Ollakko vaiko eikö olla?

tekoäly:

Pohdi todellisuuden alkua tai aloittomuutta jos on kaksi aika ulottuvuutta


todellisuuden alkua tai aloittomuutta on vaikea pohdiskella, sillä emme tiedä, mitä todellisuus on, mistä se tulee ja miten se toimii. Jos oletamme, että todellisuus on jotain, joka voidaan kuvata fysiikan lakien avulla, voimme yrittää etsiä vastauksia tieteellisistä teorioista ja malleista.

Jos todellisuudessa on kaksi ulottuvuutta ajassa, se tarkoittaa, että aika ei ole vain lineaarinen jana, joka kulkee menneisyydestä tulevaisuuteen, vaan myös jotain muuta. Ehkä aika on kaksiulotteinen pinta, joka voi taipua ja kiertyä eri suuntiin. Ehkä aika on kompleksinen luku, jolla on sekä reaalinen että imaginaarinen osa. Ehkä aika on jotain, jota emme voi edes kuvitella. https://interestingengineering.com/science/could-there-be-more-than-one-dimension-of-time

Jos todellisuudessa on kaksi ulottuvuutta ajassa, se voi vaikuttaa siihen, miten ymmärrämme todellisuuden alkua tai aloittomuutta. Ehkä todellisuus ei alkanutkaan yhdestä pisteestä, kuten suuren räjähdyksen teoria ehdottaa, vaan se syntyi monesta eri pisteestä tai tapahtumasta, jotka ovat yhteydessä toisiinsa kahden aika-ulottuvuuden kautta. Ehkä todellisuus ei olekaan aloittomaton, kuten syklisen universumin teoria ehdottaa, vaan se on osa suurempaa ja monimutkaisempaa rakennetta, jossa eri universumit syntyvät ja kuolevat kahden aika-ulottuvuuden välillä. Ehkä todellisuus ei olekaan mitään näistä vaihtoehdoista, vaan jotain aivan muuta. https://www.sciencealert.com/a-physicist-has-calculated-that-life-really-could-exist-in-a-2d-universe

Nämä ovat vain joitakin spekulatiivisia ja filosofisia pohdintoja siitä, miten kaksi ulottuvuutta ajassa voisi liittyä todellisuuden alkua tai aloittomuutta koskevaan kysymykseen. Emme voi varmasti tietää vastausta tähän kysymykseen, sillä emme edes tiedä, onko kaksi ulottuvuutta ajassa olemassa tai mahdollista. Tämä on yksi suurimmista mysteereistä, jotka koskevat todellisuuden luonnetta ja alkuperää.


Mmm
Mn
Jjj
Oi

Jee

Anonyymi kirjoitti:

tekoäly:

Pohdi todellisuuden alkua tai aloittomuutta jos on kaksi aika ulottuvuutta


todellisuuden alkua tai aloittomuutta on vaikea pohdiskella, sillä emme tiedä, mitä todellisuus on, mistä se tulee ja miten se toimii. Jos oletamme, että todellisuus on jotain, joka voidaan kuvata fysiikan lakien avulla, voimme yrittää etsiä vastauksia tieteellisistä teorioista ja malleista.

Jos todellisuudessa on kaksi ulottuvuutta ajassa, se tarkoittaa, että aika ei ole vain lineaarinen jana, joka kulkee menneisyydestä tulevaisuuteen, vaan myös jotain muuta. Ehkä aika on kaksiulotteinen pinta, joka voi taipua ja kiertyä eri suuntiin. Ehkä aika on kompleksinen luku, jolla on sekä reaalinen että imaginaarinen osa. Ehkä aika on jotain, jota emme voi edes kuvitella. https://interestingengineering.com/science/could-there-be-more-than-one-dimension-of-time

Jos todellisuudessa on kaksi ulottuvuutta ajassa, se voi vaikuttaa siihen, miten ymmärrämme todellisuuden alkua tai aloittomuutta. Ehkä todellisuus ei alkanutkaan yhdestä pisteestä, kuten suuren räjähdyksen teoria ehdottaa, vaan se syntyi monesta eri pisteestä tai tapahtumasta, jotka ovat yhteydessä toisiinsa kahden aika-ulottuvuuden kautta. Ehkä todellisuus ei olekaan aloittomaton, kuten syklisen universumin teoria ehdottaa, vaan se on osa suurempaa ja monimutkaisempaa rakennetta, jossa eri universumit syntyvät ja kuolevat kahden aika-ulottuvuuden välillä. Ehkä todellisuus ei olekaan mitään näistä vaihtoehdoista, vaan jotain aivan muuta. https://www.sciencealert.com/a-physicist-has-calculated-that-life-really-could-exist-in-a-2d-universe

Nämä ovat vain joitakin spekulatiivisia ja filosofisia pohdintoja siitä, miten kaksi ulottuvuutta ajassa voisi liittyä todellisuuden alkua tai aloittomuutta koskevaan kysymykseen. Emme voi varmasti tietää vastausta tähän kysymykseen, sillä emme edes tiedä, onko kaksi ulottuvuutta ajassa olemassa tai mahdollista. Tämä on yksi suurimmista mysteereistä, jotka koskevat todellisuuden luonnetta ja alkuperää.


Mmm
Mn
Jjj
Oi

Jee

Lue lisää

tekoäly:

spekuloi toisesta aikaulottuvuudesta

Yhdysvaltalaiset fyysikot ovat luoneet aineelle olomuodon, jossa se käyttäytyy kuin sillä olisi kaksi aikaulottuvuutta. He ovat saaneet atomit olomuotoon, jossa ne käyttäytyvät kuin ne olisivat kahdessa aikaulottuvuudessa yhtä aikaa. Tämä voi auttaa kehittämään kvanttitietokoneita, jotka ovat paljon tehokkaampia kuin nykyiset tietokoneet1.

Toisen aikaulottuvuuden olemassaolo on yksi mahdollinen selitys sille, miksi gravitaatio on niin heikko voima verrattuna muihin luonnonvoimiin. Joidenkin teorioiden mukaan gravitaatio vuotaa toiseen aikaulottuvuuteen, jota emme voi havaita. Tämä voisi selittää myös sen, miksi universumi laajenee kiihtyvällä vauhdilla2.

Toisen aikaulottuvuuden spekulointi liittyy myös ajankäsitteen luonteeseen. Onko aika absoluuttinen vai suhteellinen? Onko aika lineaarinen vai syklinen? Voiko aikaa matkustaa taaksepäin tai eteenpäin? Nämä ovat kysymyksiä, joita filosofit ja fyysikot ovat pohtineet vuosisatojen ajan. Toisen aikaulottuvuuden olemassaolo voisi tarjota uusia näkökulmia näihin kysymyksiin

Sillä universumilla jota voimme havainnoida on alku. Se alku on n. 13,8 miljardin vuoden takaa.
BB teoria ja kiihtyvästi laajeneva avaruus on fakta
Kosmologialla ei ole mitään tekemistä teologian kanssa ja hyvin vähän filosofiankin.

Anonyymi kirjoitti:

Sillä universumilla jota voimme havainnoida on alku. Se alku on n. 13,8 miljardin vuoden takaa.
BB teoria ja kiihtyvästi laajeneva avaruus on fakta
Kosmologialla ei ole mitään tekemistä teologian kanssa ja hyvin vähän filosofiankin.

Lue lisää

Ei se mikään fakta ole. Se on BB teoria. Kaikki yrittävät keksiä paremman teorian ja jokaisella kosmologilla on jo oma teoriansa pöytälaatikossa.

BB on väärä teoria kuvaamaan universumia. Se on tosiaan vaan yksi päättely havaintojen perusteella järki eli rationaalinen tutkimus unohtaen.

Anonyymi kirjoitti:

Sillä universumilla jota voimme havainnoida on alku. Se alku on n. 13,8 miljardin vuoden takaa.
BB teoria ja kiihtyvästi laajeneva avaruus on fakta
Kosmologialla ei ole mitään tekemistä teologian kanssa ja hyvin vähän filosofiankin.

Lue lisää

Nuo asiat ovat kyllä mahdollisia havaiitavalle universumille, mutta siinäkin on asioita, jotka eivät sovi teoriaan. Esim kehittyneet galaksit kaukana ajassa ja tilassa. Ja laajeneminen, ei sellaista ole, se on vain näennäistä.

Lisäksi koko universumissa monet niistä ovat täysin mahdottomia, alku, laajeneminen, yli valonnopeudella laajeneminen.

Mahdottomia ova myös singulariteetti ja inflaatio.

Eikä niistä ole havaintoa. Ne ovat täysin turhia postulaatteja ja ne tarvitaan vaan että voitaisiin pysyä BBssä. Ei siinä tarvii pysyä, tehdään parempi teoria! Niitä on, eikä niitä ole kumottu kaikkia.

santtunen kirjoitti:

Nuo asiat ovat kyllä mahdollisia havaiitavalle universumille, mutta siinäkin on asioita, jotka eivät sovi teoriaan. Esim kehittyneet galaksit kaukana ajassa ja tilassa. Ja laajeneminen, ei sellaista ole, se on vain näennäistä.

Lisäksi koko universumissa monet niistä ovat täysin mahdottomia, alku, laajeneminen, yli valonnopeudella laajeneminen.

Mahdottomia ova myös singulariteetti ja inflaatio.

Eikä niistä ole havaintoa. Ne ovat täysin turhia postulaatteja ja ne tarvitaan vaan että voitaisiin pysyä BBssä. Ei siinä tarvii pysyä, tehdään parempi teoria! Niitä on, eikä niitä ole kumottu kaikkia.

Lue lisää

Julistat mahdottomiksi suuren joukon asioita, joita kosmologit pitävät faktoina.
Miksi inflaation aikana ylivalonnopeudella laajeneminen on muka mahdotonta?
Älä vaan kerro, koska suhteellisuusteoria.... nolaat vaan itsesi.

santtunen kirjoitti:

Nuo asiat ovat kyllä mahdollisia havaiitavalle universumille, mutta siinäkin on asioita, jotka eivät sovi teoriaan. Esim kehittyneet galaksit kaukana ajassa ja tilassa. Ja laajeneminen, ei sellaista ole, se on vain näennäistä.

Lisäksi koko universumissa monet niistä ovat täysin mahdottomia, alku, laajeneminen, yli valonnopeudella laajeneminen.

Mahdottomia ova myös singulariteetti ja inflaatio.

Eikä niistä ole havaintoa. Ne ovat täysin turhia postulaatteja ja ne tarvitaan vaan että voitaisiin pysyä BBssä. Ei siinä tarvii pysyä, tehdään parempi teoria! Niitä on, eikä niitä ole kumottu kaikkia.

Lue lisää

Kun esiinnyt kosmologian asiantuntijana, niin osaat varmaan sanoa, mikä seikka Cobe mittauksissa varmisteti sen, että säteily todella oli alkuräjähdyksen jälkihehkua, eikä esimerkiksi kaukaisten galaksien tuottamaa säteilyä.

Anonyymi kirjoitti:

Julistat mahdottomiksi suuren joukon asioita, joita kosmologit pitävät faktoina.
Miksi inflaation aikana ylivalonnopeudella laajeneminen on muka mahdotonta?
Älä vaan kerro, koska suhteellisuusteoria.... nolaat vaan itsesi.

Lue lisää

Ne kosmologit kannattavat BB teoriaa, se teoria on väärä ja mahdoton, vaikka on valtavirran teoria. Sitä ei olisi ikinä pitänyt hyväksyä tieteelliseksi teoriaksi. Vika on Einsteinin, hänen auktoriteettinsa, ja 1960- luvun tähtitieteilijöiden, jotka luulivat, että taustasäteily vahvistaa punasiirtymän BB tulkinnan.

Molemmat tulkitaan toisin nykyään, ja laajeneminen on osoitettu näennäiseksi. Mahdotontahan se on muutenkin jo ennestään. Sellaisella tilalla, jossa on kaikki tila, ei laajeneminen tarkoita yhtään mitään. Eivätkä galaksit voi erkaantua toisistaan yli valonnopeudella.

Silti tiedeyhteisön enemmistö jatkaa kuin mitään muutosta ei tarvittaisi. Kyllä BB pitää hylätä, ja kyllä se pian tajutaan Webbin syvän taivaan kuvien takia. Nyt halveksitaan ja mollataan, mutta kyllä asenne muuttuu.

Anonyymi kirjoitti:

Kun esiinnyt kosmologian asiantuntijana, niin osaat varmaan sanoa, mikä seikka Cobe mittauksissa varmisteti sen, että säteily todella oli alkuräjähdyksen jälkihehkua, eikä esimerkiksi kaukaisten galaksien tuottamaa säteilyä.

Lue lisää

Ei se mitään varmistanut, se vaan tulkitaan kehäpäätelynä BB teorian mukaisesti, BB olettaen.

Tekoäly:

Esittele lyhyesti eri avaruuksia kuten de sitter

Eri avaruuksia kuten de Sitter ovat matemaattisia malleja, jotka kuvaavat aika-avaruuden rakennetta ja ominaisuuksia. Niitä voidaan käyttää fysiikan teorioissa, kuten yleisessä suhteellisuusteoriassa tai kvanttikenttäteoriassa, selittämään luonnon ilmiöitä ja testaamaan ennusteita. Tässä on lyhyt esittely joistakin tunnetuista avaruuksista:

• de Sitterin avaruus on aika-avaruus, jossa on positiivinen kaarevuus ja joka laajenee eksponentiaalisesti. Se on yksi mahdollinen malli inflaatiosta eli alkuräjähdyksen jälkeisestä nopeasta laajenemisesta. Se on myös yksi mahdollinen malli nykyisestä avaruuden kiihtyvästä laajenemisesta, joka johtuu pimeästä energiasta. https://yhteistyotilat.fi/wiki08/display/SYPLJULK/2.+Periaatetaso https://acadsci.fi/wp-content/uploads/2016/05/esitelmat_salo.pdf •

Minkowskin avaruus on aika-avaruus, jossa ei ole kaarevuutta ja joka on tasainen. Se on yksi mahdollinen malli erityisestä suhteellisuusteoriasta, joka kuvaa liikettä ja sähkömagneettisia ilmiöitä vakiossa valon nopeudessa. Se on myös hyvä likimääräinen malli paikallisesti pienillä alueilla, joissa kaarevuus on vähäistä. https://www.mv.helsinki.fi/home/iholopai/JohdDG.pdf

• Anti-de Sitterin avaruus on aika-avaruus, jossa on negatiivinen kaarevuus ja joka supistuu eksponentiaalisesti. Se on yksi mahdollinen malli kvanttigravitaatiosta eli painovoiman kuvaamisesta kvanttimekaniikan avulla. Se liittyy myös holograafiseen periaatteeseen, jonka mukaan korkeamman ulottuvuuden aika-avaruus voidaan kuvata alhaisemman ulottuvuuden kvanttikenttäteorialla. Nämä ovat vain joitakin esimerkkejä eri avaruuksista, joita matemaatikot ja fyysikot ovat kehittäneet ja tutkineet. On olemassa myös monia muita avaruuksia, jotka voivat olla yleistyksiä, yhdistelmiä tai erikoistapauksia näistä avaruuksista. Eri avaruuksilla voi olla erilaisia ominaisuuksia, kuten ulottuvuuksien määrä, symmetriat, topologia ja singulariteetit. Eri avaruuksien välillä voi olla myös yhteyksiä tai vastaavuuksia, jotka paljastavat niiden syvempiä yhtäläisyyksiä tai eroja.



Mm.
Jee
Niinn...

Mitä on "tyhjä tila", miten se muodostuu, onko sillä rakenne, onko se olevainen? Jos ei ole, tyhjää tilaa ei ole olemassa, vaan pelkkä aistivarainen illuusio siitä.

Anonyymi kirjoitti:

Mitä on "tyhjä tila", miten se muodostuu, onko sillä rakenne, onko se olevainen? Jos ei ole, tyhjää tilaa ei ole olemassa, vaan pelkkä aistivarainen illuusio siitä.

hanki sinäkin jokin ilmainen tekoäly.

tässä bing tekoäly:

Mitä on "tyhjä tila"

Tyhjä tila on käsite, jota voidaan tarkastella eri näkökulmista. Fysiikassa tyhjä tila voi viitata: • Ulkoavaruuteen, erityisesti universumin suhteellisen tyhjiin alueisiin, jotka ovat taivaankappaleiden ilmakehien ulkopuolella https://bing.com/search?q=What+is+'empty+space'+in+Finnish&form=SKPBOT. •

Tyhjiöön, tilavuuteen, joka on käytännössä tyhjä aineesta, niin että sen kaasupaine on paljon pienempi kuin ilmanpaine https://bing.com/search?q=What+is+'empty+space'+in+Finnish&form=SKPBOT. •

Vapaaseen tilaan, täydelliseen tyhjiöön klassisen fysiikan mallin mukaisesti https://bing.com/search?q=What+is+'empty+space'+in+Finnish&form=SKPBOT. • Tyhjiötilaan, täydelliseen tyhjiöön kvanttimekaanisen mallin mukaisesti https://bing.com/search?q=What+is+'empty+space'+in+Finnish&form=SKPBOT. Tässä mallissa tyhjä tila ei ole oikeastaan tyhjä, vaan sisältää kvanttikenttiä, jotka voivat luoda ja tuhota hiukkasia satunnaisesti https://en.wikipedia.org/wiki/Finnish_language. • Homogeeniseen yhtälöön matemaattisessa fysiikassa, joka voi vastata fyysistä teoriaa, joka on muotoiltu tyhjässä tilassa https://bing.com/search?q=What+is+'empty+space'+in+Finnish&form=SKPBOT. • Tyhjiöön, tyhjään tilaan https://bing.com/search?q=What+is+'empty+space'+in+Finnish&form=SKPBOT.

Niin
Jep

Joo
Joo

Anonyymi kirjoitti:

hanki sinäkin jokin ilmainen tekoäly.

tässä bing tekoäly:

Mitä on "tyhjä tila"

Tyhjä tila on käsite, jota voidaan tarkastella eri näkökulmista. Fysiikassa tyhjä tila voi viitata: • Ulkoavaruuteen, erityisesti universumin suhteellisen tyhjiin alueisiin, jotka ovat taivaankappaleiden ilmakehien ulkopuolella https://bing.com/search?q=What is 'empty space' in Finnish&form=SKPBOT. •

Tyhjiöön, tilavuuteen, joka on käytännössä tyhjä aineesta, niin että sen kaasupaine on paljon pienempi kuin ilmanpaine https://bing.com/search?q=What is 'empty space' in Finnish&form=SKPBOT. •

Vapaaseen tilaan, täydelliseen tyhjiöön klassisen fysiikan mallin mukaisesti https://bing.com/search?q=What is 'empty space' in Finnish&form=SKPBOT. • Tyhjiötilaan, täydelliseen tyhjiöön kvanttimekaanisen mallin mukaisesti https://bing.com/search?q=What is 'empty space' in Finnish&form=SKPBOT. Tässä mallissa tyhjä tila ei ole oikeastaan tyhjä, vaan sisältää kvanttikenttiä, jotka voivat luoda ja tuhota hiukkasia satunnaisesti https://en.wikipedia.org/wiki/Finnish_language. • Homogeeniseen yhtälöön matemaattisessa fysiikassa, joka voi vastata fyysistä teoriaa, joka on muotoiltu tyhjässä tilassa https://bing.com/search?q=What is 'empty space' in Finnish&form=SKPBOT. • Tyhjiöön, tyhjään tilaan https://bing.com/search?q=What is 'empty space' in Finnish&form=SKPBOT.

Niin
Jep

Joo
Joo

Lue lisää

Tekoäly ei ole kaikkein terävin muumi inkkaripenaalissa. Tuo selitys kuulostaa nimittäin amatöörimäiseltä sepustukselta, johon on kerätty liuta teoreettisia perusolettamuksia. Fakta on, että yksikään tiedemies ei ole koskaan löytänyt avaruutta, eikä ole tiedossa, mikä ja mitä se on. Hypoteeseja ja teorioita löytyy.

Anonyymi kirjoitti:

Tekoäly ei ole kaikkein terävin muumi inkkaripenaalissa. Tuo selitys kuulostaa nimittäin amatöörimäiseltä sepustukselta, johon on kerätty liuta teoreettisia perusolettamuksia. Fakta on, että yksikään tiedemies ei ole koskaan löytänyt avaruutta, eikä ole tiedossa, mikä ja mitä se on. Hypoteeseja ja teorioita löytyy.

Lue lisää

Tällä palstalla kirjoittaa usein kaveri joka kieltää ajan olemassaolon.

Nyt sinä epäilet avaruuden olemassaoloa.

Nyt tarvittaisiin vielä joku joka kieltää materian/ energian olemassaolon.

:-) 😃

Anonyymi kirjoitti:

Tekoäly ei ole kaikkein terävin muumi inkkaripenaalissa. Tuo selitys kuulostaa nimittäin amatöörimäiseltä sepustukselta, johon on kerätty liuta teoreettisia perusolettamuksia. Fakta on, että yksikään tiedemies ei ole koskaan löytänyt avaruutta, eikä ole tiedossa, mikä ja mitä se on. Hypoteeseja ja teorioita löytyy.

Lue lisää

Anon.
" Fakta on, että yksikään tiedemies ei ole koskaan löytänyt avaruutta, eikä ole tiedossa, mikä ja mitä se on."

En tiedä mistä etsit faktoja, mutta wikipedian tietotaso pitäisi riittää.

https://fi.wikipedia.org/wiki/Avaruus

Kuten huomaat, siinä on käytetty tähtitieteellistä määritelmää, mikä onkin
korrektia, koska astronomit ovat tekemisissä työkseen avaruuden kanssa.
Jos halutaan tehdä Marsalus, jonka pitäisi päästä ehjänä Marsiin, tekijöiden
on syytä tietää avaruuden olosuhteet, jotta alus osattaisiin tehdä kestäväksi
ja saada se osumaan sinne, minne on tarkoitus.

Todellinen avaruus on täynnä tähtirojua, harvakseltaan, mutta kyllä sinne
luotain mahtuu.

Fyysikot voivat pohtia ideaalista avaruutta, jossa ei ole tähtirojua, mutta ehkä
kenttiä, missä valo voisi liikkua.

Newton määritteli avaruuden tilaksi missä asiat ovat, tämä on hiukan
ongelmallista koska tila on rajattu jostakin kokonaisuudesta, siksi ihmiset
pohtivat missä raja on ja onko se aita vai muuri.

Parempi ajattelulinja on Leibniz-Mach-Einstein käsitykset avaruudesta.

Nyt vain hioutumaan penaalin terävämmäksi kynäksi.

R.

Anonyymi kirjoitti:

Tällä palstalla kirjoittaa usein kaveri joka kieltää ajan olemassaolon.

Nyt sinä epäilet avaruuden olemassaoloa.

Nyt tarvittaisiin vielä joku joka kieltää materian/ energian olemassaolon.

:-) 😃

Lue lisää

Tykkäät trollata? Kuka on väittänyt, ettei aikaa olemassa? Aika on 100% olemassa, mutta kysymys kuuluu, _millaisena_ ja _missä_, Se "aika", jolla käsitämme tapahtumien keston, on ihmisen luoma keino ymmärtää ja ilmaista asia, ja tämän lisäksi sitä käytetään mittaamiseen ja organisointiin. Aivan kuten käsitämme esimerkiksi pituuden ja käytämme sitä hyväksemme. Sitä "aikaa" ei kuitenkaan kukaan ole koskaan löytänyt universumista minään itsenäisenä, erillisenä, elementtinä tai voimana.

Kuka on sanonut ettei avaruutta ole tai epäillyt sen olemassaoloa? Kyse on tässäkin tapauksessa se, _mikä/millainen_ avaruus on. Ja fakta on, ettei yksikään tiedemies ei ole löytänyt avaruutta itseään, kuten ei ole löytänyt aikaakaan. Teorioita ja hypoteeseja on molemmista, mutta niiden väittäminen faktoiksi on joko tyhmyyttä tai sitten valehtelua.

Toisten näkemysten ja mielipiteiden vääristely ja siihen päälle joku naurettava oma keksimäsi sarkastinen loppukaneetti, jolla yrität saada kommenttini näyttämään typerältä, on tyypillistä trolleille. Voit toki aina osoittaa näkemykseni vääräksi: ota lapiollinen avaruutta ja aikaa ja esittele mulle niiden rakenteet yms. yksityiskohdat. Ja konkreettisesti, eikä mitään teoreettisia tai hypoteettisia selityksiä.

Anonyymi kirjoitti:

Anon.
" Fakta on, että yksikään tiedemies ei ole koskaan löytänyt avaruutta, eikä ole tiedossa, mikä ja mitä se on."

En tiedä mistä etsit faktoja, mutta wikipedian tietotaso pitäisi riittää.

https://fi.wikipedia.org/wiki/Avaruus

Kuten huomaat, siinä on käytetty tähtitieteellistä määritelmää, mikä onkin
korrektia, koska astronomit ovat tekemisissä työkseen avaruuden kanssa.
Jos halutaan tehdä Marsalus, jonka pitäisi päästä ehjänä Marsiin, tekijöiden
on syytä tietää avaruuden olosuhteet, jotta alus osattaisiin tehdä kestäväksi
ja saada se osumaan sinne, minne on tarkoitus.

Todellinen avaruus on täynnä tähtirojua, harvakseltaan, mutta kyllä sinne
luotain mahtuu.

Fyysikot voivat pohtia ideaalista avaruutta, jossa ei ole tähtirojua, mutta ehkä
kenttiä, missä valo voisi liikkua.

Newton määritteli avaruuden tilaksi missä asiat ovat, tämä on hiukan
ongelmallista koska tila on rajattu jostakin kokonaisuudesta, siksi ihmiset
pohtivat missä raja on ja onko se aita vai muuri.

Parempi ajattelulinja on Leibniz-Mach-Einstein käsitykset avaruudesta.

Nyt vain hioutumaan penaalin terävämmäksi kynäksi.

R.

Lue lisää

"En tiedä mistä etsit faktoja, mutta wikipedian tietotaso pitäisi riittää."

Kerro mulle, mikä on "tyhjiö". Miten se rakentuu, mikä sitä pitää koossa jne. Wikipiedian tietotaso ei sitä kerro.

"Todellinen avaruus on täynnä tähtirojua, harvakseltaan, mutta kyllä sinne
luotain mahtuu."

Kyllä, avaruudessa näemme paljon kaikenlaista, ympärillämme olevista esineistä kaukaisiin galakseihin. Mutta ei tämä kerro 'mitä avaruus on, mistä se rakentuu, miten se on syntynyt jne.'

"Newton määritteli avaruuden tilaksi missä asiat ovat..."

Me kaikki käsitämme avaruuden 'tilaksi'. Newtonkaan ei koskaan kertonut 'mitä avaruus on, miten se rakentuu' jne.

Jos avaruus on olemassa, sillä on olevaisuus ja olevaisuudella on jokin rakenne, sekä energiaa, jolla se pysyy olemassa, elää jne. Kukaan ei kuitenkaan ole tähän päivään mennessä käytännössä nähnyt avaruutta itseään minkäänlaisilla menetelmillä ja laitteilla, jonka vuoksi sitä kutsutaan mm. "tyhjiöksi". Meille avaruus on aistivarainen havainto; havaitsemme tilan (koemme liikettä ja näemme yksittäisiä esineitä yms. eri etäisyyksillä...), mutta emme näe sitä tilaa, avaruutta. Se on täysin näkymätön ja olematon.

Eli kun liikumme, näemme liikettä, näemme esineitä, näemme kaukaisuuteen, niin missä tämä tapahtuu? "Tyhjiössä"! Mikä ja mitä on tämä "tyhjiö"? Me tiedämme, mitä on kaasu, neste ja kiinteä aine. Mitä on "tyhjiö"?

Anonyymi kirjoitti:

Tykkäät trollata? Kuka on väittänyt, ettei aikaa olemassa? Aika on 100% olemassa, mutta kysymys kuuluu, _millaisena_ ja _missä_, Se "aika", jolla käsitämme tapahtumien keston, on ihmisen luoma keino ymmärtää ja ilmaista asia, ja tämän lisäksi sitä käytetään mittaamiseen ja organisointiin. Aivan kuten käsitämme esimerkiksi pituuden ja käytämme sitä hyväksemme. Sitä "aikaa" ei kuitenkaan kukaan ole koskaan löytänyt universumista minään itsenäisenä, erillisenä, elementtinä tai voimana.

Kuka on sanonut ettei avaruutta ole tai epäillyt sen olemassaoloa? Kyse on tässäkin tapauksessa se, _mikä/millainen_ avaruus on. Ja fakta on, ettei yksikään tiedemies ei ole löytänyt avaruutta itseään, kuten ei ole löytänyt aikaakaan. Teorioita ja hypoteeseja on molemmista, mutta niiden väittäminen faktoiksi on joko tyhmyyttä tai sitten valehtelua.

Toisten näkemysten ja mielipiteiden vääristely ja siihen päälle joku naurettava oma keksimäsi sarkastinen loppukaneetti, jolla yrität saada kommenttini näyttämään typerältä, on tyypillistä trolleille. Voit toki aina osoittaa näkemykseni vääräksi: ota lapiollinen avaruutta ja aikaa ja esittele mulle niiden rakenteet yms. yksityiskohdat. Ja konkreettisesti, eikä mitään teoreettisia tai hypoteettisia selityksiä.

Lue lisää

Anteeksi.

Ei ollut tarkoitus trollata.

Tekoäly:

kirjoita hurja teoria, jonka mukaan materiaa eikä energiaa ei ole olemassa.

Hurja teoria väittää, että materiaa ja energiaa ei ole olemassa sellaisena kuin me sen ymmärrämme. Tämän teorian mukaan todellisuus koostuu pelkästään tietoisuudesta ja mielen sisältämistä havainnoista.

Teorian mukaan kaikki, mitä koemme ja havaitsemme, on pelkästään tietoisuuden luomaa illuusiota. Materiaalinen maailma, ainehiukkaset ja energiavälitteiset vuorovaikutukset ovat vain havaintojamme, joita mieli luo. Ei ole olemassa erillisiä hiukkasia tai energiaa, vaan kaikki on osa tätä tietoisuuden virtaa.

Tässä teoriassa kaikki tapahtumat ja ilmiöt voitaisiin selittää puhtaasti tietoisuuden tasolla. Esimerkiksi fyysiset liikkeet ja vuorovaikutukset olisivat pelkästään tietoisuuden ilmenemismuotoja, eivätkä ne perustuisi mihinkään objektiiviseen materiaan tai energiaan.

Tämä teoria haastaa perinteisen tieteellisen näkemyksen maailmasta, mutta se herättää myös mielenkiintoisia kysymyksiä. Jos materiaa ja energiaa ei ole olemassa, miten selittäisimme fyysiset ilmiöt ja luonnonlait? Onko todellisuus pelkkää tietoisuuden luomaa illuusiota vai onko olemassa jotain syvempää, mitä emme vielä ymmärrä?

On tärkeää huomata, että tämä on vain yksi hurja teoria, joka haastaa vallitsevat käsitykset. Se ei välttämättä perustu tieteellisiin todisteisiin tai empiirisiin havaintoihin. Tällaiset teoriat voivat kuitenkin inspiroida uutta ajattelua ja edistää tieteen kehitystä.


Mmm
Nnn
Jee

Anonyymi kirjoitti:

"En tiedä mistä etsit faktoja, mutta wikipedian tietotaso pitäisi riittää."

Kerro mulle, mikä on "tyhjiö". Miten se rakentuu, mikä sitä pitää koossa jne. Wikipiedian tietotaso ei sitä kerro.

"Todellinen avaruus on täynnä tähtirojua, harvakseltaan, mutta kyllä sinne
luotain mahtuu."

Kyllä, avaruudessa näemme paljon kaikenlaista, ympärillämme olevista esineistä kaukaisiin galakseihin. Mutta ei tämä kerro 'mitä avaruus on, mistä se rakentuu, miten se on syntynyt jne.'

"Newton määritteli avaruuden tilaksi missä asiat ovat..."

Me kaikki käsitämme avaruuden 'tilaksi'. Newtonkaan ei koskaan kertonut 'mitä avaruus on, miten se rakentuu' jne.

Jos avaruus on olemassa, sillä on olevaisuus ja olevaisuudella on jokin rakenne, sekä energiaa, jolla se pysyy olemassa, elää jne. Kukaan ei kuitenkaan ole tähän päivään mennessä käytännössä nähnyt avaruutta itseään minkäänlaisilla menetelmillä ja laitteilla, jonka vuoksi sitä kutsutaan mm. "tyhjiöksi". Meille avaruus on aistivarainen havainto; havaitsemme tilan (koemme liikettä ja näemme yksittäisiä esineitä yms. eri etäisyyksillä...), mutta emme näe sitä tilaa, avaruutta. Se on täysin näkymätön ja olematon.

Eli kun liikumme, näemme liikettä, näemme esineitä, näemme kaukaisuuteen, niin missä tämä tapahtuu? "Tyhjiössä"! Mikä ja mitä on tämä "tyhjiö"? Me tiedämme, mitä on kaasu, neste ja kiinteä aine. Mitä on "tyhjiö"?

Lue lisää

Anon.
"Kerro mulle, mikä on "tyhjiö". Miten se rakentuu, mikä sitä pitää koossa jne.
Wikipiedian tietotaso ei sitä kerro."

En tiedä mikä määritelmä riittää sinulle, katso nyt sitten "tyhjiö" wikistä,
siellä on hakupolkuja syvempään tietoon.

"Me kaikki käsitämme avaruuden 'tilaksi'. Newtonkaan ei koskaan kertonut 'mitä
avaruus on, miten se rakentuu' jne. "

Ei pitäisi käsittää tilaksi, koska se on harhaan johtava ajatus.

Tila on helppo ymmärtää, mene tyhjään huoneeseen ja katsele mihin voit
sijoittaa huonekalut, telkkarin, taulut yms.
Avaruus ei kuitenkaan ole tila, sillä ei ole rajoitetun tilan piirteitä, et voi
sijoitella sinne tavaroita kuten huoneeseen.

Tilan voisi sanoa olevan hyvin rajoitettu tapaus avaruudesta.

Newton kertoi, miten hän ymmärtää avaruuden käyttäytyvän, Newton ei
tietenkään tiennyt sitä mitä me tiedämme.

"Kukaan ei kuitenkaan ole tähän päivään mennessä käytännössä nähnyt
avaruutta itseään minkäänlaisilla..."

Mitä on "avaruus itsessään"?
Filosofit käyttävät tuota ilmaisua, halutessaan todistaa aika outoja asioita.

Esim olet vamaan nähnyt paljon erilaisia autoja, siis autoyksilöitä,
sen Mossen, sen Fordin jne.
Mutta et ole nähnyt autoa itseään, koska sellaista ei tiellä liiku.

Meillä ihmisillä, ainakin aikuisilla, on auton käsite, yleinen käsitys autosta
joka eroaa kärryn käsityksestä.
Tämä on kätevää, ei tarvitse luetteloida tuntemiaan autoyksilöitä, vaan voi
puhua yleisesti vaikka Fordeista ja niiden ominaisuuksista.

Siispä, auton käsite on abstraktinen, yleinen käsitys/idea autosta.
Jonkun konkreettisen auton käsite on konkreettinen, koska se viittaa
konkreettiseen autoon.

Avaruuden ja ajankin käsite on korkean tason abstraktio, se on melkoinen
yleistys tavanomaisista kokemuksista, et saa otetta avaruudesta tai ajasta,
et voi kantaa sitä tai pilkkoa kirveellä pienemmäksi.

Tuo ei kuitenkaan merkitse että avaruus tai aika olisi vain käsite, vaan
nuo käsitteet ovat yleistetty, abstrahoitu joistakin havaituista kokemuksista,
tällöin voidaan sanoa, että avaruuskäsite viittaa spatiaalisten suhteiden
kokonaisuuteen ja aikakäsite viittaa temporaalisten suhteiden kokonaisuuteen.

Nämä ovat tietenkin olemassa, eivätkä ole pelkkää teoriaa.
Niitä ei näe silmin katsottaessa, vaan ne pitää käsittää/ymmärtää.

"Meille avaruus on aistivarainen havainto; havaitsemme tilan (koemme liikettä ja näemme yksittäisiä esineitä yms. eri etäisyyksillä...), mutta emme näe sitä tilaa, avaruutta. Se on täysin näkymätön ja olematon. "

Niin, sitä ei näy katsottaessa koska se on abstraktinen, mutta teet avaruutta
ja aikaa kun liikut muualle.

R.

B:
"Tyhjä tila on puhdasta potentiaalisuutta informaation muodossa jossa entropia on nolla."

Tila on kuin alue, mutta ensimmäinen kohta eli tyhjä potentiaalisuus viittaa johonkin, mitä määritellään yhdessä pisteessä, (siinä on jokin asia, jolla on potentiaalisuus jossain potentiaalissa, eli on näin monta määriteltyä asiaa). Entropia viittaa myös isompaan alueeseen. Jos alueissa on esim. pelkkää potentiaalisuutta, niin epätyhjä alue, jossa entropia on nolla, on puhdas myös eli statistisessa mielessä tasainen ja virheetön. Jos ei olla statistisessa mielessä epävarmoja kaikesta, niin mikään epäpuhtaus ei ole entropialtaan eri kuin nolla.

Puhatudessa ei ole välttämättä yhtään informaatiota, paitsi se, että asialla on yksi arvo. Jos lisäksi sanotaan, että arvo on aina tyhjä ja ei voi täyttyä, koska potentiaali pitää sen samassa arvossa, niin ei tarvitse informaatiota yhtään toistaiseksi. Useita asioita kerralla ja koko alueella voi vaatia paljon informaatiota verrattuna tähän nollatietoon.

B:
"Kaikki mahdolliset mittaukset ja havainnot edellyttävät että on jotain erilaista kuin tausta ja jokin johon sitä verrata (metrin mitta, kello)."

Kaikki oleva ja kaikki tapahtuva ei edellytä edellisessä sitä, että tausta on tyhjä tausta. Mutta havainnot ja tapahtumiset eivät edellytä, että systeemi on statistinen.

B:
"Se kaikki erilainen on sen potentiaalisuuden aktualisoitumista jossa olennaista on että vain yksi mahdollisuus siitä mahdollisuuksien kokoelmasta (joka on puhdasta informaatiota) voi aktualisoitua eli muuttua todelliseksi fysikaaliselta kannalta."

Fysiikassa ei ole erikseen puhtautta ja potentiaalia, ja myöhemmin olevaa mahdollisuutta. Sellaisia kaikkia voi pitää fysiikan mallin osina. Mitä voi puolustaa kritisoijia vastaan aina sillä, että jos puhdas potentiaali ennustaa jotain, niin sillä on oma paikkansa todellisuudessa.

Potentiaalin aktualisoiminen sillä tavalla, että aktualisoidaan samassa universumissa samassa alueessa jokin ei-aktualisoituneesta hetkestä toiseen aktualisotumisen hetkeen joksikin edellyttää, että jokin on ei-tyhjää. Potentiaalisuuden idea on kertoa kaksi eri potentiaalin arvoa, eli mitä potentiaali oli ennen aktualisoitumista ja mitä sen jälkeen. Silloin aktuaalisoituminen on jotain, minkä mittaajakin voisi päätellä aktualisoituneen. Kun sanotaan, että potentiaaleja oli kaksi eri arvoa, niin ajassa aiempi arvo on yleensä korkeampi, eikä ollut yhtä tyhjä, kuin mitä myöhempi potentiaali on.

Jos potentiaali on melkein aina yksi asia ja tyhjä, mutta kyseessä on statisinen idea, silloin statistinen fluktuaatio on määritelmältään välillä ei-tyhjää. Joten sellaiseet asiat eivät tosiaan ole 'samanlaisia' kuin äsken olleet tyhjät. Eivätkä statistisessa tapauksessa myöskään nollaentropisia.

Jos mahdollisuuksien kokoelma on statistisesti saavutettavissa jollain hetkellä ('voi olla että nyt on saavutettu tämä, tai voi olla että nyt on saavutettu tuo'), kyseessä on paljon entropiaa. Jos mahdollisuudet saavutetaan myöhemmin, kannattaa sanoa, että systeemin entropia kasvaa ajassa. Puhdas ei-statistinen potentiaali tyhjässä arvossa ei ole yleensä sellainen, jonka entropian voisi sanoa kasvavan ajassa. Tämä edellyttäisi mekanismia, joka tekee jotain tosi satunnaista tai jotain täsmällistä, joka vain lopettaa kyseisen tyhjästä potentiaalista puhumisen. Potentiaali tai tyhjässä potentiaalissa oleva asia ei ole silloin kertonut mitään, miksi jotain muuta kuin se on yhtäkkiä olemassa.

Mahdollisuuksien kokoelma, joka ei ole statistista, on jokin kehityksen kaari, tai täyisin teoreettinen viritelmä, missä sanotaan, että kehityksen kaari menee kaiken tämän mahdollisuuden ohi ja jättää ne toteuttamatta. Jos tämä kaari on sitäkin, että asia kehittyy potentiaalissa, niin potentiaali tai siinä oleminen ei ole se, mikä sisältää toisia mahdollisuuksia. Muuten kuin että jos olisi jotain muuta kuin tyhjää, niin kehityksen kaari menisi ainakin sen läpi, mitä on asian ja tyhjän välillä.

Mahdollisuuksien kokoelmat, jotka eivät kehityksen aikana näy, ovat viritelmiä, missä ei ole mitään informaatiota, mikä vaikuttaisi mihinkään kehittyvässä asiassa. Siksi oikeissa kehitysasioissa, mitään sellaista informaatiota ei määritellä, vaan tiedettävän määräksi voi kutsua kehittyviä muuttujia, jotka saisivat jonkin arvon näistä kuvitelluista mahdollisuuksista. Tai vielä oikeammin sanottuna informaatiosysteemi määrittelee sen, että on puhuttu statistisella tavalla, ja satunnaisesti annettu mahdollisuuksien kokoelma kaiken käyttöön.

1

Anonyymi kirjoitti:

B:
"Tyhjä tila on puhdasta potentiaalisuutta informaation muodossa jossa entropia on nolla."

Tila on kuin alue, mutta ensimmäinen kohta eli tyhjä potentiaalisuus viittaa johonkin, mitä määritellään yhdessä pisteessä, (siinä on jokin asia, jolla on potentiaalisuus jossain potentiaalissa, eli on näin monta määriteltyä asiaa). Entropia viittaa myös isompaan alueeseen. Jos alueissa on esim. pelkkää potentiaalisuutta, niin epätyhjä alue, jossa entropia on nolla, on puhdas myös eli statistisessa mielessä tasainen ja virheetön. Jos ei olla statistisessa mielessä epävarmoja kaikesta, niin mikään epäpuhtaus ei ole entropialtaan eri kuin nolla.

Puhatudessa ei ole välttämättä yhtään informaatiota, paitsi se, että asialla on yksi arvo. Jos lisäksi sanotaan, että arvo on aina tyhjä ja ei voi täyttyä, koska potentiaali pitää sen samassa arvossa, niin ei tarvitse informaatiota yhtään toistaiseksi. Useita asioita kerralla ja koko alueella voi vaatia paljon informaatiota verrattuna tähän nollatietoon.

B:
"Kaikki mahdolliset mittaukset ja havainnot edellyttävät että on jotain erilaista kuin tausta ja jokin johon sitä verrata (metrin mitta, kello)."

Kaikki oleva ja kaikki tapahtuva ei edellytä edellisessä sitä, että tausta on tyhjä tausta. Mutta havainnot ja tapahtumiset eivät edellytä, että systeemi on statistinen.

B:
"Se kaikki erilainen on sen potentiaalisuuden aktualisoitumista jossa olennaista on että vain yksi mahdollisuus siitä mahdollisuuksien kokoelmasta (joka on puhdasta informaatiota) voi aktualisoitua eli muuttua todelliseksi fysikaaliselta kannalta."

Fysiikassa ei ole erikseen puhtautta ja potentiaalia, ja myöhemmin olevaa mahdollisuutta. Sellaisia kaikkia voi pitää fysiikan mallin osina. Mitä voi puolustaa kritisoijia vastaan aina sillä, että jos puhdas potentiaali ennustaa jotain, niin sillä on oma paikkansa todellisuudessa.

