Paperitehtaat pysyköön kiinni

vaikka lopullisesti ! kirjoitti:

Jos paperitehtaat ovat niin huonossa kunnossa, että niiden koneita on pysäyteltävä lähes jatkuvasti pitkin vuotta mitä ihmeellisimpien ongelmien takia, on parempi, että tehtaat pysyvät niin kauan kiinni, ettei jatkossa almanakassa edes jouluna tai juhannuksena saati muina vuoden päivinä koneet seiso.

Ja mikäli 40.000 euron keskiansioilla ei saa työntekijöitä paperitehtaisiin 34 tunnin työviikolla , niin sitten kannattaa ne tehtaat pitää kiinni ja lopettaa vaikka lopullisesti.

40.000 euron työpalkalla krapulat, nuhat ja muut pahat olot saa parannelle pari ensimmäistä päivää omalla ajallaan. Ja ammattiliiton asioita ei ajeta enää jatkossa työnantajan ajalla, vaan töitä tehdään työajalla ja muutaman päivän vuodessa varataan ay-edustajille kännäilyyn, uhoiluun ja SODANJULISTAMISEEN. Toivottavasti kannatussoitot Paperiliiton ja SAK:n vaihteeseen pienipalkkaisilta naisvaltaisilta aloilta tukevat Paperiliiton alimitoitetun työajan ylimitoitettuja vaatimuksia.

Jos paperitehtaiden pyörittäminen on Suomessa niin vaikeaa, että kun paperitehtaat seisovat, niin jopa sähkö ja rakennusalalla alkaa esiintyä Paperiliittomaisia työallergian oireita, niin lienee parempi tuoda esiin sitten kertaheitolla kaikki ongelmat, jotta selviää miksi suomalainen teollisuus kannattaa mieluummin lopettaa Suomessa
kun vallankumouskaan ei ota tuulta alleen.

Jos suomalainen teollisuus on pahasta ja suomalainen omistus oikeuttaa aiheuttamaan ongelmia ulkomaita myöten, niin silloin on parasta viheltää peli poikki niin pitkäksi aikaa, että kemianteollisuus, sahat, kuljetusala, paperiteollisuus, ulkomaan kauppa ja jopa satamien lakkoherkät ahtaajat voivat yhdessä sähkö- ja rakennusalan kanssa tutkiskella, onko ihan varmasti tehnyt oikean uravalinnan ja olisiko aiheellista harkita tuotantolaitosten sijoittelua uudestaan.

Tulevat korvausinvestoinnit on joka tapauksesssa jäädytetty seuraaviksi vuosikymmeniksi. Suomalaiset tehtaat ajetaan nyt elinkaarensa loppuun ja uudet tuotantolaitokset rakennetaan sinne, missä markkinat ovat. Itämeri onkin yksi niistä harvoista meristä, jolta talviaikaan Suomen rannikon satamiin tultaessa jäätilanne aiheuttaa aikasiirtymän melkein suoraan vuoden 56 suurlakon tunnelmiin.. Mitenkä paljon helpompaa onkaan toimittaa asiakkaille paperia, kun on yksi tekijä vähemmän - talven jääolot asennoitumisongelmineen.
Eikä tarvitse koko ajan itkeä, että eikö nyt millään työntekijät voisi edes silloin tällöin harkita työtekoa palkkaa vastaan...??

Ne viiden miljoonan ihmisen vaatimat vessapaperit voidaan vaikka lahjoittaa ilmaiseksi, niin sopii niitä sitten noutaapi satamista sitä mukaan kuin ahtaajien työahdistus lakkojen lomassa salliin niitä kauppoihin toimittaa.
Voidaan samalla tehdä niistä vaikka luontoystävällisiä malleja, jotka kestää vaikka konepesun, niin ei tarvitse saada Suomeen kuin kerran vuoteen uusi lasti konepestävää paskapaperia, silloin kun satamat ei ole saarrossa.

Jos suomalainen paperiteollisuus on tehnyt jotain niin perusteellisesti väärää liiketoiminnassaan, että jopa Ruotsissa olevat tehtaat kokevat tuotannollisia ja taloudellisia ongelmia, niin ei jää kovin paljon vaihtoehtoja jäljelle tuotannollisten ongelmien ratkaisemisessa kuin pitää tehtaat seisoksissa. Taloudelliset ongelmat pakottavat lopettamaan kannattamattoman liiketoiminnan ja kun maailmanmarkkinoilla paperintarjonta ylittää kysynnän, niin ei ole lainkaan kaukaa haettunat pitää tehtaita kiinni Suomessa vaikka koko loppuvuosi. Kun lisäksi paperin maailmanmarkkinahinta on sellaisella tasolla, että ainut konsti pärjätä on pitää tehtaiden käyttöprosentti toimivissa yksiköissä mahdollisimman korkealla tuotannon laadun ja saannon varmistamiseksi, niin silloin tulee väistämättä eteen epävarmasti toimivien yksiköiden sulkeminen. Pohjoismaissa on puuta, mutta Venäjällä on vielä suuremmat puuvarat.
Venäjän reservejä voidaan hyödyntää hyvinkin tehokkaasti paikan päällä tai markkinoiden suhteen paremmasta sijainnista.
Pohjois-amerikka on kaukana ja siellä saadaan paikapäältä raaka-ainetta. Aasian maissa on tuotanto nousemassa pystyen tarjoamaan tarvittavia laatuja markkinoille.
Suomen muutamat erikoislaadut voidaan korvata muilla tehtailla, joten edes korkealaatu ei takaa Suomalaisille tehtaille mitään erikoisasemaa.

