Uudet sivut

Mielenkiintoisia ovat. Oma käsitykseni on, että kvanttimekaniikan merkillisyydet selittyvät siitä, että mikromaailman luonnonlait ovat tuntemattomia ja erilaisia kuin luulemme. Todellisuus on erilainen kuin sitä katsellessamme tavallisesta maailmastamme käsin.

Ja universumia on vain yksi kappale, asia, entiteetti. Jos syntyy uusia maailmoja, vasta se uusi ja vanha maailma yhdessä on universumi. Kun on monia maailmoja ja niille mahdollisesti paralleeleja maailmoja, vasta ne kaikki yhdessä ovat universumi. Universumia on vain yksi ja se on ikuinen ja ääretön. Universumin ikuisuus voi olla absoluuttista, sen aika ei ala eikä lopu, mutta universumin äärettömyys pitää tarkentaa vain rajattomuudeksi. Universumin materia, aika ja avaruus ovat suhteellisia, niitä ei esiinny yksin, vaan ovat aina yhdessä. Ne ovat kaikki erilaisia kuin tavallisen maailman materia, aika ja avaruus. Materia on galaksit. Aine, energía, voimat, kentät, säteilyt, galakseissa ja koko universumissa, ei missään pienemmässä kokoonpanossa, esim. havaittavassa universumissa.

santtunen kirjoitti:

Mielenkiintoisia ovat. Oma käsitykseni on, että kvanttimekaniikan merkillisyydet selittyvät siitä, että mikromaailman luonnonlait ovat tuntemattomia ja erilaisia kuin luulemme. Todellisuus on erilainen kuin sitä katsellessamme tavallisesta maailmastamme käsin.

Ja universumia on vain yksi kappale, asia, entiteetti. Jos syntyy uusia maailmoja, vasta se uusi ja vanha maailma yhdessä on universumi. Kun on monia maailmoja ja niille mahdollisesti paralleeleja maailmoja, vasta ne kaikki yhdessä ovat universumi. Universumia on vain yksi ja se on ikuinen ja ääretön. Universumin ikuisuus voi olla absoluuttista, sen aika ei ala eikä lopu, mutta universumin äärettömyys pitää tarkentaa vain rajattomuudeksi. Universumin materia, aika ja avaruus ovat suhteellisia, niitä ei esiinny yksin, vaan ovat aina yhdessä. Ne ovat kaikki erilaisia kuin tavallisen maailman materia, aika ja avaruus. Materia on galaksit. Aine, energía, voimat, kentät, säteilyt, galakseissa ja koko universumissa, ei missään pienemmässä kokoonpanossa, esim. havaittavassa universumissa.

Lue lisää

O:
"Universumia on vain yksi ja se on ikuinen ja ääretön."

Tämä on epätieteellinen väite, koska universumia ei voi tieteellisesti mitata ja havaita. Se mitä havaitaan on esim. paljon galakseja. 'Paljon galakseja' on filosofisena käsitteenä, jotain, mikä ei sulje pois mahdollisuutta, että aika on mikä tahansa ajan vaihtoehto, tai että avaruus on mikä tahansa avaruuden vaihtoehto. Kunhan galaksit mahdutetaan niihin. Silloin ei ole mitään väitteiden sarjaa, joka voisi todistaa, että koska havaitsemme kohdetta 'paljon galakseja', voisimme tehdä päätelmän, mitä aika tai avaruus on. Jokaisen havainnon jälkeen jää aina kysymysmerkki: mitä jos ne galaksit ovat ajassa, joka on 14 mrd vuotta pitkä aikaviiva, ja päättyy pian?

Kannattaa muutenkin muotoilla väitteet aina muotoon, missä lukee vain, miten kaukana menneisyydessä on galakseja ja miten kaukana niitä on tulevaisuudessa. Et nimittäin vastusta vain filosofisia korkeita käsitteitä äärellisyydestä, vaan kyseenalaistat sitä, mitä tiede sanoo esim. siitä, että jos se ottaisi 1000 mrd mrd vuotta pituisen aikaviivan, joka on aivan yhtä mitätön ikuisuuteen verrattuna kuin äskeinen viiva. Tiede nimittäin sisältää aina jonkun käsitteen siitäkin, voiko paljon galakseja pysyä galakseina näin kauan, vai muuttuuko kuva aineesta täysin lyhyessäkin ajassa. Sellaisen näkemyksen kanssa joudut väittelemään jollain muullakin välineellä kuin ikuisuuden hyvillä puolilla. Ja vaikka tiedekin olisi että tottakai ikusuus sopii loistavasti, niin se sattaisi sisältää vielä tämän mallin, että tästä ikuisuudesta on galaksista aikaa vain 1000 mrd mrd vuotta, minkä lisäksi muu aika ei ole galaksia sisältävää. Kerro siis, miten senkin voi välttää.

O:
"Universumin materia, aika ja avaruus ovat suhteellisia, niitä ei esiinny yksin, vaan ovat aina yhdessä."

Suhteellinen aika ja avaruus ei ole mikään tieteen määritelmä, johon kannattaa pyrkiä. Teoriat tekevät ajasta ja avaruudesta topologisesti aivan mitä lystäävät pitäen toista äärettömänä ja toista äärellisenä. Tämä on täysin teoriatonta ja käymätöntä aluetta tieteellisesti. Suhteellisuusteoriassa on asioita, mitä ajan ja avaruuden pitää noudattaa molempien pienissä pisteissä avaruuden kohdissa. Tämä ei ole nimeltään ajan ja avaruuden suhteellisuus vaan se on havaitsijoiden tekemien havaintojen suhteellisuus havaitsijaan. Teoria pyrkii esittämään, että havainnot ovat totta vaikka ne näyttävät erilaiselta. Asia kuten aika-avaruuskenttä on tavallaan havaitsijan koordinaateissa esittämä, mutta teoria haluaa sanoa mielummin, että aika-avaruuden määritelmä tässä kentässäkin on muuttumaton asia (havaitsijan vaihtuessa) eikä sitä muuttumatonta asiaa tule pitää suhteellisena johonkin.

