Venäjällä asuvien kansojen nykyaikaisessa kansanperinnössä on monia legendoja epätavallisista kivistä, jotka voivat parantaa sairauksia, täyttää toiveet tai suojella vihollisilta. Hämmästyttävin tarina on kuitenkin tarina melodioita soittavista kivistä, jotka sijaitsevat Karjalassa.
Laulavakiven löysi matkustaja, kirjailija ja etnografi Aleksei Popov. Hän kuuli eräältä toimittajatoverilta tarinan kivestä, joka lauloi. Päättäessään tarkistaa tämän tarinan Popov varusteli retkikunnan. Kahden viikon vaeltamisen jälkeen taigan läpi tutkijat kuulivat venyvän melodian tulevan aivan suon keskeltä. Lähestyessään lohkareita he huomasivat, että äänen aiheutti tuuli, joka puhalsi lohkareen ja sen tuen välissä olevan kapean raon läpi. Ääni oli hyvin melodinen ja vaihteli tuulen voimakkuuden ja suunnan mukaan. Yllättävää oli, että kivi asetettiin tuen päälle keinotekoisesti, mutta ei tiedetä kuka sen teki ja milloin.
Soivan kiven löysi arkeologi A.P. Zhuravlev Kolgostrovissa Onega-järvellä. Tämä kivi teki melodisia ääniä, kun siihen osui toinen esine. Tutkijat tunnistivat kiven alueen, jossa iskut iskivät, mutta he eivät koskaan pystyneet selvittämään, kuka osui kiveen ja miksi. Petroskoin konservatorion työntekijät ehdottivat, että kivi voisi toimia litofonina ja sitä lyövä henkilö voisi luoda melodioita. Tällä kivellä oli luultavasti maagisia voimia ja sitä käytettiin rituaalisiin tarkoituksiin.
Tarinat laulamisesta ja kivien soimisesta Karjalassa juontavat muinaisista ajoista. Luultavasti paikalliset saamelaisheimot uskoivat kivien ja kristallien maagiseen voimaan. Muinaisten legendojen mukaan kivet pystyivät "puhumaan" ja kommunikoimaan ihmisten kanssa, mahdollisesti telepaattisella tasolla.
Laulavakiven löysi matkustaja, kirjailija ja etnografi Aleksei Popov. Hän kuuli eräältä toimittajatoverilta tarinan kivestä, joka lauloi. Päättäessään tarkistaa tämän tarinan Popov varusteli retkikunnan. Kahden viikon vaeltamisen jälkeen taigan läpi tutkijat kuulivat venyvän melodian tulevan aivan suon keskeltä. Lähestyessään lohkareita he huomasivat, että äänen aiheutti tuuli, joka puhalsi lohkareen ja sen tuen välissä olevan kapean raon läpi. Ääni oli hyvin melodinen ja vaihteli tuulen voimakkuuden ja suunnan mukaan. Yllättävää oli, että kivi asetettiin tuen päälle keinotekoisesti, mutta ei tiedetä kuka sen teki ja milloin.
Soivan kiven löysi arkeologi A.P. Zhuravlev Kolgostrovissa Onega-järvellä. Tämä kivi teki melodisia ääniä, kun siihen osui toinen esine. Tutkijat tunnistivat kiven alueen, jossa iskut iskivät, mutta he eivät koskaan pystyneet selvittämään, kuka osui kiveen ja miksi. Petroskoin konservatorion työntekijät ehdottivat, että kivi voisi toimia litofonina ja sitä lyövä henkilö voisi luoda melodioita. Tällä kivellä oli luultavasti maagisia voimia ja sitä käytettiin rituaalisiin tarkoituksiin.
Tarinat laulamisesta ja kivien soimisesta Karjalassa juontavat muinaisista ajoista. Luultavasti paikalliset saamelaisheimot uskoivat kivien ja kristallien maagiseen voimaan. Muinaisten legendojen mukaan kivet pystyivät "puhumaan" ja kommunikoimaan ihmisten kanssa, mahdollisesti telepaattisella tasolla.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Onkohan Parikkalan mykkiinkivet myös tällaisia laulavakiviä? Tietääkö kukaan?
Suomen puolella kivetkin vaikenevat.
Harmi, että Putinin tekosten takia normaalia rajaliikennettä ei Suomen ja Venäjän välillä tule pitkään aikaan olemaan.
Hyvä diili on molempia osapuolia hyödyttävä "win-win". Mikä on sen vastakohta?
"Lose-lose"?
Mykkiin kivien väliin muodostuva railo
Mykkiin kivet
Muista kivistä hieman erillään oleva lohkare pellon reunassa.
Mykkiin kivistä kertova infotaulu
Mykkiin kivet on Parikkalassa Kesusmaan kylässä sijaitseva suuri siirtolohkareryhmä.
Lohkareet ovat pegmatiittigraniittia tai graniittia, ja ne ovat todennäköisesti irronneet mannerjäätikön sulamisvaiheessa vajaan kilometrin päässä sijaitsevasta Mykkinmäen kalliorinteestä.
Mykkii on murteellinen muoto pyöreää kalliota tai mäkeä tarkoittavasta sanasta mykkiö tai mykkiä. Kivien nimi tulee mahdollisesti lähellä sijaitsevasta Mykkinmäen eli pyöreän mäen nimestä.
Limittäin kasautuneitten lohkareitten väliin on jäänyt luolamaisia käytäviä, joita paikalliset asukkaat käyttivät kansanperinteen mukaan piilopaikkana isonvihan vuosina
Kohta suomalaiset lähtevät Siperiaan NATOnsa kanssa Venäjä tutkimaan.
Ei tunnu, että suomalaiset olisivat tulleet idästä.