Potentiaalin aktualisoiminen sillä tavalla, että aktualisoidaan samassa universumissa samassa alueessa jokin ei-aktualisoituneesta hetkestä toiseen aktualisotumisen hetkeen joksikin edellyttää, että jokin on ei-tyhjää. Potentiaalisuuden idea on kertoa kaksi eri potentiaalin arvoa, eli mitä potentiaali oli ennen aktualisoitumista ja mitä sen jälkeen. Silloin aktuaalisoituminen on jotain, minkä mittaajakin voisi päätellä aktualisoituneen. Kun sanotaan, että potentiaaleja oli kaksi eri arvoa, niin ajassa aiempi arvo on yleensä korkeampi, eikä ollut yhtä tyhjä, kuin mitä myöhempi potentiaali on.

Jos potentiaali on melkein aina yksi asia ja tyhjä, mutta kyseessä on statisinen idea, silloin statistinen fluktuaatio on määritelmältään välillä ei-tyhjää. Joten sellaiseet asiat eivät tosiaan ole 'samanlaisia' kuin äsken olleet tyhjät. Eivätkä statistisessa tapauksessa myöskään nollaentropisia.

Jos mahdollisuuksien kokoelma on statistisesti saavutettavissa jollain hetkellä ('voi olla että nyt on saavutettu tämä, tai voi olla että nyt on saavutettu tuo'), kyseessä on paljon entropiaa. Jos mahdollisuudet saavutetaan myöhemmin, kannattaa sanoa, että systeemin entropia kasvaa ajassa. Puhdas ei-statistinen potentiaali tyhjässä arvossa ei ole yleensä sellainen, jonka entropian voisi sanoa kasvavan ajassa. Tämä edellyttäisi mekanismia, joka tekee jotain tosi satunnaista tai jotain täsmällistä, joka vain lopettaa kyseisen tyhjästä potentiaalista puhumisen. Potentiaali tai tyhjässä potentiaalissa oleva asia ei ole silloin kertonut mitään, miksi jotain muuta kuin se on yhtäkkiä olemassa.

Mahdollisuuksien kokoelma, joka ei ole statistista, on jokin kehityksen kaari, tai täyisin teoreettinen viritelmä, missä sanotaan, että kehityksen kaari menee kaiken tämän mahdollisuuden ohi ja jättää ne toteuttamatta. Jos tämä kaari on sitäkin, että asia kehittyy potentiaalissa, niin potentiaali tai siinä oleminen ei ole se, mikä sisältää toisia mahdollisuuksia. Muuten kuin että jos olisi jotain muuta kuin tyhjää, niin kehityksen kaari menisi ainakin sen läpi, mitä on asian ja tyhjän välillä.

Mahdollisuuksien kokoelmat, jotka eivät kehityksen aikana näy, ovat viritelmiä, missä ei ole mitään informaatiota, mikä vaikuttaisi mihinkään kehittyvässä asiassa. Siksi oikeissa kehitysasioissa, mitään sellaista informaatiota ei määritellä, vaan tiedettävän määräksi voi kutsua kehittyviä muuttujia, jotka saisivat jonkin arvon näistä kuvitelluista mahdollisuuksista. Tai vielä oikeammin sanottuna informaatiosysteemi määrittelee sen, että on puhuttu statistisella tavalla, ja satunnaisesti annettu mahdollisuuksien kokoelma kaiken käyttöön.

1

Lue lisää

Jos sanoo, että esim. esineen paino voi olla 1 gramma, 2 grammaa ... tai 10 ^58 grammaa, tai negatiivinen gramma, niin tämän voi ajatella olevan puhdas mahdollisuuden kirjo. Mutta se vaikuttaisi asiohin vain joissakin statisisissa teorioissa, joissa satunnainen negatiivinen gramma tuottaa tulevaisuudessa maailmanlopun tms.. Jos ajattelee vain esineen kehityksen kaarta, niin tällaiset esineelle kuvitellut mahdollisuudet eivät ole kaikki tieteellisiä samassa merkityksessä, vaan kun niillä ei tehdä mitään, ne voivat alkaa tuntua tyhmältä matemaattiselta kikkailulta.

Tilastollisissa mahdollisuuksissa ei ole mitään tarvetta millekään potentiaalille, vaan siinä voidaan kertoa, mitä mahdollisuudet milloinkin ovat. Jos mitään mahdollisuutta ei alussa ole ja myöhemmin on, niin mukamas sen 'syyn' ja nimenomaan tämän odottelun ajan ja sen muodostamien erillaisuuksien selittämiseen voi tarvita jotain tai olla tarvitsematta.

B:
"Aika ja avaruus syntyvät kun se tyhjä tila erilaistuu eli sinne syntyy jotain mikä poikkeaa homogeenisesta taustasta."

Näin ei ole pakko olla, koska kun alkaa tekemään ajan ja avaruuden syntyä, voi esittää mitä tahansa mahdollisuuksien kirjoja, mitä näitä kahta ennen oli. Homogeeninen tausta ennen niitä on vain yksi mahdollisuuksista.

Jos ei kiinnosta, mitä tapahtuu potentiaaleissa, tai ei kiinnosta, että asiat menevät potentiaaleissa alas päin, koska se on potentiaalin määritelmä. Ja jos ei kiinnosta mitä tapahtuu entropioissa ja tyhjyyksissä, jotka ovat yllämainitun kaltaisia, niin voi tehdä myös teorian, joka ei ole minkään yllä korjaamani kaltainen, voi tehdä mielummin jotain, missä lukee 'hetkellä yksi ei ole mitään tai ei ole mitään väliä mitä on, mutta seuraavalla hetkellä, joka ei tarkoita ajanhetkeä, on aika ja avaruus'. Tällaisen sanomisella ei ole mitään vaikutusta mihinkään ottaen huomioon millaisessa vaiheessa se on sanottu, eikä sitä voi varmistaa vaikka olisi siellä seuraavaksi paikalla. Tällaisen asian näkemisessä olisi kätevää, jos aika ja avaruus lakkaisivat olemasta pienillä alueilla ja siitä tulisi mitattavia eroja alueiden välille.

Ajan ja avaruuden tekemisessä alusta asti voi olla kiinnostavaa jokin aihe kuten ajan ja avaruuden entropia, joka pitää aloittaa täsmälleen samalla luvulla entropiaa, kuin on tällä jälkimmäisellä hetkellä. Mutta silloin oletettavasti sitoudut kaikkiin entropian määritelmiin, ja joudut kirjoittamaan alun juuri sillä tavalla kuin muut käskevät. Muutoin voi sanoa taas, että 'entropian avaruus ja aika kohta tulee mistä tahansa entropiasta, jolla on tai ei ole mitään määritelmää aiemmassa'.

B:
"Aika ja avaruus vastaavasti lakkaavat olemasta jos se kaikki erilaistunut palautuu takaisin siihen alkup. homogeeniseeen alkutilaansa."

Tämä on ennuste. Siinä määritellään, millainen aika ja avaruus voivat lakata olemasta. Ja ennen häviämistä, joudut käyttämään avaruuden ja ajan sääntöjä nykyisessä hetkessä, voidaksesi tehdä niistä katoavan tyypin.Jos ei ole mitään sääntöä, millainen avaruuden pitää olla kadotakseen, niin miksi oli mitään sääntöä millainen sen piti olla syntyessään, ja siitä taaemmas, miksi oli mitään sääntöä alussa olleelle hetkelle? Ja jos taas ei ole mitään sääntöä avaruudelle nykyhetkessä, niin se aiempi hetki ei ole koskaan päättynyt ja se voidaan mitata nykyhetkessä esim. ekstrapoloimalla nykyisestä aiempaan. Voit erikseen selittää, että ekstrapolointi on vaikeampi kuin mikään ekstrapolointi koskaan, koska sen muoto katkeaa tunnistamattomaksi tärkeällä hetkellä, mutta teoriassa olet edelleen sitä mieltä, että hetket ovat tosiasiassa yhtä ja samaa, ja jokin malli on lopulta olemassa, vaikka sitä ei mitata. Äskeinen ei kuitenkaan ole aina merkityksellistä kaikille tekijöille, koska yleensä, kun tehdään tutuilla menetelmillä teoria ajan ja avaruuden syntymästä, niin siinä rakennetaan malli siten, että niiden syntymän teoria sisältää nykyiset avaruuden kehittämisen säännöt. Ekstrapolointi ei ole mahdollista johtuen esim. siitä, että teoria on statistisen kaltainen, eikä yhden universumin tapauksesta johdeta kaikkia tapauksia koskevia statistisia painotuksia.

B:
"Kvanttifysiikan taso viittaa potentiaalisuuteen jo sillä perusteella että se mallinnetaan aaltofunktion kautta joka ei käsittele fysikaalisia aaltoja vaan todennäköisyysaaltoja."

Luen sen niin kuin olisit sanonut mahdollisuuksien kokoelman antama mahdollisuus.

Ei QM viittaa siihen silti yhtään enempää kuin klassinen tilastotiede. Jos äskeisessä ajattelee, että ajat ja avaruudet ovat kuin kuumia pisteitä kiehuvassa vedessä, niin jokainen pisteen kuumuus on mahdollisuuksien kokoelmasta, joka toimii aina välillä kunnes varmaan katoaa.

Tarkoittaako lauseesi myös sitä, että QM:stä ekstrapoloidaan ajan ja avaruuden synty?

Tarkoittaako fysikaalinen aalto aaltoa, joka on Q-eetterissä?

2

Anonyymi kirjoitti:

Jos sanoo, että esim. esineen paino voi olla 1 gramma, 2 grammaa ... tai 10 ^58 grammaa, tai negatiivinen gramma, niin tämän voi ajatella olevan puhdas mahdollisuuden kirjo. Mutta se vaikuttaisi asiohin vain joissakin statisisissa teorioissa, joissa satunnainen negatiivinen gramma tuottaa tulevaisuudessa maailmanlopun tms.. Jos ajattelee vain esineen kehityksen kaarta, niin tällaiset esineelle kuvitellut mahdollisuudet eivät ole kaikki tieteellisiä samassa merkityksessä, vaan kun niillä ei tehdä mitään, ne voivat alkaa tuntua tyhmältä matemaattiselta kikkailulta.

Tilastollisissa mahdollisuuksissa ei ole mitään tarvetta millekään potentiaalille, vaan siinä voidaan kertoa, mitä mahdollisuudet milloinkin ovat. Jos mitään mahdollisuutta ei alussa ole ja myöhemmin on, niin mukamas sen 'syyn' ja nimenomaan tämän odottelun ajan ja sen muodostamien erillaisuuksien selittämiseen voi tarvita jotain tai olla tarvitsematta.

B:
"Aika ja avaruus syntyvät kun se tyhjä tila erilaistuu eli sinne syntyy jotain mikä poikkeaa homogeenisesta taustasta."

Näin ei ole pakko olla, koska kun alkaa tekemään ajan ja avaruuden syntyä, voi esittää mitä tahansa mahdollisuuksien kirjoja, mitä näitä kahta ennen oli. Homogeeninen tausta ennen niitä on vain yksi mahdollisuuksista.

Jos ei kiinnosta, mitä tapahtuu potentiaaleissa, tai ei kiinnosta, että asiat menevät potentiaaleissa alas päin, koska se on potentiaalin määritelmä. Ja jos ei kiinnosta mitä tapahtuu entropioissa ja tyhjyyksissä, jotka ovat yllämainitun kaltaisia, niin voi tehdä myös teorian, joka ei ole minkään yllä korjaamani kaltainen, voi tehdä mielummin jotain, missä lukee 'hetkellä yksi ei ole mitään tai ei ole mitään väliä mitä on, mutta seuraavalla hetkellä, joka ei tarkoita ajanhetkeä, on aika ja avaruus'. Tällaisen sanomisella ei ole mitään vaikutusta mihinkään ottaen huomioon millaisessa vaiheessa se on sanottu, eikä sitä voi varmistaa vaikka olisi siellä seuraavaksi paikalla. Tällaisen asian näkemisessä olisi kätevää, jos aika ja avaruus lakkaisivat olemasta pienillä alueilla ja siitä tulisi mitattavia eroja alueiden välille.

Ajan ja avaruuden tekemisessä alusta asti voi olla kiinnostavaa jokin aihe kuten ajan ja avaruuden entropia, joka pitää aloittaa täsmälleen samalla luvulla entropiaa, kuin on tällä jälkimmäisellä hetkellä. Mutta silloin oletettavasti sitoudut kaikkiin entropian määritelmiin, ja joudut kirjoittamaan alun juuri sillä tavalla kuin muut käskevät. Muutoin voi sanoa taas, että 'entropian avaruus ja aika kohta tulee mistä tahansa entropiasta, jolla on tai ei ole mitään määritelmää aiemmassa'.

B:
"Aika ja avaruus vastaavasti lakkaavat olemasta jos se kaikki erilaistunut palautuu takaisin siihen alkup. homogeeniseeen alkutilaansa."

Tämä on ennuste. Siinä määritellään, millainen aika ja avaruus voivat lakata olemasta. Ja ennen häviämistä, joudut käyttämään avaruuden ja ajan sääntöjä nykyisessä hetkessä, voidaksesi tehdä niistä katoavan tyypin.Jos ei ole mitään sääntöä, millainen avaruuden pitää olla kadotakseen, niin miksi oli mitään sääntöä millainen sen piti olla syntyessään, ja siitä taaemmas, miksi oli mitään sääntöä alussa olleelle hetkelle? Ja jos taas ei ole mitään sääntöä avaruudelle nykyhetkessä, niin se aiempi hetki ei ole koskaan päättynyt ja se voidaan mitata nykyhetkessä esim. ekstrapoloimalla nykyisestä aiempaan. Voit erikseen selittää, että ekstrapolointi on vaikeampi kuin mikään ekstrapolointi koskaan, koska sen muoto katkeaa tunnistamattomaksi tärkeällä hetkellä, mutta teoriassa olet edelleen sitä mieltä, että hetket ovat tosiasiassa yhtä ja samaa, ja jokin malli on lopulta olemassa, vaikka sitä ei mitata. Äskeinen ei kuitenkaan ole aina merkityksellistä kaikille tekijöille, koska yleensä, kun tehdään tutuilla menetelmillä teoria ajan ja avaruuden syntymästä, niin siinä rakennetaan malli siten, että niiden syntymän teoria sisältää nykyiset avaruuden kehittämisen säännöt. Ekstrapolointi ei ole mahdollista johtuen esim. siitä, että teoria on statistisen kaltainen, eikä yhden universumin tapauksesta johdeta kaikkia tapauksia koskevia statistisia painotuksia.

B:
"Kvanttifysiikan taso viittaa potentiaalisuuteen jo sillä perusteella että se mallinnetaan aaltofunktion kautta joka ei käsittele fysikaalisia aaltoja vaan todennäköisyysaaltoja."

Luen sen niin kuin olisit sanonut mahdollisuuksien kokoelman antama mahdollisuus.

Ei QM viittaa siihen silti yhtään enempää kuin klassinen tilastotiede. Jos äskeisessä ajattelee, että ajat ja avaruudet ovat kuin kuumia pisteitä kiehuvassa vedessä, niin jokainen pisteen kuumuus on mahdollisuuksien kokoelmasta, joka toimii aina välillä kunnes varmaan katoaa.

Tarkoittaako lauseesi myös sitä, että QM:stä ekstrapoloidaan ajan ja avaruuden synty?

Tarkoittaako fysikaalinen aalto aaltoa, joka on Q-eetterissä?

2

Lue lisää

B:
"Se mitä kutsutaan dekoherenssiksi on sen potentiaalisuuden aktualisoitumista vain yhdeksi mahdollisuudeksi eli sellaiseksi makromaailmaksi jonka voimme kokea ja mitata."

Alusta asti näytti siltä, että myös aika-avaruuksia otetaan tämä yksi määrä. Aaltofunktio ja yksi iso dekoherenssi sille, on siis varmaan hyvä malli alussa oleville molemmille hetkille? Tällöin et tarvitse mihinkään potentiaalia, joka sisältyisi mekaanisiin lakeihin, joka kertoo onko aaltofunktion muututtava ja mukauduttava johonkin tiettyyn muotoon. Tai oikeastaan saat siitä vain mahdollisuudet, mutta koska kukaan ei tiedä, miten dekoherenssi tehdään, niin et välttämättä hyödy kauheasti siitä, että on myös potentiaali. Voi kuitenkin olla, että joudut lopulta dekoherenssia tehdäksesi turvautumaan aaltofunktioon tai funktioihin, missä potentiaali muokauttaa niitä siihen, että dekoherenssi voisi olla.

Tyhjä tila ei ole sama asia kuin aaltofunktio, jolla on kaikkia mahdollisuuksia. Tai jos on, niin tyhjyyden määritelmä on jotain muuta kuin jotain, missä mitään ei ole mahdollistunut. Kyseinen määritelmä on se, että asia on matalimmassa arvossa potentiaaliaan. Tämä on helpompi nähdä siten, että sovitaan olevan kaksi sellaista mainitsemaasi tyhjää tilaa, joista vain toisen tulevaisuudessa on aika-avaruus, ja toinen voi olla mitä tahansa, mitä nämä tyhjät tilat muutoin ovat. Lisäksi tästä lähtien ne eivät ole tyhjiä potentiaalienergian merkityksessä. Jos meidän tyhjä tilamme on yksi aika-avaruus vain sillä ehdolla, että se antaa esim. sadan aika-avaruuden verran energiaa toiselle tilalle, niin silloin meitä ennen ei ollut tyhjää tilaa, vaan olemme tyhjässä tilassa nyt (tilassa ei lasketa, mitä siitä energiasta voi tulla omissa potentiaaleissaan).

Aaltofunktio, jolla on vähän mahdollisuuksia, joista esim. puuttuu aika-avaruus-mahdollisuus, mutta missä on mahdollisuus 'muuhun' on mahdollisesti energiassa matalampi ja tyhjempi, kuin aika-avaruuden sisältämä aaltofunktio. Tällöin pitää täyttää meidän tilaamme jostain, jotta sen aika-avaruuden tekemisen todennäköisyys kasvaa. Täytön sijaan sinne voidaan myös fluktuoida, ja kysessä voi olla erilaisia identtisiä tyhjyyksiä tai valetyhjyyksiä, jotka tarkemmin kuvaavat energia-eroja eri aaltofunktion tilojen välillä. Energian lisääminen on kuitenkin ainoa tapa pitää aiempaa tilaa enemmän tyhjänä kuin nykyistä, ja tämä voi myös selittää maailmanlopun, koska alempaan potentiaaliin palaaminen on QM:ssä yleensä vääjäämätöntä.

B:
"Esim. kaikki mainonta ja propaganda perustuu siihen ja osoittaa samalla myös sen että ehdottoman ja absoluuttisen alkeishiukkasiin redusoituvan determinismin oletus on ..."

Sanotko että 'mainonta... osoittaa... että... oletus on järjetön'?

B:
"... tutkimukset joissa kyettiin intention avulla manipuloimaan erilaisten satunnaisesti käyttäytyvien systeemien todennäköisyysjakaumia ..."

Nämä eivät olleet QM-jakaumia, vaan mitä hyvänsä? Periaatteessa satunnaisesti käyttäytyvää systeemiä ei ole olemassa (ja QM olisi satunnaisuudessa puhtain), ja jos joku osoittaa manipuloivansa satunnaisia systeemejä, se kertoo vain siitä, että on olemassa pelkkää determinismiä. Tai vähintään se on determinististä, että yksi satunnaisuus muuttuu toiseksi satunnaisuudeksi. Jos ensin kolikoista jää pystyyn 1 %, ja sitten kun niitä heitetään patjojen väliin, ja pystyyn jää 99 %, tämä on kolikkodeterminismiä.

B:
"oletus järjetön koska se tarkoittaisi että kaikki syysseuraukset johtuisivat kuvitellusta alkuräjähdyksestä ilman että mitään aidosti uutta ja vahvaa emergenssiä voisi olla mikä voi olla tietysti esim. liiaksi matematiikkaan addiktoituneille junttifyysikoille mieluinen ajatus. :D"

Onko jokin mikä osoittaa jotain, ja onko jokin syy, miksi jokin on järjetön. Ja miksi asian osoittaminen A:ksi ei tee järjetöntä siitä, että se on B? Tai jos on oikeasti järjetöntä, että asia on B, niin miksi se olisi B?

Ylläolevassa tekstissä olet keksinyt uuden alkuräjähdyksen, jonka voi lisätä deterministiseen tapahtumaketjuun. Oliko se järkevää tai osoittamassa jotain? Jos ajalla ja avaruudella ei olisi koskaan ollut keksittyä syytä, niitä ei olisi voitu ajatella muuten kuin valmiiksi annettuina.

Determinismissä syyseuraukset voivat viedä mihin aikaan ja tilanteeseen tahansa. Mikä lauseessa silloin enää on oletetusti jotain väärää? Koska lopussa sanot, vain että kun emergenssiä ei sano olevan, niin silloin ei voi olla emergenssiä? Mikä alkuräjähdyksen jälkeinen asia on sinusta eniten aidosti uutta? Jos se on esim. maailmanloppu, niin se ei ole enää emergenssiä sen jälkeen, kun sinä annoit meille mallin, joka tekee aika-avaruuksia tyhjästä. Jos sen tekee tietyllä tavalla, ja sillä tavalla varsinkin, kun mainitsin yhdessä kohtaa.
...

3

Anonyymi kirjoitti:

B:
"Se mitä kutsutaan dekoherenssiksi on sen potentiaalisuuden aktualisoitumista vain yhdeksi mahdollisuudeksi eli sellaiseksi makromaailmaksi jonka voimme kokea ja mitata."

Alusta asti näytti siltä, että myös aika-avaruuksia otetaan tämä yksi määrä. Aaltofunktio ja yksi iso dekoherenssi sille, on siis varmaan hyvä malli alussa oleville molemmille hetkille? Tällöin et tarvitse mihinkään potentiaalia, joka sisältyisi mekaanisiin lakeihin, joka kertoo onko aaltofunktion muututtava ja mukauduttava johonkin tiettyyn muotoon. Tai oikeastaan saat siitä vain mahdollisuudet, mutta koska kukaan ei tiedä, miten dekoherenssi tehdään, niin et välttämättä hyödy kauheasti siitä, että on myös potentiaali. Voi kuitenkin olla, että joudut lopulta dekoherenssia tehdäksesi turvautumaan aaltofunktioon tai funktioihin, missä potentiaali muokauttaa niitä siihen, että dekoherenssi voisi olla.

Tyhjä tila ei ole sama asia kuin aaltofunktio, jolla on kaikkia mahdollisuuksia. Tai jos on, niin tyhjyyden määritelmä on jotain muuta kuin jotain, missä mitään ei ole mahdollistunut. Kyseinen määritelmä on se, että asia on matalimmassa arvossa potentiaaliaan. Tämä on helpompi nähdä siten, että sovitaan olevan kaksi sellaista mainitsemaasi tyhjää tilaa, joista vain toisen tulevaisuudessa on aika-avaruus, ja toinen voi olla mitä tahansa, mitä nämä tyhjät tilat muutoin ovat. Lisäksi tästä lähtien ne eivät ole tyhjiä potentiaalienergian merkityksessä. Jos meidän tyhjä tilamme on yksi aika-avaruus vain sillä ehdolla, että se antaa esim. sadan aika-avaruuden verran energiaa toiselle tilalle, niin silloin meitä ennen ei ollut tyhjää tilaa, vaan olemme tyhjässä tilassa nyt (tilassa ei lasketa, mitä siitä energiasta voi tulla omissa potentiaaleissaan).

Aaltofunktio, jolla on vähän mahdollisuuksia, joista esim. puuttuu aika-avaruus-mahdollisuus, mutta missä on mahdollisuus 'muuhun' on mahdollisesti energiassa matalampi ja tyhjempi, kuin aika-avaruuden sisältämä aaltofunktio. Tällöin pitää täyttää meidän tilaamme jostain, jotta sen aika-avaruuden tekemisen todennäköisyys kasvaa. Täytön sijaan sinne voidaan myös fluktuoida, ja kysessä voi olla erilaisia identtisiä tyhjyyksiä tai valetyhjyyksiä, jotka tarkemmin kuvaavat energia-eroja eri aaltofunktion tilojen välillä. Energian lisääminen on kuitenkin ainoa tapa pitää aiempaa tilaa enemmän tyhjänä kuin nykyistä, ja tämä voi myös selittää maailmanlopun, koska alempaan potentiaaliin palaaminen on QM:ssä yleensä vääjäämätöntä.

B:
"Esim. kaikki mainonta ja propaganda perustuu siihen ja osoittaa samalla myös sen että ehdottoman ja absoluuttisen alkeishiukkasiin redusoituvan determinismin oletus on ..."

Sanotko että 'mainonta... osoittaa... että... oletus on järjetön'?

B:
"... tutkimukset joissa kyettiin intention avulla manipuloimaan erilaisten satunnaisesti käyttäytyvien systeemien todennäköisyysjakaumia ..."

Nämä eivät olleet QM-jakaumia, vaan mitä hyvänsä? Periaatteessa satunnaisesti käyttäytyvää systeemiä ei ole olemassa (ja QM olisi satunnaisuudessa puhtain), ja jos joku osoittaa manipuloivansa satunnaisia systeemejä, se kertoo vain siitä, että on olemassa pelkkää determinismiä. Tai vähintään se on determinististä, että yksi satunnaisuus muuttuu toiseksi satunnaisuudeksi. Jos ensin kolikoista jää pystyyn 1 %, ja sitten kun niitä heitetään patjojen väliin, ja pystyyn jää 99 %, tämä on kolikkodeterminismiä.

B:
"oletus järjetön koska se tarkoittaisi että kaikki syysseuraukset johtuisivat kuvitellusta alkuräjähdyksestä ilman että mitään aidosti uutta ja vahvaa emergenssiä voisi olla mikä voi olla tietysti esim. liiaksi matematiikkaan addiktoituneille junttifyysikoille mieluinen ajatus. :D"

Onko jokin mikä osoittaa jotain, ja onko jokin syy, miksi jokin on järjetön. Ja miksi asian osoittaminen A:ksi ei tee järjetöntä siitä, että se on B? Tai jos on oikeasti järjetöntä, että asia on B, niin miksi se olisi B?

Ylläolevassa tekstissä olet keksinyt uuden alkuräjähdyksen, jonka voi lisätä deterministiseen tapahtumaketjuun. Oliko se järkevää tai osoittamassa jotain? Jos ajalla ja avaruudella ei olisi koskaan ollut keksittyä syytä, niitä ei olisi voitu ajatella muuten kuin valmiiksi annettuina.

Determinismissä syyseuraukset voivat viedä mihin aikaan ja tilanteeseen tahansa. Mikä lauseessa silloin enää on oletetusti jotain väärää? Koska lopussa sanot, vain että kun emergenssiä ei sano olevan, niin silloin ei voi olla emergenssiä? Mikä alkuräjähdyksen jälkeinen asia on sinusta eniten aidosti uutta? Jos se on esim. maailmanloppu, niin se ei ole enää emergenssiä sen jälkeen, kun sinä annoit meille mallin, joka tekee aika-avaruuksia tyhjästä. Jos sen tekee tietyllä tavalla, ja sillä tavalla varsinkin, kun mainitsin yhdessä kohtaa.
...

3

Lue lisää

Mainitsin kuitenkin myös parhaan tavan tehdä kyseinen asia emergentisti, kun sanoin että sanoo sen olevan aivan sama, miten sen tekee. Emergenssi joka ei päde aika-avaruuden ollessa olemassa, ei kuitenkaan kai merkitse paljon. Tämä asioiden päteminen ennen alkua ja sen jälkeen samalla tavalla on huom. yksi tapa tutkia, onko kyseessä lopulta emergenssi sillä hetkellä. Varsinkin jos ajattelit mainostajien vaikuttavan siihen maailmanloppuun ja alkuun.

B:
"nimenomaan tietoisuus ja varsinkin intentio voi ainakin joissain tilanteissa ja varsinkin koherentin joukkointention muodossa muokata todellisuutta sen intention mukaiseksi."

Alkeishiukkaset muokkaavat aina jotain jonkin muotoiseksi ja sanot sitä determinismiksi jne.. Miksei se, että 'nimenomaan' tietoisuus muokkaa asiaa, joka on alkeishiukkasen tasolla oleva todennäköisyys, olisi sanottavasti determinismiä jne.?

Toisaalta, jos ei voi jostain nähdä, että tietoisuus ei redusoidu alkeishiukkasiin, tai että alkeihiukkaset muokkaavat tietoisuutta, niin tämä tietoisuus muokkaajana ei ole nimenomainen muokkaaja. Ja kyseinen nimenomaisuus on vain olettettua, jolloin on olemassa vain oletus, jonka mukaan toiset oletukset ovat järjettömiä. Voitko kuitenkin lopettaa järjettömyys-sanan käytön silloin, kun kyseessä on vain ollut toteamus, että nämä asiat ovat toistensa loogisia vastakohtia, ja käyttää sitä vain silloin, kun toiset ovat epäloogisia tms. tai korkeintaan jos jokin asia on varmaa, ja sen vastakohta varmasti ei päde.

B:
"Tämäkin on tietysti taas spekulaatiota vaikka minusta siinä on enemmän järkeä kuin nykyisessä kosmologian standardimallissa ja teoreettisessa fysiikassa jossa postuloidaan aina vaan lisää uusia entiteettejä paikkaamaan olemassaolevia malleja."

Teit ehkä samanlaisen paikkauksen viestisi aikana (vaikka lukija ei asioiden yhteyksistä suurta varmuutta saa), koska on kuin olisit paikannut tänä aikana käytyä tietoisuuskeskustelua sillä, että teet aika-avaruutta edeltävän hetken.

4

Anonyymi kirjoitti:

B:
"Tyhjä tila on puhdasta potentiaalisuutta informaation muodossa jossa entropia on nolla."

Tila on kuin alue, mutta ensimmäinen kohta eli tyhjä potentiaalisuus viittaa johonkin, mitä määritellään yhdessä pisteessä, (siinä on jokin asia, jolla on potentiaalisuus jossain potentiaalissa, eli on näin monta määriteltyä asiaa). Entropia viittaa myös isompaan alueeseen. Jos alueissa on esim. pelkkää potentiaalisuutta, niin epätyhjä alue, jossa entropia on nolla, on puhdas myös eli statistisessa mielessä tasainen ja virheetön. Jos ei olla statistisessa mielessä epävarmoja kaikesta, niin mikään epäpuhtaus ei ole entropialtaan eri kuin nolla.

Puhatudessa ei ole välttämättä yhtään informaatiota, paitsi se, että asialla on yksi arvo. Jos lisäksi sanotaan, että arvo on aina tyhjä ja ei voi täyttyä, koska potentiaali pitää sen samassa arvossa, niin ei tarvitse informaatiota yhtään toistaiseksi. Useita asioita kerralla ja koko alueella voi vaatia paljon informaatiota verrattuna tähän nollatietoon.

B:
"Kaikki mahdolliset mittaukset ja havainnot edellyttävät että on jotain erilaista kuin tausta ja jokin johon sitä verrata (metrin mitta, kello)."

Kaikki oleva ja kaikki tapahtuva ei edellytä edellisessä sitä, että tausta on tyhjä tausta. Mutta havainnot ja tapahtumiset eivät edellytä, että systeemi on statistinen.

B:
"Se kaikki erilainen on sen potentiaalisuuden aktualisoitumista jossa olennaista on että vain yksi mahdollisuus siitä mahdollisuuksien kokoelmasta (joka on puhdasta informaatiota) voi aktualisoitua eli muuttua todelliseksi fysikaaliselta kannalta."

Fysiikassa ei ole erikseen puhtautta ja potentiaalia, ja myöhemmin olevaa mahdollisuutta. Sellaisia kaikkia voi pitää fysiikan mallin osina. Mitä voi puolustaa kritisoijia vastaan aina sillä, että jos puhdas potentiaali ennustaa jotain, niin sillä on oma paikkansa todellisuudessa.

Potentiaalin aktualisoiminen sillä tavalla, että aktualisoidaan samassa universumissa samassa alueessa jokin ei-aktualisoituneesta hetkestä toiseen aktualisotumisen hetkeen joksikin edellyttää, että jokin on ei-tyhjää. Potentiaalisuuden idea on kertoa kaksi eri potentiaalin arvoa, eli mitä potentiaali oli ennen aktualisoitumista ja mitä sen jälkeen. Silloin aktuaalisoituminen on jotain, minkä mittaajakin voisi päätellä aktualisoituneen. Kun sanotaan, että potentiaaleja oli kaksi eri arvoa, niin ajassa aiempi arvo on yleensä korkeampi, eikä ollut yhtä tyhjä, kuin mitä myöhempi potentiaali on.

Jos potentiaali on melkein aina yksi asia ja tyhjä, mutta kyseessä on statisinen idea, silloin statistinen fluktuaatio on määritelmältään välillä ei-tyhjää. Joten sellaiseet asiat eivät tosiaan ole 'samanlaisia' kuin äsken olleet tyhjät. Eivätkä statistisessa tapauksessa myöskään nollaentropisia.

Jos mahdollisuuksien kokoelma on statistisesti saavutettavissa jollain hetkellä ('voi olla että nyt on saavutettu tämä, tai voi olla että nyt on saavutettu tuo'), kyseessä on paljon entropiaa. Jos mahdollisuudet saavutetaan myöhemmin, kannattaa sanoa, että systeemin entropia kasvaa ajassa. Puhdas ei-statistinen potentiaali tyhjässä arvossa ei ole yleensä sellainen, jonka entropian voisi sanoa kasvavan ajassa. Tämä edellyttäisi mekanismia, joka tekee jotain tosi satunnaista tai jotain täsmällistä, joka vain lopettaa kyseisen tyhjästä potentiaalista puhumisen. Potentiaali tai tyhjässä potentiaalissa oleva asia ei ole silloin kertonut mitään, miksi jotain muuta kuin se on yhtäkkiä olemassa.

Mahdollisuuksien kokoelma, joka ei ole statistista, on jokin kehityksen kaari, tai täyisin teoreettinen viritelmä, missä sanotaan, että kehityksen kaari menee kaiken tämän mahdollisuuden ohi ja jättää ne toteuttamatta. Jos tämä kaari on sitäkin, että asia kehittyy potentiaalissa, niin potentiaali tai siinä oleminen ei ole se, mikä sisältää toisia mahdollisuuksia. Muuten kuin että jos olisi jotain muuta kuin tyhjää, niin kehityksen kaari menisi ainakin sen läpi, mitä on asian ja tyhjän välillä.

Mahdollisuuksien kokoelmat, jotka eivät kehityksen aikana näy, ovat viritelmiä, missä ei ole mitään informaatiota, mikä vaikuttaisi mihinkään kehittyvässä asiassa. Siksi oikeissa kehitysasioissa, mitään sellaista informaatiota ei määritellä, vaan tiedettävän määräksi voi kutsua kehittyviä muuttujia, jotka saisivat jonkin arvon näistä kuvitelluista mahdollisuuksista. Tai vielä oikeammin sanottuna informaatiosysteemi määrittelee sen, että on puhuttu statistisella tavalla, ja satunnaisesti annettu mahdollisuuksien kokoelma kaiken käyttöön.

1

Lue lisää

"...tyhjä potentiaalisuus viittaa johonkin, mitä määritellään yhdessä pisteessä...."

Tuo on väärä hahmotus väärän kontekstin takia. Kyse ei todellakaan ole "tyhjästä" potentiaalisuudesta muuten kuin siinä mielessä että mitään ei ole mittauslaittein ja aistein havaittavissa. Fysiikassakin tunnetaan potentiaalienergian käsite eli energia joka tulee ottaa huomioon vaikka se ei ole sillä hetkellä aktiivinen. Potentiaalienergia ei kulu koska sitä ei käytetä.

Pistemäisyyttä ei ole syytä tässä myöskään olettaa vaikka se tavallaan aina ilmenee fysikkatieteessä singulariteetin muodossa kun jotain ilmaantuu "tyhjästä" tai katoaa "tyhjään" suhteessa siihen fysiikkatieteen aika-avaruuden viitekehykseen (big bang, mustat aukot, virtuaalihiukkaset) koska kaikki ns. fysikaalinen on aina jollain tavalla ajallis-avaruudellista ja sitä voidaan käsitteellistää vain siinä koordinaatistossa.

Jos taas esim. informaation ja ns. ideoiden "maailman" hahmottaa epälokaaleina eli ei-avaruudellisina entiteetteinä joihin entropia ei voi vaikuttaa niin periaatteessa esim. kaikki tieteen teoriat ja keksinnöt ovat sellaista potentiaalia jota voi soveltaa fysikaalisessa maailmassa jossa ne sitten ilmenevät rakenteina ja niihin rakenteisiin liittyvinä toimintoina ja niihin taas vaikuttaa entropia eli joko niitä rakenteita pitää jatkuvasti ylläpitää Maxwellin demonin tapaan yhä tehokkaamalla tekniikalla tai sitten ne rakenteet vähitellen hajoavat takaisin siihen alkutilaan jota ei voi hahmottaa matenatiikalla eikä käsittein koska siitä alkutilasta puuttuu selkeä säännönmukaisuus ja yksilöitävissä olevat entiteetit joten mitään ei voi luokitella miksikään eikä mitään laskea.

Fysiikkatiede toimii tietysti aivan hyvin jos meillä on aika-avaruuden koordinaatisto jonka kautta voi hahmottaa jollain tavalla säännönmukaisesti käyttäytyviä olioita mutta se "brakaa" singulariteettien osalta jolloin siirrytään epälokaaliiin "ideoiden" maailmaan joka on tietyssä mielessä paljon todellisempi kuin tämä fysikaalinen maailma. Kaikki mahdolliset fysikaaliset säännönmukaisuudet ja rakenteet liittyvät tähän epälokaaliin maailmaan mukaan lukien kaikki persoonalliset yksilöllisyydet eli minuudet.

Jos sitä ideoiden maailmaa eli nollaentropian lähdettä ei olisi niin tämä kaikkeus olisi ilman kaikkia säännönmukaisuuksia eikä mitään voisi laskea eikä luokitella käsitteiden kautta eli suurinpiirtein se miten nollapiste-energian taso hahmotetaan vaikka sekin on todennäköisesti pelkkä rajapinta lokaalin ja epälokaalin maailman välillä mihin myös ns. valonnopeuden vakioisuus liittyy suhteessa gravitaation voimakkuuteen ja se gravitaatio on ehkä juuri se vaikutus mikä voimakkaasti lokalisoi todellisuutta jähmeäksi ja mekaaniseksi.

Ihmisen kaltaiset rajapinnassa olevat entiteetit ovat sellaisia joiden kautta tuo epälokaali todellisuus ikäänkuin purkautuu tähän lokaaliin aika-avaruudelliseen todellisuuteen säännönmukaisina prosesseina ja rakanteina joita voidaan tieteen metodein tutkia. Tieteen metodi ei kuitenki toimi enää epälokaalilla tasolla koska se edellyttää aika-avaruudellista koordinaatistoa. Intuitio ja ns. kaukonäkeminen parhaimmillaan voivat ylittää perinteisen tieteen rajoituksia tuottamalla esim. vihjeitä suhteessa siihen mihin suuntaan se tutkimus kannattaa suunnata sen sijaan että jouduttaisiin aina läpikäymään kaikki mahdolliset loogiset vaihtoehdot.
...

Tämän oli tietysti vain melko pinnallinen ja pikaisesti kyhätty hahmotelma koska koko todellisuutta ei ole koskaan mahdollista ilmaista minkään kielen käsitteiden tasolla ja koska kaikkia näkökulmia ja aspekteja on mahdotonta sisällyttää minkäänlaiseen loogis-matemaattiseen päättelyn joka on aina putkinäköistä ja "yksiraiteista" ja tiukasti riippuvaista valituista premisseistä ja olemassaolevasta todistusaineistosta joka on aina fragmentaarista ja ajallis-paikallisesti rajoittunutta.Eli kaikki ns. totuudet ja ns. "faktat" ovat aina vain osatotuuksia jotka usein teeskentelevät olevansa koko totuus.


Filosofisen tason intuitiivisesta hahmottamisesta pitää aina aloittaa eikä hypätä suoraan soveltamaan jonkun erityistieteen kuten fysiikkatieteen viitekehystä ja terminologiaa ja se pitää myös pitää mukana koko ajan tutkimuksen edistyessä koska se hahmotus tarkentuu sitä mukaa kuin tutkimus edistyy eli kyse on iteraatioprosessista jossa lopputulos kierrätetään koko ajan takaisin filosofisen hahmotuksen tasolle kun jotain uutta ja erilaista ilmenee ("fraktaaliprosessi").

Filosofia on nimenomaan ja toimivimmillaan perushahmotusta eli perusoletusten ja niihin liittyvien havaintojen tulkintaa ja jos se ohitetaan niin syntyy helposti pelkkää sekoilua varsinkin jos ylitetään käytännön arjen taso kuten teorioiden ja hypoteesien muodostuksessa on tapana.

Ihmiskunnan tiede kertoo paljon enemmän ihmiskunnan keskimääröisestä kehitystasosta kuin siitä perimmäisestä todellisuudesta. Sama pätee myös yksilöiden tasolla eli henkilön maailmankuva kertoo eniten hänestä itsestään.



B

Anonyymi kirjoitti:

"...tyhjä potentiaalisuus viittaa johonkin, mitä määritellään yhdessä pisteessä...."

Tuo on väärä hahmotus väärän kontekstin takia. Kyse ei todellakaan ole "tyhjästä" potentiaalisuudesta muuten kuin siinä mielessä että mitään ei ole mittauslaittein ja aistein havaittavissa. Fysiikassakin tunnetaan potentiaalienergian käsite eli energia joka tulee ottaa huomioon vaikka se ei ole sillä hetkellä aktiivinen. Potentiaalienergia ei kulu koska sitä ei käytetä.

Pistemäisyyttä ei ole syytä tässä myöskään olettaa vaikka se tavallaan aina ilmenee fysikkatieteessä singulariteetin muodossa kun jotain ilmaantuu "tyhjästä" tai katoaa "tyhjään" suhteessa siihen fysiikkatieteen aika-avaruuden viitekehykseen (big bang, mustat aukot, virtuaalihiukkaset) koska kaikki ns. fysikaalinen on aina jollain tavalla ajallis-avaruudellista ja sitä voidaan käsitteellistää vain siinä koordinaatistossa.

Jos taas esim. informaation ja ns. ideoiden "maailman" hahmottaa epälokaaleina eli ei-avaruudellisina entiteetteinä joihin entropia ei voi vaikuttaa niin periaatteessa esim. kaikki tieteen teoriat ja keksinnöt ovat sellaista potentiaalia jota voi soveltaa fysikaalisessa maailmassa jossa ne sitten ilmenevät rakenteina ja niihin rakenteisiin liittyvinä toimintoina ja niihin taas vaikuttaa entropia eli joko niitä rakenteita pitää jatkuvasti ylläpitää Maxwellin demonin tapaan yhä tehokkaamalla tekniikalla tai sitten ne rakenteet vähitellen hajoavat takaisin siihen alkutilaan jota ei voi hahmottaa matenatiikalla eikä käsittein koska siitä alkutilasta puuttuu selkeä säännönmukaisuus ja yksilöitävissä olevat entiteetit joten mitään ei voi luokitella miksikään eikä mitään laskea.

Fysiikkatiede toimii tietysti aivan hyvin jos meillä on aika-avaruuden koordinaatisto jonka kautta voi hahmottaa jollain tavalla säännönmukaisesti käyttäytyviä olioita mutta se "brakaa" singulariteettien osalta jolloin siirrytään epälokaaliiin "ideoiden" maailmaan joka on tietyssä mielessä paljon todellisempi kuin tämä fysikaalinen maailma. Kaikki mahdolliset fysikaaliset säännönmukaisuudet ja rakenteet liittyvät tähän epälokaaliin maailmaan mukaan lukien kaikki persoonalliset yksilöllisyydet eli minuudet.

Jos sitä ideoiden maailmaa eli nollaentropian lähdettä ei olisi niin tämä kaikkeus olisi ilman kaikkia säännönmukaisuuksia eikä mitään voisi laskea eikä luokitella käsitteiden kautta eli suurinpiirtein se miten nollapiste-energian taso hahmotetaan vaikka sekin on todennäköisesti pelkkä rajapinta lokaalin ja epälokaalin maailman välillä mihin myös ns. valonnopeuden vakioisuus liittyy suhteessa gravitaation voimakkuuteen ja se gravitaatio on ehkä juuri se vaikutus mikä voimakkaasti lokalisoi todellisuutta jähmeäksi ja mekaaniseksi.

