Herrojen sota on käsite joka syntyi syksyllä 1944 kun katkeroituneet rivimiehet ymmärsivät joutuneensa huijatuiksi antamalla houkutella itsensä hyökkäyssotaan jossa ei saanut kuin turpiin. Kuin kostoksi herrojen sodasta he äänestivät ensitöikseen SKDLn päähallituspuolueeksi joka enemmän kuin hyvin kuvastaa ajan tuntoja. Me jälkipolvethan sitten koetamme valkopestä tämän kaiken olemattomiin uus-runebergiläisellä tulkinnallamme mutta se on meidän virheemme se. Mutta mitä se on se herrojen sota?
Suomella oli keväällä 1941 hyökkäyssuunnitelmia laatiessaan pohdittavaa ja siinä sivussa heidän täytyi ottaa saksalaistenkin kokonaissuunnitelma huomioon. Puhtaasti sotilaallisen tarkoituksenmukaisuuden lisäksi oli olemassa poliittinen aspekti joka vaikutti suunnitelmiin. Saksalaiset ymmärsivät että Suomen alueelta on vain kaksi tavoitetta joilla on strategista merkitystä; Murmanskin valtaaminen tai vaihtoehtoisesti muurmannin radan katkaisu sen pohjoisosista ja toinen tietty se todellinen Graalinmalja Leningrad tai vaihtoehtoisesti sen saartaminen Laatokan itäpuolelta. Kaikki muu oli hyökkäämistä tyhjään.
Saksalaisilla oli omat ongelmansa Murmanskin kanssa. Matka sinne Petsamosta oli vaivaiset 80 kilometriä ja se epäonnistui suomalaisten antamien huonojen neuvojen takia. Tundralla jossa maa ei koskaan sula sateet muodostavat äkkiä kokonaisia järviä ja ainoa tapa ylittää se on pengerretty tie jota tietenkään ei ollut olemassakaan tai vaihtoehtoisesti kantaa tavarat selässä. Jopa kuormahevosten käyttö oli rajallista hyttysten peittämällä tundralla. Tästä johtuen suomalaiset väittivät että aluetta ei voi ylittää kuin pienin joukoin, neuvo joka sittemmin osoittautui vääräksi mutta tiettömiin taipaleisiin ei niin vain siirretty divisioonia. Suomalaisille saksalaiset sentään antoivat anteeksi tämän väärän neuvon – hehän eivät koskaan olleet siirrelleet isoja joukkoja eivätkä voineet tietää.
Suomella oli keväällä 1941 hyökkäyssuunnitelmia laatiessaan pohdittavaa ja siinä sivussa heidän täytyi ottaa saksalaistenkin kokonaissuunnitelma huomioon. Puhtaasti sotilaallisen tarkoituksenmukaisuuden lisäksi oli olemassa poliittinen aspekti joka vaikutti suunnitelmiin. Saksalaiset ymmärsivät että Suomen alueelta on vain kaksi tavoitetta joilla on strategista merkitystä; Murmanskin valtaaminen tai vaihtoehtoisesti muurmannin radan katkaisu sen pohjoisosista ja toinen tietty se todellinen Graalinmalja Leningrad tai vaihtoehtoisesti sen saartaminen Laatokan itäpuolelta. Kaikki muu oli hyökkäämistä tyhjään.
Saksalaisilla oli omat ongelmansa Murmanskin kanssa. Matka sinne Petsamosta oli vaivaiset 80 kilometriä ja se epäonnistui suomalaisten antamien huonojen neuvojen takia. Tundralla jossa maa ei koskaan sula sateet muodostavat äkkiä kokonaisia järviä ja ainoa tapa ylittää se on pengerretty tie jota tietenkään ei ollut olemassakaan tai vaihtoehtoisesti kantaa tavarat selässä. Jopa kuormahevosten käyttö oli rajallista hyttysten peittämällä tundralla. Tästä johtuen suomalaiset väittivät että aluetta ei voi ylittää kuin pienin joukoin, neuvo joka sittemmin osoittautui vääräksi mutta tiettömiin taipaleisiin ei niin vain siirretty divisioonia. Suomalaisille saksalaiset sentään antoivat anteeksi tämän väärän neuvon – hehän eivät koskaan olleet siirrelleet isoja joukkoja eivätkä voineet tietää.
