Jatkosota - herrojen sota

Saksan yleisesikunnassa asia ajateltiin sitten niin että oli turha vallata kaupunkia kun radan katkaisu etelästä, metsävyöhykkeeltä, ajaa saman asian. Kapea metsävyöhyke hankaline maastoineen ei helpottunut sillä että myös puolustaja osasi siirtää liikenevät joukkonsa näitä Uhtuan ja Kiestingin suuntia torjumaan. Hyökkäysura oli yhtä kapea kuin puolustuslinjakin. Etelämpänä suomalaisilla olisi ollut onnea Rukajärven suunnassa mutta hyökkäys pysäytettiin n. 60km ennen rataa. Virallisena syynä on esitetty että silloin Yhdysvallat olisi julistanut sodan suomelle, joka on tekosyyksikin huono. Todellinen syy oli, että radan voi toki katkaista yhdellä kevyellä jalkaväkidivisioonalla mutta ei pitää hallussaan. Äkkiäkös neuvostojoukot olisivat marssineet paikalle 10-30 divisioonan voimin ja ajaneet suhnat takaisin metsiin. Parempi siis jäädä sinne eikä kaivaa verta nenästä. Lääkkeeksi olisi varmasti ollut mikäli Uhtuan suunnassa olisi ryhdytty puolustukseen ja siirretty saksalaisjoukkoja Rukajärvelle. Suomalaiset vallanneet ja saksalaiset pitäneet. Sotilaallisesti se olisi onnistunut mutta poliittisesti ei. Jäykät reviirirajat pitivät siitä huolen.

Neuvostoliitolle oli yksi ja hailee mitä karjalaiskyliä ja pikkukaupunkeja suomalaiset saivat vallattua. Ne olivat, kuten sanottua, hyökkäys tyhjään, jolla ei voitu saavuttaa mitään. Oli oikeastaan sama miten pitkälle suomalaiset etenisivät koska saivat haltuunsa vain arvotonta maata. On varsin erikoistakin että suomalaiset nimenomaan välttelivät kohdistamasta mitään siihen suuntaan josta neuvostoliitolle olisi ollut oikeasti vahinkoa. Tästä syystä Muurmannin rata jäi rauhaan kuljettaakseen amerikkalaistarvikkeita ja niin ikään rauhaan jäi myös Leningrad. On kuin Suomen sodanjohto olisi ottanut ennalta huomioon vihollismaan tunteet ja tapattanut omiaan operaatioissa ihan muuten vaan ilman mitään päämäärää. Sen sijaan saksalaisten hoputtaviin vaateisiin strategisista kohteista suhtauduttiin penseästi ja haettiin tekosyitä ettei niitä tarvitse toteuttaa.

Suomalaiset kieltäytyivät hyökkäämästä Leningradiin. Selvää oli että sen kokoluokan kaupunkiin olisi hukkunut koko suomen silloinen kenttäarmeija. Mutta se olisi ollut toteuttavissa mikäli se olisi ollut yhteisoperaatio jossa saksalaiset työntyvät kaupunkiin etelästä ja suomalaiset valtaavat kaupungin pohjoisosat. Vaan kun suomalaiset kietäytyivät, kieltäytyi myös Hitler. Hänelle syntyikin kolmivuotinen turha (ja varsin verinen) Leningradin rintama jonka joukkoja olisi kaivattu kipeästi Moskovan edustalla saman vuoden loppupäässä. Se ettei Leningradia vallattu elokuussa 1941, aiheutti ketjureaktion joka johti myös Moskovan valtaamattomuuteen ja sen myötä koko sodan häviämiseen.

Suomalaisille Leningadin romahtaminen olisi tarkoittanut että myös Petroskoin suunnan neuvostorintama olisi romahtanut. Sen huolto oli 100% riippuvainen Leningradista ja jos huolto olisi loppunut puna-armeijalta, suomalaiset olisivat voineet kävellä sotimatta äänisen länsirannalle. Samalla olisi tuhoutunut myös itämeren punalaivasto ja suomalaisten meririntama olisi saanut voittonsa. Siinä sivussa kaikki kannaksella olevat joukot olisivat vapautuneet muuhun mahdolliseen käyttöön. Olisi seurannut suomalaisten suurvoitto. Vaan kun Leningrad jäi valtaamatta, suomalaiset samalla luovuttivat voittonsa pois ja antoivat vihollisen määrätä tahdin. Miksi näin? Miksi toimittiin vastoin sotilaallista järkeä?

Koska oli olemassa kolmaskin ulottuvuus sotilastavoitteiden ja politiikan saralla ja se oli sotatalous. Se mitä suomalaiset halusivat ja mihin he panostivat ja minkä eteen tekivät kaikkensa oli juuri tämä tyhjään hyökkääminen. Metsiin. Samoihin puutonneihin joita sen ajan sellu- ja paperitehdaskeisarit mittailivat kuutiomäärinä. Sotaa johtivat kenraalien selän takana tehtailijat ja vuorineuvokset jotka saivat piirrellä karttoihin hyökkäysnuolia ja maallikkokin ymmärtää että sellainen sota ei voi päättyä hyvin joka on maallikoiden johtamaa ja vain rahatalous ylimpänä tavoitteena. Eikä se lyhytnäköisten voittojen toimiessa päästrategiana sitten sitä ollutkaan. Saadakseen metsäteollsuuden tarvitsemaa raaka-ainetta ja liikevoittoa, uhrattiin ensimmäisenä poliittiset tavoitteet – liittolaiset petettiin kylmästi ja jätettiin tärkeät asiat tekemättä. Seuraavana sivuutettiin puhtaasti sotilaalliset näkökohdat ja näistä laiminlyönneistä onkin piisannut polemiikkia aina näihin päiviin. Asemasodassahan pääjoukot olivat itä-karjalassa suojaamassa tukkikuormia kun taas kannakselle ei riittänyt miehiä. Lapin kyliin ei sitäkään vähää. Kaikki pyhän selluloosan eteen.

