kaikille luoduille.
Joka uskoo ja kastetaan, se pelastuu; mutta joka ei usko, se tuomitaan kadotukseen" (Mark 16:15-16).
Siksi Jeesus lähetti Paavali saarnaamaan evankeliumia. Paavali ei halunnutkaan elämältään mitään muuta kuin julistaa evankeliumia Jumalan armosta (Apt 20:24). "Jumala näki hyväksi saarnauttamansa hullutuksen kautta pelastaa ne, jotka uskovat" (1 Kor 1:21).
Juuri julistetussa evankeliumissa "Jumalan armo on ilmestynyt pelastukseksi kaikille ihmisille" (Tiit 2:11). Jumalan pelastava armo lähestyy meitäkin saarnatun evankeliumin kautta. Siinä kuulijoiden silmien eteen aivan avoimesti asetetaan Jeesus Kristus ristiinnaulittuna (Gal 3:1). Tässä jokainen meistä kohtaa Jumalan rakkauden tänäänkin.
Tämä rakkaus ilmenee halvassa ja suorastaan mielettömässä muodossa. Se kohtaan meidät Golgatan keskimmäisellä ristillä. Siellä se on alhaisena, raadeltuna, häväistynä, heikkona, rikollisena.
Siksi tämä todella maan alimpiin paikkoihin asti tullut Jumalan rakkaus, ei torju eikä työnnä pois ketään luotaan. Se ei halveksi ketään.
Se rakkaus etsii tänäänkin sanallaan ja hengellään kuten alkoi etsiä langennutta ihmistä jo paratiisissa. Se huutaa kaikkinäkevänä ja kaikkitietävänä: Missä olet.
Se kutsuu: "Tulkaa minun tyköni kaikki" (Matt 11:28).
Se rakkaus on kuin hyvä paimen, joka etsii kadonnutta kunnes löytää.
Se rakkaus on kuin Tuhlaajapojan isä, joka ottaa syliinsä, oli poika elänyt ja tehnyt mitä tahansa.
Se rakkaus vakuuttaa, "että jokainen, joka huutaa avuksi Herran nimeä, pelastuu" (Apt 2:21) ja että sitä, "joka minun tyköni tulee, minä en heitä ulos" (Joh 6:37)
Se rakkaus sanoo: "Minä seison ovella ja kolkutan; jos joku kuulee minun ääneni ja avaa oven, niin minä käyn hänen tykönsä sisälle ja aterioitsen hänen kanssaan, ja hän minun kanssani" (Ilm 3:20).
Se rakkaus odottaa, että otamme hänet vastaan ja "kaikille, jotka ottivat hänet vastaan, hän antoi voiman tulla Jumalan lapsiksi, niille, jotka uskovat hänen nimeensä" (Joh 1:12; KR38)
Vaikka se rakkaus ei puhuttele eikä kohtaa minua millään yliluonnollisella ja muista ihmistä poikkeavalla tavalla, se on kuitenkin mitä todellisimmin nytkin täällä läsnä, kutsuu ja sulkee syliinsä jokaisen joka tulee sen luokse ja ottaa sen sanan ja lupauksena vastaan. Oi miten ihmeellinen Golgata!.
"Yksityisen ihmisen ei nyt tarvitse muuta kuin tulla ja ottaa vastaan kaikki tämä, mikä hänelle kuluu. Hän saa ilmaiseksi pukeutua parhaisiin vaatteisiin ja uskoa halki elämänsä anteeksi kaiken synnin, mikä hänessä vielä on jäljellä. Syntiä ei koskaan enää lueta hänen syykseen eikä laki koskaan enää tuomitse häntä kadotukseen.
Jumala ei koskaan enää vihastu häneen vaan rakastaa häntä iankaikkisella ja muuttumattomalla rakkaudella ja sulkee hänet syliinsä lapsenaan ja perillisenään, niin kaunan kuin hän uskoen pysyy Kristuksessa eli siis niin kauan kuin hän synnin vuoksi yhä uudelleen palaa Kristuksen luo eikä tule toimeen ilman hänen armoaan" (Rosenius).
-
( Otelainaus: Olavi Peltola/Jumalan vihasta rakkauteen)
s-seutulainen
Joka uskoo ja kastetaan, se pelastuu; mutta joka ei usko, se tuomitaan kadotukseen" (Mark 16:15-16).