Vastaukset 32
Vanhimmat
Saksan yleisesikunnassa asia ajateltiin sitten niin että oli turha vallata kaupunkia kun radan katkaisu etelästä, metsävyöhykkeeltä, ajaa saman asian. Kapea metsävyöhyke hankaline maastoineen ei helpottunut sillä että myös puolustaja osasi siirtää liikenevät joukkonsa näitä Uhtuan ja Kiestingin suuntia torjumaan. Hyökkäysura oli yhtä kapea kuin puolustuslinjakin. Etelämpänä suomalaisilla olisi ollut onnea Rukajärven suunnassa mutta hyökkäys pysäytettiin n. 60km ennen rataa. Virallisena syynä on esitetty että silloin Yhdysvallat olisi julistanut sodan suomelle, joka on tekosyyksikin huono. Todellinen syy oli, että radan voi toki katkaista yhdellä kevyellä jalkaväkidivisioonalla mutta ei pitää hallussaan. Äkkiäkös neuvostojoukot olisivat marssineet paikalle 10-30 divisioonan voimin ja ajaneet suhnat takaisin metsiin. Parempi siis jäädä sinne eikä kaivaa verta nenästä. Lääkkeeksi olisi varmasti ollut mikäli Uhtuan suunnassa olisi ryhdytty puolustukseen ja siirretty saksalaisjoukkoja Rukajärvelle. Suomalaiset vallanneet ja saksalaiset pitäneet. Sotilaallisesti se olisi onnistunut mutta poliittisesti ei. Jäykät reviirirajat pitivät siitä huolen.
Neuvostoliitolle oli yksi ja hailee mitä karjalaiskyliä ja pikkukaupunkeja suomalaiset saivat vallattua. Ne olivat, kuten sanottua, hyökkäys tyhjään, jolla ei voitu saavuttaa mitään. Oli oikeastaan sama miten pitkälle suomalaiset etenisivät koska saivat haltuunsa vain arvotonta maata. On varsin erikoistakin että suomalaiset nimenomaan välttelivät kohdistamasta mitään siihen suuntaan josta neuvostoliitolle olisi ollut oikeasti vahinkoa. Tästä syystä Muurmannin rata jäi rauhaan kuljettaakseen amerikkalaistarvikkeita ja niin ikään rauhaan jäi myös Leningrad. On kuin Suomen sodanjohto olisi ottanut ennalta huomioon vihollismaan tunteet ja tapattanut omiaan operaatioissa ihan muuten vaan ilman mitään päämäärää. Sen sijaan saksalaisten hoputtaviin vaateisiin strategisista kohteista suhtauduttiin penseästi ja haettiin tekosyitä ettei niitä tarvitse toteuttaa.
Kyllä hyökkäys itään pysähtyi suomalaisten suuriin tappioihin. Tavoitteena oli näet päästä Vienanmerelle, Sorokkaan. Tämä on tutkittu moneen kertaan.
Niin mikä on tutkittu?
Suomalaiset kieltäytyivät hyökkäämästä Leningradiin. Selvää oli että sen kokoluokan kaupunkiin olisi hukkunut koko suomen silloinen kenttäarmeija. Mutta se olisi ollut toteuttavissa mikäli se olisi ollut yhteisoperaatio jossa saksalaiset työntyvät kaupunkiin etelästä ja suomalaiset valtaavat kaupungin pohjoisosat. Vaan kun suomalaiset kietäytyivät, kieltäytyi myös Hitler. Hänelle syntyikin kolmivuotinen turha (ja varsin verinen) Leningradin rintama jonka joukkoja olisi kaivattu kipeästi Moskovan edustalla saman vuoden loppupäässä. Se ettei Leningradia vallattu elokuussa 1941, aiheutti ketjureaktion joka johti myös Moskovan valtaamattomuuteen ja sen myötä koko sodan häviämiseen.