Suhteellisuus suhteellisuusteorioissa on muotoa 'X on suhteellinen havaitsijaan' ja jos on monta asiaa kuten X, Y, Z, niin silloin 'X, Y ja Z ovat suhteellisia' tarkoittaa samaa kuin 'X, Y ja Z ovat suhteellisia havaitsijaan'. (GR:ssä ei kuitenkaan ole aina vain fyysisesti järkeviä havaitsijan määritelmiä, vaan se voi tarkoittaa mitä tahansa matemaattista tapaa kuvata kohdetta)

Teoria joka tekee ensinmainitulla tavalla ikuisia ja äärellisiä päätöksiä, tuskin myöskään tekee mitään sillä tiedolla, mikä liittyy eri havaitsijoiden kuvaamaan aika-avaruuden muotoon.

Aikavälit olivat ns. suhteellisia jo SR:ssä, koska siinä eri havaitsijoiden näkemä esineen nelinopeuden aikakomponentti oli erisuuruinen kuin muista. Samalla tavalla ja samalla erottamattomalla kaavalla pisteiden etäisyyksien välisen avaruuden pituus oli suhteellista ja nelinopeuden muut osat. Näin tapahtui vaikka aika-avaruuden kenttä oli kaikista kuitenkin sama Minkowskin avaruus, joka ei muuttunut vaikka havaitsijoita oli monenlaista pituutta ja aikaa näkemässä. Tämäkin teorian syvempi ominaisuus on, että Minkowskin avaruudessa on matemaattisia etäisyyden kaltaisia 3D+1D -ulotteisia etäisyyksiä, jotka ovat absoluuttisia eivätkä riipu havaitsijasta.

Anonyymi kirjoitti:

O:
"Universumia on vain yksi ja se on ikuinen ja ääretön."

Tämä on epätieteellinen väite, koska universumia ei voi tieteellisesti mitata ja havaita. Se mitä havaitaan on esim. paljon galakseja. 'Paljon galakseja' on filosofisena käsitteenä, jotain, mikä ei sulje pois mahdollisuutta, että aika on mikä tahansa ajan vaihtoehto, tai että avaruus on mikä tahansa avaruuden vaihtoehto. Kunhan galaksit mahdutetaan niihin. Silloin ei ole mitään väitteiden sarjaa, joka voisi todistaa, että koska havaitsemme kohdetta 'paljon galakseja', voisimme tehdä päätelmän, mitä aika tai avaruus on. Jokaisen havainnon jälkeen jää aina kysymysmerkki: mitä jos ne galaksit ovat ajassa, joka on 14 mrd vuotta pitkä aikaviiva, ja päättyy pian?

Kannattaa muutenkin muotoilla väitteet aina muotoon, missä lukee vain, miten kaukana menneisyydessä on galakseja ja miten kaukana niitä on tulevaisuudessa. Et nimittäin vastusta vain filosofisia korkeita käsitteitä äärellisyydestä, vaan kyseenalaistat sitä, mitä tiede sanoo esim. siitä, että jos se ottaisi 1000 mrd mrd vuotta pituisen aikaviivan, joka on aivan yhtä mitätön ikuisuuteen verrattuna kuin äskeinen viiva. Tiede nimittäin sisältää aina jonkun käsitteen siitäkin, voiko paljon galakseja pysyä galakseina näin kauan, vai muuttuuko kuva aineesta täysin lyhyessäkin ajassa. Sellaisen näkemyksen kanssa joudut väittelemään jollain muullakin välineellä kuin ikuisuuden hyvillä puolilla. Ja vaikka tiedekin olisi että tottakai ikusuus sopii loistavasti, niin se sattaisi sisältää vielä tämän mallin, että tästä ikuisuudesta on galaksista aikaa vain 1000 mrd mrd vuotta, minkä lisäksi muu aika ei ole galaksia sisältävää. Kerro siis, miten senkin voi välttää.

O:
"Universumin materia, aika ja avaruus ovat suhteellisia, niitä ei esiinny yksin, vaan ovat aina yhdessä."

Suhteellinen aika ja avaruus ei ole mikään tieteen määritelmä, johon kannattaa pyrkiä. Teoriat tekevät ajasta ja avaruudesta topologisesti aivan mitä lystäävät pitäen toista äärettömänä ja toista äärellisenä. Tämä on täysin teoriatonta ja käymätöntä aluetta tieteellisesti. Suhteellisuusteoriassa on asioita, mitä ajan ja avaruuden pitää noudattaa molempien pienissä pisteissä avaruuden kohdissa. Tämä ei ole nimeltään ajan ja avaruuden suhteellisuus vaan se on havaitsijoiden tekemien havaintojen suhteellisuus havaitsijaan. Teoria pyrkii esittämään, että havainnot ovat totta vaikka ne näyttävät erilaiselta. Asia kuten aika-avaruuskenttä on tavallaan havaitsijan koordinaateissa esittämä, mutta teoria haluaa sanoa mielummin, että aika-avaruuden määritelmä tässä kentässäkin on muuttumaton asia (havaitsijan vaihtuessa) eikä sitä muuttumatonta asiaa tule pitää suhteellisena johonkin.

Suhteellisuus suhteellisuusteorioissa on muotoa 'X on suhteellinen havaitsijaan' ja jos on monta asiaa kuten X, Y, Z, niin silloin 'X, Y ja Z ovat suhteellisia' tarkoittaa samaa kuin 'X, Y ja Z ovat suhteellisia havaitsijaan'. (GR:ssä ei kuitenkaan ole aina vain fyysisesti järkeviä havaitsijan määritelmiä, vaan se voi tarkoittaa mitä tahansa matemaattista tapaa kuvata kohdetta)

Teoria joka tekee ensinmainitulla tavalla ikuisia ja äärellisiä päätöksiä, tuskin myöskään tekee mitään sillä tiedolla, mikä liittyy eri havaitsijoiden kuvaamaan aika-avaruuden muotoon.

