista jutella toiselle tarjoilijalle. 🙂
Tai no joo, itselleni voisin numeroni antaakin, jos sitä itseltäni kyselisin. Mutta sinun ajatuksenasi se on täysin titityy. 😀
Totuus sinulle on kerrottu jo lukemattomat kerrat ja edelleen vänkään. Kaipaat siis valheita. Se on ainoa looginen lopputulema.😀
Mutta siis kiitos tuosta tiedosta. Nyt varmaan tajusit jo itsekin, että kommenttini oli täydellisen looginen. Odotat "sen toisen" pyytävän numeroa, eli kaiken keskustelemamme perusteella tajusit itsekin, että minä en koskaan edes ollut osa sitä keskustelua, sillä sellaista et voisi minulta odottaa. Minä siis todellakin olin aivan totaalisen ulkopuolinen, kärpanen katossa, onnea toivottelemassa. 😃
Ai oikein vielä enemmän sivuraiteille vedät keskustelun.
Siis sinä itse vedit. Sinun mukaasihan minä en koskaan edes ollut siinä keskustelussa mukana, vaan joku ihan muu "se toinen". Ei mikään ihme, jos et ymmärrä loogisia asioita, kun tuo oma logiikkasi on ihan jostain nurinkurinmaasta. 🙂
No mutta selitti tuo täydellinen logiikan puutteesi edes sen, miksi tunnut kirjoittelevan niin sekoja. Tuo oli täysin kahjoa tämänkin umpikahjon keskustelun mittapuulla. 😂
Jos tarkoitat olevasi sivusta huutelija, niin mä esitin sen sulle.
"Nappiin meni vai ei?
Ei sillä ole väliä, mutta ei se aihe yht äkkiä voisi kääntyä pilkunviilaukseksi ellei olisi jokin osunut kipeään paikkaan taikka keskustelija vaihtunut toiseen."
Ja sä vastasit siihen.
"Tämä koko teksti on täynnään kummallisia tulkintoja, joista yhdelläkään ei ole mitään tekoa totuuden ja todellisuuden kanssa"
Totuus ja todellisuus. mitä ne sitten sinulle tarkoittavat?
Et tietenkään esittänyt. Sä tiesit jo, ettei tule ikinnä tapahtumaan. Se kommentti ei siis todellakaan koskenut mitenkään minua, vaan hypoteettista ketä lienee. Olin siis täysin sivustakatselija.
Et ole vielä onnistunut laittamaan yhtään asiaa nappiin. Mutta tuo logiikka oli kyllä erinomainen naurunpaikka. Ai hitto 😀
Joten toivotellaan sitä onnea siis sille sun hypotettiselle numeronkyselijällesi. Voi sitä hänellekin toivotella, jos se sinua helpottaa. Ja edelleen siihen kuuluu myös se, että mun kanssani ei onnistu. Multa ei kannata numeroa kysellä, mutta kyselköön sulta. 🙂
Et sä nyt ihan terve taida olla.
Ja sinun on turha puhua yhtään mitään tässä logiikasta, jos otat oman toimintasi huomioon.
Sinuna en nyt enää puhuisi mitään logiikasta, kun vedit keskusteluun mukana jonkun ulkopuolisen numeronkyselijän. Ihan näin hullua kuviota mä en edes tähän keskusteluun odottanut.
Minä sen sijaan olen ollut looginen alusta tänne saakka. En kyselisi numeroa, en antiais numeroa, mutta toivottelen onnea ihan tasapuolisesti kaikille numeronkyselijöille, kunhan eivät yritä pyytää mun numeroani. Lycke till siis myös sille sun hypoteettisellesi.
Mähän en siis kerro satunnaiselle keskustelukumppanille edes koko nimeäni, saati puhelinnumeroani. 🙂
Ai ai. Mahaan sattuu, niin makeasti mä tolle nauroin. Ei tosiaan käynyt edes mielessä, että sä ton noin hullulla tavalla ajattelit. 🙂
Ihan normi keskustelu oli kaikkineen väitteineen jne.
meni juuri niin kuin meni.
Mä olisin sivulla ja sinne se tulis joka keskusteli mun kanssa ja selitti vielä syitäkin miksi sinne tulisi.
kommentoidaan vastataan kommentteihin.
Kaikki on niinku normisti menis.
Sitten menee sivuraiteille ja sille on syy.
