Näyttäis hautaan asti selviävän nekin ihmiset, joille armo ei ole kirkastunut. Vai onko olemassa joku "valearmo", millä ihmiset jaksaa?
Itse kokisin armottoman elämän kovaksi.
Itse kokisin armottoman elämän kovaksi.
Armosta
tuttuM
4311
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Kaikki toki hautaan asti selviää, ei matkan päämäärä muutu sillä, minkälaisen armon varassa ihminen matkaansa taittaa. Ajattelisin niin, että armo on olemassa silloinkin, kun sitä ei ajattele eli ikäänkuin sitä "aktivoi" taas jokaisen kohdalla tulee elämässä aikoja, jolloin kaikki muut tarpeet on niin kovin vähissä, että armon varassa eläminen hahmottuu toisella tavalla. Miksi ei voisi ajatella niin, että armo on samalla tavalla armoa olipa se sitten kirkastunut tai ei? Kaikki palaa aina takaisin ihmiselle asioiden uudelleen harkintaa ja punnitsemista varten, eli kuka voi sanoa, milloin armo on kylliksi kirkastunut kellekin? Armoton elämä olisi kovaa, jos sitä olisi. Onko sitä, vai onko se vain yksi väittämä, josta ei ota mitään selkoa? Pelosta johtuva väittämä?
Kysyitpä vaikeita... ehkä joku viisaampi osaa vastata.
Että armo olisi globaali luonnonvara? Jaa...as. Se nyt ainakin on kovaa, kun on itselleen armoton. Kokemusta on.
Kun sanot, että on kovaa kun on itselleen armoton, tarkoitat ehkä (tai tarkoitatko) että on itselleen liiallisessa määrin ankara? Mitä se armottomuus on? anteeksiantamattomuutta suhteessa omiin virheisiin? Sallimuksen puuttumista elämässä? Ja sitten, mikäs tuleekaan hätiin siinä vaiheessa? no armo :) armo on sitten sitä mikä kirkastuu, kun huomaa, että vaatii joltakulta liikaa, joko itseltään (useimmin itseltään kuin muilta on minun kokemukseni) tai läheisiltään. Ja huomaakin, että se, että itse määrittelee asioiden oikeellisuuden, ei tee niistä kuitenkaan sen "oikeampia". Armo on sitten sitä hyvyyttä, joka ei tule suorittamisesta, ei edes hyvistä teoista. Sitä lämpimyyttä tai laupeutta joka on vaan siksi, kun sattuu hyvin menemään. Armoa. Siitä armosta saamme levätä asioista, unohtaa murheemme ja nauttia siitä, että satumme olemaan kukin luojamme lempilapsia.
.