Jokaisen neliömillimetrin läpi, siis meidänkin jokaisen läpi, virtaa joka sekunti 200 miljardia neutriinoa, mutta emme tätä mitenkään tunne, onneksi.
Tunnemme kuitenkin paljon muuta, fyysisesti ja huomaa, niin sanotusti henkisesti. Viime aikaiset, lähinnä filosofiset pohdinnat valaisevat kuitenkin perustavan eron elämyksien tuntemisessa, perinteiseen ajattelutapaan verrattuna.
Luontevasti tai ei on ajateltu, että aistihavainnot aineessa aiheuttavat jossain erillisessä minuudessa elämyksiä, milloin nyt aina kellä mitäkin. Näyttää nyt kuitenkin siltä, että elämys olemme me itse, olemme itse asiassa tuntevaa ainetta ja puheet perinteisestä henkisestä, tai eri minästä joissa aistihavainnot todentuvat, ne voidaan jättää omaan arvoonsa.
Tämä ns. tuntoisuus/tietoisuus ovat aineen ominaisuus ja niinhän se logiikan mukaan tulee ollakin. Joku sielu asia joutaa taas sci-fi osastolle.
Ei ole olemassa muuta kuin ainetta, joka tosin hämärtyy kvanttien tasolla niin oudoksi mikrokosmokseksi ja näyttää niin monimutkaiselta, että aineesta on paha mennä sanomaan mitään kovin perustavaa, tutkimusten tässä vaiheessa. Puhutaan jopa 11 tai useammasta ulottuvuudesta jne. Siinäpä oivaa materiaalia maailmanselittäjille ja mystikoille.
Kvanttimaailmasta puhuttaessa väitetään jopa, että perinteisesti ajatellen ei myöskään aikaa eikä avaruutta ole olemassakaan, vaan ne vain näyttävät meille sellaisilta, tai siis sopivat parhaiten viitekehykseksi tulkinnastamme näiltä osin, olevasta. Tämä aihe menee sen verran kosmokoomiseksi, että enemmän asioihin perehtyneet saavat jatkaa tästä aiheesta, jos huvittaa.
Pinttyneet mielikuvamme omasta erinomaisuudestamme hieman huvittaa, kun aine puhuu ja puhumme vain aineesta, että sen ominaisuuksista ja tähän päivään jatkuneesta ihmeellisestä kehityksestä, jolle ei ole loppua näkyvissä, kosmos elää. JJ sanoisi että "kisa elää" ja joku täällä sanoo varmasti että jesus.
Apinoilla on omat kielensä, työkalunsa ja moraaliset yhteiskuntansa, kuten varmaankin monella muullakin lajilla. Me olemme osanen luontoa ja vain ainetta, emme mitään henkiolentoja tai yhtään mitenkään luonnon yläpuolella. Älymme pitäisi se jo pikku hiljaa käsittää ja pitäisi lienee nöyrtyä luonnon edessä, ennen kuin se nöyryyttää meitä.
Egologinen lokeromme on nimittäin käymässä ilmeisen ahtaan puoleiseksi ja 35 000 lapselle, jotka kuolevat nälkään jokainen arkipäivä ja viikonloput päälle, se on jo sitä varsin paljon.
Täällä on ollut paljon juttua biosfäärin tapahtumista, myös ihmisen valmistamassa teknosfäärissä tapahtuu kovasti kehitystä ja miten sellainen vaikuttaakaan tuntevaan aineeseen. Ainakin voi näpytellä aineella ajatuksiaan ainetta pitkin toisille aineille jotka aineet lukevat aineen ja antanevat kommenttinsa jos aineiltaan siihen pystyvät.
Hauskaa vappua tunteva aine, älä ota liikaa "ainetta" !
Tunnemme kuitenkin paljon muuta, fyysisesti ja huomaa, niin sanotusti henkisesti. Viime aikaiset, lähinnä filosofiset pohdinnat valaisevat kuitenkin perustavan eron elämyksien tuntemisessa, perinteiseen ajattelutapaan verrattuna.
Luontevasti tai ei on ajateltu, että aistihavainnot aineessa aiheuttavat jossain erillisessä minuudessa elämyksiä, milloin nyt aina kellä mitäkin. Näyttää nyt kuitenkin siltä, että elämys olemme me itse, olemme itse asiassa tuntevaa ainetta ja puheet perinteisestä henkisestä, tai eri minästä joissa aistihavainnot todentuvat, ne voidaan jättää omaan arvoonsa.
Tämä ns. tuntoisuus/tietoisuus ovat aineen ominaisuus ja niinhän se logiikan mukaan tulee ollakin. Joku sielu asia joutaa taas sci-fi osastolle.
