Kristus uskovassa – uskova Kristuksessa - Uuden luomuksen ihmeelliset vaiheet osa 1
Sinä hetkenä, jolloin Pyhän Hengen herättämä katuva syntinen hänelle suodulla lahjauskolla uskoo Kristukseen Vapahtajanaan, hän jättää elämän ”Aadamissa” ja aloittaa elämän ”Kristuksessa”.
Kautta kaikkien tulevien aikojen hän on aina oleva tilassa tai toisessa ”Kristuksessa”. Ellemme ymmärrä Paavalin sanontaa ”Kristuksessa”, emme kykene ymmärtämään paavalilaista ns. pakanain pelastusoppia. Kysymyksessä on avain koko Uuteen testamenttiin. ”Kristuksessa” sanontatapaa Pyhä Henki käyttää yli 130 kertaa kirjurinaan pakanain apostoli Paavali. Tämä on tärkein kielellinen ilmaisu mitä koskaan on käytetty kuvailemaan Kristuksen ja kristityn kahdenkeskistä suhdetta.
SIITÄ on kulunut ainakin neljännes vuosisata.
Maapallolla tapahtui yhtä ja toista profeetallisestikin merkittävää.
Hyvä ystävä – pappi kutsumukseltansa ja ammatiltansa – oli pyytänyt minut seurakuntailtaan. Ilahduin kutsusta. Ilmoitin puhuvani aiheesta Maailma profetian valossa.
Saavuin kirkolle.
Kutsujani oli vastassa – ja huomasin heti, että hän oli pingottunut ja vaivattu. Olin arvaamassa, että tunnelmat liittyivät minun tulemiseeni ja hänen kutsuunsa.
Leo, olet tervetullut Herran Jeesuksen nimessä. Mutta – mutta! Et voi puhua ilmoitetusta otsikosta – kirkkoherran mielestä se on poliittinen aihe, jota ei saarnatuolissamme voi ottaa esille. Koko papistomme tulee paikalle, istuvat eturivissä, ja kirkkoherra sanoo katkaisevansa puheesi pienimmästäkin politiikkaa hamuavasta lauseestasi alkaen.
Kutsujani vetäytyi kolme askelta taaksepäin, pisti kädet kasvojensa eteen ja valitteli ääneen.
Hahmottelin tunteitani.
Nyt oli silla tavalla, että olin erästä amerikkalaista koetta varten työskennellyt ”omalla ajalla” puoli vuotta aihemaailmassa, jossa työni otsikoksi olin kirjoittanut sanat To be in Christ – suomeksi: Olla Kristuksessa. Autossa oli tähän askarteluuni liittyvää materiaalia. Otin salkkuni sisältöineen. Runsas puoli tuntia tuosta hetkestä eteenpäin nousin saarnatuoliin.
Kaksi tuntia myöhemmin kirkkoherra kiitti minua vierailusta ja toivotti siunausta edessä oleviin vuosiini.
Kutsujani varmaankin koki verenpaineensa hitaasti laskeutuneen normaaliin.
EN enää muista, eikä minulla ole mitään merkintää päiväkirjassani siitä, miten aloitin dispositioni käsittelemisen. Mutta päärunko on jäljellä sanatarkkoine johdantoteksteineen:
”Kristuksessa” – ”olla Kristuksessa” – tässä yhdessä ainoassa ilmaisussa on lausuttuna kaikki kristityksi tulemisesta, kristittynä elämisestä, ja vihdoin kristittynä kuolemisesta. ”Kristuksessa” on avain Uuden testamentin kaikkeen opetukseen. Sitä tai vastaavaa sanontatapaa on käytetty sata kolmekymmentä kertaa. ”Kristuksessa” olemisesta käy ilmi kristityn asema, hänen etuoikeutensa ja omistussuhteensa. Olla Kristuksessa on olemista siellä, missä Hän on, olemista sellaisena kuin Hän on, osallisuutta siitä ja osallistumista siihen, mitä Hän tekee ja mitä Hänellä on.
Tapanani edelleenkin on merkitä pääkohtia dispositiooni useampia kuin yksi. Joskus voi olla allekkain kolme, jopa viisikin pääkohtaa – voisin käyttää termiä: väliotsikoita – ja puhuessani etsin Pyhän Hengen ohjausta osoittamaan minulle rivejä, joista jatkan aiheeni ja runkoni loppuun saakka - tai suomaan minulle aivan uutta taivaallista innoitusta henkeeni, jolloin runkoni ainakin joksikin ajaksi unohtuu.