Aikavälit olivat ns. suhteellisia jo SR:ssä, koska siinä eri havaitsijoiden näkemä esineen nelinopeuden aikakomponentti oli erisuuruinen kuin muista. Samalla tavalla ja samalla erottamattomalla kaavalla pisteiden etäisyyksien välisen avaruuden pituus oli suhteellista ja nelinopeuden muut osat. Näin tapahtui vaikka aika-avaruuden kenttä oli kaikista kuitenkin sama Minkowskin avaruus, joka ei muuttunut vaikka havaitsijoita oli monenlaista pituutta ja aikaa näkemässä. Tämäkin teorian syvempi ominaisuus on, että Minkowskin avaruudessa on matemaattisia etäisyyden kaltaisia 3D 1D -ulotteisia etäisyyksiä, jotka ovat absoluuttisia eivätkä riipu havaitsijasta.

Lue lisää

Nyt puhutaan todellisuudesta, millainen todellisuus todella voi olla ja on. Ei mistään hypoteettista loogisista mahdollisuuksista ja turhista spekulaatioista.

Tekoäly heitti jotain mielenkiintoista:

Kvanttimekaniikan moni maailma -tulkinta
voi myös tarjota joitakin mielenkiintoisia ajatuskokeita ja spekulatiivisia skenaarioita, jotka liittyvät kvanttitodennäköisyyteen, informaatioon ja identiteettiin.

Anonyymi kirjoitti:

Tekoäly heitti jotain mielenkiintoista:

Kvanttimekaniikan moni maailma -tulkinta
voi myös tarjota joitakin mielenkiintoisia ajatuskokeita ja spekulatiivisia skenaarioita, jotka liittyvät kvanttitodennäköisyyteen, informaatioon ja identiteettiin.

Lue lisää

Kerro jotain kvanttimekaniikan moni maailma tulkinnasta suhteessa identiteettiin

MMT:n mukaan kvanttimekaniikka ei ole epädeterministinen tai satunnainen, vaan jokainen mahdollinen kvanttitila toteutuu omassa rinnakkaisessa maailmassaan. Nämä maailmat ovat yhtä todellisia kuin meidän maailmamme, mutta emme voi havaita niitä suoraan. https://thereader.mitpress.mit.edu/the-many-worlds-theory/ MMT:n suhde identiteettiin on kiinnostava ja filosofisesti haastava kysymys. Jos olemassa on lukemattomia maailmoja, joissa olemme tehneet erilaisia valintoja ja kokeneet erilaisia tapahtumia, mitä se tarkoittaa oman itsemme kannalta? Olemmeko me kaikki samat henkilöt, jotka ovat haarautuneet eri poluille, vai olemmeko me eri henkilöitä, jotka ovat jakaneet saman alkuperän? Onko meillä yhteistä identiteettiä muiden maailmojen itseemme kanssa, vai olemmeko me täysin erillisiä ja irrallisia? https://en.wikipedia.org/wiki/Interpretations_of_quantum_mechanics https://arxiv.org/pdf/2202.01438 Näihin kysymyksiin ei ole yksiselitteisiä vastauksia, vaan ne riippuvat siitä, miten määrittelemme identiteetin ja miten suhtaudumme MMT:n ontologiseen sitoumukseen rinnakkaisiin maailmoihin. Jotkut saattavat pitää MMT:ta lohdullisena, sillä se tarkoittaa, että kaikki mahdolliset elämät ovat todellisia jossain. Toiset saattavat pitää sitä ahdistavana, sillä se tarkoittaa, että emme voi koskaan tietää, missä maailmassa olemme tai mitä muissa maailmoissa tapahtuu. Jotkut saattavat pitää MMT:ta epäuskottavana tai tarpeettomana, sillä se vaikuttaa liian spekulatiiviselta tai monimutkaiselta selitykseltä kvanttimekaniikan ilmiöille. https://books.google.com/books/about/The_Many_Worlds_Interpretation_of_Quantu.html?id=qPF9BgAAQBAJ https://arxiv.org/abs/2208.04618 MMT on siis yksi mahdollinen tapa ymmärtää kvanttimekaniikkaa ja sen seurauksia identiteetillemme, mutta se ei ole ainoa eikä välttämättä paras tapa. Se on kuitenkin kiinnostava ja kiehtova teoria, joka haastaa meitä pohtimaan todellisuuden luonnetta ja omaa paikkaamme siinä
...

Mmm
Nnn

..

Anonyymi kirjoitti:

Kerro jotain kvanttimekaniikan moni maailma tulkinnasta suhteessa identiteettiin

MMT:n mukaan kvanttimekaniikka ei ole epädeterministinen tai satunnainen, vaan jokainen mahdollinen kvanttitila toteutuu omassa rinnakkaisessa maailmassaan. Nämä maailmat ovat yhtä todellisia kuin meidän maailmamme, mutta emme voi havaita niitä suoraan. https://thereader.mitpress.mit.edu/the-many-worlds-theory/ MMT:n suhde identiteettiin on kiinnostava ja filosofisesti haastava kysymys. Jos olemassa on lukemattomia maailmoja, joissa olemme tehneet erilaisia valintoja ja kokeneet erilaisia tapahtumia, mitä se tarkoittaa oman itsemme kannalta? Olemmeko me kaikki samat henkilöt, jotka ovat haarautuneet eri poluille, vai olemmeko me eri henkilöitä, jotka ovat jakaneet saman alkuperän? Onko meillä yhteistä identiteettiä muiden maailmojen itseemme kanssa, vai olemmeko me täysin erillisiä ja irrallisia? https://en.wikipedia.org/wiki/Interpretations_of_quantum_mechanics https://arxiv.org/pdf/2202.01438 Näihin kysymyksiin ei ole yksiselitteisiä vastauksia, vaan ne riippuvat siitä, miten määrittelemme identiteetin ja miten suhtaudumme MMT:n ontologiseen sitoumukseen rinnakkaisiin maailmoihin. Jotkut saattavat pitää MMT:ta lohdullisena, sillä se tarkoittaa, että kaikki mahdolliset elämät ovat todellisia jossain. Toiset saattavat pitää sitä ahdistavana, sillä se tarkoittaa, että emme voi koskaan tietää, missä maailmassa olemme tai mitä muissa maailmoissa tapahtuu. Jotkut saattavat pitää MMT:ta epäuskottavana tai tarpeettomana, sillä se vaikuttaa liian spekulatiiviselta tai monimutkaiselta selitykseltä kvanttimekaniikan ilmiöille. https://books.google.com/books/about/The_Many_Worlds_Interpretation_of_Quantu.html?id=qPF9BgAAQBAJ https://arxiv.org/abs/2208.04618 MMT on siis yksi mahdollinen tapa ymmärtää kvanttimekaniikkaa ja sen seurauksia identiteetillemme, mutta se ei ole ainoa eikä välttämättä paras tapa. Se on kuitenkin kiinnostava ja kiehtova teoria, joka haastaa meitä pohtimaan todellisuuden luonnetta ja omaa paikkaamme siinä
...

