Onko sinulla joku "statussymboli" kodissasi ?

Anonyymi-ap

Kotien statussymboleilla halutaan hienovaraisesti osoittaa asemaa ja makua,
vaikka kodilla ei tietoisesti tohditakaan pröystäillä.

Omistatko Artekin Mehiläispesän tai haaveiletko siitä? Jos vastaus on kyllä, onko syynä se, että se on mielestäsi kaunis vai se, että Mehiläispesä kertoo luokastasi ja varakkuudestasi?

"Entinen statussymboli" Aalto-maljakko on kärsinyt hieman inflaatiosta,
mutta edelleen se on upea maljakko kukille.

Marimekko-verhot olivat olivat aikoinaan jonkinlainen "symboli" tai kertoivat ainakin "kodin hengettären" ajatusmaailmasta, "tasosta",
että mikä hyvänsä tusinakangas ei käy.
Onko Marimekkovaate edelleen "viesti", "sanoma" jostain ?

Entä muita "symbolinomaisia" tavaroita ?

147

1548

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • Anonyymi

      Elämme omaa elämämme emmekä pyri viestimään ulkopuolisille mitään emmekä millään.
      Sisustusta koskien tyttäremme on kerran sanonut, ettei meillä ole mitään tyyliä!
      Viihdymme itse omassa tyylittömyydessämme.

    • Anonyymi

      ei ole varsinaisesti mitään symboleja , mutta astiasto / astiat vaadin itselleni Arabiaa tai vaikka Pentik , olen siis todennut ne parhaimmiksi sekä mallisto että laatu.

    • Anonyymi

      Jotain, mutten pidä sellaista Ylen tärkeänä.
      Tiedän, mitä pientä haluaisin muuttaa, mutta ei niin tähdellistä, että juuri nyt.
      Kaikella pitää olla toiminnallinen tarkoitus. Vähän koristeita, mikä tarkoittaa keräiltyä lasia, mistä voisin luopuakin.
      Beng

      • Anonyymi

        Itselläni joitakin tunnettujen taiteilijoitten tauluja ja erään kuuluisan muotoilijan saavutuksia . Eivät ole esillä kellarissa ovat .
        Taulut mitkä minulla on seinillä eivät ole rahallisesti arvokkaita meriaiheisia , joita olen itse kuvannut ja sitten teettänyt cannvaksia niistä . Meri aihe muistuttaa ajasta kun olimme seilaamassa pitkiäkin matkoja . Joten vaikka joku taulu maksaisi miljoonan niin en laittaisi sitä seinälle jos en siitä pitäisi.
        Samoin on koriste esineiden kanssa ainoastaan esineitä joilla on tunne arvo , on hyllyssä .ne kalliit vaasit eivät mitenkään liioin ole mielestäni muuta kun käyttötavaraa silloin kun saa kukkia ( anopin perintöjä) joten itse viihdyn ihan hyvin eikä varmaan kukaan tyyli lehti olisi kiinnostunut tekemään reportaasia .


      • Anonyymi

        Samoin täällä vitriini kaapissa laseja joita en edes käytä ihan turhaa roinaa joskus ylimkymmen vuotta sitten kyllä aina välillä käytettiin kun tarjottiin illallinen ystäville .
        Ja sitten niitä kahvi kalustohankinnat on pari kappaletta joita ei ole käytetty yli 20 vuoteen , menny tuo kahvin juontikin muki kannalle ,


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Itselläni joitakin tunnettujen taiteilijoitten tauluja ja erään kuuluisan muotoilijan saavutuksia . Eivät ole esillä kellarissa ovat .
        Taulut mitkä minulla on seinillä eivät ole rahallisesti arvokkaita meriaiheisia , joita olen itse kuvannut ja sitten teettänyt cannvaksia niistä . Meri aihe muistuttaa ajasta kun olimme seilaamassa pitkiäkin matkoja . Joten vaikka joku taulu maksaisi miljoonan niin en laittaisi sitä seinälle jos en siitä pitäisi.
        Samoin on koriste esineiden kanssa ainoastaan esineitä joilla on tunne arvo , on hyllyssä .ne kalliit vaasit eivät mitenkään liioin ole mielestäni muuta kun käyttötavaraa silloin kun saa kukkia ( anopin perintöjä) joten itse viihdyn ihan hyvin eikä varmaan kukaan tyyli lehti olisi kiinnostunut tekemään reportaasia .

        Pane taidehuutokauppaan myyntiin arvotaulusi, jos säilytät niitä kellarissa!
        Ei ole oikea paikka niille.
        On liiallista vaatimattomuutta piilotella arvoesineitä muitten katseilta.


    • Anonyymi

      Teknillisen korkeakoulun ulko- ovien aalto- kahvat ovat matuvarkaiden suosiossa

      Espoossa isänmaallinen Romu- Keinänen on varastetun aaltotuotannon asiantuntija ja erottaa matut kunnon romusta

      Kummeli todistaa https://youtu.be/03p9P9lP7Yk

    • Anonyymi

      Aalto maljakon olen saanut lahjaksi.
      Itse en sitä olisi ostanut.
      Marimekon vahakangas on keittiön pöydällä.
      Statussymboli olisi jos hankkisin esim 50.000 euron arvoisen auton pihalleni seisomaan.

      • Anonyymi

        Itse en tyypillistä Marina mekko kankaita katsele missään. Huonon mauan merkkejä. Enkä,vaatteita.
        Ihaamuotila liputtaa Ukrainaa ja se kertoo hänestä. EN osta ikinä enää mitään.
        Minulla on muutama lyhyt verho kangas vanhempaa mallistoa,nykyistä en ostaisi.
        Raita T paitoja on 3 mutta joita en ole,pitänyt vaikka ei ole niitä tunnetuimpia metalleja ja värejä. En pidä,musta valkoisita ja ne kuviot liian yksinkeryaisia i luovia. Suomessa tehdään parempia puuvilla vaatteita ja ostan niitä.
        Ei kannata valmistaa keltaisia ja sinikeltaisia kankaita eikä vaatteita. Kukaan ei halua satanisti zionin merkkejä.


      • Anonyymi

        Sitä Aalto maljakkoa minä olen aina toivonut vaan ei ole tänne osoitetta löydetty


      • Anonyymi

        Lokkivalaisin oli toiveitteni täyttymys, eikä minua lainkaan haittaa, että sellainen on monissa muissakin kodeissa.
        Kaunis esine miellyttää silmää vuosia. Miksi emme hankkisi tyylikästä ja ehkä kalliimpaa, kun tarvitsemme joka tapauksessa monia esineitä kodin sisustuksessa. Kodissa pitää viihtyä.
        Halpistavaroita voi tietysti heittää roskikseen ja ottaa uutta vastaavaa tilalle, mutta onko sekään järkevää.


    • Anonyymi

      Piano joka on ollut käyttämättömänä olohuoneessa mieheni kuoleman jälkeen 21 vuotta. Itse olen amatööri ja vain harvoin tapailen jotain sävelmää.
      Vieraat usein kyselevät musisoinnistani kun viimeisimmät mieheni soittamat nuotit ovat vielä muistona esillä.
      Tarjosin kerran pianoa lahjoituksena musiikkiopistolle, mutta minun olisi pitänyt kustantaa kallis pianon viritys niin se jäi sitten siihen.
      Vanhat pianot, vaikka olisivat laadukkaitakin, eivät kelpaa juuri mihinkään, mutta kodissa se vielä herättää muistoja kun yhdessä kävimme konserteissa ja mieheni soitti lähes päivittäin vielä sairastuttuaankin.

      • Anonyymi

        WOW ! Mikset opettelisi soittamaan ? Musiikki kaiken kaikkiaan tekee niin hyvää
        ihmiselle, ihmisen aivoille erikoisesti, se yhdistelee "synopseja" ja musiikki laskee
        stressitasoa ja tuo hyvää mieltä.


      • Anonyymi

        Minusta se on kamalaa kun painot ei ole arvossa enää tyttärenikin vei pianonsoiton kaatopaikalle . Olisin mielelläni ottanut sen mutta kun ei ole paikkaa missä pitää pitäisi . Aitä näkee joskus ilmoituksia netissä,kun myyvät pianoa ja hinta on symbolinen siis ei oikeastaan mikään, siitä näkee että haluavat päästä eroon painostaan


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Minusta se on kamalaa kun painot ei ole arvossa enää tyttärenikin vei pianonsoiton kaatopaikalle . Olisin mielelläni ottanut sen mutta kun ei ole paikkaa missä pitää pitäisi . Aitä näkee joskus ilmoituksia netissä,kun myyvät pianoa ja hinta on symbolinen siis ei oikeastaan mikään, siitä näkee että haluavat päästä eroon painostaan

        Korjaus Pianot eikä painot


      • Anonyymi

        Kummallista ettei musiikkiopisto itse viritä soittovälinettä. Saisivat kyllä opettaa sellaistakin oppilailleen.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        WOW ! Mikset opettelisi soittamaan ? Musiikki kaiken kaikkiaan tekee niin hyvää
        ihmiselle, ihmisen aivoille erikoisesti, se yhdistelee "synopseja" ja musiikki laskee
        stressitasoa ja tuo hyvää mieltä.