Juu. Paitsi että sun olis pitänyt esittää noin hypoteesit sille hypoteetiselle numeronpyytelijälle, josta ne hypoteesit teitkin. Minuunhan ne eivät liittyneet mitenkään se se selittää varmasti osaltaan niiden outouden. Sä voit kokeilla jos hän vaikka vastaisi niihin, jos kyselet häneltä. Mä annan hänelle tilaa vastata häntä koskeviin ajatuksiisi. Vastaan sitten uudestaan, jos jokun kirjoittamasi liittyy oikeasti minuun. 😀
Mä ajattelin loogisesti ja vastasin ja esitin asiat.
Toista oli sieltä suunnalta.
Ei se sieltä sun suunnalta ihan tervettä ole.
Senkin jo esitin ja sinä toteutit sen.
Olis niissä sun jutuissasi varmasti jossain joku mullin mallin logiikka. 🙂
Sä olet ilmeisesti siis niitä ihmisiä, joiden mielestä ei on kyllä ja kyllä on ei. 🙂
Tai ehkä sä olet vain yltiöpositiivinen ja ei on kyllä ja kyllä on kyllä 🙂
Sä voit perustellakin.
En oo, mutta sä olet niitä jotka ei osaa myöntää eikä tunnustaa.
Sä taidat tehdä ihan höpöjä olettamuksia.
Ei siltä vaikuta. Sähän oletit tuolla aiemmin ein olevan kyllä. Sun olettamuksesi saattavat taas olla ihan oikeitakin, siis siitä hypoteettisesta numeronpyytelijästä. Vaikea sanoa, kun hän ei ole tähän keskusteluun vielä osallistunut. 🙂
Kuten näet, teet ihan höpöjä olettamuksia.
Mutta et ymmärrä niitä tekeväsi.
En ole vielä tehnyt yhtään höpöä olettamaa. Jos olettaa sen, että numeroita ei kysellä, tarkoittavan, että numeroita kysellään, niin kyllä se aika yltiöpositiivista on. Siis hyvähän se vaan on, jos on positiivinen ajattelutapa. Kunhan ei sitten pettyis liikaa kun ei onkin ei. 🙂
Höpö nyt sulle, mihin sä tuonkin olettamuksesi perustat?
Siihen mitä itse tuolla aiemmin kirjoittelit tietenkin.
Sä varmaan tulkitset väärin, ymmärrät väärin taikka vääristelet.
Ei hassumpi tapa ajatella.
Nyt kärsin seuraukset meidän välisistä asioista. Parisuhteen rikkoja
Tähänkö se "keskustelu" päättyi?
Tiedossa on.
No tämä selvitti jotain.
Joo ja hyppäisin syliinki ilman takaa-ajatuksia.
Leikkikaveri puuttuu. Puuttuu ilmeisesti leikkitaidotkin ja kuinka kaveria kohdellaan.
Sellaista.
Mitä ihmettä sinä pelkäät? 😳🧡
Mä keskustelen, en pelkää.
Mitä jos mä tapaisin jonkun lapsuuden kaverin?
Mulla on pari kaveria sieltä lapsuudesta, joita en ole sitten nähnytkään 30 vuoteen.
Mutta joo, ne olis aikuisia naisia mahdetaanko enää leikkiä lapsuuden leikkejäkään?
Miettii vaan että siinä ne olisi nyt vanhempina ja kypsinä mutta sä tunnet ne sieltä lapsuudesta kun olet niiden kanssa leikkinyt ja oltiin siten tosi läheisiä.
Muuttuisiko siinä lapseksi hetkeksi ja tulisi se lapsuuden olo ja riemu vai oltaisiinko siinä kuin ne tylsät aikuiset?
Olisi kyllä tilaisuuskin saada selville asia ja löytää heidät ja tulla löydetyksi.
Eihän se ehkä vaatisi kuin some tilin, kyllä sitä kautta varmaan löytyisi, luulisin.
Tietenkin nimetkin on tiedossa, ellei sitten ole sukunimi vaihtunut heillä.
Mut en kyllä ala mitään yhteyksiä rakentamaan taikka ottamaan asioista selvää.
Ajatuksena se asia on mielenkiintoinen ja kiehtova, mitäköhän olisi odotettavissa?
Yllätys, kun ei ole löytynyt sellaista miestä, jonka kanssa yhteistuumin haluaisimme saman katon alle. Jos tänä syksynä lähtis treiffailemaan, vaikka olenkin sellainen, että tulee jos tulee,en etsi. t. nainen
Kaikki on mahdollista.
