Eikö ihmisen tulisi päästä taivaaseen jo ainoastaan tekojensa perusteella, ei uskonsa?
Maailmassa on liian paljon ihmisiä, jotka eivät koskaan edes saa kuulla Jumalasta, eikö ole hirveän epäoikeuden mukaista joutua tällöin kadotukseen.
Jälleensyntyminen tosin ratkaisisi ongelman kätevästi, saisi ikäänkuin mahdollisuuden syntyä otollisempaan ilmapiiriin. Jälleensyntymiseen ei vain uskota.
Maailmassa on liian paljon ihmisiä, jotka eivät koskaan edes saa kuulla Jumalasta, eikö ole hirveän epäoikeuden mukaista joutua tällöin kadotukseen.
Jälleensyntyminen tosin ratkaisisi ongelman kätevästi, saisi ikäänkuin mahdollisuuden syntyä otollisempaan ilmapiiriin. Jälleensyntymiseen ei vain uskota.
Vastaukset 16
Vanhimmat
Minä en ukso moiseen kadotus hölynpölyyn tippaakaan.
Itse olen tällä hetkellä 28 vuotias ja ei vois vähempää edes kiinnostaa mitä kuoleman jälkeen tapahtuu vai tapahtuuko yhtään mitään. Sitähän ei kukaan tiettävästi ole voinut todistaa???
Itse silti uskon omaani, sisäiseen jumalaan, uskon että se jumala josta raamatusskain puhutaan sijaitseee meidän jokaisen sisällä. Useimilla meillä toiselta nimeltään omatunto.
Minä en tarvitse ketää kertomaan, mikä olen ja mistä tullut ja miten minut tuomitaan. Ei vaan kiinnosta ennen kuin joku oikeasti näyttää mulle että joku jossain oikeasti tuomitsisi tms. tms.
Kunhan jokainen saisi edes joskus kosketuksen omaan omaantuntoon ja terveeseen järkeen, eikä mihinkää uskonnon hölynpölyyn (useimmissa uskonnoissa).
ihmiset eivät voi uskoa, että jotain parempaa voisi vielä olla. Mitenkä mahtaa olla jos silloin olisikin ollut joku tallustelemassa täällä maan päällä kun tätä ei oltu vielä luotu. Olisikohan päätellyt, että en voi uskoa, että jotain ihmisiä vielä on joskus maailmassa ja joilla on järkeäkin. Tarkoitan tällä sitä, että monen on vaikeaa uskoa johonkin korkeimpaan jolla on viisaus luoda mitä tahtoo. Kuitenkin on niin, että tämäkin maailma on jostain luotu ja aina kaikilla on tekijänsä. Miksei siis olisi Jumalaa jolla on kaikki valta ja joka loisi vielä uuden taivaan ja maan jossa ei ole mitään tuskaa. Miksi se olisi mahdottomuus Hänelle joka on tälläisen ihmeellisen maailman luonut. Usein on niin, että todetaan että en usko mihinkään tuollaiseen, koska ihmisen järki ei pysty ajattelemaan niin pitkälle. Jos alamme ajattelemaan esim. tämän maailman syntyä niin hulluksi siitä tulee. Ei voi mitenkään ymmärtää, että tässä olemme. Tuntuu mahdottomalta että tämä kaikki on syntynyt. Itse en ole minkään alkuräjähdyksen kannalla, koska räjähdyksissä syntyy aina tuhoa eikä se mitään rakenna. On mahdoton ajatella, että alkuräjähdys olisi antanut viisauden ihmisille ja luonut kaiken jolla on oma tarkoitus. Kun tätä ajattelee niin ei voi tulla muuhun johtopäätökseen kuin että Viisaus täytyy olla joka on kaiken luonut. Miksei siis voisi luoda jotain uutta tämän maailman jälkeen?
Miksi aina pitää olla joku joak on luonut jotain?
Miksi pitää ajatella että jokin suurempi olisi olemassa?