        12:07
        Kannatan. Edellä oleva voisi kaivaa vanhat harjoitusvihkot esiin. Siukonen?
        Se voisi olla hauskaa eikä pianosta tarvitsisi luopua.
        Beng


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Kummallista ettei musiikkiopisto itse viritä soittovälinettä. Saisivat kyllä opettaa sellaistakin oppilailleen.

        Saisiko siitä virittämisestä kotitalousvähennyksen?
        Beng


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        WOW ! Mikset opettelisi soittamaan ? Musiikki kaiken kaikkiaan tekee niin hyvää
        ihmiselle, ihmisen aivoille erikoisesti, se yhdistelee "synopseja" ja musiikki laskee
        stressitasoa ja tuo hyvää mieltä.

        Kuuntelen sujuvasti kun osaava muusikko soittaa, mutta oma soittoni on surkeaa vaikka nuoteista soitankin, stressaannun kun en yksinkertaisesti opi.
        Kun tulee ikävä, laitan Rahmaninovin pianokonserton n:3 soimaan, se oli mieheni soittamana lempimusiikkiani.
        Olen 83 vuotias joten ymmärrettävästi sormenikin ovat jo kankeat, ajatus vielä pelaa jollain lailla mutta muuten on melkoista alamäkeä tämä elämä.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Kummallista ettei musiikkiopisto itse viritä soittovälinettä. Saisivat kyllä opettaa sellaistakin oppilailleen.

        Yleensä kouluilla ym. paikoissa käy pianon virittäjä ammattilainen, samoin kuin paikoissa joihin on tuotu lainaksi soitin konserttia varten. Myös meillä kotona ammattilainen käy muutaman vuoden välein tarkistamassa kun soittaessa alkaa kuulua alavireisyyttä.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Minusta se on kamalaa kun painot ei ole arvossa enää tyttärenikin vei pianonsoiton kaatopaikalle . Olisin mielelläni ottanut sen mutta kun ei ole paikkaa missä pitää pitäisi . Aitä näkee joskus ilmoituksia netissä,kun myyvät pianoa ja hinta on symbolinen siis ei oikeastaan mikään, siitä näkee että haluavat päästä eroon painostaan

        Jokainen perintöpianon omistaja on saman ongelman edessä, sillä mitä pitemmälle aika kuluu, sitä pienempiä ovat asunnot ja kerrostalojen seinät vain ohenevat. Kukapa haluaisi opetella skaaloja kun naapurit joutuvat niitä sietämään! Onneksi vanhempieni kodin piano meni toiselle sisarukselle aikanaan!
        Minnekään ei pianoa enää saa, kirpputorit eivät huoli, kukaan ei osta. Kuitenkin ne vanhanajan pianot ovat usein hyvin soivia ja kauniita. Sääli, että ne ovat mennyttä maailmaa.

        Kaunis ja maulla kalustettu koti ei ole mikään "statussymbooli". Pitäisikö aloittajan mielestä ihmisten elää pelkän roinan keskellä ihan vaatimattomuuttaan?
        Minä olen perinyt ja itsekin ostanut hyviä maalauksia, jotka miellyttävät silmää vuosikymmenet.
        Eräs työssään monia koteja nähnyt tuttavani sanoi kerran, ettei hän ole missään nähnyt niin hyviä tauluja kuin minulla.
        Se oli mieluista kuultavaa.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Kummallista ettei musiikkiopisto itse viritä soittovälinettä. Saisivat kyllä opettaa sellaistakin oppilailleen.

        Eikö se vaadi ns. absoluuttisen korvan?


    • Aalto maljakko kukkia varen lahjaksi saatu. Puolen kymmentä taulua, yksi tutematon loput itse maalaamia. Huonekaluissa löyty Ikeaakin, askon jostain kuitenkin hankittu.
      Mattoja en juuri pitele lattialla. Ikkunat pesty nyt syksyllä, lakanat pitäisi vaihtaa.

      • Anonyymi

        Latexilla maalasit puattipoukama taulusi?


      • Anonyymi

        Muutama metsästys muisto seinällä ja pari kuvaa jossa kaadettu eläin, ei ainakaan niitä ihmisiä jotka ne on nähneet, tule yöllä ryöstämään ?


    • Anonyymi

      "Statussymboli"-trendi on kai aikansa elänyt. Yhteen aikaan
      keskivertoihminen saattoi tietyillä esineillä yrittää näyttää omaavansa
      parempaa tyylitajua tai laatutasoa ja kuvitteli nostavansa itsensä "massojen"
      yläpuolelle, mutta sitten, kun joka kolmannessa kodissa oli Aalto-maljakko
      tai Lokkivalaisin, ne menettivät "statussymbolina" merkityksensä.

      Ehkä se liittyi johonkin aikaan, kun tavallinen kansa alkoi vaurastua, kulutusmahdollisuudet lisääntyivät ja "sisustusbuumit" yleistyivät ?

      Suomalaisissa kodeissa ei aikaisemmin koko ajan "sisustettu".
      Kesä- ja talviverhot vaihdettiin. Kotia ei "uudistettu" jatkuvasti.

      Itselläni on muitten maljakoitten lisäksi valkoinen Aalto-maljakko
      vuosikymmenien takaa. Hankin sen, koska minulla on lähes aina
      leikkokukkia kotona ja kukat saa siihen aseteltua kauniisti ja
      monin eri tavoin "luovemmin" kuin johonkin "pystymaljakkoon".
      Voi olla, että se on "statussymboli" jonkun mielestä,
      mutta minun mielestäni maljakko on kaunis ja kukat ovat siinä edukseen.

      • Anonyymi

        Eikö turkki ollut enne vanhaan asu jolla myös mittailtiin statusta . Äitini kulki rumassa turkissaan mikä ei edes ollut hänen kropalle sopiva malliltaan, mutta kun oli turkki niin ei vissiin mallit haitannut 😅


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Eikö turkki ollut enne vanhaan asu jolla myös mittailtiin statusta . Äitini kulki rumassa turkissaan mikä ei edes ollut hänen kropalle sopiva malliltaan, mutta kun oli turkki niin ei vissiin mallit haitannut 😅

        13:30
        Kyllä 80-luvulla pikkuvarakkaat jopa kilpailivat; ensin pala, sitten dyyriimpi.
        Kirppareilta saa edukkaasti minkkejä.
        Nykyisin verettömät vaihtoehdot Suomessa ovat enempi käytössä.
        Beng


      • Anonyymi

        Minulla on perittyjä esineitä 1800-luvulta, tarpeettomia ja kauniita, mm. kello, kahvikalusto, Arabian astioita, jokin huonekalu, pari taulua, mihinkä minä ne panisin!
        Ne ovat olleet jo 4 polven kodeissa. Mikä minä olen ne hävittämään, ja vain sen tähden, että ne eivät ole jokapäiväisessä käytössä, paitsi kaappi ja tuoli, jotka ovat olohuoneen nurkassa.

        Liioiteltua modernismia, EI MITÄÄN PERITTYÄ MINULLE-ajattelua, joka sitä paitsi unohtuu sillä hetkellä, kun perintömummun omaisuus tulee perillisten jaettavaksi.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Eikö turkki ollut enne vanhaan asu jolla myös mittailtiin statusta . Äitini kulki rumassa turkissaan mikä ei edes ollut hänen kropalle sopiva malliltaan, mutta kun oli turkki niin ei vissiin mallit haitannut 😅

        60-70-luvuilla turkki oli arkivate, jollaisen lähes jokainen naisihminen hankki talvipalttoon lisäksi.
        Laaduissa oli eroja, pienimmällä rahalla sai lammasturkin. Oli sekin parempi kuin ei pitään. Talvipalttoossa oli oltava turkiskaulus, ja turkislakit olivat myös tarpeelliset.
        Muoti muuttuu. Ei siihen aikaan ollut tuulipukuja eikä toppatakkeja.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        60-70-luvuilla turkki oli arkivate, jollaisen lähes jokainen naisihminen hankki talvipalttoon lisäksi.
        Laaduissa oli eroja, pienimmällä rahalla sai lammasturkin. Oli sekin parempi kuin ei pitään. Talvipalttoossa oli oltava turkiskaulus, ja turkislakit olivat myös tarpeelliset.
        Muoti muuttuu. Ei siihen aikaan ollut tuulipukuja eikä toppatakkeja.

