Minkälainen ihmisestä tulee

Anonyymi-ap

Kun on tarpeeksi pitkään yksin? Entistä arempi? Sellainen joka ei saa sanaa suustaan? Olen huomannut näitä merkkejä itsessäni kun olen jäänyt pikkuhiljaa täysin yksin. Vai onko nämä vain luonteenpiirteitä?

24

840

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • Anonyymi

      Itsestä kiinni, kukaan muu ei sinua poista yksinäisyydestä, jos odotat et muut tulee ja auttaa, petyt koska muut ei tiedä et olet yksin.

      • Anonyymi

        😋😋😋😋😋😋😋😋😋😋

        💋 ­­N­­­y­­m­­­f­­o­­m­a­­a­­n­­i -> https://l24.im/ecC7ux#kissagirl21

        🔞💋❤️💋❤️💋🔞💋❤️💋❤️💋🔞


      • Anonyymi

        😋😋😋😍😍😍😍😋😋😋

        😋 ­­N­­­y­­m­­f­o­­m­a­a­­n­i -> https://ye.pe/finngirl21#18016051n

        🔞❤️💋❤️💋❤️🔞💋❤️💋❤️💋🔞


    • Anonyymi

      Ole avoin ja käy julkisissa paikoissa jo kun näet muita ihmisiä se auttaa, älä sulkeudu ja ole itsesi paras ystävä!

    • Anonyymi

      Hävettää edes tutustua ihmisiin kun paljastuu että olen yksinäinen ja omituinen.

      • Anonyymi

        Samat sanat.
        Haluaisin mieluiten tutustua teihin muihin ns. omituisiin.
        Jos teitä ei niin häiritsisi oma omituisuuteni, eikä yksinäisyyskään synnyttäisi ennakkoluuloja.


    • Anonyymi

      Täällä käy neuvoja antamassa sellaiset ihmiset jotka eivät ole yksinäisiä.
      Menkää pois huonoine neuvoinenne. Ette voi tajuta yksinäisen ihmisen elämää.
      Ihminen kun on tarpeeksi kauan yksin niin ulos lähteminen noin vain ei ole välttämättä helppoa.

      Itselläni yksinäisyys alkoi siitä kun en vain jaksanut enää kavereitani ja halusin olla yksin. En tuntenut itseäni yksinäiseksi silloin alussa kun ei ollut enää seuraa. Nyt kun on 20 vuotta kulunut ja tuntee olonsa yksinäiseksi niin tunnen oloni vaikka kaupassa käydessä orvoksi ja pelokkaaksi.
      Olen entistä arempi ja lenkillä kun näen muita niin haen pakopaikkaa. Olen ollut lapsesta saakka arka mutta se vain pahenee iän myötä. Haaveilen usein jostain ihan pienestä kuten kirjaston lukupiirissä käymisessä ja monesta muusta mutta koskaan ei tule mentyä vaikka halu olisi välillä kova. Mutta en ole koskaan viihtynyt ihmisten keskellä ja se olisikin vain luonteeni vastaista.

      Aloittajalle en voi sanoa muuta kuin että se voi olla luonteenpiirre josta et välttämättä koskaan opi pois.
      Tuollainen "itsestä kiinni" ja "ole avoin" ja muu paska kannattaa jättää kirjoittamatta koska ne on typeriä neuvoja. Anteeksi vain, en halua loukata mutta niin se vain on.

    • Anonyymi

      Luonteenpiirteitä on turha yrittää muuttaa. Itse olen luonteeltani melakoliaan taipuvainen ja olen väkisin yrittänyt muuttaa itseäni sellaiseksi kuin yhteiskunta haluaa mutta eihän se tietenkään auta. Melankolinen on melankolinen eikä ilopilleriksi muutu.

      • Anonyymi

        " ...sellaiseksi kuin yhteiskunta haluaa.."
        Haluaako yhteiskunta jotain tiettyä, vai onko se vain oma tunne/luulo, että olemus ja oleminen, luonnetta myöten, määriteltäisiin ulkopuolelta.

        Jos olet melankolinen, sinulla on siihen täysi oikeus. Yhteiskunta tai kukaan muukaan ei voi ottaa sitä sinulta pois.
        Jos yrittää väkisin olla jotain muuta mitä oikeasti on, tietysti se ahdistaa ja voi masentaakin.
        On rohkeutta olla oma itsensä, on sitten millainen tahansa.


    • Anonyymi

      Ei. Riittävästi saattaa joillekin maistua mutta kylliksi ei saa demokratiakaan. Hissunkissun.

