Perheväkivaltaan erikoistunut psykologi Marita Saxen kirjoittaa. "Väkivallan uhrin on vaikea saada ääntään kuuluville erotilanteissa. Viranomaiset toimivat liian usein vanhojen uskomusten pohjalta.
Erityisen tärkeä kohta perheväkivaltaan puuttumisessa ovat erotilanteet, koska juuri niissä riski väkivallan kärjistymiselle on erityisen suuri. Nykyään tavoitteena ja eräänlaisena normina on yhteishuoltajuus ja pitkäaikaiset sopimukset. Tällainen neutraali ja vanhempien välistä yhteistyötä korostava malli sopii tavallisiin avioeroihin, joiden syyt ovat erilaiset parisuhteen ongelmat. Mutta mitä tapahtuu, kun eron syy on perheväkivalta?
Perheväkivalta on vääristynyttä vallankäyttöä, jonka tavoitteena on puolison alistaminen, kontrollointi ja pelolla hallitseminen. Perheväkivallan kohteina ovat useimmiten naiset ja lapset. Kansainvälisten tutkimusten mukaan väkivallan tekijä on 90-95 %:sti mies. Väkivalta ei ole seurausta parisuhteen ongelmista, eikä samaa kuin riitely. (Tätä olen itse korostanut tällä palstalla usein ja joutunut tämän mielipiteeni vuoksi palstan antifeministien pilkan kohteeksi. Ihme kyllä perheväkivaltaan erikoistunut psykologi on kanssani samaa mieltä!)
Naisiin kohdistuva väkivalta on globaali ilmiö. Noin 25-50 % naisista 24 eri maassa tehdyn tutkimuksen mukaan on joutunut miespuolisen kumppaninsa väkivallan kohteeksi. Myös miehet joutuvat väkivallan kohteiksi, mutta useimmiten kodin ulkopuolella.
Suomalaisen uhritutkimuksen mukaan perheväkivalta on Suomessa yleisempää kuin on osattu kuvitella. Eroon päättyneissä suhteissa entisen miehen väkivallan tai uhkailun kohteeksi on Suomessa joutunut 50 % avo- tai avioliitossa olleista naisista. Perheväkivalta ei lopu itsestään, vaan jatkuu usein myös eron jälkeen, mutta se jätetään usein huomioimatta lasten huolto- ja tapaamisoikeuksia laadittaessa. Yhteisneuvottelut herättävät näissä äideissä pelkoa ja uhkaa, ja sen vuoksi he usein vaikenevat ja suostuvat ehtoihin vain päästäkseen pois tilanteesa.
Sopimus ei siksi ole naiselle aito ja vapaasta tahdosta tehty vaan pakotettu ja monelle lisäksi keino pysyä hengissä."
Tässä siis vain osa HS kirjoituksesta, mutta kyllä tällä aloituksella jo pääsee keskustelua käymään.
Erityisen tärkeä kohta perheväkivaltaan puuttumisessa ovat erotilanteet, koska juuri niissä riski väkivallan kärjistymiselle on erityisen suuri. Nykyään tavoitteena ja eräänlaisena normina on yhteishuoltajuus ja pitkäaikaiset sopimukset. Tällainen neutraali ja vanhempien välistä yhteistyötä korostava malli sopii tavallisiin avioeroihin, joiden syyt ovat erilaiset parisuhteen ongelmat. Mutta mitä tapahtuu, kun eron syy on perheväkivalta?
Perheväkivalta on vääristynyttä vallankäyttöä, jonka tavoitteena on puolison alistaminen, kontrollointi ja pelolla hallitseminen. Perheväkivallan kohteina ovat useimmiten naiset ja lapset. Kansainvälisten tutkimusten mukaan väkivallan tekijä on 90-95 %:sti mies. Väkivalta ei ole seurausta parisuhteen ongelmista, eikä samaa kuin riitely. (Tätä olen itse korostanut tällä palstalla usein ja joutunut tämän mielipiteeni vuoksi palstan antifeministien pilkan kohteeksi. Ihme kyllä perheväkivaltaan erikoistunut psykologi on kanssani samaa mieltä!)