Voi olla että että olemme täällä vain sattumalta. Voi olla että näitä sattumia on pitkin maailmaa useitakin. Misten voit päätellä ette me olisimme jotenkin ainutlaatisia maailmassa. Kyllä me niin ainutlaatuisia ollaan, että kyllä jonkun on täytynyt meidät luoda, vai?
Minua itseäni ei kiinnosta loppupeleissä lainkaan olenko syntynyt rähäjähdyksestä vai onko joku minut "luonut".
Kaikkea kaunista voi aina kuvitella. Ja kaiken kauniin kuvitelman varjolla voi myös toisia tappaa (uskon sodat). Tämä on se fanaattisuuden oire josta en pahemmin välittäisi kun aletaan juttelemaan aiheesta, mistä olemme tulleet. Koska fanaattisemmat ovat valmiina jopa tapammaan toisiin, kun niin kovasti uskovat jotain olevan tuolla kuoleman toisella puolella.
Itse elän päivä kerrallaan. Kun loppu tulee, katsotaan sitten mitä tapahtuu, sitä ennen en moista murehdi, ja pyrin elämään oman "uskontoni", oman omantuntoni mukaan miten parhaaksi näen. Sellaiseen yli jumalaan en oikein usko. Jumala on meissä kaikissa (alias omatunto)!
pakko uskoa, mutta tuntuu ihmisjärjelle mahdottomalta ajatella että ylipäätänsä tässä olemme. Minä inakin ajattelen kunnioituksella Häntä joka tämän on saanut aikaan.
pysähtyä miettimään, että on ihme kun tälläinen maailma on. Ilmeisesti moni vain ajattelee, että täällä olemme aina ollut, mutta kyllähän meidän alkummekin on jostain saanut lähtönsä. Ainahan kaikella on alku ja on aika uskaliasta todeta, ettei mitään luojaa olisi.
Oletko varma että kaikella on alku?
Ehkä emme vielä ymmärrä kaikkea tästä maailmankaikkudesta, ehkä kaikella ei olekkaan alkua, ehkä on vaan loppu. Ehkä ei ole loppuakaan...?
Itse atjattelen maailman olevan mitä on ja itse olen. Täällä olen murto-osan siitä ajasta mitä maailma on ollut olemassa. Toki olisi hienoa tietää mistä maailma saanut alkunsa, kuka tai mikä sen on saanut alkuun.
Mitä tapahtuu, jos joku kaunispäivä selvitetään 100 prosenttisesti että mistä maailma on saanut alkunsa ja totuusonki jotain aivan muuta kuin mihin useat uskonnot ovat meitä valmentaeet??? Esim. jotain perussimppliä, jokin hieukkasfuusio tai jotain... Taitaa isoimmille hihhuleille tulla henkinen kriisi. Ja Paha sellainen.
Niin kauan kuin en sitä tiedä, en myöskään aijo päätäni vaivata maailman lopun teorioilla. Päivä kerrallaan that's it... Jonkun olemattoman palveleminen "jumalan" päivästä toiseen tuntuu minusta elmän haaskaamiselta.
Jos oma omatunto/itsetunto kaipaa kohotusta, voihan sitä toki käydä pyytämässä apua joltain kolmaneltakin osapuolelta (jumala). Ihmisellä on kumma tarve keksiä itselleen tarpen tullen juttukavereitä. Jossain oli tehty tutkimus, jossa ihmisä laitettiin täysin eristyksiin, valvonan laiseen tilaan... Lähes kaikki alkoivat ennenpitkää keksimään itselleen mielikuvitus kavereita... Puhumaan itselleen (uskovaisimmat jumalalleen)...
Mielestäni koko jumala ideologia perustuu juuri tähän ihmisen laumasieluisuuteen, jossa kukaan ei halua olla yksin... Tai kukaan ei halua olla juureton.
Muuten, mista nimimerkkisi tulee? Mista aiot pian luopua?
"Eikö ihmisen tulisi päästä taivaaseen jo ainoastaan tekojensa perusteella, ei uskonsa?"