Siis kaikenkaikkiaan, ikäväähän tämä on, mutta jos suomalainen yhteiskunta ei saa omistamiseen kohdistuvan lähes pari sataa vuotta vanhan aatteellisen asennevammaisen suhtautumisen vuoksi jalostaa puuta mahdollisimman pitkälle Suomessa, niin silloin on tehtävä valinta utopian ja todellisuuden välillä.
Jos utopia on voimakkaampi, se voittaa. Utopia on siinä suhteessa hankala, että toistaiseksi se liikahtelee silloin tällöin vain korvien välissä tiilimurskalla (punaiseen sirpalemaiseen materiaalin perustuvalalla jouksuradalla..)
Utopian toteuttaminen käytännössä, eli utopian muuttaminen todellisuudeksi, siis vallitsevaksi olotilaksi yhteiskunnassa vaatii vielä hiukan ponnisteluja. Mutta varmasti jollain aikavälillä utopia on mahdollista kaiken teollisen toiminnan ruokkiessa utopian kehittymistä. Kun kaikki teollinen toiminta loppuu Suomessa yritteliäisyyden kadotessa, utopia varmasti ruokkii itse itseään samalla lailla kuin kerran toimimaan saatu fuusioreaktori pitäen näin prosessia yllä, hiukan kuin ikuinen tuli aatteen uhrina kaatuneiden muistomerkillä.

Eli palataan asiaan vaikka juhannuksena, ja jos ei sitten niin jouluna seuraavan kerran.

Tehtaat pyörii kaikkina päivinä tai ne ei pyöri yhtenäkään päivänä.
Tuotanto siirrytään eurooppalaisempaan käytäntöön tai sitten siirretään tuotanto eurooppaan tai pitemmälle.

Karenssiaika tulee ja työviikko pitenee 37,5 tuntiin. Ja tehtaalla sallitaan ulkopuolisen työvoiman käyttö.

Jos tämä ei käy, helpotetaan sitten maailmanmarkkinatilannetta ja pidetään niitä tehtaita kiinni vaikka ensi vuoteen. Voidaanpahan samalla alkaa suunnitella muiden maiden tuotantolaitoksien toiminnan tehostamista. Suomalaiset tehtaat olkoot reservinä.

Ja suomalaisen puun voikin käyttää polttoaineena, niiltä osin kun sitä ei saada myytyä sahattuna tai muuten maailmalle. Säästyypähän tuontiöljyä enemmän, niin ei vientitilasto nyrjähdä aivan ylösalaisin. Ja samalla voi niistä Suomen metsistä siirtää kaikki tienvarsipajukotkin erilaisten luonnonsuojeluohjelmien pariin, niin ei tarvitse eurooppalaisten käyttää ikihongista tehtyä tikkuista kuitua takaliston pyyhkimiseen tai painaa kirkkaita ajatuksia olemassaolon ahdistuksesta materiaalille, joka on tehty yhtä vanhoista ikimetsistä, jotka jo Marxin aikoina huojahtelivat suomalaisissa kansallismaisemissa odottaen pääsevänsä painoalustaksi muutaman sata vuotta myöhemmin oman aikansa utopioille.

Näin on näreet - metsässä ja siellä niiden on parasta antaakin kasvaa, kunnes juurikääpä tai muu syöpätauti iskee niihin kuten Paperiliitto suomalaiseen yhteiskuntaan sisältäpäin pyrkien kaikin imemään elämän voiman itselleen.

Ehkä se vallankumous lopulta tulee ja se kauan uhottu Paperiliiton SODANJULISTUS toteuttaa lopulta punaisen vallankumouksen. Sittenhän on mahdollisuuksien rajoissa, että voidaan kokeilla säilyykö Suomi itsenäisenä punaisten voitosta, jos vaikka joku sattuisi jostain komeron nurkasta luurankojen seasta löytämään bolsevismin jäänteitä soppaan sekaan.

Suomalainen yhteiskunta todellakin tarvitsee erittäin rajun herätyksen todellisuuteen, vaikka se sitten olisi tulipunainen. Parempi kertarysäys kuin ikuinen itku ja hammasten kiristys.

kirjoitti:

Anonyymi

Kirjoita kommentti

5000

Lähetä