        Muistan kun ensimmäiset toppatakittuli muotiin silloin meillä nuorilla oli tapana pitää oikein isoa takkia, siis miesten kokoa . Kamala näky sinänsä , mutta toppatakista tuli kuitenkin asu jota nykyäänkin on hyvin paljon katukuvassa


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        60-70-luvuilla turkki oli arkivate, jollaisen lähes jokainen naisihminen hankki talvipalttoon lisäksi.
        Laaduissa oli eroja, pienimmällä rahalla sai lammasturkin. Oli sekin parempi kuin ei pitään. Talvipalttoossa oli oltava turkiskaulus, ja turkislakit olivat myös tarpeelliset.
        Muoti muuttuu. Ei siihen aikaan ollut tuulipukuja eikä toppatakkeja.

        Turkki ei ollut mikään status takki -70 luvullakaan vaan lämmin ja käytännöllinen.
        Minullakin ensimmäinen turkkini oli kultalammasta ja seuraava muodikkaampi sinikettua ja samasta sinikettuhattu. Eivät mielestäni olleet statusta vaan asiallisia päällystakkeja talvipakkasilla. Äidilläni oli pitkä minkkiturkki jota hän piti statuksena itselleen. Maalaisemäntä kun oli ammatiltaan.
        Ruotsissa asuva tyttäreni on perinyt minun ja mummonsa turkit ja hatut ja kirpputoreilta hän on tehnyt muitakin löytöjä. En tiedä käyttääkö hän niitä missään vai ovatko ne hänellä vain nostalgiaa.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Turkki ei ollut mikään status takki -70 luvullakaan vaan lämmin ja käytännöllinen.
        Minullakin ensimmäinen turkkini oli kultalammasta ja seuraava muodikkaampi sinikettua ja samasta sinikettuhattu. Eivät mielestäni olleet statusta vaan asiallisia päällystakkeja talvipakkasilla. Äidilläni oli pitkä minkkiturkki jota hän piti statuksena itselleen. Maalaisemäntä kun oli ammatiltaan.
        Ruotsissa asuva tyttäreni on perinyt minun ja mummonsa turkit ja hatut ja kirpputoreilta hän on tehnyt muitakin löytöjä. En tiedä käyttääkö hän niitä missään vai ovatko ne hänellä vain nostalgiaa.

        Ruotsissa katsotaan hyvin pitkään jos jollain on turkki vielä . Itse laitoin anopi kaniin Turkin huutokauppaan ja se huudettiin vähemmällä rahalla se kun kahvi paketti maksaa siis ei mitään arvoa .Turkin sai pieni tyttö joka halusi leikkiä prinsessaa niin että tarpeeseen meni sekin turkki. Itselläni on myös ollut turkki ja siihen kuuluva lakki vuonna 1966 , en tiedä missä turkki on edes tänään ehkä Annin jollekkin sukulaiselle sen, itsekkin olin sen saanut . Niin että kyllä siihen aikaan sanottiin kun menin kotikylässä käymään että ” oikein Turkkikin sinulla on ” joku serkku sanoi ettei turkkeja ole kun rikkailla että sen tähden ajattelin että se oli statusta johonkin aikaan


    • Anonyymi

      Nojaa.

      Hankin kylläkin kamaa itselleni, en naapurien kateellisille silmille. Sinällään jonkin rojun ostamisesta ja omistamisesta saa kyllä mielihyvää, itselleen. Statuksesta voi olla harmejakin. Sain 29 vuotta kuunnella vittuiluja mersusta. Noh, ehkä se oli meitin yhtiön parkkipaikan ainoa mersu, mutta naapurit vaihteli riisipussejaan vähän väliä ja niillä paloi kyllä paljon enenpi fyrkkaa autoihin. Mersusta piti kuitenkin vittuilla. Pari vuotta ajanut slovekialaisvalmisteisella crosoverilla, eikä kukaan ole puhunut asiasta yhtään mitään. Toi nykyinen kosla on hiton paljon kalliimpi, kuin mersu loppuvuosikymmeninä...

      Piti oikein miettiä, onko jotain turhaa, minkä vois ajatella statussymboliksi. Keksin kaks rojua. Aaltovaasi, mikä tullut jostain lahjaksi. Sinällään tietysti arvokas ja komeekin esine. Mutta käyttökelvoton kukkamaljakkona, se kaapin päällä tarpeettomana.

      Toinen on Philippe Starck.n sitruunapuristin. Se on myös aika arvokas ja komee. Se toimii hiton hyvin ja on siis hyvä keittiötyökalu. Se on kans kaapin päällä, äärettömän harvoin tulee puserreltua sitrushedelmiä.

      Noin muuten kamat on sekalaista, marketin bulkkikamaa, tai merkkituotteita. Mutten miellä mitään statukseksi, koska kaikki hankittu käyttöä varten. Mun mielestä status vähän niinkuin tarpeeton ja just toisille pröystäilyn takia hankittu, sellaista ei paljoa ole. Asia erikseen, jos itelle tulee hyvä fiilis jostain rojusta, tarve se sekin voi olla.

      =DW=

      • Anonyymi

        Unohtui.

        Tietyllä tapaa statusesine, sveitsiläinen rannekello ollut aikojen kuluessa useitakin kelloja, mutta tahtoivat olla lyhytikäisiä. Kännyköitten yleistyttyä, rannekellot jääneet tarpeettomiksi. Toi kello on siis pukukellona, koruna siinä kuin mansetinnapit ja solmioneulakin.

        Siinä muuten mietittävä asia, onko korut statusta? Oletan, liki jokaisella on jotain koruja, miks?

        =DW=


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Unohtui.

        Tietyllä tapaa statusesine, sveitsiläinen rannekello ollut aikojen kuluessa useitakin kelloja, mutta tahtoivat olla lyhytikäisiä. Kännyköitten yleistyttyä, rannekellot jääneet tarpeettomiksi. Toi kello on siis pukukellona, koruna siinä kuin mansetinnapit ja solmioneulakin.

        Siinä muuten mietittävä asia, onko korut statusta? Oletan, liki jokaisella on jotain koruja, miks?

        =DW=

        Ihminen on aina koristautunut. Jos koruilla/kelloilla haluaa "esittää" jotain
        "hienompaa" kuin on ehkä ne silloin ovat statussymboleja ... vai mitä se on
        jos hankkii kalliimpaa, johon ei oikeastaan olisi varaa vain nostaakseen
        statustaan.

        Ranta-Rolex buumi oli ihan pöljä. Ei ollut katu-uskottavaa, että
        "Dressman"-miehellä olisi aito Rolex.


      • Anonyymi

        Meillä oli kanssa mersu 70 luvulla miåutta kukaan ei kadehtinut kun koko ystävä piirillä oli sama merkki. Kiva oli kuunnella miesten puheita kun minun mieheni oli etelä Pohjanmaalta
        Ja ystävättären mies pohjoiskarjalainen ä minun mieheni tankkasi Mersussa ” riisselillä” ja se pohjoiskarjalainen tankkasin ” tiisselillä ” Mutt minä se tankkasin dieselillä . Kyllä niistä autoista juttelivat usein. Me naiset ei pahemmasti uhrattu aikaa autoista puhumisen .


    • Lisään aiempaan, toista vuotta sitten luovuinm kelvottomasta sohvasta, läksin etsimään divaania tilalle hinnasta en aikonut tinkiä, kaikki mahdolliset myytävät oli esillä, paras mun käyttöön löytyi Ikeasta, laadusta voi maksaa jos on hyvä.

    • Anonyymi

      "Statussymboli" ei ole turha tavara, vaan käyttötavara. Kodin sisustuksessa
      ne voivat olla lamppuja ja maljakoita ja myös kaikki huonekalut voivat olla statussymboleja. Monella esineellä ja mööpelillä ei olisi mainetta
      "varakkaan kulttuurikodin" symbolina, ellei se olisi niin kallis.
      Yksi nojatuoli voi maksaa 5000 euroa, ylärajaa ei ole.

      Esimerkiksi Alvar Aallon suunnittelema "Mehiläispesä" (valaisin) on keskiluokan mittapuulla kallis.
      Sitä varten voi joutua säästämään esim. nuorperheissä, kun kotia sisustetaan.

      Mieleisiä valaisimia voi löytää alkaen 100 euroa. Jos haluaa nimenomaan
      lähes 1300 euroa maksavan Mehiläispesän, joka ei ole kummoinen ulkonäöltään
      haluaako sillä kertoa jotain ? Valaistusominaisuuksiltaan se on laatuvalaisin,
      mutta niin ovat monet paljon edullisemmatkin.

      Statussymboli ei saa olla kaikkien helposti saatavissa.
      Jos se olisi, se ei olisi statussymboli.