Naisiin kohdistuva väkivalta on globaali ilmiö. Noin 25-50 % naisista 24 eri maassa tehdyn tutkimuksen mukaan on joutunut miespuolisen kumppaninsa väkivallan kohteeksi. Myös miehet joutuvat väkivallan kohteiksi, mutta useimmiten kodin ulkopuolella.
Suomalaisen uhritutkimuksen mukaan perheväkivalta on Suomessa yleisempää kuin on osattu kuvitella. Eroon päättyneissä suhteissa entisen miehen väkivallan tai uhkailun kohteeksi on Suomessa joutunut 50 % avo- tai avioliitossa olleista naisista. Perheväkivalta ei lopu itsestään, vaan jatkuu usein myös eron jälkeen, mutta se jätetään usein huomioimatta lasten huolto- ja tapaamisoikeuksia laadittaessa. Yhteisneuvottelut herättävät näissä äideissä pelkoa ja uhkaa, ja sen vuoksi he usein vaikenevat ja suostuvat ehtoihin vain päästäkseen pois tilanteesa.
Sopimus ei siksi ole naiselle aito ja vapaasta tahdosta tehty vaan pakotettu ja monelle lisäksi keino pysyä hengissä."
Tässä siis vain osa HS kirjoituksesta, mutta kyllä tällä aloituksella jo pääsee keskustelua käymään.
Vastaukset 31
Vanhimmat
...ilmeisesti vedetään esiin, kun korostetaan miesten väkivaltaisuutta... mutta naisten väkivaltaisuuden suhteen (esim. CTS) niitä ei saa sitten mainita? (esim. allekirjoittanut on saanut tästä asiasta kritiikkiä).
Tuossa on huomattava, että uhkailukriteeri on mainittu noissa isoissa prosenttiluvuissa... eli nämä ovat ilmeisesti nyt CTS-kriteerien mukaan esille saatuja lukuja, joissa ei ole mainittu, että CTS-kriteereillä 24 maassa on saatu esiin, että naiset ovat parisuhteessa väkivaltaisempia sitten... ml. tuo uhkailukriteeri.
Eli ei mitään uutta Saxenin siteerauksissa.
Kun taas sitten nuo 90-95% luvut ovat tyypillisesti poliisitilastoja, eivät noita CTS-lukuja... Eli tässä on taas kysymys siitä, että femakko tekee tyypilliset tilastotrikit :-)
Erotilanteissahan usein nainen sitten sepittää miehensä väkivaltaiseksi, kun lasten huoltajuus on kiisteytetty... esimerkkejä on runsaasti. Eli näissä tilanteissa juuri ihmisen "eläimelliset vaistot" nousevat esille.
Saxen on joko itse mennyt femakkopropagandan ansaan tai haluaa tietoisesti itse levittää sitä... Sääli.
"Erotilanteissahan usein nainen sitten sepittää miehensä väkivaltaiseksi, kun lasten huoltajuus on kiisteytetty... esimerkkejä on runsaasti. Eli näissä tilanteissa juuri ihmisen "eläimelliset vaistot" nousevat esille."
Minä olisin ollut erittäin kiitollinen äidilleni vaikka hän olisi sepittänyt minkälaisia juttuja vanhempieni erotilanteessa, jotta meidän ei olisi tarvinnut enää tavata isäämme. Luulin sekä itseeni että veljeeni kohdistuvan jatkuvan pahoinpitelyn loppuvan kun vanhempani erosivat meidän ollessamme kymmenen korvilla, mutta olin väärässä ja se jatkui entistä pahempana tavatessamme isäämme viikonloppuisin. Nyt en ole tavannut isäämme vuosikausiin enkä varmasti tule tapaamaankaan, mutta noita lapsuuden ainaisia hakkaamisia en silti voi koskaan unohtaa. Olisimme säästyneet monelta itkulta jos äitimme olisi osannut käyttää noita mainostamiasi "sepittelyjä".
...tuommoisissa tilanteissa oikeasti pitäisi saada psykopaateille tapaamiskiellot...
Kuitenkin esim. kun joka kolmas avioliitto päättyy avioeroon, ja Saxenin mukaan puolet niistä puolison väkivaltaisuuden takia... ovat nämä prosenttiluvut paljon suuremmat, kkuin turvallisuustutkimuksen prosenttiluvut siitä, kuinka moni kokee väkivallan uhkana.
