Tilanteeni on epätoivoinen! Vanhempieni kunto heikkenee koko ajan! Olen rukoillut heille hyvää poistumsista tästä elämästä, mutta kuolema ei silti vain ota tullakseen, ja kaikenlisäksi suhteeni heihin on melkein aina ollut perin huono. En enää tiedä mitä tehdä! Olen rukoillut jonkinlaista merkkiä sekä itselleni että heille, mutta en silti sellaista ole saanut. En enää ymmärrä mistään yhtään mitään! Tiedän vain, että heidän kuntonsa heikkenee silmissä päivä päivältä, ja myös itse harkitsen itsemurhaa. Kaikki tuntuu toivottomalta!
Mitä tehdä?
Vaeltaja
3289
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Jeesuksen käsiin,luota Häneen ja kiitä joka tilanteessa. Hän tekee ihmeet,ja omalla ajallaan.
Hänhän sanoi: Älkää mistään murehtiko!
Älä usko merkkeihin,vaan ylösnousseeseen Jeesukseen.
Mene uskovien luo,ja pyydä jatkuvaa esirukousta,ja lepää Jumalan käsissä.
Omat ponnistukset ovat turhia,ja ahdistavat,koska ei itse voi mitään tehdä. Siunausta ja rauhaa sinun sielullesi!
Yritä saada setvittyä asioita jotka sinua vaivaavat ja välejänne kaihertavat (jos se on mahdollista--> ovat vielä täydessä ymmärryksessä?).
Pidä itsestäsi huolta,,liiku,ulkoile ja ole sosiaalisesti vireä,,elä jää yksin nyhjöttämään.
Kuolema kohtaa meitä kaikkia,,se on siis väistämätön---> miksi siis sitä suremaan liikoja,,parempi eläessään ajatella elämän asioita ja kuolla vain kerran,,kun ajatella pelokkaasti kuolemaa ja "kuolla" alvariinsa sitä tilannetta etukäteen miettiessään.
Koita korjata suhteesi heihin edes jollain tavalla ennen kuin heidän aikansa on poistua täältä. Anteeksiannolla ja -pyynnöllä on ihmeellinen voima parantaa ihmisen omaa sielua - olen kokenut sen itse.
Annoin anteeksi ja pyysin omia virheitäni anteeksi alkoholistivanhemmiltani, vaikka olen kokenut kaikenlaisia omassa kodissani ihan pienestä pitäen (minua on pahoinpidelty, olen ollut melkein orpo omassa kodissani ym.). Olen saanut kokea mielettömiä siunauksia siitä eteenpäin ja toinen vanhemmistani jopa on "kuivilla" toimintani rohkaisemana.
Et voi mitenkään välttää sitä, että vanhempasi tulevat kuolemaan. Oma isäni kärsii sydämen rytmihäiriöistä ja on ilmeisesti saanut pienen aivoinfarktinkin. Sen tiedän, että itse kärsisin suunnattomasti, jos en olisi tehnyt niin valtavan vaikeaa ja rohkeaa tekoa kuin mennä pyytämään ensin anteeksi HEILTÄ odottamatta vastakaikua, sillä en minäkään ole täydellinen, minähän olen vihannut heitä joskus vuosikausia. Sen jälkeen anteeksianto heille tuntui aika helpolta. Ja kävi myös niin, että onnistuin rakentamaan ihan uudenlaisen suhteen molempiin niin että kaunaa ei ole puolella eikä toisella. Yksinkö tämän tein? En, vaan uskoin että jos Jeesus on näin kehottanut toimimaan, sen täytyy onnistua. Anteeksianto parantaa jo itsessään!
En usko, että ihminen pelkää niinkään omaa tai toisen kuolemaa, vaan sitä mitä se tekee ihmissuhteissa. Onko jotain jäänyt kertomatta/tekemättä/sopimatta? Älä anna tilaisuuksien mennä ohitse. Tee aina sovinto jos se vain sinusta vähänkin riippuu. Säästyt paljolta ja olet paljon rauhallisempi ja onnellisempi:)