...KELAlta on ilmestynyt mielenkiintoinen raportti, jossa pohditaan mielenterveysongelmia työelämässä:
http://193.209.217.5/in/internet/liite.nsf/NET/150305153403SV/$File/Katsaus66_netti.pdf
Minua ihmetytti, kun naisilla mielenterveysongelmat olivat syynä töistä poissaoloon liki 40 000:ssa tapauksessa, miehillä 20000:ssa (ks. sivu 33).
Mistä johtuu, että naiset työelämässä kärsivät liki puolet enemmän mielenterveysongelmista kuin miehet? Nimenomaan työelämään osallistuvat?
Miksi tästä ei puhuta? (yleensähän ainakin minulla oli kuva, että miehet syrjäytyvät ja kärsivät näistä ongelmista naista enemmän).
Olisi mielenkiintoista myös tietää, onko ei-työelämään osallistuvien naisten ja miesten välillä vastaavaa eroa?
Tämä on mielestäni aika merkittävä sukupuolten välinen ero.
http://193.209.217.5/in/internet/liite.nsf/NET/150305153403SV/$File/Katsaus66_netti.pdf
Minua ihmetytti, kun naisilla mielenterveysongelmat olivat syynä töistä poissaoloon liki 40 000:ssa tapauksessa, miehillä 20000:ssa (ks. sivu 33).
Mistä johtuu, että naiset työelämässä kärsivät liki puolet enemmän mielenterveysongelmista kuin miehet? Nimenomaan työelämään osallistuvat?
Miksi tästä ei puhuta? (yleensähän ainakin minulla oli kuva, että miehet syrjäytyvät ja kärsivät näistä ongelmista naista enemmän).
Olisi mielenkiintoista myös tietää, onko ei-työelämään osallistuvien naisten ja miesten välillä vastaavaa eroa?
Tämä on mielestäni aika merkittävä sukupuolten välinen ero.
Vastaukset 48
Vanhimmat
...on ollut myös naisilla selkeästi lisääntynyt trendi viime vuosina, kun taas miehillä on homma pysynyt suht samana...
Eli viime vuosina naiset ovat ruvenneet kärsimään huomattavasti miehiä enemmän mielenterveysongelmista.
Johtuuko tämä (tuohan lukee tapausten määrää)
a) yleensä "koventuneesta" työelämästä, jolloin voisimme olettaa, että keskimäärin naisten stressinsietokyvyssä olisi vähän eroa miehiin nähden
vai
b) jostain muusta, mistä?
Vaihtoehto a
Niin katsos kun ns. suojatyöpaikat joissa naiset joutuvat tekemään kovaa duunia ihan koko päivän ovat vähentyneet.
Naisilta on alettu vaatimaan samaa omistautumista työlleen kuin miehiltä. Nine To Five asenteella ei enää monessakaan hiukankin vaativammassa työssä enää pärjää.
Kirjoitin kerran siitä työorientoituneisuudesta. Naisilta on myös alettu vaatimaan työn ajattelemista 24/7 periaatteella.
Alettu vaatimaan, että työn tulee olla elämäntapa. Jota työ miehelle on monesti ihan luonnostaan.
Tämä ei tietenkään koske liukuhihnna hommia kummankaan sukupuolen tapauksessa.
...vaativiin, omistautuvista vaativiin työtehtäviin, palkkaisit ennemmin miehen kuin naisen? (esim. sillä perusteella, että vähemmän todennäköisesti tulisi mielenterveysongelmia?)
...toisaaltahan nuo määrät kokonaishenkilömäärään nähden ovat alhaisia, joten yksittäiseen todennäköisyyteen se ei nyt hirveästi vaikuta.
Naiset kokevat turhautumista nykyisissä tehtävissään, eivät esim. pääse ylenemään halujensa mukaisesti.
...johtopaikoille tämä ei pitäne paikkaansa.
Taannoinhan keskustelimme, että nainen pääsee keskimäärin useammin itse virkaan, mitä hakee, kun prosenttilukuja katsotaan.
Eli miehet pääsevät julkisen sektorin johtopaikkoihin yksilötasolla vähemmän todennäköisesti, mitä halua ilmenee.
Riippuu täysin henkilöstä. Nyt oli kyse jo työssä olevien tilanteesta.
Jonkun Nainen25:n kaltaisen naisen palkkaisin varmasti.
Kun taas palstan pistepirkkoa, tätä feministiksi itsensä luokittelevaa miestä varmastikaan en uskaltasi palkata.