Sinun tapauksessasi siis nainen vaikeni perheväkivallasta - ja antoi lapset väkivaltaisen isän käsiin? Ei hyvä niinkään päin. Vaikka väkivaltainen isä on ehdottomasti syyllinen toimiinsa, niin kuulostaa omituiselta, että teidän täytyi tuommoista heppua tavata? Traagiselta ja ikävältä joka tapauksessa.
Myös lapsia tulee kuulla asiassa - kyllä lapset osaavat sen sanoa, milloin isä rakastaa heitä. ainakin jo 10-vuotiaat.
Noita lukuja tarkasteltaessa tulisi ottaa huomioon myös se, että tutkimuksien mukaan väkivalta puhkeaa varsin usein esiin ensimmäistä kertaa nimenomaan erotilanteissa. Eli vaikka aikaisemmin suhde olisi ollut väkivallaton, purkautuvat suhteen ristiriidat ja niiden aiheuttama ahdistus usein väkivallan muodossa siinä vaiheessa, kun aletaan pohtia, olisiko ero mahdollista. Väkivallan astututtua parisuhteeseen, on liittoa huomattavasti hankalampi enää edes yrittää korjata ja näin ollen se todennäköisesti päättyykin eroon.
Mitä tulee tuohon aiheena olleeseen sepittelyyn, niin itse en jaksa uskoa, että se olisi kovinkaan yleistä. On vaikea kuvitella, että kovin moni lähtisi ehdoin tahdoin estämään lapsen ja isän tapaamista, etenkään tällaisin keinoin, jotka eivät ole kummallekaan osapuolelle helppoja. Toki näitäkin tapauksia varmasti on, mutta ne ovat varsin harvinaisia. Valtaosassa eroista lasten huoltajuudesta saadaan sovittua täysin yhteisymmärryksessä.
...ongelmana enemmänkin sen, että usein isät eivät ehkä ole aina sitoutuneita lapsiinsa. Eli kyllä näin päin on se ongelma myös suuri.
Tosin esim. sos. viranomaisten tyyli kiistatapauksissa antaa suuressa enemmistössä tapauksia lapset äidille ei ole omiaan oikaisemaan näitä luutuneita käsityksiä.
Erotilanteistahan sitten 2/3 on naisen alullepanemia... Eli se viittaisi siihen, että nainen ottaa ne ritolat myös väkivallattomista parisuhteista miestä useammin. Mikäli kyseessä on toinen mies jne. voi olla ymmärrettävää (vaikkakaan ei hyväksyttävää), että agressiot nousevat pintaan... Esim. jos mies on tehnyt työtä perheen eteen ja nainen omalla päätöksellään vie perheen pois, vieläpä hankaloittaa miehen talouttakin hyvin pitkälle tulevaisuuteen - siinä vaiheessa varmasti alkukantaisia reaktioita esiintyy - ja sama pätee tietysti toisin päinkin, jos mies tekee näitä töräyksiä (tosin tilastojen mukaan näyttäisi olevan puolet vähemmin näin päin).
...lienee varmasti se, että moni mies pelkää kiistauttaa lastensa huoltajuutta, tietäen sitten sossuviranomaisten asenteen - jopa tapauksissa, joissa äiti on toiminut moraalittomasti, esim. lähtien toisen miehen matkaan tai ollut muutoin aloitteellisena avioerossa ilman kunnon syitä.
"Esim. jos mies on tehnyt työtä perheen eteen ja nainen omalla päätöksellään vie perheen pois, vieläpä hankaloittaa miehen talouttakin hyvin pitkälle tulevaisuuteen - siinä vaiheessa varmasti alkukantaisia reaktioita esiintyy - ja sama pätee tietysti toisin päinkin, jos mies tekee näitä töräyksiä (tosin tilastojen mukaan näyttäisi olevan puolet vähemmin näin päin)."