    • Anonyymi

      Toisinaan välttelen ihmisiä parhaan mukaan ja toisinaan en. En sanoisi asiaan syntyneen mitään säännönmukaisuutta.

      • Anonyymi

        Ei sen tarvitsekaan olla mitenkään säännönmukaista.
        Usein ihmiset ovat muiden kanssa tekemisissä sen mukaan, miten haluavat.
        Työelämä tosin vaatii olemaan tekemisissä ihmisten kanssa, vaikkei aina välttämättä niin kovasti haluaisikaan.


    • Yksinäisyys tekee ihmisestä vittumaisen paskiaisen.

      • Anonyymi

        Ei välttämättä, se on ihmisestä kiinni.


      • Anonyymi kirjoitti:

        Ei välttämättä, se on ihmisestä kiinni.

        Olet oikeassa.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Ei välttämättä, se on ihmisestä kiinni.

        Olen ollut paljon yksin ongelmieni vuoksi. Kuitenkin olen sellainen, että puhua pälpätän ihmisten kanssa, harrastan naapurisuhteita. Yksi hyvä ystävätär on, ollut kauan aikaa. Loput ovat pinnallisempia, muuttuneet vuosien saatossa. Uskon Jeesukseen. Se tekee elämästä helpompaa.


    • Anonyymi

      Itsessäni huomaan että mietin tarkkaan mitä vastaan, punnitsen sanojani. En osaa heittää nopeaa, nokkelaa small talkia. Sanat ovat jotenkin hakusessa, juttua ei vain synny.
      Olen kuitenkin sisimmältäni seurallinen ja seuraa kaipaava, siksi ilmeisesti olen hakeutunut alalle jossa kohtaan ihmisiä päivittäin hyvin paljon, käyn keskusteluja.
      Tällöin olen kuitenkin sen ammattiroolini suojassa.

      Minun yksinäisyyteni alkoi jo lapsuudessa, ainoa lapsi, asuimme metsän reunassa. Lähimailla ei ollut yhtään ainoaa lapsiperhettä.
      Kaipasin varhaisessa leikki-iässä kavereita aivan valtavasti. Minut sitten vietiin johonkin kerhoon tms. Olin silmät ymmyrkäisinä muiden lasten levottomuudesta ja äänistä, suoraa sanoen pelkäsin ja pillahdin itkuun. Toiste en sinne enää päässyt koska "ei siitä näköjään mitään tule".

      Seuraavat ikätoverikohtaamiset tapahtuivat vasta kouluun mennessä. Kavereita sain jokusen, mutta en saanut pyytää heitä meille enkä mennä heille. Kaikissa kavereiden perheissä oli jotain vikaa kuulemma.

      Nuorena karkailin vapaapäivinä muiden seuraan, ei siitä rangaistu mutta toinen vanhemmista saattoi olla mykäkoulussa muutamia päiviä.

      Löytyi ensimmäinen seurustelukumppani. Hän oli aivan samaa maata kuin kotiväki, sain olla vain hänen seurassaan. No, olin tietysti tyytyväinen kun oli viimeinkin sitä seuraa. Aikanaan siitä sitten yhteen muutto ja taas asumaan pellon reunaan, Asumisjärjestelyä kyllä protestoin, mutta vaihtoehtona olisi taas ollut yksin olo, ota tai jätä.
      Auton käyttö oli lähes tappelua, ettei kuluisi bensaa. Todellinen syy oli varmaan että en pääse kotoa mihinkään. Pyörällä oli aikamoinen matka kaupunkiin.

      Vuosien kuluttua tuli ero, se oli suuri helpotus. Tieni vei kauas kotikonnuilta, järjestyi uusi työpaikka ja uusi koti.
      Nykyinen kumppani on aktiivinen järjestöihminen, harrastaa myös monenlaista. Hän käväisee työpäivän jälkeen kotona noin pari tuntia ja palaa kun on nukkumaan menon aika. Viikonloppuisin ihan sama vauhti.
      Edelleen olen parisuhteessani yksin, täysin yksin.

      Omiakin harrastuksia on, mutta ei enää vanhemmalla iällä voi saada tuosta noin vaan uusia ystäviä. Salilla ja jumpissa käydään suorittelemassa se oma hikitreeni ja siitä sitten kohti kotia.
      Joskus tämä masentaa, näin se elämä on mennyt minun kohdallani.

    • Anonyymi

      Kyllä. Erakosta tulee arempi ja ujompi.