Suomalaisille Leningadin romahtaminen olisi tarkoittanut että myös Petroskoin suunnan neuvostorintama olisi romahtanut. Sen huolto oli 100% riippuvainen Leningradista ja jos huolto olisi loppunut puna-armeijalta, suomalaiset olisivat voineet kävellä sotimatta äänisen länsirannalle. Samalla olisi tuhoutunut myös itämeren punalaivasto ja suomalaisten meririntama olisi saanut voittonsa. Siinä sivussa kaikki kannaksella olevat joukot olisivat vapautuneet muuhun mahdolliseen käyttöön. Olisi seurannut suomalaisten suurvoitto. Vaan kun Leningrad jäi valtaamatta, suomalaiset samalla luovuttivat voittonsa pois ja antoivat vihollisen määrätä tahdin. Miksi näin? Miksi toimittiin vastoin sotilaallista järkeä?
Koska oli olemassa kolmaskin ulottuvuus sotilastavoitteiden ja politiikan saralla ja se oli sotatalous. Se mitä suomalaiset halusivat ja mihin he panostivat ja minkä eteen tekivät kaikkensa oli juuri tämä tyhjään hyökkääminen. Metsiin. Samoihin puutonneihin joita sen ajan sellu- ja paperitehdaskeisarit mittailivat kuutiomäärinä. Sotaa johtivat kenraalien selän takana tehtailijat ja vuorineuvokset jotka saivat piirrellä karttoihin hyökkäysnuolia ja maallikkokin ymmärtää että sellainen sota ei voi päättyä hyvin joka on maallikoiden johtamaa ja vain rahatalous ylimpänä tavoitteena. Eikä se lyhytnäköisten voittojen toimiessa päästrategiana sitten sitä ollutkaan. Saadakseen metsäteollsuuden tarvitsemaa raaka-ainetta ja liikevoittoa, uhrattiin ensimmäisenä poliittiset tavoitteet – liittolaiset petettiin kylmästi ja jätettiin tärkeät asiat tekemättä. Seuraavana sivuutettiin puhtaasti sotilaalliset näkökohdat ja näistä laiminlyönneistä onkin piisannut polemiikkia aina näihin päiviin. Asemasodassahan pääjoukot olivat itä-karjalassa suojaamassa tukkikuormia kun taas kannakselle ei riittänyt miehiä. Lapin kyliin ei sitäkään vähää. Kaikki pyhän selluloosan eteen.
Puolustusministeri Kenraali Rudolf Walden oli Yhtyneiden Paperitehtaiden pääomistaja, ja osti suuret määrät vesiosuuksia Länsi- ja Pohjois-Suomesta tappion tullessa varmaksi jatkosodassa, koska pelkäsi, että Kymijoen vesivoimalaitokset menetetään.
Tavalliset rivisotilaat vaistosivat jo silloin että he ovat sodassa vain täyttääkseen teollisuuspatruunoiden pohjattomat taskut. Eivät luomassa Suur-Suomea, lyömässä yhteistä vihollista. Näin lyhytnäköisellä ajatelulla ja realiteetit sivuuttaen tappio olikin väistämätön. Taisteluiden jättäminen puolitiehen, oleellisten kohteiden sivuuttaminen ja voitonavaimen luovuttaminen ei voi muuta olla kuin tappio. Toisaalta on tunnustettava ettei sen ajan suomalaista kenraalikuntaa ollut valittu älyllisten ominaisuuksiensa perusteella eivätkä he voineetkaan nähdä mihin suuntaan sota oli mennyt ja mitä kohtaloikkaita kardinaalimunauksia tuli tehtyä jo suunnitteluvaiheessa.
Nyt kun tätä ajattelee, niin hyökkäys tyhjään oli niin turha sotaretki kuin olla ja voi että yhtä hyvin sen olisi voinut jättää tekemättä kokonaan. Huonosta suunnittelusta kärsii koko ruumis vai miten se sanonta menee? Niitä sieltä ainakin kannettiin hevoskuormittain.
