Kristityt uskovat, että ihmisen ruumiissa asustaa aineeton henki tai sielu, joka jatkaa elämää ruumiin kuoleman jälkeen. Tämä on turhaa ja sangen typerää toivoa, sillä tutkimusten mukaan ihmisen tietoisuus on täysin riippuvaista toimivista aivoista ja ruumiista aisteineen. Ihminen on tietoinen olento vain ruumiillisesti elävänä.
Liekö Paavali tiennyt jotakin tästä todellisuudesta, kun opetti ruumiin ylösnousemusta iankaikkisen elämän toivona ja sanoi, että ilman sitä olisivat poisnukkuneet pyhät kadotetut? (tuhotut; ikuisesti kuolleet ja kadonneet) (1Kor 15:18)
Olipa niin tai näin, niin monet kristityt eivät edes tajua uskontonsa alkukantaista toivoa siitä, että elämä jatkuisi vasta ruumiin ylösnousemuksen jälkeen aineellisena olentona. Kuolleiden ihmisten ruumiiden uskottiin nousevan ylös haudoista muuttuneina ja kykenevän ikuiseen elämään. Näin Paavali kirjoitti. (1Tess 4:13-17)
Raamattu on ristiriitainen kokoelma kirjoituksia, joten on siellä myös kohtia, joiden mukaan ihminen jatkaisi elämää henkenä tai sieluna heti ruumiin kuoleman jälkeen ja menisi taivaaseen (tai tuonelaan tuomittujen osastolle) kuolemansa jälkeen. Tällaisena voitaneen pitää Jeesuksen sanoja hänen puhuessaan Isän Jumalan tykö menemisestä: hänen opetuslapsensa saisivat olla siellä, missä hän itsekin silloin on. (Joh 14:1ss.)
Nykyään elävät kristityt taitavat enimmäkseen uskoa elämän jatkumiseen henkenä tai sieluna heti välittömästi ruumiin kuoleman jälkeen. He tuskin odottavat ikuista elmää fyysisinä olentoina ruumiin ylösnousemuksen jälkeen, vaikka tämä on Paavalin ja Apostolien tekojen kirjoittajan (Luukkaan) mukaan iankaikkisen elämän toivo (samoin Heprealaiskirjeessä sanotaan). Eikö olisi syytä pitäytyä oman uskontonsa alkuperäisessä opetuksessa ja odottaa Kristuksen pikaista paluuta ja seurakunnan ylösottoa (tempausta; the rapture)?
Liekö Paavali tiennyt jotakin tästä todellisuudesta, kun opetti ruumiin ylösnousemusta iankaikkisen elämän toivona ja sanoi, että ilman sitä olisivat poisnukkuneet pyhät kadotetut? (tuhotut; ikuisesti kuolleet ja kadonneet) (1Kor 15:18)
Olipa niin tai näin, niin monet kristityt eivät edes tajua uskontonsa alkukantaista toivoa siitä, että elämä jatkuisi vasta ruumiin ylösnousemuksen jälkeen aineellisena olentona. Kuolleiden ihmisten ruumiiden uskottiin nousevan ylös haudoista muuttuneina ja kykenevän ikuiseen elämään. Näin Paavali kirjoitti. (1Tess 4:13-17)
Raamattu on ristiriitainen kokoelma kirjoituksia, joten on siellä myös kohtia, joiden mukaan ihminen jatkaisi elämää henkenä tai sieluna heti ruumiin kuoleman jälkeen ja menisi taivaaseen (tai tuonelaan tuomittujen osastolle) kuolemansa jälkeen. Tällaisena voitaneen pitää Jeesuksen sanoja hänen puhuessaan Isän Jumalan tykö menemisestä: hänen opetuslapsensa saisivat olla siellä, missä hän itsekin silloin on. (Joh 14:1ss.)
Nykyään elävät kristityt taitavat enimmäkseen uskoa elämän jatkumiseen henkenä tai sieluna heti välittömästi ruumiin kuoleman jälkeen. He tuskin odottavat ikuista elmää fyysisinä olentoina ruumiin ylösnousemuksen jälkeen, vaikka tämä on Paavalin ja Apostolien tekojen kirjoittajan (Luukkaan) mukaan iankaikkisen elämän toivo (samoin Heprealaiskirjeessä sanotaan). Eikö olisi syytä pitäytyä oman uskontonsa alkuperäisessä opetuksessa ja odottaa Kristuksen pikaista paluuta ja seurakunnan ylösottoa (tempausta; the rapture)?
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.