Ihmisen kaltaiset rajapinnassa olevat entiteetit ovat sellaisia joiden kautta tuo epälokaali todellisuus ikäänkuin purkautuu tähän lokaaliin aika-avaruudelliseen todellisuuteen säännönmukaisina prosesseina ja rakanteina joita voidaan tieteen metodein tutkia. Tieteen metodi ei kuitenki toimi enää epälokaalilla tasolla koska se edellyttää aika-avaruudellista koordinaatistoa. Intuitio ja ns. kaukonäkeminen parhaimmillaan voivat ylittää perinteisen tieteen rajoituksia tuottamalla esim. vihjeitä suhteessa siihen mihin suuntaan se tutkimus kannattaa suunnata sen sijaan että jouduttaisiin aina läpikäymään kaikki mahdolliset loogiset vaihtoehdot.
...

Tämän oli tietysti vain melko pinnallinen ja pikaisesti kyhätty hahmotelma koska koko todellisuutta ei ole koskaan mahdollista ilmaista minkään kielen käsitteiden tasolla ja koska kaikkia näkökulmia ja aspekteja on mahdotonta sisällyttää minkäänlaiseen loogis-matemaattiseen päättelyn joka on aina putkinäköistä ja "yksiraiteista" ja tiukasti riippuvaista valituista premisseistä ja olemassaolevasta todistusaineistosta joka on aina fragmentaarista ja ajallis-paikallisesti rajoittunutta.Eli kaikki ns. totuudet ja ns. "faktat" ovat aina vain osatotuuksia jotka usein teeskentelevät olevansa koko totuus.


Filosofisen tason intuitiivisesta hahmottamisesta pitää aina aloittaa eikä hypätä suoraan soveltamaan jonkun erityistieteen kuten fysiikkatieteen viitekehystä ja terminologiaa ja se pitää myös pitää mukana koko ajan tutkimuksen edistyessä koska se hahmotus tarkentuu sitä mukaa kuin tutkimus edistyy eli kyse on iteraatioprosessista jossa lopputulos kierrätetään koko ajan takaisin filosofisen hahmotuksen tasolle kun jotain uutta ja erilaista ilmenee ("fraktaaliprosessi").

Filosofia on nimenomaan ja toimivimmillaan perushahmotusta eli perusoletusten ja niihin liittyvien havaintojen tulkintaa ja jos se ohitetaan niin syntyy helposti pelkkää sekoilua varsinkin jos ylitetään käytännön arjen taso kuten teorioiden ja hypoteesien muodostuksessa on tapana.

Ihmiskunnan tiede kertoo paljon enemmän ihmiskunnan keskimääröisestä kehitystasosta kuin siitä perimmäisestä todellisuudesta. Sama pätee myös yksilöiden tasolla eli henkilön maailmankuva kertoo eniten hänestä itsestään.



B

Lue lisää

B:
"Tuo on väärä hahmotus väärän kontekstin takia. Kyse ei todellakaan ole "tyhjästä" potentiaalisuudesta muuten kuin siinä mielessä että mitään ei ole mittauslaittein ja aistein havaittavissa."

En ole tehnyt päätelmääni pistemäisyydestä sen takia, että jokin oli minusta (=sinusta) 'tyhjä'.

Jotkut mainitut laitteet mittaavat pisteessä olevan asian ja pisteessä tapahtuvia muutoksia. Eikä niihin voi sekoittaa entropia-käsitettä suoraan yhteen mittaukseen.

B:
"Fysiikassakin tunnetaan potentiaalienergian käsite eli energia joka tulee ottaa huomioon vaikka se ei ole sillä hetkellä aktiivinen. Potentiaalienergia ei kulu koska sitä ei käytetä."

Potentiaalienergiaa on yhdessä pisteessä, ja jos se ei ole aktiivinen, niin tätä samassa pisteessä pysymistä se usein tarkoittaa (poislukien degenergoituneen energian tilan).

Kun sanot 'fysiikassakin tunnetaan', niin ota huomioon se, että kun puhutaan ajasta ennen aika-avaruutta jne., niin sama matematiikka voi olla edelleen olemassa, missä voidaan ottaa muuttuva matemaattinen asia. Se voi olla alussa muuttumaton, ja jossain vaiheessa sen pitää kiihtyä eli alkaa muuttumaan ja muuttua kohti jotain, johon se tulee jäämään yhden universumin ajaksi (aika ei ehkä ole aika vielä eikä myöskään sinä aikana). Silloin se on matemaattisesti sama kuin potentiaalissa potentiaalikuoppaa kohti kiihtyä asia. Joka myös kadottaa esim. energiansa, jotta ei jäisi liikkumaan kuopan reunoja pitkin.

Sanat piste ja alue ovat jotain, mitä käyttäessä löydettäisiin nopeasti, mitä yhtäläisyyksiä ideallasi oli jo avaruuden kanssa ennen kuin mitään avaruutta oli. Varsinkin useat pisteet, jotka ovat pisteitä vierekkäin jollain määritelmällä, että ne liittyvät toisiinsa, ovat avaruuden tekeviä asioita. Mutta voit olla myös lopulta ilman näitä sanomalla, että piste ja alue korvataan käsitteillä 'yksi ja monta'. Potentiaalin sijaan voit sanoa, että on olemassa todennäköisyysjakauma, joka voi olla 100 % jotain yhtä asiaa, joka ei ole yksi tehty aika-avaruus. Silloin entropia on nolla koska kaikki tietävät, mitä todennäköisyysjakauman tapauksessa on ollut totta. Potentiaali on asia, jota käyttämällä asiat muuttuvat aina pelkästään jotain avaruutta pitkin jossakin ajassa, eli esim. annetaan luku, ja sanotaan että luku putoaa nollaan. Tämä on yksittäinen tapaus, jossa ei ole entropiaa. Vain jos sanot, että on monta lukua, jokta ovat putoamassa kohti nollaa eri vaiheissa, on mahdollista että emme tiedä mistään mitään ja sanoisimme olevan entropiaa siinä, miten paljon voi olla lukujen välistä varianssia eli sitä, että ne eivät ole sama luku. Jos sanot, että yhdessä luvussa on satunnaisuutta, voit saada entropiaa myös ja alueena on silloin luvun maksimiarvon ja nollan väli, ja luvun varsinainen vaihtelu, mikä tapahtuu ei tiedossa tarkoittaa olevan varianssia ja silloin myös entropiaa. Sitä satunnaisuutta ei selitä mikään potentiaali. Ja kun olet jostain syystä valinnut luvulle varianssin, et voi selittää sitä kokonaan pois lisäämällä muita asioita kuten potentiaalin, johon luvun keskiarvo hakeutuu tms.. Entropian saama luku jossain aika-avaruudessa on täysin mielivaltaista näissä todennäköisyysjakaumissa, joissa yksi asia on aika-avaruuden saapuminen.

B:
"Pistemäisyyttä ei ole syytä tässä myöskään olettaa vaikka se tavallaan aina ilmenee fysikkatieteessä singulariteetin muodossa kun jotain ilmaantuu "tyhjästä" tai katoaa "tyhjään" suhteessa siihen fysiikkatieteen aika-avaruuden viitekehykseen (big bang, mustat aukot, virtuaalihiukkaset) koska kaikki ns. fysikaalinen on aina jollain tavalla ajallis-avaruudellista ja sitä voidaan käsitteellistää vain siinä koordinaatistossa."

Tuo on väärä hahmotus. Singulariteetti on alueella oleva piste, jossa asia tai esim. kentän ratkaisu on yhtälön mukaan jaettu nollalla ja saatu ns. äärtetön tai tehty jokin muu matemaattisesti väärä lasku, eikä kenttää voikaan yhtäkkiä olla. Jos ei olisi aluetta eikä pisteitä, mutta jotain muita asioita esitettynä matematiikalla, mutta missä esim. jaetaan nollalla, niin ehkä voisi saada aikaan singulariteetin kokonaan ilman pisteitä.

Vain tietyt kentät, missä kentän objekti on vektori, on olemassa käsite, että kenttä ilmaantuu tai katoaa, koska vektoreissa näyttää, että ne osoittavat paikkaan tai paikasta pois päin. Nämä ja muut kentät ovat kuitenkin katoamattomia ja ilmaantumattomia matemaattisia objekteja, jotka osoittavat näihin paikkoihin jopa ikuisesti. Katoamista varten on tehtävä jokin malli, missä on olemassaolevien objektien määrä, jota muutetaan jollain tavalla.

1

Anonyymi kirjoitti:

B:
"Tuo on väärä hahmotus väärän kontekstin takia. Kyse ei todellakaan ole "tyhjästä" potentiaalisuudesta muuten kuin siinä mielessä että mitään ei ole mittauslaittein ja aistein havaittavissa."

En ole tehnyt päätelmääni pistemäisyydestä sen takia, että jokin oli minusta (=sinusta) 'tyhjä'.

Jotkut mainitut laitteet mittaavat pisteessä olevan asian ja pisteessä tapahtuvia muutoksia. Eikä niihin voi sekoittaa entropia-käsitettä suoraan yhteen mittaukseen.

B:
"Fysiikassakin tunnetaan potentiaalienergian käsite eli energia joka tulee ottaa huomioon vaikka se ei ole sillä hetkellä aktiivinen. Potentiaalienergia ei kulu koska sitä ei käytetä."

Potentiaalienergiaa on yhdessä pisteessä, ja jos se ei ole aktiivinen, niin tätä samassa pisteessä pysymistä se usein tarkoittaa (poislukien degenergoituneen energian tilan).

Kun sanot 'fysiikassakin tunnetaan', niin ota huomioon se, että kun puhutaan ajasta ennen aika-avaruutta jne., niin sama matematiikka voi olla edelleen olemassa, missä voidaan ottaa muuttuva matemaattinen asia. Se voi olla alussa muuttumaton, ja jossain vaiheessa sen pitää kiihtyä eli alkaa muuttumaan ja muuttua kohti jotain, johon se tulee jäämään yhden universumin ajaksi (aika ei ehkä ole aika vielä eikä myöskään sinä aikana). Silloin se on matemaattisesti sama kuin potentiaalissa potentiaalikuoppaa kohti kiihtyä asia. Joka myös kadottaa esim. energiansa, jotta ei jäisi liikkumaan kuopan reunoja pitkin.

Sanat piste ja alue ovat jotain, mitä käyttäessä löydettäisiin nopeasti, mitä yhtäläisyyksiä ideallasi oli jo avaruuden kanssa ennen kuin mitään avaruutta oli. Varsinkin useat pisteet, jotka ovat pisteitä vierekkäin jollain määritelmällä, että ne liittyvät toisiinsa, ovat avaruuden tekeviä asioita. Mutta voit olla myös lopulta ilman näitä sanomalla, että piste ja alue korvataan käsitteillä 'yksi ja monta'. Potentiaalin sijaan voit sanoa, että on olemassa todennäköisyysjakauma, joka voi olla 100 % jotain yhtä asiaa, joka ei ole yksi tehty aika-avaruus. Silloin entropia on nolla koska kaikki tietävät, mitä todennäköisyysjakauman tapauksessa on ollut totta. Potentiaali on asia, jota käyttämällä asiat muuttuvat aina pelkästään jotain avaruutta pitkin jossakin ajassa, eli esim. annetaan luku, ja sanotaan että luku putoaa nollaan. Tämä on yksittäinen tapaus, jossa ei ole entropiaa. Vain jos sanot, että on monta lukua, jokta ovat putoamassa kohti nollaa eri vaiheissa, on mahdollista että emme tiedä mistään mitään ja sanoisimme olevan entropiaa siinä, miten paljon voi olla lukujen välistä varianssia eli sitä, että ne eivät ole sama luku. Jos sanot, että yhdessä luvussa on satunnaisuutta, voit saada entropiaa myös ja alueena on silloin luvun maksimiarvon ja nollan väli, ja luvun varsinainen vaihtelu, mikä tapahtuu ei tiedossa tarkoittaa olevan varianssia ja silloin myös entropiaa. Sitä satunnaisuutta ei selitä mikään potentiaali. Ja kun olet jostain syystä valinnut luvulle varianssin, et voi selittää sitä kokonaan pois lisäämällä muita asioita kuten potentiaalin, johon luvun keskiarvo hakeutuu tms.. Entropian saama luku jossain aika-avaruudessa on täysin mielivaltaista näissä todennäköisyysjakaumissa, joissa yksi asia on aika-avaruuden saapuminen.

B:
"Pistemäisyyttä ei ole syytä tässä myöskään olettaa vaikka se tavallaan aina ilmenee fysikkatieteessä singulariteetin muodossa kun jotain ilmaantuu "tyhjästä" tai katoaa "tyhjään" suhteessa siihen fysiikkatieteen aika-avaruuden viitekehykseen (big bang, mustat aukot, virtuaalihiukkaset) koska kaikki ns. fysikaalinen on aina jollain tavalla ajallis-avaruudellista ja sitä voidaan käsitteellistää vain siinä koordinaatistossa."

Tuo on väärä hahmotus. Singulariteetti on alueella oleva piste, jossa asia tai esim. kentän ratkaisu on yhtälön mukaan jaettu nollalla ja saatu ns. äärtetön tai tehty jokin muu matemaattisesti väärä lasku, eikä kenttää voikaan yhtäkkiä olla. Jos ei olisi aluetta eikä pisteitä, mutta jotain muita asioita esitettynä matematiikalla, mutta missä esim. jaetaan nollalla, niin ehkä voisi saada aikaan singulariteetin kokonaan ilman pisteitä.

Vain tietyt kentät, missä kentän objekti on vektori, on olemassa käsite, että kenttä ilmaantuu tai katoaa, koska vektoreissa näyttää, että ne osoittavat paikkaan tai paikasta pois päin. Nämä ja muut kentät ovat kuitenkin katoamattomia ja ilmaantumattomia matemaattisia objekteja, jotka osoittavat näihin paikkoihin jopa ikuisesti. Katoamista varten on tehtävä jokin malli, missä on olemassaolevien objektien määrä, jota muutetaan jollain tavalla.

1

Lue lisää

Singulariteeteissa tai niiden lähellä ei ole määritelty mitään uutta tapaa millä asia on, jotta sen tila voisi olla tyhjä tai myöskään energialtaan matalin. Keskellä singulariteettia se ei tietenkään ole tilassa. Singulariteetissa ei myöskään ole toista asiaa äskeisen asian lisäksi, joka olisi tyhjempi kuin asia, tai itseään tyhjempi verrattuna siihen, miten tyhjä asia2 on kaukana singulariteetista. Singulariteetin voi korjata, jos Einteinin yhtälöt kirjoitetaan jollain tavalla toisessa matemaattisessa mallissa, joka on enemmän kvanttiobjektien kaltainen, mutta mitään asiaa ei niinkään lisätä tässä mallissa. Tämä ei tarkoita etteikö jotain asiaa, kuten musta-aukko GR-singulariteetti ei korjattaisi joskus sillä, että universumissa on viides vuorovaikutus ja valkoista ainetta tms.. Nämä muuttaisivat sitä, mitä yhtälöiden ryhmää universumi tosiasiassa pyörittää Einsteinin yhtälöiden sijaan, ja lisäksi määrittelevät minkälaisen tilan saa kirjoittaa jonakin hetkenä kokeilutilaksi sellaisiin yhtälöihin. Ja jos todellisuuden on pakko olla sellainen että singulariteetti ei siihen kuulu, koska se on vain matematiikan typeriä virheitä, jonka lisämatematiikka korjasi, niin ehkä tällaisessa kokoonpanossa sitä ei sitten koskaan ole.

Koordinaatiston dimensioiden laajennus ei ole sama kuin singulariteetin korjaus. Koordinaatistosta luopuminen ei korjaa mitään vaan siinä luovuttaisiin paljosta singulariteettivapaasta asiasta. Ainoa korjaus singulariteetteihin on sanoa, että ratkaisuksi ja ongelmaksi ei pidä ottaa sellaista ratkaisua, jossa niitä on. Mutta ongelman, mikä sen tilalle otetaan, on parempi koskea samaa koordinaatistoa kuin edellinenkin.

Jotta voisit käsittää entropian pisteissä määritellyt asiat, joudut käyttämään jotain käsitettä kuten entropia-tiheys, jota on jonkin verran aina per piste, mutta jota ei ole käytössä periaatteessa missään paitsi termodynamiikassa. Siinä ajatellaan aina olevan muita avaruudessa liikkuvia osia pelkän asian lisäksi. Näitä ilman entropiatiheys olisi kuin mikä tahansa muu kenttä, jolla on vain tiettyjä yhteyksiä ja suhteita toisiin kenttiin.

Kun QFT:ssä on singulariteetti, se ei tee virtuaalihiukkasia. Virtuaalihiukkaset esim. kyseisen käsitteen juoksussa ilmaantuivat jo aiemmin ja ne ilmaantuvat myös ja useimmiten epätyhjästä kvanttitilasta. Koska pitää olla epätyhjän kvanttitilan muuttuminen tyhjäksi, ja tyhjän kvanttitilan muuttuminen epätyhjäksi, ja tätä tekevät tavalliset ns. tavalliset hiukkaset ja virtuaalihiukkaset samalla tavalla (vaikka kumpikin on redundantti asia ja tosiasiassa puhutaan vain kvanttitiloista ja mitä niihin liittyy). Globaalissa kvanttityhjiössä oleva tyhjä tila muuttuu myös virtuaalisesti eli täysin virtuaalisella ja matemaattisesti keksityllä tavalla täydeksi tilaksi, joka ei toimita täyden tilan roolia, eikä juuri mitään roolia. Kysymykset esim. tyhjyyden energiasta voidaan ratkaista siten, että sanotaan, ettei pisteessä olevalla energialla ole väliä, ja suure nimeltään energiantiheys poistaa ns. infrapuna-singulariteetit, joita olisi energian määrässä per piste.

B:
"Jos taas esim. informaation ja ns. ideoiden "maailman" hahmottaa epälokaaleina eli ei-avaruudellisina entiteetteinä joihin entropia ei voi vaikuttaa niin periaatteessa esim. kaikki tieteen teoriat ja keksinnöt ovat sellaista potentiaalia jota voi soveltaa fysikaalisessa maailmassa jossa ne sitten ilmenevät rakenteina ja niihin rakenteisiin liittyvinä toimintoina ja niihin taas vaikuttaa entropia ..."

Epälokaalius viittaa johonkin alueeseen ja avaruuteen, joten siinä on helppo ajatella olevan epäpuhtauksia lokaatioiden tilan välillä ja entropiaa myös, kun sitä ajattelee satunnaisuuden aiheuttamana. Kun ei ole avaruutta eikä siis edes useita pisteitä, ei pitäisi olla mitään käsitettä epälokaalisuudesta, vaan voidaan siirtyä kertomaan siitä yhdestä pisteestä tai pikemminkin asiasta, joka on täysin itsemääräävä.

Ei ole mahdollista tehdä mitään kompleksisten fyysisten rakenteiden määräilyä millään objektilla, joka ei ole itse kompleksinen. Tämä vaihtoehtojen ja jokaisen paikan määrääminen asioille erikseen, kuten suolamolekyylin1 pitää mennä millin päähän molekyylistä2, ja tämän tiedon pitäminen jossain kopiona, on tietonsa järjestelyltä sama kuin avaruus ja avaruudessa pisteissä mainitut asiat.

Fysiikan teoria, joka määräilee asioita, on ideana erilainen kuin myöskään 'avaruudeton entiteetti' (joka voisi olla kopio avaruudettomasta tiedosta). Se että jossain on olemassa kaikkien annettavien mahdollisuuksien kirjo, ei myöskään vielä vastaa teorian kokonaisuutta. Periaatteessa mahdollisuuksien kirjon (mukaanlukien nollamahdollisuudet) määrää jo se, että annetaan avaruus ja molekyyliobjekti.

2

Anonyymi kirjoitti:

Singulariteeteissa tai niiden lähellä ei ole määritelty mitään uutta tapaa millä asia on, jotta sen tila voisi olla tyhjä tai myöskään energialtaan matalin. Keskellä singulariteettia se ei tietenkään ole tilassa. Singulariteetissa ei myöskään ole toista asiaa äskeisen asian lisäksi, joka olisi tyhjempi kuin asia, tai itseään tyhjempi verrattuna siihen, miten tyhjä asia2 on kaukana singulariteetista. Singulariteetin voi korjata, jos Einteinin yhtälöt kirjoitetaan jollain tavalla toisessa matemaattisessa mallissa, joka on enemmän kvanttiobjektien kaltainen, mutta mitään asiaa ei niinkään lisätä tässä mallissa. Tämä ei tarkoita etteikö jotain asiaa, kuten musta-aukko GR-singulariteetti ei korjattaisi joskus sillä, että universumissa on viides vuorovaikutus ja valkoista ainetta tms.. Nämä muuttaisivat sitä, mitä yhtälöiden ryhmää universumi tosiasiassa pyörittää Einsteinin yhtälöiden sijaan, ja lisäksi määrittelevät minkälaisen tilan saa kirjoittaa jonakin hetkenä kokeilutilaksi sellaisiin yhtälöihin. Ja jos todellisuuden on pakko olla sellainen että singulariteetti ei siihen kuulu, koska se on vain matematiikan typeriä virheitä, jonka lisämatematiikka korjasi, niin ehkä tällaisessa kokoonpanossa sitä ei sitten koskaan ole.

Koordinaatiston dimensioiden laajennus ei ole sama kuin singulariteetin korjaus. Koordinaatistosta luopuminen ei korjaa mitään vaan siinä luovuttaisiin paljosta singulariteettivapaasta asiasta. Ainoa korjaus singulariteetteihin on sanoa, että ratkaisuksi ja ongelmaksi ei pidä ottaa sellaista ratkaisua, jossa niitä on. Mutta ongelman, mikä sen tilalle otetaan, on parempi koskea samaa koordinaatistoa kuin edellinenkin.

Jotta voisit käsittää entropian pisteissä määritellyt asiat, joudut käyttämään jotain käsitettä kuten entropia-tiheys, jota on jonkin verran aina per piste, mutta jota ei ole käytössä periaatteessa missään paitsi termodynamiikassa. Siinä ajatellaan aina olevan muita avaruudessa liikkuvia osia pelkän asian lisäksi. Näitä ilman entropiatiheys olisi kuin mikä tahansa muu kenttä, jolla on vain tiettyjä yhteyksiä ja suhteita toisiin kenttiin.

Kun QFT:ssä on singulariteetti, se ei tee virtuaalihiukkasia. Virtuaalihiukkaset esim. kyseisen käsitteen juoksussa ilmaantuivat jo aiemmin ja ne ilmaantuvat myös ja useimmiten epätyhjästä kvanttitilasta. Koska pitää olla epätyhjän kvanttitilan muuttuminen tyhjäksi, ja tyhjän kvanttitilan muuttuminen epätyhjäksi, ja tätä tekevät tavalliset ns. tavalliset hiukkaset ja virtuaalihiukkaset samalla tavalla (vaikka kumpikin on redundantti asia ja tosiasiassa puhutaan vain kvanttitiloista ja mitä niihin liittyy). Globaalissa kvanttityhjiössä oleva tyhjä tila muuttuu myös virtuaalisesti eli täysin virtuaalisella ja matemaattisesti keksityllä tavalla täydeksi tilaksi, joka ei toimita täyden tilan roolia, eikä juuri mitään roolia. Kysymykset esim. tyhjyyden energiasta voidaan ratkaista siten, että sanotaan, ettei pisteessä olevalla energialla ole väliä, ja suure nimeltään energiantiheys poistaa ns. infrapuna-singulariteetit, joita olisi energian määrässä per piste.

B:
"Jos taas esim. informaation ja ns. ideoiden "maailman" hahmottaa epälokaaleina eli ei-avaruudellisina entiteetteinä joihin entropia ei voi vaikuttaa niin periaatteessa esim. kaikki tieteen teoriat ja keksinnöt ovat sellaista potentiaalia jota voi soveltaa fysikaalisessa maailmassa jossa ne sitten ilmenevät rakenteina ja niihin rakenteisiin liittyvinä toimintoina ja niihin taas vaikuttaa entropia ..."

Epälokaalius viittaa johonkin alueeseen ja avaruuteen, joten siinä on helppo ajatella olevan epäpuhtauksia lokaatioiden tilan välillä ja entropiaa myös, kun sitä ajattelee satunnaisuuden aiheuttamana. Kun ei ole avaruutta eikä siis edes useita pisteitä, ei pitäisi olla mitään käsitettä epälokaalisuudesta, vaan voidaan siirtyä kertomaan siitä yhdestä pisteestä tai pikemminkin asiasta, joka on täysin itsemääräävä.

Ei ole mahdollista tehdä mitään kompleksisten fyysisten rakenteiden määräilyä millään objektilla, joka ei ole itse kompleksinen. Tämä vaihtoehtojen ja jokaisen paikan määrääminen asioille erikseen, kuten suolamolekyylin1 pitää mennä millin päähän molekyylistä2, ja tämän tiedon pitäminen jossain kopiona, on tietonsa järjestelyltä sama kuin avaruus ja avaruudessa pisteissä mainitut asiat.

Fysiikan teoria, joka määräilee asioita, on ideana erilainen kuin myöskään 'avaruudeton entiteetti' (joka voisi olla kopio avaruudettomasta tiedosta). Se että jossain on olemassa kaikkien annettavien mahdollisuuksien kirjo, ei myöskään vielä vastaa teorian kokonaisuutta. Periaatteessa mahdollisuuksien kirjon (mukaanlukien nollamahdollisuudet) määrää jo se, että annetaan avaruus ja molekyyliobjekti.

2

Lue lisää

Jos entropia vaikuttaa toiseen asiaan ja sen objekteihin, mutta toiseen ei, niin silloin se toinen rakenne, ei oikeasti kerro toisesta rakenteesta, eli siitä että se on myös aine, yhtään mitään. Kyseessä on vain huonosti mietitty kopiomalli. Ja väittäisit että todellisuus koostuu oikeasta aineesta, ja sen takana piilossa olevista huonosti mietitystä kopiosta, joka on liian kaukana aineesta.

B:
"... eli joko niitä rakenteita pitää jatkuvasti ylläpitää Maxwellin demonin tapaan yhä tehokkaamalla tekniikalla tai sitten ne rakenteet vähitellen hajoavat takaisin siihen alkutilaan jota ei voi hahmottaa matenatiikalla eikä käsittein koska siitä alkutilasta puuttuu selkeä säännönmukaisuus ja yksilöitävissä olevat entiteetit joten mitään ei voi luokitella miksikään eikä mitään laskea."

Et voi todistaa, että luonnossa olisi olemassa entropiaa, joka tekisi asioista sellaisia, että niillä ei ole mitään laskettavissa olevaa tai säännönmukaista tilaa (tai et voi todistaa, että on entropiaa ja sen lisäksi asioita, jotka ovat joskus menneisyydessä tai tulevaisuudessa ei-asioita). Entropian määrää ei voi varsinaisesti määritellä, jos asioista ei tiedetä jonkin verran. Silloin entropian kehityksellä ei voida mennä tilaan, jossa tiedettävää asiaa ei ole. Vaikka sanoisit ettei alkeishiukkasta ole, niin tällä hetkellä se tarkoittaa, että sinulla pitää olla esitys, jossa jokin matemattinen objektisto on nämä alkeishiukkaset niiden sijasta. Sen jälkeen entropia lasketaan näissä objekteissa, ja tämä entropia ei kehity sellaiseksi, että nämä objektit häviävät ja muuttuvat ei laskettavaksi.

B:
"Fysiikkatiede toimii tietysti aivan hyvin jos meillä on aika-avaruuden koordinaatisto jonka kautta voi hahmottaa jollain tavalla säännönmukaisesti käyttäytyviä olioita mutta se "brakaa" singulariteettien osalta jolloin siirrytään epälokaaliiin "ideoiden" maailmaan joka on tietyssä mielessä paljon todellisempi kuin tämä fysikaalinen maailma. Kaikki mahdolliset fysikaaliset säännönmukaisuudet ja rakenteet liittyvät tähän epälokaaliin maailmaan mukaan lukien kaikki persoonalliset yksilöllisyydet eli minuudet."

Et voi todistaa, että luonnossa olisi yhtään singulariteettia. Joten olet pyrkimässä ideoiden maailmaan vain jonkin matemaattisen singulariteetteja sisältävän esityksen avulla, joka ei ole se ideoiden maailma vielä, vaan porttisi sinne. Ja sitten arvostelet näitä porttien tekijöitä?

Onko mahdollista, että säännönmukaisuus tai luonnonlaki sisältää singulariteetin, ja on silti aito luonnonlaki, joka myös liittyy 'epälokaaliin'? Tällöin tämä toinen maailma on itse singulariteetti tai ainakin sen analogia, eli onko siten, että laki tulee toisesta maailmasta koska laki on toista maailmaa? Eikö silloin jatkopäätelmänä pitäisi olla, että tästä epälokaalista maailmasta pitää siirtyä epämaailmaan, koska kyseinen maailma 'brakaa'.

Jos puolestaan yksi luonnonlaeista ei sisällä singulariteetteja koskaan (joko evoluutiossa tapahtuvana asiana tai edes mahdollisuuksiensa kirjossa, koska se ei ole esim. reaalilukujen laki), niin onko se sulkenut sinut pois toisesta maailmasta, ja mistä se silloin on tullut?

Joku muukin voi joskus keksiä teorian, missä kaikki objektit lakkaavat olemasta tai eivät ole olemassa alussa. Mutta he eivät välttämättä keksi mitään yhteistä sen idean ja entropian välillä. Heistä voi olla mahdollista, että täysin järjestyksessä oleva kristalli lakkaa olemasta eikä jäljelle jää objekteja. Joten ei ole mitään entropian kehitystä, mitä pitäisi seurata lakatakseen. Silloin jos tämä löydetään, niin voisi harmittaa, jos olisi aina ajatellut, että kyseessä olisi pitänyt olla entropia.

Jokainen minuus on säännönmukaisuus ja luonnonlailla esitettävissä?

B:
"Jos sitä ideoiden maailmaa eli nollaentropian lähdettä ei olisi niin tämä kaikkeus olisi ilman kaikkia säännönmukaisuuksia eikä mitään voisi laskea eikä luokitella käsitteiden kautta eli suurinpiirtein se miten nollapiste-energian taso hahmotetaan vaikka sekin on todennäköisesti pelkkä rajapinta lokaalin ja epälokaalin maailman välillä mihin myös ns. valonnopeuden vakioisuus liittyy suhteessa gravitaation voimakkuuteen ja se gravitaatio on ehkä juuri se vaikutus mikä voimakkaasti lokalisoi todellisuutta jähmeäksi ja mekaaniseksi."

Entropia on idea, jossa entropia kasvaa. Ei ole mitään ideaa, missä entropia laitettaisiin ei-kasvamaan, jota ei voitaisi esittää myös ilman toista maailmaa. Kuten Maxwellin demoni, joka on tässä maailmassa ja kiertää vain sääntöä oman systeeminsä sisällä, että entropian pitäisi kasvaa siinä. Ideoiden maailmaa ei voi pitää ainoana lähteenä nollaentropialle, koska sitä ei voi esittää esim. lähteeksi yhdelle tapaukselle, jossa on pieni entropian luku. Jokainen lähde nykymaailmalle tai esim. matalan entropian nykymaailmalle on täysin samanlainen tämän maailman kanssa, mikä käy ilmi monista kohdista yllä.

3

Anonyymi kirjoitti:

Jos entropia vaikuttaa toiseen asiaan ja sen objekteihin, mutta toiseen ei, niin silloin se toinen rakenne, ei oikeasti kerro toisesta rakenteesta, eli siitä että se on myös aine, yhtään mitään. Kyseessä on vain huonosti mietitty kopiomalli. Ja väittäisit että todellisuus koostuu oikeasta aineesta, ja sen takana piilossa olevista huonosti mietitystä kopiosta, joka on liian kaukana aineesta.

B:
"... eli joko niitä rakenteita pitää jatkuvasti ylläpitää Maxwellin demonin tapaan yhä tehokkaamalla tekniikalla tai sitten ne rakenteet vähitellen hajoavat takaisin siihen alkutilaan jota ei voi hahmottaa matenatiikalla eikä käsittein koska siitä alkutilasta puuttuu selkeä säännönmukaisuus ja yksilöitävissä olevat entiteetit joten mitään ei voi luokitella miksikään eikä mitään laskea."

Et voi todistaa, että luonnossa olisi olemassa entropiaa, joka tekisi asioista sellaisia, että niillä ei ole mitään laskettavissa olevaa tai säännönmukaista tilaa (tai et voi todistaa, että on entropiaa ja sen lisäksi asioita, jotka ovat joskus menneisyydessä tai tulevaisuudessa ei-asioita). Entropian määrää ei voi varsinaisesti määritellä, jos asioista ei tiedetä jonkin verran. Silloin entropian kehityksellä ei voida mennä tilaan, jossa tiedettävää asiaa ei ole. Vaikka sanoisit ettei alkeishiukkasta ole, niin tällä hetkellä se tarkoittaa, että sinulla pitää olla esitys, jossa jokin matemattinen objektisto on nämä alkeishiukkaset niiden sijasta. Sen jälkeen entropia lasketaan näissä objekteissa, ja tämä entropia ei kehity sellaiseksi, että nämä objektit häviävät ja muuttuvat ei laskettavaksi.

B:
"Fysiikkatiede toimii tietysti aivan hyvin jos meillä on aika-avaruuden koordinaatisto jonka kautta voi hahmottaa jollain tavalla säännönmukaisesti käyttäytyviä olioita mutta se "brakaa" singulariteettien osalta jolloin siirrytään epälokaaliiin "ideoiden" maailmaan joka on tietyssä mielessä paljon todellisempi kuin tämä fysikaalinen maailma. Kaikki mahdolliset fysikaaliset säännönmukaisuudet ja rakenteet liittyvät tähän epälokaaliin maailmaan mukaan lukien kaikki persoonalliset yksilöllisyydet eli minuudet."

Et voi todistaa, että luonnossa olisi yhtään singulariteettia. Joten olet pyrkimässä ideoiden maailmaan vain jonkin matemaattisen singulariteetteja sisältävän esityksen avulla, joka ei ole se ideoiden maailma vielä, vaan porttisi sinne. Ja sitten arvostelet näitä porttien tekijöitä?

Onko mahdollista, että säännönmukaisuus tai luonnonlaki sisältää singulariteetin, ja on silti aito luonnonlaki, joka myös liittyy 'epälokaaliin'? Tällöin tämä toinen maailma on itse singulariteetti tai ainakin sen analogia, eli onko siten, että laki tulee toisesta maailmasta koska laki on toista maailmaa? Eikö silloin jatkopäätelmänä pitäisi olla, että tästä epälokaalista maailmasta pitää siirtyä epämaailmaan, koska kyseinen maailma 'brakaa'.

Jos puolestaan yksi luonnonlaeista ei sisällä singulariteetteja koskaan (joko evoluutiossa tapahtuvana asiana tai edes mahdollisuuksiensa kirjossa, koska se ei ole esim. reaalilukujen laki), niin onko se sulkenut sinut pois toisesta maailmasta, ja mistä se silloin on tullut?

Joku muukin voi joskus keksiä teorian, missä kaikki objektit lakkaavat olemasta tai eivät ole olemassa alussa. Mutta he eivät välttämättä keksi mitään yhteistä sen idean ja entropian välillä. Heistä voi olla mahdollista, että täysin järjestyksessä oleva kristalli lakkaa olemasta eikä jäljelle jää objekteja. Joten ei ole mitään entropian kehitystä, mitä pitäisi seurata lakatakseen. Silloin jos tämä löydetään, niin voisi harmittaa, jos olisi aina ajatellut, että kyseessä olisi pitänyt olla entropia.

Jokainen minuus on säännönmukaisuus ja luonnonlailla esitettävissä?

B:
"Jos sitä ideoiden maailmaa eli nollaentropian lähdettä ei olisi niin tämä kaikkeus olisi ilman kaikkia säännönmukaisuuksia eikä mitään voisi laskea eikä luokitella käsitteiden kautta eli suurinpiirtein se miten nollapiste-energian taso hahmotetaan vaikka sekin on todennäköisesti pelkkä rajapinta lokaalin ja epälokaalin maailman välillä mihin myös ns. valonnopeuden vakioisuus liittyy suhteessa gravitaation voimakkuuteen ja se gravitaatio on ehkä juuri se vaikutus mikä voimakkaasti lokalisoi todellisuutta jähmeäksi ja mekaaniseksi."

Entropia on idea, jossa entropia kasvaa. Ei ole mitään ideaa, missä entropia laitettaisiin ei-kasvamaan, jota ei voitaisi esittää myös ilman toista maailmaa. Kuten Maxwellin demoni, joka on tässä maailmassa ja kiertää vain sääntöä oman systeeminsä sisällä, että entropian pitäisi kasvaa siinä. Ideoiden maailmaa ei voi pitää ainoana lähteenä nollaentropialle, koska sitä ei voi esittää esim. lähteeksi yhdelle tapaukselle, jossa on pieni entropian luku. Jokainen lähde nykymaailmalle tai esim. matalan entropian nykymaailmalle on täysin samanlainen tämän maailman kanssa, mikä käy ilmi monista kohdista yllä.

3

Lue lisää

On olemassa idea siitä, että on olemassa yhden matalan entropian hetki, ja entropian mukaan siitä tulee enemmän entropinen hetki. Tähän vaadittiin iso joukko säännönmukaisuuksia (eikä pelkkiä sanoja entropia sitä, entropia tätä), mutta ei vaadittu yhtään nollaentropian lähdettä tai toista maailmaa. Siten väite, että kaikki maallinen on entropiaa, heti kun jonkun asian olettaa, on väärin. Ja siitä pätelty asia, että pieni epäentropisuus maallisissa asioissa, perustelee kaiken, mikä on ylimaallista, on väärin.

Kaikki sinun ideasi ovat jähmeitä ja mekaanisia. Eivätkä ne ole vähentäneet universumin aineessa nähtyä aineen entropiaa niin paljon kuin gravitaatio on.

B:
"Tieteen metodi ei kuitenki toimi enää epälokaalilla tasolla koska se edellyttää aika-avaruudellista koordinaatistoa. Intuitio ja ns. kaukonäkeminen parhaimmillaan voivat ylittää perinteisen tieteen rajoituksia tuottamalla esim. vihjeitä suhteessa siihen mihin suuntaan se tutkimus kannattaa suunnata sen sijaan että jouduttaisiin aina läpikäymään kaikki mahdolliset loogiset vaihtoehdot."

Kaukonäkeminen on tieteellisen tutkimuken kohde. Koska kaukonäkemistä on samassa maailmassa, missä tiede on. Kaukonäkemisen onnistuminen on tosi helppo tutkia tieteellisesti, jos näkijät itse haluasivat tietää, ovatko he oikesti kaukonähneet. Tällaisen tietämisen jälkeen ja miljonan positiivisen tuloksen jälkeen siinä on monta yksityiskohtaa, miten kaukonäkesmisen tapahtumaa voisi tutkia metodilla. Sama koskee epälokaalisuuden tutkimista tasolla, joka on sitä tasoa, mitä sillä tasolla tapahtuu.

Kaukonäkemisellä ei ole mitään annettavaa mihinkään tieteseen, kuin ehkä astrologisiin tapahtumiin, mutta silloin kannattaisi olla kaukonäkemisen sijaan myös skaalanäkijä ja spektrinäkijä, joka näkee isomman osan avaruudesta kerralla tai spektristä. Ja kyseisen osan keskipiste voi olla näkijän itsensä kohdalla. Näitä näkemisiä pitäisi todistaa tapahtuvan jollain muulla menetelmällä kuin, millä äskeinen kaukonäkö todistettiin, mutta periaatteessa aloittamalla lähitähtien näkemisestä ja todistamalla sen, voi saada uskottavuutta muillekin alueille.

B:
"Filosofisen tason intuitiivisesta hahmottamisesta pitää aina aloittaa eikä hypätä suoraan soveltamaan jonkun erityistieteen kuten fysiikkatieteen viitekehystä ja terminologiaa ja se pitää myös pitää mukana koko ajan tutkimuksen edistyessä koska se hahmotus tarkentuu sitä mukaa kuin tutkimus edistyy eli kyse on iteraatioprosessista jossa lopputulos kierrätetään koko ajan takaisin filosofisen hahmotuksen tasolle kun jotain uutta ja erilaista ilmenee ("fraktaaliprosessi")."

Filosofia on jokin tuuliviiri, josta on pakko pitää kiinni. Filosofian päivitykselle tähän päivään ei ehkä kannata keksiä mitään nimiä, kuin että se olisi iteroitua filosofiaa tai fraktaali. Näytä yksi filosofian päivitys (mikä edellyttää vanhan filosofian tuomista pöytään ja sen vertailua uuteen), niin voidaan katsoa siinä, pitääkö mikään filosofian tekemiselle keksitty määritelmä käytännössä paikkaansa.

B:
"Filosofia on nimenomaan ja toimivimmillaan perushahmotusta eli perusoletusten ja niihin liittyvien havaintojen tulkintaa ja jos se ohitetaan niin syntyy helposti pelkkää sekoilua varsinkin jos ylitetään käytännön arjen taso kuten teorioiden ja hypoteesien muodostuksessa on tapana."

Aika-avaruuden lisäksi olevat ei-avaruus -asiat, mitä sinulla on ollut, ylittävät kaiken arjen, ja jos avaruus on perusoletus, niin niiden tulkinnassa ei tapahdu varsinaisesti mitään varsinkaan havaintojen perustella, jos keksii vain jonkin asian, mistä ne tulevat. Tässä voi vaihtaa avaruus -sanan paikalle entropian.

Et ole muuten juuri yhtään osannut tulkita entropiaa ja sen kumoamisen tarvettasi tapauksessa, missä puhuttaisiin hiukkasista ja radoista. Eli keskityt valtavasti yhteen oletukseen ja teet sille vastaoletuksia, jotka eivät koske mitään muuta kokonaisuudessa, joka on jokin, mikä kuitenkin muodostuu hyvin havainnoista.

Et siis pysty toimimaan aina siten, että voisi sanoa sinun tuntevan perusoletukset. Lisäksi tämän kohdan loppu on kritiikki jotakin kohtaan. Et pysty todistamaan ettei se joku ole käsitellyt enemmän perusoletuksia kuin sinä ja paremmalla perustavalla. Missä on esim. suora yhteys arkeen, mikä voi tapahtua esim. ekstrapolaatiota pitkin. Pystytkö esittämään jonkun toisen tavan asettaa arki ja epäarki samaan maailmaan, tai multimaailmaan jos on pakko?

4

Anonyymi kirjoitti:

On olemassa idea siitä, että on olemassa yhden matalan entropian hetki, ja entropian mukaan siitä tulee enemmän entropinen hetki. Tähän vaadittiin iso joukko säännönmukaisuuksia (eikä pelkkiä sanoja entropia sitä, entropia tätä), mutta ei vaadittu yhtään nollaentropian lähdettä tai toista maailmaa. Siten väite, että kaikki maallinen on entropiaa, heti kun jonkun asian olettaa, on väärin. Ja siitä pätelty asia, että pieni epäentropisuus maallisissa asioissa, perustelee kaiken, mikä on ylimaallista, on väärin.

Kaikki sinun ideasi ovat jähmeitä ja mekaanisia. Eivätkä ne ole vähentäneet universumin aineessa nähtyä aineen entropiaa niin paljon kuin gravitaatio on.

B:
"Tieteen metodi ei kuitenki toimi enää epälokaalilla tasolla koska se edellyttää aika-avaruudellista koordinaatistoa. Intuitio ja ns. kaukonäkeminen parhaimmillaan voivat ylittää perinteisen tieteen rajoituksia tuottamalla esim. vihjeitä suhteessa siihen mihin suuntaan se tutkimus kannattaa suunnata sen sijaan että jouduttaisiin aina läpikäymään kaikki mahdolliset loogiset vaihtoehdot."