      • Anonyymi

        Siis ollaanko täällä kollektiivisesti tuomitsemassa ihmisiä, joiden mielestä "mehiläispesä" on hankkimisen arvoinen valaisin?
        Eikö siis ole sallittua hankkia silmää miellyttävää esinettä, jos se muitten mielestä on liian kallis?

        Entä ihmiset, jotka pitävät Marimekosta? Ostavat jopa sen vaatteita! Kehtaavatkin kulkea isokukkaisissa mekoissa tai raitapaidassa. Kuka maailmassa heitä ottaisi vakavasti.
        Moni kansanedustajakin on langennut, olisikohan joku ministerikin. Muistakaa vaaliuurnilla!


    • Anonyymi

      Normaaleja käyttöesineitä 70-luvulla hankittuja , Artekin pyöreitä jakkaroita on vielä pari jäljellä.
      Lasivaaseja-lintuja sun muita sellaisia, niin ja Lokki valoa antamassa olkkarissa.

      • Anonyymi

        Mietin juuri ettö minulla on avaamaton paketti piipputupakkaa vuodelta 1938; että mikähän status sillä olisi jollain kerääjällä , löysin sen äitini huoneistosta kun hän oli kuollut enkä tiedä mistä hän sen oli saanut koska itse ei ollut tupakoitsija . En varmaan saa koskaan sitä tietääkään sen alkuperää,


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Mietin juuri ettö minulla on avaamaton paketti piipputupakkaa vuodelta 1938; että mikähän status sillä olisi jollain kerääjällä , löysin sen äitini huoneistosta kun hän oli kuollut enkä tiedä mistä hän sen oli saanut koska itse ei ollut tupakoitsija . En varmaan saa koskaan sitä tietääkään sen alkuperää,

        Jos joku kytkös Rettigin tupakkatehtaaseen?
        Beng


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Jos joku kytkös Rettigin tupakkatehtaaseen?
        Beng

        Voi olla äidin isän muistoja hän matkusti paljon työssään , ja äiti piti kovasti isästään, että olisko halunnut pitää muistona isästään sen piipputupakki paketin,
        Sillä oli varmaan tunne arvoa äidille, minulle ainoastaan uteliaisuus , koska en oikein koskaan päässyt tuntemaan isoisäni kunnolla kun asuimme monen sadan kilometrin päässä hänestä .paketti tuoksuu vielä hyvin heikosti tupakalla mutta en aukaise sitä


    • Anonyymi

      Oiva Toikan linnut olivat tavanomaisia 50 tai 60 vuotis lahjaesineitä.
      "Helppo" ratkaisu, kun ei muuta keksinyt. Ne ovat ihan kauniita,
      jossakin sopivassa paikassa valoa vasten.

    • Anonyymi

      Bemari on tallissa, kai se enemmän statusta kuin joku Lada.

      • Anonyymi

        Joillekin on, toisille ei.


      • Anonyymi

        Vielä 20 vuotta sitten oli Bemari statusta nykyään niitä on monella , mutta kyllä se on kiva auto ajaa iso moottori sen tuntee kun painaa kaasua että menoa on 🙂🙂🙂


      • Anonyymi

        Ladassa oli ominaisuuksia jotka bemarista puuttuivat.
        Kun ensimmäinen lapsemme sai ajokortin 1990 niin ostin hangessa seisoneen 1200 Ladan.
        Auto käynnistyi vaivatta.
        Edut? Riittävän halpa ottaen huomioon uuden kuskin sisältämän riski joka osoittautui turhaksi peloksi.
        Ladan vahvimpia olivat ajo-ominaisuudet. Kun jäykkäakselisella, takaveto Ladalla selviytyi talvelleatakakonttipainonkin kanssa niin sitten pärjäsi hyvin kaikilla mullakin.
        Kesälläkin riittävän inhottava ajettava.
        Lada oli myös luonteeen kasvattaja. Kavereilla oli mastoja, tojotoja yms. Lada kuskin oli opittava itsenäiseen ajatteluun.
        Halpa. Purkaamolta sai osia "vihaisesti" katsomalla. Lankoni oli töissä sellaisella.
        Pojalle sanoin, että hän saa itse huolehtia värkin pysymisestä ajokunnossa.
        Hoidin ajo-opetuksen itse opetusluvalla.

        Molemmat penskat ajoivat ajonsa Ladalla.
        Luottamus syntyi nopeasti ja, varsinkin talvikelillä kun vaimonia ja hänen ystävätärtään oli käytettävä naapurikaupungissa, niin annoin kuskiksi lähteneen tenavan käyttöön uudehkon Primeran. Tuntui turvallisemmalta.
        Luopuminen tapahtui aikaan jolloin venäläiset hakivat rajakaungistamme kaikkea mahdollista ladaan liittyvää. Autokin kelpasi varsinkin kun kylkiäisenä annoin täyden sarjan itse piikittämiäni talvirenkaita.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Ladassa oli ominaisuuksia jotka bemarista puuttuivat.
        Kun ensimmäinen lapsemme sai ajokortin 1990 niin ostin hangessa seisoneen 1200 Ladan.
        Auto käynnistyi vaivatta.
        Edut? Riittävän halpa ottaen huomioon uuden kuskin sisältämän riski joka osoittautui turhaksi peloksi.
        Ladan vahvimpia olivat ajo-ominaisuudet. Kun jäykkäakselisella, takaveto Ladalla selviytyi talvelleatakakonttipainonkin kanssa niin sitten pärjäsi hyvin kaikilla mullakin.
        Kesälläkin riittävän inhottava ajettava.
        Lada oli myös luonteeen kasvattaja. Kavereilla oli mastoja, tojotoja yms. Lada kuskin oli opittava itsenäiseen ajatteluun.
        Halpa. Purkaamolta sai osia "vihaisesti" katsomalla. Lankoni oli töissä sellaisella.
        Pojalle sanoin, että hän saa itse huolehtia värkin pysymisestä ajokunnossa.
        Hoidin ajo-opetuksen itse opetusluvalla.

        Molemmat penskat ajoivat ajonsa Ladalla.
        Luottamus syntyi nopeasti ja, varsinkin talvikelillä kun vaimonia ja hänen ystävätärtään oli käytettävä naapurikaupungissa, niin annoin kuskiksi lähteneen tenavan käyttöön uudehkon Primeran. Tuntui turvallisemmalta.
        Luopuminen tapahtui aikaan jolloin venäläiset hakivat rajakaungistamme kaikkea mahdollista ladaan liittyvää. Autokin kelpasi varsinkin kun kylkiäisenä annoin täyden sarjan itse piikittämiäni talvirenkaita.

        Eikös siinä Ladassa ollut virtalukkoon väärällä puolella siis vasemmalla , yhdellä tuttavalle oli ja lainasin kerran sitä ja siinä oli niin, vaikaåea kääntää avainta kun starttasi


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Eikös siinä Ladassa ollut virtalukkoon väärällä puolella siis vasemmalla , yhdellä tuttavalle oli ja lainasin kerran sitä ja siinä oli niin, vaikaåea kääntää avainta kun starttasi

        En muista koska kotiin ajamisen jälkeen en istahtanut sen sisään millekään istuimelle.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Vielä 20 vuotta sitten oli Bemari statusta nykyään niitä on monella , mutta kyllä se on kiva auto ajaa iso moottori sen tuntee kun painaa kaasua että menoa on 🙂🙂🙂

        Bemarit on kalliita vielä vanhoinakin, ja kovakulkuisia.
        Ajajan auto, jonka arvoa ei se käsitä jolle auto on pelkkä paikasta toiseen siirtymisväline.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Bemarit on kalliita vielä vanhoinakin, ja kovakulkuisia.
        Ajajan auto, jonka arvoa ei se käsitä jolle auto on pelkkä paikasta toiseen siirtymisväline.

        Bemari herättää ihmisissä mielikuvia, muunmuassa ilkivallan kohteeksi joutuvat vakuutusyhtiöiden mukaan useimmiten, kai se sitä statuksen herättämää kateutta vaan on.


    • Anonyymi

      Vastaus kyselyyn: On, minä itse.

    • Anonyymi

      Luin Hesarin artikkelin, jos nyt siitä on kyse ja ihmettelin. En ole ikinä kalustanut kotiani esittämään, millä oksalla olen yhteiskunnassa. Voi paskan marjat.
      Olen kyllä teettänyt huonekaluja E-Pohjanmaalla saadakseni oikean mallisesti tilan käyttävät, kauniitkin, jopa kolme kertaa. Laadukkaita vaan eivät mitään merkkiä.
      Valaisemista maksan maltaita jos on täydellinen lukuvalo ja sen lisäksi kaunis, sisustuselemetti, sellaisia ei montaa löydy. . Mitä tahansa merkkiä.
      Kaksi taulua olen näyttelyistä ostanut, amatöörimaalareiden tekemiä, silloin kun haluan sälyttää muistona elämästäni jonkin asian tai tapahtuman tarkoituksen ja se taulusta näkyy.
      Jotain merkkimaljakoita, häälahjaksi saatuja, on kaapissa, jos lapset haluavat keräillä, tietenkin niissä itsekin kukkasia pidän.
      Lupasivat laittaa kaikki jäämistöni lavalle kun kuolen, en usko siihen, luulen että paljon ottavat käyttöön. Ovat kauniita, käytännöllisiä, juuri minun merkkisiäni.