...hämäisi? Näkeekö miehen feminismiä päältä?
Tai sitten heillä on liian suuret luulot itsestään ja kyvyistään.
Halu ei ole sama kuin kyky. Yksityisellä puolella ja PK-sektorilla varsinkin näytöt ratkaisevat.
Sovellettu tulos tai ulos periaate.
Kuten myös kannustusta. Tiedät sen itsekin, etkö?
Kyllähän naiset voivat olla hyvinkin turhautuneita, jos eivät näe itsellään mitään mahdollisuuksia edes olevan. Mies on aina ollut johtohommissa ja nainenhan ei mies ole, samoin kuin nainen hoitaa hoitohommat ja mieshän ei nainen ole. (näin kärjistäen)
Esim Halonen kertoi haastattelussaan tyttöjen kirjoittavan hänelle kuinka ovat heitä inspiroineet. Ei kai tämä voi olla huono asia?
Annahan Nari ajan kulua. Eihän tämä hetki ole kaikki.
No kyllä hakutilanteessa hakijan arvot koitetaan selvittää. Halutaan saada seliville onko hakija pätevyyden lisäksi sopiva tehtävään.
Viimeistään koeajallahan asia selviää, kun pikkasen lyödään paineita ja katsotaan miten poju pärjää.
Niin tehtiin aikoinaan minullekin, aika hyvin pärjäsin. Vaikka unettomia öitä aikataulun kanssa tulikin. :)
...näyttäisi siltä, että naisia kannustetaan jo miehiä enemmänkin (esim. taannoinen USAlainen professori, joka oli selkeästi sitä mieltä, että pätevä musta nainen pääsee mihin vain...).
Noin yleensä minulla ei ole mitään väliä, kumpaa sukupuolta mikäkin johtaja on... Minulla on (kai väärin?) semmoinen käsitys, että yleensä pitäisi valikoitua parhaiden motivoituneiden ja kyvykkäiden ihmisten joukko paikkoihin, joissa heitä tarvitaan.
Lapsenhoidossa on taas tärkeää tuoda miehinen reipas näkökulma - esim. omassa perheessäni olen havainnut, että miestä tarvitaan mm. poikien kasvattamiseen, että he saavat luvan vähän raisumpiin leikkeihin jne. Äidit ovat joskus vähän ylisuojelevaisia.
Minä annan mielelläni ajan kulua. Toisaalta, esim. jos olisin omalla kohdallani jäänyt "odottamaan kannustusta", en olisi tässä.
Minulla oli itse asiassa naispuolinen esimies kerran, jolle esittelin nöössimaisterina ensimmäistä projekti-ideaani. Hän toi esiin "tuommoista ei voi tehdä". Noh... menin yrityksiin, sain rahaa, jonka jälkeen "tuommoistahan voi tehdä"... Jos olisin jäänyt odottamaan hänen kannustustaan, ei homma olisi edennyt - mutta sparraajana hän oli mainio. (Hänellä oli omiakin projekteja, mutta opin hänen kanssaan siihen, että kun hankin rahoituksen itse, saan tehdä mitä haluan...). Hän ei tosin ollut erityisen kannustava naispuolisillekaan alaisilleen... eli ihan tasa-arvoinen täti oli. :-)
Etenkin johtajan työ on semmoista, että siinä on osattava tehdä päätöksensä "ilman kannustustakin" - samaten kuin hakea eri paikkoihin... Ketään ei haeta kotoa, vaan se että hakeutuu asioihin on ehdoton edellytys.
Minäkin hain aikoinaan ulkomaille paikkaan, jossa en todellakaan tuntenut ketään... Ja olen edennyt aivan kivasti näin ulkomaalaisena... jolta (joka on ollut joskus ulkomaalaisena töissä jossain) odotetaan myös enemmän kuin alkuasukkailta...
Kannustuksen odottamisen sijaan suosittelen omia rohkeita ratkaisuja - joista joskus saa kylmääkin kyytiä, mutta toisaalta riskejä on joskus otettava.
Siinä olen samaa mieltä, että itseensä ja omiin kykyihinsä on uskottava - ellei itse usko niihin, niin miksi muiden pitäisi?
Minä myös oletan, että näemme päteviä naisjohtajia yhä enemmän ajan myötä... Kiintiöt ovat tuohon prosessiin ennemminkin huonoksi sitten (vasta täälläkin tv:ssä eräs oman yrityksensä luonut nainen kiroili noita kiintiöitä... hän myös koki ne niitä naisia aliarvioivina, jotka todella omalla työllään ja ansioillaan etenevät urillaan...).