Mmm
Nnn

..

Lue lisää

Mistä tulee energiaa uusille universumeille kvanttimekaniikan Monimaailma tulkinnoissa

Kvanttimekaniikan moni maailma tulkinnan mukaan uusille universumeille ei tarvita erillistä energiaa, sillä ne ovat vain eri haaroja yhdestä ja samasta universaalista aaltoliikkeestä. https://arxiv.org/pdf/2001.03771.pdf Tämä tarkoittaa, että kaikki mahdolliset kvanttitilat ovat olemassa jossain maailmassa, mutta ne eivät vaikuta toisiinsa. https://en.wikipedia.org/wiki/Many-worlds_interpretation Toisin sanoen, kvanttimekaniikan moni maailma tulkinta ei lisää mitään uutta todellisuuteen, vaan se vain tulkitsee kvanttimekaniikan matemaattisen teorian kirjaimellisesti. https://www.britannica.com/science/many-worlds-interpretation Tämä on kuitenkin vain yksi mahdollinen tapa ymmärtää kvanttimekaniikkaa, eikä se ole välttämättä oikea tai paras tapa. On olemassa myös muita tulkintoja, jotka eivät edellytä monien maailmojen olemassaoloa, kuten Kööpenhaminan tulkinta, piilotettujen muuttujien teoriat tai dekoherenssin selitykset. https://en.wikipedia.org/wiki/Many-worlds_interpretation https://www.shift.is/2020/10/scientists-confirmed-that-parallel-worlds-exist-and-interact-with-our-world/ Nämä tulkinnat pyrkivät selittämään, miten kvanttimekaniikan ilmiöt liittyvät havaittuun todellisuuteen ja miten kvanttitilan romahtaminen tapahtuu. Nämä kysymykset ovat edelleen avoimia ja kiistanalaisia, eikä niille ole yksimielistä vastausta. https://space.mit.edu/home/tegmark/PDF/everett2.pdf


Että sellaista.

Nämä edelliset tekoälyt on Microsoftin Bing tekoälyä.
...
Mmm
Bn

Ihan hyvät vastaukset. Pitää syöttää sinne vielä se totuus, että nämä kumoavat sen väitteen, että universumi olisi alkanut, että se olisi alkanut 13,8 miljardia vuotta sitten, että se olisi tieteellinen tieto asiasta. Se on vain yhden koulukunnan käsitys, joka on vallassa, mutta diktatorisesti, epätieteellisesti. Ei myönnä itseään koulukunnaksi vaan väittää olevansa ainoa oikea kosmologia.

Sellainen väite on selvästi epätieteellinen. Siksi he väittävät etteivät väitä sellaista, mutta käytännössä väittävät. Esim. lause, ettei tiedetä, mitä oli ennen alkuräjähdystä, on jo kaikin puolin ristiriitainen. Olettaa alkuräjähdyksen ja samalla kieltää sen. Eihän se ollut alku, jos kerran oli jotakin ennen sitä. Jos se taas oli alku, se oli alku tyhjästä, ja jyrkästi kielletään taas se, että olisi kyseessä tyhjästä alkamisen teoria.

Pitää sanoa, ettei tiedetä onko teoria tosi vai väärä. Niin se nyt vaan on. Parempi teoria voi tulla, ja on totta tosiaan tulossakin jo!

Universumilla ei ole alkua. Jos on alku niin puhutaan jostakin muusta kuin kaiken kokonaisuudesta. Nyt on jotain, ja aina on ollut jotain. Ei siitä pääse yli eikä ympäri todellisuudessa, vaikka muodollisessa logiikassa voidaan esittää muitakin vaihtoehtoja.

Muodollista logiikkaa ei pidä tyrkyttää sinne mihin se ei kuulu, todellisuuteen. Se on vain päättelysääntöjä.

Jotain semmoista, pallomaisessa tilassa, jolla ei ole pallopintaa, vaan jokainen piste on kuin keskipiste ja yhtä kaukana todellisuuden loppumisesta kokonaan. Ulkopuolta ei ole, eikä ulkopintaa, se pinta on vaan kuvitteellinen paikka joka paikasta yhtä kaukana.

Tätä voisi ehkä kuvata niin, että tila onkin 4D eikä 3D, ja sen pallomaisen tilan halkaisija on todellisuudessa pisin mahdollinen etäisyys Q.

4D ja Q. Ikuinen aika, ei ala, eikä lopu.

Ei siis 3+1, kuten suhtiksessa.

santtunen kirjoitti:

Jotain semmoista, pallomaisessa tilassa, jolla ei ole pallopintaa, vaan jokainen piste on kuin keskipiste ja yhtä kaukana todellisuuden loppumisesta kokonaan. Ulkopuolta ei ole, eikä ulkopintaa, se pinta on vaan kuvitteellinen paikka joka paikasta yhtä kaukana.