Mikä tarve sulla on takaisinlapsuuteen?
Ei ole, mut en mä haluais kyllä tylsää aikuista, en mä tulis toimeen jos keskustellaan pöydän ääressä tylsiä juttuja.
Se sais olla sellanen leikkisä vieläkin, vois tehdä mennä ja harrastaa, eikä mitään vanhemmilta opittuja sääntöjä ja nukkumaanmenoaikoja ja talon tapoja.
Tuollainen leikkimielisyys on hyvä säilyttää aikuisenakin.
Elämä on paljon hauskempaa.
Koska lapsuutta ei ollut.
kuulostaa hyvältä, mutta mitä on nää pöydän ääressä juteltavat tylsät jutut?
Jotain todennäköisesti työpäivän tapahtumia ja vituttavia tilanteita.
Eihän mikään kiellä niistä puhumasta ja onhan sekin joskus kiva kuulla aiheena aiheiden joukossa, mut ei aina.
Ja mitä se sellainen elämä olisi ettei rakastelisi ollenkaan?
Tai ettei olisi rakkautta elämässä?
Johan tässä on jo eletty sellaista elämää.
Ei kiitos enää.
Ei kaikkien kanssa voi tai kannata rakastella.
Eiköhän se oo siihen parisuhteeseen kuuluva asia.
Sitähän minä juuri tarkoitan , että rakastelu kuuluu parisuhteeseen.
Ei kait sitä nyt vieraan ihmisen ilman tunnetta mitään rakastella.
Voi kuule kuinka paljon sitä tapahtuu.
Ne yhden yön jutut on todella yleisiä.
On. Mutta en tarkoittanut mitään sellaista.
Hyvää elämää se olisi, kun elämää takana enemmän kuin edessä. Ei ole mitään tarvetta läheisyydelle kenenkään kanssa.
Aloittajaa etsii kaveria, ei suhdetta.
Varsinaisesti en etsi kaveria vaan jos etsin niin suhdetta sitten.
Mutta siihen asti kyllä varmaan joku kaverikin olisi ihan jees, jos tuolla irl tulisi vastaan.
Hyvä seura kyllä kelpaisi, enkä kyllä sellaseen haluaisi mitään tunteita tai parisuhteen asioita sekottaa.
tarkoittaako tämä että kaipaat jotain väliaikaista laastaria vain yksinäisyyteen koska yksinäisyys pelottaa? Jos näin niin en usko että tärppää ainakaan hyvää seuraa. Sitä varten pitäisi itsekin olla laadukasta seuraa.
Kyllä kavereita tarvitaan. Kaveri voi olla myös vastakkaista sukupuolta.
Laastariko puuttuu? 😳😀
Ei, vaan hyvä seura.
Tiedän että meillä olisi hauskaa keskenämme kaipaamani miehen kanssa. Oltais varmasti hyvää seuraa toisillemme.
Niin ne olisimme. Uskoisin, että erottamattomat.
- Sivusta
Olet oikeassa tuossa.
(Sama kirjoittaja kuin tuo 13.53.56)
Sivusta olen myös.
En nyt pysty vinksauttaan ajatusta noin kieroon. Koko ketju on täysin mielisairasta juttua 🤔
Jos yhden päivän saisin Hänen kanssaan, ei hän illalla enää irrottaisi. Ja peittoa ei edes tarvitsisi heilutella. - sivusta
Jaa, minä en etsi kämppäkaveria tai muutakaan kaveria. Niistä on vaan vaivaa.
En taida olla, olen aikuinen ja siis aina väsyttää.
Mulla ei oikein ole paikkaa rentoutua, semmoista hiljaista , jossa kukaan ei tee puhdetöitä eli soita mitään moottoria vieressni.
Oletko sinä hyvää seuraa?
Haluaisin olla hyvää seuraa ja siis antaa enemmän kuin otan, mutta se vaatii kai avoimuutta ja se taas itsetuntoa ja luottamusta.
Tosi kummallinen viesti. Seksi sekoittanut pään niin ettei enää osata olla ihmissuhteissa?
Onko kuunteleva nainen hyvää seuraa?
En ole kova puhumaan, vain silloin kun hermostun. Tykkään puuhata ns. miesten juttuja, miesten kanssa. En ole mikään kodin hengetär siis.