Että kun aikana xx ei ollut naisjohtajia ja nyt taas enenemissä määrin on, niin mistähän tämä voisi johtua?
Jotenkin vain tuntuu siltä, että sinä ja te tuijottatte vain ja ainoastaan nykyhetkeen huomioimatta tilanteen kehitystä. Moni vain toteaa, että miehillä ja naisilla on selvä ero, huomioimatta sitä miksi tämä ero on suhteellisen lyhyessäkin ajassa muuttunut. Oliko sitten ennen paremmin? Miksi feminismi on syntynyt, jos kaikki oli hyvin? Miksi kukaan nainen tai mies on feministi, jos kaikki on juuri nyt hyvin?
Entäs milloin mielestäsi täydellinen tasa-arvo on totetunut? Sinä vuonnako kun naiset saivat äänioikeuden?
Ilmeisesti et näe mitään ongelmia myöskään eriväristen ihmisten kesken?
Sovinismia, eikä rasismia ole edes olemassa?
1. Naisten turhautuminen työelämässä johtaa masennukseen. (Turhautuminen = etenemismahdollisuuksien puuttuminen, palkkaongelmat, ylikouluttuneisuus.)
2. Naiset hakevat apua ongelmiinsa helpommin kuin miehet, jolloin tulevat myös kirjatuksi tilastoihin.
..olla tekemistä sen kanssa, että(turvallisuustutkimuksen mukaan) naiset kokevat työpaikkaväkivaltaa miehiä huomattavasti enemmän?
...väkivaltaa, vai väkivallan uhkaa enemmän? (ainakin sen muistan, että he kokivat väkivallan uhkaa enemmän työpaikoillaan - mutta onko myös väkivaltatapauksia enemmän naisiin kohdistuvina työpaikoilla, kuten väität? - kysyn, kun en nyt muista, miten asia tarkkaan ottaen oli).
http://www.om.fi/optula/uploads/paluf0gyx.pdf
Nimenomaan vuosien 1997-2003 naisten vamman aiheuttaneiden työpaikkaväkivaltakokemusten määrä oli suorastaan hypännyt.
Raportti sanoi myös, että tuo lisäys keskittyi hoitoalalle... Eli juuri hoitajat ovat kokeneet tuon ilmiön.
(Perheväkivalta oli onneksi taas tasaisesti vähentynyt).
Näyttäisi siltä, että hoitoala todella tarvitsisi miehiä pitämään naisista huolta? Voisiko miehille markkinoida erillistä turvallisuuspainotteista hoitoalakoulutusta, jossa eräs työn funktio olisi sitten paikan turvallisuudesta vastaaminen?
Mun eräs miespuolinen kaveri taannoin kouluttautui hoitajaksi ja sanoi, että oli todella tarpeen olla yökköjen turvana joskus... Minusta semmoisen juoppohullun, muuten, joka päissään riehuu pitäisi pistää putkaan ihan ilman hoitoa, kunnes on selvinnyt - eikä viedä mihinkään sairaalaan... Jos tuommoinen tila on itse aiheutettu, niin ei sitten yhteiskunnan taholta pitäisi enää aiheuttaa vaaraa viattomille ihmisille.
Eli tässä tarvittaisiin hoitoalan uudelleenajattelua joko niin, että nämä ongelmatapaukset todella otetaan kovakouraisemmin virkavallan käsittelyyn tai että sitten naisten turvana on turvallisuuskoulutuksen saaneita miehiä. (Ja sairaanhoitajille yleensä annetaan turvallisuuskoulutusta, ehkä myös pippurisumuttimia jne.).
Eikö olisi (ehdottamasi turvallisuuspainotteisen hoitoammatin lisäksi) mutkattomampaa yrittää motivoida miehiä enenevässä määrin hoitoalalle jo olemassaoleviin tehtäviin? Isosta koosta, möreästä äänestä ja RUKin suorittamisesta hakijalle vielä kunnon lisäpisteet.
Naiset tekevät myös toistotyötä miehiä huomattavasti enemmän. Masentavaa?
...tuo turvallisuusaspekti olisi hyvä ottaa myös työkuvaan mukaan... ts. jos naiset olettavat että "se mies" aina taltuttaa ne humalaiset, kuuluu ko. miehen saada tuosta asiasta myös sitten asianmukainen korvaus. (Totta kai myös naisen, joka olisi tuommoinen turvallisuusekspertti - ja kaikkien jos kaikki tekevät sitä).