Kaukonäkeminen on tieteellisen tutkimuken kohde. Koska kaukonäkemistä on samassa maailmassa, missä tiede on. Kaukonäkemisen onnistuminen on tosi helppo tutkia tieteellisesti, jos näkijät itse haluasivat tietää, ovatko he oikesti kaukonähneet. Tällaisen tietämisen jälkeen ja miljonan positiivisen tuloksen jälkeen siinä on monta yksityiskohtaa, miten kaukonäkesmisen tapahtumaa voisi tutkia metodilla. Sama koskee epälokaalisuuden tutkimista tasolla, joka on sitä tasoa, mitä sillä tasolla tapahtuu.

Kaukonäkemisellä ei ole mitään annettavaa mihinkään tieteseen, kuin ehkä astrologisiin tapahtumiin, mutta silloin kannattaisi olla kaukonäkemisen sijaan myös skaalanäkijä ja spektrinäkijä, joka näkee isomman osan avaruudesta kerralla tai spektristä. Ja kyseisen osan keskipiste voi olla näkijän itsensä kohdalla. Näitä näkemisiä pitäisi todistaa tapahtuvan jollain muulla menetelmällä kuin, millä äskeinen kaukonäkö todistettiin, mutta periaatteessa aloittamalla lähitähtien näkemisestä ja todistamalla sen, voi saada uskottavuutta muillekin alueille.

B:
"Filosofisen tason intuitiivisesta hahmottamisesta pitää aina aloittaa eikä hypätä suoraan soveltamaan jonkun erityistieteen kuten fysiikkatieteen viitekehystä ja terminologiaa ja se pitää myös pitää mukana koko ajan tutkimuksen edistyessä koska se hahmotus tarkentuu sitä mukaa kuin tutkimus edistyy eli kyse on iteraatioprosessista jossa lopputulos kierrätetään koko ajan takaisin filosofisen hahmotuksen tasolle kun jotain uutta ja erilaista ilmenee ("fraktaaliprosessi")."

Filosofia on jokin tuuliviiri, josta on pakko pitää kiinni. Filosofian päivitykselle tähän päivään ei ehkä kannata keksiä mitään nimiä, kuin että se olisi iteroitua filosofiaa tai fraktaali. Näytä yksi filosofian päivitys (mikä edellyttää vanhan filosofian tuomista pöytään ja sen vertailua uuteen), niin voidaan katsoa siinä, pitääkö mikään filosofian tekemiselle keksitty määritelmä käytännössä paikkaansa.

B:
"Filosofia on nimenomaan ja toimivimmillaan perushahmotusta eli perusoletusten ja niihin liittyvien havaintojen tulkintaa ja jos se ohitetaan niin syntyy helposti pelkkää sekoilua varsinkin jos ylitetään käytännön arjen taso kuten teorioiden ja hypoteesien muodostuksessa on tapana."

Aika-avaruuden lisäksi olevat ei-avaruus -asiat, mitä sinulla on ollut, ylittävät kaiken arjen, ja jos avaruus on perusoletus, niin niiden tulkinnassa ei tapahdu varsinaisesti mitään varsinkaan havaintojen perustella, jos keksii vain jonkin asian, mistä ne tulevat. Tässä voi vaihtaa avaruus -sanan paikalle entropian.

Et ole muuten juuri yhtään osannut tulkita entropiaa ja sen kumoamisen tarvettasi tapauksessa, missä puhuttaisiin hiukkasista ja radoista. Eli keskityt valtavasti yhteen oletukseen ja teet sille vastaoletuksia, jotka eivät koske mitään muuta kokonaisuudessa, joka on jokin, mikä kuitenkin muodostuu hyvin havainnoista.

Et siis pysty toimimaan aina siten, että voisi sanoa sinun tuntevan perusoletukset. Lisäksi tämän kohdan loppu on kritiikki jotakin kohtaan. Et pysty todistamaan ettei se joku ole käsitellyt enemmän perusoletuksia kuin sinä ja paremmalla perustavalla. Missä on esim. suora yhteys arkeen, mikä voi tapahtua esim. ekstrapolaatiota pitkin. Pystytkö esittämään jonkun toisen tavan asettaa arki ja epäarki samaan maailmaan, tai multimaailmaan jos on pakko?

4

Lue lisää

"Jos entropia vaikuttaa toiseen asiaan ja sen objekteihin, mutta toiseen ei, ..."


Ei se noin toimi. Eliöt kykenevät taistelemaan entropiaa eli rakenteensa hajoamista vastaan mm. ja esim. muodostamalla erilaisia rajapintoja tai ikäänkuin solukalvoja suhteessa ns. "ulkomaailmaan" jolloin vain pieni osa siitä ulkoisesta vaikutuksesta pääsee vaikuttaamaan eliön toimintaan vähän samaan tapaan kuin elektroniikassa erotetaan toisistaan erilaiset komponentit ja niiden toiminta ja ne eri komponentit kykenevät vuorovaikuttamaan keskenään vain tietyn tarkoin rajatun reitin kautta.

Epälokaali tarkoittaa nimenomaan sitä että se vaikutus ei ole kohdistunut mihinkään tiettyyn pisteeseen eikä synny tietystä pisteestä eikä kyse ole mistään ketjureaktiosta jollaisena monet hahmottavat ns. lähivaikuttavan kausaliteetin eikä aikakaan oikeasti ole niin lineaarinen kuin hyvin yksinkertaisissa mekaanissa tapauksissa kuten esim. palikoiden kaatumisena jossain ketjureaktiossa. Esim. kaukovaikutukset ovat epälokaaleja ja se epälokaalisuus voi toimia myös ajan epälineaarisuutena eli tulevaisuuden potentiaali voi vaikuttaa attraktorina nykyisyyteen ja menneisyyden nykyisyydessä vaikuttavia potentiaaleja voi myös muokata jos esim. sen vahavn konstruktiivisen interferenssin hahmottaa myös ajan eikä pelkästään paikan suhteen.

Gravitaatio hidastaa aikaa jolloin päädytään mekaaniseen kausaliteettiin.

...



Oletat kaiken suhteen että nykyisen tieteen todellisuuden hahmotus kaikkine valtavirran teorioineen pitää täysin paikkansa ja sitten yrität arvioida ja mallintaa kaikkea muuta sen kautta.

Itse olen tutkinut vuosikymmeniä hyvin intensiivisesti ja monipuolisesti kaikkia sellaisia ilmiöitä jotka eivät mahdu siihen nykyisen luonnontieteen hahmotukseen ja maailmankuvaan ja tietyssä mielessä nykyinen tiede varsinkin abstraktilla teoriatasolla on lähinnä jonkinlaista systemaattista itsepetosta jossa epätoivoisesti yritetään takertua joihinkin perusdogmeihin hyvin samalla tavalla kuin monissa uskonnollisissa käsityksissä jotka eivät perustu mihinkään henkilökohtaiseen kokemukseen vaan lähinnä jonkinlaiseen indoktrinaatioon eli ehdollistamiseen jollaista myös kaikki akateeminen koulutus hyvin suurelta osalta on.

Sen takia erotan toisistaan selkeät havaitut säännönmukaisuudet ja niiden teoreettiset selitykset ja pidän sitä teoriatason kuvausta vain lähinnä jonkinlaisena fiktiivisenä tarinana.

Niitä säännönmukaisuuksia voi yrittää soveltaa käytännön tason tekniikassa joka helpottaa tavallisten ihmisten arkea vaikka toisaalta nimeniomaan sen arjen liiallinen helpottaminen voi aiheuttaa laajamittaista ihmiskunnan kykyjen rappeutumista ja samalla myös kulttuurin tuhoutumista jolloin loppuarvioksi tieteestä ja tekniikasta helposti muodostuu että ne ovat äärimmäisen vaarallisia väärinkäytettyinä ja niiden vaikutus on selkeästi haitallista varsinkin pidemmällä tähtäimellä.

Ihminen laumautuu helposti koska se on helpoin tapa selviytyä elämässä. Lauman mukana toimiva yksilö on kuin unissakävelijä joka olettaa aina muiden ajattelevan ja päättävän kaikesta hänen puolestaan ja hänen tarvitsee vain seurata valmiita ohjeita ja käskyjä mahdollisimman tarkasti.

Olen myös 100% varma että suurin osa esim. parapsykologian puitteissa tutkituista ilmiöistä kuten esim. se kontrolloitu kaukonäkeminen ovat todellisia ilmiöitä ja kykyjä mutta kenelläkään ei ole sellaista teoriaa jonka voisi sovittaa yhteen nykyisen tieteen teorioiden kanssa samaan kokonaisuuteen.

...

Höpötät paljon todistamisesta vaikka se koskee pelkästään aksioomaattisia systeemejä joissa sen todistamisen ulkopuolelle jäävät aina ne aksioomat eli perusoletukset jotka ovat pohjimmiltaan pelkkiä arvauksia joiden kuvitellaan olevan jotenkin itsestäänselviä.
...

Se laskettavuus (matematiikka) ja entropia liittyvät ainoastaan sellaiseen todellisuuteen jossa se erilaistumiseprosessi on jo alkanut eli on olemassa aika-avaruuden koordinaatisto jossa keskenään vuorovaikuttavia entiteettejä.
...

En usko mihikään ikuisiiin tai oletetussa alkuräjähdyksessä syntyneihin luonnonlakeihin vaan siihen että erilaiset aika- avaruudelliset konfiguraatiot eli rakenteet tuottavat erílaisia säännönmukaisuuksia erilaisissa olosuhteissa eikä jonkun yksinkertaisen systeemin kuten atomien tai molekyylien tason käyttäytymistä voi yleistää kui korkeintaan samanlaisiiin olosuhteisiin missä niitä on tutkittu ja testattu. Kaikki havainnointi ja tutkiminen vaikuttaa sen havainnon kohteeseen eikä mitään todellisuudessa voidaan eristää kaikesta muusta ilman että se vaikuttaa siihen kohteeseen.

===>

Anonyymi kirjoitti:

On olemassa idea siitä, että on olemassa yhden matalan entropian hetki, ja entropian mukaan siitä tulee enemmän entropinen hetki. Tähän vaadittiin iso joukko säännönmukaisuuksia (eikä pelkkiä sanoja entropia sitä, entropia tätä), mutta ei vaadittu yhtään nollaentropian lähdettä tai toista maailmaa. Siten väite, että kaikki maallinen on entropiaa, heti kun jonkun asian olettaa, on väärin. Ja siitä pätelty asia, että pieni epäentropisuus maallisissa asioissa, perustelee kaiken, mikä on ylimaallista, on väärin.

Kaikki sinun ideasi ovat jähmeitä ja mekaanisia. Eivätkä ne ole vähentäneet universumin aineessa nähtyä aineen entropiaa niin paljon kuin gravitaatio on.

B:
"Tieteen metodi ei kuitenki toimi enää epälokaalilla tasolla koska se edellyttää aika-avaruudellista koordinaatistoa. Intuitio ja ns. kaukonäkeminen parhaimmillaan voivat ylittää perinteisen tieteen rajoituksia tuottamalla esim. vihjeitä suhteessa siihen mihin suuntaan se tutkimus kannattaa suunnata sen sijaan että jouduttaisiin aina läpikäymään kaikki mahdolliset loogiset vaihtoehdot."

Kaukonäkeminen on tieteellisen tutkimuken kohde. Koska kaukonäkemistä on samassa maailmassa, missä tiede on. Kaukonäkemisen onnistuminen on tosi helppo tutkia tieteellisesti, jos näkijät itse haluasivat tietää, ovatko he oikesti kaukonähneet. Tällaisen tietämisen jälkeen ja miljonan positiivisen tuloksen jälkeen siinä on monta yksityiskohtaa, miten kaukonäkesmisen tapahtumaa voisi tutkia metodilla. Sama koskee epälokaalisuuden tutkimista tasolla, joka on sitä tasoa, mitä sillä tasolla tapahtuu.

Kaukonäkemisellä ei ole mitään annettavaa mihinkään tieteseen, kuin ehkä astrologisiin tapahtumiin, mutta silloin kannattaisi olla kaukonäkemisen sijaan myös skaalanäkijä ja spektrinäkijä, joka näkee isomman osan avaruudesta kerralla tai spektristä. Ja kyseisen osan keskipiste voi olla näkijän itsensä kohdalla. Näitä näkemisiä pitäisi todistaa tapahtuvan jollain muulla menetelmällä kuin, millä äskeinen kaukonäkö todistettiin, mutta periaatteessa aloittamalla lähitähtien näkemisestä ja todistamalla sen, voi saada uskottavuutta muillekin alueille.

B:
"Filosofisen tason intuitiivisesta hahmottamisesta pitää aina aloittaa eikä hypätä suoraan soveltamaan jonkun erityistieteen kuten fysiikkatieteen viitekehystä ja terminologiaa ja se pitää myös pitää mukana koko ajan tutkimuksen edistyessä koska se hahmotus tarkentuu sitä mukaa kuin tutkimus edistyy eli kyse on iteraatioprosessista jossa lopputulos kierrätetään koko ajan takaisin filosofisen hahmotuksen tasolle kun jotain uutta ja erilaista ilmenee ("fraktaaliprosessi")."

Filosofia on jokin tuuliviiri, josta on pakko pitää kiinni. Filosofian päivitykselle tähän päivään ei ehkä kannata keksiä mitään nimiä, kuin että se olisi iteroitua filosofiaa tai fraktaali. Näytä yksi filosofian päivitys (mikä edellyttää vanhan filosofian tuomista pöytään ja sen vertailua uuteen), niin voidaan katsoa siinä, pitääkö mikään filosofian tekemiselle keksitty määritelmä käytännössä paikkaansa.

B:
"Filosofia on nimenomaan ja toimivimmillaan perushahmotusta eli perusoletusten ja niihin liittyvien havaintojen tulkintaa ja jos se ohitetaan niin syntyy helposti pelkkää sekoilua varsinkin jos ylitetään käytännön arjen taso kuten teorioiden ja hypoteesien muodostuksessa on tapana."

Aika-avaruuden lisäksi olevat ei-avaruus -asiat, mitä sinulla on ollut, ylittävät kaiken arjen, ja jos avaruus on perusoletus, niin niiden tulkinnassa ei tapahdu varsinaisesti mitään varsinkaan havaintojen perustella, jos keksii vain jonkin asian, mistä ne tulevat. Tässä voi vaihtaa avaruus -sanan paikalle entropian.

Et ole muuten juuri yhtään osannut tulkita entropiaa ja sen kumoamisen tarvettasi tapauksessa, missä puhuttaisiin hiukkasista ja radoista. Eli keskityt valtavasti yhteen oletukseen ja teet sille vastaoletuksia, jotka eivät koske mitään muuta kokonaisuudessa, joka on jokin, mikä kuitenkin muodostuu hyvin havainnoista.

Et siis pysty toimimaan aina siten, että voisi sanoa sinun tuntevan perusoletukset. Lisäksi tämän kohdan loppu on kritiikki jotakin kohtaan. Et pysty todistamaan ettei se joku ole käsitellyt enemmän perusoletuksia kuin sinä ja paremmalla perustavalla. Missä on esim. suora yhteys arkeen, mikä voi tapahtua esim. ekstrapolaatiota pitkin. Pystytkö esittämään jonkun toisen tavan asettaa arki ja epäarki samaan maailmaan, tai multimaailmaan jos on pakko?

4

Lue lisää

==>


Pidän myös mahdollisena että tämä lokaali fysikaalinen maailma on ainakin jollain tasolla jonkinlaisen simulaation tai virtuaalitodellisuuden kaltainen eli eräänlainen "leikkikehä" jossa epälokaalit yksilöllisyydet voivat kehittää itseään ja kykyjään mikä on myös monien uskontojen ja ns. esoteeristen perinteiden näkemys ja tiede on tässä suhteessa ollut aina hakoteillä takertuessaan liiaksi kaksijakoiseen sattumaan ja determinismiin eli ns. naturalismiin perushahmotuksissaan.

"Jokainen minuus on säännönmukaisuus ja luonnonlailla esitettävissä?"
Ei.
Jokainen aito minuus ja yksilöllisyys on ainutlaatuinen ja ikuinen kun taas se näennäinen laumaminuus on pelkästään ikäänkuin suojaava kalvo johon samaistuminen johtaa siihen että se aito minuus ei enää pääse kehittymään siinä reinkarnaatiossaan eli joutuu käymään loputtomasti läpi kierrätystä ja kompostointia ns. psyykkisten energioiden tasolla kunnes kehittyy tarpeeksi pärjätäkseen vähemmän jähmeän ja mekaanisen tason todellisuudessa.

Sinulla tuntuu ajattelu jäävän aika usein sellaiseen loputtomaan puppugeneroinnin luuppiin josta ei ole ulospääsyä kun et näköjään osaa mitenkään eläytyä toisenlaisiin hahmotuksiin ja ajatteluun kuin mihin itse olet tottunut. Olet yhtä mekaaninen ja kaavamainen kuin maailmankuvasi.

Itse alan jo taas kyllästyä tähän juupas-eipäs pingisväittelyyn kun se vie liikaa energiaa ja aikaa mielenkiintoisemmista ja tärkeämmistä asioista joten laitan sinut ignorejäähylle joksikin aikaa.

Yritä vaihteeksi keskutella muidenkin kanssa!

B

Anonyymi kirjoitti:

==>


Pidän myös mahdollisena että tämä lokaali fysikaalinen maailma on ainakin jollain tasolla jonkinlaisen simulaation tai virtuaalitodellisuuden kaltainen eli eräänlainen "leikkikehä" jossa epälokaalit yksilöllisyydet voivat kehittää itseään ja kykyjään mikä on myös monien uskontojen ja ns. esoteeristen perinteiden näkemys ja tiede on tässä suhteessa ollut aina hakoteillä takertuessaan liiaksi kaksijakoiseen sattumaan ja determinismiin eli ns. naturalismiin perushahmotuksissaan.

"Jokainen minuus on säännönmukaisuus ja luonnonlailla esitettävissä?"
Ei.
Jokainen aito minuus ja yksilöllisyys on ainutlaatuinen ja ikuinen kun taas se näennäinen laumaminuus on pelkästään ikäänkuin suojaava kalvo johon samaistuminen johtaa siihen että se aito minuus ei enää pääse kehittymään siinä reinkarnaatiossaan eli joutuu käymään loputtomasti läpi kierrätystä ja kompostointia ns. psyykkisten energioiden tasolla kunnes kehittyy tarpeeksi pärjätäkseen vähemmän jähmeän ja mekaanisen tason todellisuudessa.

Sinulla tuntuu ajattelu jäävän aika usein sellaiseen loputtomaan puppugeneroinnin luuppiin josta ei ole ulospääsyä kun et näköjään osaa mitenkään eläytyä toisenlaisiin hahmotuksiin ja ajatteluun kuin mihin itse olet tottunut. Olet yhtä mekaaninen ja kaavamainen kuin maailmankuvasi.

Itse alan jo taas kyllästyä tähän juupas-eipäs pingisväittelyyn kun se vie liikaa energiaa ja aikaa mielenkiintoisemmista ja tärkeämmistä asioista joten laitan sinut ignorejäähylle joksikin aikaa.

Yritä vaihteeksi keskutella muidenkin kanssa!

B

Lue lisää

B:
""Jos entropia vaikuttaa toiseen asiaan ja sen objekteihin, mutta toiseen ei, ..."

Ei se noin toimi."

Onko tämä ilmoitusluonteinen asia, vai liittyykö seuraava teksti tähän? Asiat eivät toimi siten, että jos teen väitteen kahdesta asiasta (toinen on avaruudessa, ja toinen on ideamaailmassa esim. matemaattisena, mutta sinusta jotenkin muutoin) ja niiden välisestä kopioinnista, niin et voi kommentoida sitä olemalla puhumatta siitä, mitä se toinen asia on. Kyseessä nimittäin tuskin on se, että kyseinen asia on eliö, ja eliö on ympäristön kopio. Tai päinvastoin. Ei kuitenkaan siksi, että nämä kaksi eivät olisi tekstini tarkoittamassa merkityksessä toistensakaltaisia asioita, vaan siksi ettei niissä kyseistä faktaa tarvitse miettiä kovin pitkään. Voin vain väittää eliöstä ja ympäristöstä molempien olevan jo avaruudessa suurimmalta osaltaan. Molemmissa on sama avaruus ympärillään ja sama ajan hetki. Molemmat ovat myös tehty atomeista. Eli niiden käsitteet ovat kopioita toisistaan hyvin automaattisesti. En silloin alkaisi edes ajattelemaan niiden samaa matemaattista perustaa sillä tavalla, että oletan entropian olemassaolon. Mutta tietysti päädyn myös siihen, että entropia vaikuttaa toiseen, ja toiseen se vaikuttaa myös.

Käsite 'entropia vaikuttaa' ei ole sama asia kuin, että kyseisen kappaleen entropiamäärä tulee olemaan X. 'Entropia vaikuttaa' kaikessa aineessa, ja sen tietää esim. siitä, että voidaan ottaa suolakide, joka on ns. täysin järjestyksessä oleva kristalli, ja se voidaan laittaa kahden eri lämpöisen astian väliin lämmönjohtimeksi (silloin johdetun lämmön määrä on astioista mitattuna erisuuri, kuin jos jokin muu olisi johtimena). Ainoat asiat, mitkä eivät tällaista tee nimenomaan muiden aineiden kanssa tällä hetkellä ovat mahdolliset pimeät aineet.

Jos maapallolta nähtyjen asioiden kontekstissa on asia, joka on entropian vaikuttama ja toinen asia, joka ei ole entropian vaikuttama, niin sama kysymys nousee siitä, että mitä ne kuvittelevat tekevänsä keskenään. Ja varsinkin miten olisi olemassa teoria, jossa olisi molemmat, mutta mistä puuttuisi jotain, kuten entropia. Olisi kannattanut itse kysyä sellaisia joskus, jos ei esim. pitänyt pimeästä aineesta.

B:
"Eliöt kykenevät taistelemaan entropiaa eli rakenteensa hajoamista vastaan mm. ja esim. muodostamalla erilaisia rajapintoja tai ikäänkuin solukalvoja suhteessa ns. "ulkomaailmaan" jolloin vain pieni osa siitä ulkoisesta vaikutuksesta pääsee vaikuttaamaan eliön toimintaan..."

Onko aika-avaruutta ennen ollut tila taistelussa entropiaa vastaan? Tästä voi päätellä, että se tila on vähän kuin solukalvo, ja se voidaan matematisoida samalla tavalla.

Solukalvo tms. rajaa ainoastaan jonkin osan eliötä ulkopuolelta pois, mikä jättää eri osat eliöstä erilaisen tarkastelun piiriin. Lisäksi rajaus on pelkästään kemiallinen, mikä on säälittävä rajaus eikä estä lämpötasapainon syntymistä, joka on aina puolet kaikesta entropiasta. Solukalvo on eliö itse, eikä sitä rajata mistään pois. Myös solukalvon muodostumisen prosessi on tärkeä osa elämää ja siihen liittyy oma entropiansa, jota jotkut tiedeihmiset nimittäisivät itseorganisaatioksi ja puolisuureksi entropiaksi, joka on kuin puoliksi täynnä oleva entrpiataistelun lasi. Samoin kaikki, mitä tapahtuu solukalvon sisällä, voi olla entropialtaan, miten suurta tahansa (yleensä täysin samanlaista kuin rakennettaisiin solukalvoa), koska se muodostuu useista pienistä osista, ja ne voidaan ajatella eri järjestyksissä. Jotkut solut kuolevat alkaen kuolla sisältä päin jättäen kalvon kuoleman odottamaan pidemmäksi aikaa.

Solukalvon pystyssä olemisen aika on elämän käsitteenä tosi huono, koska suurin osa elämästä perustuu uuden solun tekemiseen vanhan tilalle. Jokainen yksittäinen solu ja sen suojeltu sisältö (yhtenä kopiona, joka on vain kopio siitä, mikä siirretään eteenpäin ja mikä pysyy sillä tavalla olemassa kauemmin) on lyhytikäinen ja merkityksetön.

Jos universumin jonain hetkenä muodostuu silikaattikivi, jonka sisälle jää puhdasta suolakide kristallia, niin tämä kivi suojelee suolan liukenemista vaikka kivi heitetään veteen. Mutta kyseessä ei ole eliö. Jos solussa on kidettä, solua ei voi olla kuitenkaan heittämättä mihinkään, koska silloin se nimenomaan hajoaa ensin itse. Toisin sanoen, solukalvon kalvonapysyminen on pieneltä osaltaan vähän sama kuin pitäisi elämän hienona saavutuksena sitä, että osa suolasta on jätetty sopivaan paikkaan aavikolle. Eikä mikään elämä siis toimi kauaa siten, että siinä on taistelu ympäristöä vastaan, kemiallisessa merkityksessä.

1

Anonyymi kirjoitti:

B:
""Jos entropia vaikuttaa toiseen asiaan ja sen objekteihin, mutta toiseen ei, ..."

Ei se noin toimi."

Onko tämä ilmoitusluonteinen asia, vai liittyykö seuraava teksti tähän? Asiat eivät toimi siten, että jos teen väitteen kahdesta asiasta (toinen on avaruudessa, ja toinen on ideamaailmassa esim. matemaattisena, mutta sinusta jotenkin muutoin) ja niiden välisestä kopioinnista, niin et voi kommentoida sitä olemalla puhumatta siitä, mitä se toinen asia on. Kyseessä nimittäin tuskin on se, että kyseinen asia on eliö, ja eliö on ympäristön kopio. Tai päinvastoin. Ei kuitenkaan siksi, että nämä kaksi eivät olisi tekstini tarkoittamassa merkityksessä toistensakaltaisia asioita, vaan siksi ettei niissä kyseistä faktaa tarvitse miettiä kovin pitkään. Voin vain väittää eliöstä ja ympäristöstä molempien olevan jo avaruudessa suurimmalta osaltaan. Molemmissa on sama avaruus ympärillään ja sama ajan hetki. Molemmat ovat myös tehty atomeista. Eli niiden käsitteet ovat kopioita toisistaan hyvin automaattisesti. En silloin alkaisi edes ajattelemaan niiden samaa matemaattista perustaa sillä tavalla, että oletan entropian olemassaolon. Mutta tietysti päädyn myös siihen, että entropia vaikuttaa toiseen, ja toiseen se vaikuttaa myös.

Käsite 'entropia vaikuttaa' ei ole sama asia kuin, että kyseisen kappaleen entropiamäärä tulee olemaan X. 'Entropia vaikuttaa' kaikessa aineessa, ja sen tietää esim. siitä, että voidaan ottaa suolakide, joka on ns. täysin järjestyksessä oleva kristalli, ja se voidaan laittaa kahden eri lämpöisen astian väliin lämmönjohtimeksi (silloin johdetun lämmön määrä on astioista mitattuna erisuuri, kuin jos jokin muu olisi johtimena). Ainoat asiat, mitkä eivät tällaista tee nimenomaan muiden aineiden kanssa tällä hetkellä ovat mahdolliset pimeät aineet.

Jos maapallolta nähtyjen asioiden kontekstissa on asia, joka on entropian vaikuttama ja toinen asia, joka ei ole entropian vaikuttama, niin sama kysymys nousee siitä, että mitä ne kuvittelevat tekevänsä keskenään. Ja varsinkin miten olisi olemassa teoria, jossa olisi molemmat, mutta mistä puuttuisi jotain, kuten entropia. Olisi kannattanut itse kysyä sellaisia joskus, jos ei esim. pitänyt pimeästä aineesta.

B:
"Eliöt kykenevät taistelemaan entropiaa eli rakenteensa hajoamista vastaan mm. ja esim. muodostamalla erilaisia rajapintoja tai ikäänkuin solukalvoja suhteessa ns. "ulkomaailmaan" jolloin vain pieni osa siitä ulkoisesta vaikutuksesta pääsee vaikuttaamaan eliön toimintaan..."

Onko aika-avaruutta ennen ollut tila taistelussa entropiaa vastaan? Tästä voi päätellä, että se tila on vähän kuin solukalvo, ja se voidaan matematisoida samalla tavalla.

Solukalvo tms. rajaa ainoastaan jonkin osan eliötä ulkopuolelta pois, mikä jättää eri osat eliöstä erilaisen tarkastelun piiriin. Lisäksi rajaus on pelkästään kemiallinen, mikä on säälittävä rajaus eikä estä lämpötasapainon syntymistä, joka on aina puolet kaikesta entropiasta. Solukalvo on eliö itse, eikä sitä rajata mistään pois. Myös solukalvon muodostumisen prosessi on tärkeä osa elämää ja siihen liittyy oma entropiansa, jota jotkut tiedeihmiset nimittäisivät itseorganisaatioksi ja puolisuureksi entropiaksi, joka on kuin puoliksi täynnä oleva entrpiataistelun lasi. Samoin kaikki, mitä tapahtuu solukalvon sisällä, voi olla entropialtaan, miten suurta tahansa (yleensä täysin samanlaista kuin rakennettaisiin solukalvoa), koska se muodostuu useista pienistä osista, ja ne voidaan ajatella eri järjestyksissä. Jotkut solut kuolevat alkaen kuolla sisältä päin jättäen kalvon kuoleman odottamaan pidemmäksi aikaa.

Solukalvon pystyssä olemisen aika on elämän käsitteenä tosi huono, koska suurin osa elämästä perustuu uuden solun tekemiseen vanhan tilalle. Jokainen yksittäinen solu ja sen suojeltu sisältö (yhtenä kopiona, joka on vain kopio siitä, mikä siirretään eteenpäin ja mikä pysyy sillä tavalla olemassa kauemmin) on lyhytikäinen ja merkityksetön.

Jos universumin jonain hetkenä muodostuu silikaattikivi, jonka sisälle jää puhdasta suolakide kristallia, niin tämä kivi suojelee suolan liukenemista vaikka kivi heitetään veteen. Mutta kyseessä ei ole eliö. Jos solussa on kidettä, solua ei voi olla kuitenkaan heittämättä mihinkään, koska silloin se nimenomaan hajoaa ensin itse. Toisin sanoen, solukalvon kalvonapysyminen on pieneltä osaltaan vähän sama kuin pitäisi elämän hienona saavutuksena sitä, että osa suolasta on jätetty sopivaan paikkaan aavikolle. Eikä mikään elämä siis toimi kauaa siten, että siinä on taistelu ympäristöä vastaan, kemiallisessa merkityksessä.

1

Lue lisää

B:
"...vähän samaan tapaan kuin elektroniikassa erotetaan toisistaan erilaiset komponentit ja niiden toiminta ja ne eri komponentit kykenevät vuorovaikuttamaan keskenään vain tietyn tarkoin rajatun reitin kautta."

Entropia ei ole ainoa puheenaihe maailmassa vaan muunnellessa asioita tuntemattomista asioista tunnettuihin voidaan kysyä, miten tehdään sähkömagnetismi jostain, mikä ei muistuta sähkömagnetismia yhtään. Tekstissäsi pitäis kai yrittää väittää, että kahden sähkökomponentin erilaisuuden tapauksessa ei olisi olemassa yhtä sähkömagnetismin teoriaa. Näin kuitenkin on, ja erityisesti se, mikä erottaa komponentit toisistaan on jokin esim. eriste, millä on tietyt sähkömagneettiset ominaisuudet, ja joka vaikuttaa sähkömagneettisiin kenttiin tietyllä tavalla.

B:
"Epälokaali tarkoittaa nimenomaan sitä että se vaikutus ei ole kohdistunut mihinkään tiettyyn pisteeseen eikä synny tietystä pisteestä eikä kyse ole mistään ketjureaktiosta jollaisena monet hahmottavat ns. lähivaikuttavan kausaliteetin eikä aikakaan oikeasti ole niin lineaarinen kuin hyvin yksinkertaisissa mekaanissa tapauksissa kuten esim. palikoiden kaatumisena jossain ketjureaktiossa."

Jos sanot 'nimenomaan', niin tuntuuko sinusta siltä, että puhut kaikkien puolesta? Eikä että olet tekemässä omaa käsitettäsi? Väitän ettei käsite ole vielä tehtynä. Koska miksei epälokaalilla ole mitään määritelmää, missä lukee positiivisesti, että jokin (vaikutus) _on_ tehnyt jotain (kohdistunut)? Tai 'epälokaalissa _syntyy_' tai 'epälokaalissa _on_ kyse'.

Ketjureaktio ei ole pakollinen tapa nähdä, ja siinä on liikaa rakoja todellisuudessa. Paremmin todellsuuden voisi nähdä blokkiuniversumina, missä menneisyys ja tulevaisuus ovat jo jotain, ja ketjut ovat vaihtelevanlaatuisia selityksiä siitä, miten sitä kuvaisi osittain ja keskittyneesti yhteen asiaan.

B:
" Esim. kaukovaikutukset ovat epälokaaleja ja se epälokaalisuus voi toimia myös ajan epälineaarisuutena eli tulevaisuuden potentiaali voi vaikuttaa attraktorina nykyisyyteen ja menneisyyden nykyisyydessä vaikuttavia potentiaaleja voi myös muokata jos esim. sen vahavn konstruktiivisen interferenssin hahmottaa myös ajan eikä pelkästään paikan suhteen."

Oikeassa ta väärässäkään epälokaalisuudessa ei ole mahdollista vielä vaikuttaa ajan kulkuun ja ajan ominaisuuksiin. Se olisi vain eräänlainen uusi säännötön säännönmukaisuus sille, miten asiat ajassa näyttävät tapahtuvan. Näillä asioilla ei teoriassa määritellä, mitä aika on. Kun taas käytännössä ihmiset saisivat tietää, miten paljon aikaa on mennyt, jos he löytävät jonkin todella säännönmukaisen kohteen maailmasta. Jotta ajalle tapahtuisi jotain, ajan on oltava dynaaminen muuttuva kohde, mitä se on esim. GR:ssä.

Minkowskin avaruudessa inertiaaliset esineet menevät tulevaisuuteen vakionopeudella. Ne vertaavat aikojaan toisten esineiden aikoihin, jolloin ajan vertailusta seuraa jonkin mennen muita nopeammin. Jos tulevaisuudessa on lähellä attraktori joka attraktoi esinettä ajan suuntaan, silloin tämän kellon nopeus kasvaa ja tulevaisuuteen mennään omien ja muiden aikojen vertailussa nopeammin kuin muualla (eli nähdäkseen tulevaisuuden aikaisin ei pitäisi kasvattaa oman kellonsa vauhtia vaan attraktoida sitä menneisyyteen). Jos attraktori on ajan geometrian muutos, niin kyseessä on GR, ja jos ei ole, niin kyseessä on nelikiihtyvyyttä aiheuttava nelivoima, kuten sähkömagneettinen nelipotentiaali. Kiihtyvyys aiheuttaa saman ilmiön kuin gravitaatio vaikka todellisuus tai avaruus on niissä eri. Muutenkin koko idea on SR:ssä ja GR:ssä tehtyjen ideoiden perustalta tehty.

Kaikki tunnetut 3-kiihtyvyydet hidastavat aikaa verrattuna jonkinlaseen perusaikaan eli ne siirtävät ihmisiä kauas tulevaisuuteen. Ja jäädäkseen ajassa jälkeen kyseessä täytyy olla gravitaation heikkeneminen tai alussa oletetun suuren 3-kiihtyvyyden korvaaminen pienemmällä.

Attraktori ja kausaalisuutta rikkova ideasi on kuitenkin todennäköisesti peräisin sellaisesta ideasta, missä on ajateltu aika-avaruuden olevan ortogonaalinen Pytaghoraan lauseen mukainen 4D-avaruus. Tämäkin on aika-avaruus, missä jokaisella havaitsijalla on oma aika ja siksi nopeasti saatu tulevaisuus on mahdollista, silloin kun toisten kellot hyppäävät eteenpäin enemmän kuin omasi. Erona Minkowski-liikesääntöihin, tässä avaruudessa kappaleella voi olla ratoja, jotka menevät aivan normaalisti kehää tulevaisuudesta menneisyyteen ja takaisin äärettömällä nopeudella. Jotta tällaisessa voisi esittää tapahtuvan mitään nykyisin nähtyjä havaintoja, luulen että tämän avaruuden keksijät ovat aikoinaan sanoneet, että sen avaruuden symmetria on näkymättömällä tavalla rikottu rikkomalla sen objektien käyttäytymisen symmetria. Mikä on mahdollista juuri attraktoimalla ne kaikki kohti tulevaisuutta ja hitaaseen liikkeeseen myös. Jotta kaikki kellot näyttävät koko ajan saman verran tulevaisuutta monille asioille, kyseessä ei ole välttämättä jatkuva attraktointi ja kiihtyvyys.
...

2

Anonyymi kirjoitti:

B:
"...vähän samaan tapaan kuin elektroniikassa erotetaan toisistaan erilaiset komponentit ja niiden toiminta ja ne eri komponentit kykenevät vuorovaikuttamaan keskenään vain tietyn tarkoin rajatun reitin kautta."

Entropia ei ole ainoa puheenaihe maailmassa vaan muunnellessa asioita tuntemattomista asioista tunnettuihin voidaan kysyä, miten tehdään sähkömagnetismi jostain, mikä ei muistuta sähkömagnetismia yhtään. Tekstissäsi pitäis kai yrittää väittää, että kahden sähkökomponentin erilaisuuden tapauksessa ei olisi olemassa yhtä sähkömagnetismin teoriaa. Näin kuitenkin on, ja erityisesti se, mikä erottaa komponentit toisistaan on jokin esim. eriste, millä on tietyt sähkömagneettiset ominaisuudet, ja joka vaikuttaa sähkömagneettisiin kenttiin tietyllä tavalla.

B:
"Epälokaali tarkoittaa nimenomaan sitä että se vaikutus ei ole kohdistunut mihinkään tiettyyn pisteeseen eikä synny tietystä pisteestä eikä kyse ole mistään ketjureaktiosta jollaisena monet hahmottavat ns. lähivaikuttavan kausaliteetin eikä aikakaan oikeasti ole niin lineaarinen kuin hyvin yksinkertaisissa mekaanissa tapauksissa kuten esim. palikoiden kaatumisena jossain ketjureaktiossa."

Jos sanot 'nimenomaan', niin tuntuuko sinusta siltä, että puhut kaikkien puolesta? Eikä että olet tekemässä omaa käsitettäsi? Väitän ettei käsite ole vielä tehtynä. Koska miksei epälokaalilla ole mitään määritelmää, missä lukee positiivisesti, että jokin (vaikutus) _on_ tehnyt jotain (kohdistunut)? Tai 'epälokaalissa _syntyy_' tai 'epälokaalissa _on_ kyse'.

Ketjureaktio ei ole pakollinen tapa nähdä, ja siinä on liikaa rakoja todellisuudessa. Paremmin todellsuuden voisi nähdä blokkiuniversumina, missä menneisyys ja tulevaisuus ovat jo jotain, ja ketjut ovat vaihtelevanlaatuisia selityksiä siitä, miten sitä kuvaisi osittain ja keskittyneesti yhteen asiaan.

B:
" Esim. kaukovaikutukset ovat epälokaaleja ja se epälokaalisuus voi toimia myös ajan epälineaarisuutena eli tulevaisuuden potentiaali voi vaikuttaa attraktorina nykyisyyteen ja menneisyyden nykyisyydessä vaikuttavia potentiaaleja voi myös muokata jos esim. sen vahavn konstruktiivisen interferenssin hahmottaa myös ajan eikä pelkästään paikan suhteen."

Oikeassa ta väärässäkään epälokaalisuudessa ei ole mahdollista vielä vaikuttaa ajan kulkuun ja ajan ominaisuuksiin. Se olisi vain eräänlainen uusi säännötön säännönmukaisuus sille, miten asiat ajassa näyttävät tapahtuvan. Näillä asioilla ei teoriassa määritellä, mitä aika on. Kun taas käytännössä ihmiset saisivat tietää, miten paljon aikaa on mennyt, jos he löytävät jonkin todella säännönmukaisen kohteen maailmasta. Jotta ajalle tapahtuisi jotain, ajan on oltava dynaaminen muuttuva kohde, mitä se on esim. GR:ssä.

Minkowskin avaruudessa inertiaaliset esineet menevät tulevaisuuteen vakionopeudella. Ne vertaavat aikojaan toisten esineiden aikoihin, jolloin ajan vertailusta seuraa jonkin mennen muita nopeammin. Jos tulevaisuudessa on lähellä attraktori joka attraktoi esinettä ajan suuntaan, silloin tämän kellon nopeus kasvaa ja tulevaisuuteen mennään omien ja muiden aikojen vertailussa nopeammin kuin muualla (eli nähdäkseen tulevaisuuden aikaisin ei pitäisi kasvattaa oman kellonsa vauhtia vaan attraktoida sitä menneisyyteen). Jos attraktori on ajan geometrian muutos, niin kyseessä on GR, ja jos ei ole, niin kyseessä on nelikiihtyvyyttä aiheuttava nelivoima, kuten sähkömagneettinen nelipotentiaali. Kiihtyvyys aiheuttaa saman ilmiön kuin gravitaatio vaikka todellisuus tai avaruus on niissä eri. Muutenkin koko idea on SR:ssä ja GR:ssä tehtyjen ideoiden perustalta tehty.

Kaikki tunnetut 3-kiihtyvyydet hidastavat aikaa verrattuna jonkinlaseen perusaikaan eli ne siirtävät ihmisiä kauas tulevaisuuteen. Ja jäädäkseen ajassa jälkeen kyseessä täytyy olla gravitaation heikkeneminen tai alussa oletetun suuren 3-kiihtyvyyden korvaaminen pienemmällä.

Attraktori ja kausaalisuutta rikkova ideasi on kuitenkin todennäköisesti peräisin sellaisesta ideasta, missä on ajateltu aika-avaruuden olevan ortogonaalinen Pytaghoraan lauseen mukainen 4D-avaruus. Tämäkin on aika-avaruus, missä jokaisella havaitsijalla on oma aika ja siksi nopeasti saatu tulevaisuus on mahdollista, silloin kun toisten kellot hyppäävät eteenpäin enemmän kuin omasi. Erona Minkowski-liikesääntöihin, tässä avaruudessa kappaleella voi olla ratoja, jotka menevät aivan normaalisti kehää tulevaisuudesta menneisyyteen ja takaisin äärettömällä nopeudella. Jotta tällaisessa voisi esittää tapahtuvan mitään nykyisin nähtyjä havaintoja, luulen että tämän avaruuden keksijät ovat aikoinaan sanoneet, että sen avaruuden symmetria on näkymättömällä tavalla rikottu rikkomalla sen objektien käyttäytymisen symmetria. Mikä on mahdollista juuri attraktoimalla ne kaikki kohti tulevaisuutta ja hitaaseen liikkeeseen myös. Jotta kaikki kellot näyttävät koko ajan saman verran tulevaisuutta monille asioille, kyseessä ei ole välttämättä jatkuva attraktointi ja kiihtyvyys.
...

2

Lue lisää

Sinä olet tai muut ovat tehneet pahan virheen siinä, että toisitte pelkän attraktoinnin ja työntämisen ideat tavalliseen Minkowski-avaruuteen, koska silloin ette ymmärrä, miten saisitte aikaan varsinaisia uusia efektejä ajassa, jotka kaikki perustuvat tämän universaalin attraktion vastustamiseen. Attraktorin täytyy pystyä attraktoimaan äärettömän nopea signaali äärelliseksi, mikä asettaa paljon kysymyksiä, jos kyseessä on yksinkertainen matemaattinen objekti, kuten hiukkanen.

Äskeinen koskee paljon ajan epälineaarisuutta tai eri kokemuksia ajasta, joka on täysin eri asia kuin vaikuttaminen nykyisyyteen ja menneisyyteen. Seuraavassa tästä vaikuttamisesta lisää joko propagoimalla johonkin, mikä merkitsisi äskeisen attraktorin puutetta, tai sitten äärettömällä nopeudella vaikuttamista saman tien. Jälkimmäisessä ei ole suoraan varma, onko mikään mennyt rataa pitkin mihinkään, joten avaruuksien ja liikelakien vertailu on siinä vähemmässä roolissa.