Nyt riittää tekniikoiden kuvaaminen. Yhtälailla – tätä blogiani ajatellen – nyt riittää myös sidonnaisuus vanhaan puherunkoon. Poimin sieltä ajatuskipinöitä, mutta muutoin rakennan tätä blogiani malliin alkusyksy 2023.
OLEMINEN Kristuksessa on olemista siellä, missä Kristus on.
Eikö näin ole?
Mutta Kristus on taivaallisissa – ja koska näin on, siellä on myös kristityn olotila.
Nyt toki olemme kristittyinä pyhiinvaeltajia maan päällä, mutta raamatullinen kristitty pitää aina mielessänsä, että hän kulkee vieraana ja muukalaisena - todellinen yhdyskuntamme on taivaissa.
Meillä on yhdyskuntamme taivaissa, ja sieltä me myös odotamme Herraa Jeesusta Kristusta Vapahtajaksi. (Fil. 3:20).
Sillä ei meillä ole täällä pysyväistä kaupunkia, vaan tulevaista me etsimme. (Hepr. 13:14).
Nykyinen osoitteesi on vain pysähdyspaikka matkalla.
Pysähdyspaikka?
Sallinet minun kirjoittaa eräitä hyvin suoria sanoja kristityn normaalielämästä – pitäen esimerkkinä itseäni.
Joskus herään siihen, että ajatellessani maallisia ja tehdessäni suunnitelmia itseäni ja perhettäni varten, sielussani vilahtaa jotakin sellaista ajattelua, josta niitten kuulija voisi päätellä, että aion elää maallisissa – ikuisesti.
Mistä minä ja sinäkin voimme aavistaa kulkevamme tällaisen maallistuneisuusvaaran partaalla?
Siitä, että sydämemme – siis sielunelämämme tunteineen ja toiveineen – on kiintynyt maallisiin ylitse sen mikä on taivaallista.
Jos te siis olette herätetyt Kristuksen kanssa, niin etsikää sitä, mikä on ylhäällä, jossa Kristus on, istuen Jumalan oik
Sinä hetkenä, jolloin Pyhän Hengen herättämä katuva syntinen hänelle suodulla lahjauskolla uskoo Kristukseen Vapahtajanaan, hän jättää elämän ”Aadamissa” ja aloittaa elämän ”Kristuksessa”.
Kautta kaikkien tulevien aikojen hän on aina oleva tilassa tai toisessa ”Kristuksessa”. Ellemme ymmärrä Paavalin sanontaa ”Kristuksessa”, emme kykene ymmärtämään paavalilaista ns. pakanain pelastusoppia. Kysymyksessä on avain koko Uuteen testamenttiin. ”Kristuksessa” sanontatapaa Pyhä Henki käyttää yli 130 kertaa kirjurinaan pakanain apostoli Paavali. Tämä on tärkein kielellinen ilmaisu mitä koskaan on käytetty kuvailemaan Kristuksen ja kristityn kahdenkeskistä suhdetta.
SIITÄ on kulunut ainakin neljännes vuosisata.
Maapallolla tapahtui yhtä ja toista profeetallisestikin merkittävää.
Hyvä ystävä – pappi kutsumukseltansa ja ammatiltansa – oli pyytänyt minut seurakuntailtaan. Ilahduin kutsusta. Ilmoitin puhuvani aiheesta Maailma profetian valossa.
Saavuin kirkolle.
Kutsujani oli vastassa – ja huomasin heti, että hän oli pingottunut ja vaivattu. Olin arvaamassa, että tunnelmat liittyivät minun tulemiseeni ja hänen kutsuunsa.
Leo, olet tervetullut Herran Jeesuksen nimessä. Mutta – mutta! Et voi puhua ilmoitetusta otsikosta – kirkkoherran mielestä se on poliittinen aihe, jota ei saarnatuolissamme voi ottaa esille. Koko papistomme tulee paikalle, istuvat eturivissä, ja kirkkoherra sanoo katkaisevansa puheesi pienimmästäkin politiikkaa hamuavasta lauseestasi alkaen.
Kutsujani vetäytyi kolme askelta taaksepäin, pisti kädet kasvojensa eteen ja valitteli ääneen.
Hahmottelin tunteitani.