Siksi Jeesus lähetti Paavali saarnaamaan evankeliumia. Paavali ei halunnutkaan elämältään mitään muuta kuin julistaa evankeliumia Jumalan armosta (Apt 20:24). "Jumala näki hyväksi saarnauttamansa hullutuksen kautta pelastaa ne, jotka uskovat" (1 Kor 1:21).
Juuri julistetussa evankeliumissa "Jumalan armo on ilmestynyt pelastukseksi kaikille ihmisille" (Tiit 2:11). Jumalan pelastava armo lähestyy meitäkin saarnatun evankeliumin kautta. Siinä kuulijoiden silmien eteen aivan avoimesti asetetaan Jeesus Kristus ristiinnaulittuna (Gal 3:1). Tässä jokainen meistä kohtaa Jumalan rakkauden tänäänkin.
Tämä rakkaus ilmenee halvassa ja suorastaan mielettömässä muodossa. Se kohtaan meidät Golgatan keskimmäisellä ristillä. Siellä se on alhaisena, raadeltuna, häväistynä, heikkona, rikollisena.
Siksi tämä todella maan alimpiin paikkoihin asti tullut Jumalan rakkaus, ei torju eikä työnnä pois ketään luotaan. Se ei halveksi ketään.
Se rakkaus etsii tänäänkin sanallaan ja hengellään kuten alkoi etsiä langennutta ihmistä jo paratiisissa. Se huutaa kaikkinäkevänä ja kaikkitietävänä: Missä olet.
Se kutsuu: "Tulkaa minun tyköni kaikki" (Matt 11:28).
Se rakkaus on kuin hyvä paimen, joka etsii kadonnutta kunnes löytää.
Se rakkaus on kuin Tuhlaajapojan isä, joka ottaa syliinsä, oli poika elänyt ja tehnyt mitä tahansa.
Se rakkaus vakuuttaa, "että jokainen, joka huutaa avuksi Herran nimeä, pelastuu" (Apt 2:21) ja että sitä, "joka minun tyköni tulee, minä en heitä ulos" (Joh 6:37)
Se rakkaus sanoo: "Minä seison ovella ja kolkutan; jos joku kuulee minun ääneni ja avaa oven, niin minä käyn hänen tykönsä sisälle ja aterioitsen hänen kanssaan, ja hän minun kanssani" (Ilm 3:20).
Se rakkaus odottaa, että otamme hänet vastaan ja "kaikille, jotka ottivat hänet vastaan, hän antoi voiman tulla Jumalan lapsiksi, niille, jotka uskovat hänen nimeensä" (Joh 1:12; KR38)
Vaikka se rakkaus ei puhuttele eikä kohtaa minua millään yliluonnollisella ja muista ihmistä poikkeavalla tavalla, se on kuitenkin mitä todellisimmin nytkin täällä läsnä, kutsuu ja sulkee syliinsä jokaisen joka tulee sen luokse ja ottaa sen sanan ja lupauksena vastaan. Oi miten ihmeellinen Golgata!.
"Yksityisen ihmisen ei nyt tarvitse muuta kuin tulla ja ottaa vastaan kaikki tämä, mikä hänelle kuluu. Hän saa ilmaiseksi pukeutua parhaisiin vaatteisiin ja uskoa halki elämänsä anteeksi kaiken synnin, mikä hänessä vielä on jäljellä. Syntiä ei koskaan enää lueta hänen syykseen eikä laki koskaan enää tuomitse häntä kadotukseen.
Jumala ei koskaan enää vihastu häneen vaan rakastaa häntä iankaikkisella ja muuttumattomalla rakkaudella ja sulkee hänet syliinsä lapsenaan ja perillisenään, niin kaunan kuin hän uskoen pysyy Kristuksessa eli siis niin kauan kuin hän synnin vuoksi yhä uudelleen palaa Kristuksen luo eikä tule toimeen ilman hänen armoaan" (Rosenius).
-
( Otelainaus: Olavi Peltola/Jumalan vihasta rakkauteen)
s-seutulainen
Vastaukset 12
Vanhimmat
No emmekö tuota tiedä ja olen itsekin toteuttanut sitä 55-vuotta. En ole alokas.
