1980-luvulla heitä kutsuttiin jupeiksi ja kaikki kunnia kaikille Jupeille.
2010-luvun taitteen kokoomusnuoret kasvoivat kokoomusaikuisiksi, ja nyt karikatyyri puolueesta on nilkkimäinen öykkäriyrittäjä.
Ja malttakaa hetki, niin huomaatte kuinka tämä kaikki liittyy persuihin.
Vuonna 2010 suomalaisen politiikan johtava trollitehdas oli Kokoomuksen Nuorten Liitto. Tuolloin sen puheenjohtaja Wille Rydman vaati Suomea luopumaan kiintiöpakolaisista ja ”monikulttuurisuuden” korostamisesta ja sai tyrmäyksen omiltaan.
”Siinä haiskahtaa rasismi, siinä haiskahtaa nationalismi, populismi ja ksenofobia. Se on hyvin vastenmielistä”, paheksui silloinen ulkoministeri Alexander Stubb.
Seuraava puheenjohtaja Antti Häkkänen oli hillitty. Hän nousi otsikoihin käytyään Floridassa kannustamassa republikaanien presidenttiehdokkaaksi valittua Mitt Romneytä.
Vuonna 2013 johtoon valittu Susanna Koski palasi ruotuun. Hän poseerasi Lapuan liikkeen paidassa ja pyssyt kädessä ja vaati samoja asioita kuin Rydman ja vähän päälle. Ne kirjattiin järjestön tavoiteohjelmaankin.
Rajoihin törmäsi vain varapuheenjohtaja Saul Schubak. Vuonna 2012 hän peräänkuulutti eräässä Facebook-kommentissa lapsilisien lopettamista, koska hänestä oli ”järjenvastaista” tukea ”heikomman aineksen lisääntymistä”.
Puolueesta älähti yksi jos toinen, myös nuorisojärjestön puheenjohtaja Häkkänen. Schubak joutui jättämään tehtävänsä.
”Kertooko Schubak-kohu suhteellisuudentajun katoamisesta suomalaisessa keskustelussa”, Helsingin Sanomien HS-raati kysyi. Kenties enteellisesti. Timo Harakka, silloinen toimittaja, nykyinen demarikansanedustaja, vastasi. Niin ikään enteellisesti.
”Saul Schubak kertoi rehellisesti, mikä on radikaalin oikeiston ihmiskuva, ja yli-ihmiskuva. Kokoomusnuoret on Suomen Tea Party. Nuoret eivät ajattele, mitä puhuvat, ja siksi puhuvat, mitä ajattelevat. On hyvä tutustua ennakolta siihen, millaiseksi Suomi on muuttumassa.”
Nyt Suomi on muuttunut. Kokoomusnuorista on kasvanut kokoomusaikuisia. Schubakista ei tullut ammattipoliitikkoa, Koski putosi eduskunnasta yhden kauden jälkeen. Häkkänen on puolustusministeri ja Rydman elinkeinoministeri, perussuomalainen sellainen, mutta hänen poliittisista mielipiteistään loikka ei johtunut.
KOTIMAA
Kolumni: Kokoomuslaisuuden kuva ei ole enää saita juristi tai nokkava pukumies, vaan nilkkimäinen yrittäjä
OSKARI ONNINEN
2010-luvun taitteen kokoomusnuoret kasvoivat kokoomusaikuisiksi, ja nyt karikatyyri puolueesta on nilkkimäinen öykkäriyrittäjä, kirjoittaa Iltalehden kolumnisti Oskari Onninen.
Tänään klo 11:12
Kansanedustaja Noora Fagerström paljasti Iltalehden haastattelussa, että hänen poliittinen ideologiansa on welcome to the jungle – viidakon lait. JENNI GÄSTGIVAR
Vuonna 2010 suomalaisen politiikan johtava trollitehdas oli Kokoomuksen Nuorten Liitto. Tuolloin sen puheenjohtaja Wille Rydman vaati Suomea luopumaan kiintiöpakolaisista ja ”monikulttuurisuuden” korostamisesta ja sai tyrmäyksen omiltaan.
”Siinä haiskahtaa rasismi, siinä haiskahtaa nationalismi, populismi ja ksenofobia. Se on hyvin vastenmielistä”, paheksui silloinen ulkoministeri Alexander Stubb.
