Vittu on aina kauniimpi kuin sievimmät pöksyt.

Siksi sadun prinsessa-asussa kuvittelen aina vitun paljaaksi. Prinsessalla on vaalean keltainen läpinäkyvä sifonkipaituli. Sen saimme, kun ostin herttaiselle ja sievälle vaimolleni baby doll -yöpuvun. Hän käytti sitä aamullakin vieraille kahvia tarjotessaan ilman alaosaa. Herkkää kauneutta.

Kauneusasiat ovat modernissa kulttuurissa aivan sekaisin, sillä valtavan pitkä evoluutio on luonut geeneihimme perinnöllisen kauneustajun, mutta lyhyehkö kulttuurin tuoma jakso on yrittänyt tarjota geneettisesti vierasta vaatteiden kauneutta, ensin kylmillä alueilla, sitten kaikkialla. Naiset ovat aivan ymmällä, yrittävät samalla peittää ja näyttää mahdollisimman paljon paljasta.

Olimme ylioppilasjuhlissa. Päähenkilö oli pukeutunut huippusievään minihameeseen, jossa oli vielä sivuhalkio paljastamassa että alla ei ole pöksyjä. Onhan pöksyttömyys monen mielestä nimenomaan JUHLALLISEMPAA kuin pöksyllisyys.

Olimme saunassa aikaisemmin nähneet hänen poikkeuksellisen nätin vittunsa. Tietysti halusi näyttää sen myös muille, kun ei ole sopivaa puhua itsestään. Muutenkin on tavattoman nätti. Luontaista kauneutta pilasi, että hän koko ajan hermostuneen oloisesti nyki hameen helmaa alas ja halkiota kiinni. Selvä motivaation ristiriita.

Luonnonkansoilla oli tapana, että naiset olivat vittu paljaana arkena ja juhlana, kaikkein kaunein ja suloisin esillä. Heti kun karvat alkoivat kasvaa, ne poistettiin. (Muuten merkillinen juttu. Miksi useimpien mielestä täysin sheivattu vittu, kuten myös miesten ajoittainen parrattomuus, näkyy silmään parempana kuin luonnon luoma, mutta niin on kyllä minustakin.)

Geenien mukaan vittu on täydellistä kauneutta, mutta kulttuurille se on vaikea asia.