Tätä voisi ehkä kuvata niin, että tila onkin 4D eikä 3D, ja sen pallomaisen tilan halkaisija on todellisuudessa pisin mahdollinen etäisyys Q.

4D ja Q. Ikuinen aika, ei ala, eikä lopu.

Ei siis 3 1, kuten suhtiksessa.

Lue lisää

O:
"4D ja Q. Ikuinen aika, ei ala, eikä lopu.

Ei siis 3+1, kuten suhtiksessa."

Sinun tulisi kirjoittaa myös 'Q on ajassa vakio'. Muutoin kuka tahansa voi sanoa, että '4D ja Q' on kuin laajenevan avaruuden teoria, missä laajenevuus on voitu tuhannella eri tavalla keksiä omista ideoista eikä lainattu GR:stä. Samalla tavalla kauan ennen GR:ää keksittiin, että ilmapallo on '3D ja ilmapallon halkaisija', missä ilmapallon halkaisija muuttuu ajassa. Sanottuasi että Q ei muutu ajassa, on aika-avaruuden teoria täysin valmis, ja joudut kokemaan sen hylkäämisen, koska selitysvoima ja yhteys ilmiöihin on olematon. Ilmeisesti ilmiöt on selitettävä mainitsemalla lisää ilmiökohtaisia teorioita, joten niitä odotetaan yhä.

O:
"Jotain semmoista, pallomaisessa tilassa, jolla ei ole pallopintaa, vaan jokainen piste on kuin keskipiste"

Jokainen piste on kuin keskipiste vain siten, että ne yrittävät löytää avaruuden pallosta epätasaisia kohtia, olemme määritelleet ettei yhtään epätasaista kohtaa ole, joten kukaan ei näe sitä eri etäisyydeltä itsestään.

Ilman mitään vaihtelua olevassa avaruudessa on kuitenkin ainetta. Jos jokin kuten galaksi liikkuu pallomaisessa tilassa, kaikki pisteet eivät ole kuin sama piste katselemassa sitä. Tieteen historiassa oli kosmologian periaatteita, jotka sanoivat, että kaikki aine näyttää galaksiklusterien skaalassa katsottuna kaikkialla universumista katsottuna samanlaiselta. Tämä periaate on täysin tieteetön ja tottakai saisi olla, että galakseja (tai samaa määrää ainetta näin tiheäksi levitettynä) ei ole missään muualla yhtään olemassa ja meidän paikkamme on outoa luonteeltaan. Tiede on nykyään tosi hyvä sanomaan, että sen tiedolla on tässä rajansa, joten voisit ottaa siitä mallia ja tehdä samoin.

Kun galaksit nähtiin, näytti että kaikki galaksit liikkuvat tietyllä tavalla meistä poispäin. Jos olisimme avaruudessa, joka ei laajene, silloin olisi valtava määrä ainetta, joka näyttää muualta universumista joltain muulta kuin tältä suurelta paolta. Jos avaruus olisi pallo, minkä koko ei muutu, silloin eri pisteet katselevat tällaisia galakseja:

https://www.desmos.com/calculator/lur7oc07wx
Paina toistoa ylärivin muuttujalle t. Galaksien isot klusterit ovat tummanvärisiä pisteitä. Niiden nopeudet ja suhteet toisiinsa eivät vastaa fysiikan mallia. Varsinkaan musta versio, missä kehitys on kuitenkin rauhallisempi.

Olli käyttää yhdessä linkissään välillä vaihtoehtoa, että galaksit ovat pysäytetyssä tilassa. Tämän jälkeen olemme hänen suuntaansa käsi ojossa odottamassa selitystä, mikä universumissa voi punasiirtää valon. Tämä liikkumattomuus ei tee mitään muuta kuin pelastaa ehkä hänen pallonsa. (Se pelastaa jonkin alueen siltä, että sinne tultaisiin käymään, tai meidät siltä, että samat galaksit palaavat). Mutta yhtä hyvin hän voisi lopettaa pallosta puhumisen tai antaa sille vähän lisää kokoa, jolloin hän voisi antaa muiden galaksien liikkua täältä pois ja äärettömyyteen, koska ei sillä ole mitään väliä isoissa ikuisuuskysymyksissä, että jääkö tämä galaksi tänne joskus yksin vähäksi aikaa ikuisuudesta tms.. Tai sitten hän on vain todella ylpeä pallosta. Mikä on jännä huomata kuuluu matemaattisten luomusten kategoriaan eikä perusfilosofiaan. Huomaa ettei yllä mainittu kosmologinen periaatekkaan aineen samanlaisuudesta kaikkialla ole mitään korkeaa filosofiaa, jota on pakko vaalia täyttääkseen filosofiset kengät.

Malli 4D-pallosta, missä on sanottu, että gravitaatio ei saa koskea tämän aika-avaruuden ominaisuuksiin, tarkoittaa seuraavaksi, että tarvitaan gravitaatiolle jokin malli. Antamalla pallon Olli ei anna mitään muuta kuin ongelman. Mutta tämä ongelma oli jo ja se olisi tullut ongelmana, jos olisi sanottu, että sen ratkaisu ei ollut vielä ratkaisu. Pallossa ei anneta mitään, mikä liittyisi tähän ongelmaan tai sen kanssa tehtävään työhön. Nimittäin kunhan pallo ei ole liian pieni, kuten äskeisessä kuvassa, tieteellä ei ole mitään keinoa vahvistaa palloa havainnolla ja tutkia Ollin sanomisen todenperäisyyttä. Tieteellä ei ole myöskään yhtään mitään efektiä tai muuta teoriaa, joka muuttuisi käytössä ja sovelluksessa joksikin sen mukaan, onko avaruus pallo vai ei. Eli Ollin pallo ei lisää mitään, mikä selittäisi maailman havaintoja, eikä ole mitään valintaa missään teoriassa kuten uusi gravitaatio, mikä valittaisiin tämän pallotiedon mukaisesti. Yhtä hyvin Olli voisi sanoa valtion budjettineuvottelulle, että tehkää elämästänne monimutkaisempi, ja tehkää budjetti sen mukaan, että minulla on pakka kortteja. Valitsen niistä kortin, joka on punainen. Tehkää siis budjetti sen mukaan.

