Jumalat luokkahuoneessa -keskustelu to 12.10. Helsingin yliopistolla

Olisko tämä parhaimmillaan livenä.

Tämä on se tilaisuus josta antivapari jo uhosi omia haaveitaan.

Mikä tämä tämmöinen Veritar Forum on?

Jopas nyt jotakin ja ohhoma hohho.

Tilaisuudessa on ensin kaksi 15 minuutin alustusta, sitten keskustelua.

OPKO on kristillinen opiskelijajärjestö.

Hyvä tilaisuus, jossa sekä vapaa-ajattelijsin edustaja että piispa toivat esille näkemyksensä terävästi. Olivat selvästi samaa mieltä siitä, että olivat eri mieltä.

Keskustelussa Teemu Laajasalo syyllistyi törkeästi uskontokuntiin kuulumattomien vanhempien syyllistämiseen heidän tekemien kanteluiden johdosta. Törkeää, koska AVI:t ja yhdenvertaisuusvaltuutettu ja oikeusasiamies ovat yleensä todenneet kantelut aiheelliseksi. Joku rehtori oli pahoittanut mielensä, mutta Teemu lohdutti.

Kun koulukeskustelussa on usein nostettu esiin vaatimus ET:n valinnanmahdollisuuden avaamisesta. Niin tässäkin. Kun Vapaa-ajattelijain liiton perusvaatimuksena ihan säännöissäkin on uskonnon opetuksen lopettaminen koulussa, huomion arvoista tässä keskustelussa oli, että Ylikoski nosti esiin ja perusteli myös tämä vaatimuksen.

Seuraava asia ei Teemun mielestä kuulu asiaan, mikä ei "tyrmää" seuraavaa Ylikosken näkökantaa (löytyy liiton fb-ryhmästä):
Uskonnolliset tilaisuudet koulupäivien ulkopuolelle
Kuten alussa sanoin, Jumalat luokkahuoneessa ei siis tarkoita vain oppiainetta, opetusta. On ev.-lut. kirkkojumalanpalveluksiin ja aamuhartauksia. Tunnustuksellista ja sitouttavaa. Seurakunnilla on ohituskaista ja vip-kortti kouluihin. Koulut toimivat lähetystyön ja markkinoinnin alustana.
Voisi puhua henkisellä tasolla ensiyön oikeudesta, paitsi että pikku murmelit heräävät uudestaan, ei taas samaan päivään, vaan samanlaiseen kirkkovuoteen, kuka 9 kuka 12 vuotta perätysten. Kun monia on herätetty jo päiväkodissa 4 vuotta, siitä kertyy jo 16 vuotta – kauemmin kuin elinkautinen vankeustuomio.

Me vapaa-ajattelijatkin olemme olleet aika kädettömiä tämän edessä. Ja muita ei ole kiinnostanut. Vasta nyt, kun uskontokuntiin kuulumattomat oppilaiden vanhemmat ovat sosiaalisen median kautta löytäneet tietoa ja vertaistukea toisistaan, tilanne on muuttumassa. Kaikki kodit eivät alistu. Kanteluita on sadellut.
AVIn ja muiden oikeudenvalvojien sana ei silti kuulu eikä leviä – ainakaan naapurikouluun tai naapurikuntaan. Tai se ei tehoa. Monet huoltajat kokevat olevansa uskonnollisten ja vaihtoehtoisten tilaisuuksien loputtomassa suossa, jo päiväkodeista alkaen.
Mielestämme kirkollisten tilaisuuksien aika ja paikka on koulu- ja päiväkotipäivien ulkopuolella. Tällöin
1. rehtorien ja opettajien aikaa ja energiaa säästyy, kun ei tarvitse laatia tiedotteita koteihin kirkollisesta ja vaihtoehtoista tilaisuudesta eikä jakaa lapsia kahteen ryhmään.
2. perheiden yksityisyyden suoja paranee, sillä huoltajien ei tarvitse lapsensa kaut-ta paljastaa perheen mielipidettä valtakirkon uskonnollisiin tilaisuuksiin eikä kokea sosiaalista painetta, kun uskonto tai katsomus katsotaan arkaluontoiseksi tiedoksi,
3. oppilaiden leimautumisen ja muiden haitallisten seuraamusten riski vähentyy ja koulun huolehtimisvelvollisuus poistuu edes tältä osin.
4. opettajien työtehtävät jakautuvat tasaisemmin, kun heitä ei tarvitse jakaa juma-lanpalvelusten valvojiin tai vaihtoehtoisen ohjelman suunnittelijoihin ja toteut-tajin. Usein ET-ope saa järjestääkseen tunnin ohjelman, kun kollegat kököttävät kirkossa.
5. koulu voi keskittyä perustoimintaansa ja yhteisiin juhliin - tai käyttää vapautu-va aika jonkin uuden, kaikille sopivan ja kaikille tarkoitetun iloisen teemata-pahtuman innovointiin ja järjestämiseen.