    • On minulla.
      Minulla on kotonani kylpyamme, mitä ei nykyisin enää taida olla monessakaan asunnossa. Aaltomaljakkokin mahtaa olla yleisempi, mutta eihän siinä pysty hyväntuoksuista vaahtokylpyä ottamaan.
      Vähän oli vääntöä vuokraisännän kanssa viime remontin aikaan, kun yritti inttää, ettei se kuulu missään enää standardiin. Sain minä sen kuitenkin, kun sanoin sen olevan ainut luksus enää elämässäni. Monikin on kateellisena ihmetellyt, että miksi minulle on laitettu, kun ei kenellekään muulle.

      • Anonyymi

        Minulla myös kylpyamme toisessa kylpyhuoneessa jäljellä ei siinä ole kylvetty 20 vuoteen suihkussa kun käy niin se riittää meikäläiselle .


      • Minullakin on kylpyamme, jossa on leijonantassut. Talvisin otan kuumia vaahtokylpyjä siinä, lähes viikottain. Suihkuja otan välissä ja saunakin on, ei tosin koko aikaa lämpiämässä.


    • Anonyymi

      Joku voi hullaantua harvinaisuuksista.
      Kyösti Kakkonen on sijoittanut keräilyynsä.
      Sikäli mukavaa, että lasi ym. on ollut Espoon Emmassa katseltavana.
      Hyvä työ, että antaa muille tilaisuuden nähdä.
      Beng

      • Anonyymi

        Kävin ennen koronavuosia Iittalan lasitehtaan kaupassa katselemaan mitä siellä oli tarjolla .
        Oli kallista tavaraa , kun en erikoisesti mitään ollut edes ajatellut ostaa vaan ajattelin että jos sieltä jotain kivaa löytyisi ——- ei löytynyt


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Kävin ennen koronavuosia Iittalan lasitehtaan kaupassa katselemaan mitä siellä oli tarjolla .
        Oli kallista tavaraa , kun en erikoisesti mitään ollut edes ajatellut ostaa vaan ajattelin että jos sieltä jotain kivaa löytyisi ——- ei löytynyt

        13:54
        Riihimäen lasimuseossa minun tullut käytyä.
        Hieno pysyväisnäyttely käyttö- ja koristelasia eri ajoilta.
        Beng


    • Anonyymi

      Antakaa vinkkiä mitä olen jäänyt vaille!
      Lukaisin yllä olevia hengentuotteita enkä sieltä löytänyt kiinnostavia.
      Maljakot, tekstiilit, yms. lippasevat hilseeni yli.
      Muutenkaan en ole kiinnostunut sisutuksesta. Vaimoni on hoitanut sen puolen aina. Tuskin on statusta.
      Mihin olisi miehen pitänyt panostaa saadakseen arvostusta.
      Mitä voisi eläkeläinen vielä tehdä asian eteen.
      Lähtökohtana vaikkapa tilanne jossa se statuksen hankkiminen saisi maksa 5 numeroisen summan verran kummassa päässä tahansa lukusuoraa.
      Jos on oikein tiukka ja arvostettava paikka niin yhden numeron voisi siihen vielä lisätsä.
      Kyse ei siis ole lainoituksesta!

      • Anonyymi

        Jos ei mitään erikoista kaipaa niin ei ole jäänyt vaille mistään .kas kun kukin esim kalustaa kotinsa omalla tavallaan , ei siinäkään ole mitään mallia miten pitäisi olla. Itse olen tyytyväinen kotiini ihan vaan sellaisena kun se on ja ei ole mitään erikoisuuksia . Kirjoista pidänkovasti ja niitä on tullut hankittua aina silloin sun tällöin . Eikä sekään ole statusta ainoastaan kuva ottaa iltaisin käteen ja lueskella nauttia kertomasta


      • Anonyymi

        Ei kannata tekemällä tehdä tarpeita.
        Jos pyöräilet, niin panostaa voisit tasokkaaseen sähköpyörään. Mieti kuitenkin sälytys.
        Tekisin vain pyöräretkiä, en kauppareissuja eli laittaisi pyörää syötiksi rosvoille.
        Beng


      • Anonyymi kirjoitti:

        Ei kannata tekemällä tehdä tarpeita.
        Jos pyöräilet, niin panostaa voisit tasokkaaseen sähköpyörään. Mieti kuitenkin sälytys.
        Tekisin vain pyöräretkiä, en kauppareissuja eli laittaisi pyörää syötiksi rosvoille.
        Beng

        Joo kolmipyöräinen sähköpyörä oli paras ostos mulle liikkumiseen. Tyttäreni osti 14 vuotiaalle tytölleen kesällä 9000 euron arvoisen mönkijan, sellasta ajattelin mutta tyydyin pyörään. Auto kävi mielessä mut luovuin, ettei kävis kuin minusta vanhemmalle veljelleni ajokorttia uusiessa liäkäri totesi sulla on alkava demetia, siihen loppui autolla ajelut.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Jos ei mitään erikoista kaipaa niin ei ole jäänyt vaille mistään .kas kun kukin esim kalustaa kotinsa omalla tavallaan , ei siinäkään ole mitään mallia miten pitäisi olla. Itse olen tyytyväinen kotiini ihan vaan sellaisena kun se on ja ei ole mitään erikoisuuksia . Kirjoista pidänkovasti ja niitä on tullut hankittua aina silloin sun tällöin . Eikä sekään ole statusta ainoastaan kuva ottaa iltaisin käteen ja lueskella nauttia kertomasta

        Käytännön ratkaisu. 4-kerroksinen, 160cm leveä kirjahylly on täynnä ja joitakin irtokappaleita on muualla.
        Osa on itse hankittuja kirjaston lahjasaneerauksista. Osan ovat lapsemme ostaneet mrkkipäivälahjuksina.
        Poliittista historiaa. Kv-käännösromaaneja. Lähihistorian merkkihenkilöiden elämänurien tutkielmia. Ei siis muistelmia.
        Siviili- ja varsinkin sotilasilmailua käsitteleviä teoksia sekä teknisessä, että käyttömielessä.
        Viime sotien eri operatioiden kuvauksia ja analyysejä. Siis ei romaaneja vaan tutkielmia.
        Jne.
        Olen siis sotahullu ikääntynyt entinen reservin luutnannti ja lennoston varalaskutukikohdan komentaja.
        Aktiivikäytössä, päivittäisessä, on kirjaston kirjoja. Viikoittain kulutan pari kappaletta.
        Nykyisellään lukemiseni on kaksijakoista. Kun menen kohta pehkuihin niin menossa on tutkimus suomalaisten osallistumisesta Espanjan sisällissotaan. Henkilökuvauksia ja kohtaloita sekä operaatioita laajemmissa puitteissa.
        Iltapäivän siestan lukemisena on tälää hetkellä kotimainen romsu.
        Käytän myös jonkin verran asiapitoista lähdekirjallisuutta.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Käytännön ratkaisu. 4-kerroksinen, 160cm leveä kirjahylly on täynnä ja joitakin irtokappaleita on muualla.
        Osa on itse hankittuja kirjaston lahjasaneerauksista. Osan ovat lapsemme ostaneet mrkkipäivälahjuksina.
        Poliittista historiaa. Kv-käännösromaaneja. Lähihistorian merkkihenkilöiden elämänurien tutkielmia. Ei siis muistelmia.
        Siviili- ja varsinkin sotilasilmailua käsitteleviä teoksia sekä teknisessä, että käyttömielessä.
        Viime sotien eri operatioiden kuvauksia ja analyysejä. Siis ei romaaneja vaan tutkielmia.
        Jne.
        Olen siis sotahullu ikääntynyt entinen reservin luutnannti ja lennoston varalaskutukikohdan komentaja.
        Aktiivikäytössä, päivittäisessä, on kirjaston kirjoja. Viikoittain kulutan pari kappaletta.
        Nykyisellään lukemiseni on kaksijakoista. Kun menen kohta pehkuihin niin menossa on tutkimus suomalaisten osallistumisesta Espanjan sisällissotaan. Henkilökuvauksia ja kohtaloita sekä operaatioita laajemmissa puitteissa.
        Iltapäivän siestan lukemisena on tälää hetkellä kotimainen romsu.
        Käytän myös jonkin verran asiapitoista lähdekirjallisuutta.