      Ja jos ei ole työtä tai käy jossain koulussa, voi olla että jopa kauppaan lähtemisestä tulee ahdistava kokemus. sos. tilanteiden pelko voi syntyä myös jos niitä sosiaalisia tilanteita välttelee liikaa (ehkä vain siksi ettei ole kovin kiinnostunut niistä). Outo juttu mutta itse olen ollut niin kauan yksin, etten ole varma että tiedänkö mitä ystävien kanssa voisi tehdä. Minulla siis ei ole ollut kavereita 7-luokan jälkeen. Minulla on myös MT-ongelmia jotka alkoivat aikuisena. En ole varma, pystyisinkö ylläpitämään minkään laista ystävyyssuhdetta (paitsi ehkä jos minun potentiaalinen ystävänikin on myös erakko).

    • Anonyymi

      Asun yksin.elän yksin. en ole sen arempi kuin mutkan ihmiset. Käyn arkena jumpassa. asukastalot toiminossa ymm. ystäviä en löydä kun en siedä tupakoitsijoita,en kaljan,viinin kittaajia.

    • Anonyymi

      Yksinäisyys voi tuntua melkein kivulta rinnassa

    • Anonyymi

      En osaa enää tulkita ihmisiä ja en ymmärrä kuin suoraa puhetta. Kaikki vihjailu ja sen semmoinen menee suoraan ohi korvien kun en ole tottunut olemaan ihmisten kanssa ja ymmärtämään heidän logiikkaansa.
      En myöskään puhu oikein mitään kellekään, koska olen tottunut siihen että en kiinnosta. Ajattelen että mitä väliä oikeastaan millään on. Kaikki tyhjänpäiväinen puhe välillä puuroutuu mielessäni, koska en jaksa pitää siihen fokusta yllä.
      Olen huomannut myös olevani vihainen ja epäluuloinen.

    • Anonyymi

      Sehä se onkii ku ei jaksa aina ihmisten seuraa, mutta kuitenkin kaipaa, tiijä häntä sit mikä se oikee tapa on olla ja elää.

    • Anonyymi

      Loppujen lopuksi olen huomannut, että ihmiset ovat rasittavia ja turhan jauhajia ja olen alkanut viihtyä parhaiten yksin ja nautin kun saan olla rauhassa kotona. Riiittää aivan hyvin, kun hoitaa päivittäiset rutiinit ihmisten ilmoilla ja katselee muita silloin kun itse haluaa noita nähdä.

    • Anonyymi

      Joistakin olen huomannut, että ovat ehkä turhan itsekeskeisiä

    Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut

    1. Jumala rankaisi; nainen kuoli Suviseuroissa

      Eihän näissä joukkohysteriatapahtumissa ole mitään tolkkua. Aina pitää hajauttaa. Toivottavasti lestatkin tulevat nyt
      Maailman menoa
      179
      4079
    2. Mopomiitti onnettomuus

      Vittu se tehdas-alue ole oikea paikka mopomiitille, Ja minkälainen vanhempi hyväksyy, että pojan mopo kulkee järkyttävä
      Kokkola
      115
      2626
    3. Koettakaa nyt Trumpinkin fanit ymmärtää:

      Hän on myös jo vanha mies. Kukaan ei tiedä, mitä kunnossa hän on parin vuoden päästä.
      Maailman menoa
      324
      2224
    4. Pääsit nainen todella

      lähelle ja kaikki sinussa oli jotain selittämättömän kiehtovaa. Silti en koskaan ymmärtänyt sinua täysin. Mitä halusit t
      Ikävä
      130
      2185
    5. Kiitos, kun paljastit

      Vaikka mä tiesinkin! Nyt voi ottaa seuraavan askeleen? Hyvää yötä:)
      Ikävä
      53
      1896
    6. En saa unta kun ajattelen

      Sinua mies. Sydäntä ahdistaa meidän välit 😌😞
      Ikävä
      81
      1495
    7. YLE kirjoittaa - Viritetyt sähköpyörät aiheuttavat ongelmia poliiseille

      "Itse rakennellut ja viritetyt sähköpyörät ovat poliisin ja Liikenneturvan mukaan yleistyvä kirous liikenteessä." https
      Pyöräily
      107
      1361
    8. Missä hiton pippaloissa

      Sä käyt kun sua ei näy missään..tahtosin vaan varmistua et kaikki ok.
      Ikävä
      30
      1332
    9. Olen miettinyt sinua tänään

      Se mitä teit oli oikeasti vähän tylyä. En voi ottaa sitä muuna kuin mitä se konkreettisesti on. Esitän itsellenikin että
      Tunteet
      24
      1170
    10. Vieläkö pidät minusta

      Vieläkö pidät minusta nuori nainen? Vaikutat etääntyneeltä ja olen ajatellut että haluat olla rauhassa.
      Ikävä
      105
      1051
    Aihe