Huostaanotetun tytön korvakorut!?

Poliisille voi tehdä esitutkinta pyynnön korvakoruista, tai vaikka siitä, että kuu on juustoa, mutta poliisi ei voi asiaan puuttua.

"Biologinen äitinsä,ymmärrettävistä syistä,erittäin loukkaantunut."

No ymmärrettävistä ja ymmärrettävistä. Eivät tavalliset korvakorut 9-vuotiaalla nyt mitenkään ennenkuulumattomat ole. Ja biologisella äidillä, joka ei 6,5 vuoteen ole ollut kunnossa huolehtimaan lapsestaan, tuskin on oikeutta vaatia osuutta ihan jokaiseen suhteellisen pieneen päätökseen, jollainen tavalliset korvalävistykset ovat.

"Mitkä ovat biologisen äidin mahdollisuudet saada Oikeutta,jos asiasta tehdään Esitutkinta pyyntö?"

Ensin pitäisi keksiä mikä rikos kyseessä on. Jos ne on laitettu vastoin lapsen tahtoa, kyse lienee pahoinpitelystä, mutta tästä tuskin on kyse. Lapsen tahdon mukaisesti laitetut korvakorut 9-vuotiaalla eivät täytä mitään rikosta. Muuten päätösvallan osalta tavanomaiset korvalävistykset kuulunevat kyllä sijaisvanhempien harkintavaltaan.

"Mitkä ovat lapsen Oikeudet?
Entä kykynsä ilmaista oma tahtonsa?"

9-vuotias kykenee kyllä jo ymmärtämään asioita ihan hyvin. Eiköhän hän osaa jo ilmaista haluaako sellaiset, vai ei.
Hänen oikeutensa on olla tulematta lävistetyksi, jos itse ei tahdo, mutta jälleen, tuskin tässä on tahdonvastaisesta toimenpiteestä ollut kyse, vaan eiköhän lapsi itse ole ne halunnut.

"Entäpä jos kysymyksessä olisi poika ja sijaisvanhemmat teetättäisivät korvakorut..."
Eivät korvakorut pojilla ole mitenkään epätavallisia nykyään. Oma ikätoverini otti jo 90-luvulla ala-asteikäisenä korvakorun, eikä se silloinkaan mitenkään aivan erikoisen kummallista ollut.

"...sekä vaikkapa viisitoista nenäkorua? Entäpä tatuoinnit?
Missä menee lakimme mukainen raja?"
Kohtuudessa, hyvässä maussa ja huoltajien velvollisuudessa huolehtia lapsen parhaasta. Kyse on tapauskohtaisesta harkinnasta, ja sellaisissa keskusteluissa ei ääriesimerkeillä ja olkiukoilla yleensä pärjää.
15 nenäkorua on jo melko poikkeuksellinen koristelu, ja siitä jää jo pitkäaikaiset ja näkyvät kosmeettiset jäljet kasvojen alueelle, vaikka korut poistaisikin. Tatuoinnit aiheesta ja paikasta riippuen menevät myös tapauskohtaisen harkinnan alle. Iso tatuointi yhteiskunnallisesti kontroversiaalisella aiheella aina näkyvällä paikalla on aivan eri asia, kuin pieni kuva maltillisesta aiheesta paikassa, joka peittyy helposti arkivaatteisiin.

Mutta noin juridiselta kannalta yksiselitteistä vastausta ei ole. Asia jää lapsen tahdon, vanhempien harkinnan ja lävistys-/tatuointiliikkeen diskreettisyyden varaan. Useat liikkeet näyttävät vaativan vähintään seitsemän vuoden ikää.

Tavanomaiset korvakorut sellaisessa iässä, jossa ei ole epätavallista niitä ottaa, ja lapsi niitä itse haluaa, ovat lainmukaiset, jos huoltaja niihin suostuu.

Summa summarum:
Myrsky vesilasissa

Kiitoksia vastauksesta tähän saakka.

Entäpä,jos myöhemmin havaitaan,että lapsi onkin aiheetta otettu huostaan,voiko esim.sijaisäitiä silloin vaatia vastuuseen noista korvakoruista?

Korvakorut lienevät se pienin ongelma lapsen kohdalla.

Olisit ollut äiti lapsellesi silloin kun aika oli. Turha täällä kitistä jostain toisarvoisesta asiasta.

Eiköhän noilla korvakoruilla ole lapsen suostumus tai jopa pyyntö saada, takana. Sijaisperheet on tänä päivänä lapsen turva. Tarkkaan valitaan perheen. Tottakai niissä on säännöt, kuten perheen muillakin lapsilla. Mutta mihinkään Ei.pakoteta, kuten korvakoruihin. Varmasti asiasta on neuvoteltu. Biologinen äiti on varmaan vain harmissaan, kun ei ole itse voinnut täyttää lapsen toivomusta. Lapsi on yhdeksän ja hänellä on jo omaa tahtoa ja tietoa. Nyt äidin on vaan saatava elämänsä kuntoon, että pääsee rakentamaan suhdetta lapseensa, valvotusti.