Tulevaisuuteen menemisessä ei ole missään näistä tapauksista mitään epälokaalia menemisen kannalta. Kiihtyvyydenkin tapauksessa, se voima joka vie tulevaisuuteen on aina esineen luona. Attraktorien idea on olla olematta suljettuna yhteen pisteeseen, jolloin niiden attraktointi tulee lopulta luokse. Nelivoiman voi kuitenkin teoriassa liittää ajatuksissa sellaiseen lähteeseen, joka on kaukana, ja joka on tehnyt sen samoin kuin kyseessä olisi äärettömän nopeasti päivittyvä voimakenttä. Voimakentällä on silloin 4-ulotteiset yhtälöt, jotka eivät toteuta Lorentzin invarianssia, ja joissa ei ole äärellisen hitaita aaltoja tai mitään liikkuvaa. Jos kyseessä on vain numero, joka kasvaa ajan kasvaessa tulevaisuuteen, koska kyseessä on suurempi veto mitä lähempänä tulevaisuutta on, niin siinä ei koskaan nähdä mitään aaltoa. Ja olisi melkoinen moka puhua interferenssistä tässä kappaleessa.

Aaltoja voi kuitenkin aina konstruoida minkä tahansa numeron tilalle. Jos otetaan SM-aallot ja tehdään niistä viiveetön versio, joka esiintyy aika-akselilla, tämä on sama kuin samojen yhtälöiden käyttö ilman yhtä miinusmerkkiä. Tässä on kuvia tuloksesta, jos ajattelee, että y on aika-akseli:

Epähomogeeniset ja tietyt symmetriset reunaehdot:
https://en.wikipedia.org/wiki/File:Laplace's_equation_on_an_annulus.svg

Jokin kuva homogeenisen kuvion keskeltä:
https://py-pde.readthedocs.io/en/latest/_images/sphx_glr_laplace_eq_2d_001.png

Jos vain yksi tällainen aallokko nähtiin menneisyydessä (odottamalla aina uutta huippua siinä kunnes sama toistuu), niin jos päätät että siellä missä olet syntyy nykyhetkellä toinen, niin koska ne saa tottakai laskea yhteen, niin kyseessä on menneisyydessäkin siitä lähtien interferenssi, josta he varmasti kertovat myös joskus ensimmäisen lisäksi.

Äskeisessä ei-minkowskilaisessa 4D-avaruudessa tällaiset pysyvät aaltomuodot ovat luonnollisin ratkaisu kaikille kentille, jotka olisivat avaruuden symmetrian mukaisia. Joten lopulta voi olla, että mikään siinä avaruudessa ei liiku. Kun sanotaan, että todellisuus ei muodostu hiukkasista vaan kentistä, niin nämä ortoogonaalisen 4D:n luonnolliset kentät eivät vältämättä hiukkasenkaltaisia asioita koskaan siis aio muodostaa.

Kenttä voisi kuitenkin olla vielä vain kuin gravitaatiokenttä tai sähkökenttä. Tärkeä osa sellaista teoriaa olisi sanoa, mikä on tämän voiman tai kentän lähde, ja onko sillä lähteet, jotka järjestettynä jotenkin yksi hiukkanen kerrallaan tekevät noususuhteisen numeron tai aallokon. (Tällainen tietty järjestyminen mahdollisesti aiheuttaa kaikki ehdotetut uudet ilmiöt, ja väärä järjestys pitää ne poissa.) Kun universumissa on joskus tällainen liian homogeeninen ja liian 'pitkäkestoinen' aallokko, siinä ei ole mitään siitä itsestään näkyvää yksittäistä hetkeä ja paikkaa, joka olisi sen aallon tehnyt. Edellisessä tapauksessa, joka jäljitteli Newtonin gravitaatiovoimaa, voi sanoa, että voima syntyi sillä hetkellä ajassa, missä voiman suuruuden numero on ääretön. Jos puolestaan ei tehdä aallokoita, jotka yltävät ikuisuuteen asti, niin on olemassa sääntöjä, miten kauas ne voivat mennä ja kaikki ratkaisut olisivat ehkä äärellisiä. Näyttämälläni yhtälöllä näin ei kuitenkaan tapahdu ja sitä ei saa käyttää äärellisen pitkälle menneisyyteen, jos ei kuvaile, että on olemassa jokin menneisyyden asia, joka päättää sen, että aalto on siinä tämän ja tämän arvoinen. Silloin kyseessä et ikäänkuin ole sinä ja sinun aikasi, joka päättää tehdä aallokon joksikin.

3

Anonyymi kirjoitti:

Sinä olet tai muut ovat tehneet pahan virheen siinä, että toisitte pelkän attraktoinnin ja työntämisen ideat tavalliseen Minkowski-avaruuteen, koska silloin ette ymmärrä, miten saisitte aikaan varsinaisia uusia efektejä ajassa, jotka kaikki perustuvat tämän universaalin attraktion vastustamiseen. Attraktorin täytyy pystyä attraktoimaan äärettömän nopea signaali äärelliseksi, mikä asettaa paljon kysymyksiä, jos kyseessä on yksinkertainen matemaattinen objekti, kuten hiukkanen.

Äskeinen koskee paljon ajan epälineaarisuutta tai eri kokemuksia ajasta, joka on täysin eri asia kuin vaikuttaminen nykyisyyteen ja menneisyyteen. Seuraavassa tästä vaikuttamisesta lisää joko propagoimalla johonkin, mikä merkitsisi äskeisen attraktorin puutetta, tai sitten äärettömällä nopeudella vaikuttamista saman tien. Jälkimmäisessä ei ole suoraan varma, onko mikään mennyt rataa pitkin mihinkään, joten avaruuksien ja liikelakien vertailu on siinä vähemmässä roolissa.

Tulevaisuuteen menemisessä ei ole missään näistä tapauksista mitään epälokaalia menemisen kannalta. Kiihtyvyydenkin tapauksessa, se voima joka vie tulevaisuuteen on aina esineen luona. Attraktorien idea on olla olematta suljettuna yhteen pisteeseen, jolloin niiden attraktointi tulee lopulta luokse. Nelivoiman voi kuitenkin teoriassa liittää ajatuksissa sellaiseen lähteeseen, joka on kaukana, ja joka on tehnyt sen samoin kuin kyseessä olisi äärettömän nopeasti päivittyvä voimakenttä. Voimakentällä on silloin 4-ulotteiset yhtälöt, jotka eivät toteuta Lorentzin invarianssia, ja joissa ei ole äärellisen hitaita aaltoja tai mitään liikkuvaa. Jos kyseessä on vain numero, joka kasvaa ajan kasvaessa tulevaisuuteen, koska kyseessä on suurempi veto mitä lähempänä tulevaisuutta on, niin siinä ei koskaan nähdä mitään aaltoa. Ja olisi melkoinen moka puhua interferenssistä tässä kappaleessa.

Aaltoja voi kuitenkin aina konstruoida minkä tahansa numeron tilalle. Jos otetaan SM-aallot ja tehdään niistä viiveetön versio, joka esiintyy aika-akselilla, tämä on sama kuin samojen yhtälöiden käyttö ilman yhtä miinusmerkkiä. Tässä on kuvia tuloksesta, jos ajattelee, että y on aika-akseli:

Epähomogeeniset ja tietyt symmetriset reunaehdot:
https://en.wikipedia.org/wiki/File:Laplace's_equation_on_an_annulus.svg

Jokin kuva homogeenisen kuvion keskeltä:
https://py-pde.readthedocs.io/en/latest/_images/sphx_glr_laplace_eq_2d_001.png

Jos vain yksi tällainen aallokko nähtiin menneisyydessä (odottamalla aina uutta huippua siinä kunnes sama toistuu), niin jos päätät että siellä missä olet syntyy nykyhetkellä toinen, niin koska ne saa tottakai laskea yhteen, niin kyseessä on menneisyydessäkin siitä lähtien interferenssi, josta he varmasti kertovat myös joskus ensimmäisen lisäksi.

Äskeisessä ei-minkowskilaisessa 4D-avaruudessa tällaiset pysyvät aaltomuodot ovat luonnollisin ratkaisu kaikille kentille, jotka olisivat avaruuden symmetrian mukaisia. Joten lopulta voi olla, että mikään siinä avaruudessa ei liiku. Kun sanotaan, että todellisuus ei muodostu hiukkasista vaan kentistä, niin nämä ortoogonaalisen 4D:n luonnolliset kentät eivät vältämättä hiukkasenkaltaisia asioita koskaan siis aio muodostaa.

Kenttä voisi kuitenkin olla vielä vain kuin gravitaatiokenttä tai sähkökenttä. Tärkeä osa sellaista teoriaa olisi sanoa, mikä on tämän voiman tai kentän lähde, ja onko sillä lähteet, jotka järjestettynä jotenkin yksi hiukkanen kerrallaan tekevät noususuhteisen numeron tai aallokon. (Tällainen tietty järjestyminen mahdollisesti aiheuttaa kaikki ehdotetut uudet ilmiöt, ja väärä järjestys pitää ne poissa.) Kun universumissa on joskus tällainen liian homogeeninen ja liian 'pitkäkestoinen' aallokko, siinä ei ole mitään siitä itsestään näkyvää yksittäistä hetkeä ja paikkaa, joka olisi sen aallon tehnyt. Edellisessä tapauksessa, joka jäljitteli Newtonin gravitaatiovoimaa, voi sanoa, että voima syntyi sillä hetkellä ajassa, missä voiman suuruuden numero on ääretön. Jos puolestaan ei tehdä aallokoita, jotka yltävät ikuisuuteen asti, niin on olemassa sääntöjä, miten kauas ne voivat mennä ja kaikki ratkaisut olisivat ehkä äärellisiä. Näyttämälläni yhtälöllä näin ei kuitenkaan tapahdu ja sitä ei saa käyttää äärellisen pitkälle menneisyyteen, jos ei kuvaile, että on olemassa jokin menneisyyden asia, joka päättää sen, että aalto on siinä tämän ja tämän arvoinen. Silloin kyseessä et ikäänkuin ole sinä ja sinun aikasi, joka päättää tehdä aallokon joksikin.

3

Lue lisää

Jos käyttäisit lokaalisti ajassa eli 4D:ssä matkustavia aaltoja, niin voisit tehdä ne itse, ja lähettää niitä eiliseen samalla tavalla, kuin jos y olisi y, mutta tämän katsoisi takaperin omassa ajassaan:
https://www.youtube.com/watch?v=EAy2eJZRQO8
x-t -koordinaatistossa jokainen osa-aalto (jonka ei tarvitse olla aaltopakettinakaan) näyttää aina joltain, missä korkein aallonhuippu on rajattu tälläisten suorien väliin // ja se jatkuu siinä katkeamattomana verratuna ylläoleviin kuviin. Eli katkeamaton väri kulkee samana tässä suunnassa. Jos aalto ei liiku sen ratkaisun aallonhuiput näkee järjestyvän näin ||.

Kaikki esim. äänen interferenssit ovat peräisin asioista, jotka liikkuvat jostain pisteestä johonkin. Silloin ei voi muokata interferenssiä ilman, että lähettää sitä keksimäänsä toista aaltoa jostain paikasta tai ajasta A, sinne paikkaan ja aikaan B, missä sen pitää konstruktoida jotain. Interferenssi ei ole siis ilmiö, joka kiertää asioiden likkuttelun sääntöjä vaan se toteuttaa sitä sääntöä, mikä liikkumiselle on olemassa. Nyt jotta voisit interferoida menneisyyteen, sinun on ensin keksittävä yksikin pistemäinen asia (*), joka voidaan muodostaa tai muuttaa joksikin nykyisyydessä ja palauttaa menneisyyteen sellaisena, mitä siellä ei olisi muutoin tiedetty.

(*) Ääni koostuu miljardista pistemäisestä asiasta, ja matemaattinen aalto äärettömästä pisteestä, joissa on jotain. Yhden lähettämisessä menneisyyteen on aivan tarpeeksi, jotta moni asia sortuisi, ikään kuin siitä ei olisi koskaan kuultu.

B:
"Gravitaatio hidastaa aikaa jolloin päädytään mekaaniseen kausaliteettiin."

Väärin. Mekaanisuuteen päätyy aina, kun puhuu jostain kertovan lauseen loppuun asti. Ja kausaliteettiin päätyy myös gravitaatiosta vapaassa Minkowskin avaruudessa (tekemällä jonkin mekaniikan, jossa on äärellinen propagointinopeus). Aikaa pystyy hidastamaan (sekä geometrisesti että kiihdyttämällä) myös sanomatta, että sen tekee gravitaatio. Eikä tästä hidastuksesta seuraa se, etteivät lahjakkaimmat spekuloivat ihmiset saisi aikaiseksi epäkausaalisia asioita.

Eräs kausaliteetti on peräisiin valonnopeuden rajasta nopeuksille. Yritätkö sanoa, että voit tietää valon nopeuden olevan vakio, koska on olemassa gravitaatiovaikutuksessa muuttuva avaruuden geometria? Tämä ei pidä paikkaansa, koska GR:n 'aksioomien' ja GR:n lopullisen version välillä ei ole symmetristä ekvivalenssia. (Viitaten aiempaan aksiooma-keskusteluun) sen verran pitää tutkia aksioomien seurauksia ja pohtia pelkkiä aksioomattomia seurausasioita, että ymmärtää olevan olemassa kokonaisen maailman erilaisia seurauksia, jotka ovat nekin avaruusgeometriaa (nimeltään epä-pseudo-Riemannin monistot) erilaisina aikoina ja ajan nopeuksina. Ja että niiden olemassaolo ei tuota mitään sääntöä etenevälle signaalille.

Lisäksi silloin voisi tietää sen, että jos valitsee universumin olevan avaruudeltaan ei-minkowskimainen, ja jos kentät muutuisivat edelleen siten, että mikään koordinaatiston valinta ei vaikuta nähtyyn todellisuuteen, näiden kenttien pitäisi olla ylläoleita Laplace-kovariantteja kenttiä. Tämän avaruuden valitsemalla on päätynyt siihen, että mitään toisen avaruuden kausaalisia kenttiä ei ole syntynyt sen perusteella, että kenttien pitäisi olla jonkun periaatteen mukaan riippumattomia tämän avaruuden havaitsijoista. Sellaisessa avaruudessa pitäisi esittää eri tavalla päätelmä, miten syntetisoidaan muita kenttiä, kuten yllä. Eikä pidä alkaa ymmärtämään sellaista asiaa tunnettujen gravitaatiokäsitteiden kautta.

B:
"Oletat kaiken suhteen että nykyisen tieteen todellisuuden hahmotus kaikkine valtavirran teorioineen pitää täysin paikkansa ja sitten yrität arvioida ja mallintaa kaikkea muuta sen kautta."

Sinä teit äsken yhden oletuksen yhdestä asiasta tieteellisessä todellisuudessa, ja oletat että se tekisi todellisuudesta jotain. Vaikka et sanoisi sen olevan tämän todellisuuden, niin jostain syystä sanoit niin silti ja voi olla että muu tekstisi liittyy siihen, ja on tullut sen kautta. Se muu tekstisi on myös tieteellistä todellisuutta, mutta ei tästä todellisuudesta, eikä myöskään aina loogisesti oikein.

B:
"Olen myös 100% varma että suurin osa esim. parapsykologian puitteissa tutkituista ilmiöistä kuten esim. se kontrolloitu kaukonäkeminen ovat todellisia ilmiöitä ja kykyjä mutta kenelläkään ei ole sellaista teoriaa jonka voisi sovittaa yhteen nykyisen tieteen teorioiden kanssa samaan kokonaisuuteen."

Nykyisen tieteen teorioiden kokonaisuus voi olla tulevaisuudessa osa kokonaisuudessa, jota ei ole mahdollista tehdä nykytieteen pikkuasioilla. Mutta joka ei kuitenkan tarkoita, että tulevaisuuden kokonaisuus jättää nykytieteen ulkopuolelleen.

4

Anonyymi kirjoitti:

Jos käyttäisit lokaalisti ajassa eli 4D:ssä matkustavia aaltoja, niin voisit tehdä ne itse, ja lähettää niitä eiliseen samalla tavalla, kuin jos y olisi y, mutta tämän katsoisi takaperin omassa ajassaan:
https://www.youtube.com/watch?v=EAy2eJZRQO8
x-t -koordinaatistossa jokainen osa-aalto (jonka ei tarvitse olla aaltopakettinakaan) näyttää aina joltain, missä korkein aallonhuippu on rajattu tälläisten suorien väliin // ja se jatkuu siinä katkeamattomana verratuna ylläoleviin kuviin. Eli katkeamaton väri kulkee samana tässä suunnassa. Jos aalto ei liiku sen ratkaisun aallonhuiput näkee järjestyvän näin ||.

Kaikki esim. äänen interferenssit ovat peräisin asioista, jotka liikkuvat jostain pisteestä johonkin. Silloin ei voi muokata interferenssiä ilman, että lähettää sitä keksimäänsä toista aaltoa jostain paikasta tai ajasta A, sinne paikkaan ja aikaan B, missä sen pitää konstruktoida jotain. Interferenssi ei ole siis ilmiö, joka kiertää asioiden likkuttelun sääntöjä vaan se toteuttaa sitä sääntöä, mikä liikkumiselle on olemassa. Nyt jotta voisit interferoida menneisyyteen, sinun on ensin keksittävä yksikin pistemäinen asia (*), joka voidaan muodostaa tai muuttaa joksikin nykyisyydessä ja palauttaa menneisyyteen sellaisena, mitä siellä ei olisi muutoin tiedetty.

(*) Ääni koostuu miljardista pistemäisestä asiasta, ja matemaattinen aalto äärettömästä pisteestä, joissa on jotain. Yhden lähettämisessä menneisyyteen on aivan tarpeeksi, jotta moni asia sortuisi, ikään kuin siitä ei olisi koskaan kuultu.

B:
"Gravitaatio hidastaa aikaa jolloin päädytään mekaaniseen kausaliteettiin."

Väärin. Mekaanisuuteen päätyy aina, kun puhuu jostain kertovan lauseen loppuun asti. Ja kausaliteettiin päätyy myös gravitaatiosta vapaassa Minkowskin avaruudessa (tekemällä jonkin mekaniikan, jossa on äärellinen propagointinopeus). Aikaa pystyy hidastamaan (sekä geometrisesti että kiihdyttämällä) myös sanomatta, että sen tekee gravitaatio. Eikä tästä hidastuksesta seuraa se, etteivät lahjakkaimmat spekuloivat ihmiset saisi aikaiseksi epäkausaalisia asioita.

Eräs kausaliteetti on peräisiin valonnopeuden rajasta nopeuksille. Yritätkö sanoa, että voit tietää valon nopeuden olevan vakio, koska on olemassa gravitaatiovaikutuksessa muuttuva avaruuden geometria? Tämä ei pidä paikkaansa, koska GR:n 'aksioomien' ja GR:n lopullisen version välillä ei ole symmetristä ekvivalenssia. (Viitaten aiempaan aksiooma-keskusteluun) sen verran pitää tutkia aksioomien seurauksia ja pohtia pelkkiä aksioomattomia seurausasioita, että ymmärtää olevan olemassa kokonaisen maailman erilaisia seurauksia, jotka ovat nekin avaruusgeometriaa (nimeltään epä-pseudo-Riemannin monistot) erilaisina aikoina ja ajan nopeuksina. Ja että niiden olemassaolo ei tuota mitään sääntöä etenevälle signaalille.

Lisäksi silloin voisi tietää sen, että jos valitsee universumin olevan avaruudeltaan ei-minkowskimainen, ja jos kentät muutuisivat edelleen siten, että mikään koordinaatiston valinta ei vaikuta nähtyyn todellisuuteen, näiden kenttien pitäisi olla ylläoleita Laplace-kovariantteja kenttiä. Tämän avaruuden valitsemalla on päätynyt siihen, että mitään toisen avaruuden kausaalisia kenttiä ei ole syntynyt sen perusteella, että kenttien pitäisi olla jonkun periaatteen mukaan riippumattomia tämän avaruuden havaitsijoista. Sellaisessa avaruudessa pitäisi esittää eri tavalla päätelmä, miten syntetisoidaan muita kenttiä, kuten yllä. Eikä pidä alkaa ymmärtämään sellaista asiaa tunnettujen gravitaatiokäsitteiden kautta.

B:
"Oletat kaiken suhteen että nykyisen tieteen todellisuuden hahmotus kaikkine valtavirran teorioineen pitää täysin paikkansa ja sitten yrität arvioida ja mallintaa kaikkea muuta sen kautta."

Sinä teit äsken yhden oletuksen yhdestä asiasta tieteellisessä todellisuudessa, ja oletat että se tekisi todellisuudesta jotain. Vaikka et sanoisi sen olevan tämän todellisuuden, niin jostain syystä sanoit niin silti ja voi olla että muu tekstisi liittyy siihen, ja on tullut sen kautta. Se muu tekstisi on myös tieteellistä todellisuutta, mutta ei tästä todellisuudesta, eikä myöskään aina loogisesti oikein.

B:
"Olen myös 100% varma että suurin osa esim. parapsykologian puitteissa tutkituista ilmiöistä kuten esim. se kontrolloitu kaukonäkeminen ovat todellisia ilmiöitä ja kykyjä mutta kenelläkään ei ole sellaista teoriaa jonka voisi sovittaa yhteen nykyisen tieteen teorioiden kanssa samaan kokonaisuuteen."

Nykyisen tieteen teorioiden kokonaisuus voi olla tulevaisuudessa osa kokonaisuudessa, jota ei ole mahdollista tehdä nykytieteen pikkuasioilla. Mutta joka ei kuitenkan tarkoita, että tulevaisuuden kokonaisuus jättää nykytieteen ulkopuolelleen.

4

Lue lisää

Jos jokin ei sovi johonkin, se tarkoittaa yksinkertaisimmillaan sitä, että toisessa asiassa on liikaa neliskulmaisuutta sopiakseen ympyrämäiseen aukkoon. Mutta onko kaukonäkemisessä mitään esiintynyttä yksityiskohtien kirjoa, joka olisi täysin ainutlaatuinen, vaativa ja kompleksinen sopiakseen mihinkään. Minusta joku kontrollihuoneen seinän läpi tehty kommunikaatio esineestä näkijän aivoihin on tieteen käsitteille sama kuin yrittäisi heittää kolikkoa 200 litran tynnyriin. Jos olisi päinvastoin, niin jossain vaiheessa jo nyt tai tulevaisuudessa olisi ollut jokin hetki, jolloin olisi nähty ns. kaukonäkemisen teoria, joka yritti jotain, mutta sitten yksityiskohdat kävivät sitä vastaan. Ja sanottiin, että kaukonäkemisen teoria A meni kriisiin ja ammuttiin alas. Kun mitään annettua maalia ei ole, niin pikemminkin kaikki selitykset käyvät. Samalla tavalla olet mahdollisesti itse joskus kuvaillut sitä, että esim. kaiken teorioita standardimallin ulkopuolella on ns. oikeassa fysiikassa liikaa erilaisina matemaattisina viritelminä.

B:
"Höpötät paljon todistamisesta vaikka se koskee pelkästään aksioomaattisia systeemejä joissa sen todistamisen ulkopuolelle jäävät aina ne aksioomat eli perusoletukset jotka ovat pohjimmiltaan pelkkiä arvauksia joiden kuvitellaan olevan jotenkin itsestäänselviä."

Olen maininnut viimeksi ainoastaan todistamisen puutteesta, joka on keskusteukumppanilla, ja itse olen sitä mieltä, että niissä kohdissa saa todistaa kaiken paitsi jonkin aksioomansa, ja tämäkin olisi hyvin todistettu. Sen sijaan että jätettäisiin kaikki todistamatta, koska omasta mielestä ei muka todistus olisi vielä niin hyvä. En silit tarkoittanut, että kyseessä olisivat olleet loogisesti todistettavat asiat, missä pelkkä logiika riittäisi. Enkä edes voi tietää, mitä aksioomia on ollut kyseessä.

Filosofisessa todistamisessa tuli minullekin mieleen se, että lopulta tullaan olemaan aina vailla tiettyjä todistamisia, kuten sitä, että ei voi todistaa, onko todellisuus simuloitua elokuvaa omille silmille. Näiden ehdotusten luonne on hyvin sama kuin sen luonne, että olisi ehdotuksia varhaisimpaan maailmankaikkeuteen tai myöhäisempään. Eli mihin hyvänsä, mistä oikeaa tietoa ei ole, ja mistä voi väittää, että jonkun nopeasti mietityn ja nenäliinaan piirretyn koukun avulla nykyinen todellisuutta näyttelevä hetki on jossain välissä pieni vaihe. Tähän voi suhtautua niinkin, ettei keskustelu ole kannattavaa todistamattomien asioiden välisestä paremmuussuhteesta, mutta muissa asioissa todistaminen kannattaa.

Tieteen aksioomat eivät ole tällä hetkellä missään kaukana todistamisen piiristä. Jokaista aksioomaa tiedetään, mikä sitä aksioomaa rikkova asia olisi, ja heti kun sellainen asia tulee, niin aksiooma on sitä pitemmittä puheitta rikki.

B:
"Se laskettavuus (matematiikka) ja entropia liittyvät ainoastaan sellaiseen todellisuuteen jossa se erilaistumiseprosessi on jo alkanut eli on olemassa aika-avaruuden koordinaatisto jossa keskenään vuorovaikuttavia entiteettejä."

Todistin jo kerran suoralla esimerkillä, että on olemassa laskentaa ja entropiaa ilman aika-avaruuksia, ja ilman keskenään vuorovaikuttavia asioita. Päämääränä se, että alkamatonta prosessia ei voisi sekoittaa matematiikattomuuteen ilman hyviä perusteluja. Ja että matematiikattomuutta ei jollekin asialle voisi julistaa, kun se on ristiriidassa asiasta annetun sanoman kanssa. Korjaa siis jotakin siitä.

B:
"En usko mihikään ikuisiiin tai oletetussa alkuräjähdyksessä syntyneihin luonnonlakeihin vaan siihen että erilaiset aika- avaruudelliset konfiguraatiot eli rakenteet tuottavat erílaisia säännönmukaisuuksia erilaisissa olosuhteissa..."

Tämä on tavallisten tieteentekijöiden perusajatuksena ja todistamattomana ns. aksioomana (josta ei kauheasti johdeta mitään) heittämä idea, ja nyt sinulla on täysi usko siihen, mitä sellaiset ihmiset sanovat.

Säännönmukaisuudet eivät ole sellainen asia, joille tulee mitta täyteen joskus, ja jotka ajattelevat, että enää en voi syödä enempää. Kun on esim. liikaa erilaisuutta tai liikaa olosuhteita. Se on muuten tosi iso säännönmukaistus, että voi kuvitella tietävänsä, että monella erilaisella aika-avaruudella on yksi alku 'erilaistumattomuus'. Joidenkin säännönmukaisuus menee ummetukseen ja he sanovat etteivät voi pitää kuin yhtä aika-avaruutta säännönmukaisena.

Sanoit juuri äsken näin: '....erotan toisistaan selkeät havaitut säännönmukaisuudet ja niiden teoreettiset selitykset a pidän sitä teoriatason kuvausta vain lähinnä jonkinlaisena fiktiivisenä tarinana.' Mitä merkitystä eron tekemisellä on, jos muihinkin asioihin uskominen on näin vapaata, että jokainen mahdollinen syntyjä ja syntymän tapahtuma on jotain, mitä on spekuloitava? Ja tämä spekulointi on sinusta hyvä filosofinen ohjenuora, koska se on ilmeisesti sama kuin tutkisi 'perusaksioomia'.

5

Anonyymi kirjoitti:

Jos jokin ei sovi johonkin, se tarkoittaa yksinkertaisimmillaan sitä, että toisessa asiassa on liikaa neliskulmaisuutta sopiakseen ympyrämäiseen aukkoon. Mutta onko kaukonäkemisessä mitään esiintynyttä yksityiskohtien kirjoa, joka olisi täysin ainutlaatuinen, vaativa ja kompleksinen sopiakseen mihinkään. Minusta joku kontrollihuoneen seinän läpi tehty kommunikaatio esineestä näkijän aivoihin on tieteen käsitteille sama kuin yrittäisi heittää kolikkoa 200 litran tynnyriin. Jos olisi päinvastoin, niin jossain vaiheessa jo nyt tai tulevaisuudessa olisi ollut jokin hetki, jolloin olisi nähty ns. kaukonäkemisen teoria, joka yritti jotain, mutta sitten yksityiskohdat kävivät sitä vastaan. Ja sanottiin, että kaukonäkemisen teoria A meni kriisiin ja ammuttiin alas. Kun mitään annettua maalia ei ole, niin pikemminkin kaikki selitykset käyvät. Samalla tavalla olet mahdollisesti itse joskus kuvaillut sitä, että esim. kaiken teorioita standardimallin ulkopuolella on ns. oikeassa fysiikassa liikaa erilaisina matemaattisina viritelminä.

B:
"Höpötät paljon todistamisesta vaikka se koskee pelkästään aksioomaattisia systeemejä joissa sen todistamisen ulkopuolelle jäävät aina ne aksioomat eli perusoletukset jotka ovat pohjimmiltaan pelkkiä arvauksia joiden kuvitellaan olevan jotenkin itsestäänselviä."

Olen maininnut viimeksi ainoastaan todistamisen puutteesta, joka on keskusteukumppanilla, ja itse olen sitä mieltä, että niissä kohdissa saa todistaa kaiken paitsi jonkin aksioomansa, ja tämäkin olisi hyvin todistettu. Sen sijaan että jätettäisiin kaikki todistamatta, koska omasta mielestä ei muka todistus olisi vielä niin hyvä. En silit tarkoittanut, että kyseessä olisivat olleet loogisesti todistettavat asiat, missä pelkkä logiika riittäisi. Enkä edes voi tietää, mitä aksioomia on ollut kyseessä.

Filosofisessa todistamisessa tuli minullekin mieleen se, että lopulta tullaan olemaan aina vailla tiettyjä todistamisia, kuten sitä, että ei voi todistaa, onko todellisuus simuloitua elokuvaa omille silmille. Näiden ehdotusten luonne on hyvin sama kuin sen luonne, että olisi ehdotuksia varhaisimpaan maailmankaikkeuteen tai myöhäisempään. Eli mihin hyvänsä, mistä oikeaa tietoa ei ole, ja mistä voi väittää, että jonkun nopeasti mietityn ja nenäliinaan piirretyn koukun avulla nykyinen todellisuutta näyttelevä hetki on jossain välissä pieni vaihe. Tähän voi suhtautua niinkin, ettei keskustelu ole kannattavaa todistamattomien asioiden välisestä paremmuussuhteesta, mutta muissa asioissa todistaminen kannattaa.

Tieteen aksioomat eivät ole tällä hetkellä missään kaukana todistamisen piiristä. Jokaista aksioomaa tiedetään, mikä sitä aksioomaa rikkova asia olisi, ja heti kun sellainen asia tulee, niin aksiooma on sitä pitemmittä puheitta rikki.

B:
"Se laskettavuus (matematiikka) ja entropia liittyvät ainoastaan sellaiseen todellisuuteen jossa se erilaistumiseprosessi on jo alkanut eli on olemassa aika-avaruuden koordinaatisto jossa keskenään vuorovaikuttavia entiteettejä."

Todistin jo kerran suoralla esimerkillä, että on olemassa laskentaa ja entropiaa ilman aika-avaruuksia, ja ilman keskenään vuorovaikuttavia asioita. Päämääränä se, että alkamatonta prosessia ei voisi sekoittaa matematiikattomuuteen ilman hyviä perusteluja. Ja että matematiikattomuutta ei jollekin asialle voisi julistaa, kun se on ristiriidassa asiasta annetun sanoman kanssa. Korjaa siis jotakin siitä.

B:
"En usko mihikään ikuisiiin tai oletetussa alkuräjähdyksessä syntyneihin luonnonlakeihin vaan siihen että erilaiset aika- avaruudelliset konfiguraatiot eli rakenteet tuottavat erílaisia säännönmukaisuuksia erilaisissa olosuhteissa..."

Tämä on tavallisten tieteentekijöiden perusajatuksena ja todistamattomana ns. aksioomana (josta ei kauheasti johdeta mitään) heittämä idea, ja nyt sinulla on täysi usko siihen, mitä sellaiset ihmiset sanovat.

Säännönmukaisuudet eivät ole sellainen asia, joille tulee mitta täyteen joskus, ja jotka ajattelevat, että enää en voi syödä enempää. Kun on esim. liikaa erilaisuutta tai liikaa olosuhteita. Se on muuten tosi iso säännönmukaistus, että voi kuvitella tietävänsä, että monella erilaisella aika-avaruudella on yksi alku 'erilaistumattomuus'. Joidenkin säännönmukaisuus menee ummetukseen ja he sanovat etteivät voi pitää kuin yhtä aika-avaruutta säännönmukaisena.

Sanoit juuri äsken näin: '....erotan toisistaan selkeät havaitut säännönmukaisuudet ja niiden teoreettiset selitykset a pidän sitä teoriatason kuvausta vain lähinnä jonkinlaisena fiktiivisenä tarinana.' Mitä merkitystä eron tekemisellä on, jos muihinkin asioihin uskominen on näin vapaata, että jokainen mahdollinen syntyjä ja syntymän tapahtuma on jotain, mitä on spekuloitava? Ja tämä spekulointi on sinusta hyvä filosofinen ohjenuora, koska se on ilmeisesti sama kuin tutkisi 'perusaksioomia'.

5

Lue lisää

B:
"eikä jonkun yksinkertaisen systeemin kuten atomien tai molekyylien tason käyttäytymistä voi yleistää kui korkeintaan samanlaisiiin olosuhteisiin missä niitä on tutkittu ja testattu. Kaikki havainnointi ja tutkiminen vaikuttaa sen havainnon kohteeseen eikä mitään todellisuudessa voidaan eristää kaikesta muusta ilman että se vaikuttaa siihen kohteeseen.""

...Monimutkaisen aika-avaruus -kokoelman voi kuitenkin yleistää yhteen alkuun? Sanoen, että alku ei tunne edes entropiaa tai tarvetta miettiä, olisiko monta asiaa olemassa.

Miksi ei atomien tason käytöstä saisi sanoa johdetuksi ns. 'erilaistumattomuuden tilasta' (matemaattisesta)? Jollain tavalla, joka toimii käytännössä ja sovelluksissa, koska voi sanoa kaiken tottelevan sitä yhtä alkuperäistä tilaa? Jokainen olosuhde, mihin atomi joutuu, ja jokainen, joka menee ja vaikuttaa atomiin, olisi johdettu tästä erilaistumattomuudesta. Minkä jälkeen toiset vain tietävät sen, mikä se tila on, ja miten siitä johdetaan.

Et voi varsinaisesti tehdä kuin eron, että on olemassa matemaatinen ja epämatemaattinen erilaistumattomuus (joille ero-sanasta ei varmaan ole mitään haittaa). Kohteet kuten atomi ovat sinunkin mukaasi matemaattisia, joten niiden matemaatista erilaistumattomuutta kannattaa ainakin etsiä vähän aikaa kunkin elämästä. Minkä jälkeen jos joskus on tarvetta, niin joku voi keskustella kanssasi epämatemaattisesta erilaistumattomuudesta, jolla olisi mitään virkaa missään.

B:
"Pidän myös mahdollisena että tämä lokaali fysikaalinen maailma on ainakin jollain tasolla jonkinlaisen simulaation tai virtuaalitodellisuuden kaltainen eli eräänlainen "leikkikehä" jossa epälokaalit yksilöllisyydet voivat kehittää itseään ja kykyjään mikä on myös monien uskontojen ja ns. esoteeristen perinteiden näkemys ja tiede on tässä suhteessa ollut aina hakoteillä takertuessaan liiaksi kaksijakoiseen sattumaan ja determinismiin eli ns. naturalismiin perushahmotuksissaan."

Väität tässä asioita yksilöistä, joille voidaan koko ajan suorittaa mittauksia, ja kumota väitteesi. Jos maailma on simulaatiota, niin sen simulaation esim. pitkäaikaisempi muisti ei tuota tähän todellisuuteen mitään epälokaalisuutta, joka olisi fyysinen epälokaalisuus-tapahtuma, ja vielä sellainen että fiksut uskovaiset ihmiset näkevät sen, kun muut eivät huomaa (logiikkana se, että tällainen uskovaisille kuuluva asia on siis 'asia jota ei koskaan fyysisesti tapahtunut'). Se että pitäisit aina epälokaalisuus-ilmiötä ja simulaatioteoriaa toisiinsa liittyvinä asioina kertoisi vain, että olet molempien suhteen vailla varsinaisia ideioita. Tai sitä ideaa, että maailma on tehty samoista asioista kuin simulaation koodi, vaikka se ei ole simulaatio, joka pyörii koodina toisessa maailmassa. Ehkä auttaisikin kysyä, että mitä simulaatiossa lukee silloin, kun epälokaali asia tapahtuu?

Mikä on äärimmäistä sattumaa fysiikassa? Onko myös jokin äärimmäisin sattuma jossain muualla (joko äärimmäisempi kuin fysiikan, tai vasta maailman toiseksi äärimmäisin), niin voidaan verrata niitäkin? Sinäkin voit joskus sanoa, mikä sinusta on puolisattumaa, jos haluat.

B:
"'Jokainen minuus on säännönmukaisuus ja luonnonlailla esitettävissä?'
Ei."

Johtuuko tämä siitä, että perushahmotuksesi on takertunut 'kaksijakoisuus' -vaiheeseen, jossa on maailma ikuisia yksilöitä varten ja toinen säännönmukainen maailma?

B:
"Jokainen aito minuus ja yksilöllisyys on ainutlaatuinen ja ikuinen kun taas se näennäinen laumaminuus..."

Tieteen mukaan yksilöt esittäisivät laumakäyttäytymistä vain itseorganisoituvissa systeemeissä. Muut systeemit ovat kaoottisia erillisten lokeroiden yksilöiden sekaannusta. Tai tämä on analogia siitä, että tietessä tiedetään näiden molempien esiintyvän täysin samojen periaatteiden alla ilman mitään ongelmaa.

6

A. Maharaj:
Muinaisen maailman tietäjien perintö

Keitä me olemme ja mistä me tulemme? Mikä on tarkoituksemme? Nämä kysymykset ovat vaivanneet ihmiskuntaa koko olemassaolon ajan. On epäkypsää uskoa, että menneisyyden ihmiset olisivat olleet niin alkukantaisia, etteivät he koskaan kysyneet itseltään tällaisia kysymyksiä, ja että he olivat huolissaan vain selviytymisestä ja sodankäynnistä. Tämän päivän älymystö vahvistaa mielellään, että suurin osa nykypäivän sosiaalisista, henkisistä ja filosofisista ajatuksista on periytynyt nykyajan sivilisaatiolle menneisyyden ajattelijoilta.

Anonyymi kirjoitti:

A. Maharaj:
Muinaisen maailman tietäjien perintö

Keitä me olemme ja mistä me tulemme? Mikä on tarkoituksemme? Nämä kysymykset ovat vaivanneet ihmiskuntaa koko olemassaolon ajan. On epäkypsää uskoa, että menneisyyden ihmiset olisivat olleet niin alkukantaisia, etteivät he koskaan kysyneet itseltään tällaisia kysymyksiä, ja että he olivat huolissaan vain selviytymisestä ja sodankäynnistä. Tämän päivän älymystö vahvistaa mielellään, että suurin osa nykypäivän sosiaalisista, henkisistä ja filosofisista ajatuksista on periytynyt nykyajan sivilisaatiolle menneisyyden ajattelijoilta.

Lue lisää

Itse tiedon hankkiminen edellyttää syvällistä sisäistä pohdintaa ja jossain määrin ilmestystä tai oivallusta. .....
Tieto on ääretöntä, mutta se perustuu myös syviin tieteellisiin syy-seuraus-ketjuihin. Yksi ajatus voi synnyttää monia johtopäätöksiä.

...menneisyyden suuret ajattelijat ja opettajat, joiden kautta moniulotteinen Veda-tieto on kiteytetty ja esitetty täydellisellä tavalla. Näitä kirjoittajia voi verrata kaukoputken linsseihin, joista jokainen antaa mahdollisuuden nähdä maan päältä tähtikuvioita tavoittamattomissa olevilta etäisyyksiltä. Heidän ylimaailmaan suuntautuva ajattelunsa mahdollistaa kuolemattoman metafyysisen kosmoksen syvyyksien ymmärtämisen, vaikka ollaan kuolevaisessa maailmassa.

Anonyymi kirjoitti:

Itse tiedon hankkiminen edellyttää syvällistä sisäistä pohdintaa ja jossain määrin ilmestystä tai oivallusta. .....
Tieto on ääretöntä, mutta se perustuu myös syviin tieteellisiin syy-seuraus-ketjuihin. Yksi ajatus voi synnyttää monia johtopäätöksiä.

...menneisyyden suuret ajattelijat ja opettajat, joiden kautta moniulotteinen Veda-tieto on kiteytetty ja esitetty täydellisellä tavalla. Näitä kirjoittajia voi verrata kaukoputken linsseihin, joista jokainen antaa mahdollisuuden nähdä maan päältä tähtikuvioita tavoittamattomissa olevilta etäisyyksiltä. Heidän ylimaailmaan suuntautuva ajattelunsa mahdollistaa kuolemattoman metafyysisen kosmoksen syvyyksien ymmärtämisen, vaikka ollaan kuolevaisessa maailmassa.

Lue lisää

Mitä ovat Vedat ja vedalainen kulttuuri? Useimmat ihmiset yhdistävät Vedat muinaiseen Intian sivilisaatioon. Jotkut tietämättömät ihmiset ajattelevat sanasta "arjalaiset" natseja. Mutta jos puhumme muinaisesta vedalaisesta sivilisaatiosta tämän kulttuurin itsensä sanoin, se saa alkunsa katoamattomasta henkimaailmasta ja ilmestyy maailmankaikkeuden luomisen alkuhämärässä ja leviää myöhemmin eri tietäjien toimesta kaikkiin planeettajärjestelmiin.

Tämä on varsin rohkea väite. Mutta jos oletamme, että maailmankaikkeuden perustana ei ole kaaos, vaan suurin Suunnitelma ja Suunnittelu, on loogista olettaa, että on olemassa niitä, jotka toteuttavat sitä. Amerikkalainen kenraali Patterson sanoi: "Sodassa kaikki suunnitelmat ovat hyödyttömiä, mutta siitä huolimatta suunnittelu on väistämätöntä." Hän viittasi olemassaolon dynaamisuuteen, siihen, että jokaista pientä yksityiskohtaa on mahdotonta ennustaa, mutta toisaalta hän ymmärsi, että maailmankaikkeudessa on perustavanlaatuisia ja muuttumattomia periaatteita.

Anonyymi kirjoitti:

Mitä ovat Vedat ja vedalainen kulttuuri? Useimmat ihmiset yhdistävät Vedat muinaiseen Intian sivilisaatioon. Jotkut tietämättömät ihmiset ajattelevat sanasta "arjalaiset" natseja. Mutta jos puhumme muinaisesta vedalaisesta sivilisaatiosta tämän kulttuurin itsensä sanoin, se saa alkunsa katoamattomasta henkimaailmasta ja ilmestyy maailmankaikkeuden luomisen alkuhämärässä ja leviää myöhemmin eri tietäjien toimesta kaikkiin planeettajärjestelmiin.

Tämä on varsin rohkea väite. Mutta jos oletamme, että maailmankaikkeuden perustana ei ole kaaos, vaan suurin Suunnitelma ja Suunnittelu, on loogista olettaa, että on olemassa niitä, jotka toteuttavat sitä. Amerikkalainen kenraali Patterson sanoi: "Sodassa kaikki suunnitelmat ovat hyödyttömiä, mutta siitä huolimatta suunnittelu on väistämätöntä." Hän viittasi olemassaolon dynaamisuuteen, siihen, että jokaista pientä yksityiskohtaa on mahdotonta ennustaa, mutta toisaalta hän ymmärsi, että maailmankaikkeudessa on perustavanlaatuisia ja muuttumattomia periaatteita.

Lue lisää

A. Maharaj:
...
...
Vedat ovat joukko täsmällisiä fyysisiä ja henkisiä tieteitä, jotka toimivat yhtenäisenä tietojärjestelmänä, joka oli laajalti ihmiskunnan tiedossa muinaisina aikoina. Viimeisten viiden tuhannen vuoden aikana Kali-ajan, kosmisen "talven", alkamisen vuoksi Veda-tieto on käytännössä kadonnut. Nykyaikainen ihmiskunta on menettänyt kyvyn syvälliseen henkiseen analyysiin ja totuuden mietiskelyyn meditaation avulla, ja se on alentanut kaikki kognitiiviset prosessit epätäydellisten tunteiden ja rajoitetun logiikan tasolle.