Vain Olavi Peltola?
Ei Olavi Peltola, eikä kukaan muukaan ihminen, ei yhden yksikään,
vaan Herramme Jeesus Kristus, joka yksin voi meidät pelastaa ansaitsemaltamme kadotustuomiolta.
Jumalan armosta uskon kautta Jeesukseen Kristukseen, me saamme olla pelastetut.
Yksin Poikansa Jeesuksen Kristuksen tähden Jumala meidät armahtaa.
Aamen
s-seutulainen
Niin, taivaassa iloitaan, jos yksikin syntinen tekee parannuksen.
10 Niin myös, sanon minä teille, on ilo Jumalan enkeleillä yhdestä syntisestä, joka tekee parannuksen." ( Luuk 15)
Jeesus sanoikin, "tehkää parannus ja uskokaa evankeliumi" ( Mark 1:15)
Kirjoituksesta käy ilmi, kuinka evankeliumin sanassa "kuulijoiden silmien eteen aivan avoimesti asetetaan Jeesus Kristus ristiinnaulittuna " ( Gal 3:1)
Siinä kuvataan, kuinka Jeesus Kristus julistetaan syntiemme tähden runneltuna, ruoskittuna, haavoille revittynä, alostomaksi häväistynä, verta vuotavana ja se kaikki meidän syntiemme vuoksi.
Siis minäkin ja sinäkin olet syy tuolle rangaistukselle, jonka Herra Jeesus Kristus otti kantaakseen.
" Me pidimme häntä rangaistuna, Jumalan lyömänä ja vaivaamana,
5 mutta hän on haavoitettu meidän rikkomustemme tähden, runneltu meidän pahain tekojemme tähden. Rangaistus oli hänen päällänsä, että meillä rauha olisi, ja hänen haavainsa kautta me olemme paratut.
6 Me vaelsimme kaikki eksyksissä niinkuin lampaat, kukin meistä poikkesi omalle tielleen. Mutta Herra heitti hänen päällensä kaikkien meidän syntivelkamme."
( Jes 53)
Ja mikä ihmeellisintä, juuri tuo kuva, mikä piirtyy kuulijoiden eteen pelastuksen evankeliumin julistuksessa, on se muuttava voima, mikä saa aikaan pistoksen kuulijan sydämessä, synnin tunnon ja ymmärryksen. Se saa aikaan kääntymyksen parannuksessa pois pahuudestaan, jotta Jumalan siunaus Jeesuksessa Kristuksessa tulisi omalle kohdalle.
Jeesus ristillä, avoimesti kuulijoiden silmien eteen asetettuna, on sana rististä ja siitä Paavali kirjoittaa.
17 Sillä Kristus ei lähettänyt minua kastamaan, vaan evankeliumia julistamaan-ei puheen viisaudella, ettei Kristuksen risti menisi mitättömäksi.
18 Sillä sana rististä on hullutus niille, jotka kadotukseen joutuvat, mutta meille, jotka pelastumme, se on Jumalan voima. ( 1Kor 1)
Ellei kukaan julista pelastuksen evankeliumia, jossa todellakin kuulijoiden eteen avoimesti asetetaan jokaisen ihmisen synnin iskut Jeesuksen kehossa, niin silloin Jeesuksen risti mitätöityy.
Eihän uskoa synny, ellei ole pelastuksen evankeliumin julistusta.
Sana rististä on Jumalan voima ja kutsu tulla Jumalan yhteyteen.
Onhan kirjoitettu, "ketkä ikinä Herra, meidän Jumalamme, kutsuu." ( Apt 2)
" joka "itse kantoi meidän syntimme" ruumiissansa ristinpuuhun, että me, synneistä pois kuolleina, eläisimme vanhurskaudelle; ja hänen "haavainsa kautta te olette paratut". (1Piet 2)
Pelastuksen evankeliumin ja sydämen uskon puolesta.
Usko Toivonen
Totta: "Niin, taivaassa iloitaan, jos yksikin syntinen tekee parannuksen."
Mutta Raamattu ei missään kerro, että taivaassa iloittaisiin, jos joku vauva kastetaan!