No tarjoa hänelle sitä kaveruutta irl.
Mä tykkäsin leikkiä lääkärileikkejä. Saat olla gynekologi ja minä potilas.
Eikö A.P ole nainen?vai rollaatko huviksesi täällä yöt ja päivät?
Ap. On mies.
Jos on mies, joka kirjoittaa kuin olisi nainen.ROLLIIIIROLLIIII
No ei kai jääpuikkomies halua. Nähty on.
Tämä on ihan typerä aloitus ja nämä tyhmät naiset vastaa kilpaa. Olette oikeasti tämän maa alinta tasoa älyllisesti!
Viettäisimme siis yhdessä aikaa. Sillä on tapana kyllä tutustuttaa paremmin ja paremmin. Ja etenkin leikki, siinä kun on eniten oma itsensä. Kun tulee kertoneeksi mutkan kautta mitä haluaa råtai haluaisi olla. Ettei aivan kevyt viritelmä taitaisi ollakaan loppujen lopuksi.
Ei.
Varmaan siinä tutustuisi aika hyvin kyllä.
Sitä tuossa miettisin että mitäköhän se olisi?
Jos siis olisi kuin se joku lapsuuden kaveri, siinähän tultaisiin toimeen ja siihenkin kyllä kuuluu kinaakin joistain asioista, vaikka vähemmän varmasti aikuisena kuin lapsena.
Mutta siinä olisi se kaveri side, eikä siis olisi mitään niitä parisuhde juttuja mukana.
Siinä toivoisikin, ettei sellaiset tulisikaan mukaan, se jotenkin pilaisi sen suhteen viattomuuden.
Noin minäkin ajattelen ja haluan kaveriksi suunilleen samanikäisen kuin itse olen. Kun ikää tulee lisää auttaisimme toinen toisiamme. En halua oman lapseni ikäistä kaveria. Tapahtui liikaa sellaista mikä on vaurioittanut, liian monen vuoden ajan. Riittää kun näkee tietyn pituisen niin alkaa ahdistaa todella paljon.
Ikäiseni kaveri loppuelämän ajaksi. Kaksi vanhempaa ihmistä yhdessä, niin kauan kuin meille aikaa annetaan täällä maan päällä!
En lähtis tohon leikkiin .jos ollaan kavereita niin kaveria ei jätetä...haluan enemmän
Aivan eikä sekoteta raha-asioita keskenämme, ei kyllä oo mikään kiire sitoutu kun hyvä on näinkin olla. Sitte pitäis ostaa lisää vaatekaappeja ja mun sänky on hyvä mulle mut se toinen ei tykkäisi siitä niin hankalaksi menisi.
Äiti ja isä ratkaisivat tuon sänkyasian siten, että ostivat parisänkyyn erilliset patjat molemmille. Isälle kovemman ja äidille pehmeämmän. Ei ollut hankalaa heille ollenkaan. Noin 50 vuotta yhteistä elämää takana jo.
No ei mitään parisuhteeseen ja yhteiseen elämään liittyvää sekoteta kavereiden kanssa.
Ei jumalau.....naisen kanssa saman katon alle....älkää miehet menkö siihen, pilaatte elämänne!
Tilastot kertoo karmeaa: yli 80% eroaa ensimmäisen vuoden aikana!!!
kuulostaa aika surulliselta. Yleensä tuollaisessa tilanteessa on vika itsessä, varsinkin jos tuntuu että ongelmat seuraa naisesta naiseen. Paitsi tietysti, homous toki täysin ymmärrettävää ja ok, en siitäkään kuitenkaan naisia syyttäisi.
Omasta mielestäni naisen kanssa on senverran mukavaa asustella, että jo 17v saman katon alla hengattu, ja jokainen päivä on aina yhtä ihana. Kotona itseasiassa on niin hyvä olla ettei täältä huvittaisi edes lähteä mihinkään.
On vain ajan kysymys, kun sinulle käy huonosti, lähtee koti alta ja kumppani. Niin on käynyt lähes kaikille miehille, jotka ovat saman katon alle muuttaneet naisen kanssa, monista on tullut pahimmissa tapauksissa katkera tyhjätasku juoppo.
Tuo on yleistä.
Kyllähän se vituttaa kun laitat kaiken likoon ja lopulta toinen vain vie kaiken kun pettää ja nai toisen.
Saa olla silloin katkera ihan luvan kanssa ja varmasti alkaa ehkä juomaankin kun sellainen tapahtuu ja sinusta tehtiin se tyhjätasku.