        Sinun kirjastosi ja mielenkiinnon kohteesi sotahistoriaan ovat hyvin saman tyyppisiä kuin minullakin.
        Edesmennyt mieheni oli sotilaspoikana Sortavalassa ja siellä ilmavalvonnassa ja myöhemmin hän liittyi sotilaspoikiin -90 -luvulla.
        Päätyönsä ohella hän opetti Päällystö opistossa äidinkieltä ja historiaa, joten minullekin tuli myös sotahistoria tutuksi ja edelleen katson dokumentti ohjelmia erilaisista aihepiireistä.
        Aiemmin luin kaikki Finlandia ehdokkaat ja uudet kiinnostavat romaanit ilmestymis vuotenaan, nyt muutamaan vuoteen en ole pystynyt niitä hankkimaan.

        Musiikin kuunteleminen on yksi mieluisista harrastuksistani. Minulla on hyvin laaja maku musiikin suhteen ja kuuntelen tanssimusiikkia ja virsiä siinä kuin oratorioita ja ylitse muiden Sibeliuksen Viulukonserttoa, aina tilanteen mukaan.

        Yksin elävällä on vapaus valita kuinka aikansa käyttää.


    • Muutama lasinen lintu (en muista taiteilijan nimeä) sikakalliita, olen saanut lahjaksi. Iittalan laseja (ultima thulea jne. ) jne kaikki lahjaksi saatuja joskus.
      Eihän nuo minun vaatimattomat design-kamat mitään statusasemaa heijasta, mutta lähinnä muistona ja koriste-esineinä hyllyissä ja kaapeissa.

      Olen muuttanut aivan liian monta kertaa ja annan tavaroille aika vähän arvoa ja stauksen perään en haikaile. Joillakin tavaroilla on tunnearvoa ja siksi minua vieläkin harmittaa, että muutoissa minulta on kadonnut (varastettu) arvokkaita antiikkisia hopealusikoita ja hopeaisia viinipikareita.

    • Anonyymi

      Ei ole statusta, kotimaiset huonekalut ja olkkarin ikkunassa ripustetut nuoruudenaikaiset verhot , joita lapset inhoaa ja ite tykkään. Ikää verhoilla 50v. Ajattelin testamentata yhdelle lapsenlapselle joka on nyt saman ikäinen kuin minä silloin, kun ostin verhot. Laittais ikkunaansa 2073 😊

    • Anonyymi

      Joskus vain haluaa jotain tavaroita, kun mieltyy niihin.
      Ensimmäisiä sellaisia oli monta kymmentä vuotta sitten Marimekon
      olkalaukku. Se oli jotenkin niin "cool", kun Marimekkokin oli uusi ja "cool",
      vaikkei silloin sanaa "cool" käytetty.
      En älynnyt pohtia silloin onko se statussymboli. Se oli kätevä,
      ja katsoin tarvitsevani laukun. Miksipä ei Marimekon olkalaukku ?
      Se kesti myös varmaan monta kymmentä vuotta. En muista mihin se
      "katosi elämästäni".

      • Anonyymi

        Samoin. Jotain Marimekkoa mm. 70-luvun taitteessa ostettu punainen ananas-kangas pöytäliinana.
        Tuo on tuttu tunne, tuo mieltyminen työvuosien ajoilta: lasin keräily: Stilliä tai Tynelliä jne. Ihan oli hirveä pakko ostaa, kun teki 'löydön'.
        Beng


    • Anonyymi

      Tuomiojan Erkki kanteli vuosikausia Marimekon olkalaukkua.
      Nuoruudessa eripaksuiset kultaiset rannerenkaat olivat ylpeyden aihe, mitä leveämpi sitä parempi ja kalliimpi.

      • Kalliit korut ja rannekellot nostaa nykyisin statusta vain rosvojen silmissä.
        Muutamaltakin riistetty ne päältä keskellä kirkasta päivää.


      • Anonyymi
        Tellukka kirjoitti:

        Kalliit korut ja rannekellot nostaa nykyisin statusta vain rosvojen silmissä.
        Muutamaltakin riistetty ne päältä keskellä kirkasta päivää.

        Kyllä ne voroille pilvisinäkin päivinä kelpaa.
        Beng


      • Anonyymi
        Tellukka kirjoitti:

        Kalliit korut ja rannekellot nostaa nykyisin statusta vain rosvojen silmissä.
        Muutamaltakin riistetty ne päältä keskellä kirkasta päivää.

        Ilmoitus sisäministerille


      • Anonyymi kirjoitti:

        Ilmoitus sisäministerille

        Tulee hän sen itsekin huomaamaan, jos tulee Ruotsiin pällistelemään kultakäädyt kaulassa.
        Paluumatkalla Suomeen niitä ei sitten enää hänen kaulassaan olekaan.


    • Anonyymi

      Nurkassa tietsikan yläpuolella , Ikoni : Jeesuslapsi ja Maria .-

      Gubbe 74

    • Anonyymi

      Suomessa röyhkeimmät ma tut vieneet vanhemmilta naisilta koruja kaulasta keskellä katua.

    • Anonyymi

      Statussymboleiksi en ole kotiini mitään ostanut, mutta siitä syystä että pidän niistä, mm. Artekin huonekaluja, Iittalan signeerattuja maljakoita, Toikan lasilintuja, muutama suomalaisen maalarin taulu.

      • Anonyymi

        Miksi kukkavaasi pitää olla signeerattu ?


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Miksi kukkavaasi pitää olla signeerattu ?

        No. Taiteilijan signeerama on arvokkaampi esine kuin ilman.
        Omassa käytössä sillä ei kait ole niin merkitystä.
        Beng


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Miksi kukkavaasi pitää olla signeerattu ?

        Siitä tietää onko aito vai väärennetty.
        Itsellä ei ole mitään statustavaraa, ei kalliita koruja, kalliita huonekaluja, eikä aitoja mattoja, hienoja viinivuosikertoja, ei siis kerrassaan mitään. Kaikki on tavallista käyttötavaraa ja korut rihkamaa.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        No. Taiteilijan signeerama on arvokkaampi esine kuin ilman.
        Omassa käytössä sillä ei kait ole niin merkitystä.
        Beng

        Ei mitään merkitystä.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Siitä tietää onko aito vai väärennetty.
        Itsellä ei ole mitään statustavaraa, ei kalliita koruja, kalliita huonekaluja, eikä aitoja mattoja, hienoja viinivuosikertoja, ei siis kerrassaan mitään. Kaikki on tavallista käyttötavaraa ja korut rihkamaa.

        Aito vai väärennetty kukkavaasi . . . hehe.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Aito vai väärennetty kukkavaasi . . . hehe.

        Niin. He-he. Ei voi olla satavarma.
        Beng


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Aito vai väärennetty kukkavaasi . . . hehe.

        Ulkomaillahan väärennetään kaikkea tavaraa, mutta ei sentään signeerauksia.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Ulkomaillahan väärennetään kaikkea tavaraa, mutta ei sentään signeerauksia.

        Jos on signeerattu kappale jo, olisiko mahdotonta kopioida?
        En minä, mutta kierolainen.
        Beng


    • Anonyymi

      Tuossa kaapin päällä vaimon morsiuskimppu kohta 45 vuoden takaa :)

      Gubbe 74

      • Anonyymi

        miten 45 vuoden aikana pölyt morsiuskimpusta puhdistettu . ..
        kuivuneet kukat aika hankala edes puhdistaa , sitten putoo ja varisee ne kukatkin .


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        miten 45 vuoden aikana pölyt morsiuskimpusta puhdistettu . ..
        kuivuneet kukat aika hankala edes puhdistaa , sitten putoo ja varisee ne kukatkin .

        Et ole hiuslakasta kuullut?
        Samaa kannattaa käyttää kanerviin ulkona, hieman ennen pakkasia.
        Eipä varise.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Et ole hiuslakasta kuullut?
        Samaa kannattaa käyttää kanerviin ulkona, hieman ennen pakkasia.
        Eipä varise.

        hiuslakkaa samoihin kuivuneisiin kukkiin 45 vuotta . . .


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        miten 45 vuoden aikana pölyt morsiuskimpusta puhdistettu . ..
        kuivuneet kukat aika hankala edes puhdistaa , sitten putoo ja varisee ne kukatkin .

        Muovit ympärillä !


    • Anonyymi

      Olen suomalainen.
      Statussymboli on Suomen lippu kaapin päällä.

      Toivottavasti ei minua nimetä natsiksi.

      • Ei varmaan sen perusteella.
        Ei kaikki joilla on lippu kaapin päällä ole natseja. Mutta valitettavan usein kiihkonationalistit käyttävät isänmaallisia symboleja, kuten lippuja omiin perversseihin tarkoituksiinsa.