Bongasin Vapaa-ajattelijain liiton fb-ryhmästä myös seuraavaa YLIKOSKEN ESITYKSESTÄ:

Jumalat luokkahuoneessa -otsikon ymmärrän niin, että tarkoitetaan myös luokan ja koulun seinien ulkopuolella tapahtuvaa pedagogista toimintaa, teemapäiviä, opintokäyntejä ja muuta yhteistä toimintaa.

Ja otsikon ”jumalat” johdattaa ymmärtämään, että kysymys ei ole vain oppiaineesta, opetuksesta. Kysymys on myös koulupäiviin liitetyistä jumalanpalveluksista kirkossa ja hartauksista koulussa, ev.-lut. kirkon uskonnollisista tilaisuuksista, jotka eivät ole koulun opetusta. Tämä on erikoinen tilanne, kun uskonnonharjoituksen järjestäminen ei ole koulun lakisääteisiä tehtäviä ja opetussuunnitelman linjaus on ”uskonnollinen, katsomuksellinen ja puoluepoliittinen sitouttamattomuus”.

Teesini on, että uskonto on ylikorostunut koulussa. Voi sanoa ”yli lakisääteisen” ja myös lakisääteisesti. Näin sekä oppiaineena että noiden koulupäiviin liitettyjen ev.-lut. kirkon uskonnollisten tilaisuuksien kautta. Uskonto on kirkon etuoikeus, bonusetuna pakollisuus jäsenille.

Uskontoa on koulussa liikaa. Sitä opetetaan ekalta luokalta vikalle joka vuosi. Jos ajatellaan eduskuntavaalien äänioikeutettuja, yhteiskuntaoppia heille opetettiin vasta 9. luokalla tai keskikoulun viidennellä. Ennen yhteiskuntaoppia uskontoa opetettiin kahdeksan vuotta! Tulokset, myös vaalitulokset ovat nähtävissä!?
Vapaa-ajattelijain perusvaatimuksena on valtion ja kirkon ero eli kirkon julkisoikeudellisen erityisaseman sekä koulujen uskonnonopetuksen lopettaminen.

Toki uskonto on merkittävä ilmiö maailmassa ja Suomessa, mutta ainakin yhtä merkittäviä ovat yhteiskunta ja maallinen kulttuuri, taiteet, kirjallisuus, kuvataide, musiikki. Niistä kaikista pitää opettaa. Uskonnoista voisi opettaa erillisen oppiaineen sijaan mainiosti eri asiayhteyksissä, ympäristöopin tapa- ja kulttuurikasvatuksessa, historiassa, maantiedossa, yhteiskuntaopissa, taideaineissa sekä etiikassa ja filosofiassa.

Etiikan ja filosofian yhteydessä elämänkatsomustiedon ainutlaatuiset, ilmiö- ja oppilaslähtöiset sisällölliset ja pedagogiset innovaatiot voisivat elää ja kehittyä.

Uskonto erillisenä oppiaineena nostaa toistuvat, totuusarvoltaan kyseenalaiset kertomukset ja todistamattomat väittämät tavallisten oppiaineiden yläpuolelle, pilviin. Uskontojen käsittely koulussa pitäisi palauttaa reaalimaailman ja reaaliaineiden tasolle. Toki se vaatii perusteellista opetussuunnitelmatyötä.
Opetuksen tulee nojata tiedepohjaisuuteen, rationaalisuuteen, kriittisyyteen sekä humanistiseen ymmärrykseen siitä, että yhteiskunta, kulttuuri, moraali, etiikka, lait ja ihmisoikeussopimukset ovat ihmisten tekoa.