Seuraava puheenjohtaja Antti Häkkänen oli hillitty. Hän nousi otsikoihin käytyään Floridassa kannustamassa republikaanien presidenttiehdokkaaksi valittua Mitt Romneytä.
Vuonna 2013 johtoon valittu Susanna Koski palasi ruotuun. Hän poseerasi Lapuan liikkeen paidassa ja pyssyt kädessä ja vaati samoja asioita kuin Rydman ja vähän päälle. Ne kirjattiin järjestön tavoiteohjelmaankin.
Rajoihin törmäsi vain varapuheenjohtaja Saul Schubak. Vuonna 2012 hän peräänkuulutti eräässä Facebook-kommentissa lapsilisien lopettamista, koska hänestä oli ”järjenvastaista” tukea ”heikomman aineksen lisääntymistä”.
Puolueesta älähti yksi jos toinen, myös nuorisojärjestön puheenjohtaja Häkkänen. Schubak joutui jättämään tehtävänsä.
”Kertooko Schubak-kohu suhteellisuudentajun katoamisesta suomalaisessa keskustelussa”, Helsingin Sanomien HS-raati kysyi. Kenties enteellisesti. Timo Harakka, silloinen toimittaja, nykyinen demarikansanedustaja, vastasi. Niin ikään enteellisesti.
”Saul Schubak kertoi rehellisesti, mikä on radikaalin oikeiston ihmiskuva, ja yli-ihmiskuva. Kokoomusnuoret on Suomen Tea Party. Nuoret eivät ajattele, mitä puhuvat, ja siksi puhuvat, mitä ajattelevat. On hyvä tutustua ennakolta siihen, millaiseksi Suomi on muuttumassa.”
Nyt Suomi on muuttunut. Kokoomusnuorista on kasvanut kokoomusaikuisia. Schubakista ei tullut ammattipoliitikkoa, Koski putosi eduskunnasta yhden kauden jälkeen. Häkkänen on puolustusministeri ja Rydman elinkeinoministeri, perussuomalainen sellainen, mutta hänen poliittisista mielipiteistään loikka ei johtunut.
Lisäksi on muita, suunnilleen samaa ikäluokkaa, jotka eivät ajattele, mitä puhuvat, ja siksi puhuvat.
Kokoomuksen yhden miehen Dunning-Kruger-haaraosasto, espoolaisedustaja Tere Sammallahti, ehdotti viimeksi sunnuntaina, että työntekijät pitäisi voida irtisanoa pärstäkertoimella.
2010-luvun taitteen kokoomusnuoret kasvoivat kokoomusaikuisiksi, ja nyt karikatyyri puolueesta on nilkkimäinen öykkäriyrittäjä.
Ja malttakaa hetki, niin huomaatte kuinka tämä kaikki liittyy persuihin.
Vuonna 2010 suomalaisen politiikan johtava trollitehdas oli Kokoomuksen Nuorten Liitto. Tuolloin sen puheenjohtaja Wille Rydman vaati Suomea luopumaan kiintiöpakolaisista ja ”monikulttuurisuuden” korostamisesta ja sai tyrmäyksen omiltaan.
”Siinä haiskahtaa rasismi, siinä haiskahtaa nationalismi, populismi ja ksenofobia. Se on hyvin vastenmielistä”, paheksui silloinen ulkoministeri Alexander Stubb.
Seuraava puheenjohtaja Antti Häkkänen oli hillitty. Hän nousi otsikoihin käytyään Floridassa kannustamassa republikaanien presidenttiehdokkaaksi valittua Mitt Romneytä.
Vuonna 2013 johtoon valittu Susanna Koski palasi ruotuun. Hän poseerasi Lapuan liikkeen paidassa ja pyssyt kädessä ja vaati samoja asioita kuin Rydman ja vähän päälle. Ne kirjattiin järjestön tavoiteohjelmaankin.
Rajoihin törmäsi vain varapuheenjohtaja Saul Schubak. Vuonna 2012 hän peräänkuulutti eräässä Facebook-kommentissa lapsilisien lopettamista, koska hänestä oli ”järjenvastaista” tukea ”heikomman aineksen lisääntymistä”.
