Hei hei unelmatyö

Eka askel on se ettei ajattele miten toiset ajattelevat sinusta . Kyllä ne ihmiset ajattelevat jokaisesta ihmisestä aina jotakin mutta viis heidän ajatuksistaan , sehän on sinun elämästäsi kyse eikä siitä että olisit toisten mahdollisine ajatusten vankina kotonasi. Ota selville miten pääsisit ammattiin mistä pidät ja ajattele että nyt on vaan kyse ainoastaan sinusta ja siitä että haluat ammatin . Ei siis tartte antaa ajatuksia toisten tykkäämisistä edes tulla pinnalle. Sinulle on yksi ja sama miten ihmiset ajattelevat kunhan teet työsi

On paljon ei-sosiaalisia ihmisiä, jotka ovat löytäneet
unelma-ammatin.
Assejahan suorastaan (ulkomailla) houkutellaan sellaisiin
ammatteihin, joissa AS-ominaisuudet pääsevät
loistamaan. Ne liittyvät tarkkaan yksityiskohtien tajuun
ja erityisesti tietotekniikkaan.
Suomessakin jokin firma voisi hyötyä suunnattomasti,
jos älyäisi, missä assit ovat poikkeuksellisen hyviä,
ja sitten keskittyä palkkaamaan juuri heitä.

Tässä erittäin hyvä artikkeli juuri kyseisestä aiheesta.
Kannattaa lukea:
https://yle.fi/a/3-11197771

AP

Nykyään melkein joka työpaikkailmoituksessa vaaditaan, että hakijan täytyy olla sosiaalinen ja oma-aloitteinen. Taitaa olla turha hakea sellaisia töitä kun tietää jo etukäteen ettei tule valituksi.

Kai se matkailuala sisältää muunkinlaista hommaa, kuin ainoastaan asiakaspalvelutyö.
Kannattaa ottaa asiasta selvää, siis jos kiinnostaa.

Olen itse Asperger-henkilö ja olen asiakaspalvelutyössä ja pärjään ammatissani oikein hyvin. On täysin yksilöllistä, missä ammatissa itse kukin pärjää.

Eihän kaikki autistit ole puhumattomia, vaikka olisivatkin sosiaalisesti kömpelöitä. Aspergerhenkilöillä on usein tarkka muisti ja he saattavat "luennoida" silloinkin kun sitä ei odoteta. Tällainen aspergerihan olisi ihanteellinen matkaopas esittelemään turisteille kohteita! Lisäksi, kun olemme "outoja", sen toinen puoli on, että saatamme olla tosi symppiksiä "hahmoja". Synnynnäinen Juolumaan Tonttu! Pohjois-Karjalan Valtimolla, Peri-Sivakan kylässä on esimerkiksi tosi hauska nainne, joka pitää majoituspalveluita, pientä kahvilaa ja myymälää. En muista henkilön nimeä, kun olen tavannut hänet vain kerran. Peri-Sivakkaa tuntevat lie tietävät kenestä on kyse. Hän vaikuttaa minusta autisminkirjonhenkilöltä, originellilta, ja ei hänen paikkaansa voisi pitää kukaan muu kuin hän omana persoonanaan. Itse pidän itseäni autistina ja kävin kulttuurin elämysopas-koulutuksen liittyen Oulun kulttuuripääkaupunkivuoteen, joka oli matkailu- ja kulttuurialanvalmennus. Menin sinne erään työpajaohjaajan suosituksesta. Muut olivat hyvin menestyneitä "oikeita taiteilijoita". Ei se koulutus poikinut minulle mitään, koska 1)paloin loppuun siihen sosiaalisuuteen jo valmennuksen aikana, vaikka tai ehkä juuri siksi, että valmennus oli etänä (vielä vaikeampi lukea toisia) 2)minulla on muitakin ongelmia, kuin se autismi. Tokikin olen tullut oppimaan, että autismi altistaa monien muidenkin ei-synnynnäisten ongelmien kehittymiselle. No, sille ei ole ehkä voinut mitään, koska ei minun lapsuudessani siihen tyttöjen autismiin kiinnitetty senkään vertaa huomiota kuin nykyään. Olin kiltti ja helposti oppiva lapsi, niin ettei minuun ole älytty mitään tukitoimia kohdistaa ja murrosikäisestä asti (no oikeammin kyllä kotioloissa jo leikki-ikäisestä) pitkälle aikuisuuteen niin omapäinen, että mitenkä minua auttaa, kun ei kuutio vaan mene pyöreästä reijästä laatikkoon...