Anonyymi kirjoitti:

O:
"4D ja Q. Ikuinen aika, ei ala, eikä lopu.

Ei siis 3 1, kuten suhtiksessa."

Sinun tulisi kirjoittaa myös 'Q on ajassa vakio'. Muutoin kuka tahansa voi sanoa, että '4D ja Q' on kuin laajenevan avaruuden teoria, missä laajenevuus on voitu tuhannella eri tavalla keksiä omista ideoista eikä lainattu GR:stä. Samalla tavalla kauan ennen GR:ää keksittiin, että ilmapallo on '3D ja ilmapallon halkaisija', missä ilmapallon halkaisija muuttuu ajassa. Sanottuasi että Q ei muutu ajassa, on aika-avaruuden teoria täysin valmis, ja joudut kokemaan sen hylkäämisen, koska selitysvoima ja yhteys ilmiöihin on olematon. Ilmeisesti ilmiöt on selitettävä mainitsemalla lisää ilmiökohtaisia teorioita, joten niitä odotetaan yhä.

O:
"Jotain semmoista, pallomaisessa tilassa, jolla ei ole pallopintaa, vaan jokainen piste on kuin keskipiste"

Jokainen piste on kuin keskipiste vain siten, että ne yrittävät löytää avaruuden pallosta epätasaisia kohtia, olemme määritelleet ettei yhtään epätasaista kohtaa ole, joten kukaan ei näe sitä eri etäisyydeltä itsestään.

Ilman mitään vaihtelua olevassa avaruudessa on kuitenkin ainetta. Jos jokin kuten galaksi liikkuu pallomaisessa tilassa, kaikki pisteet eivät ole kuin sama piste katselemassa sitä. Tieteen historiassa oli kosmologian periaatteita, jotka sanoivat, että kaikki aine näyttää galaksiklusterien skaalassa katsottuna kaikkialla universumista katsottuna samanlaiselta. Tämä periaate on täysin tieteetön ja tottakai saisi olla, että galakseja (tai samaa määrää ainetta näin tiheäksi levitettynä) ei ole missään muualla yhtään olemassa ja meidän paikkamme on outoa luonteeltaan. Tiede on nykyään tosi hyvä sanomaan, että sen tiedolla on tässä rajansa, joten voisit ottaa siitä mallia ja tehdä samoin.

Kun galaksit nähtiin, näytti että kaikki galaksit liikkuvat tietyllä tavalla meistä poispäin. Jos olisimme avaruudessa, joka ei laajene, silloin olisi valtava määrä ainetta, joka näyttää muualta universumista joltain muulta kuin tältä suurelta paolta. Jos avaruus olisi pallo, minkä koko ei muutu, silloin eri pisteet katselevat tällaisia galakseja:

https://www.desmos.com/calculator/lur7oc07wx
Paina toistoa ylärivin muuttujalle t. Galaksien isot klusterit ovat tummanvärisiä pisteitä. Niiden nopeudet ja suhteet toisiinsa eivät vastaa fysiikan mallia. Varsinkaan musta versio, missä kehitys on kuitenkin rauhallisempi.

Olli käyttää yhdessä linkissään välillä vaihtoehtoa, että galaksit ovat pysäytetyssä tilassa. Tämän jälkeen olemme hänen suuntaansa käsi ojossa odottamassa selitystä, mikä universumissa voi punasiirtää valon. Tämä liikkumattomuus ei tee mitään muuta kuin pelastaa ehkä hänen pallonsa. (Se pelastaa jonkin alueen siltä, että sinne tultaisiin käymään, tai meidät siltä, että samat galaksit palaavat). Mutta yhtä hyvin hän voisi lopettaa pallosta puhumisen tai antaa sille vähän lisää kokoa, jolloin hän voisi antaa muiden galaksien liikkua täältä pois ja äärettömyyteen, koska ei sillä ole mitään väliä isoissa ikuisuuskysymyksissä, että jääkö tämä galaksi tänne joskus yksin vähäksi aikaa ikuisuudesta tms.. Tai sitten hän on vain todella ylpeä pallosta. Mikä on jännä huomata kuuluu matemaattisten luomusten kategoriaan eikä perusfilosofiaan. Huomaa ettei yllä mainittu kosmologinen periaatekkaan aineen samanlaisuudesta kaikkialla ole mitään korkeaa filosofiaa, jota on pakko vaalia täyttääkseen filosofiset kengät.

Malli 4D-pallosta, missä on sanottu, että gravitaatio ei saa koskea tämän aika-avaruuden ominaisuuksiin, tarkoittaa seuraavaksi, että tarvitaan gravitaatiolle jokin malli. Antamalla pallon Olli ei anna mitään muuta kuin ongelman. Mutta tämä ongelma oli jo ja se olisi tullut ongelmana, jos olisi sanottu, että sen ratkaisu ei ollut vielä ratkaisu. Pallossa ei anneta mitään, mikä liittyisi tähän ongelmaan tai sen kanssa tehtävään työhön. Nimittäin kunhan pallo ei ole liian pieni, kuten äskeisessä kuvassa, tieteellä ei ole mitään keinoa vahvistaa palloa havainnolla ja tutkia Ollin sanomisen todenperäisyyttä. Tieteellä ei ole myöskään yhtään mitään efektiä tai muuta teoriaa, joka muuttuisi käytössä ja sovelluksessa joksikin sen mukaan, onko avaruus pallo vai ei. Eli Ollin pallo ei lisää mitään, mikä selittäisi maailman havaintoja, eikä ole mitään valintaa missään teoriassa kuten uusi gravitaatio, mikä valittaisiin tämän pallotiedon mukaisesti. Yhtä hyvin Olli voisi sanoa valtion budjettineuvottelulle, että tehkää elämästänne monimutkaisempi, ja tehkää budjetti sen mukaan, että minulla on pakka kortteja. Valitsen niistä kortin, joka on punainen. Tehkää siis budjetti sen mukaan.