      • Anonyymi

      • Anonyymi kirjoitti:

        elähän nyt joka kotimaasi USAn talossa liehuu maan lippu eikä se maa ole Venäjä

        piemminkin vain pästöin

        https://www.istockphoto.com/fi/valokuva/norfolk-virginian-kaupunkimaisemat-gm1268332891-372265702

        En minä lippuja vastusta. Eikä USA ole kotimaani.
        Monissa maissa on lippujen liehuttaminen traditio, esim norjalaiset ovat lippukansaa. Pikemminkin minua hieman säälittää porukat jotka eivät uskalla liehuttaa lippua tietyissä tilaisuuksissa, tiettyinä päivinä sen pelossa että heitä leimattaisi rasistikseiksi.
        Minulla ei ole kotona yhtään lippua, mutta voisin ihan hyvin nostaa sekä synnyinmaani että nykyisen kotimaani Ruotsin liput salkoihin. (Ja pienen Kolumbian lipun myös, kolmannelle paikalle.)


      • Anonyymi
        Paloma.se01 kirjoitti:

        En minä lippuja vastusta. Eikä USA ole kotimaani.
        Monissa maissa on lippujen liehuttaminen traditio, esim norjalaiset ovat lippukansaa. Pikemminkin minua hieman säälittää porukat jotka eivät uskalla liehuttaa lippua tietyissä tilaisuuksissa, tiettyinä päivinä sen pelossa että heitä leimattaisi rasistikseiksi.
        Minulla ei ole kotona yhtään lippua, mutta voisin ihan hyvin nostaa sekä synnyinmaani että nykyisen kotimaani Ruotsin liput salkoihin. (Ja pienen Kolumbian lipun myös, kolmannelle paikalle.)

        Harhutuneet suomalaiset heiluttaa satanistisiä lippuja. Eivät edes ymmärrä mitä tekevät. Mitä se symbolistiset liput tarkoitaa. Eivät tunnista satanistisia ja salaseura merkkejä vaikka ne on silmien edessä joka yhteydessä.


    • Anonyymi

      Himoksella mökeissä oli tattivalaisimia.

      • Anonyymi

        TV;n sisustusohjelmissa voi nähdä vilauksen kammottavista asunnoista, joissa ei kyllä statuksesta ole tietoakaan. Kiinteistöveljekset tulevat pelastamaan kodit, joissa keskellä vuosikausien remonttia keitetään ruuat jollain trangialla ja tiskataan vessan lavuaarissa.
        Aivan uskomattomia asuntoja, samoin joissakin muissakin amerikkalaisissa tositv-sarjoissa, missä ei ole edes ruokapöytää, vaan jokainen syö sohvalla lautanen sylissään. Eikä todellakaan ole disainastioita tai upeita lamppuja! Huoneetkin ovat outoja, valottomia ja kapeita.
        Suomalaisten asuntojen huonejärjestelyt jo mahdollistavat pienemmälläkin tavaroiden määrällä sopusuhtaisen kalustuksen. - Vaikka tätä uutta vimmaa tupakeittiöihin en käsitä. En todellakaan haluaisi olohuoneeni perälle mustia komeronovia ja liesituuletinta, puhumattakaan tiskivuorista ja esille jääneistä leipälaudoista ja ostoskasseista.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        TV;n sisustusohjelmissa voi nähdä vilauksen kammottavista asunnoista, joissa ei kyllä statuksesta ole tietoakaan. Kiinteistöveljekset tulevat pelastamaan kodit, joissa keskellä vuosikausien remonttia keitetään ruuat jollain trangialla ja tiskataan vessan lavuaarissa.
        Aivan uskomattomia asuntoja, samoin joissakin muissakin amerikkalaisissa tositv-sarjoissa, missä ei ole edes ruokapöytää, vaan jokainen syö sohvalla lautanen sylissään. Eikä todellakaan ole disainastioita tai upeita lamppuja! Huoneetkin ovat outoja, valottomia ja kapeita.
        Suomalaisten asuntojen huonejärjestelyt jo mahdollistavat pienemmälläkin tavaroiden määrällä sopusuhtaisen kalustuksen. - Vaikka tätä uutta vimmaa tupakeittiöihin en käsitä. En todellakaan haluaisi olohuoneeni perälle mustia komeronovia ja liesituuletinta, puhumattakaan tiskivuorista ja esille jääneistä leipälaudoista ja ostoskasseista.

        Amerikkalaiset remonttisarjat on ihan oma lukunsa. Onkohan niitä asuntoja oikeasti olemassakaan vai ovatko ne "tuotettu" virtuaalimaailmassa" ?


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Amerikkalaiset remonttisarjat on ihan oma lukunsa. Onkohan niitä asuntoja oikeasti olemassakaan vai ovatko ne "tuotettu" virtuaalimaailmassa" ?

        Entä "Unelmakoti auringon alta".
        Niin hurjan isoja ja raskaannäköisiä kalusteita en ikinä haluaisi, vaikka lahjaksi.
        Koko tila menee mööpeleihin, joita kukaan ei jaksa siirrellä. Hissittömän talon ylemmissä kerroksissa? Ja se on espanjalaista tyyliä, mitä britit haluavat.
        Seinät voivat olla sitruunan keltaisia ja mintunvihreitä. Hmmm.
        Ehkei makuasioista voi kiistellä. Ei.
        Kyllä voi.
        Beng


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Entä "Unelmakoti auringon alta".
        Niin hurjan isoja ja raskaannäköisiä kalusteita en ikinä haluaisi, vaikka lahjaksi.
        Koko tila menee mööpeleihin, joita kukaan ei jaksa siirrellä. Hissittömän talon ylemmissä kerroksissa? Ja se on espanjalaista tyyliä, mitä britit haluavat.
        Seinät voivat olla sitruunan keltaisia ja mintunvihreitä. Hmmm.
        Ehkei makuasioista voi kiistellä. Ei.
        Kyllä voi.
        Beng

        Kun unelmakoti sattuu liikkumaan meidän kulmillamme niin katsomme lähinnä esittelytyylin ja ympäristön vuoksi.
        Nuokin unelmat ovat valtaosin sisämaan reservatioissa.
        Hyvin harvoin kaupungin keskutassa eikä juuri koskaan rannassa.
        Meidän unelmamme täyttää nuo viimemainitut edellytykset mutta siihen se sitten jääkin.
        Alkuperäiset kalusteet olivat karut. Oh:n sohvakaluste ruskeaa keinonahkaa. Sohvan jaloissa koiran pureman jäljet. Nojatuoleissa näkyi, kauniisti ilmaistuna, käytön jäljet.
        Kaikki muu samaa rataa. Talo oli rakennettu 1962.

        Yhdet espanjalaiset vuokralaiset helpottivat päätöksen tekoa. Varastivat sen vaimoni vihaaman keinonahkakaluston. Meni paljon muutakin ja joukossa meidän hankkimaamme.
        Sohvakalusto löytyi englantilaisesta käytettyjen kalujen kaupasta. Muheva, monikäyttöinen vuodesohva sekä nojatuolit. Yhdet vuokralaiset jättivätkangasverhoiltuun sohvaan rasvaiset jälkensä. Suoritin vaahtopesun mutta kuitenkin pidän siinä allani huopaa.
        Vaikka 38:n vuoden aikana olen uusinut täysin keittiön, 2:n mh:n vuoteet päätyineen. Käynyt läpi kaikki pinnat ja Juan on tehnyt täydellisen kylppäriremontin niin silti en esitteleisi sitä minään statuksena paitsi sijainnin kannalta. Omasta mielestäni.

        En pidä stauksena muistoihin liittyviä esineita kuten isäni perintönä jäänyttä, upeissa puupuitteissa lonksuvaa heilurikelloa, ostettu Viipurista isäni syntymävuotena 1911. Alkuperäinen koneisto kertaalleen perushuollettu.
        Anoppini minulle 50v lahjaksi ostama kookas, 170cm x 240cm, tehdasvalmisteinen, kuvioitu ja vieläkin väreiltään hillityn upea matto muistuttaa aina joskus hienosta ihmisestä.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        TV;n sisustusohjelmissa voi nähdä vilauksen kammottavista asunnoista, joissa ei kyllä statuksesta ole tietoakaan. Kiinteistöveljekset tulevat pelastamaan kodit, joissa keskellä vuosikausien remonttia keitetään ruuat jollain trangialla ja tiskataan vessan lavuaarissa.
        Aivan uskomattomia asuntoja, samoin joissakin muissakin amerikkalaisissa tositv-sarjoissa, missä ei ole edes ruokapöytää, vaan jokainen syö sohvalla lautanen sylissään. Eikä todellakaan ole disainastioita tai upeita lamppuja! Huoneetkin ovat outoja, valottomia ja kapeita.
        Suomalaisten asuntojen huonejärjestelyt jo mahdollistavat pienemmälläkin tavaroiden määrällä sopusuhtaisen kalustuksen. - Vaikka tätä uutta vimmaa tupakeittiöihin en käsitä. En todellakaan haluaisi olohuoneeni perälle mustia komeronovia ja liesituuletinta, puhumattakaan tiskivuorista ja esille jääneistä leipälaudoista ja ostoskasseista.