Jos kuitenkin poliittisesti päätetään, että erillisiä katsomusaineita, uskontoa ja elämänkatsomustietoa, opetetaan edelleen, niiden opetusta on perusteltua keskittää joillekin luokkatasoille. Miksi uskontoa pitäisi olla joka vuosi alusta alkaen? Kysymys ei oikeastaan olekaan opettamisesta, vaan ideologisesta indoktrinaatiosta, uskonnon juurruttamisesta, totuttamisesta tuputukseen pienestä pitäen. Niin valtio tekee epäluonnollista luonnolliseksi, kasvattaa uskonnon merkitystä keinotekoisesti.

Siis: kolmena tai neljänä ensimmäisenä kouluvuotena ei vielä olisi uskonnonopetusta. Tietopuolinen opetus uskonnoista ja katsomuksista sopii paremmin samaan vaiheeseen kuin reaaliaineidenkin opetus alkaa.

Yleisöä tilaisuudessa oli paikalla noin 40 henkilöä. Striimausta katseltiin noin 60 nettiyhteydellä.

Näyttäisi paneelissa olevan virheellinen henkilö toisena keskustelijana, eli piispa Teemu Laajasalo. Hänen tilallaan olisi saanut keskusteltavan aiheen asiantuntija, esim. kasvatusalan tutkija tai professori, tai mielellään kentältä alan opettaja, esim. elämänkatsomustiedon opettaja.

Hyviä pohdintoja ketjussa siitä, miten katsomuksellisen opetuksen tulisi olla tasapuolista ja tieteeseen pohjautuvaa - siinä juuri filosofia ja etiikka ovat hyvä linja, sekä yhteiskunnalliset ihmisoikeustaidot, kulttuuriymmärrys, moraali, lainnoudattaminen yhteiskuntajärjestyksessä, ihmisoikeudet yms. ovat asiapitoista sisältöä. Näistä saa hyvin itselleen katsomukselliseen tunnustuksettomaan kehitykseensä laadukasta ainesta. Siinä ei tarvitse olla mitään uskonnonopetusta tai opetusta niistä - samalla poistuisi myös elämänkatsomustietoon nykyään vielä sisältyvä uskonnonopetus ja vapauttaisi elämänkatsomustietoon tilaa, jonka voi täyttää tieteellisesti tutkitulla humanistisella opetussisällöllä.

Terv. Meingott

Piispa Laajasalo yllättävän selväsanaisesti nihiloi, mitätöi uskontokuntaan kuulumattomien vanhempien laajasti esille tuomat syrjintäkokemukset sekä tylysti syyllisti heitä aiheettomista kanteluista, jotka ovat pilanneet monen rehtorin päivän.

""vapauttaisi elämänkatsomustietoon tilaa, jonka voi täyttää tieteellisesti tutkitulla humanistisella opetussisällöllä""


Helppo sanoa. Mistä valiittolainen tietää mikä on tiedettä? Liittohan on esimerkiksi taikureita ja silmänkääntäjiä stananpalvontatutkijoita jne esittelevä shitdown-kmikkoinen ja leninistejä tulvillaan kuin on raikas talvisää, ei liinak kommusos kaan, nyt enää naulaan jää

Pitääkö näitä pitää tieteellisesti tutkitun esittäjinä?

Tarjoaako liitto näitä ET- opetukseen?

Uskonnonopetuksen lopettaminen koulussa -tunnusta on harvemmin perusteltu näin laajasti, koska on keskitytty akuutimpaan ET:n avaamisvaatimukseen. Hyvä että sitä ei ohitettu.

Saksiteräinen mekka. Menetin uskoni uskontotunnilla noin 11-vuotiaana. En tuntenut sanaa ateisti, siitä ei usko mennyt