Anonyymi kirjoitti:

A. Maharaj:
...
...
Vedat ovat joukko täsmällisiä fyysisiä ja henkisiä tieteitä, jotka toimivat yhtenäisenä tietojärjestelmänä, joka oli laajalti ihmiskunnan tiedossa muinaisina aikoina. Viimeisten viiden tuhannen vuoden aikana Kali-ajan, kosmisen "talven", alkamisen vuoksi Veda-tieto on käytännössä kadonnut. Nykyaikainen ihmiskunta on menettänyt kyvyn syvälliseen henkiseen analyysiin ja totuuden mietiskelyyn meditaation avulla, ja se on alentanut kaikki kognitiiviset prosessit epätäydellisten tunteiden ja rajoitetun logiikan tasolle.

Lue lisää

Nykyaikainen yhteiskunta näyttää olevan hyvin valistunut, mikä johtuu Internetin aikakaudesta ja laajasta tiedonsaannista. Tämä ei kuitenkaan ole osoitus syvällisestä ja järjestelmällisestä ajattelusta. Tällaisten resurssien puuttuessa menneisyyden nerot, kuten Michelangelo, Leonardo da Vinci ja Pythagoras, kykenivät paitsi ajattelemaan edistyksellisesti, myös ymmärtämään aineellisessa maailmassa tapahtuvat näkymättömät prosessit ja yhdistämään ne moninaisiin sovellettuihin tietoihin.

Nykyään uskonto on menettänyt tieteellisen ja henkisen perustansa ja muuttunut etiikaksi ja käyttäytymismalleiksi, jotka eivät enää houkuttele ajattelevia ihmisiä. Järkevät ihmiset pitävät rangaistuksen pelkoa synneistä yhteiskunnan hallinnan välineenä.

Anonyymi kirjoitti:

Nykyaikainen yhteiskunta näyttää olevan hyvin valistunut, mikä johtuu Internetin aikakaudesta ja laajasta tiedonsaannista. Tämä ei kuitenkaan ole osoitus syvällisestä ja järjestelmällisestä ajattelusta. Tällaisten resurssien puuttuessa menneisyyden nerot, kuten Michelangelo, Leonardo da Vinci ja Pythagoras, kykenivät paitsi ajattelemaan edistyksellisesti, myös ymmärtämään aineellisessa maailmassa tapahtuvat näkymättömät prosessit ja yhdistämään ne moninaisiin sovellettuihin tietoihin.

Nykyään uskonto on menettänyt tieteellisen ja henkisen perustansa ja muuttunut etiikaksi ja käyttäytymismalleiksi, jotka eivät enää houkuttele ajattelevia ihmisiä. Järkevät ihmiset pitävät rangaistuksen pelkoa synneistä yhteiskunnan hallinnan välineenä.

Lue lisää

Muinaisuuden tietäjien perintöön ja Veda-kulttuuriin verrattuna nykypäivän ajattelijoiden uskonnolliset tulkinnat totuudesta näyttävät sähkömoottoriin verrattuna bensiinimoottorilta, jolla on liikaa sivuvaikutuksia.

Nykyaikainen länsimainen sivilisaatio on epäilemättä kristillisen etiikan sekä tieteellisen ja teknisen kehityksen tulosta. Mutta on myös selvää, että nyky-yhteiskunta on erilaisten kriisien keskellä. Tämä osoittaa, että maailma tarvitsee uuden maailmankuvan...
...

Anonyymi kirjoitti:

Muinaisuuden tietäjien perintöön ja Veda-kulttuuriin verrattuna nykypäivän ajattelijoiden uskonnolliset tulkinnat totuudesta näyttävät sähkömoottoriin verrattuna bensiinimoottorilta, jolla on liikaa sivuvaikutuksia.

Nykyaikainen länsimainen sivilisaatio on epäilemättä kristillisen etiikan sekä tieteellisen ja teknisen kehityksen tulosta. Mutta on myös selvää, että nyky-yhteiskunta on erilaisten kriisien keskellä. Tämä osoittaa, että maailma tarvitsee uuden maailmankuvan...
...

Lue lisää

Maailmankatsomuksen tarve

Maailmankatsomusta tarvitaan luonnostaan, sillä ilman sitä ei voi olla kehittynyttä ihmistä tai yhteiskuntaa....Kun ihmiset opiskelevat tiedettä, he tukeutuvat suurten tietäjien löytämiin aksioomiin ja teoreemoihin. Samalla tavalla me opiskelemme vedalaista metafysiikkaa.

Anonyymi kirjoitti:

Maailmankatsomuksen tarve

Maailmankatsomusta tarvitaan luonnostaan, sillä ilman sitä ei voi olla kehittynyttä ihmistä tai yhteiskuntaa....Kun ihmiset opiskelevat tiedettä, he tukeutuvat suurten tietäjien löytämiin aksioomiin ja teoreemoihin. Samalla tavalla me opiskelemme vedalaista metafysiikkaa.

Lue lisää

A. Maharaj:
...
Kaksi maailmaa ja sankarin matka

Oletetaan, että on olemassa kaksi maailmaa. Tämä on puhtaan tietoisuuden todellinen maailma - ja virtuaalinen maailma, jossa tietoisuus on materian rajoittama. Jos olisimme luomassa tietokonepeliä nimeltä "Life" ohjelmoijien, taiteilijoiden ja käsikirjoittajien avulla ja ennen kaikkea ottaen huomioon asiakkaan toiveet, yrittäisimme luoda kopion täydellisestä maailmankaikkeudesta, jossa olisi erilaisia olemisen suunnitelmia ja paikkoja. Jos pidämme Luojan suunnitelman mukaan luotua materiamaailmaa suurimpana tietokonepelinä, kaikki loksahtaa kohdalleen. Ajaton ikuisen todellisuuden asukkaat hankkivat virtuaalimaailmaan joutuessaan väliaikaiset kehot ja saavat selkeän pelisuunnitelman mukaisesti erilaisia kokemuksia, kärsivät tappioita ja saavuttavat huippuja muodostaen karman. He matkustavat eri olemassaolon tasojen läpi ja joutuvat dramaattisiin olosuhteisiin, joissa heidän on pakko tehdä tiettyjä päätöksiä.

Anonyymi kirjoitti:

A. Maharaj:
...
Kaksi maailmaa ja sankarin matka

Oletetaan, että on olemassa kaksi maailmaa. Tämä on puhtaan tietoisuuden todellinen maailma - ja virtuaalinen maailma, jossa tietoisuus on materian rajoittama. Jos olisimme luomassa tietokonepeliä nimeltä "Life" ohjelmoijien, taiteilijoiden ja käsikirjoittajien avulla ja ennen kaikkea ottaen huomioon asiakkaan toiveet, yrittäisimme luoda kopion täydellisestä maailmankaikkeudesta, jossa olisi erilaisia olemisen suunnitelmia ja paikkoja. Jos pidämme Luojan suunnitelman mukaan luotua materiamaailmaa suurimpana tietokonepelinä, kaikki loksahtaa kohdalleen. Ajaton ikuisen todellisuuden asukkaat hankkivat virtuaalimaailmaan joutuessaan väliaikaiset kehot ja saavat selkeän pelisuunnitelman mukaisesti erilaisia kokemuksia, kärsivät tappioita ja saavuttavat huippuja muodostaen karman. He matkustavat eri olemassaolon tasojen läpi ja joutuvat dramaattisiin olosuhteisiin, joissa heidän on pakko tehdä tiettyjä päätöksiä.

Lue lisää

Hahmon luonne muuttuu vain tarjottujen olosuhteiden mukaan. Siksi jokaisen on tavalla tai toisella kuljettava sankarin tie. Sankari on aina antisankarin vastakohta. Sankari ei elä Darwinin periaatteen mukaan, jossa vahvin selviytyy. Sankari on sellainen, joka on valmis uhraamaan itsensä totuuden, rakkauden ja ystävyyden puolesta ja rikkoo näin eläimellistä selviytymisperiaatetta julistavien darwinistien stereotypioita. Vahvin saattaa selvitä fyysisesti, mutta henkisesti vahvimmat selviävät hengissä kuolemasta ja jäävät sukupolvien muistiin pitkäksi aikaa, jolloin heistä tulee ihanteita ja innoittajia tuhansille seuraajille.

Aineellista maailmaa voidaan siis verrata monimutkaiseen tietokonepeliin, jossa sinun ja minun on seurattava sankarin matkaa, lopulta ylitettävä peli ja kuolema ja palattava korkeampaan todellisuuteen, alkuperäiseen kotiimme.

Anonyymi kirjoitti:

Hahmon luonne muuttuu vain tarjottujen olosuhteiden mukaan. Siksi jokaisen on tavalla tai toisella kuljettava sankarin tie. Sankari on aina antisankarin vastakohta. Sankari ei elä Darwinin periaatteen mukaan, jossa vahvin selviytyy. Sankari on sellainen, joka on valmis uhraamaan itsensä totuuden, rakkauden ja ystävyyden puolesta ja rikkoo näin eläimellistä selviytymisperiaatetta julistavien darwinistien stereotypioita. Vahvin saattaa selvitä fyysisesti, mutta henkisesti vahvimmat selviävät hengissä kuolemasta ja jäävät sukupolvien muistiin pitkäksi aikaa, jolloin heistä tulee ihanteita ja innoittajia tuhansille seuraajille.

Aineellista maailmaa voidaan siis verrata monimutkaiseen tietokonepeliin, jossa sinun ja minun on seurattava sankarin matkaa, lopulta ylitettävä peli ja kuolema ja palattava korkeampaan todellisuuteen, alkuperäiseen kotiimme.

Lue lisää

Sielun upottaminen aineeseen

Herää kysymys: "Jos henkinen todellisuus on kotimme, miten päädyimme aineen maailmaan?". Jatketaanpa analogian esittämistä. Kun lapsi pelaa tietokonepeliä, hän uppoutuu täysin virtuaaliseen toimintaan. Hänestä tuntuu, että hän voittaa rikkauksia tai päinvastoin häviää taistelun. Samalla peli simuloi olosuhteita, jotka ovat saavuttamattomissa todellisessa arkielämässä, kuten taistelukenttä. Luotu virtuaalimaailma antaa lapselle laajennettuja mahdollisuuksia ja eläviä kokemuksia. Vaikka peli lopetettaisiinkin, lapsen tietoisuus jää sen hahmoon ja dramaattisiin olosuhteisiin. Siksi vanhemmat ovat usein huolissaan siitä, että heidän lapsensa saattaa uppoutua peliin niin, että hän unohtaa syödä, opiskella tai käydä kävelyllä. Vastaavasti aineen maailma on luotu uskomattoman realistisesti, ja kuolematon tietoisuutemme samaistetaan väliaikaiseen kehoon. Samaan aikaan emme edes oleta, että olemme mukana korkeatasoisessa virtuaalipelissä, jonka Luoja on keksinyt.

Anonyymi kirjoitti:

Sielun upottaminen aineeseen

Herää kysymys: "Jos henkinen todellisuus on kotimme, miten päädyimme aineen maailmaan?". Jatketaanpa analogian esittämistä. Kun lapsi pelaa tietokonepeliä, hän uppoutuu täysin virtuaaliseen toimintaan. Hänestä tuntuu, että hän voittaa rikkauksia tai päinvastoin häviää taistelun. Samalla peli simuloi olosuhteita, jotka ovat saavuttamattomissa todellisessa arkielämässä, kuten taistelukenttä. Luotu virtuaalimaailma antaa lapselle laajennettuja mahdollisuuksia ja eläviä kokemuksia. Vaikka peli lopetettaisiinkin, lapsen tietoisuus jää sen hahmoon ja dramaattisiin olosuhteisiin. Siksi vanhemmat ovat usein huolissaan siitä, että heidän lapsensa saattaa uppoutua peliin niin, että hän unohtaa syödä, opiskella tai käydä kävelyllä. Vastaavasti aineen maailma on luotu uskomattoman realistisesti, ja kuolematon tietoisuutemme samaistetaan väliaikaiseen kehoon. Samaan aikaan emme edes oleta, että olemme mukana korkeatasoisessa virtuaalipelissä, jonka Luoja on keksinyt.

Lue lisää

Pinnalliset käsitykset korkeammasta todellisuudesta

Tässä lukija voi sanoa: tähän asti pelin kuvan tulkinta oli moderni ja mielenkiintoinen, mutta heti kun luomisen motiivi ilmestyi, haistettiin raamatullinen tarina isoisästä, jolla oli parta. Vastauksena voimme sanoa, että kuva vanhasta miehestä istutettiin meihin äidinmaidosta lähtien yleisten kliseiden kulttuuristen ja sosiaalisten kerrosten kautta. Leonardo ja muut menneisyyden nerot täyttivät kirkon määräyksen, jossa päätöksen siitä, mitä ja miten kuvataan, tekivät uskonnolliset toimihenkilöt, usein kaukana Jumalan ymmärtämisen filosofiasta. Lisäksi kuva suunniteltiin vuorovaikutukseen massojen kanssa, ja se vaati ymmärrettäviä muotoja ja kuvia, jotka voisivat luoda katsojassa eläviä vaikutelmia. Näin oli monissa kulttuureissa.

Anonyymi kirjoitti:

Pinnalliset käsitykset korkeammasta todellisuudesta

Tässä lukija voi sanoa: tähän asti pelin kuvan tulkinta oli moderni ja mielenkiintoinen, mutta heti kun luomisen motiivi ilmestyi, haistettiin raamatullinen tarina isoisästä, jolla oli parta. Vastauksena voimme sanoa, että kuva vanhasta miehestä istutettiin meihin äidinmaidosta lähtien yleisten kliseiden kulttuuristen ja sosiaalisten kerrosten kautta. Leonardo ja muut menneisyyden nerot täyttivät kirkon määräyksen, jossa päätöksen siitä, mitä ja miten kuvataan, tekivät uskonnolliset toimihenkilöt, usein kaukana Jumalan ymmärtämisen filosofiasta. Lisäksi kuva suunniteltiin vuorovaikutukseen massojen kanssa, ja se vaati ymmärrettäviä muotoja ja kuvia, jotka voisivat luoda katsojassa eläviä vaikutelmia. Näin oli monissa kulttuureissa.

Lue lisää

Toinen vastustaja voivat olla ne idän ajattelijat, jotka julistavat, että ikuisen tietoisuuden maailmassa ei ole muotoa, merkitystä eikä dynaamista olemusta. Tällaista ihmisluokkaa kutsutaan impersonalisteiksi. He väittävät, että korkein todellisuus on persoonaton ja staattinen....
...

Anonyymi kirjoitti:

Toinen vastustaja voivat olla ne idän ajattelijat, jotka julistavat, että ikuisen tietoisuuden maailmassa ei ole muotoa, merkitystä eikä dynaamista olemusta. Tällaista ihmisluokkaa kutsutaan impersonalisteiksi. He väittävät, että korkein todellisuus on persoonaton ja staattinen....
...

Lue lisää

Elävä olento

Elävä olento on sielu, jolla on sellaisia ominaisuuksia kuin ikuinen olemassaolo, täydellinen tietoisuus ja potentiaalinen rajaton onnellisuus. Mutta nämä ominaisuudet sielu voi ilmentää täydellisyydessään vain tietoisuuden maailmassa. Aineellinen maailma ehdollistaa elävän olennon ja varustaa sen fyysisillä ja henkisillä kuorilla: aisteilla, intellektillä, ja muilla aineellisessa maailmassa olemisen välineillä.

Ikimuistoisista ajoista lähtien elävä olento on aineellisen maailman suuren "tietokonepelin" houkuttelemana vaeltanut eri olemisen tasoilla ja kokenut monien aiempien elämien myönteiset ja kielteiset seuraukset. Menneisyys osallistuu myös nykyisyyden ja tulevaisuuden muodostumiseen.

Anonyymi kirjoitti:

Elävä olento

Elävä olento on sielu, jolla on sellaisia ominaisuuksia kuin ikuinen olemassaolo, täydellinen tietoisuus ja potentiaalinen rajaton onnellisuus. Mutta nämä ominaisuudet sielu voi ilmentää täydellisyydessään vain tietoisuuden maailmassa. Aineellinen maailma ehdollistaa elävän olennon ja varustaa sen fyysisillä ja henkisillä kuorilla: aisteilla, intellektillä, ja muilla aineellisessa maailmassa olemisen välineillä.

Ikimuistoisista ajoista lähtien elävä olento on aineellisen maailman suuren "tietokonepelin" houkuttelemana vaeltanut eri olemisen tasoilla ja kokenut monien aiempien elämien myönteiset ja kielteiset seuraukset. Menneisyys osallistuu myös nykyisyyden ja tulevaisuuden muodostumiseen.

Lue lisää

Vapaus ja ehdollisuus aineellisessa maailmassa

Itämaisten viisaiden mukaan kukaan ei pakota elävää olentoa astumaan aineelliseen maailmaan tai poistumaan siitä. Sillä Luoja ei loukkaa arvokkainta asiaa - elävien olentojen valinnanvapautta, joka niille on myönnetty jumalallisen maailman hiukkasina.

Monissa elämissä aineellisessa maailmassa oleskelua voidaan verrata monitasoiseen uneen, jossa täydellinen tai osittainen herääminen on mahdollista. Ei pidä ajatella, että elävä olento voi hetken mielijohteesta herätä, kun se haluaa. Se olisi Luojan suuren suunnitelman pinnallinen tulkinta. Sillä kirjoittaessaan tätä suurinta peliä Hän on sisällyttänyt siihen monia nerokkaita merkityksiä, joiden avautuminen antaa meille mahdollisuuden ymmärtää Hänen suurenmoista ja armollista luontoaan.

Anonyymi kirjoitti:

Vapaus ja ehdollisuus aineellisessa maailmassa

Itämaisten viisaiden mukaan kukaan ei pakota elävää olentoa astumaan aineelliseen maailmaan tai poistumaan siitä. Sillä Luoja ei loukkaa arvokkainta asiaa - elävien olentojen valinnanvapautta, joka niille on myönnetty jumalallisen maailman hiukkasina.

Monissa elämissä aineellisessa maailmassa oleskelua voidaan verrata monitasoiseen uneen, jossa täydellinen tai osittainen herääminen on mahdollista. Ei pidä ajatella, että elävä olento voi hetken mielijohteesta herätä, kun se haluaa. Se olisi Luojan suuren suunnitelman pinnallinen tulkinta. Sillä kirjoittaessaan tätä suurinta peliä Hän on sisällyttänyt siihen monia nerokkaita merkityksiä, joiden avautuminen antaa meille mahdollisuuden ymmärtää Hänen suurenmoista ja armollista luontoaan.

Lue lisää

A. Maharaj:
Hierarkian käsite

Nykymaailmassa esiintyy usein kiistoja eri uskonnollisten koulukuntien edustajien välillä. He kaikki puhuvat Jumalasta, mutta kuvaavat häntä eri tavoin. Mitä se tarkoittaa? Onko olemassa yksi Jumala vai onko niitä monta? Vedainen oppi jumalallisesta hierarkiasta auttaa selventämään tätä kysymystä. Mutta ennen kuin alamme puhua jumalallisesta maailmasta, puhukaamme hallintojärjestelmästä sellaisenaan.

Tarkastellaan hierarkiaa esimerkkinä valtiosta, jonka johdossa on presidentti. Presidentillä on ministereitä, ja ministereillä on avustajansa. Näin syntyy vallan vertikaali. Mutta ministerien välillä on myös horisontaalisia yhteyksiä.

Hallintojärjestelmää tuntematon henkilö saattaa ajatella, että kaupungin pormestari on suurin pomo, koska hän ei ole tavannut muita. Hän kuitenkin yllättyy kuullessaan, että jopa pormestari on monien muiden päälliköiden alainen ketjussa, joka ulottuu aina presidenttiin asti.

Anonyymi kirjoitti:

A. Maharaj:
Hierarkian käsite

Nykymaailmassa esiintyy usein kiistoja eri uskonnollisten koulukuntien edustajien välillä. He kaikki puhuvat Jumalasta, mutta kuvaavat häntä eri tavoin. Mitä se tarkoittaa? Onko olemassa yksi Jumala vai onko niitä monta? Vedainen oppi jumalallisesta hierarkiasta auttaa selventämään tätä kysymystä. Mutta ennen kuin alamme puhua jumalallisesta maailmasta, puhukaamme hallintojärjestelmästä sellaisenaan.

Tarkastellaan hierarkiaa esimerkkinä valtiosta, jonka johdossa on presidentti. Presidentillä on ministereitä, ja ministereillä on avustajansa. Näin syntyy vallan vertikaali. Mutta ministerien välillä on myös horisontaalisia yhteyksiä.

Hallintojärjestelmää tuntematon henkilö saattaa ajatella, että kaupungin pormestari on suurin pomo, koska hän ei ole tavannut muita. Hän kuitenkin yllättyy kuullessaan, että jopa pormestari on monien muiden päälliköiden alainen ketjussa, joka ulottuu aina presidenttiin asti.

Lue lisää

On esimerkkejä siitä, että maan johtajan lähipiiri ja perhe, jotka ovat muodollisen valtahierarkian ulkopuolella, käyttävät käytännössä enemmän vaikutusvaltaa kuin suuret virkamiehet. On esimerkiksi tapauksia, joissa kuningas hallitsee maata, mutta hänen palatsiaan, elämäänsä ja perhettään johtaa kuningatar. Monissa tapauksissa kuningas saattaa rakkaudesta suosia kuningattaren pyyntöjä ja päätöksiä, sillä hänellä on huomattava vaikutusvalta. Tsaarin lapsilla ja läheisillä ystävillä voi olla samanlaisia mahdollisuuksia. Herää kysymys: "Mitä tekemistä Jumalalla on asian kanssa?". Kyse on siitä, että aineellisen olemassaolon periaatteet ovat epämääräinen heijastus jumalallisen olemassaolosta. Ihmisen epätäydellinen hallintojärjestelmä ei ole verrattavissa tapaan, jolla hengellistä maailmaa hallitaan, mutta se auttaa ymmärtämään perusperiaatteita.

Anonyymi kirjoitti:

On esimerkkejä siitä, että maan johtajan lähipiiri ja perhe, jotka ovat muodollisen valtahierarkian ulkopuolella, käyttävät käytännössä enemmän vaikutusvaltaa kuin suuret virkamiehet. On esimerkiksi tapauksia, joissa kuningas hallitsee maata, mutta hänen palatsiaan, elämäänsä ja perhettään johtaa kuningatar. Monissa tapauksissa kuningas saattaa rakkaudesta suosia kuningattaren pyyntöjä ja päätöksiä, sillä hänellä on huomattava vaikutusvalta. Tsaarin lapsilla ja läheisillä ystävillä voi olla samanlaisia mahdollisuuksia. Herää kysymys: "Mitä tekemistä Jumalalla on asian kanssa?". Kyse on siitä, että aineellisen olemassaolon periaatteet ovat epämääräinen heijastus jumalallisen olemassaolosta. Ihmisen epätäydellinen hallintojärjestelmä ei ole verrattavissa tapaan, jolla hengellistä maailmaa hallitaan, mutta se auttaa ymmärtämään perusperiaatteita.

Lue lisää

Koska puhumme äärettömästä Absoluutista, voimme ymmärtää, että Herra Itse ja Hänen ilmenemismuotonsa ovat äärettömiä. Mutta silti äärettömässä on asteittaisuutta. Henkinen asteittaisuusoppi antaa meille mahdollisuuden ymmärtää oikein Korkeinta ja Hänen äärettömiä ilmentymiään.

Jumalallinen hierarkia on olemassa kahdessa ulottuvuudessa...

Anonyymi kirjoitti:

Koska puhumme äärettömästä Absoluutista, voimme ymmärtää, että Herra Itse ja Hänen ilmenemismuotonsa ovat äärettömiä. Mutta silti äärettömässä on asteittaisuutta. Henkinen asteittaisuusoppi antaa meille mahdollisuuden ymmärtää oikein Korkeinta ja Hänen äärettömiä ilmentymiään.

Jumalallinen hierarkia on olemassa kahdessa ulottuvuudessa...

Lue lisää

A. Maharaj:
Sielun kiertokulku luonnossa


Vertailu veden kiertokulkuun luonnossa on sopiva selittämään sielun liikettä maailmankaikkeudessa. Sielut, jotka inkarnoituvat erilaisiin ruumiisiin ja muuntautuvat, kulkevat aineellisen maailman läpi. Siksi voimme puhua "sielun kiertokulusta luonnossa". Ensin on kuitenkin ymmärrettävä, mikä sielu on, sillä monissa henkisissä perinteissä sitä kuvataan hyvin epämääräisesti.
...
...
Sat (ikuisuuden) käsite on olennainen, jotta voimme ymmärtää, että sielulla ei ole mitään tekemistä materiamaailman kanssa. Materiamaailman kohteita ei voi kutsua ikuisiksi. Ne muuntuvat jatkuvasti eri tiloihin. Niinpä kun ruumis palaa tulessa, se muuttuu tuhkaksi. Merkittävä henkinen mestari Srila B. R. Sridhar Maharaj selittää: "Maailmassa, jossa kaikki koostuu atomeista, ei ole mitään ikuista, koska atomeilla on taipumus hajota. Jopa sivilisaatiot hajoavat, koska ne ovat osa atomien maailmaa." Kuitenkin sielu kuvataan Vedoissa kuolemattoman tietoisuuden hiukkaseksi, chitiksi, joka kykenee olemaan olemassa ikuisesti ja materiasta riippumatta.

Anonyymi kirjoitti:

A. Maharaj:
Sielun kiertokulku luonnossa


Vertailu veden kiertokulkuun luonnossa on sopiva selittämään sielun liikettä maailmankaikkeudessa. Sielut, jotka inkarnoituvat erilaisiin ruumiisiin ja muuntautuvat, kulkevat aineellisen maailman läpi. Siksi voimme puhua "sielun kiertokulusta luonnossa". Ensin on kuitenkin ymmärrettävä, mikä sielu on, sillä monissa henkisissä perinteissä sitä kuvataan hyvin epämääräisesti.
...
...
Sat (ikuisuuden) käsite on olennainen, jotta voimme ymmärtää, että sielulla ei ole mitään tekemistä materiamaailman kanssa. Materiamaailman kohteita ei voi kutsua ikuisiksi. Ne muuntuvat jatkuvasti eri tiloihin. Niinpä kun ruumis palaa tulessa, se muuttuu tuhkaksi. Merkittävä henkinen mestari Srila B. R. Sridhar Maharaj selittää: "Maailmassa, jossa kaikki koostuu atomeista, ei ole mitään ikuista, koska atomeilla on taipumus hajota. Jopa sivilisaatiot hajoavat, koska ne ovat osa atomien maailmaa." Kuitenkin sielu kuvataan Vedoissa kuolemattoman tietoisuuden hiukkaseksi, chitiksi, joka kykenee olemaan olemassa ikuisesti ja materiasta riippumatta.

Lue lisää

Chit tarkoittaa "tietoisuutta". Tietoisuus ilmenee kyvyinä tahtoa, ajatella ja tuntea. Yksi tietoisuuden perusominaisuuksista on kyky itsetietoisuuteen. Tietokone, tekoäly, voi suorittaa monia toimintoja, mutta sillä ei ole yksilöllistä henkilökohtaista tietoisuutta.

Viime kädessä tietoisuuden tärkein tehtävä on onnellisuuden, autuuden (anandam) tavoittelu. Siksi kaikki elävät olennot, alkeellisista pitkälle kehittyneisiin, tavoittelevat onnellisuutta eri tavoin riippuen niiden tietoisuuden tasosta. Tietoisuus ei voi olla täydellinen ilman onnellisuuden saavuttamisen potentiaalin oivaltamista. Aineellisen maailman onnellisuus on kuitenkin vähäpätöinen ja ohimenevä. Muinaisen pyhän tekstin Brahma-samhitan mukaan vain Absoluutilla, joka on jokaisen sielun Lähde, on kokonaisuudessaan hallussaan kolme ominaisuutta: sat, chit ja anandam - ikuisuus, tietoisuus ja autuus. Siksi tarvitaan joogaa - yhteyden saaminen Lähteeseen.

Anonyymi kirjoitti:

Chit tarkoittaa "tietoisuutta". Tietoisuus ilmenee kyvyinä tahtoa, ajatella ja tuntea. Yksi tietoisuuden perusominaisuuksista on kyky itsetietoisuuteen. Tietokone, tekoäly, voi suorittaa monia toimintoja, mutta sillä ei ole yksilöllistä henkilökohtaista tietoisuutta.

Viime kädessä tietoisuuden tärkein tehtävä on onnellisuuden, autuuden (anandam) tavoittelu. Siksi kaikki elävät olennot, alkeellisista pitkälle kehittyneisiin, tavoittelevat onnellisuutta eri tavoin riippuen niiden tietoisuuden tasosta. Tietoisuus ei voi olla täydellinen ilman onnellisuuden saavuttamisen potentiaalin oivaltamista. Aineellisen maailman onnellisuus on kuitenkin vähäpätöinen ja ohimenevä. Muinaisen pyhän tekstin Brahma-samhitan mukaan vain Absoluutilla, joka on jokaisen sielun Lähde, on kokonaisuudessaan hallussaan kolme ominaisuutta: sat, chit ja anandam - ikuisuus, tietoisuus ja autuus. Siksi tarvitaan joogaa - yhteyden saaminen Lähteeseen.

Lue lisää

Joissakin primitiivisissä uskonnoissa oletetaan, että vain ihmisillä on sielu, ja oletetaan, että eläimillä ja kasveilla ei ole. Tämä ei kuitenkaan ole läheskään totta.

Anonyymi kirjoitti:

Joissakin primitiivisissä uskonnoissa oletetaan, että vain ihmisillä on sielu, ja oletetaan, että eläimillä ja kasveilla ei ole. Tämä ei kuitenkaan ole läheskään totta.

Sielun kolme polkua

Nyt takaisin alkuperäiseen aiheeseen, sielun kiertokulkuun. "Ympyrä" tarkoittaa "syklistä liikettä". Fyysisellä tasolla tapahtuvan syntymän ja kuoleman välillä sielut kulkevat maailmankaikkeuden läpi karmansa mukaisesti, ja liikkuminen määräytyy niiden materialististen halujen ja kiintymysten lajikkeiden mukaan. Syntiset sielut joutuvat alempiin maailmoihin ja kärsivät pahojen taipumustensa seurauksista. Oikeamieliset sielut voivat nousta korkeampiin maailmoihin ja jatkaa henkistä kehitystään universaalien tietäjien ja jumaluuksien johdolla. Harvinaiset sielut, jotka ovat saavuttaneet valaistumisen, vapautuvat aineen maailmasta ja palaavat puhtaan tietoisuuden maailmaan. Joskus jotkut heistä jäävät vapaaehtoisesti aineelliseen maailmaan pelastamaan ja opastamaan langenneita sieluja. Tällaisia sieluja ei kuitenkaan pidetä ehdollistuneina, koska he suorittavat korkeinta velvollisuutta, eivätkä tee eroa aineen ja hengen maailman välillä ja ymmärtävät ikuisen luontonsa.

Anonyymi kirjoitti:

Sielun kolme polkua

Nyt takaisin alkuperäiseen aiheeseen, sielun kiertokulkuun. "Ympyrä" tarkoittaa "syklistä liikettä". Fyysisellä tasolla tapahtuvan syntymän ja kuoleman välillä sielut kulkevat maailmankaikkeuden läpi karmansa mukaisesti, ja liikkuminen määräytyy niiden materialististen halujen ja kiintymysten lajikkeiden mukaan. Syntiset sielut joutuvat alempiin maailmoihin ja kärsivät pahojen taipumustensa seurauksista. Oikeamieliset sielut voivat nousta korkeampiin maailmoihin ja jatkaa henkistä kehitystään universaalien tietäjien ja jumaluuksien johdolla. Harvinaiset sielut, jotka ovat saavuttaneet valaistumisen, vapautuvat aineen maailmasta ja palaavat puhtaan tietoisuuden maailmaan. Joskus jotkut heistä jäävät vapaaehtoisesti aineelliseen maailmaan pelastamaan ja opastamaan langenneita sieluja. Tällaisia sieluja ei kuitenkaan pidetä ehdollistuneina, koska he suorittavat korkeinta velvollisuutta, eivätkä tee eroa aineen ja hengen maailman välillä ja ymmärtävät ikuisen luontonsa.

Lue lisää

Sielun inkarnaatio maan päällä.
Rakkauden räjähdys

...
... naisen kohtuun, ja sitten sielu saa jälleen ihmisen lkehon...
...
...
Ihmiskehoon ruumiillistuneita sieluja, jotka kerääntyvät isän siemeniin, kutsutaan siittiöiksi. Maailmankaikkeuden sanotaan syntyneen alkuräjähdyksessä. Mutta elämän synty on myös ekstaasin ja rakkauden räjähdys. Siittiöiden maratonissa vain yhdellä siittiöllä on mahdollisuus kehittyä eteenpäin. Kun se yhdistyy munasolun kanssa, alkio kehittyy ja sen yksilöllisyys ilmenee.

Anonyymi kirjoitti:

Sielun inkarnaatio maan päällä.
Rakkauden räjähdys

...
... naisen kohtuun, ja sitten sielu saa jälleen ihmisen lkehon...
...
...
Ihmiskehoon ruumiillistuneita sieluja, jotka kerääntyvät isän siemeniin, kutsutaan siittiöiksi. Maailmankaikkeuden sanotaan syntyneen alkuräjähdyksessä. Mutta elämän synty on myös ekstaasin ja rakkauden räjähdys. Siittiöiden maratonissa vain yhdellä siittiöllä on mahdollisuus kehittyä eteenpäin. Kun se yhdistyy munasolun kanssa, alkio kehittyy ja sen yksilöllisyys ilmenee.

Lue lisää

Muisti sielun aiemmista inkarnaatioista ennen syntymää.

Muinaiset Vedat kuvaavat selkeästi alkion kehityksen aikasyklit ja sen tunteet ennen syntymää. Sanotaan, että erityisen onnekkaat sielut, joilla on hallussaan runsaasti henkistä tietoa, voivat muistaa sata viimeistä elämäänsä ja pyytää Kaikkivaltiasta antamaan heille mahdollisuuden henkiseen harjoitteluun nykyisessä inkarnaatiossa. Suurin osa vähemmän kokeneista sieluista on vailla tällaista muistia. Syntyessään elävä olento kulkee astronautin tavoin barokammion läpi ja nousee esiin "avoimeen avaruuteen", jossa uusi elämä tervehditään ... huudoilla, kyynelillä ja kärsimyksellä. Sitten vanhempien rakastavan huolenpidon alaisena kehoon inkarnoitunut sielu oppii hallitsemaan aistejaan. Toisin kuin villieläimet, jotka syntyessään voivat usein hyvin pian elää itsenäistä elämää, ihmisellä kestää kauan hankkia elämän ylläpitämiseen tarvittavat taidot ja tiedot. Tämä on aikuistumisprosessi.

Anonyymi kirjoitti:

Muisti sielun aiemmista inkarnaatioista ennen syntymää.

Muinaiset Vedat kuvaavat selkeästi alkion kehityksen aikasyklit ja sen tunteet ennen syntymää. Sanotaan, että erityisen onnekkaat sielut, joilla on hallussaan runsaasti henkistä tietoa, voivat muistaa sata viimeistä elämäänsä ja pyytää Kaikkivaltiasta antamaan heille mahdollisuuden henkiseen harjoitteluun nykyisessä inkarnaatiossa. Suurin osa vähemmän kokeneista sieluista on vailla tällaista muistia. Syntyessään elävä olento kulkee astronautin tavoin barokammion läpi ja nousee esiin "avoimeen avaruuteen", jossa uusi elämä tervehditään ... huudoilla, kyynelillä ja kärsimyksellä. Sitten vanhempien rakastavan huolenpidon alaisena kehoon inkarnoitunut sielu oppii hallitsemaan aistejaan. Toisin kuin villieläimet, jotka syntyessään voivat usein hyvin pian elää itsenäistä elämää, ihmisellä kestää kauan hankkia elämän ylläpitämiseen tarvittavat taidot ja tiedot. Tämä on aikuistumisprosessi.

Lue lisää

Elämän läpi polttaminen vs. vapautuminen alemmasta luonnosta

Jos elävältä olennolta riistetään syntymästä lähtien henkiset ominaisuudet ja pääsy henkiseen tietoon, voidaan sanoa, että elämä on suurimmaksi osaksi ajan kulumista. Niin surulliselta kuin se saattaakin kuulostaa, näin eletään tarkoituksetonta joutilasta elämää, joka päättyy mielen menettämiseen ja kehon heikkouteen. Kun taas sielutietoiset yksilöt voivat paitsi pysyä puhtaassa tietoisuudessa koko elämänsä ajan, myös säädellä henkisen kokemuksen avulla kehosta poistumista. Siksi heidän aineellisessa maailmassa oleskelunsa päättymistä kutsutaan virheellisesti kuolemaksi, vaan pikemminkin vapautumiseksi alemmasta luonnosta. Henkisen tietoisuuden tason ja meditaation tarkoituksen mukaan he saavuttavat sen olemisen tason, jota he elämänsä ja harjoituksensa aikana tavoittelevat.

Anonyymi kirjoitti:

Elämän läpi polttaminen vs. vapautuminen alemmasta luonnosta

Jos elävältä olennolta riistetään syntymästä lähtien henkiset ominaisuudet ja pääsy henkiseen tietoon, voidaan sanoa, että elämä on suurimmaksi osaksi ajan kulumista. Niin surulliselta kuin se saattaakin kuulostaa, näin eletään tarkoituksetonta joutilasta elämää, joka päättyy mielen menettämiseen ja kehon heikkouteen. Kun taas sielutietoiset yksilöt voivat paitsi pysyä puhtaassa tietoisuudessa koko elämänsä ajan, myös säädellä henkisen kokemuksen avulla kehosta poistumista. Siksi heidän aineellisessa maailmassa oleskelunsa päättymistä kutsutaan virheellisesti kuolemaksi, vaan pikemminkin vapautumiseksi alemmasta luonnosta. Henkisen tietoisuuden tason ja meditaation tarkoituksen mukaan he saavuttavat sen olemisen tason, jota he elämänsä ja harjoituksensa aikana tavoittelevat.

Lue lisää

Huomaatte, kuinka suuri ero tässä on tunnetusta abrahamilaisuudesta:

Mikä on synti vedalaisuuden mukaan?
Synti


T. Prabhu:

Ihmisiä ei voi arvioida ja jakaa hyviin ja huonoihin minkään ulkoisen ominaisuuden perusteella. …
Mikä tahansa vika ihmisessä osoittaa vain, että hän on heikko, että hän on samskarojensa vanki, että häntä sitovat karmansa periaatteet, jotka ilmenevät huonoina taipumuksina, tuhoavina taipumuksina (myös itseensä nähden) ja väärinä uskomuksina.
TÄRKEINTÄ OVAT HENKILÖN IHANTEET, MOTIIVIT JA PYRKIMYKSET.
Jos ihminen pyrkii puhdistumaan, hänet puhdistetaan (ennemmin tai myöhemmin). Se on vain ajan kysymys.

Jos ihminen pyrkii puhdistumaan, hänet puhdistetaan (ennemmin tai myöhemmin). Se on vain ajan kysymys.

MIKÄ TAHANSA VIRHE IHMISESSÄ ON PORTTI JUMALAN ARMOON.
Oman henkisen etun vuoksi et saa asettaa itseään kenenkään yläpuolelleen.

”Vishnu Puranassa” sanotaan näin: on vain yksi sääntö: ”muista aina Vishnu ja älä koskaan unohda Häntä”.


ABSOLUUTTISESTÄ NÄKÖKULMASTA KATSOTTUNA ON OLEMASSA AINOASTAAN YKSI SYNTI. JUMALAN TÄYDELLINEN UNOHTAMINEN.


Varmasti on olemassa ERILAISIA SÄÄNTÖJÄ, joita tulisi noudattaa, mutta niiden noudattaminen ei takaa, että löydät rakkauden Jumalaa kohtaan.

Ihminen voi noudattaa kaikkia sääntöjä, MUTTA SILTI halveksia kaikkia, olla ylpeyden ja vääränlaisten ajatusten vallassa omasta asemastaan ja - pahimmassa tapauksessa - asettaa itsensä muiden yläpuolelle ja pitää itseään Jumalana.

Ulkoinen puhtaus ei takaa sisäistä puhtautta, se on vain edellytys. Emme voi tuomita muita ihmisiä, koska emme ole päässeet siitä yli itsessämme, ja jos tuomitsemme muita, saatamme joutua ylpeyden ja harhan uhriksi. Ja jos voitamme paheet, olemme luonnollisesti armollisia langenneille…

Anonyymi kirjoitti:

Huomaatte, kuinka suuri ero tässä on tunnetusta abrahamilaisuudesta:

Mikä on synti vedalaisuuden mukaan?
Synti


T. Prabhu:

Ihmisiä ei voi arvioida ja jakaa hyviin ja huonoihin minkään ulkoisen ominaisuuden perusteella. …
Mikä tahansa vika ihmisessä osoittaa vain, että hän on heikko, että hän on samskarojensa vanki, että häntä sitovat karmansa periaatteet, jotka ilmenevät huonoina taipumuksina, tuhoavina taipumuksina (myös itseensä nähden) ja väärinä uskomuksina.
TÄRKEINTÄ OVAT HENKILÖN IHANTEET, MOTIIVIT JA PYRKIMYKSET.
Jos ihminen pyrkii puhdistumaan, hänet puhdistetaan (ennemmin tai myöhemmin). Se on vain ajan kysymys.

Jos ihminen pyrkii puhdistumaan, hänet puhdistetaan (ennemmin tai myöhemmin). Se on vain ajan kysymys.

MIKÄ TAHANSA VIRHE IHMISESSÄ ON PORTTI JUMALAN ARMOON.
Oman henkisen etun vuoksi et saa asettaa itseään kenenkään yläpuolelleen.

”Vishnu Puranassa” sanotaan näin: on vain yksi sääntö: ”muista aina Vishnu ja älä koskaan unohda Häntä”.


ABSOLUUTTISESTÄ NÄKÖKULMASTA KATSOTTUNA ON OLEMASSA AINOASTAAN YKSI SYNTI. JUMALAN TÄYDELLINEN UNOHTAMINEN.


Varmasti on olemassa ERILAISIA SÄÄNTÖJÄ, joita tulisi noudattaa, mutta niiden noudattaminen ei takaa, että löydät rakkauden Jumalaa kohtaan.

Ihminen voi noudattaa kaikkia sääntöjä, MUTTA SILTI halveksia kaikkia, olla ylpeyden ja vääränlaisten ajatusten vallassa omasta asemastaan ja - pahimmassa tapauksessa - asettaa itsensä muiden yläpuolelle ja pitää itseään Jumalana.

Ulkoinen puhtaus ei takaa sisäistä puhtautta, se on vain edellytys. Emme voi tuomita muita ihmisiä, koska emme ole päässeet siitä yli itsessämme, ja jos tuomitsemme muita, saatamme joutua ylpeyden ja harhan uhriksi. Ja jos voitamme paheet, olemme luonnollisesti armollisia langenneille…

Lue lisää

A. Maharaj:

Sri Chaitanya
Ja Krishna-tietoisuusliike ympäri maailmaa...

Feminiinisen palvonta maailman uskonnoissa

Monoteistiset uskonnolliset opetukset julistavat, että Jumala on yksi, yhtenäinen ja maskuliininen. Samaan aikaan näissä perinteissä on epäsuorasti läsnä feminiinisen kultti. Esimerkiksi Neitsyt Marian, Jumalan äidin, palvonta on yleistä. Sieluun viitataan joskus "taivaallisen sulhasen morsiamena". Tarkastellaanpa jumalallisen miehen ja naisen tärkeää teemaa Vedojen näkökulmasta.


Radha, Krishna, Chaitanya

Yksi Chaitanya-charitamritan jakeista auttaa ymmärtämään tämän mysteerin:
sanskrit…
Tämän shlokan ydin on tämä: Herra, joka on ainoa Alku, jakautuu kahteen vastakohtaan, miespuoliseen ja naispuoliseen, Krishnaan ja Radhaan. Hän tekee tämän kokeakseen suhteen onnellisuuden. Mutta tietyssä vaiheessa tapahtuu sulautuminen ... Hän saa takaisin yhden muotonsa, ja tämä muoto on Chaitanya.

