Simulaatio teoria yhtä hyvä kuin uskonnot

Miten se simulointi tapahtuu, kuka sen takana.

Ihmisen kokemus ns. todellisuudesta tapahtuu pienessä suljetussa tilassa omalla kielellään, jonka vain ihminen ymmärtää. Se kieli perustuu ulkoisiin oletettuihin signaaleihin, jotka oletetusti muunnetaan ihmisen ymmärtämäksi. Esim. oletetut fotonit kantaa mukanaaan oletettua informaatiota, joka käännetään oletetun silmän retinassa toiselle kielelle, joka kuljetetaan oletettuihin aivoihin prosessoitavaksi. Samoin oletetut ilmanpaineen vaihtelut käännetään oletetuissa korvissa toiselle kielelle, joka kuljetetaan oletetettuihin aivoihin prosessoitavaksi.

Oletetuissa aivoissa signaalit etenee oletettuina sähköpulsseina, joista muodostetaan kokonaisuuksia, aivan kuten kirjaimista muodostetaan sanoja, tai pikseleistä kuvia, tai atomeista alkuaineita, alkuaineista soluja ja soluista eliöitä. Jo tämä oletettu tapa, jolla luodaan oletetuissa aivoissa oletettu projektio ns. todellisuudesta, on luonteeltaan simulaatio.

Koska emme havaitse ympäristön aitoja signaaleja, tai ulkoisia signaaleja sellaisenaan, emme myöskään voi tietää, mitä ympärillämme todellisuudessa on. Käytännössä tilanne sama kuin olisimme eläneet aina planetaariossa, jossa seinät häivytetään projektiolla suuremmasta tilasta, avaruudesta. Emme siis tietäisi seinien olemassaolosta, emmekä siten tietäisi seinien takana olevasta maailmasta. Eihän syvänmeren kalatkaan tiedä pinnasta ja sen toisella puolella olevasta elämästä. Koska elämme oletettujen aivojen oletetussa simulaatiossa, suljetussa tilassa, voimme käytännössä olla mitä vain, missä vain. Vaikka kehittyneen avaruusolentorodun laboratoriossa oleva tekoäly. Tietoisuus, jonka koen voi olla ainoa olemassa oleva ja muut tietoisuudet ovat simuloituja, ohjelmia. Totuutta emme tule koskaan varmuudella saamaan, johtuen rajoitteellisista ominaisuuksista.

Luojan luoma maailma on paras selitys.

Jos oletusarvoisesti lähdetään liikkeelle siitä että simulaatioteoria pitää paikkansa, niin on huomioitavissa ettei maailma ole pelkästään simulaatio, vaan että tuo simulaatio kärsii datan vähittäisestä dispersiosta joka aiheuttaa kasvavaa datakohinaa, kaaosta simulaatiomallissa. Simulaatiomallissa on itseään korjaava datalohko-kopiointi. Eräänlainen mikrovarmuuskopiosta palautuminen. Mutta sekin aiheuttaa ajoittain havaittavissa olevaa glitchiä järjestelmään. Pienimmillään sitä että avaimet jotka jätit eteisen pöydälle, eivät kohta olekaan siinä, ja kohta taas ovat. Mutta myös isompia, jolloin päästään ns "Mandela-efektiin".

Tietenkin voidaan teoretisoida myös sillä, onko glitchejä ja Mandela-efektejä ollut aina, ja vasta nykyään niihin on kiinnitetty huomiota? Vai onko jokin tekijä, esimerkiksi maapallon populaation kasvu, aiheuttanut simulaatiota pyörittävälle koneelle niin ison rasituksen että virhemäärät kasvavat?

Kun uskoo simulaatioon, elämä on rennompaa. Ei tarvitse pelätä mitään ja kun oma aika koittaa, se voidaan reloadata käyntiin uudestaan tai hieman päivitettynä.

Riippuen simuloijan mieltymyksistä. Tai sitten game over vaan.

Kyllä, kyllä, maapallon litteys pitää aina muistaa myös, pysyn Suomessa etten putoa reunalta, koska sitä verkkoa ei ole alapuolelle vieläkään saatu.

Ainakin elämme helvetin suuressa valheessa. Totuus ei kelpaa ihmislajille älyllisen elämän alustaksi. Valitettavasti totuus on niin tylsää.

Uskonnot ovat satuja simulaatiossamme

Emme voi tietää kuka tämän simulaation on luonut. Tekee kaiken mahdottoman ymmärtämisen helpommaksi, kun kaikki on simulaatiota