-Minusta tuohon on noin kaksi selitysta. Toinen selitys on se mita Raamattu sanoo: "ihminen pelastuu uskosta, ei teoista ettei kukaan kerskuisi". Ja toinen selitys olisi se, etta kukaan ei pelastuisi jos se olisi meidan tekemisista kiinni! Emme kukaan ole niin hyvia ja taydellisia ihmisia etta tekojen perusteella olisi mahdollista pelastua.
"Maailmassa on liian paljon ihmisiä, jotka eivät koskaan edes saa kuulla Jumalasta, eikö ole hirveän epäoikeuden mukaista joutua tällöin kadotukseen."
-Jumala on oikeudenmukainen Jumala, Han tuomitsee ihmiset oikein, nekin jotka eivat koskaan ole kuulleet Jumalasta tai Jeesuksesta.
niin se on, että ei meidän tarvitse omin voimin yrittää vaan uskoa se todeksi, että pelastumme Jeesuksen Kristuksen sovitustyön kautta.
No, mulle tuli mittari täyteen "järjestö toimintaa". Sen olen päättänyt etten minkään valtakunnan lahkotoimintaan enää osallistu, harhaopeissan sokeita kaikki.
Vanhurskaus on täysi lahja Jeesukselta, eikä sinun tarvitse edes pitää kokouksissakäymisen viikkorumbaa yllä sitä varten, niin kuin erehdyttävästi luullaan.
Tosin uskovien yhteys on hyvä varsinkin uskon alussa ja olisi hyvä, jos/kun joku voisi opetuslapseuttaa heidät, että heistä tulisi Jumalan valtakunnan työntekijöitä, eikä ns. penkki- tai kuoro-uskovaisia, joka ei ole Jumalan paras suunnitelma kenenkään kohdalla.
Jumalan valtakunnan työssä on siis mielekästä tekemistä, mutta sen aloittaminen on erilaista ja tekeminen on erilaista. Tätä ei voida tehdä mekaanisesti, vaan ainoastaan Pyhän Hengen palveluvoitelussa!
1. Ensiksi tarvitaan usko Jeesukseen, se on lahja Jeesukselta, hän kärsi ilmaiseksi koko maailman syntien tähden, Hän myös kantoi koko maailman sairaudet, jolloin meidän ihmisten, jotka uskomme tämän, ei tarvitse sairauksia kantaa. Pistin Paavalin lihassa eivät olleet sairaudet, vaan vainot. Huomaa että ensiksi ihminen saa Pyhän Hengen voiman, palveluvoitelun, vasta sitten vaino voi tulla. Eihän siinä ole mitään vainottavaa, jos uskova ei tee mitään. Siksi ei pidä ennakkoon pelätä vainoja, että mitä sitten jos tulee sitä ja sitä.
2. Opetuslapseus on parempi, kuin seurakunnan penkkin istuttaminen tai ns. kuoro-uskovaisuus. Seurakuntakuoron suurimpia ongelmia on, ettei siinä olevat yleensä voi osallustua enää rukospalveluun. Se on kuin mappi-insinöörin virka, ei, ole mikään kovin hyödyllinen virka, koska se ei kehitä ihmistä hengellisesti. Se on hyllyvirka. Penkissä istuminen on hyllyvirka.
Täytyisi siis löytää sellainen uskovien yhteys, solu, tai rukouspiiri, tai yksityinen yhteys, joka autta kehittymään Hengellisesti, että saa armolahjoja, mahdollisesti kutsun Sanan julistajan virkaan, johon valmistuminen usein sisältää palvelua toisen, jo virassa toimivan alaisena ja yhteydessä.
Varsinaisiin kysymyksiisi olikin jo vastattu.
kehoitan että laitat kädet ristiin ja rukoilet että Herra selittää sinulle sanaansa. Raamatunvastaisia opetuksia opetat täällä ihmisille.