Siis minkä tilaston? Senkö, että naiset ovat useammin eron alullepanijoina vai sen, että naiset harrastavat vähemmän perheväkivaltaa. Tuohon ensimmäiseen, eli suurempaan erojen alullepanoon voi vähintään yhtä luonnollisena syynä voi olla se, että mies on ollut uskoton (tämähän tilastojen mukaan on miehille yleisempää kuin naisille) ja nainen siitä syystä haluaa ottaa eron miehestä. Ja tuohon väkivaltakysymykseen syynä taas voi olla se, että vaikka mies antaisi aivan samoin aihetta "alkukantaiseen" reaktioon, osaavat naiset paremmin hillitä ja käsitellä näitä alkukantaisia taipumuksiaan.
tällä hetkellä lienee se, että useimpia isiä ei kiinnosta lasten huoltajuus. Vai miten selität sen, että niin moni täydessä yhteisymmärryksessä tehty päätös on, että lapset jäävät asumaan äitinsä luokse. Ongelmana on myös tällä hetkellä se, että varsin monet isät jättävät tulemasta sovittuihin tapaamisiin tai he tulevat sinne kännissä tai kolme päivää myöhässä. Varsin yleinen ongelma tällä hetkellä on myös se, että lukuisat isät jättävät elatusmaksut maksamatta niin että ne jäävät yhteiskunnan maksettavaksi. Eli kyllä näitä ongelmia piisaa.
"jopa tapauksissa, joissa äiti on toiminut moraalittomasti, esim. lähtien toisen miehen matkaan tai ollut muutoin aloitteellisena avioerossa ilman kunnon syitä."
Tuo "kunnollinen syy" on hiukan kyseenalainen ja subjektiivinen määrite. Kuka ulkopuolinen voi sanoa toisten suhteesta, että joku syy on kunnollinen tai ei-kunnollinen. Esim. jos nyt vaikka vaimo on kaiket päivät/illat/viikonloput jossain muualla kuin perheen kanssa, ja tämä kotona viihtyvä mies tapaa henkilön, joka on kiinnostunut viettämään aikaa nimenomaan tämän miehen ja hänen lasten kanssa sen sijaan että huitelisi muualla, niin voidaanko tässä tilanteessa sanoa, että tästä kolmiodraamasta johtuneelle erolle on ollut kunnon syy?
"
tällä hetkellä lienee se, että useimpia isiä ei kiinnosta lasten huoltajuus. Vai miten selität sen, että niin moni täydessä yhteisymmärryksessä tehty päätös on, että lapset jäävät asumaan äitinsä luokse.
"
Onko tämä ongelma?
Itse asiassa taas hiukka eri linjalla Narin kanssa siinä, että itse luulen, ettei kovinkaan montaa miestä se huoltajuus kiinnosta.
Ovat vain sen verran katkeroituneita, että heittäytyvät, vässykät, marttyyreiksi. Kiinnostuvat lapsista kovasti kun se eropaperi on kourassa. Vittuillakseen eksälle, tietenkin.
Poikeuksiakin toki on, tosin veikkaan, että vähemmän.
Kai siinä pitäisi ottaa lasten mielipide huomioon (rajatusti) ja sekin, että kumpi liiton aikana kantoi päävastuun lasten huollosta.
Aika usein isä on lapsille se jonka kanssa tehtiin kaikkea kivaa ja äiti on kantanut sen arjen vastuun. Tästä syystä lastenkaan mielipidettä ei voitane pitää absoluuttisena totuutena....
Itse luovuin aikoinaan huoltajuudesta oikein mielelläni...
Siinä Hesarin jutussa mainittiin muuten myös, että arviolta 30-40% perheväkivallasta kohdistuu lapsiin. (ei mainittu minkä tutkimuksen mukaan)
Ps. Missäköhän mainittiin, että Saxen on femakko?
Nythän kaiketi näitä femakoita ovat siis ainakin tilastokeskus, Amnesty, Hesari, Suomen hallitus..?
Kummallista, että aina kun puhutaan naisiin kohdistuvasta väkivallasta, niin Narin mielestä on kyseessä femakoiden (feministien suom. huom.) juoni. Kyllä muuten myös normaali mies voi puhua naisiin kohdistuvasta väkivallasta ilman, että vetää keskusteluun miehiin kohdistuvaa väkivaltaa. Ei se niin vaikeaa ole, tai ehkä joillekin on.
Mutta jos nyt ihan oikeasti olisit huolissasi miehiin kohdistuvasta väkivallasta, niin silloinhan puhuttaisiin enimmäkseen kodin ulkopuolella tapahtuvasta väkivallasta, mutta eipä se ole näyttänyt kiinnostavan, miksiköhän?