Lue lisää

Tämän lisäksi tulee tietysti paikallinen dynamiikka, eikä mallin valmis tarvi olla, vaan sitä kehitetään testaamalla. Pointti on enne kaikkea se, ettei tarvi jäädä BB malliin, vaan muita sille parempia malleja on aivan helppo kehitellä. Siihen voi kohdistaa paljon kovempaa ja aiheellisempaa kritiikkiä kuin esittämääni yhteen paljon järkevämpää malliin.

Laajeneminen universumin kohdalla on juuri sellainen älyttömistä älyttömin malli. Samoin alkaminen.

Kaukoputken linssien läpi löytää yhden tämän hetken käsityksen mukaan maksimissaan 5% maailmankaikkeudesta sellaisena, kuin se oli joskus menneisyydessä. Loput 95% näyttäisi olevan tyhjää.
On toki siinäkin linssin kokoamassa fotonipaketissa paljon ihmettelmistä.
Tosin, paljon siitä mikä näkyy on jo toisenlaista, ollutta mutta ei olematonta. Ja paljon sellaista uutta on tullut, jota ei näy. Jotkut sanovat, että se on olematonta. Mene ja tiedä.
Selvästikin tyhjältä näyttävä tarkoittaa tarkalleen juuri sitä, tyhjältä näyttävää. Tulkinta tyhjyydestä riippuu varmaankin siitä kuka puhuu.
Itse en tiedä onko tyhjyyttä varsinaisesti olemassakaan. Rinnastan sen äärettömään, en tiedä onko sitäkään varsinaisesti olemassa muuten kuin puheissa tai käsitteenä.
-Planeetta

Noin juuri. Jotenkin noin asia on, mutta valtavirran BB teoria sekoilee asian kanssa.

Anonyymi kirjoitti:

Kaukoputken linssien läpi löytää yhden tämän hetken käsityksen mukaan maksimissaan 5% maailmankaikkeudesta sellaisena, kuin se oli joskus menneisyydessä. Loput 95% näyttäisi olevan tyhjää.
On toki siinäkin linssin kokoamassa fotonipaketissa paljon ihmettelmistä.
Tosin, paljon siitä mikä näkyy on jo toisenlaista, ollutta mutta ei olematonta. Ja paljon sellaista uutta on tullut, jota ei näy. Jotkut sanovat, että se on olematonta. Mene ja tiedä.
Selvästikin tyhjältä näyttävä tarkoittaa tarkalleen juuri sitä, tyhjältä näyttävää. Tulkinta tyhjyydestä riippuu varmaankin siitä kuka puhuu.
Itse en tiedä onko tyhjyyttä varsinaisesti olemassakaan. Rinnastan sen äärettömään, en tiedä onko sitäkään varsinaisesti olemassa muuten kuin puheissa tai käsitteenä.
-Planeetta

Lue lisää

Tuossa ajattelussa on vielä paljon korjaamista, kuten BB ajattelussakin.

santtunen kirjoitti:

Tuossa ajattelussa on vielä paljon korjaamista, kuten BB ajattelussakin.

Niin, ajatukset voivat vaatia ajoittain korjauksia, se on totta.
Itselle se on hankalaa siksi, koska harvemmin sitä itse huomaa virheitä omissa ajatuskehityksissä tai osuu kerralla oikeaan, korjauksen impulssi tulee useinmiten toisilta.
Vähän jäi palaute löyhäksi ja epätarkaksi mikä kohta erityisesti herätteli. Käsittelin lyhyesti parhaani mukaan näkyvää, näkymätöntä, ääretöntä ja olematonta, joita käsitellään useilla eri tavoilla useilla eri tieteenaloilla, luonnollisesti myös filosofian tieteenalalla.
-Planeetta

Anonyymi kirjoitti:

Niin, ajatukset voivat vaatia ajoittain korjauksia, se on totta.
Itselle se on hankalaa siksi, koska harvemmin sitä itse huomaa virheitä omissa ajatuskehityksissä tai osuu kerralla oikeaan, korjauksen impulssi tulee useinmiten toisilta.
Vähän jäi palaute löyhäksi ja epätarkaksi mikä kohta erityisesti herätteli. Käsittelin lyhyesti parhaani mukaan näkyvää, näkymätöntä, ääretöntä ja olematonta, joita käsitellään useilla eri tavoilla useilla eri tieteenaloilla, luonnollisesti myös filosofian tieteenalalla.
-Planeetta

Lue lisää

Niin, jatketaan tutkimista ja mietiskelyä eikä olla dogmaattisen BB uskoisia. Universumin laajeneminen ja alku on aivan varmasti väärä teoria universumista. Sellainen on mahdollista vain jollekin osauniversumille, jolloin laajeneminen on sillekin täysin turha tapahtuma.

santtunen kirjoitti:

Niin, jatketaan tutkimista ja mietiskelyä eikä olla dogmaattisen BB uskoisia. Universumin laajeneminen ja alku on aivan varmasti väärä teoria universumista. Sellainen on mahdollista vain jollekin osauniversumille, jolloin laajeneminen on sillekin täysin turha tapahtuma.

Lue lisää

Laajentumista en mielestäni käsitellyt ollenkaan, mutta hyvä kai, että sekin tuli tässäkin yhteydessä mainittua. Tai jos ei muuta, niin toistoa sinun näkemyksellesi asiasta.
-Planeetta

Anonyymi kirjoitti:

Laajentumista en mielestäni käsitellyt ollenkaan, mutta hyvä kai, että sekin tuli tässäkin yhteydessä mainittua. Tai jos ei muuta, niin toistoa sinun näkemyksellesi asiasta.
-Planeetta

Lue lisää

Tähän mietintöön, johon jo kerran vastasin, ehkä sen verran lisää, että se mitä ajatellaan avaruudesta, vaikuttaa myös käsitykseen olevasta. Oma tapa käsitellä on yksinkertaistettu.