"että heistä tulisi Jumalan valtakunnan työntekijöitä, eikä ns. penkki- tai kuoro-uskovaisia, joka ei ole Jumalan paras suunnitelma kenenkään kohdalla. "
Ei meidän tule sitä määritellä, mikä on Jumalan paras suunnitelma kenenkin kohdalla.
1. Kor 7:20 Pysyköön kukin siinä asemassa, missä hänet on kutsuttu.
21 Jos olet kutsuttu orjana, älä siitä murehdi; mutta vaikka voisitkin päästä vapaaksi, niin ole ennemmin siinä osassasi.
Jos kerran jopa näin, niin paljon ennemmin "tavallisen penkkiseurakuntalaisen" rooli uskovalle on paljon parempi kuin uskosta osattomuus ja elo maailman ikeen alla.
"Ensiksi tarvitaan usko Jeesukseen, se on lahja Jeesukselta, hän kärsi ilmaiseksi koko maailman syntien tähden, Hän myös kantoi koko maailman sairaudet, jolloin meidän ihmisten, jotka uskomme tämän, >>ei tarvitse sairauksia kantaa.
Jeesus on voittanut kuoleman ja KAIKKI pääsevät lopulta taivaaseen. Ei pelkoa siis kellään. Jumala rakastaa meitä kaikkia ja lopulta me olemme kaikki yhdessä Jumalan ikuisessa rakkaudessa.
Sitäpaitsi kuka voisi muka nauttia taivaan ilosta tietäessään että oma sisko tai veli kärsii ikuisia tuskia helvetissä??? Vai olemmeko me muka niin pahansuopia että nautimme siitä, että ähäkutti siitäs sait senkin syntisäkki.
Kuunnelkaa kun Jumala puhuu teille: Minä panen lakini heidän sisimpäänsä, kirjoitan sen heidän sydämeensä. Minä olen heidän Jumalansa, ja he ovat minun kansani. Silloin ei kukaan enää opeta toista, veli ei opeta veljeään sanoen: Opi tuntemaan Herra. Silloin he kaikki pienimmästä suurimpaan tuntevat minut. Minä annan anteeksi heidän rikkomuksensa, enkä enää milloinkaan muista heidän syntejään. (ts. laita heitä helvettiin) Puhuessaan uudesta liitosta Jumala osoittaa että ensimmäinen liitto on vanhentunut. Ja se mikä on vanhentunut ja aikansa elänyt, häviää pian. (kirje heprealaisille 8 10-12
Elikkä uskon tie on sitä että kuuntelee Jumalan sanaa omassa sydämessään eikä muiden tulkintoja asiasta. Minulle Jumala on sanonut: Minä olen rakkaus, minä olen hyvyys, en minä laita teitä ketään helvettiin kärsimään, älä anna kenenkään uskotella itsellesi sellaista.
Tietysti joku on jo tuosta lauseesta minua helvettii laittamassa. Tiedän tiedän. Mutta tämä on viesti kaikille niille, jotka pelkäävät. Ei ole mitään pelättävää. Jumala on RAKKAUS.
tavalla kuin kirjoitat ja jos sinulle on sanottu ettei kukaan joudu helvettiin vaikka elää kuin siat vatukossa niin se ääni on kuule perkeleen ääni. Jeesus ei ole kuule turhaan riippunut ristillä ja älä sinä kuule tee sitä työtä turhaksi.
Ilmestyskirja 22:14-15
"Autuaita ne, jotka pesevät vaatteensa, että heillä olisi oikeus elämän puuhun ja että he kaikki pääsisivät porteista sisälle kaupunkiin.
Ulkopuolella ovat koirat ja noidat, haureelliset ja murhaajat, epäjumalan palvelijat ja kaikki, jotka rakastavat ja noudattavat valhetta."
Ilm.7:14
"Minä vastasin hänelle: "Herrani, sinä sen tiedät." Hän sanoi minulle:
"Nämä ovat ne, jotka tulevat siitä suuresta ahdistuksesta. He ovat pesseet vaatteensa ja valkaisseet ne Karitsan veressä."