Tavalliset rivisotilaat vaistosivat jo silloin että he ovat sodassa vain täyttääkseen teollisuuspatruunoiden pohjattomat taskut. Eivät luomassa Suur-Suomea, lyömässä yhteistä vihollista. Näin lyhytnäköisellä ajatelulla ja realiteetit sivuuttaen tappio olikin väistämätön. Taisteluiden jättäminen puolitiehen, oleellisten kohteiden sivuuttaminen ja voitonavaimen luovuttaminen ei voi muuta olla kuin tappio. Toisaalta on tunnustettava ettei sen ajan suomalaista kenraalikuntaa ollut valittu älyllisten ominaisuuksiensa perusteella eivätkä he voineetkaan nähdä mihin suuntaan sota oli mennyt ja mitä kohtaloikkaita kardinaalimunauksia tuli tehtyä jo suunnitteluvaiheessa.

Nyt kun tätä ajattelee, niin hyökkäys tyhjään oli niin turha sotaretki kuin olla ja voi että yhtä hyvin sen olisi voinut jättää tekemättä kokonaan. Huonosta suunnittelusta kärsii koko ruumis vai miten se sanonta menee? Niitä sieltä ainakin kannettiin hevoskuormittain.

” Kyllä hyökkäys itään pysähtyi suomalaisten suuriin tappioihin. Tavoitteena oli näet päästä Vienanmerelle, Sorokkaan. Tämä on tutkittu moneen kertaan.”

TODELLISUUDESSA hyökkäys pysäytettiin tavoitteseensa Maaseläm Kannakselle eli linjalle Syväri-Ääninen- Stalinin kanava.

Pyynnöstä kenraali Airo teki suunnitelman etenemisestä Sorollaan (Vienan lahti), joka olisai katkaissut Muurmannin radan, mutta sitä ei koskaan toteutettu, koska oli mm. tiedossa, että silloin myös USA julistaisi sodan Suomelle!

Dietl yritti saada Hitlerin luopumaan hyökkäyksestä suoraan Murmanskiin, kertoen että sataman rautatien katkaiseminen palvelisi samaa tarkoitusta ja sillä olisi paremmat mahdollisuudet menestyä.

Hitlerin norjamania sai jatkoa, kun hän pelkäsi, että britit nousevat maihin Petsamossa. Dietl joutui jättämään pataljoonan jalkaväkeä ja kokonaisen patteriston tykistöä pois. Saman verran menetettiin Litsassa kinnoitteita vastaan.

Salla valloitettiin 8. heinäkuuta venäläisten palattua uusiin asemiin itään. Takaa ajaneet saksalaiset ja suomalaiset törmäsivät pian toiseen vahvaan puolustusvyöhykkeeseen Kairalan kylän lähellä, noin 10 mailia Salrasta itään. Siellä heidät pysäytettiin.

Von Falkenhorst alkoi epäillä suomalaia, kun Mannerheim alkoi painostaa häntä palauttamaan kaikki saksalaisten komennossa olevat suomalaiset yksiköt takaisin.

Viesti Yhdysvaltain hallitukselta oli saapunut Helsinkiin 27. lokakuuta, ja siinä vaadittiin yksiselitteisesti: "Suomen tulee lopettaa kaikki hyökkäysoperaatiot ja vetäytyä vuoden 1939 rajalle." Muistiossa todettiin, että "jos sotamateriaalia vastaan, jonka Yhdysvallat on lähettänyt Pohjois-Jäämeren kautta Neuvostoliiton alueelle pohjoiseen, hyökätään matkalla joko oletettavasti tai väitetysti Suomen hallinnassa olevilta alueilta, nykytilanteen mukaan Yhdysvalloissa tällaisen tapauksen on odotettava aiheuttavan välittömän kriisin Suomen ja Yhdysvaltojen välille.

Talvisota oli oikeutettu puolustussota mutta jatkosodassa Suomi kävi hyökkäyssotaa vieraan valtion alueella vuosikaudet. Ei sitä voi kaunistella.

Jokainen tajusi Jatkosodan olleen ainoa oljenkorsi Suomelle ja pakkorako. Muuten Hitler olisi hyökännyt myös Suomeen. Ja Suomi siis valinnut vapaaehtoisesti liittymisen Neuvostoliittoon.

Demarit teettivät salaisen mielipidemittauksen juuri ennen Jatkosotaa. Hallituksen istunnossa ministerinsä kertoivat, että 85 % työväestöstä kannatti sotaa Hitlerin kanssa Neuvostoliittoa vastaan

Oli sotarikos hyökätä naapurivaltion virallisten valtionrajojen yli, sen ymmärtää jokainen.

Tätä taustaa vasten on ymmärrettävää, että Merituitun linnake jäi haaveeksi. Uncle Joe ja Sam olisivat olleet hyvin vihaisia.