Mistä Karjalan kivet laulavat?

Venäjällä asuvien kansojen nykyaikaisessa kansanperinnössä on monia legendoja epätavallisista kivistä, jotka voivat parantaa sairauksia, täyttää toiveet tai suojella vihollisilta. Hämmästyttävin tarina on kuitenkin tarina melodioita soittavista kivistä, jotka sijaitsevat Karjalassa.

Laulavakiven löysi matkustaja, kirjailija ja etnografi Aleksei Popov. Hän kuuli eräältä toimittajatoverilta tarinan kivestä, joka lauloi. Päättäessään tarkistaa tämän tarinan Popov varusteli retkikunnan. Kahden viikon vaeltamisen jälkeen taigan läpi tutkijat kuulivat venyvän melodian tulevan aivan suon keskeltä. Lähestyessään lohkareita he huomasivat, että äänen aiheutti tuuli, joka puhalsi lohkareen ja sen tuen välissä olevan kapean raon läpi. Ääni oli hyvin melodinen ja vaihteli tuulen voimakkuuden ja suunnan mukaan. Yllättävää oli, että kivi asetettiin tuen päälle keinotekoisesti, mutta ei tiedetä kuka sen teki ja milloin.

Soivan kiven löysi arkeologi A.P. Zhuravlev Kolgostrovissa Onega-järvellä. Tämä kivi teki melodisia ääniä, kun siihen osui toinen esine. Tutkijat tunnistivat kiven alueen, jossa iskut iskivät, mutta he eivät koskaan pystyneet selvittämään, kuka osui kiveen ja miksi. Petroskoin konservatorion työntekijät ehdottivat, että kivi voisi toimia litofonina ja sitä lyövä henkilö voisi luoda melodioita. Tällä kivellä oli luultavasti maagisia voimia ja sitä käytettiin rituaalisiin tarkoituksiin.

Tarinat laulamisesta ja kivien soimisesta Karjalassa juontavat muinaisista ajoista. Luultavasti paikalliset saamelaisheimot uskoivat kivien ja kristallien maagiseen voimaan. Muinaisten legendojen mukaan kivet pystyivät "puhumaan" ja kommunikoimaan ihmisten kanssa, mahdollisesti telepaattisella tasolla.