Monet ateistit kyselevät varmaankin usein itseltään ja toisiltaan, että mitä kursseja heidän kannattaisi opiskellessaan käydä, että heitä tulisi hyviä opettajia,poliiseja, upseereita,tuomareita,johtajia,biologeja yms.
Mutta eikö heidän pikemminkin kannattaisi joskus kysyä myös, mitä heidän tarvitsee oppia kasvaakseen ihmisolennoiksi? Koska jos he haluavat tulla hyviksi em. ammateissa tai menestyä muissa tehtävissä, heidän olisi kehitettävä niitä taitoja, joiden avulla he oppisivat paremmin ymmärtämään maapallolla kanssaan eläviä veljiään ja siskojaan.
Mutta miten me voimme sitten kehittää ymmärtämystämme? Miten meistä voi tulla asiantuntijoita yksinkertaisessa ihmisten tuntemisessa? Koulussa kun ei valitettavasti voi oppia, kuinka kasvaa ihmiseksi.
Vastaus tähän on hyvin yksinkertainen; Kouluissa pitäisi alkaa kirkkohistorian asemesta opettamaan kristillistä etiikkaa, niin, että nuoret oppisivat jo varhain, että vasta Jeesuksen opetuksia luettuaan ja tultuaan elävään uskoon, he alkavat ymmärtämään, että meidän elämämme tarkoituksena on kehittää henkistä luonnettamme, että meidän on vapautettava se jumalallinen voima, joka meissä kussakin on, ihmeellinen voima, joka vaistomaisesti yllyttää meitä kaikkia uskossa olevia alituisesti johonkin korkeampaan ja parempaan. Ja kun me vapautamme tuon voiman niin me sallimme Jumalan tehdä työtä meissä ja meidän kauttamme, ei yksin omaksi hyödyksemme vaan myös toisten hyväksi ja Jumalan kunniaksi. Siten vain ainoastaan kristinusko selvittää meille selkeästi Jumalan ja ihmisen läheisen yhteyden salaisuuden -- sen siteen, joka yhdistää meidän jumalallisen henkemme jumaluutemme lähteeseen ----uskoontulon , niinkuin me sitä nimitämme, uskon, joka on jokaisen ihmissielun esikoisoikeus.
Mutta eikö heidän pikemminkin kannattaisi joskus kysyä myös, mitä heidän tarvitsee oppia kasvaakseen ihmisolennoiksi? Koska jos he haluavat tulla hyviksi em. ammateissa tai menestyä muissa tehtävissä, heidän olisi kehitettävä niitä taitoja, joiden avulla he oppisivat paremmin ymmärtämään maapallolla kanssaan eläviä veljiään ja siskojaan.
Mutta miten me voimme sitten kehittää ymmärtämystämme? Miten meistä voi tulla asiantuntijoita yksinkertaisessa ihmisten tuntemisessa? Koulussa kun ei valitettavasti voi oppia, kuinka kasvaa ihmiseksi.
Vastaus tähän on hyvin yksinkertainen; Kouluissa pitäisi alkaa kirkkohistorian asemesta opettamaan kristillistä etiikkaa, niin, että nuoret oppisivat jo varhain, että vasta Jeesuksen opetuksia luettuaan ja tultuaan elävään uskoon, he alkavat ymmärtämään, että meidän elämämme tarkoituksena on kehittää henkistä luonnettamme, että meidän on vapautettava se jumalallinen voima, joka meissä kussakin on, ihmeellinen voima, joka vaistomaisesti yllyttää meitä kaikkia uskossa olevia alituisesti johonkin korkeampaan ja parempaan. Ja kun me vapautamme tuon voiman niin me sallimme Jumalan tehdä työtä meissä ja meidän kauttamme, ei yksin omaksi hyödyksemme vaan myös toisten hyväksi ja Jumalan kunniaksi. Siten vain ainoastaan kristinusko selvittää meille selkeästi Jumalan ja ihmisen läheisen yhteyden salaisuuden -- sen siteen, joka yhdistää meidän jumalallisen henkemme jumaluutemme lähteeseen ----uskoontulon , niinkuin me sitä nimitämme, uskon, joka on jokaisen ihmissielun esikoisoikeus.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Mainitsemasi tapa oppia ihmistuntemusta on yksi mahdollisuus. Toinen, sellainen, johon ei tarvita kristillistä etiikkaa, syntyy kahden ihmisen välisistä kohtaamisista. Tämä tie on avoin myös ei-uskoville. Kun ihminen kohtaa toisen syvällä henkisellä tasolla, hän peilaa sielua toisen sielun kuvastimesta. Hän vertailee ajattelutapoja ja tunnereaktioita, hän oppii, että ihmismieli on se todellinen Graalin malja, josta voi ammentaa Jumalan kuvaa loputtomiin.
kohtaamiseen ei tarvita jumalaa. Ihmisen kohtaa kun luopuu sillä hetkellä kaikesta muusta ja vain kohtaa tämän toisen ihmisen ja arvostaa sitä.
Samaa mieltä, että ihmisen mieli on todellinen ´Graalin malja´, ehtymätön rikkaus ja voimavara.
Omasta kokemuksesta ja toisen ihmisen kokemuksesta syntyy uutta kumpaakin rikastuttavaa kokemusta. Jaamme samaa kokemusta, jaamme samaa elämää.
Inhimillisyytensä voi kuitenkin osoittaa mielestäni vain tekojen kautta jokapäiväisessä elämässä.
Elämään oppii usein vain kantapään kautta. Kun kokee tarpeeksi menetyksiä ja vastoinkäymisiä niin kovapäinenkin ihminen, joskus, harvoin uskaltaa kohdata itsensä ja luopua turhamaisuudestaan, epärealistisista elämän käsityksistään jne. Tässäkin asiassa ikä ja eletty elämä tekee tehtävänsä.
Mutta vastenmielistä on jos ihminen raahaa tällaiseen ´kohtaamiseen´ kaiken turvavarustuksensa, uskomukset, isminsä, ennkkokäsityksensä ja jumalansa. Silloin ei tapahdu muuta kuin turhautumista.
mitään kristillistä etiikkaa kouluihin, vaan elämäntaitojen oppimista esim. ongelmanratkaisua ym.
Jeesus pois kouluista, sillä tehdään karhunpalvelus kaikille oppilaille jos isän ja äidin tilalle tarjotaan jeesusta.
jos vilpittömästi haluaa oppia ihmistuntemusta, on syytä olla vapaa minkään uskonnon asettamista ajattelun rajoitteista.
Näinollen lähtökohtaisesti ateistilla on paremmat edellytykset.
Kristinuskon, samoin kuin muidenkin uskontojen tuntemus on toki paikallaan ja kuuluu osana ihmistuntemukseen kohdatteassa uskovaisia. Onhan syytä olla sevillä toisen osapuolen rajoitteista, uskomuksista, luuloista ja arvoista jne.