Minä olen aina ollut yksinäinen. On minulla joitain kavereita, muttei se poista yksinäisyyttäni. Rankka kiusaaminen on tehnyt sen, etten oikein mitään jaksa. Eikä kukaan voi koskaan ymmärtää mitä olen joutunut/joudun kokemaan. Muistan kyllä mitä se oli, kun hermot oli kunnossa. Tätä se ei ollut. En nuku kunnolla ja aamulla kun herään alkaa kyyneleet valumaan. Olisin halunnut olla elämässä kiinni, mutta ei se enää taida onnistua.
Kerroit joskus yksinäisyydestäsi
Anonyymi-ap
2212
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 2
Vanhimmat
joo, mul sama. mut mietin et niin kauan kun on aikaa jäljellä ni kivampi sit kuitenkin yrittää tehdä kivoja juttuja. juo vettä, syö hyvin ja ulkoilu piristää kyllä. jo se pelkkä liikunta, lähtee veri ja traumat kiertämään. sit on helppo parkuu +10°C, ei ketään missään, raikas metsä. pyyhkii räkää ja perse vähän märkä ja kylmä siitä kaatuneen männyn rungosta. vittu hohhoijjaa mitä paskaa. joku tikka tulee koputtamaan humisevaan honkaan. tai kuusitiaset visertää. korkki kraakku kauempaa. pakokauhu. onkohan joku susi jossain ku korppi kuuluu?
korkki tai korppi. riippuu päihdeongelmasta.