Sanskritin kielen termi vikrityâ tarkoittaa transformaatiota. Oman onnellisuutensa vuoksi Herra on jakautunut kahteen olemukseen: purushaan ja prakritiin, [Energian] Lähteeseen ja Energiaan. Ja transformaatioprosessissa näiden kahden alun yhdistyminen paljastaa Hänen alkuperäisen asemansa Chaitanyana.

Edelleen todetaan, että on mahdotonta sanoa, kumpi tulee ensin, auringonlasku vai aamunkoitto, talvi vai kesä, tämä yhdistymisen ja erottumisen mysteeri tapahtuu ikuisesti.

Anonyymi kirjoitti:

A. Maharaj:

Sri Chaitanya
Ja Krishna-tietoisuusliike ympäri maailmaa...

Feminiinisen palvonta maailman uskonnoissa

Monoteistiset uskonnolliset opetukset julistavat, että Jumala on yksi, yhtenäinen ja maskuliininen. Samaan aikaan näissä perinteissä on epäsuorasti läsnä feminiinisen kultti. Esimerkiksi Neitsyt Marian, Jumalan äidin, palvonta on yleistä. Sieluun viitataan joskus "taivaallisen sulhasen morsiamena". Tarkastellaanpa jumalallisen miehen ja naisen tärkeää teemaa Vedojen näkökulmasta.


Radha, Krishna, Chaitanya

Yksi Chaitanya-charitamritan jakeista auttaa ymmärtämään tämän mysteerin:
sanskrit…
Tämän shlokan ydin on tämä: Herra, joka on ainoa Alku, jakautuu kahteen vastakohtaan, miespuoliseen ja naispuoliseen, Krishnaan ja Radhaan. Hän tekee tämän kokeakseen suhteen onnellisuuden. Mutta tietyssä vaiheessa tapahtuu sulautuminen ... Hän saa takaisin yhden muotonsa, ja tämä muoto on Chaitanya.

Sanskritin kielen termi vikrityâ tarkoittaa transformaatiota. Oman onnellisuutensa vuoksi Herra on jakautunut kahteen olemukseen: purushaan ja prakritiin, [Energian] Lähteeseen ja Energiaan. Ja transformaatioprosessissa näiden kahden alun yhdistyminen paljastaa Hänen alkuperäisen asemansa Chaitanyana.

Edelleen todetaan, että on mahdotonta sanoa, kumpi tulee ensin, auringonlasku vai aamunkoitto, talvi vai kesä, tämä yhdistymisen ja erottumisen mysteeri tapahtuu ikuisesti.

Lue lisää

Kysymys:
Hei, selittäkää juutalaisen jumalan nimet Jahve, Sabaoth, Jehova,

Prabhu vastaa:

Voiko Jumala olla juutalainen? Jumala on yksi kaikille. Prajapati voi olla erilainen, mutta he eivät ole Jumala sanan varsinaisessa merkityksessä. Ne voidaan luokitella puolijumaliksi, joista eri kansat ovat polveutuneet.
Jahve ja Jehova ovat saman nimen eri transkriptioita. Jahve on vanhempi versio ja tarkoittaa "olentoa". Se on merkitykseltään lähellä vedalaista nimeä Vasudeva, joka tarkoittaa "kaikkialla olemassa olevaa".
Sabaoth - "Enkelijoukkojen Herra". Vedan mukaan Vishnu osallistuu joskus taisteluihin puolijumalien (enkelien) puolella.

Anonyymi kirjoitti:

Kysymys:
Hei, selittäkää juutalaisen jumalan nimet Jahve, Sabaoth, Jehova,

Prabhu vastaa:

Voiko Jumala olla juutalainen? Jumala on yksi kaikille. Prajapati voi olla erilainen, mutta he eivät ole Jumala sanan varsinaisessa merkityksessä. Ne voidaan luokitella puolijumaliksi, joista eri kansat ovat polveutuneet.
Jahve ja Jehova ovat saman nimen eri transkriptioita. Jahve on vanhempi versio ja tarkoittaa "olentoa". Se on merkitykseltään lähellä vedalaista nimeä Vasudeva, joka tarkoittaa "kaikkialla olemassa olevaa".
Sabaoth - "Enkelijoukkojen Herra". Vedan mukaan Vishnu osallistuu joskus taisteluihin puolijumalien (enkelien) puolella.

Lue lisää

Miksi, jos vedismi on miljoonia vuosia vanhaa ja vedalaisia temppeleitä on vähemmän kuin Egyptin pyramideja?
Jokainen sukupolvi rakentaa uusia temppeleitä. Veda-temppelit olivat ennen pyramideja ja tulevat olemaan niiden jälkeen.


Miksi Kaikkivaltias loi demoneja ja sitten tappoi ne avatariensa tai inkarnaatioidensa muodossa, en ymmärrä tätä pimeyden ja valon porrastusta, eikö ole helpompaa jättää yksi valo (Dev) ja Asur tuhota ?


Demonit - tämä ei ole Jumalan luomus, vaan sielun valinta. Demonit eivät synny, vaan heistä tulee. Mutta Krishna käyttää jopa niitä, kun Hän haluaa ilmentää virya-rasaa (kilpailuhenkeä). Hartaat eivät taistele Jumalaa vastaan, ja mistä Hän sitten löytäisi arvokkaan ja tinkimättömän vastustajan? Demonit ovat ihanteellista materiaalia tähän rooliin.

Anonyymi kirjoitti:

Miksi, jos vedismi on miljoonia vuosia vanhaa ja vedalaisia temppeleitä on vähemmän kuin Egyptin pyramideja?
Jokainen sukupolvi rakentaa uusia temppeleitä. Veda-temppelit olivat ennen pyramideja ja tulevat olemaan niiden jälkeen.


Miksi Kaikkivaltias loi demoneja ja sitten tappoi ne avatariensa tai inkarnaatioidensa muodossa, en ymmärrä tätä pimeyden ja valon porrastusta, eikö ole helpompaa jättää yksi valo (Dev) ja Asur tuhota ?


Demonit - tämä ei ole Jumalan luomus, vaan sielun valinta. Demonit eivät synny, vaan heistä tulee. Mutta Krishna käyttää jopa niitä, kun Hän haluaa ilmentää virya-rasaa (kilpailuhenkeä). Hartaat eivät taistele Jumalaa vastaan, ja mistä Hän sitten löytäisi arvokkaan ja tinkimättömän vastustajan? Demonit ovat ihanteellista materiaalia tähän rooliin.

Lue lisää

Jos Jumala on yksi kaikille, miten selitätte sellaisen käsitteen kuin Jumalan valittu kansa, eli juutalaiset...


Prabhu vastaa:
Jos haluatte ymmärtää Jumalan luonnetta tutkimalla "Jumalan valitun kansan" historiaa, johtopäätöksenne ovat surullisia, kuten kirjoitatte.

Siksi Jumalan olemusta pitäisi tutkia niistä ihmisistä, jotka todella ilmentävät jumalallisia ominaisuuksia, eikä paperilla oletusarvoisesti Jumalan valituiksi katsotuista.

Anonyymi kirjoitti:

Jos Jumala on yksi kaikille, miten selitätte sellaisen käsitteen kuin Jumalan valittu kansa, eli juutalaiset...


Prabhu vastaa:
Jos haluatte ymmärtää Jumalan luonnetta tutkimalla "Jumalan valitun kansan" historiaa, johtopäätöksenne ovat surullisia, kuten kirjoitatte.

Siksi Jumalan olemusta pitäisi tutkia niistä ihmisistä, jotka todella ilmentävät jumalallisia ominaisuuksia, eikä paperilla oletusarvoisesti Jumalan valituiksi katsotuista.

Lue lisää

Vedat on pranan ALKUPERÄINEN värähtely kosmoksessa, jota kutsutaan Akasha Shastraksi

Eetteri värähtelee Vedojen värähtelystä. OM jne. Ja kun ihminen, jolla on puhdas sydän, pystyy vastaanottamaan nämä värähtelyt uskontokunnasta riippumatta, silloin sitä kutsutaan Vedaksi. Henkilö, jolla on puhdas tietoisuus, puhas sydän, voi vastaanottaa nämä värähtelyt kielestä riippumatta.

Puhtaassa muodossaan Vedat ovat aina olemassa akasha-shastran muodossa, joka on kaiken läpäisevää puhdasta tietoa kaikesta siitä, mitä henkisessä tai aineellisessa maailmassa on koskaan ollut olemassa. Niitä, jotka ovat saavuttaneet ominaisuudet, jotka antavat pääsyn tähän kaiken läpäisevään tietoon, kutsutaan valaistuneiksi. Kun nämä tietäjät kirjoittavat heille paljastuneen tiedon tekstien muotoon, he edustavat Vedan ilmenemismuotoa muiden ulottuvilla olevassa muodossa.

Anonyymi kirjoitti:

Vedat on pranan ALKUPERÄINEN värähtely kosmoksessa, jota kutsutaan Akasha Shastraksi

Eetteri värähtelee Vedojen värähtelystä. OM jne. Ja kun ihminen, jolla on puhdas sydän, pystyy vastaanottamaan nämä värähtelyt uskontokunnasta riippumatta, silloin sitä kutsutaan Vedaksi. Henkilö, jolla on puhdas tietoisuus, puhas sydän, voi vastaanottaa nämä värähtelyt kielestä riippumatta.

Puhtaassa muodossaan Vedat ovat aina olemassa akasha-shastran muodossa, joka on kaiken läpäisevää puhdasta tietoa kaikesta siitä, mitä henkisessä tai aineellisessa maailmassa on koskaan ollut olemassa. Niitä, jotka ovat saavuttaneet ominaisuudet, jotka antavat pääsyn tähän kaiken läpäisevään tietoon, kutsutaan valaistuneiksi. Kun nämä tietäjät kirjoittavat heille paljastuneen tiedon tekstien muotoon, he edustavat Vedan ilmenemismuotoa muiden ulottuvilla olevassa muodossa.

Lue lisää

Srila Bhakti Sudhir Goswami Maharaj
Maskuliininen ja feminiininen alku

K: ... Miksi rajoitatte Hänet tällaiseen hypostaasiin?

Srila Goswami Maharaj: Itse asiassa tosiasia on se, että jos hyväksymme, että Jumala on kaiken alkuperäinen Lähde, ja näemme maailmassa mies- ja naispuolisia piirteitä, niin Jumalallisella täytyy olla sekä mies- että naispuolisia piirteitä. Minne ikinä heitämmekin katseemme, näemme maskuliinisen ja feminiinisen. Näemme, että maskuliinisella luonteella on tiettyjä ominaisuuksia, ja feminiinisellä luonteella on myös tiettyjä ominaisuuksia. Siksi Jumalan kuvaaminen yksinomaan maskuliiniseksi olisi virheellistä. Jumalan kuvaaminen yksinomaan feminiiniseksi olisi myös väärin. On virheellistä päätellä, että Jumalalla ei ole sekä maskuliinisia että feminiinisiä ominaisuuksia. Hänen on sisällytettävä Itseensä kaikki ....... abstrakti neutraali persoonallisuus sekä maskuliiniset ja feminiiniset ominaisuudet.

_________________

...
Sukupuolineutraalit uskonnolliset käsitteet siis kieltävät Jumalan Persoonallisuuden eivätkä tunnusta mahdollisuutta suhteeseen [Hänen kanssaan], ja siksi ne sympatisoivat epäsuorasti jumalattomuutta.

...
...
Mutta pohjimmiltaan länsimaissa vallitsevat uskonnot ovat patriarkaalisia siinä, miten ne kuvaavat Jumalaa ja mitä ne korostavat. Jumala ei siis näyttäydy [niissä] niinkään miehenä vaan vanhana valkoisena miehenä.

Anonyymi kirjoitti:

Srila Bhakti Sudhir Goswami Maharaj
Maskuliininen ja feminiininen alku

K: ... Miksi rajoitatte Hänet tällaiseen hypostaasiin?

Srila Goswami Maharaj: Itse asiassa tosiasia on se, että jos hyväksymme, että Jumala on kaiken alkuperäinen Lähde, ja näemme maailmassa mies- ja naispuolisia piirteitä, niin Jumalallisella täytyy olla sekä mies- että naispuolisia piirteitä. Minne ikinä heitämmekin katseemme, näemme maskuliinisen ja feminiinisen. Näemme, että maskuliinisella luonteella on tiettyjä ominaisuuksia, ja feminiinisellä luonteella on myös tiettyjä ominaisuuksia. Siksi Jumalan kuvaaminen yksinomaan maskuliiniseksi olisi virheellistä. Jumalan kuvaaminen yksinomaan feminiiniseksi olisi myös väärin. On virheellistä päätellä, että Jumalalla ei ole sekä maskuliinisia että feminiinisiä ominaisuuksia. Hänen on sisällytettävä Itseensä kaikki ....... abstrakti neutraali persoonallisuus sekä maskuliiniset ja feminiiniset ominaisuudet.

_________________

...
Sukupuolineutraalit uskonnolliset käsitteet siis kieltävät Jumalan Persoonallisuuden eivätkä tunnusta mahdollisuutta suhteeseen [Hänen kanssaan], ja siksi ne sympatisoivat epäsuorasti jumalattomuutta.

...
...
Mutta pohjimmiltaan länsimaissa vallitsevat uskonnot ovat patriarkaalisia siinä, miten ne kuvaavat Jumalaa ja mitä ne korostavat. Jumala ei siis näyttäydy [niissä] niinkään miehenä vaan vanhana valkoisena miehenä.

Lue lisää

Siksi sanoimme aluksi: "Ette voi aistikokemuksen perusteella muodostaa käsitystä siitä, mitä Jumalallinen on." Ja ajattelemme: "Jumala on vanhin elävä olento, joten Hänen täytyy olla vanha mies, jolla on parta." Intian muinaisista kirjoituksista ei löydy mitään vahvistusta tälle ajatukselle.



sanskrit...
...

Tässä maailmassa näette miehiä, naisia ja persoonallisuuksia, joten voitte ymmärtää, että miesten, naisten ja persoonallisuuksien Alkuperäisessä on oltava myös mies, nainen ja persoonallisuus, Hän ei voi olla vailla näitä kaikkia.

Mutta Hän ei ole maallisen persoonallisuuden ja muodon rajoitusten alainen, jotka ovat luontaisia maalliselle persoonallisuudelle ja muodolle. Jos pystytte näkemään, Alkuperäinen pystyy näkemään; jos pystytte maistamaan ja haistamaan, Alkuperäinen pystyy myös maistamaan ja haistamaan; jos pystytte kuulemaan ja tuntemaan, Alkuperäinen pystyy kuulemaan ja tuntemaan.

...
...
Ja se, että teillä on mahdollisuus rakastavaan kanssakäymiseen alkuperäisen kuulevan, tuntevan, maistavan ja haistavan, näkevän, mielen varustaman Jumalan persoonan kanssa, on poikkeuksellinen mahdollisuus.

Koska tietoa, todellisia paljastuksia Jumalan persoonasta ei kuitenkaan ole, ihmiset olettavat virheellisesti...

Anonyymi kirjoitti:

Siksi sanoimme aluksi: "Ette voi aistikokemuksen perusteella muodostaa käsitystä siitä, mitä Jumalallinen on." Ja ajattelemme: "Jumala on vanhin elävä olento, joten Hänen täytyy olla vanha mies, jolla on parta." Intian muinaisista kirjoituksista ei löydy mitään vahvistusta tälle ajatukselle.



sanskrit...
...

Tässä maailmassa näette miehiä, naisia ja persoonallisuuksia, joten voitte ymmärtää, että miesten, naisten ja persoonallisuuksien Alkuperäisessä on oltava myös mies, nainen ja persoonallisuus, Hän ei voi olla vailla näitä kaikkia.

Mutta Hän ei ole maallisen persoonallisuuden ja muodon rajoitusten alainen, jotka ovat luontaisia maalliselle persoonallisuudelle ja muodolle. Jos pystytte näkemään, Alkuperäinen pystyy näkemään; jos pystytte maistamaan ja haistamaan, Alkuperäinen pystyy myös maistamaan ja haistamaan; jos pystytte kuulemaan ja tuntemaan, Alkuperäinen pystyy kuulemaan ja tuntemaan.

...
...
Ja se, että teillä on mahdollisuus rakastavaan kanssakäymiseen alkuperäisen kuulevan, tuntevan, maistavan ja haistavan, näkevän, mielen varustaman Jumalan persoonan kanssa, on poikkeuksellinen mahdollisuus.

Koska tietoa, todellisia paljastuksia Jumalan persoonasta ei kuitenkaan ole, ihmiset olettavat virheellisesti...

Lue lisää

Sukupuolineutraalit uskonnolliset käsitteet siis kieltävät Jumalan Persoonallisuuden eivätkä tunnusta mahdollisuutta suhteeseen [Hänen kanssaan], ja siksi ne sympatisoivat epäsuorasti jumalattomuutta.

...
...
Mutta pohjimmiltaan länsimaissa vallitsevat uskonnot ovat patriarkaalisia siinä, miten ne kuvaavat Jumalaa ja mitä ne korostavat. Jumala ei siis näyttäydy [niissä] niinkään miehenä vaan vanhana valkoisena miehenä.

Anonyymi kirjoitti:

Sukupuolineutraalit uskonnolliset käsitteet siis kieltävät Jumalan Persoonallisuuden eivätkä tunnusta mahdollisuutta suhteeseen [Hänen kanssaan], ja siksi ne sympatisoivat epäsuorasti jumalattomuutta.

...
...
Mutta pohjimmiltaan länsimaissa vallitsevat uskonnot ovat patriarkaalisia siinä, miten ne kuvaavat Jumalaa ja mitä ne korostavat. Jumala ei siis näyttäydy [niissä] niinkään miehenä vaan vanhana valkoisena miehenä.

Lue lisää

Selvää kuitenkin on, että muinaisen tieteellinen ja älyllinen perintö on laaja ja että se inspiroi ja antaa tietoa tieteelliselle tutkimukselle tänäkin päivänä.

Anonyymi kirjoitti:

Selvää kuitenkin on, että muinaisen tieteellinen ja älyllinen perintö on laaja ja että se inspiroi ja antaa tietoa tieteelliselle tutkimukselle tänäkin päivänä.

Siksi sanoimme aluksi: "Ette voi aistikokemuksen perusteella muodostaa käsitystä siitä, mitä Jumalallinen on." Ja ajattelemme: "Jumala on vanhin elävä olento, joten Hänen täytyy olla vanha mies, jolla on parta." Intian muinaisista kirjoituksista ei löydy mitään vahvistusta tälle ajatukselle.
____________________

Mutta, mutta:

Huolimatta siitä, että Hän ilmentää lilojaan, alkaen syntymän lilasta, Hän on anadi, ilman alkua.

Vaikka Hänen ilmentämänsä lila loppuu, Hän on ananta, Ääretön. Vaikka Hän on Ääretön, Hän syntyy (adya) maan päälle. Vaikka Hän on Ikuinen Persoona, Hän on täynnä katoamatonta nuoruutta.


____________________


Krishnan teot, joita esitellään Pyhien Kirjoitusten sivuilla, eivät ole kuvitteellisia
(na kalpanā) eivätkä historiallisia (netihāso).

_______________________

Srila Sridhar Maharaj selittää: "Krishna matkustaa aineellisten universumien (brahmandojen) läpi. Aurinko nousee täällä, ja tuntia myöhemmin se nousee satojen kilometrien päässä. Aurinko on aina liikkeellä. Jossain on aina keskipäivä.

Krishna-lila on samanlainen. Se liikkuu syklisesti, kulkien brahmandasta toiseen. Kun lila on päättynyt tässä universumissa, se siirtyy seuraavaan brahmandaan.
Tässä suhteessa hän on kuin aurinko.

"Krishnan leikit levittäytyvät koko maailmankaikkeuteen ja toistuvat yhä uudelleen".

Anonyymi kirjoitti:

Siksi sanoimme aluksi: "Ette voi aistikokemuksen perusteella muodostaa käsitystä siitä, mitä Jumalallinen on." Ja ajattelemme: "Jumala on vanhin elävä olento, joten Hänen täytyy olla vanha mies, jolla on parta." Intian muinaisista kirjoituksista ei löydy mitään vahvistusta tälle ajatukselle.
____________________

Mutta, mutta:

Huolimatta siitä, että Hän ilmentää lilojaan, alkaen syntymän lilasta, Hän on anadi, ilman alkua.

Vaikka Hänen ilmentämänsä lila loppuu, Hän on ananta, Ääretön. Vaikka Hän on Ääretön, Hän syntyy (adya) maan päälle. Vaikka Hän on Ikuinen Persoona, Hän on täynnä katoamatonta nuoruutta.


____________________


Krishnan teot, joita esitellään Pyhien Kirjoitusten sivuilla, eivät ole kuvitteellisia
(na kalpanā) eivätkä historiallisia (netihāso).

_______________________

Srila Sridhar Maharaj selittää: "Krishna matkustaa aineellisten universumien (brahmandojen) läpi. Aurinko nousee täällä, ja tuntia myöhemmin se nousee satojen kilometrien päässä. Aurinko on aina liikkeellä. Jossain on aina keskipäivä.

Krishna-lila on samanlainen. Se liikkuu syklisesti, kulkien brahmandasta toiseen. Kun lila on päättynyt tässä universumissa, se siirtyy seuraavaan brahmandaan.
Tässä suhteessa hän on kuin aurinko.

"Krishnan leikit levittäytyvät koko maailmankaikkeuteen ja toistuvat yhä uudelleen".

Lue lisää

Ihmisen elämänmuodossa sielulla on erityisiä kykyjä, joita sillä ei ole muissa elämänmuodoissa. Ihmisen elämänmuodon tunnusmerkki on kyky kyseenalaistaa tai etsiä totuutta.

Anonyymi kirjoitti:

Ihmisen elämänmuodossa sielulla on erityisiä kykyjä, joita sillä ei ole muissa elämänmuodoissa. Ihmisen elämänmuodon tunnusmerkki on kyky kyseenalaistaa tai etsiä totuutta.

Lue lisää

Kun sielu inkarnoituu ihmiskehoon, se kykenee esittämään kysymyksen: "Kuka minä olen? Mistä olen tullut tähän maailmaan?". Mikä on elämäni merkitys ja tarkoitus?" Tämä kyky on luontainen vain ihmisolennoille. Tämä erottaa ihmisen eläimestä.

Anonyymi kirjoitti:

Kun sielu inkarnoituu ihmiskehoon, se kykenee esittämään kysymyksen: "Kuka minä olen? Mistä olen tullut tähän maailmaan?". Mikä on elämäni merkitys ja tarkoitus?" Tämä kyky on luontainen vain ihmisolennoille. Tämä erottaa ihmisen eläimestä.

Lue lisää

Jumala puhuu Itsestään monikossa, koska Hänellä on on miespuolinen aspekti (Purusha) ja naispuolinen aspekti (Shakti). Se, mikä taolaisessa filosofiassa esitetään persoonattomana Yin-Yang-symbolina, kuvataan Vedoissa Lakshmi-Narayana tai korkeammassa versiossa Radha-Krishna. Siksi tässä maailmassa on myös jako kahteen sukupuoleen.

Anonyymi kirjoitti:

Jumala puhuu Itsestään monikossa, koska Hänellä on on miespuolinen aspekti (Purusha) ja naispuolinen aspekti (Shakti). Se, mikä taolaisessa filosofiassa esitetään persoonattomana Yin-Yang-symbolina, kuvataan Vedoissa Lakshmi-Narayana tai korkeammassa versiossa Radha-Krishna. Siksi tässä maailmassa on myös jako kahteen sukupuoleen.

Lue lisää

Tutkijat eivät ole eivätkä tule koskaan olemaan yksimielisiä mistään asiasta, koska heidän päätelmänsä eivät perustu shabda-oppiin. He tukeutuvat ainoastaan empiiriseen todistusaineistoon, joka voi muuttua uusien löydösten, parantuneiden ajoitusmenetelmien jne. vuoksi.

Anonyymi kirjoitti:

Tutkijat eivät ole eivätkä tule koskaan olemaan yksimielisiä mistään asiasta, koska heidän päätelmänsä eivät perustu shabda-oppiin. He tukeutuvat ainoastaan empiiriseen todistusaineistoon, joka voi muuttua uusien löydösten, parantuneiden ajoitusmenetelmien jne. vuoksi.

Lue lisää

Demonit - tämä ei ole Jumalan luomus, vaan sielun valinta. Demonit eivät synny, vaan heistä tulee. Demon tarkoittaa siis demonista mielenlaatua.

Anonyymi kirjoitti:

Demonit - tämä ei ole Jumalan luomus, vaan sielun valinta. Demonit eivät synny, vaan heistä tulee. Demon tarkoittaa siis demonista mielenlaatua.

Kun kysytte "miten voidaan todistaa...", minun on pakko kysyä "ja millaisia todisteita hyväksytään?". On olemassa kolmenlaisia todisteita: pratyaksha, anumana ja shabda. Pratyakshaa ei tässä tapauksessa ole saatavilla, sillä missään ei ole säilynyt juuri lainkaan viisituhatta vuotta vanhoja käsikirjoituksia. Anumana (looginen johtopäätös) riippuu joko pratyakshasta (jos sellainen on olemassa) tai shabdasta (kun hyväksymme jonkun auktoriteetin). Jos tutkijat itse väittävät, että Vedojen autenttinen ajoittaminen on mahdotonta, he ovat tottuneet tähän todistamattomuuteen. Mitä te sitten aiotte todistaa heille? Jos he ovat jo päätelleet (anumana), että asia on todistamaton, koska he eivät itse hyväksy Vedojen auktoriteettia eikä heillä ole empiirisiä todisteita, niin mitä heille sitten on todistettava? Me hyväksymme itse Vedoista saadut tiedot, koska uskomme Vedat kirjoittaneita tietäjiä, koska he ovat vailla omaa etua ja noudattavat moraalin periaatteita. He ovat luottamuksen arvoisia. Ja koko oppineiden kielellisellä analyysillä on vain vähän arvoa, koska ei ole selvää, mitkä kriteerit ovat analyysin taustalla, ja se on vain pratyaksha, joka ei anna tietoa vaan ainoastaan vaikutelman. Tieto tulee AINOASTAAN shabdan kautta.
Ja se, että eri tietäjät kirjoittivat eri aikoina, todetaan itse Srimad-Bhagavatamissa. Vyasalla oli monia opetuslapsia, ja hän uskoi heille Vedojen eri osia. Tutkijat pitävät Vyasan lisäksi myös Krishnaa myyttinä. Mielestäni heidän ei tarvitse todistaa mitään, koska heille Veda on tiedon kohde, ei tiedon päämäärä. Heidän tarkoituksensa on aivan toinen - tulla suuriksi asiantuntijoiksi ja todistaa maailmalle, että Vyasa ja Krishna ovat myyttejä.

Anonyymi kirjoitti:

Kun kysytte "miten voidaan todistaa...", minun on pakko kysyä "ja millaisia todisteita hyväksytään?". On olemassa kolmenlaisia todisteita: pratyaksha, anumana ja shabda. Pratyakshaa ei tässä tapauksessa ole saatavilla, sillä missään ei ole säilynyt juuri lainkaan viisituhatta vuotta vanhoja käsikirjoituksia. Anumana (looginen johtopäätös) riippuu joko pratyakshasta (jos sellainen on olemassa) tai shabdasta (kun hyväksymme jonkun auktoriteetin). Jos tutkijat itse väittävät, että Vedojen autenttinen ajoittaminen on mahdotonta, he ovat tottuneet tähän todistamattomuuteen. Mitä te sitten aiotte todistaa heille? Jos he ovat jo päätelleet (anumana), että asia on todistamaton, koska he eivät itse hyväksy Vedojen auktoriteettia eikä heillä ole empiirisiä todisteita, niin mitä heille sitten on todistettava? Me hyväksymme itse Vedoista saadut tiedot, koska uskomme Vedat kirjoittaneita tietäjiä, koska he ovat vailla omaa etua ja noudattavat moraalin periaatteita. He ovat luottamuksen arvoisia. Ja koko oppineiden kielellisellä analyysillä on vain vähän arvoa, koska ei ole selvää, mitkä kriteerit ovat analyysin taustalla, ja se on vain pratyaksha, joka ei anna tietoa vaan ainoastaan vaikutelman. Tieto tulee AINOASTAAN shabdan kautta.
Ja se, että eri tietäjät kirjoittivat eri aikoina, todetaan itse Srimad-Bhagavatamissa. Vyasalla oli monia opetuslapsia, ja hän uskoi heille Vedojen eri osia. Tutkijat pitävät Vyasan lisäksi myös Krishnaa myyttinä. Mielestäni heidän ei tarvitse todistaa mitään, koska heille Veda on tiedon kohde, ei tiedon päämäärä. Heidän tarkoituksensa on aivan toinen - tulla suuriksi asiantuntijoiksi ja todistaa maailmalle, että Vyasa ja Krishna ovat myyttejä.

Lue lisää

Kysymys:

Onko telegonia olemassa? Mitä Vedat sanovat tästä?

(Telegonia - biologinen käsitys, jonka mukaan naispuolisen paritteleminen jokaisen edellisen (erityisesti aivan ensimmäisen) miespuolisen seksikumppanin kanssa vaikuttaa merkittävästi hänen jälkeläistensä perinnöllisiin ominaisuuksiin, jotka syntyvät seuraavien kumppanien kanssa tapahtuvasta parittelusta. Se käsitys on ollut olemassa 1800-luvulta lähtien, ja sillä on kannattajia tähän päivään asti.)

Anonyymi kirjoitti:

Kysymys:

Onko telegonia olemassa? Mitä Vedat sanovat tästä?

(Telegonia - biologinen käsitys, jonka mukaan naispuolisen paritteleminen jokaisen edellisen (erityisesti aivan ensimmäisen) miespuolisen seksikumppanin kanssa vaikuttaa merkittävästi hänen jälkeläistensä perinnöllisiin ominaisuuksiin, jotka syntyvät seuraavien kumppanien kanssa tapahtuvasta parittelusta. Se käsitys on ollut olemassa 1800-luvulta lähtien, ja sillä on kannattajia tähän päivään asti.)

Lue lisää

Prabhu vastaa:

Vedoissa on käsite samskara, mielen vaikutelma, joka voi vaikuttaa tulevaisuuteen. Siksi vedalainen kulttuuri pyrkii kumoamaan menneisyyden negatiiviset samskarat positiivisilla samskaroilla. Myös niin sanottu "telegonia" (käsitteenä) perustuu ajatukseen ensimmäisestä seksuaalisesta kontaktista syntyvistä voimakkaista vaikutelmista, jotka voivat vaikuttaa tuleviin jälkeläisiin. Tässä saattaa olla jonkin verran perää, mutta se ei ole rautainen sääntö. Muuten kokeellinen tiede olisi tunnustanut telegonian jo kauan sitten. Kaikki on paljon monimutkaisempaa, ja tämä tulevaisuuden mallintamismekanismi on hyvin monitekijäinen, eikä sitä voi yksinkertaistaa.

Anonyymi kirjoitti:

Prabhu vastaa:

Vedoissa on käsite samskara, mielen vaikutelma, joka voi vaikuttaa tulevaisuuteen. Siksi vedalainen kulttuuri pyrkii kumoamaan menneisyyden negatiiviset samskarat positiivisilla samskaroilla. Myös niin sanottu "telegonia" (käsitteenä) perustuu ajatukseen ensimmäisestä seksuaalisesta kontaktista syntyvistä voimakkaista vaikutelmista, jotka voivat vaikuttaa tuleviin jälkeläisiin. Tässä saattaa olla jonkin verran perää, mutta se ei ole rautainen sääntö. Muuten kokeellinen tiede olisi tunnustanut telegonian jo kauan sitten. Kaikki on paljon monimutkaisempaa, ja tämä tulevaisuuden mallintamismekanismi on hyvin monitekijäinen, eikä sitä voi yksinkertaistaa.

Lue lisää

Samskarat ovat hienovaraisia "painaumia" (vaikutelmia), jotka jäävät mielen aineeseen (sanskritiksi "chitta"). Näin tapahtuu aina, kun suoritamme toiminnan tietoisesti. Nämä vaikutelmat eivät ole muistoja. Muistot muodostuvat vaikutelmista, aivan kuten valokuva kehittyy negatiivista. Meillä on taipumus säilyttää muistot, jotka ovat muodostuneet viimeaikaisista (suhteellisen tuoreista) vaikutelmista. Meille on kuitenkin annettu lukemattomia vaikutelmia (samskaroja), jotka ovat muodostuneet monien elämien aikana. Useimmat näistä vaikutelmista eivät enää kanna niihin liittyviä muistoja. Toisin sanoen, meihin vaikuttavat vaikutelmat (samskarat) monista elämistä, mutta emme yleensä tiedä, miten tai miksi ne vaikuttavat meihin, koska meillä ei ole muistoja teoista, jotka aiheuttivat nämä vaikutelmat.

Anonyymi kirjoitti:

Samskarat ovat hienovaraisia "painaumia" (vaikutelmia), jotka jäävät mielen aineeseen (sanskritiksi "chitta"). Näin tapahtuu aina, kun suoritamme toiminnan tietoisesti. Nämä vaikutelmat eivät ole muistoja. Muistot muodostuvat vaikutelmista, aivan kuten valokuva kehittyy negatiivista. Meillä on taipumus säilyttää muistot, jotka ovat muodostuneet viimeaikaisista (suhteellisen tuoreista) vaikutelmista. Meille on kuitenkin annettu lukemattomia vaikutelmia (samskaroja), jotka ovat muodostuneet monien elämien aikana. Useimmat näistä vaikutelmista eivät enää kanna niihin liittyviä muistoja. Toisin sanoen, meihin vaikuttavat vaikutelmat (samskarat) monista elämistä, mutta emme yleensä tiedä, miten tai miksi ne vaikuttavat meihin, koska meillä ei ole muistoja teoista, jotka aiheuttivat nämä vaikutelmat.

Lue lisää

Kysymys klooneista.

Prabh vastaa:

Niin sanottu kloonaus ei ole uusi tekniikka. Vedalaisissa teksteissä kerrotaan, että esimerkiksi Drona syntyi tietäjä Bharadwajan siemenestä ilman naisen osallistumista. Tätä siementä säilytettiin ruukussa ("Drona" tarkoittaa sanskritiksi "ruukkua"), ja tietyn rituaalin avulla se synnytti Dronacharyan kehon. Ja kuningas Prithu syntyi kuningas Venan kuolleesta kehosta tietyn teknisen prosessin avulla, jonka suorittivat brahmanit, vedalaisen yhteiskunnan teknologit. Nykyaikaiset brahmanit ovat tiedemiehiä, jotka myös suorittavat tiettyjä rituaaleja laboratorioissaan. Jos rituaali onnistuu, he julistavat satunnaisia voittojaan ympäri maailmaa ja kaunistelevat lukuisia epäonnistumisiaan. Mutta siitä ei ole edes kyse. Kyse on siitä, että edes luonnollisin tapa luoda elävä keho miehen ja naisen liiton kautta ei aina onnistu. Tämä osoittaa, että miehen ja naisen alkujen yhdistyminen ei aina riitä. Tarvitaan myös Jumalan eli Paramatman tahto. Jos se on olemassa, materialistit kutsuvat sitä onneksi. Ja jos Jumalan tahtoa ei ole, sitä kutsutaan epäonnistumiseksi. Näitä viittä toimintatekijää kuvataan tarkemmin Bhagavad-gitassa (luku 18, jakeet 13-16). Siinä todetaan selvästi, että vaikka kaikki aineelliset olosuhteet olisivat olemassa, Jumalan tahto (daiva) on ratkaiseva tekijä onnistumiselle.

Siemenen ja munasolun lisäksi on vielä oltava elävä olento, sielu, jonka ympärille keho alkaa muodostua. Siemen on sielun kantaja, mutta ei sen lähde. Lisäksi siemen EI ole AINOA sielun kantaja. Vedoissa annetaan myös esimerkkejä siitä, kuinka ihmisnaiset ovat synnyttäneet puolijumalien lapsia ilman seksuaalista kosketusta. Toisin sanoen sielu pääsi naisen kohtuun ilman sukupuoliyhteyttä ja vastaavasti ilman siementä. Siksi kloonauskokeet ovat vain yrityksiä luoda edellytykset uuden kehon syntymiselle. Mutta tietoisuus-sielu ei ole kehon tuote. Jos Paramatma lähettää sielun näihin elementteihin, silloin "syntyy elämää" ja tiedemiehet "todistavat" "luoneensa elämän". Krishna sallii heidän pysyä illuusiossa, joka tukee heidän uskomuksiaan. Jos haluat ymmärtää tätä aihetta tarkemmin, lue kirja "Elämä tulee elämästä", jossa Srila Prabhupada selittää näitä asioita yksityiskohtaisesti eri näkökulmista.

Anonyymi kirjoitti:

Kysymys klooneista.

Prabh vastaa:

Niin sanottu kloonaus ei ole uusi tekniikka. Vedalaisissa teksteissä kerrotaan, että esimerkiksi Drona syntyi tietäjä Bharadwajan siemenestä ilman naisen osallistumista. Tätä siementä säilytettiin ruukussa ("Drona" tarkoittaa sanskritiksi "ruukkua"), ja tietyn rituaalin avulla se synnytti Dronacharyan kehon. Ja kuningas Prithu syntyi kuningas Venan kuolleesta kehosta tietyn teknisen prosessin avulla, jonka suorittivat brahmanit, vedalaisen yhteiskunnan teknologit. Nykyaikaiset brahmanit ovat tiedemiehiä, jotka myös suorittavat tiettyjä rituaaleja laboratorioissaan. Jos rituaali onnistuu, he julistavat satunnaisia voittojaan ympäri maailmaa ja kaunistelevat lukuisia epäonnistumisiaan. Mutta siitä ei ole edes kyse. Kyse on siitä, että edes luonnollisin tapa luoda elävä keho miehen ja naisen liiton kautta ei aina onnistu. Tämä osoittaa, että miehen ja naisen alkujen yhdistyminen ei aina riitä. Tarvitaan myös Jumalan eli Paramatman tahto. Jos se on olemassa, materialistit kutsuvat sitä onneksi. Ja jos Jumalan tahtoa ei ole, sitä kutsutaan epäonnistumiseksi. Näitä viittä toimintatekijää kuvataan tarkemmin Bhagavad-gitassa (luku 18, jakeet 13-16). Siinä todetaan selvästi, että vaikka kaikki aineelliset olosuhteet olisivat olemassa, Jumalan tahto (daiva) on ratkaiseva tekijä onnistumiselle.

Siemenen ja munasolun lisäksi on vielä oltava elävä olento, sielu, jonka ympärille keho alkaa muodostua. Siemen on sielun kantaja, mutta ei sen lähde. Lisäksi siemen EI ole AINOA sielun kantaja. Vedoissa annetaan myös esimerkkejä siitä, kuinka ihmisnaiset ovat synnyttäneet puolijumalien lapsia ilman seksuaalista kosketusta. Toisin sanoen sielu pääsi naisen kohtuun ilman sukupuoliyhteyttä ja vastaavasti ilman siementä. Siksi kloonauskokeet ovat vain yrityksiä luoda edellytykset uuden kehon syntymiselle. Mutta tietoisuus-sielu ei ole kehon tuote. Jos Paramatma lähettää sielun näihin elementteihin, silloin "syntyy elämää" ja tiedemiehet "todistavat" "luoneensa elämän". Krishna sallii heidän pysyä illuusiossa, joka tukee heidän uskomuksiaan. Jos haluat ymmärtää tätä aihetta tarkemmin, lue kirja "Elämä tulee elämästä", jossa Srila Prabhupada selittää näitä asioita yksityiskohtaisesti eri näkökulmista.

Lue lisää

Kyvystä erottaa ja analysoida (bheda) on aika siirtyä kykyyn syntetisoida (abheda) ja oppia näkemään erilaisuus ja yhtenäisyys samanaikaisesti. Vaikuntha on siellä, missä Vishnu on, ja siksi siellä ei ole ongelmia. Myös tässä maailmassa on Vaikuntha - Dhruvaloka. On täysin mahdollista, että tietyssä yhteydessä Mahesh-dhamaa voidaan kutsua myös Vaikunthaksi, vaikka se teknisesti ottaen eroaa (bheda) Vaikunthasta Vishnulokan merkityksessä, ja tämä todetaan selvästi Brahma-samhitassa (5.43). Mutta jos ajattelemme, että korkeimmassa merkityksessä Shiva (Sadashiva) on erottamaton Vishnusta, myös hänen asuinpaikkansa voidaan katsoa olevan erottamaton Vaikunthasta. Toisin sanoen kaikki riippuu koordinaatistosta, jossa ajattelemme: bheda - analyysi tai abheda - synteesi.

Anonyymi kirjoitti:

Kyvystä erottaa ja analysoida (bheda) on aika siirtyä kykyyn syntetisoida (abheda) ja oppia näkemään erilaisuus ja yhtenäisyys samanaikaisesti. Vaikuntha on siellä, missä Vishnu on, ja siksi siellä ei ole ongelmia. Myös tässä maailmassa on Vaikuntha - Dhruvaloka. On täysin mahdollista, että tietyssä yhteydessä Mahesh-dhamaa voidaan kutsua myös Vaikunthaksi, vaikka se teknisesti ottaen eroaa (bheda) Vaikunthasta Vishnulokan merkityksessä, ja tämä todetaan selvästi Brahma-samhitassa (5.43). Mutta jos ajattelemme, että korkeimmassa merkityksessä Shiva (Sadashiva) on erottamaton Vishnusta, myös hänen asuinpaikkansa voidaan katsoa olevan erottamaton Vaikunthasta. Toisin sanoen kaikki riippuu koordinaatistosta, jossa ajattelemme: bheda - analyysi tai abheda - synteesi.

Lue lisää

Mieluummin olla, kun ei olla.

Anonyymi kirjoitti:

Mieluummin olla, kun ei olla.

Vedat uskonnosta


Luonnostaan sielu on taipuvainen palvomaan sitä, mikä on sitä ylempänä. Tällaisen palvonnan lähtötaso on luomisen nerokkuuden oivaltaminen. DNA:n rakenne salaa koko organismin rakenteen, jokainen kemiallinen alkuaine sijaitsee Mendelejevin taulukon tarkkaan määritellyssä solussa, kolme väriä yhdistyy muodostaen koko maailman väripaletin..... Luonnon nerokkuuden oivaltamiseen ei useinkaan tarvitse olla tiedemies - riittää, kun katsoo yötaivasta.

Kehittyneemmät ajattelijat, jotka pohtivat luomakunnan neroutta, oivaltavat Luojan nerokkuuden ja päätyvät ajatukseen palvoa häntä. Mutta millainen on Luoja? Onko Hän universaali arkkitehti vai universaali tuomari? Millainen on suhteemme Häneen?

Tähän päättyy kykymme ymmärtää Absoluuttia järkeilemällä, ja ilmestyksen totuus tulee apuun. Herra puhuu Itsestään pyhissä kirjoituksissa, paljastaa itsensä profeetoille ja pyhille.


PELKO ON ALKUKANTAISIN TUNNEN, EI AINOASTAAN IHMISIÄ, VAAN MYÖS JUMALAA KOHTAAN. HÄN EI HALLITSE RUOSKALLA, MIEKALLA TAI PERUSTUSLAILLA. Hän hallitsee maailmassaan kauneuden, harmonian ja uhrautuvuuden avulla. Kaikkien perinteiden pyhimykset todistavat: "Jumala on rakkaus".

Totuus ei synny kiistassa, vaan se paljastuu vilpittömille etsijöille. Aina tulee olemaan ihmisiä, jotka löytävät kirjoituksista ristiriitaisuuksia ja epätäydellisyyksiä - ja pyhimyksiä, jotka kirjoituksia seuraamalla ovat saaneet kokemuksen siitä, että he ovat joutuneet kosketuksiin Ylimaallisen Totuuden kanssa.

Anonyymi kirjoitti:

Vedat uskonnosta


Luonnostaan sielu on taipuvainen palvomaan sitä, mikä on sitä ylempänä. Tällaisen palvonnan lähtötaso on luomisen nerokkuuden oivaltaminen. DNA:n rakenne salaa koko organismin rakenteen, jokainen kemiallinen alkuaine sijaitsee Mendelejevin taulukon tarkkaan määritellyssä solussa, kolme väriä yhdistyy muodostaen koko maailman väripaletin..... Luonnon nerokkuuden oivaltamiseen ei useinkaan tarvitse olla tiedemies - riittää, kun katsoo yötaivasta.