Ei mutta varmasti kasteestakin iloitaan
Uudestikastaja-inttäjä-eksyttäjä näin raamatussa ja vauvat
Huokaus
Kiitos taas Usko Toivonen, Jeesusta Kristusta ja hänen Ristin evankeliumiaan korottavasta viestistäsi.
Siteeraan vielä Olavi Peltolaa, jota aloituksessanikin lainaan:
-
Evankeliumin ytimessä on sanoma syntimme tähden ristiinnaulitusta Jumalan Pojasta
Ennen vihansa ilmestymistä Jumala saarnauttamansa hullutuksen, ristin evankeliumin, kautta pelastaa ne, jotka uskovat (1 Kor 1:21). Tässä sanomassa Jumala tarjoaa täydellisen ja todellisen avun ihmiskunnan jokaisen jäsenen syvimpään hätään – kadotukseen joutumisen hätään.
Kuinka usein Paavali kirjeissään palaakaan evankeliumin perustapahtumaan – ristiinnaulittuun Jeesukseen Kristukseen. Kaikki kristillisessä uskossa kiertyy tämän tapahtuman ja siitä kertovan sanoman ympärille.
Korinttilaisille kirjoittaessaan hän sanoi, ettei hän halunnut heidän luonaan tietää mistään muusta kuin Jeesuksesta Kristuksesta ja hänestäkin ristiinnaulittuna (1 Kor 2:2). Hänen sanomansa oli puhetta rististä (1 Kor 1:18). Lähetystyössä hän asetti aivan avoimesti kuulijoittensa silmien eteen Jeesuksen Kristuksen ristiinnaulittuna (Gal 3:1; Jes 53).
Näin hän teki siitäkin huolimatta, että ihmiset inhosivat jo ristin mainitsemistakin, koska se toi heidän mieleensä tämän roomalaisten paljon käyttämän, äärimmäisen julman ja mitä kammottavimman mestaustavan. Paavali uskaltaa jopa sanoa: "En ikinä tahdo kerskailla mistään muusta kuin meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen rististä" (Gal 6:14).
”Julistamme ristiinnaulittua Kristusta. Juutalaiset torjuvat sen herjauksena, ja muiden mielestä se on hulluutta, mutta kutsutuille, niin juutalaisille kuin kreikkalaisillekin, ristiinnaulittu Kristus on Jumalan voima ja Jumalan viisaus” (1 Kor 1:23-24).
Paavalin julistaman evankeliumin sisältö on ristiinnaulitun Kristuksen kuolema meidän syntiemme vuoksi ja hänen herättämisensä kuolleista kolmantena päivänä (1 Kor 15:3-4). Juuri tämä sanoma tulee esiin Paavalin kirjeissä mitä erilaisimmissa yhteyksissä.
”Syntien sovittamiseksi hän lähetti tänne oman Poikansa syntisten ihmisten kaltaisena. Näin hän tuomitsi ihmisessä ihmisten synnit” (Room 8:3).
"Hänet Jumala on asettanut sovitusuhriksi, hänen verensä tuo sovituksen” (Room 3:25).
”Kristus kuoli jumalattomien puolesta” (Room 5:6).
”Kristus kuoli meidän puolestamme, kun me vielä olimme syntisiä” (Room 5:8).
”Kristus kuoli meidän syntiemme vuoksi” (1 Kor 15:3).
”Yksi on kuollut kaikkien puolesta” (2 Kor 5:14).
”Hän antoi itsensä alttiiksi meidän puolestamme” (Tiit 2:14).
Paavalilla se nimenomaan kiteytyi hyvin henkilökohtaiseksi tunnustukseksi: Jumalan Poika ”on rakastanut minua ja antanut itsensä minun edestäni” (Gal 2:20, KR 38).
( Ote: Olavi Peltola/Paavalin evankeliumi ja me)
s-seutulainen
Olavi Peltola on hyvin sisäistänyt, mistä evankeliumissa ja sen vaikuttamassa uskossa on kysymys.
Kuten tuo hänen kirjoituksensa tuo asiaa esille.
Kirjoituksen viimeisin tekstikohta Gal 2:20.
20 ja minä elän, en enää minä, vaan Kristus elää minussa; ja minkä nyt elän lihassa, sen minä elän Jumalan Pojan uskossa, hänen, joka on rakastanut minua ja antanut itsensä minun edestäni.