Nyt oli silla tavalla, että olin erästä amerikkalaista koetta varten työskennellyt ”omalla ajalla” puoli vuotta aihemaailmassa, jossa työni otsikoksi olin kirjoittanut sanat To be in Christ – suomeksi: Olla Kristuksessa. Autossa oli tähän askarteluuni liittyvää materiaalia. Otin salkkuni sisältöineen. Runsas puoli tuntia tuosta hetkestä eteenpäin nousin saarnatuoliin.
Kaksi tuntia myöhemmin kirkkoherra kiitti minua vierailusta ja toivotti siunausta edessä oleviin vuosiini.
Kutsujani varmaankin koki verenpaineensa hitaasti laskeutuneen normaaliin.
EN enää muista, eikä minulla ole mitään merkintää päiväkirjassani siitä, miten aloitin dispositioni käsittelemisen. Mutta päärunko on jäljellä sanatarkkoine johdantoteksteineen:
”Kristuksessa” – ”olla Kristuksessa” – tässä yhdessä ainoassa ilmaisussa on lausuttuna kaikki kristityksi tulemisesta, kristittynä elämisestä, ja vihdoin kristittynä kuolemisesta. ”Kristuksessa” on avain Uuden testamentin kaikkeen opetukseen. Sitä tai vastaavaa sanontatapaa on käytetty sata kolmekymmentä kertaa. ”Kristuksessa” olemisesta käy ilmi kristityn asema, hänen etuoikeutensa ja omistussuhteensa. Olla Kristuksessa on olemista siellä, missä Hän on, olemista sellaisena kuin Hän on, osallisuutta siitä ja osallistumista siihen, mitä Hän tekee ja mitä Hänellä on.
Tapanani edelleenkin on merkitä pääkohtia dispositiooni useampia kuin yksi. Joskus voi olla allekkain kolme, jopa viisikin pääkohtaa – voisin käyttää termiä: väliotsikoita – ja puhuessani etsin Pyhän Hengen ohjausta osoittamaan minulle rivejä, joista jatkan aiheeni ja runkoni loppuun saakka - tai suomaan minulle aivan uutta taivaallista innoitusta henkeeni, jolloin runkoni ainakin joksikin ajaksi unohtuu.
Nyt riittää tekniikoiden kuvaaminen. Yhtälailla – tätä blogiani ajatellen – nyt riittää myös sidonnaisuus vanhaan puherunkoon. Poimin sieltä ajatuskipinöitä, mutta muutoin rakennan tätä blogiani malliin alkusyksy 2023.
OLEMINEN Kristuksessa on olemista siellä, missä Kristus on.
Eikö näin ole?
Mutta Kristus on taivaallisissa – ja koska näin on, siellä on myös kristityn olotila.
Nyt toki olemme kristittyinä pyhiinvaeltajia maan päällä, mutta raamatullinen kristitty pitää aina mielessänsä, että hän kulkee vieraana ja muukalaisena - todellinen yhdyskuntamme on taivaissa.
Meillä on yhdyskuntamme taivaissa, ja sieltä me myös odotamme Herraa Jeesusta Kristusta Vapahtajaksi. (Fil. 3:20).
Sillä ei meillä ole täällä pysyväistä kaupunkia, vaan tulevaista me etsimme. (Hepr. 13:14).
Nykyinen osoitteesi on vain pysähdyspaikka matkalla.
Pysähdyspaikka?
Sallinet minun kirjoittaa eräitä hyvin suoria sanoja kristityn normaalielämästä – pitäen esimerkkinä itseäni.
Joskus herään siihen, että ajatellessani maallisia ja tehdessäni suunnitelmia itseäni ja perhettäni varten, sielussani vilahtaa jotakin sellaista ajattelua, josta niitten kuulija voisi päätellä, että aion elää maallisissa – ikuisesti.
Mistä minä ja sinäkin voimme aavistaa kulkevamme tällaisen maallistuneisuusvaaran partaalla?
Siitä, että sydämemme – siis sielunelämämme tunteineen ja toiveineen – on kiintynyt maallisiin ylitse sen mikä on taivaallista.
Jos te siis olette herätetyt Kristuksen kanssa, niin etsikää sitä, mikä on ylhäällä, jossa Kristus on, istuen Jumalan oik
Vastaukset 1
Vanhimmat
😍😋😍😋😍😋😍😋😍
🍑 Nymfomaani -> https://ye.pe/finngirl21#180413977
🔞❤️❤️❤️❤️❤️🔞💋💋💋💋💋🔞