Se voi olla vaikkapa näyttämö, jossa on se mitä sillä on.

Rajauksista riippuen näyttämö itsessään tarkoittaa jotain ja näyttämöllä tapahtuu odotusarvoisesti vain siihen kuuluvia rajauksiin liittyviä asioita.

Kuitenkin käsitystä avaruudesta voi miettiä muutoinkin esim. teoreettiselta kantilta, vaikkapa lisäämällä näyttämöiden määrää, antamalla niille jotain toimintoja tai vaikka kaikki toiminnot, tai keksimällä uudelle näyttömölle uusia toimintoja tai ominaisuuksia.

Mutta se on haaste tutkivalle tieteelle ja voi olla haaste jopa filisofialle tai filosofian määritykselle koskien totuutta tai todellisuutta. Liittyen siihen miten käsitellään olevaa, miten se halutaan rajata tai missämäärin olematonta hyväksytään todeksi.

Rajaus on pakko tehdä järkevyyden nimissä, kai tässä kuitenkin puhutaan asioista, joiden tavoitteena on olla enimmäkseen järkeviä.

Tai sitten todetaan, että nyt mennään alueelle, jossa ei tavoitella järkevyyttä ensisijaisesti, jolloin sekin on täysin ok.

Tyypillisesti uusia mietintöjä laitetaan hyllylle jalostumaan, jos niiden selitysvoima näyttämöllä olevaa koskien on heikko tai niiden liittyminen näyttämöön on heikko. Se ei koskaan tarkoita sitä, että asioita täysin hylätään. Niille voi löytyä yllättäen käyttö, mutta kohde ei aina ole se mitä alunperin ajateltiin. Mutta siellä on paljon sellaista, jotka ovat niin irti näyttämöstä, että niiden olemassaolo vaatii sellaisen konfiguraation, joka ei voi olla järkevä.

Tai voidaan tietysti myös ajautua tilanteeseen, jossa käsitystä näyttämöstä tai asioista joudutaan miettimään uudelleen pakotettuna, jos faktisesti tapahtuukin jotain sellaista, joka ei näytä kuuluvan käsikirjoitukseen. Ufot, jumalat, enkelit kaikki tällainen tyypillisesti. Komento otetaan yleensä takaisin, jos kyseessä ei ollut faktinen tapahtuma. Tai tapahtuman järkevyys mietityttää liikaa.

Tai ajaudutaan tilanteeseen, jossa hetkellisesti hyväksytään jotain, jotta päästään asioissa eteenpäin. Kvantti- puolella on tätä tällä hetkellä paljonkin, koska se on faktinen olemassaoleva ilmiö, mutta näyttämöltä löytyy melko vähän selitystä.

Tämä ajautuminen tilanteeseen, jossa on hetkellisesti hyväksytään jotain, on hieman arveluttavaa, koska silloin ollaan jo heikoilla jäillä, koska se mikä tuotoksena syntyy perustuu arvaukseen, olettamukseen tai vastaavaan. Mutta tämä ei kuitenkaan ole niin ennenkuulumatonta, että sitä tulisi hyljeksiä, se vaan voi tarkoittaa lisää työtä, koska se kohta missä oikaistiin voi olla itsessään jo uusi asia vaatien lisää selitystä. Oikaisu itsessään on siis yleensä tunnistettava ja argumentoitava asia. Oikaisu voi olla keino, mutta se ei koskaan ole ilmiö.

Se mitä ylempänä käsikirjoituksella tarkoitan, se voi olla deterministinen näkökulma tai ei, systemaattinen tai puhtaasti tilanteesta johtuva, emergenssi, hetkellinen, asioiden tämän hetken tila (postuloiden muitakin tiloja) mutta selvästi näyttämön itsensä tuottama näyttämöön itseensä liittyvä. Tai näyttämöiden, jos useita, mutta tällöinkin mietintä on se miksi useat ovat välttämättömyys.

Kuitenkin, on hieman väärin kuvitella, että joku uusi käsittelytapa itsessään manifestoi jotain laajempaa kokonaisuutta kokonaan pelkästään sillä perusteella, että se toteuttaa jonkun yksittäisen tilanteen, siten että yksi tilanne oikeuttaa kaikkeen muuhun.

Eniten työtä tulisi tuottaa uuden näyttämön manifestoiminen. Se, jos jotain tiettyä suoritetta koskien uusi näyttämö tuo ratkaisun, sekään ei automaattisesti voi tarkoittaa sitä, että uusi näyttämö on todellinen uutena näyttämönä.

No. Jos kuitenkin sitten on päättänyt olla oikeassa ja kaikki mitä tähän mennessä on valmistunut on täysin väärää: olen pahoillani, että se päätös vääjäämättä tarkoittaa sitä, että joku muu kuin me tai tällä hetkellä elävä henkilö, tulee näkemään sen työn valmistumisen. Tätä yleensä käytetäänkin argumenttina, olen oikeassa koska työ ei ole vielä valmiina, mutta tulette näkemään. Tai olen oikeassa, koska sopivaa mittavälinettä ei ole vielä valmiina, mutta tulette näkemään.

Se on hypoteesi. Hypoteesi tarkoittaa sitä mitä hypoteesi tarkoittaa.

On ilkeitä työkaluja rajoittamassa mopon sutimista.

Palattiin taas siihen olevaan, mikä määrä olematonta voidaan hyväksyä todeksi. Ja miksi olematon täytyi tuoda, mitä olematon ratkaisee, onko sen tarkoitus olla uusi tiedon pohja vai lisäys jo tiedettyyn. Vai puhutaanko kokonaan uudenlaisesta näyttämöstä. Tällaisia asioita ei voi jättää kuulijan vastuulle, puhujan täytyy pystyä kuvaamaan ajatuksensa. Kuvaaminen usein on jotain muuta, kuin volumenapin kääntöä kovemmalle ja käsien heilunnan taajuuden lisäämistä.