Ei ole olemassa muuta kuin ainetta, joka tosin hämärtyy kvanttien tasolla niin oudoksi mikrokosmokseksi ja näyttää niin monimutkaiselta, että aineesta on paha mennä sanomaan mitään kovin perustavaa, tutkimusten tässä vaiheessa. Puhutaan jopa 11 tai useammasta ulottuvuudesta jne. Siinäpä oivaa materiaalia maailmanselittäjille ja mystikoille.
Kvanttimaailmasta puhuttaessa väitetään jopa, että perinteisesti ajatellen ei myöskään aikaa eikä avaruutta ole olemassakaan, vaan ne vain näyttävät meille sellaisilta, tai siis sopivat parhaiten viitekehykseksi tulkinnastamme näiltä osin, olevasta. Tämä aihe menee sen verran kosmokoomiseksi, että enemmän asioihin perehtyneet saavat jatkaa tästä aiheesta, jos huvittaa.
Pinttyneet mielikuvamme omasta erinomaisuudestamme hieman huvittaa, kun aine puhuu ja puhumme vain aineesta, että sen ominaisuuksista ja tähän päivään jatkuneesta ihmeellisestä kehityksestä, jolle ei ole loppua näkyvissä, kosmos elää. JJ sanoisi että "kisa elää" ja joku täällä sanoo varmasti että jesus.
Apinoilla on omat kielensä, työkalunsa ja moraaliset yhteiskuntansa, kuten varmaankin monella muullakin lajilla. Me olemme osanen luontoa ja vain ainetta, emme mitään henkiolentoja tai yhtään mitenkään luonnon yläpuolella. Älymme pitäisi se jo pikku hiljaa käsittää ja pitäisi lienee nöyrtyä luonnon edessä, ennen kuin se nöyryyttää meitä.
Egologinen lokeromme on nimittäin käymässä ilmeisen ahtaan puoleiseksi ja 35 000 lapselle, jotka kuolevat nälkään jokainen arkipäivä ja viikonloput päälle, se on jo sitä varsin paljon.
Täällä on ollut paljon juttua biosfäärin tapahtumista, myös ihmisen valmistamassa teknosfäärissä tapahtuu kovasti kehitystä ja miten sellainen vaikuttaakaan tuntevaan aineeseen. Ainakin voi näpytellä aineella ajatuksiaan ainetta pitkin toisille aineille jotka aineet lukevat aineen ja antanevat kommenttinsa jos aineiltaan siihen pystyvät.
Hauskaa vappua tunteva aine, älä ota liikaa "ainetta" !
Vastaukset 2
Vanhimmat
...vain neutriino-nukkeja tässä kosmoksen teatterissa ?!?
200M/s/mm2 = aikasen paljon...missähän mitattu ?!?
Teoriat ulottuvuuksista(11?)lienee tosiaan vain teorioita...kunnes ne todennetaan oikeiksi,kö ?!?
Mulle riittää nää 4 nykyistä...toistaiseksi !?!
Ja Valpurin aatto menee duunissa...hö,ei pahemmin ehdi ainetta nautiskella !?!
emme ole niin mitään. Istumme nimittäin joka ikinen kirkuvan punaisessa linnan tornissa, jossa soivat täysillä pohjoiskorealaiset vallankumousvirret. Hermomme vain ovat kytketty siten, että luulemme asuvamme jossain universumin maaplaneetalla, kaikessa rauhassa. Joku päivä linnan holvin ovi saadaan tiirikoitua auki ja putoamme kaikki kirkkaan vihreään keskilinnaan, jossa soivat täysillä uskonnollisten fundamentalistien palopuheet. Hermomme ovat siinä vaiheessa niin loppu, että ei auta muu kuin hypätä kellarinluukusta sisään, järkyttävän keltaiseen kellariin, jossa soivat vasaran iskut arkun kantta vasten. Hiipuvat hermomme tulkitsevat paukkeen harpun soitoksi ja siinä vaiheessa mato tulee ja kysyy, saako puraista perseestä palan. Hermomme viimeiset riekaleet tulkitsevat sen kosinnaksi ja näin yhdymme taas kosmoksen kanssa. Joka se taas on kytketty rinnakkaiskosmokseen, joka puolestaan on yhteydessä äärettömään määrään kosmoksia ja jotka kaikki ovat tulevat äärettömästä määrästä ulottuvuuksia, jotka saavat edellä mainitut illuusiot aikaan, hermostoissa, jotka puolestaan keksivät koko jutun. Ei niin mitään olla.