Olen palavasti ihastunut/rakastunut naiseen joka on uskovainen. Minulle uskonasiat eivät ole kovinkaan tärkeitä. Olen täysin hukassa. En olisi koskaan uskonut, että minä joudun tämän kaltaisen tilanteen eteen. Voiko suhde toimia? Toivoisin vastauksia ihmisiltä joilla on kokemusta vastaavista tilanteesta.
Hukassa
Tieltä
3228
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
varasi ettet joudu "helvettiin"(heh).
Kun into laimenee eroon johtaa juuri tuo jokapaikasta pursuava jessys, jessys, joten ei kestä aikaakaan, kun jo juokset pakoon ja korvissa soi edelleen, jessys, jessys.
Kaikesta voi kuitenkin oppia joten ota se suurena seikkailuna ,varsinkin jos joudut rukoilemaan polvillasi ym. osallistumaan johonkin aivan tajuttomiin seurakunnan rientoihin.
Onnea matkaan, ehkä pamahdat uskoon, silloin peli on menetetty. Pidä varasi.
En tiedä, mitä tällä palstalla tarkoitetaan "uskovaisuudella". Itse pidän itseäni uskovana, siis uskon. Uskon Jumalaan.
Sitä ei kukaan näe asunnostani eikä käytöksestäni. En kiroile, vältän kateutta ja olen mahdollisimman rehellinen. Poltan tupakkaa ja käytän alkoholia itselleni sopivan määrän. Rukoilen iltaisin hiljaa mielessäni. Pukeudun normaalisti ja nauran normaalisti. En käy seurakunnan menoissa (paitsi joulukirkossa), koska tämä on minun ja Jumalan välinen juttu. En tarvitse siihen monotonisella äänellä papatettua saarnaa, josta tuskin puhuja itsekään on selvillä pitä puhuu.
Autan lähimmäistäni kun joku älyää apua pyytää, joskus pyytämättäkin. Kunnioitan erilaisuutta ja pyrin kohtelemaan ihmisiä hyvin. Niin kuin toivoisin itseäni kohdeltavan. Olen itsekäs. Sille ei mitään voi, jokainen meistä on. En ehkä ole yhtään sen parempi ihminen kuin katuojan deeku tai naapurissa majaileva murhaaja.
En koskaan puhu omasta uskostani muuta kuin miehelleni, jos se jotenkin tulee puheeksi. Mieheni on ateisti, ja sen hänelle sallin. Minä en voi hänestä uskovaa tehdä.
Mutta minä uskon. Mitä sitten? Tuskin kukaan vanhempiani ja miestäni ja muutamaa harvaa kaveriani lukuun ottamatta tietää asiasta. Ei se tee minusta outoa.
Pääset kaikista helpoimalla, kun unohdat sen paskan. Paska on paska ja ei se miksikään siitä muutu.