Tuo turvallisuusaspekti voisi ehkä tiettyä miesryhmää motivoidakin alalle? (Ja samalla voisivat tehdä sitten hoitajan tehtäviä...)
...tai yrittäjyyttä jne. voi aina harkita. Kaikilla on samat mahdollisuudet lähtökohtaisesti.
Ei huono idea.
Nykään terveyskeskuksissa joudutaan käyttämään vartiointiliikkeitä esim. ensiapupoleilla.
Huumeveikkoa yms. pyörii vaatimassa mullehetihoitoa yllättvän paljon.
Yksi lisäratkaisu olisi ns. yksityiset odotus-sviitit.
Jos asiakas vaikuttaa eläväiseltä, hänet ohjataan odotusaulassa olevan pieneen, lukittuun koppiin, kunnes vuoro tulee, ja mennään vartijan kanssa vastanotolle. Nyt, kun maamme melkein kaikki puhelinkopit menevät pois käytöstä, löytyy tuhansia ilmaisia, sopivan kokoisia koppeja siirrettäviksdi poliklinikoille ja terveysasemille.
Johtuen kasvatuksesta, lasikatosta, mistä milloinkin, niin on miesten syytä, ettei valintalon kassoille tulla tarjoamaan konsernijohtajan paikkaa.
Tuntuvat odottavan, että kaikki kannetaan nenän eteen jos ei muuten niin lakeja säätämllä.
Ensin voivotellaan kun naisia ei ole yrittäjinä, sitten todetaan, että naiset eivät halua ottaa riskejä... ???
Mitä he odottavat? Että valtion rahoittaa heidän yrityksensä jotta he saavat olla johtajia?
Hyvä ja kannatettava asia hoitajien työturvallisuuden ja yleisen viihtyvyyden kannalta tuokin.
Muistan kun kirjotit siitä oman vaimosi tapauksesta. Eivät asiat ole näin yksiselitteisiä.
Eipä olisi meidänkään rouva herännyt ellen olisi hiukan vauhtia antanut.
Tuli muuten eilen ylpiänä. Oli mennyt sähköalan opinnot aika hyvin...
Hoitoalalle meni, vaikka kiinnostus muualla.
Miksiköhän?
Se oli silloin se. Siihen aikaan oli hiukan toisenlainen meininki.
Nykyään kyllä...
Jokainen voi opiskella ja tehdä mitä haluaa.
Miksi silloin joskus ennen ei voinu mukamas lähteä opiskelemaan sitä mitä tahtoi?
Hänelle sattui vain tavallista vaikutusvaltaisempi OPO joka pystyi jyräämään nuoren tytön yli.
Veikkaan, että kyseessä oli kuitenkin enämpi naamakerroin kuin sukupuolikysymys.
Hoitoalalle sopiva naamakerroin? Kiltin näkönen tyttö?
....
...näyttää olevan monelle jääneen jotain ihme traumoja...
Mun koulussa muistan hämärästi joskus puhuneeni jotain ko. äijän kanssa... se, mitä tuo mulle suositteli ei jäänyt mieleen.
Mielestäni eräs maailman turhimmista positioista. Jos ei ihmisellä ole kiinnostusta itse ottaa selvää eri ammateista, niin menköön sinne lähikaupan kassalle?
Omituista ajatella, että joku ottaa oikeasti tosissaan sen, mitä jotkut jäppärät lukiossa / yläasteella horisevat?
Luin keväällä varhain hyvän ruotsalaisen naisasiakirjan nimeltä: "Diagnos: Duktig". Sen kirjoittajat (Tinni Ernsjöö Rappe & Jennie Sjögren) lähestyivät naisten mielenterveysongelmia ja loppuunpalamista melko loistavasti. Pidin kirjasta. Se oli monin tavoin valaiseva ja lähestyi hienosti ongelmaa siitä selvinneitten henkilöitten tarinoilla. Siis minun mielestäni. Kerrottuani tämän kirjan sisällöstä täällä suomalaiset " palstan naisasianaiset" eivät asiasta olleet samaa mieltä, kuin ruotsalaissisaret...
En löytänyt nopeasti suomennetusta kirjasta muuta linkkiä, joka olisi kertonut yhtä hyvin kirjan sisällöstä:
http://www.ylioppilaslehti.fi/2005/050128/tunnollisuus.html
Olen myöskin lukenut, että naisten ennenaikaista kuolleisuutta nostaa selvästi liian kiltteyden mukanaan tuoma ahdistus työssä. Uudet tutkimukset osoittavat, että tämä koskee ennen kaikkea nuoria kolmikymppisiä naisia. He ovatkin vaikein riskiryhmä syrjäytyneitten miesten ohella.