Puolueesta älähti yksi jos toinen, myös nuorisojärjestön puheenjohtaja Häkkänen. Schubak joutui jättämään tehtävänsä.
”Kertooko Schubak-kohu suhteellisuudentajun katoamisesta suomalaisessa keskustelussa”, Helsingin Sanomien HS-raati kysyi. Kenties enteellisesti. Timo Harakka, silloinen toimittaja, nykyinen demarikansanedustaja, vastasi. Niin ikään enteellisesti.
”Saul Schubak kertoi rehellisesti, mikä on radikaalin oikeiston ihmiskuva, ja yli-ihmiskuva. Kokoomusnuoret on Suomen Tea Party. Nuoret eivät ajattele, mitä puhuvat, ja siksi puhuvat, mitä ajattelevat. On hyvä tutustua ennakolta siihen, millaiseksi Suomi on muuttumassa.”
Nyt Suomi on muuttunut. Kokoomusnuorista on kasvanut kokoomusaikuisia. Schubakista ei tullut ammattipoliitikkoa, Koski putosi eduskunnasta yhden kauden jälkeen. Häkkänen on puolustusministeri ja Rydman elinkeinoministeri, perussuomalainen sellainen, mutta hänen poliittisista mielipiteistään loikka ei johtunut.
KOTIMAA
Kolumni: Kokoomuslaisuuden kuva ei ole enää saita juristi tai nokkava pukumies, vaan nilkkimäinen yrittäjä
OSKARI ONNINEN
2010-luvun taitteen kokoomusnuoret kasvoivat kokoomusaikuisiksi, ja nyt karikatyyri puolueesta on nilkkimäinen öykkäriyrittäjä, kirjoittaa Iltalehden kolumnisti Oskari Onninen.
Tänään klo 11:12
Kansanedustaja Noora Fagerström paljasti Iltalehden haastattelussa, että hänen poliittinen ideologiansa on welcome to the jungle – viidakon lait. JENNI GÄSTGIVAR
Vuonna 2010 suomalaisen politiikan johtava trollitehdas oli Kokoomuksen Nuorten Liitto. Tuolloin sen puheenjohtaja Wille Rydman vaati Suomea luopumaan kiintiöpakolaisista ja ”monikulttuurisuuden” korostamisesta ja sai tyrmäyksen omiltaan.
”Siinä haiskahtaa rasismi, siinä haiskahtaa nationalismi, populismi ja ksenofobia. Se on hyvin vastenmielistä”, paheksui silloinen ulkoministeri Alexander Stubb.
Seuraava puheenjohtaja Antti Häkkänen oli hillitty. Hän nousi otsikoihin käytyään Floridassa kannustamassa republikaanien presidenttiehdokkaaksi valittua Mitt Romneytä.
Vuonna 2013 johtoon valittu Susanna Koski palasi ruotuun. Hän poseerasi Lapuan liikkeen paidassa ja pyssyt kädessä ja vaati samoja asioita kuin Rydman ja vähän päälle. Ne kirjattiin järjestön tavoiteohjelmaankin.
Rajoihin törmäsi vain varapuheenjohtaja Saul Schubak. Vuonna 2012 hän peräänkuulutti eräässä Facebook-kommentissa lapsilisien lopettamista, koska hänestä oli ”järjenvastaista” tukea ”heikomman aineksen lisääntymistä”.
Puolueesta älähti yksi jos toinen, myös nuorisojärjestön puheenjohtaja Häkkänen. Schubak joutui jättämään tehtävänsä.
”Kertooko Schubak-kohu suhteellisuudentajun katoamisesta suomalaisessa keskustelussa”, Helsingin Sanomien HS-raati kysyi. Kenties enteellisesti. Timo Harakka, silloinen toimittaja, nykyinen demarikansanedustaja, vastasi. Niin ikään enteellisesti.
”Saul Schubak kertoi rehellisesti, mikä on radikaalin oikeiston ihmiskuva, ja yli-ihmiskuva. Kokoomusnuoret on Suomen Tea Party. Nuoret eivät ajattele, mitä puhuvat, ja siksi puhuvat, mitä ajattelevat. On hyvä tutustua ennakolta siihen, millaiseksi Suomi on muuttumassa.”