Kehittyneemmät ajattelijat, jotka pohtivat luomakunnan neroutta, oivaltavat Luojan nerokkuuden ja päätyvät ajatukseen palvoa häntä. Mutta millainen on Luoja? Onko Hän universaali arkkitehti vai universaali tuomari? Millainen on suhteemme Häneen?

Tähän päättyy kykymme ymmärtää Absoluuttia järkeilemällä, ja ilmestyksen totuus tulee apuun. Herra puhuu Itsestään pyhissä kirjoituksissa, paljastaa itsensä profeetoille ja pyhille.


PELKO ON ALKUKANTAISIN TUNNEN, EI AINOASTAAN IHMISIÄ, VAAN MYÖS JUMALAA KOHTAAN. HÄN EI HALLITSE RUOSKALLA, MIEKALLA TAI PERUSTUSLAILLA. Hän hallitsee maailmassaan kauneuden, harmonian ja uhrautuvuuden avulla. Kaikkien perinteiden pyhimykset todistavat: "Jumala on rakkaus".

Totuus ei synny kiistassa, vaan se paljastuu vilpittömille etsijöille. Aina tulee olemaan ihmisiä, jotka löytävät kirjoituksista ristiriitaisuuksia ja epätäydellisyyksiä - ja pyhimyksiä, jotka kirjoituksia seuraamalla ovat saaneet kokemuksen siitä, että he ovat joutuneet kosketuksiin Ylimaallisen Totuuden kanssa.

Lue lisää

Ihmeitä, profeettoja, pyhiä ja toteutuneita ennustuksia on kaikissa maailmanuskonnoissa, vaikkemme aina ole niistä tietoisia. Tämän tai tuon uskonnon muinaisuus on myös toissijainen ominaisuus - loppujen lopuksi puhumme todellisuudesta, joka on avaruuden ja ajan tuolla puolen.

Siksi henkisen käsitteen arvioinnissa tärkeimpänä kriteerinä ei pitäisi olla yksinoikeusvaatimus eikä edes ikä, vaan maailmankuvan syvyys ja harmonia.


Valitettavan usein eri uskontojen kannattajat ajattelevat, että "on olemassa yksi oikea uskonto, Jumalalta - ja muut ovat paholaisen luomia". Lopulta tämä asenne johtaa jatkuviin konflikteihin ja fanaattisuuteen.

Anonyymi kirjoitti:

Ihmeitä, profeettoja, pyhiä ja toteutuneita ennustuksia on kaikissa maailmanuskonnoissa, vaikkemme aina ole niistä tietoisia. Tämän tai tuon uskonnon muinaisuus on myös toissijainen ominaisuus - loppujen lopuksi puhumme todellisuudesta, joka on avaruuden ja ajan tuolla puolen.

Siksi henkisen käsitteen arvioinnissa tärkeimpänä kriteerinä ei pitäisi olla yksinoikeusvaatimus eikä edes ikä, vaan maailmankuvan syvyys ja harmonia.


Valitettavan usein eri uskontojen kannattajat ajattelevat, että "on olemassa yksi oikea uskonto, Jumalalta - ja muut ovat paholaisen luomia". Lopulta tämä asenne johtaa jatkuviin konflikteihin ja fanaattisuuteen.

Lue lisää

Vedat tuovat ristiriitaisuudet sopusointuun ja selittävät: kaikki maailman uskonnot puhuvat Jumalasta. Useimpien uskontojen kannattajia voidaan kutsua "teisteiksi", mikä tulee kreikan kielen sanasta "theos", joka tarkoittaa "Jumalaa".

Jumalan Persoona on kuitenkin paljastettu eriasteisesti eri perinteissä. Paradoksaalista kyllä, useimpien uskontojen pyhien kirjoitusten keskipisteessä ei ole Jumala Itse, vaan hänen poikansa Jeesus ja profeetta Muhammed.

Mutta mitä Korkeimman lähettiläät itse sanovat? "Hän, joka lähetti minut, on suurempi kuin minä", "Minulla on teille paljon sanottavaa, mutta ette voi nyt ottaa niitä vastaan".

Vedat kuitenkin asettavat Jumalan Persoonan keskiöön: Hänen maailmansa, Hänen ympäristönsä, Hänen tulonsa tälle planeetalle, Hänen ilmoituksensa itsestään.


Tämä on "kopernikaaninen vallankumous uskonnollisessa tietoisuudessa". Ennen Kopernikusta ihmiset uskoivat, että Maa oli maailmankaikkeuden keskipisteessä, mutta Kopernikus selitti, että Aurinko on keskipisteessä ja että kaikki planeetat pyörivät sen ympärillä.

Vastaavasti Jumala on kaikkien uskonnollisten oppien keskipisteessä. Ja siinä määrin kuin jokin oppi paljastaa Hänen Persoonansa, sielun potentiaalisen suhteen Häneen - sitä voidaan pitää jossain määrin täydellisenä.



Ennakkoluuloiset henkiset käsitykset


Useimmat uskonnot sisältävät sellaisia käsitteitä kuin "synti", "Jumalan palveleminen", "Jumalan palvelija" ja muita. "Harjaantumattomalle lukijalle" kaikki nämä sanayhdistelmät aiheuttavat yleensä vastenmielisyyttä, masennusta ja hylkäämistä itse uskonnon ajatusta kohtaan. Usein nämä sanat tulkitaan yksinomaan sielun kuuliaisuuden hengessä Jumalaa kohtaan. Vedalaiset tekstit eivät kuitenkaan sisällä tällaista pessimististä näkökulmaa.

Anonyymi kirjoitti:

Vedat tuovat ristiriitaisuudet sopusointuun ja selittävät: kaikki maailman uskonnot puhuvat Jumalasta. Useimpien uskontojen kannattajia voidaan kutsua "teisteiksi", mikä tulee kreikan kielen sanasta "theos", joka tarkoittaa "Jumalaa".

Jumalan Persoona on kuitenkin paljastettu eriasteisesti eri perinteissä. Paradoksaalista kyllä, useimpien uskontojen pyhien kirjoitusten keskipisteessä ei ole Jumala Itse, vaan hänen poikansa Jeesus ja profeetta Muhammed.

Mutta mitä Korkeimman lähettiläät itse sanovat? "Hän, joka lähetti minut, on suurempi kuin minä", "Minulla on teille paljon sanottavaa, mutta ette voi nyt ottaa niitä vastaan".

Vedat kuitenkin asettavat Jumalan Persoonan keskiöön: Hänen maailmansa, Hänen ympäristönsä, Hänen tulonsa tälle planeetalle, Hänen ilmoituksensa itsestään.


Tämä on "kopernikaaninen vallankumous uskonnollisessa tietoisuudessa". Ennen Kopernikusta ihmiset uskoivat, että Maa oli maailmankaikkeuden keskipisteessä, mutta Kopernikus selitti, että Aurinko on keskipisteessä ja että kaikki planeetat pyörivät sen ympärillä.

Vastaavasti Jumala on kaikkien uskonnollisten oppien keskipisteessä. Ja siinä määrin kuin jokin oppi paljastaa Hänen Persoonansa, sielun potentiaalisen suhteen Häneen - sitä voidaan pitää jossain määrin täydellisenä.



Ennakkoluuloiset henkiset käsitykset


Useimmat uskonnot sisältävät sellaisia käsitteitä kuin "synti", "Jumalan palveleminen", "Jumalan palvelija" ja muita. "Harjaantumattomalle lukijalle" kaikki nämä sanayhdistelmät aiheuttavat yleensä vastenmielisyyttä, masennusta ja hylkäämistä itse uskonnon ajatusta kohtaan. Usein nämä sanat tulkitaan yksinomaan sielun kuuliaisuuden hengessä Jumalaa kohtaan. Vedalaiset tekstit eivät kuitenkaan sisällä tällaista pessimististä näkökulmaa.

Lue lisää

Monissa perinteissä ei myöskään ole selkeää käsitystä synnin käsitteestä. Siksi ihmiset usein rinnastavat "synnin" ja "moraalittomuuden". He sanovat: "Minä en ole syntinen. En ole koskaan koko elämäni aikana ryöstänyt tai tappanut ketään." Todellisuudessa synti on kuitenkin elämää ilman Jumalaa, elämää, joka ei ole yhteydessä kaiken rakkauden ja kauneuden lähteeseen.

On myös väärin ajatella, että me kärsimme isiemme synneistä. Jokainen saa omien tekojensa seuraukset, olivatpa ne tehty tässä elämässä tai aiemmissa elämissä.

”Sillä minä, Herra, sinun Jumalasi, olen kiivas Jumala, joka kostan isien pahat teot lapsille kolmanteen ja neljänteen polveen, niille, jotka minua vihaavat …”

TÄMÄ EI VOI OLLA TOTTA. ONKO TÄMÄ TEKSTI TAAS SENSUROITU JA MUUTETTU? TODELLINEN JUMAL EI KOSTA.
KUKA SANOO OLEVANSA JUMALA VANHASSA TESTAMENTISSA?

Anonyymi kirjoitti:

Monissa perinteissä ei myöskään ole selkeää käsitystä synnin käsitteestä. Siksi ihmiset usein rinnastavat "synnin" ja "moraalittomuuden". He sanovat: "Minä en ole syntinen. En ole koskaan koko elämäni aikana ryöstänyt tai tappanut ketään." Todellisuudessa synti on kuitenkin elämää ilman Jumalaa, elämää, joka ei ole yhteydessä kaiken rakkauden ja kauneuden lähteeseen.

On myös väärin ajatella, että me kärsimme isiemme synneistä. Jokainen saa omien tekojensa seuraukset, olivatpa ne tehty tässä elämässä tai aiemmissa elämissä.

”Sillä minä, Herra, sinun Jumalasi, olen kiivas Jumala, joka kostan isien pahat teot lapsille kolmanteen ja neljänteen polveen, niille, jotka minua vihaavat …”

TÄMÄ EI VOI OLLA TOTTA. ONKO TÄMÄ TEKSTI TAAS SENSUROITU JA MUUTETTU? TODELLINEN JUMAL EI KOSTA.
KUKA SANOO OLEVANSA JUMALA VANHASSA TESTAMENTISSA?

Lue lisää

Kaikkeen ei pidä uskoa. Vedismin mukaan kyseenalaistaminen on yksi älykkyyden tunnusmerkeistä. Lisäksi kysymysten esittämiseen jopa kannustetaan.

Anonyymi kirjoitti:

Kaikkeen ei pidä uskoa. Vedismin mukaan kyseenalaistaminen on yksi älykkyyden tunnusmerkeistä. Lisäksi kysymysten esittämiseen jopa kannustetaan.

Ehdottomasti olla.

Anonyymi kirjoitti:

Kaikkeen ei pidä uskoa. Vedismin mukaan kyseenalaistaminen on yksi älykkyyden tunnusmerkeistä. Lisäksi kysymysten esittämiseen jopa kannustetaan.

Srila Bhakti Rakshak Sridhar Dev-Goswami Maharaj
Srila Sridhar Maharaj elämänmatkallaan

(7. tammikuuta 1983, Navadvipa Dhama, Intia)

Devotee: Maharaj, saanko esittää teille henkilökohtaisen kysymyksen? Toivottavasti se ei ole liian henkilökohtainen. Kertokaa minulle, oliko elämässänne ajanjakso, jolloin olitte älyllisellä tasolla ja tulitte myöhemmin bhaktin pariin? Vai oletteko ollut koko elämänne ajan sitoutunut bhaktin harjoittamiseen?


Srila Sridhar Maharaj: Opiskellessani yliopistossa, kun olin saavuttanut tietyn tason, minulla oli tapana seurustella intellektuellien opiskelijoiden kanssa. Ja kun luin, opiskelin logiikkaa, päättelyä ja muuta sellaista, muistan, että tuolloin uskoni horjui, häiriintyi. Tämä jatkui jonkin aikaa. Tuolloin ajattelin: "Mitä minä teen? Oletetaan, että Jumalaa ei ole olemassa. Miten minun sitten pitäisi elää, mitä minun pitäisi tehdä?" Ajattelin: "Niin pitkälle kuin voin, minun pitäisi yrittää elää muiden hyväksi ja auttaa muita eri tavoin." Mutta sitten kun aloin opiskella länsimaista filosofiaa: Descartesia, Milliä, Humea - kaikkia näitä filosofeja - niin vähitellen älyllisellä tasolla epäilykseni alkoivat hälvetä, koska näin, että oli olemassa ateismia vastakkainen näkökulma.

Anonyymi kirjoitti:

Srila Bhakti Rakshak Sridhar Dev-Goswami Maharaj
Srila Sridhar Maharaj elämänmatkallaan

(7. tammikuuta 1983, Navadvipa Dhama, Intia)

Devotee: Maharaj, saanko esittää teille henkilökohtaisen kysymyksen? Toivottavasti se ei ole liian henkilökohtainen. Kertokaa minulle, oliko elämässänne ajanjakso, jolloin olitte älyllisellä tasolla ja tulitte myöhemmin bhaktin pariin? Vai oletteko ollut koko elämänne ajan sitoutunut bhaktin harjoittamiseen?


Srila Sridhar Maharaj: Opiskellessani yliopistossa, kun olin saavuttanut tietyn tason, minulla oli tapana seurustella intellektuellien opiskelijoiden kanssa. Ja kun luin, opiskelin logiikkaa, päättelyä ja muuta sellaista, muistan, että tuolloin uskoni horjui, häiriintyi. Tämä jatkui jonkin aikaa. Tuolloin ajattelin: "Mitä minä teen? Oletetaan, että Jumalaa ei ole olemassa. Miten minun sitten pitäisi elää, mitä minun pitäisi tehdä?" Ajattelin: "Niin pitkälle kuin voin, minun pitäisi yrittää elää muiden hyväksi ja auttaa muita eri tavoin." Mutta sitten kun aloin opiskella länsimaista filosofiaa: Descartesia, Milliä, Humea - kaikkia näitä filosofeja - niin vähitellen älyllisellä tasolla epäilykseni alkoivat hälvetä, koska näin, että oli olemassa ateismia vastakkainen näkökulma.

Lue lisää

Tämän näkemyksen mukaan Jumalan olemassaolo on mahdollista, sen voidaan sallia olevan olemassa. Niinpä väliaikainen ateismini katosi. Mutta sitten myöhemmin minussa tapahtui suuri vallankumous. Kun olin neljännen vuoden opiskelija, eräs nuori mies, opiskelutoverini, puhui isästään ja sanoi: "TUO HERRASMIES." Näin hän sanoi puhuessaan isästään. Aluksi olin hämmentynyt: "Miten niin! Miten voit kutsua isääsi 'tuoksi herrasmieheksi'". Se ei ole hyvä ilmaisu. Hän on sinun isäsi. Ja sinä sanot: 'Tuo herra on niin ja näin'." Hän vastasi minulle: "Niin, tietysti minun ei olisi pitänyt ilmaista sitä noin, mutta todellisuudessa se on. Tässä elämässä synnyin hänelle hänen poikanaan. Ja minne menen seuraavassa elämässä, sitä en tiedä. Ja myös sitä, missä olin edellisessä elämässä, en tiedä. Jonkin aikaa, toistaiseksi, olen hänen poikansa ja hän on isäni, mutta ei sen enempää. Tämä suhde on väliaikainen." Näin hän kertoi minulle.


Hän ei käsitellyt aihetta tarkemmin, mutta tuo lyhyt huomautus riitti muuttamaan koko näkemykseni. Ajattelin: "Kyllä, se on totta. Minne menen, mitä minulle tapahtuu, mikä kohtalo minua odottaa - en tiedä. Juuri nyt minulla on jonkinlainen suhde ihmisiin, mutta se kaikki on väliaikaista. Tulevaisuuteni on epämääräinen."

...
...

Sitä ennen olin opiskellut Bhagavad-gitaa, Bhagavatamia. Perheessäni ei ollut puutetta keskusteluista pyhistä kirjoituksista, erilaisista shastroista. Tällaisia keskusteluja käytiin aina kotonamme. Meillä oli suuri perhe, noin viisitoista ihmistä. Talossa asui viisitoista perheenjäsentä: neljä veljeäni, vanhempi setäni ja hänen viisi lastaan. Kaikki he olivat minua paljon vanhempia. Lisäksi asui naisia. Talo oli täynnä. Ja lähes kaikki heistä olivat sanskritin oppineita, sanskritin asiantuntijoita. Synnyin pandittien, sanskritin asiantuntijoiden, oppineiden perheeseen. "Bhagavatam, Gita, smriti - kaikkia näitä kirjoituksia opiskeltiin. Sellainen oli kulttuurimme.

...

Anonyymi kirjoitti:

Tämän näkemyksen mukaan Jumalan olemassaolo on mahdollista, sen voidaan sallia olevan olemassa. Niinpä väliaikainen ateismini katosi. Mutta sitten myöhemmin minussa tapahtui suuri vallankumous. Kun olin neljännen vuoden opiskelija, eräs nuori mies, opiskelutoverini, puhui isästään ja sanoi: "TUO HERRASMIES." Näin hän sanoi puhuessaan isästään. Aluksi olin hämmentynyt: "Miten niin! Miten voit kutsua isääsi 'tuoksi herrasmieheksi'". Se ei ole hyvä ilmaisu. Hän on sinun isäsi. Ja sinä sanot: 'Tuo herra on niin ja näin'." Hän vastasi minulle: "Niin, tietysti minun ei olisi pitänyt ilmaista sitä noin, mutta todellisuudessa se on. Tässä elämässä synnyin hänelle hänen poikanaan. Ja minne menen seuraavassa elämässä, sitä en tiedä. Ja myös sitä, missä olin edellisessä elämässä, en tiedä. Jonkin aikaa, toistaiseksi, olen hänen poikansa ja hän on isäni, mutta ei sen enempää. Tämä suhde on väliaikainen." Näin hän kertoi minulle.


Hän ei käsitellyt aihetta tarkemmin, mutta tuo lyhyt huomautus riitti muuttamaan koko näkemykseni. Ajattelin: "Kyllä, se on totta. Minne menen, mitä minulle tapahtuu, mikä kohtalo minua odottaa - en tiedä. Juuri nyt minulla on jonkinlainen suhde ihmisiin, mutta se kaikki on väliaikaista. Tulevaisuuteni on epämääräinen."

...
...

Sitä ennen olin opiskellut Bhagavad-gitaa, Bhagavatamia. Perheessäni ei ollut puutetta keskusteluista pyhistä kirjoituksista, erilaisista shastroista. Tällaisia keskusteluja käytiin aina kotonamme. Meillä oli suuri perhe, noin viisitoista ihmistä. Talossa asui viisitoista perheenjäsentä: neljä veljeäni, vanhempi setäni ja hänen viisi lastaan. Kaikki he olivat minua paljon vanhempia. Lisäksi asui naisia. Talo oli täynnä. Ja lähes kaikki heistä olivat sanskritin oppineita, sanskritin asiantuntijoita. Synnyin pandittien, sanskritin asiantuntijoiden, oppineiden perheeseen. "Bhagavatam, Gita, smriti - kaikkia näitä kirjoituksia opiskeltiin. Sellainen oli kulttuurimme.

...

Lue lisää

"Voiko universumi olla aina ollut olemassa, eli olla olevainen koskaan syntymättä?"
Maailmankaikkeus sykkii kuin valtava sydän. Siitä tulee yksi ja sitten se hajoaa moninaisuudeksi - aineellisen maailmankaikkeuden evoluutio ja anti-evoluutio jatkuvat loputtomiin: yksi kokonaisuus muuttuu moninaisuudeksi tullakseen jälleen yhdeksi. Maailmankaikkeus sykkii.

Anonyymi kirjoitti:

"Voiko universumi olla aina ollut olemassa, eli olla olevainen koskaan syntymättä?"
Maailmankaikkeus sykkii kuin valtava sydän. Siitä tulee yksi ja sitten se hajoaa moninaisuudeksi - aineellisen maailmankaikkeuden evoluutio ja anti-evoluutio jatkuvat loputtomiin: yksi kokonaisuus muuttuu moninaisuudeksi tullakseen jälleen yhdeksi. Maailmankaikkeus sykkii.

Lue lisää

Śrīla Bhakti Rakṣak Śrīdhar Dev-Goswāmī Mahārāj

The Creation
Books > Subjective Evolution of Consciousness

Srila Sridhar Maharaj: The Manu-samhita (1.5–6) begins describing the creation from this point:

āsīd idaṁ tamo bhūtam aprajñātam alakṣanam
apratarkyam avijñeyaṁ prasuptam iva sarvataḥ
tataḥ svayambhur bhāgavān avyaktavyaṁ jayan idam
mahābhutādi vṛtaujāḥ prādur āsin tamonudaḥ

Just before the creative movement began, the marginal potency of the Lord was in a state of equilibrium. Tatastha means equilibrium: asid idam tamo-bhutam. Everything was in darkness, fully enveloped by ignorance. Alaksanam means there was no possibility of any estimation; no symptoms of reality existed by which any conjecture or inference about the nature of reality would have been possible. And it was aprajnatam: science has no capacity for investigating the nature of that stage of existence. We can only say from here that it was completely immersed in deep sleep. The analogy of deep sleep may give us some conception of that period: prasuptam iva sarvatah. Material existence was as if in a sound sleep.

At that time, movement began from within the spiritual plane and light came. Light was seen by the seers. That light was pre-existent, but at that time the seers received the vision to see light. They began to see. The first conception of this material world after light was water. The light revealed a substance like water.

That primal light is compared with personality. Light means consciousness, and consciousness means personality. That light, or personality, first gave birth to the onlookers to the feelers of material existence, and then to an objective substance like water. That water is known as Viraja, or causal substance. What is known in Vaisnava vocabulary as Brahmaloka — the world of consciousness — is represented by light, and Viraja, or causal substance, is represented by water. The conscious world is represented by light, and the first objective reality is represented as water. Then, the seeds of consciousness are sown in the causal water which is the shadow of that light. Although the actual element of water was created long after this, the first conception of matter is compared to water because water is an accommodating, moving solution. The Sanskrit word for water, apa, means «of lower conception». In this way, the lower creation began.

Then, in connection with the seeds of consciousness and the primal water, the next production was known as mahat-tattva: the energy of consciousness represented by light mixed with matter as a mass. When the mass of matter is infused with the energy of light-consciousness, that is known as mahat-tattva.

After further development, that entity was divided into many units of ahankar, the element of ego. Mahato ahankarah. First there is ahankar, mass ego as a whole. The element of conglomerate ego is called mahat-tattva. As objective substance evolves by the influence of consciousness, it expresses itself in five main ingredients: that which can be seen, smelled, heard, tasted, and touched. These five elements are the primitive principles of material existence.

And that fivefold principle evolved in three phases: sattva, raja, tamah: goodness, passion, and ignorance. Expressing itself as ether, sound, hearing, and the ear; air, mass, touch, and the skin; fire, colour, vision, and the eye; water, tastes, the sense of taste, and the tongue; and earth, aroma, the sense of smell, and the nose. There are twenty-four elements. The self, three subtle elements — prakrti, mahat-tattva, and ahankar, five gross elements, five senses, five sense objects, five sense-gathering instruments — in this way, the development of the material world has been described to have come down through a process of subtle to gross, from consciousness to matter. Again when this material existence is withdrawn by superior will, the gross dissolves into the subtle. Beginning with the most gross, gradually the whole of material existence becomes more and more subtle until it finally enters into the subtle expression of material existence known as prakrti — the subtle causal watery substance.

pression of material existence known as prakrti — the subtle causal watery substance.

With the dissolution of material energy, the atma or individual soul is absorbed in brahma, the nondifferentiated mass of consciousness. The position of the different kinds of spiritual energy has been described by Krishna in Bhagavad-gita (15.16–17) as follows:

dvāv imau puruṣau loke kṣaraś chākṣara eva cha
kṣaraḥ sarvāṇi bhūtāni kūṭa-stho ’kṣara uchyate
uttamaḥ puruṣas tv anyaḥ paramātmety udāhṛtaḥ
yo loka-trayam āviśya bibharty avyaya īśvaraḥ

Anonyymi kirjoitti:

Śrīla Bhakti Rakṣak Śrīdhar Dev-Goswāmī Mahārāj

The Creation
Books > Subjective Evolution of Consciousness

Srila Sridhar Maharaj: The Manu-samhita (1.5–6) begins describing the creation from this point:

āsīd idaṁ tamo bhūtam aprajñātam alakṣanam
apratarkyam avijñeyaṁ prasuptam iva sarvataḥ
tataḥ svayambhur bhāgavān avyaktavyaṁ jayan idam
mahābhutādi vṛtaujāḥ prādur āsin tamonudaḥ

Just before the creative movement began, the marginal potency of the Lord was in a state of equilibrium. Tatastha means equilibrium: asid idam tamo-bhutam. Everything was in darkness, fully enveloped by ignorance. Alaksanam means there was no possibility of any estimation; no symptoms of reality existed by which any conjecture or inference about the nature of reality would have been possible. And it was aprajnatam: science has no capacity for investigating the nature of that stage of existence. We can only say from here that it was completely immersed in deep sleep. The analogy of deep sleep may give us some conception of that period: prasuptam iva sarvatah. Material existence was as if in a sound sleep.

At that time, movement began from within the spiritual plane and light came. Light was seen by the seers. That light was pre-existent, but at that time the seers received the vision to see light. They began to see. The first conception of this material world after light was water. The light revealed a substance like water.

That primal light is compared with personality. Light means consciousness, and consciousness means personality. That light, or personality, first gave birth to the onlookers to the feelers of material existence, and then to an objective substance like water. That water is known as Viraja, or causal substance. What is known in Vaisnava vocabulary as Brahmaloka — the world of consciousness — is represented by light, and Viraja, or causal substance, is represented by water. The conscious world is represented by light, and the first objective reality is represented as water. Then, the seeds of consciousness are sown in the causal water which is the shadow of that light. Although the actual element of water was created long after this, the first conception of matter is compared to water because water is an accommodating, moving solution. The Sanskrit word for water, apa, means «of lower conception». In this way, the lower creation began.

Then, in connection with the seeds of consciousness and the primal water, the next production was known as mahat-tattva: the energy of consciousness represented by light mixed with matter as a mass. When the mass of matter is infused with the energy of light-consciousness, that is known as mahat-tattva.

After further development, that entity was divided into many units of ahankar, the element of ego. Mahato ahankarah. First there is ahankar, mass ego as a whole. The element of conglomerate ego is called mahat-tattva. As objective substance evolves by the influence of consciousness, it expresses itself in five main ingredients: that which can be seen, smelled, heard, tasted, and touched. These five elements are the primitive principles of material existence.

And that fivefold principle evolved in three phases: sattva, raja, tamah: goodness, passion, and ignorance. Expressing itself as ether, sound, hearing, and the ear; air, mass, touch, and the skin; fire, colour, vision, and the eye; water, tastes, the sense of taste, and the tongue; and earth, aroma, the sense of smell, and the nose. There are twenty-four elements. The self, three subtle elements — prakrti, mahat-tattva, and ahankar, five gross elements, five senses, five sense objects, five sense-gathering instruments — in this way, the development of the material world has been described to have come down through a process of subtle to gross, from consciousness to matter. Again when this material existence is withdrawn by superior will, the gross dissolves into the subtle. Beginning with the most gross, gradually the whole of material existence becomes more and more subtle until it finally enters into the subtle expression of material existence known as prakrti — the subtle causal watery substance.

pression of material existence known as prakrti — the subtle causal watery substance.

With the dissolution of material energy, the atma or individual soul is absorbed in brahma, the nondifferentiated mass of consciousness. The position of the different kinds of spiritual energy has been described by Krishna in Bhagavad-gita (15.16–17) as follows:

dvāv imau puruṣau loke kṣaraś chākṣara eva cha
kṣaraḥ sarvāṇi bhūtāni kūṭa-stho ’kṣara uchyate
uttamaḥ puruṣas tv anyaḥ paramātmety udāhṛtaḥ
yo loka-trayam āviśya bibharty avyaya īśvaraḥ

Lue lisää

«There are two kinds of beings: the perfect and unchanging, or infallible, and the fallible souls. The fallible souls reside in the material world, and the infallible souls reside in the spiritual world.» Krishna says, «I exist, transcending both fallible and infallible aspects of spiritual substance (ksara and aksara), so I am Purusottam, Vasudev, Parambrahma, the Supreme Absolute Truth. Within Me, the whole of My jurisdiction is also to be considered.»

Vaikuntha, Goloka — the whole creation — is represented by the name of Purusottam or Vasudev. Then, when one enters into that domain of Vasudev, he can see so many demarcations, stages of reality, Pastimes, and transcendental dealings and activities. There he will find the perfected living beings busy in their dedicated life in the eternal world.
...
...

Anonyymi kirjoitti:

«There are two kinds of beings: the perfect and unchanging, or infallible, and the fallible souls. The fallible souls reside in the material world, and the infallible souls reside in the spiritual world.» Krishna says, «I exist, transcending both fallible and infallible aspects of spiritual substance (ksara and aksara), so I am Purusottam, Vasudev, Parambrahma, the Supreme Absolute Truth. Within Me, the whole of My jurisdiction is also to be considered.»

Vaikuntha, Goloka — the whole creation — is represented by the name of Purusottam or Vasudev. Then, when one enters into that domain of Vasudev, he can see so many demarcations, stages of reality, Pastimes, and transcendental dealings and activities. There he will find the perfected living beings busy in their dedicated life in the eternal world.
...
...

Lue lisää

...
...
racts us most based upon our inner choice, we shall have to act.

Question: What part do the individual souls play in the process of creation?

Srila Sridhar Maharaj: I have described that. At first, a general, conglomerate false ego (ahankar) is created. This is called Sambhu in Brahma-samhita, wherein it explains how the soul as a ray of consciousness mingles with material energy. Consciousness and prakrti, the most primitive conceptions of energy, are categorically different. The conglomerate consciousness comes in contact with mass energy, and as they mingle together, a general ego evolves. That general ego gradually dissolves into innumerable egos, and the conglomerate consciousness distributes itself as individual units of consciousness absorbed in material energy. In this way, gradually, the individual conditioned souls come down and are entangled within the material world.

In a primitive state when the individual souls are massed together as a common whole, the conglomerate false ego, or ahankar, is known as mahat-tattva. As it evolves, it differentiates into innumerable individual units. Just as an atom can be broken down into subatomic particles, electrons, protons, neutrons, and so on, the conglomerate ego gradually breaks into its component individual egos, jiva-souls. Their position is tatastha, marginal, and undetectable. From that subtle, undetectable plane of marginal energy, consciousness first develops into the detectable plane as a whole, and then innumerable individual spiritual units are manifest from that mass lump of ego, or mahat-tattva. Gradually, the other elements of creation develop within this negative plane of exploitation.

This world is sometimes pushing forth, and sometimes withdrawing. In the same way that the heart expands and contracts again and again, the whole universe expands and contracts. Regrouping within the one, and again manifest as the many — the one and the many — the evolution and dissolution of the material universe takes place. As a heart expands and contracts, the whole universe is manifest and withdrawn.

Anonyymi kirjoitti:

...
...
racts us most based upon our inner choice, we shall have to act.

Question: What part do the individual souls play in the process of creation?

Srila Sridhar Maharaj: I have described that. At first, a general, conglomerate false ego (ahankar) is created. This is called Sambhu in Brahma-samhita, wherein it explains how the soul as a ray of consciousness mingles with material energy. Consciousness and prakrti, the most primitive conceptions of energy, are categorically different. The conglomerate consciousness comes in contact with mass energy, and as they mingle together, a general ego evolves. That general ego gradually dissolves into innumerable egos, and the conglomerate consciousness distributes itself as individual units of consciousness absorbed in material energy. In this way, gradually, the individual conditioned souls come down and are entangled within the material world.

In a primitive state when the individual souls are massed together as a common whole, the conglomerate false ego, or ahankar, is known as mahat-tattva. As it evolves, it differentiates into innumerable individual units. Just as an atom can be broken down into subatomic particles, electrons, protons, neutrons, and so on, the conglomerate ego gradually breaks into its component individual egos, jiva-souls. Their position is tatastha, marginal, and undetectable. From that subtle, undetectable plane of marginal energy, consciousness first develops into the detectable plane as a whole, and then innumerable individual spiritual units are manifest from that mass lump of ego, or mahat-tattva. Gradually, the other elements of creation develop within this negative plane of exploitation.

This world is sometimes pushing forth, and sometimes withdrawing. In the same way that the heart expands and contracts again and again, the whole universe expands and contracts. Regrouping within the one, and again manifest as the many — the one and the many — the evolution and dissolution of the material universe takes place. As a heart expands and contracts, the whole universe is manifest and withdrawn.

Lue lisää

...
...
...
...
If the earth vanishes, that does not mean that the whole solar system will vanish. The solar system may remain, but the men on the earth cannot see it any longer. Its influence on earth can no longer be felt. In a similar way, Gokula exists in another plane. It exists in the finest plane of reality. It is beyond the creation, beyond evolution and dissolution. Such subtle energy can be understood by analogy with ether. If earth is destroyed, ether may not be destroyed. Ether is within and outside earth, but with the dissolution of earth, ether may not dissolve, but continue to exist. The position of Gokula is something like that. This is confirmed by Srimad Bhagavatam (2.9.35):

yathā mahānti bhūtāni bhūteṣūchchāvacheṣv anu
praviṣṭāny apraviṣṭāni tathā teṣu na teṣv aham

«O Brahma, please know that the universal elements enter into the cosmos and at the same time do not enter into the cosmos; similarly, I also exist within everything and at the same time I am outside everything.»

Krishna’s position is similar: He is there and not there. In Bhagavad-gita (9.4-5), He tells Arjuna:

mayā tatam idaṁ sarvaṁ jagad avyakta-mūrtinā
mat-sthāni sarva-bhūtāni na chāhaṁ teṣv avasthitaḥ
na cha mat-sthāni bhūtāni paśya me yogam aiśvaram
bhūta-bhṛn na cha bhūta-stho mamātmā bhūta-bhāvanaḥ

«I am everywhere and nowhere. Everything is in Me, and yet nothing is in Me. In My unmanifested form, this entire universe is pervaded. Behold My mystic opulence, My simultaneous oneness and difference! Although I am the maintainer of all living entities and although I am everywhere, I am not implicated by any of this, for I am the very source of creation.»

We have to understand the relationship between cause and effect. The cause and its effect are of different types. Even the inner cause and the outer cause may have different positions. The body may be disturbed, but the mind may not be. The mind may be disturbed, but the soul may not be. By this, we are to understand the difference between cause and effect, subtle and gross, matter and spirit.

Anonyymi kirjoitti:

...
...
...
...
If the earth vanishes, that does not mean that the whole solar system will vanish. The solar system may remain, but the men on the earth cannot see it any longer. Its influence on earth can no longer be felt. In a similar way, Gokula exists in another plane. It exists in the finest plane of reality. It is beyond the creation, beyond evolution and dissolution. Such subtle energy can be understood by analogy with ether. If earth is destroyed, ether may not be destroyed. Ether is within and outside earth, but with the dissolution of earth, ether may not dissolve, but continue to exist. The position of Gokula is something like that. This is confirmed by Srimad Bhagavatam (2.9.35):

yathā mahānti bhūtāni bhūteṣūchchāvacheṣv anu
praviṣṭāny apraviṣṭāni tathā teṣu na teṣv aham

«O Brahma, please know that the universal elements enter into the cosmos and at the same time do not enter into the cosmos; similarly, I also exist within everything and at the same time I am outside everything.»

Krishna’s position is similar: He is there and not there. In Bhagavad-gita (9.4-5), He tells Arjuna:

mayā tatam idaṁ sarvaṁ jagad avyakta-mūrtinā
mat-sthāni sarva-bhūtāni na chāhaṁ teṣv avasthitaḥ
na cha mat-sthāni bhūtāni paśya me yogam aiśvaram
bhūta-bhṛn na cha bhūta-stho mamātmā bhūta-bhāvanaḥ

«I am everywhere and nowhere. Everything is in Me, and yet nothing is in Me. In My unmanifested form, this entire universe is pervaded. Behold My mystic opulence, My simultaneous oneness and difference! Although I am the maintainer of all living entities and although I am everywhere, I am not implicated by any of this, for I am the very source of creation.»

We have to understand the relationship between cause and effect. The cause and its effect are of different types. Even the inner cause and the outer cause may have different positions. The body may be disturbed, but the mind may not be. The mind may be disturbed, but the soul may not be. By this, we are to understand the difference between cause and effect, subtle and gross, matter and spirit.

Lue lisää

The Creation
Books > Subjective Evolution of Consciousness

Srila Sridhar Maharaj: The Manu-samhita (1.5–6) begins describing the creation from this point:

āsīd idaṁ tamo bhūtam aprajñātam alakṣanam
apratarkyam avijñeyaṁ prasuptam iva sarvataḥ
tataḥ svayambhur bhāgavān avyaktavyaṁ jayan idam
mahābhutādi vṛtaujāḥ prādur āsin tamonudaḥ

Anonyymi kirjoitti:

...
...
racts us most based upon our inner choice, we shall have to act.

Question: What part do the individual souls play in the process of creation?

Srila Sridhar Maharaj: I have described that. At first, a general, conglomerate false ego (ahankar) is created. This is called Sambhu in Brahma-samhita, wherein it explains how the soul as a ray of consciousness mingles with material energy. Consciousness and prakrti, the most primitive conceptions of energy, are categorically different. The conglomerate consciousness comes in contact with mass energy, and as they mingle together, a general ego evolves. That general ego gradually dissolves into innumerable egos, and the conglomerate consciousness distributes itself as individual units of consciousness absorbed in material energy. In this way, gradually, the individual conditioned souls come down and are entangled within the material world.

In a primitive state when the individual souls are massed together as a common whole, the conglomerate false ego, or ahankar, is known as mahat-tattva. As it evolves, it differentiates into innumerable individual units. Just as an atom can be broken down into subatomic particles, electrons, protons, neutrons, and so on, the conglomerate ego gradually breaks into its component individual egos, jiva-souls. Their position is tatastha, marginal, and undetectable. From that subtle, undetectable plane of marginal energy, consciousness first develops into the detectable plane as a whole, and then innumerable individual spiritual units are manifest from that mass lump of ego, or mahat-tattva. Gradually, the other elements of creation develop within this negative plane of exploitation.

This world is sometimes pushing forth, and sometimes withdrawing. In the same way that the heart expands and contracts again and again, the whole universe expands and contracts. Regrouping within the one, and again manifest as the many — the one and the many — the evolution and dissolution of the material universe takes place. As a heart expands and contracts, the whole universe is manifest and withdrawn.

Lue lisää

What is found in their teachings about Goloka is our prospect, our aspiration. According to our devotional taste, we will develop, and our taste can also be improved by hearing from a higher source. The spirit of our selection may be improved when we are shown different ideas, different models of transcendental reality. And according to what attracts us most based upon our inner choice, we shall have to act.

Question: What part do the individual souls play in the process of creation?

Srila Sridhar Maharaj: I have described that. At first, a general, conglomerate false ego (ahankar) is created. This is called Sambhu in Brahma-samhita, wherein it explains how the soul as a ray of consciousness mingles with material energy. Consciousness and prakrti, the most primitive conceptions of energy, are categorically different. The conglomerate consciousness comes in contact with mass energy, and as they mingle together, a general ego evolves. That general ego gradually dissolves into innumerable egos, and the conglomerate consciousness distributes itself as individual units of consciousness absorbed in material energy. In this way, gradually, the individual conditioned souls come down and are entangled within the material world.

Anonyymi kirjoitti:

What is found in their teachings about Goloka is our prospect, our aspiration. According to our devotional taste, we will develop, and our taste can also be improved by hearing from a higher source. The spirit of our selection may be improved when we are shown different ideas, different models of transcendental reality. And according to what attracts us most based upon our inner choice, we shall have to act.

Question: What part do the individual souls play in the process of creation?

Srila Sridhar Maharaj: I have described that. At first, a general, conglomerate false ego (ahankar) is created. This is called Sambhu in Brahma-samhita, wherein it explains how the soul as a ray of consciousness mingles with material energy. Consciousness and prakrti, the most primitive conceptions of energy, are categorically different. The conglomerate consciousness comes in contact with mass energy, and as they mingle together, a general ego evolves. That general ego gradually dissolves into innumerable egos, and the conglomerate consciousness distributes itself as individual units of consciousness absorbed in material energy. In this way, gradually, the individual conditioned souls come down and are entangled within the material world.

Lue lisää

Jumala ei itse asiassa luo mitään. Kaikki on olemassa Krishna-konseptissa. Ajoittain tämä maailma ilmenee, ja sitten se menee kehittymättömään tilaan (ilmentymättömään tilaan). Pralaya ja Mahapralaya. Olemassaolo liukenee Jumalaan ja emanoituu sitten jälleen Hänestä.

Anonyymi kirjoitti:

Jumala ei itse asiassa luo mitään. Kaikki on olemassa Krishna-konseptissa. Ajoittain tämä maailma ilmenee, ja sitten se menee kehittymättömään tilaan (ilmentymättömään tilaan). Pralaya ja Mahapralaya. Olemassaolo liukenee Jumalaan ja emanoituu sitten jälleen Hänestä.

Lue lisää

"Voiko universumi olla aina ollut olemassa, eli olla olevainen koskaan syntymättä?"

Kaikki on olemassa Krishna-konseptissa. Ajoittain tämä maailma ilmenee, ja sitten se menee ilmentymättömään tilaan. Pralaya ja Mahapralaya.

Anonyymi kirjoitti:

"Voiko universumi olla aina ollut olemassa, eli olla olevainen koskaan syntymättä?"

Kaikki on olemassa Krishna-konseptissa. Ajoittain tämä maailma ilmenee, ja sitten se menee ilmentymättömään tilaan. Pralaya ja Mahapralaya.

Lue lisää

"Voiko universumi olla aina ollut olemassa, eli olla olevainen koskaan syntymättä?"


Kun mahapralaya - planeettojen, tähtien ja universumien universaalinen tuhoutuminen - tulee, universumi kutistuu nollaan, lakkaa käytännössä olemasta. Kaikki liike pysähtyy - kaikki tulee tasapainoon. Mutta henkinen maailma elää omaa elämäänsä. Se ei ole alemman todellisuuden lakien alainen.

Anonyymi kirjoitti:

"Voiko universumi olla aina ollut olemassa, eli olla olevainen koskaan syntymättä?"


Kun mahapralaya - planeettojen, tähtien ja universumien universaalinen tuhoutuminen - tulee, universumi kutistuu nollaan, lakkaa käytännössä olemasta. Kaikki liike pysähtyy - kaikki tulee tasapainoon. Mutta henkinen maailma elää omaa elämäänsä. Se ei ole alemman todellisuuden lakien alainen.

Lue lisää

Maailmankaikkeus sykkii kuin valtava sydän. Siitä tulee yksi ja sitten se hajoaa moninaisuudeksi - aineellisen maailmankaikkeuden evoluutio ja anti-evoluutio jatkuvat loputtomiin: yksi kokonaisuus muuttuu moninaisuudeksi tullakseen jälleen yhdeksi. Maailmankaikkeus sykkii.

Anonyymi kirjoitti:

Maailmankaikkeus sykkii kuin valtava sydän. Siitä tulee yksi ja sitten se hajoaa moninaisuudeksi - aineellisen maailmankaikkeuden evoluutio ja anti-evoluutio jatkuvat loputtomiin: yksi kokonaisuus muuttuu moninaisuudeksi tullakseen jälleen yhdeksi. Maailmankaikkeus sykkii.

Lue lisää

https://keskustelu.suomi24.fi/t/18156029/en-tieda-kuka-olet-tai-missa-olet-mutta-ole-suojelijani!

Pimeinä marraskuun öinä, kun maa oli ensilumen peitossa ja pakkanen hieman viilenteli vesistöjä, tuijotin kaihoisasti rajattomalle tähtitaivaalle, joka herätti mielikuvitukseni. "Missä on se keskus, jonka ympärillä kaikki tässä maailmassa pyörii? - Ajattelin, ja katseeni kiinnittyi tahtomattaan Ison Karhun tähdistöön. "Jokainen ihminen syntyy jonkin tähden alla. Olkoon tämä kolmas laidasta laitaan minun johtotähteni.