Tuosta käy ilmi Paavalin uskonvaelluksen ydinajatus, Paavali ei korota itseään, vaan antaa kaiken kunnian ja tunnustuksen Jeesuksen Kristuksen uskolle ja sille, mitä Herra Jeesus on Paavalinkin edestä tehnyt.
Tuon pitäisi olla kaikkien uskovien perusta elämälle Kristuksessa, Kristusta korottaen, Hänestä kerskaten.
Nyt kiistellään siitä, kenellä on oikea usko, millä kirkkokunnalla, uskonnollisella yhteisöllä.
Paavali ei tee niin, vaan todistaa, että elämä on Jumalan Pojan uskossa, siinä uskossa on elämä. Ja siksi Paavali pitää tarjolla elämän sanaa, että mahdollisimman moni saisi sen kuulla ja sen kautta pelastua.
Jeesus Kristus on tullut maailmaan syntisiä pelastamaan ja Jumala vanhurskauttaa sen, jolla on usko Jeesukseen.
Paavali ymmärtää oman "ansionsa" olevan arvotonta sen rinnalla, mitä Jeesus on saanut aikaan.
8 Niinpä minä todella luen kaikki tappioksi tuon ylen kalliin, Kristuksen Jeesuksen, minun Herrani, tuntemisen rinnalla, sillä hänen tähtensä minä olen menettänyt kaikki ja pidän sen roskana-että voittaisin omakseni Kristuksen
9 ja minun havaittaisiin olevan hänessä ja omistavan, ei omaa vanhurskautta, sitä, joka laista tulee, vaan sen, joka tulee Kristuksen uskon kautta, sen vanhurskauden, joka tulee Jumalasta uskon perusteella ( Fil 3)
Uskovien ei tulisi pyrkiä pystyttämään "omia valatkuntiaan", vaan olemaan osa sitä valtakuntaa, mihin Jumala on heidät uskon perusteella siirtänyt.
12 kiittäen Isää, joka on tehnyt teidät soveliaiksi olemaan osalliset siitä perinnöstä, mikä pyhillä on valkeudessa,
13 häntä, joka on pelastanut meidät pimeyden vallasta ja siirtänyt meidät rakkaan Poikansa valtakuntaan.
14 Hänessä meillä on lunastus, syntien anteeksisaaminen
( Kol 1)
Pelastuksen evankeliumin ja sydämen uskon puolesta.
UskoToivonen
Saviseutulainen lainaa usein luteriaisia tekstejä, joissa on opetusta korvasyyhyyn.
1 Minä vannotan sinua Jumalan ja Kristuksen Jeesuksen edessä, joka on tuomitseva eläviä ja kuolleita, sekä hänen ilmestymisensä että hänen valtakuntansa kautta:
2 saarnaa sanaa, astu esiin sopivalla ja sopimattomalla ajalla, nuhtele, varoita, kehoita, kaikella pitkämielisyydellä ja opetuksella.
3 Sillä aika tulee, jolloin he eivät kärsi tervettä oppia, vaan omien himojensa mukaan korvasyyhyynsä haalivat itselleen opettajia
4 ja kääntävät korvansa pois totuudesta ja kääntyvät taruihin.
5 Mutta ole sinä raitis kaikessa, kärsi vaivaa, tee evankelistan työ, toimita virkasi täydellisesti.
6 Sillä minut jo uhrataan, ja minun lähtöni aika on jo tullut.
7 Minä olen hyvän kilvoituksen kilvoitellut, juoksun päättänyt, uskon säilyttänyt.
8 Tästedes on minulle talletettuna vanhurskauden seppele, jonka Herra, vanhurskas tuomari, on antava minulle sinä päivänä, eikä ainoastaan minulle, vaan myös kaikille, jotka hänen ilmestymistään rakastavat.
( 2 Tim. 4)
s-seutulainen
Matt. 10:5 Nämä kaksitoista Jeesus lähetti ja käski heitä sanoen: "Älköön tienne viekö pakanain luokse, älkääkä menkö mihinkään samarialaisten kaupunkiin,
Jeesus kielsi menemästä pakanain luo!