Nyt Suomi on muuttunut. Kokoomusnuorista on kasvanut kokoomusaikuisia. Schubakista ei tullut ammattipoliitikkoa, Koski putosi eduskunnasta yhden kauden jälkeen. Häkkänen on puolustusministeri ja Rydman elinkeinoministeri, perussuomalainen sellainen, mutta hänen poliittisista mielipiteistään loikka ei johtunut.
Lisäksi on muita, suunnilleen samaa ikäluokkaa, jotka eivät ajattele, mitä puhuvat, ja siksi puhuvat.
Kokoomuksen yhden miehen Dunning-Kruger-haaraosasto, espoolaisedustaja Tere Sammallahti, ehdotti viimeksi sunnuntaina, että työntekijät pitäisi voida irtisanoa pärstäkertoimella.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Kukaan ei lotkauttanut kulmakarvojaan. Tavallinen päivä sivistyspuolueessa.
Työntekijöitään riistäneellä mehubaarilla rikastunut, niin ikään espoolainen Noora Fagerström taas paljasti Iltalehden haastattelussa, että hänen poliittinen ideologiansa on welcome to the jungle – viidakon lait. Jos on ”kasvuasennetta”, saa venyttää sääntöjä, säilöä harmaata rahaa pakastimeensa ja uhkailla väärämielisiä, mutta jos ei, kurjuus on ansaittua.
Yhteiskunnallisia mekanismeja on kieltämättä vaikea analysoida, parantelemisesta puhumattakaan, jos ei näe omaa menestystään pidemmälle. Fagerströmkin paheksui laiskoja köyhiä niin innoissaan, että unohti, miten suomalainen hyvinvointivaltio pohjautuu ennen muuta keskiluokan tukemiseen. (Esimerkiksi Fagerströmin perustamalle ja osaomistamalle Jungle Juice Barille valtio maksoi 1,4 miljoonaa euroa koronatukia.)
Ajattelu on alkeispakettitason oikeistolaisuutta, joka muuntaa mielikuvat ja henkilökohtaisen moraalin vinksahtaneiksi käsityksiksi siitä, kuinka taloutta pitäisi hoitaa. Lopputulokset ovat yleensä sen mukaisia – siis kaikkea muuta kuin taloudellisesti tehokkaita tai edes toivottuja.
Pahimmassa tapauksessa käy kuin Margaret Thatcherille, jonka uho laittaa Britannian työttömyys kuntoon tarkoittikin valtion omaisuuden myymistä ja rikkaiden lahjomista. Samaan aikaan työttömyys tuplaantui, ja veroaste pysyi lähes entisellään.
Markkinointia työkseen tekevä ystäväni huomautti mehuyrittäjägatesta kuultuaan, että kaikki puolueet ovat muuttuneet tai muuttumassa karikatyyreiksi itsestään. Ehkä ne keskittyvät liikaa ”ydinviestiensä terävöittämiseen”, hän naureskeli.
Kokoomuksen kohdalla tämä karikatyyri ei ole enää tarkan markan maakuntajuristi tai nokkava kosmopoliitti hyvin leikatussa puvussa, vaan öykkäriyrittäjä, josta ei edes saa selvää, johtuuko tämän nilkkimäinen käytös tyhmyydestä vai ilkeydestä. (Twitter-aktiiveilla yleensä molemmista.)
Olisikin aikoihin eletty, jos kokoomuksen nykyinen ulkoministeri Elina Valtonen nuhtelisi Stubbin tavoin omiaan nationalismista, populismista tai ksenofobiasta.
Ne ovat määreitä, jotka pätevät myös nykyiseen, hulluksi kultiksi muuntautuneeseen republikaanipuolueeseen. Siinä joukossa Antti Häkkäsen vanha suosikki Mitt Romney on jäänyt maltillisuuden puolelle kovin yksin.
Sen sijaan hänet tunnetaan Donald Trumpilta saamallaan lisänimellä, failed, epäonnistunut.
Stubbin kuvaus Rydmanista on tyrmäävä:
”Siinä haiskahtaa rasismi, siinä haiskahtaa nationalismi, populismi ja ksenofobia. Se on hyvin vastenmielistä”,
Noora Fagerström on kuin Susanna Koski 2,0.