Muuutta, minä olen jo tähän aiheeseen kyyllästynyt.
Kuten sanottua: ei täällä suomi 24:n fem.palstalla yhtäkään tutkimusta kumota. Voisithan tietysti kirjoittaa esim. Hesariin, jos kanttisi riittäisi, vaan ei se taida?
Tästähän voisi vaikka Proffan rouva tehdä aloituksen, vaan eipä taida tämä aihe kiinnostaa.
Tasa-arvobarometrin mukaan miesten tulisi osallistua nykyistä enemmän lastensa hoitoon ja kasvatukseen
Täysin, tai jokseenkin samaa mieltä:
Naiset 89 %:a
Miehet 89 %:a
Lasten kanssa on tietty kiva vain leikkiä. Mennä vaikka pulkkamäkeen ja lintsille..
...olisiko sinulla, jöris, linkkiä, mikäli artikkeli olisi on-linena?
...nimittäin Saxenista voisi olla hyvin tulossa ensi viikon "jörähtäjä" - hän näyttäisi vahvalta kanditaatilta... mutta tarkistaisin mielelläni, mihin nimenomaisiin tutkimuksiin hän viittaa, kun asia ei vielä käy ilmi avauksestasi?
Siellä sinun edellisessä jörähdyksessäsi (IV ?) on minun lainaukseni samasta kirjoituksesta ja vihje linkistä. Se löytyy kirjoittamastani osiosta Aggressio. Mielenkiintoista. Tämä paljasti sen että sinun kanssasi on täysin turhaa ja turhauttavaa lähteä 'keskusteluun'. Et edes lue vastauksia!
...tuohon Saxenista keskusteluun en lähtenyt mukaan, kun näyttää toistelevan noita samoja lukuja samoilla tilastokikkailuilla... mutta missä kerroit linkin? (Tuossa Agressiosta-viestissäsi ei ollut linkkiä, ja minulle eivät tule tänne ulkomaille suomalaisia paikallislehtiä...)
Ihan sama kuin Jänkävaaran uutiset?
Paljonkos pääkaupunkiseudulla ihmisiä asuukaan?
Lähemmäs miljoona?
Kirjota ny Hesariin ihmeessä, ai mikset?
Kyllä tuo väkivalta jaksaa väännätyttää.
Narista tässä asiassa poiketen olen kyllä sitä mieltä, että mies ne hakkaamiset pääsääntöisesti perheessä hoitaa.
Se, millaisena tällaista vässykkää joka ei uskalla vertaistensa kanssa toteuttaa miehistä kamppailutarvettaan pidän onkin eri asia.
Rupiaa minuakin joskun vituttamaan, niin että oikein päätä puristaa mutta en minä silti vaimoani hakkaa.
Pari kolme rummullista luotia kohti maalitaulua rauhoittaa kummasti...
Semmoset ihmisfiguurit on hyviä maalitauluja...
...minäkin olen tuonut esiin tilastoja, joiden mukaan noin 5-6 kertaa enemmän mies on se tekijä kuin nainen (ts. naisista noin 1% ja miehistä 5-6% on turvallisuustutkimuksien mukaan väkivaltaisia, ja miehistä noin 3% ja naisista 6% on kokenut väkivaltaa - näissä luvuissa mukana teini-ikäiset lapset).
Sitä ihmettelen, mistä ihmisille tulee semmoinen kuva, että pitäisin naisia väkivaltaisempina (kun minäkään en oikein usko noihin feministienkin miesten osalta siteeraamiin CTS-tutkimusten lukuihin...).
Noita femmujen prosenttilukuliioitteluja (joissa on löperöt kriteerit väkivallalle) olen vähän vain kritisoinut.
Olen samaa mieltä, että vaimoaan lyövä mies on vässykkä - kun niitä psykopaattejakin on olemassa.
Mitäköhän tapahtuisi, jos miehet olisivat fyysisesti vaikkapa 12-vuotiaan pikkupojan tasolla? Olisikohan tällöin miesten naisiin kohdistama väkivalta yhtä iso ongelma? Tuskinpa.
Sinähän se tilastomaakari olet.