Ylikosken alustuksesta: ET kehittynyt syrjinnän oloissa
Kun jäsenille pakollinen uskonnonopetus tuli 100 vuotta sitten, sen rinnalle säädettiin uskontojen historia ja siveysoppi. Sen historia on uskonnottomien syvän syrjinnän historiaa, niin sisällössä kuin toteutuksessa - tai toteuttamattomuudessa.
Vasta 1980-luvun alussa, vapaa-ajattelijain kantelun johdosta, YK:n ihmisoikeuskomitea totesi aineen liian uskontopainotteiseksi. Tuloksena oli uusi oppiaine, elämänkatsomustieto, vuonna 1985. Se oli saavutus.
Valitettavasti myös elämänkatsomustiedon historia on uskonnottomien syrjinnän historiaa. Silti, ET:n opiskelumahdollisuus peruskoulussa ja lukiossa oli ja on erittäin tärkeä oikeus uskonnottomille. Oikeus välttää lapsen opetuksessa vuodesta toiseen jatkuvat kertomukset niin juuttaanmaan julmurijumalasta kuin taivasta tai kadotusta julistavasta Jeesuksesta kävelemässä tai makaamassa. Se on saavutus. ET:n sisällön ja pedagogiikan kehitys on saavutus. Siitä ei hevin luovuta.
Kun aloin opettaa ET:tä heti vuonna 1985 yläkoulussa, vanhempien piti hakea vapautusta uskonnonopetuksesta, jotta lapsi pääsi ET-opetukseen. Ainetta syrjittiin lailla - mutta myös käytännössä.
Kuten VTT Jarkko Vesikansa on osoittanut, 1980-luvulla mm. Opetushallituksen pyrkimyksiä vastaan toimi oikeistokonservatiivisten rehtorien verkosto, ja siinä tuoksinassa myös viattomat, kuten ET kärsivät. Opetusryhmien perustamista vaikeutettiin, ja opetusjärjestelyt olivat hankalia.
Vasta 2000-luvulla ET tuli muodollisesti uskontokuntaan kuulumattomien ensisijaiseksi katsomusaineeksi, sekin toteutettiin viiveellä.
Vapaa-ajattelijain vuonna 2021 järjestämän kyselyn yli 400 vastauksessa tuli esille ET:n kahtalainen tilanne nyt. Yhtäältä huoltajilta tuli kiitosta oppiaineelle ja opettajille, ja toisaalta kerrottiin syrjivistä puutteista.
Vaikka ET:n oppilasosuus on Helsingissä noussut jo 30 prosentin tuntumaan, valtakunnallisesti osuus on pienempi kuin aineeseen oikeutettujen osuus. ET on vajaakäytössä. Jos koulutulokkaan huoltajille jo ½ vuotta ennen koulua kerrottiin, että ET-ryhmää ei ole tai se on naapurikoulussa tai netissä, monet ”valitsivat” uskonnonopetuksen vastentahtoisesti.
Nyt ET:n oppilasosuus kasvaa vauhdikkaasti. Kun vauvojen kirkkoon liittäminen vähentyy, yhä useampi ekaluokkalainen pääsee oikeuksiinsa myös käytännössä. Ilman avaamistakin. Mutta vasta ET:n avaaminen lopettaisi ET:n syrjinnän.
Mitä useampi opiskelee elämänkatsomustietoa, sitä vähemmän jumalia vilisee luokkahuoneissa ja ylipäätään koulupäivien aikana oppilaiden mielessä.

Tässä kirkollisen Kotimaa-lehden toimittajan näkemys tilaisuudesta. Hän ohittaa tyypillisen epäselvästi, että joulujuhla ja ns. joulukirkko ovat eri asioista ja että kevätjuhla ja jumalanpalvelus kirkossa ("kevätkirkko") ovat eri asioita.
https://www.kirkkojakaupunki.fi/-/-sinulla-on-sama-huoli-kuin-islamisteilla-piispa-tokaisi-vapaa-ajattelijalle

Kirkollisten tilaisuuksien kanssa vähtäämisen pois jättäminen olisi suuri helpotus rehtoreille.

"Nykyinen uskonnonopetus ja oppimateriaalit ovat käytännössä tunnustuksellisen luontoisia varsinkin alakoulussa, Raamatun kertomuksia opetetaan tosina." Esim. KT Kovasen artikkelit uusista oppikirjat osoittavat juuri tuota.

Hyvin hoidettu. Antivaparia harmittaa.

Hyvin onnistutta. Antivaparin suuret toiveet valahtivat nilkkoihin.

Tässä linkki Ylikosken avauspuheenvuoroon tilaisuudessa: https://vapaa-ajattelijat.fi/blog/blogi/uskonnonopetuksesta-ja-uskonnollisista-tilaisuuksista-koulussa/

Tämä harmittaa kovasti: " Kysymys on myös koulupäiviin liitetyistä jumalanpalveluksista kirkossa ja hartauksista koulussa, ev.-lut. kirkon uskonnollisista tilaisuuksista, jotka eivät ole koulun opetusta. Tämä on erikoinen tilanne, kun uskonnonharjoituksen järjestäminen ei ole koulun lakisääteisiä tehtäviä ja opetussuunnitelman linjaus on ”uskonnollinen, katsomuksellinen ja puoluepoliittinen sitouttamattomuus”."

Kiinnostuneille tarjolle yhä.