Hepr. 10:19
"Meillä on siis, veljet, rohkea luottamus siihen, että meillä on Jeesuksen veren kautta pääsy kaikkeinpyhimpään"
Sydämen uskolla Jeesukseen tullaan vanhurskaaksi ja suun tunnustuksella pelastutaan.
>Elikkä uskon tie on sitä että kuuntelee Jumalan sanaa omassa sydämessään eikä muiden tulkintoja asiasta. Minulle Jumala on sanonut: Minä olen rakkaus, minä olen hyvyys, en minä laita teitä ketään helvettiin kärsimään, älä anna kenenkään uskotella itsellesi sellaista.<
Ystäväni, ole varovainen kuulemiesi sanojen kanssa, arvioi ne raamatun sanalla. Vihollinen voi tekeytyä valkeuden enkeliksi ja puhua asioita, jotka kuulostavat kauniilta, mutta jotka eksyttävät. Tutki kaikki kuulemasi raamatun valossa. Mieti, miksi Jeesus olisi antanut lähetyskäskyn, jos kaikki muutenkin pääsisivät taivaaseen? Jumala kyllä tahtoo, että kaikki pelastuisivat, mutta ihminen itse tekee valinnan.
Muista myös:
Sananlaskut 30:6
"Älä lisää hänen sanoihinsa mitään, ettei hän vaatisi sinua tilille ja ettet valhettelijaksi joutuisi."
Ihmisen teot muovaavat häntä ja olemus taas määrää mitä hän kuoleman jälkeen kokee. Oppi kiirastulesta löytyy useista uskonnoista, mm. katolilaiset myöntävät sen. Kiirastulessa ihminen puhdistuu epäpuhtaiden tekojensa ja ajatustensa (myös tekoja) keräämästä kuonasta, jotta hän voi astua taivaalliseen välitilaan. Sieltä hän taas laskeutuu ajallaan hänelle sopiviin olosuhteisiin työstämään fyysisellä tasolla korkeimman olemuksensa vaatimuksia ja puutteita.
Tämä oppi ei edellytä kuulumista mihinkään seurakuntaan eikä minkään jumalan, messiaan tai profeetan palvomista. Sokeasta uskostakaan ei ole kyse vaan kaikilta seurauksiltaan johdonmukaisen ajatusrakennelman omaksumisesta.
Eli tottakai teot merkitsevät. Tekojen taustalta löytyy aina ihminen ja hänen pyyteettömyytensä aste. Taivas on korkean paikan lomaleiri, josta passitetaan työkomennukselle maan päälle. Kadotus taas on sielun sokeutta, tiedostamattomuutta kaiken yhteydestä toisiinsa ja ihmisen kehitystarpeesta.
Näin uskon eikä ns. helvettiin joutuminen todellakaan pelota. Oma itse on ainoa todellinen pelättävä asia.
ihmetellyt, miksi esimerkiksi helluntailaisuudessa monet saarnamiehet julistavat rangaistuksena loppumatonta helvettiä, kun Jeesus ja apostolit opettivat tekojen mukaan tuomitsemista! (Rm.2:6, Ilm.18:6,7, 20:12,13).
Tosin itserakkaita kirjanoppineita Jeesuskin letkautti helvetin tuomioilla, mutta lopuksi jatkoi: "Sieltä et pääse, ennen kuin maksat viimeisenkin rovon", joka kirjoitusten mukaan näyttää olevan vain nöyrtyminen Jumalan edessä.
Vaikka sanaa jälleensyntyminen ei Raamatussa ole, niin lihallisen ihmisten vastuulle Jeesus asetti kaikki pahat Aabelin taposta viimeiseen marttyyriin saakka, (Mt.23:30,35) ja yritti saada heitä tunnustamaan, että olivat olleet tekemässä pahaa jo esi-isiensä päivinä ja hylkäämässä vaimojansa Mooseksen aikana, (Mt.19:8).
5.Ms.31:29 Mooses sanoi aikalaistensa olevan "aikojen lopulla" maan päällä onnettomuuksien kohteena pahojen tekojensa takia.