TOSIN Neukku itse aloitti ensinnä sotatoimet 25.6.19412!
Suomi aloitti sotatoimet jo varhain aamulla 23.kesäkuuta 1941.
Totta, sillä Suomi aloitti sotaan valmistautumisen sillä hetkellä kun aloitti armeijan muodostamisen. Se kyllä oli sitten tapahtunut jo monia vuosia aikaisemmin...nimittäin edes puolustussotaan ei voi valmistautua valmistautumatta sotaan...
Kun ylipäällikönkin todellinen osaaminen oli taistelukenttätaktiikan tasoa (keihäin ja miekoin aseistautuneen ratsuväen johtaminen Puolassa, Kalevankankaan kapinataistelut kuularuiskujen kanssa) ja esikuntaupseerit olivat jääkäreinä pääosin aliupseerikoulutettuja niin ei paljoa voinut odottaakaan. Mitään strategiaa ei ollut, muuta kuin "antaa mennä kun on alamäki".
Kaikenlaista hölynpöly sitä tänne kirjoitetaankin, tiedontaso on olematon.
Ensimmäiset Jatkosodan aikaiset esiupseerit, joissa oli paljon myös jääkäriäreitä koulutettiin asian mukaisesti ulkomaisissa sotilaskorkeakouluissa Saksassa, Ranskassa, Italiassa ja joitakin Ruotsissa. Ja vain pystyvimmät koulutettiin esiupseereiksi.
Myöhemmin Suomeen perustettiin oma kadettikoulu ja maanpuolustuskorkeakoulu, jossa myöhemmät tulevat esiupseerit pääasiassa koulutettiin.
Pitäisi pas*inkin kirjoittamisessa olla jokin järki.
” Kyllä hyökkäys itään pysähtyi suomalaisten suuriin tappioihin. Tavoitteena oli näet päästä Vienanmerelle, Sorokkaan. Tämä on tutkittu moneen kertaan.”
TODELLISUUDESSA hyökkäys pysäytettiin tavoitteseensa Maaseläm Kannakselle eli linjalle Syväri-Ääninen- Stalinin kanava.
Pyynnöstä kenraali Airo teki suunnitelman etenemisestä Sorollaan (Vienan lahti), joka olisai katkaissut Muurmannin radan, mutta sitä ei koskaan toteutettu, koska oli mm. tiedossa, että silloin myös USA julistaisi sodan Suomelle!
Dietl yritti saada Hitlerin luopumaan hyökkäyksestä suoraan Murmanskiin, kertoen että sataman rautatien katkaiseminen palvelisi samaa tarkoitusta ja sillä olisi paremmat mahdollisuudet menestyä.
Hitlerin norjamania sai jatkoa, kun hän pelkäsi, että britit nousevat maihin Petsamossa. Dietl joutui jättämään pataljoonan jalkaväkeä ja kokonaisen patteriston tykistöä pois. Saman verran menetettiin Litsassa kinnoitteita vastaan.
Salla valloitettiin 8. heinäkuuta venäläisten palattua uusiin asemiin itään. Takaa ajaneet saksalaiset ja suomalaiset törmäsivät pian toiseen vahvaan puolustusvyöhykkeeseen Kairalan kylän lähellä, noin 10 mailia Salrasta itään. Siellä heidät pysäytettiin.
Von Falkenhorst alkoi epäillä suomalaia, kun Mannerheim alkoi painostaa häntä palauttamaan kaikki saksalaisten komennossa olevat suomalaiset yksiköt takaisin.
Viesti Yhdysvaltain hallitukselta oli saapunut Helsinkiin 27. lokakuuta, ja siinä vaadittiin yksiselitteisesti: "Suomen tulee lopettaa kaikki hyökkäysoperaatiot ja vetäytyä vuoden 1939 rajalle." Muistiossa todettiin, että "jos sotamateriaalia vastaan, jonka Yhdysvallat on lähettänyt Pohjois-Jäämeren kautta Neuvostoliiton alueelle pohjoiseen, hyökätään matkalla joko oletettavasti tai väitetysti Suomen hallinnassa olevilta alueilta, nykytilanteen mukaan Yhdysvalloissa tällaisen tapauksen on odotettava aiheuttavan välittömän kriisin Suomen ja Yhdysvaltojen välille.
