Lomamökki ja maalaistumisesta

Lemmikkien runsaus länsimaissa
Katoin juuri Whitneytä ja keksin miksi hänen vanhemmillaan ja hänellä itsellään on lemmikkejä. Vanhemmilla ei ole lapsenlapsia eikä Whitneyllä lapsia.
Siksi juuri ihmiset ottavat lemmikkejä joiden ”äiti” tai ”isä” he sanovat olevansa. Ja vaikka olisikin lapsenlapsia niin he ovat nykyisin aika kaukana tai erityneet omaan maailmaansa.
Vammautuneena asun laitoksessa mutta vierailut pari kertaa kuussa tai 4 x vuodessa tai joka neljäs vuosi ei riitä torjumaan yksinäisyyttä. Jos olisin terve, ottaisin lemmikin.
Syy valtavaan lemmikkibuumiin tuli tässä kirjoituksessa esille. Ihminen on vuosisatoja asunut perheensä parissa tutussa yhteisössä. Nykyaika ja kaupungistuminen on hajottanut nämä yhteisöt. Ihminen ei ole sopeutunut tähän.


Ja samaa jatkumoa lienee ihmisten kesämökkibuumi. Mitä se muuta on kuin kaipausta isoisoisän maalaismaisemaan jossa sata vuotta sitten vielä velipoika viljeli peltojaan. Etkö pystykin rentoutumaan parhaiten maalla?
Kun kaikki liittyy sukuun ja maahan niin mistä tulee sitten ajatus taivaaseen pääsystä? Emmekö ole aika maanläheisiä pohjimmiltamme. Aika monelle on vierasta edes se mitä taivaassa tehdään. Ison kirjan mukaan siellä ollaan tuomarin virassa ja rajattu määrä. Ei siis liihotella enkeleinä. On eri asia olla KUIN enkeli tai olla enkeli. Entä paratiisi jonne pääsyn Jeesus lupasi?