Tutki paljonko 12v lapset kohtaavat väkivaltaa äitiensä puolelta. Sitten painotat tuloksen niin, että lasket miesten tekemän väkivallan pois.
" Keskustelússa ei saa käyttää:
-Käyttää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia. Tekstin suora kopioiminen muista julkaisuista on kiellettyä. Toisin sanoen rikot tekijänoikeuslakia, jos kopioit artikkelin lehden verkkosivulta ja kopioit sen Suomi24:n keskustelupalstalle. Viestit, joihin on kopioitu artikkeli tai pitkä lainaus, poistetaan."
...voi otteita tietysti siteerata, kun mainitsee lähteen... kunhan ei väitä jotain tietoa omanaan.
Toisaalta - mikäli tuo teksti on ollut julkisena webissä, niin sen linkkaaminen lieneisi paras ratkaisu. Sitten se on suojatumpaa, jos HS haluaa pitää sen esim. maksullisen yhteyden takana.
Eli tuo sääntö on vähän tulkinnanvarainen sikäli, että se jos sen ottaa kirjaimellisesti, ehkäisee keskustelemasta sitten jossain muussa lähteessä esiin tuoduista asioista tarkalla tasolla.
Eli minusta jöris ei nyt ole tuossa tehnyt "väärin" - etenkin kun on maininnut lähteen.
Eläpä viitti.
Tuo mainitsemasi sääntö on periaatteessa tietysti oikein. Ongelmaksi se muodostuu ellei voi lainat palstalle kiintoisaa ja ajatuksia herättävää materiaalia.
Alkuaan tuo sääntö tehtiin, jotta noilla mamu- ja rasismipalstoilla ei levitettäisi pakolais- ja turvapaikanhakija vastaista materiaalia. Reippaaseen Ruåtsalaiseen yltiömäisen poliittisen korrektiuden henkeen.
Enirohan on Ruotsalainen ja palvelin jolla nämäkin jutut pyörivät Ruotsissa.
Selittää jotakin vaikkapa viestien poistamisista.
Piti kurkata, eikö vaan...
Nyt on Kurre sanottava, että äläpä viitti. Lähtee, jos ylläpitoon ilmoittaa.
Koetetaanko? Lyödäänkö vetoa? Seuraavasta pussikaljasta?
Kaikki hyvä on ruåtsalaista alkuperää...:)
Tottakai lähtee. Onhan tuo lainaaminen Eniron sääntöjen vastaista.
Kritisoinkin lähinnä ko. säännön järkevyyttä. Jokainen palvelimen ylläpitäjä saa tasan tarkaan päättää mitä palvelimellaan julkaisee.
Älä yritä alkaa provosoimaan minua. Siitä tuskin on hyötyä.
Pussikaljallako?
Muulla en halua sinua provosoida...Pois se minusta ja läheltänikin!
Unohdin äsken kysäistä, että onko sinnuun Kurre iskenny semmoinen "tärpästikkeli"?
Vähän näyttää sille...
25 - 50%. Wau. Toisaalta, aika monet kokee jo huutamisen väkivallaksi.
Kuulun tuohon 5-10%:n naisia jotka käytti perheväkivaltaa.
Te vihaatte mua tästä, mutta mun motiivi lyödä oli pelon tunne. Pelkäsin menettäväni kontrollin jostakin, että mua alistetaan, aiheutetaan tilanne, jossa saan paniikkikohtauksen, tai tilanteen, josta en pääse pois, josta kukaan ei voi mua pelastaa...
Ikinä en oo antanut itselleni anteeksi, vaikka lyönnit olivat usein tarkoitettu rauhoitteluksi. Mieskin oli väkivaltainen.
En voisi koskaan myöskään olla lapsilleni väkivaltainen. En ikinä! Ehkä mä tarvitsen "tossukkamiehen" joka on "tossun alla"... jotkut naiset vain ovat sellaisia, kontrollinhaluisia... mutta ei se oikeuta lyömään.
Halusin vain kertoa kokemuksen omalta saraltani.
Oletko koskaan laskenut miten paljon olet käyttänyt aikaa täällä tuohon väkivaltahuttuun.
nimim. kaikki mahdolliset palstan mieshahmot sekä anonyymit