Talvisota oli oikeutettu puolustussota mutta jatkosodassa Suomi kävi hyökkäyssotaa vieraan valtion alueella vuosikaudet. Ei sitä voi kaunistella.
Rumasti kyllä tehtiin. Olisi pitänyt vaan ymmärtää jättäytyä Neuvostoliiton osaksi kuten ymmärsivät mm. Baltian maat ja Ukraina.
Venäjä hyökkäsi Ukrainaan aikeenaan valloittaa itselleen kuuluvaksi katsomansa alueet. Suomi hyökkäsi Itä-Karjalaan aikeenaan valloittaa itselleen kuuluvaksi katsomansa alueet. Eläköön se pieni ero?
Suomi hyökkäsi palauttaakseen Talvisodan anastukset korkojen kera! Neukku ITSE aloitti Talvisodan!
Suomi tavoitteli Pähkinäsaaren rauhan rajoja!
Tuskinpa. Nyt Venäjä yrittää laajentaa itseään Ukrainan kustannuksella, mutta on joutunut toteamaan, että enääö se ei käy yhtä helposti kuin ”vanhoina hyvinä aikoina”!
Se oli sarkasmia!
Pähkinäsaaren rauhan raja kulki mm. nykyisen Savonlinnan paikkeilla ja väitetään että Olavinlinna rakennettiin aikanaan tosiasiassa rajan väärälle eli vihollisen puolelle.
Jokainen tajusi Jatkosodan olleen ainoa oljenkorsi Suomelle ja pakkorako. Muuten Hitler olisi hyökännyt myös Suomeen. Ja Suomi siis valinnut vapaaehtoisesti liittymisen Neuvostoliittoon.
Demarit teettivät salaisen mielipidemittauksen juuri ennen Jatkosotaa. Hallituksen istunnossa ministerinsä kertoivat, että 85 % työväestöstä kannatti sotaa Hitlerin kanssa Neuvostoliittoa vastaan
Lähde: Bros Laurla; Talisodasta Jatkostaan (1986)
Olet sitten saanut nähdäksesi mielenkiintoisia salaisten mielipidetiedustelun tuloksia ajalta lähes sata vuotta sitten!
Silloinhan ko. kyselyt olivatkin miltei jokapäiväisiä...
Mutta että tiedät salaisista asioista, et olekaan ihan turha ihminen...
Meillä käydään päivittäin talisotaa lintujen ruokintapaikalla.
"Jokainen tajusi Jatkosodan olleen ainoa oljenkorsi Suomelle ja pakkorako"
Mannerheim sanoi syntymäpäivillä vuonna 1944 Saksan kenraali Ehrfurthille näin:
"Ellemme saa Saksasta lainkaan aseita, me häviämme sodan. Jos olisimme tienneet, että Saksaa eräänä kauniina päivänä kieltäisi meiltä aseavun, emme olisi milloinkaan päättäneet ryhtyä sotaan. Usko Saksan voittoon, mutta myös Saksan apuun on viitoittanut meidän tiemme.”
Eikä noissa sanoissa ollut yhtään näyttelyä ja teatraalisuutta?
Viimeistään sodan tuossa vaiheessa esitettiin enää näytelmää, asiat menivät siitä ohi oikealta ja vasemmalta!
Bror Laurla
Oli sotarikos hyökätä naapurivaltion virallisten valtionrajojen yli, sen ymmärtää jokainen.
Ja tarkkaan ottaen, miten paljon ja miten monista kohdin suomalaiset hyökkäsivät "virallisten" valtionrajojen eli; kertoisitko paikat ja kilometrit?
Etkös osaa itse tietoja hakea?
En osaa, kerro sinä, kiitos.
Tätä taustaa vasten on ymmärrettävää, että Merituitun linnake jäi haaveeksi. Uncle Joe ja Sam olisivat olleet hyvin vihaisia.