Siinä on uhrina, hyväksikäytettynä, petettynä jne.
Sopiiko kysyä, miksi ihmisestä joka olisi kuin lapsuuden kaveri, tarvitsisi olettaa että tiet eroaa aikanaan? Eikö olisi mielekkäämpää rakentaa pysyvä ystävyyssuhde jos synkkaa ja tuntuu yhtä läheiseltä jutella, kuin lapsuuden kaverien kanssa?
Heille tulee se suhde jossain vaiheessa jonkun kanssa, sitten se loppuu ja muuttuu satunnaiseksi.
Niin se on niiden kavereiden kanssa, alkavat seurustelemaan perustavat perheen ja siihen loppui hengailu.
Mulle käy. Ei ole tarvetta miehelle sillä tavalla erityisemmin, ainakaan tässä elämäntilanteesassa.
Hankkikaa itsellene ihan oikeasti elämä ja lakatkaa jauhamasta tämmöistä pelkkää paskaa, idiootit!
Aika vahvasti kirjoitettu, mitäpä jos elämään tulisi joku joka saisikin asiat muuttumaan😊
Jos se muutos on positiiviseen, niin miksipä ei?
Hanki vaikka iso peili katoon ja masturboi itsellesi.
Et sä tarvitse seuraa mihinkään oikeasti.
(Autistille tai A seksuaalille tai demeille tommoinen hihittely hölynpöly on Ok ei muille)
Runkkumieininkiä muuten tommoinen.
AP noin vaivaton muka ”hyvä” seura on jokaisella korvien välissä.
Yksinäisyydessä itsen kanssa,
Oikesti sä et tarvi seuraa yhtään mihinkään.
Eikä sua todellakaan tarvita toimoisena seuraksi.
Ainakaan jos on himoja ja haluja.
Hyvä seura ei ole vaivatomuuden synonyymi vaan
Ihminen jonka kanssa on kiva olla ja valinta että haluaa olla oli se tilanne mikä vain .
Ja hyvään seuraan kuuluu vaivannäkö , laatu ja panostus .
Ja vielä niin et rikkaampi panostaa enenmän.
Siinä annetaan itselle ja toiselle parasta mitä voi sillä hetkellä antaa.
Ei se oo mitää autismi tai A seksuaalisuuden synonyymejä jos
molemmat on normi heterota joilla normi himot ja halut.
Oikeastaan AP kuulosti aika kauhealta ja seuraa vältelevältä
tai ujolta tai nössöltä seuralta .
Muttei millääntaivon hyvältä seuralta.
1/5 tähden tyypiltä.
A-Naiselta siltä just.
Sulla ei varmaan hyvää seuraa olekaan, lähinnä jotain snobeilu kulissia vaan.
Mut mistäs sä saisit kuvan että välttäisin seuraa?
Huonoa seuraa kyllä välttäisin, mutta hyvä seura on tervetullut.
Mulle hyvässä seurassa on hyvä olla.
Sä et ehkä pystyisi sellaista itse tarjoamaan.
Että syömään ja hyötyä etsimään. Teen ihan kaikkeni että saan tuolle porukalle helvetisti paskaa.
Nii.
Just näin
Miksi kendoja autetaan raha asioissa?
Serbiassa Italiassa Ranskassa Espanjassa Kreikassa Turkissa Hollannissa Belgiassa Brasiliassa Argentinassa Meksikossa Montenegrossa Kroatiassa Liettuassa Filippiineillä... Kendo ei kiinnosta ja futis ja koris kiinnostaa
Mies sä haluat
Helppoutta ja iloa sun aiemman elämäsi
vastakohdaksi... Mitää muuta ei tarvi ollakkaan.
Tarvitset iloa,onnea ja hyvää seuraa .
Ja vielä enenpi vapautta ja vapautumisen tunnetta.
Ja sä mietit miten sä luot sitä elämääsi.
Naiselta joka ymmärtää
aloituksen pointin liiankin hyvin.
Sitä sanotaan Kaverisuhteeksi.
Ei mitään suhinoita ym. Pelkkää platonista ystävyyttä.
Kuulostaa hienolta 👍🏻
En ikävä kyllä ole hyvää seuraa. Sähän olet jo nyt kuin lapsuuden kaveri. Ei näy. Ei kuulu. Hyvä kun nimen muistaa.