Minulle tulee Anakin Skywalkerista eli Darth Vaderista väkisinkin mieleen Arthur-tarun Lancelot. Hän oli ritareista parhain ja mahtavin, mutta menetti asemansa antauduttuaan suhteeseen Arthurin vaimon eli kuningattaren kanssa. Tulipa sitten vallan hulluksikin. Eräiden versioiden mukaan nimenomaan Lancelotin poika Galahad (tai Parsifal), joka oli viaton eli neitsyt, sitten onnistui selvittämään Graalin maljan arvoituksen ja saamaan valtakunnan ja kuninkaan terveeksi. Galahadhan on selvä Luke.
Huomionarvoista mielestäni on että jedi-ritareiden ilmeisestikin oli pidättäydyttävä seksuaalisuhteista, tai ainakin ottamasta vaimoa itselleen. Tähtien sota -saagan Anakin-ritarin alamäki alkoi niin hänen kunnianhimostaan kuin myös siitä että hän "lankesi" suhteen solmimiseen ja vieläpä haluun säilyttää se vaikka kuolema uhkaisi. (Lancelot oli varsin nuhteeton, mutta aikamoista kunnianhimoa osoittaa aloittaa suhde itsensä kuningattaren kanssa.)
Hyvä tarina kerrotaan lukuisin eri tavoin, mutta sama tarina se on aina. Variaatiot vain vaihtelevat.
Huomionarvoista mielestäni on että jedi-ritareiden ilmeisestikin oli pidättäydyttävä seksuaalisuhteista, tai ainakin ottamasta vaimoa itselleen. Tähtien sota -saagan Anakin-ritarin alamäki alkoi niin hänen kunnianhimostaan kuin myös siitä että hän "lankesi" suhteen solmimiseen ja vieläpä haluun säilyttää se vaikka kuolema uhkaisi. (Lancelot oli varsin nuhteeton, mutta aikamoista kunnianhimoa osoittaa aloittaa suhde itsensä kuningattaren kanssa.)
Hyvä tarina kerrotaan lukuisin eri tavoin, mutta sama tarina se on aina. Variaatiot vain vaihtelevat.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Lankesihan tarinan mukaan myös enkeleistä kaunein ja mahtavin, eli Lucifer the Lightbringer. Joten ei se Lancelotin tarina suinkaan se alkuperäinen ole.
Näinhän se. Kestävimmissä/vaikuttavimmissa tarinoissa juuri se kyvykkäimmän, kauneimman, mahtavimman lankeaminen - joko oman kunnianhimonsa ja/tai yksinkertaisesti sisäisen rakenteensa (kuten Lucifer, joka ei voinut ottaa vastaan annettua merkitystä) - pitää sisällään traagisimmmat kohtalot. SW:ssa Pohjimmiltaan hyvän luisuminen pahuuteen, kunniakkaan kunniattomuuteen, pyrkimyksessä pelastaa rakkaansa (jos näemme tämän päämotiiviksi), hinnalla millä hyvänsä. A on vain ihminen, hänen valintaansa ei pysty tuomitsemaan, juuri se lisää tapahtuman traagisuutta - samastuminenhan on täysin mahdollista.
Minusta SW:ssa suuri osa viehätystä on sen tietty luonnosmaisuus, näen vain suuret teemat ja linjat - muuten en osaa selittää miksi juuri tämän saagan kohdalla annan mielihyvin anteeksi toteutuksen melkein kaikki mahdolliset kökköydet. Liittyyhän siihen myös vahvoja nostalgiasyitä.
Siinä kai tämäntyyppisten tarinoiden viehätys piilee: Kaikkein voimakkaimmaltakin löytyy heikkous - vahvimmalta vaikuttava lenkki osoittautuukin heikoksi.
Anakinin lankeaminen tosiaan alkaa siitä että hän sitoutuu toiseen ihmiseen syvästi...
Yodan sanoin (pahoittelen kun en muista sanatarkasti):
"Fear of losing is a path to the dark side..."
Eli jedi ei saisi olla rakastunut --> rakastunut pelkää menettävänsä --> ei pysty olemaan objektiivinen...
saattaa kyetä päästämään irtikin - sinänsä Y:n lausahdukset todellakin ovat SW:n parasta antia. Kiinnostavaa, että elämän keskeisimpiä kysymyksiä pohditaan tuolla tasolla juuri tämän laatuisessa elokuvasarjassa.
Omia suosikkejani on mm: Yrittämistä ei ole!
star wars "filosofia" on aika hämmästyttävällä tasolla joissain kohdin - kun ottaa huomioon että on kuitenkin viihdettä...
"...truth depends on the point of view..." jne jne