Naisten henkinen pahoinvointi näkyy mm. lisääntyneinä itsemurhina. Tutkimuksen mittarina on käytetty Maailman terveysjärjestön WHO:n käyttämää "menetettyjen elinvuosien indeksiä".
Tämä ehkä on parempi kuvaus kirjasta....
http://www.soneraplaza.fi/ellit/artikkeli/0,2705,h-2009_a-269030,00.html
No jos naiset tekisivät enemmän itsemurhia, niin saataisiin siihenkin asiaan tasa-arvoa.
Vai liiallinen kiltteys nostaa naisten ennenaikaisia kuolemia. No. miehet kuolevat prosentuaalisesti nuorempina, joten tasa-arvoahan tuokin vain on. (missäs niitä kilttejä naisia muuten on?, minusta ne on kaikki itsekkäitä ja keskenään tappelevia miehiä haukkuvia riidankylväjiä)
Mielessäni on pyörinytkin tämä asia, hyvä kun otit esille. Olisi sopinut vaikka tuonne `väkivallan jälkiseuraukset` aloituksen alle.
Luuletko, että naiseen kohdistunut väkivalta ja vähättely eivät vaikuta millään tavoin mihinkään?
Esimerkki sinulle lapsukainen: Jos valvot yön odotellessa juoppoa miestä kotiin ja sitten saat selkääsi, niin onkohan sitä ihan virkeänä seuraavana päivänä töissä?
Mitään kantaa ottamatta kummalla sukupuolella on enemmän tai vähemmän mielenterveysongelmia, kun ei asiasta ole tietoa ja jo tietäen, että narin väittämiin ja tilastoihin ei voi luottaa.
Ihmisellä joka kyselee itsestään selvisitä asioista tähän tyyliin, täytyy olla joko äärettömän kapea näkökulma asioihin, huono yleistietous tai sitten tämäntyyppiset aloitukset ovat pelkkiä provoja.
Mutta eihän siinä mitään. Narin juttuja voisi hyvin verrata välillä Don Quijoteen touhuihin joka puuhastelee Sancho Panzansa avustamana (ave.maria) Toisaalta asetelma on vähän niinkuin uskovaiset vs. ateistit. Ainakin keskustelua syntyy!
Lisään kyvykkyyslistaan vielä: Kyvyttömyyden ymmärtää ihmisyyttä (sukupuoleen katsomatta). Ihmisen perustarpeisiin, toiveisiin ja tunteisiin kuuluu muun muassa arvostetuksi tulemisen tarve. (Joku fiksu osaa tietysti yhdistää tämän tuohon aloitustekstiin.)
Meitä ei olekaan esitelty.
Jos et sitten ole vaihtanut nimimerkkiä viime aikoina?
Jos et halua "minun listoilleni" kannattaa varoa mitä kirjoittat. Jos taas olet täällä vain kiusataksesi mieti miksi sen on sinulle niin tärkeää?
- Ryppyjä yksityiselämässä, jota ei ole?
Mikä ihmeen pyhä lehmä sinä kuvittelet olevasi?
Heti on joku lonttaperseinen luuska niskassa huohottamassa omiaan, kun minä sanon sanankin!
Joko kokeilusi saada puusta luonnonkuitua onnistuivat?
Onko uraani luonnontuote?
Vieläkö sinä muhit noissa vanhoissa liemissäsi. Katsos minä menen eteenpäin koko ajan. Sanon, jos on tarvetta, mutta en jää roikkumaan vanhaan.
Tikulla silmään, joka vanhoja muistaa. :D
Se on kuule oppimisen paikka!
Sinä et opi. Etkä pääse irti alkeellisesta selviytymistavastasi.
Eilen vielä valelit itsesi bensiinillä tulessa maaten työntäen tikkua itse omaan silmääsi...
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=114&conference=1500000000000140&posting=22000000008646441
Mustatko?
Hyvä aave.maria. Edellinen kommenttisi on sen laatuinen että jätän ottamatta siihen kantaa. Mutta mitä tulee nimimerkkiini, täällä on pariin kertaan käynyt ilmi, että vaihdoin nuolen aikaisempaan "omaan" mezo-nikkiini (toisaalla).
En "asu" palstalla, enkä lue läheskään kaikkia kirjoituksia, joten nyt tiedän kuka on taustalla.
Kiitti tiedosta.