Elämäni virhe

On tullut selväksi, että uskovissa on todella paljon mieleltään vinksahtaneita.
Sairaita ja heikkoja, jotka antavat aivopestä itsensä, ja uskovat mitä papin virkaa toimittava huijari, mahdollisesti jopa entinen rikollinen, heille puhuu.
Kokemus on osoittanut kohta parinkymmenen vuoden ajan, että uskoviksi itseään sanoviin ihmisiin ei voi eikä kannata luottaa. Tiedän pappeja, alkoholisteja, jopa henkirikoksesta epäilty kirkonmies, entinen huumeidenkäyttäjä jne.
Ei tällaisilla ole oikeus esiintyä pappeina, mutta niin vaan tekevät.
Onko mitään jäljellä, kun papin virkaa toimittaa pitkälettinen meikkaava transvestiitti, joka soittaa rokkiyhtyeessä.
Tai kun raamatunvastaisesti tatuoitu naispappi saarnaa kirkossa naamalävistyksissä.
Naispappeus on raamatunvastaista, pappeusvaatimuksia ei noudateta, raamattu kieltää ihopiirrokset, kehottaa pukeutumaan säädyllisesti.
Kaikkea tätä rikotaan kaiken aikaa.
Vapaa-aikana papit ovat kuin keitä tahansa, käyvät kaljoilla, laulamassa karaokessa kaksimielisiä rallatuksia, pukeutuvat ja esiintyvät kuin syntiset.
On tultu tähän mainittuun aikaan, raamatun kronologian mukaan, kun itse sielunvihollinen seisoo pyhäkössä ja opettaa.
Se on nyt juuri näin.

Herätkää oikeasti uskossa olevat.
Papit ovat ateisteja, eivät he usko itsekään. He puhuvat koska he saavat siitä palkkaa.
Raamattu ja usko riittää, kirkot on päiväkoteja, hengellisiä ompeluseuroja, oheistoimintaa.
Usko ei vaadi kirkkoja, ei Jumala asu kirkoissa, eikä kirkon ihmiset ole mitään hyviä ihmisiä sen kummemmin kuin ihmiset kaduilla tai baareissa.
Asiat ovat juuri niin kuin haluaa ne nähdä.
Ystäväsi on huiputtaja ja pilkkaa sinua selkäsi takana, mutta koska hän käy kirkossa, annat sullea silmäsi kaikelta epäilyltä. Hän on hyvä ihminen kun kuuluu kirkkoon. Hirvittävä virhearvio.
Käyn kirkoissa perinteitä kunnioittaen, kauniita kirkkoja katsellen ja hoidettuja kirkkopuistoja. Kirkoissa on toisinaan hyviä kuoroja ja konsertteja, joissa tulee käytyä, mutta ei niillä ole mitään tekemistä uskon kanssa.
Usko on henkilökohtainen asia, jumalasuhde on henkilökohtainen. Joukkorukoukset ja mammuttitilaisuudet yhteisrukouksineen ovat vain heikon itsetunnon psyykkaamista, mutta hyödyttömiä.
Emme tarvitse rukoilemiseen muita ihmisiä. Rukous on aina henkilökohtainen.

Harmittaa yleisesti jumalanpalvelutilaisuuksissa esiintyviä puhujia, miehet takki auki rehvastelevia kaksimielisyyksiä viljeleviä yksinkertaisuuksia.
Jumalan sana on se mitä tilaisuuksiin tullaan kuulemaan, ei itseään esille tuovaa öykkäriä.

Valehtelijoita kaikki tyynni.
Kirkkoja kansoittaa ja miehittää elämässä epäonnistuneet, jotka eivät osaa enää elää normaalissa maailmassa kun ovat tottuneet kuulemaan pappien valheita ja pelotteluita, vaan hautaavat itsensä kirkkoihin.
Kirkossa alkaa dominoimaan sitten ne vahvimmat elämässä epäonnistuneet, yleensä rikollistaustaiset, juopot ja muut öykkärit, jotka huomaavat tilaisuutensa päästä pätemään heikkojen ja sairaiden vanhusten keskellä ja kustannuksella.
Alkaa saatana liikkumaan kirkossa, rahaa häviää, ihmissuhteita rikkoontuu, yritetään seurakuntalaisia aviorikokseen.
Tämä on nähty, tätä tapahtuu pienissä vapaissa seurakunnissa. Olen nähnyt jopa sellaista, että entinen saatananpalvojapariskunta soluttautuu vapaan suunnan kirkkoon, ja keplottelevat itsensä siihen ryhmään, joka vetää tilaisuuksia kirkossa.
Että on ihmiset sokeita. Nämä kylvävät epäuskoa ja horjuttavat seurakuntarauhaa, vähän ajan kuluessa he lähtevät pois ja siirtyvät seuraavaan seurakuntaan mahdollisesti eri puolelle Suomea. Sama peli jatkuu.