Voi mikäs onnen seppä minä taaskin olen ollut,

vaikka eihän minulla mitään ansiota ole mitä sinulle esittää ja kohta minä olen sinun aitassasi siellä Iivantiiran puolella. Eipä ole ennen askeleeni kulkenutkaan juuri niin kauas asti kuin nyt olisi tarkoitus. Päätös syntyi, minä olen naisen kainaloon päässyt ehkä vain sattumalta, mutta olipa syy millainen veruke hyvänsä niin menossa jo ollaan. Anttosen Veikko oli minun koulukaverini on kuskina tuona yönä, mutta me emme jääkään kahden tuossa postilaatikon kohdalla, vaan jäämässä on monta muutakin. Mutta ketä se selviää kohta pikaa. Ne ovat Saaran sisaria, Lyyli ja toinen jota en laittanut merkille. Mutta emmehän olleet vieläkään perillä, meillä vain oli edessäpäin vielä patikointi muutaman kilometrin päähän Metsälään. Yö oli jo niin pitkälle joutunut että aamukin kohta alkaa sarastaa. Me emme vieläkään ole perillä, mutta kohta kuitenkin olemme, maalaistalohan se siellä tulee vastaan kuin odottaa saattaakin näillä leveysasteella kulkiessamme. Ruokaa ensin pöytään ja sitten sen jälkeen onkin yllätys täysin valmis. Nytkö minä olen perustanut oman haaremin näille kyläkulmille no en sentään ole niin oikeasti tehnyt, olenpahan vain tahtomattani kolmen naisen makuupaikassa.