        No tiskithän saa laittaa suoraan koneeseen kun on syönyt , minusta ne tupakeittiö on kivoja, eräs ystäväni teki remontin talossaan ja laittoi sellaisen keittiö oli kotinsa tullut tilavaksi.
        Jos olisin nuorempi niin tekisin minäkin sellaisen cåvaan en ala vanhoilla päivillä enää


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Kun unelmakoti sattuu liikkumaan meidän kulmillamme niin katsomme lähinnä esittelytyylin ja ympäristön vuoksi.
        Nuokin unelmat ovat valtaosin sisämaan reservatioissa.
        Hyvin harvoin kaupungin keskutassa eikä juuri koskaan rannassa.
        Meidän unelmamme täyttää nuo viimemainitut edellytykset mutta siihen se sitten jääkin.
        Alkuperäiset kalusteet olivat karut. Oh:n sohvakaluste ruskeaa keinonahkaa. Sohvan jaloissa koiran pureman jäljet. Nojatuoleissa näkyi, kauniisti ilmaistuna, käytön jäljet.
        Kaikki muu samaa rataa. Talo oli rakennettu 1962.

        Yhdet espanjalaiset vuokralaiset helpottivat päätöksen tekoa. Varastivat sen vaimoni vihaaman keinonahkakaluston. Meni paljon muutakin ja joukossa meidän hankkimaamme.
        Sohvakalusto löytyi englantilaisesta käytettyjen kalujen kaupasta. Muheva, monikäyttöinen vuodesohva sekä nojatuolit. Yhdet vuokralaiset jättivätkangasverhoiltuun sohvaan rasvaiset jälkensä. Suoritin vaahtopesun mutta kuitenkin pidän siinä allani huopaa.
        Vaikka 38:n vuoden aikana olen uusinut täysin keittiön, 2:n mh:n vuoteet päätyineen. Käynyt läpi kaikki pinnat ja Juan on tehnyt täydellisen kylppäriremontin niin silti en esitteleisi sitä minään statuksena paitsi sijainnin kannalta. Omasta mielestäni.

        En pidä stauksena muistoihin liittyviä esineita kuten isäni perintönä jäänyttä, upeissa puupuitteissa lonksuvaa heilurikelloa, ostettu Viipurista isäni syntymävuotena 1911. Alkuperäinen koneisto kertaalleen perushuollettu.
        Anoppini minulle 50v lahjaksi ostama kookas, 170cm x 240cm, tehdasvalmisteinen, kuvioitu ja vieläkin väreiltään hillityn upea matto muistuttaa aina joskus hienosta ihmisestä.

        No. Oletan, että ymmärsit, mitä pähkäilin. En vähättele 2. asunnon tarvetta.
        Itse noita asuntoja en pidä statuksena, mutta ne minusta hurjat kalusteet saavat kulmakarvani kohoamaan.
        'Pohjoismaalainen maku' on aika hyvä.
        No sinulla on ollut aika karuja kokemuksia.
        Saitko mitään takaisin, mitä tahdoit?
        Beng
        Toki on monella sellaista poikkeavaa kamaa, joihin on jokin siteentapainen ja perusteluita, miksi on jäänyt kotiin.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        No. Oletan, että ymmärsit, mitä pähkäilin. En vähättele 2. asunnon tarvetta.
        Itse noita asuntoja en pidä statuksena, mutta ne minusta hurjat kalusteet saavat kulmakarvani kohoamaan.
        'Pohjoismaalainen maku' on aika hyvä.
        No sinulla on ollut aika karuja kokemuksia.
        Saitko mitään takaisin, mitä tahdoit?
        Beng
        Toki on monella sellaista poikkeavaa kamaa, joihin on jokin siteentapainen ja perusteluita, miksi on jäänyt kotiin.

        Pitkällä litaniallani pyrin selittämään, ettei kaikki jota joku saattaa pitää statuksena, ole sellaista.
        Sijainti kaupungin keskustan kerrostalon ylimmässä kerroksessa ( hissi on ) ja rannassa vaikuttaa joistakin statukselle mutta sen taakse saattaa kätkeytyä karu totuus.
        Ulko-ovelta rantaan, kävelybulevardin yli matkaa noin 20 metriä.

        Tappiot? Mainitsemieni lisäksi olivat kadonneet kaikki kylpypyyhkeet, laadukkaammat talousesineet, kaikki koriste-esineet, sänkyjen, 4 kpl, umpipuiset päädyt, 120cm leveä, taitettava varavuode patjoineen yms.
        Ainoa takaisin saatu oli kirjahylly kirjoineen.

        Talon silloinen yleismies hoiti vuokrauksen ja piti itsellään 10%: komission.
        Toisaalta, tuon kesän vuokralaiset maksoivat meille vuokraa kesäkuukausilta markoiksi vaihdettuna meille tilitettynä noin 10000mk.
        Asunnossa oli nukkumapaikkoja 8:lle aikuiselle + 2:lle lapselle.

        Tuon kokemuksen jälkeen olemme vuokranneet ainoastaan muutamalle suomalaiselle tuttavallemme ja heidän tutuilleen. Hintaan 10€/aikuinen viikossa ja lapset ilmaiseksi.
        Sisältää sähkön ja veden.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Pitkällä litaniallani pyrin selittämään, ettei kaikki jota joku saattaa pitää statuksena, ole sellaista.
        Sijainti kaupungin keskustan kerrostalon ylimmässä kerroksessa ( hissi on ) ja rannassa vaikuttaa joistakin statukselle mutta sen taakse saattaa kätkeytyä karu totuus.
        Ulko-ovelta rantaan, kävelybulevardin yli matkaa noin 20 metriä.

        Tappiot? Mainitsemieni lisäksi olivat kadonneet kaikki kylpypyyhkeet, laadukkaammat talousesineet, kaikki koriste-esineet, sänkyjen, 4 kpl, umpipuiset päädyt, 120cm leveä, taitettava varavuode patjoineen yms.
        Ainoa takaisin saatu oli kirjahylly kirjoineen.

        Talon silloinen yleismies hoiti vuokrauksen ja piti itsellään 10%: komission.
        Toisaalta, tuon kesän vuokralaiset maksoivat meille vuokraa kesäkuukausilta markoiksi vaihdettuna meille tilitettynä noin 10000mk.
        Asunnossa oli nukkumapaikkoja 8:lle aikuiselle 2:lle lapselle.

        Tuon kokemuksen jälkeen olemme vuokranneet ainoastaan muutamalle suomalaiselle tuttavallemme ja heidän tutuilleen. Hintaan 10€/aikuinen viikossa ja lapset ilmaiseksi.
        Sisältää sähkön ja veden.

        No voi hurja.
        Tuostahan olisi ainesta kirjoittaa vaikka kirja. Kokemusasiantuntija.
        Miten ihmiset kehtaavat ottaa toisen omaisuutta.
        Eli vuokran pitäisi olla niin korkea, että sillä kattaa jotain menetyksiä.
        Beng
        Sängyn päädyt ja varavuode. Johan joku naapuri näkee.
        Ja mikä tämä 'yleismies' oli rehellisyydeltään?
        Siksikö asunnoissa on rautakalterit ikkunoissa?
        Tutut vuokralaiset on ok. Vuokratuotoista menisi menetyksiin paljon.
        Beng


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        No voi hurja.
        Tuostahan olisi ainesta kirjoittaa vaikka kirja. Kokemusasiantuntija.
        Miten ihmiset kehtaavat ottaa toisen omaisuutta.
        Eli vuokran pitäisi olla niin korkea, että sillä kattaa jotain menetyksiä.
        Beng
        Sängyn päädyt ja varavuode. Johan joku naapuri näkee.
        Ja mikä tämä 'yleismies' oli rehellisyydeltään?
        Siksikö asunnoissa on rautakalterit ikkunoissa?
        Tutut vuokralaiset on ok. Vuokratuotoista menisi menetyksiin paljon.
        Beng

        Talossa on kalterit ainoastaan pääoven ja takaoven vahvikkeina.
        Ylimmän kerroksen asuntomme parvekkeella pääsee vain katon kautta ja katolle pääsy on todella vaikeaa asukkaillekin.
        Hyvä vuokra kattoi reilusti rahallisen tappion mutta öinen tulo tuttavapariskunnan kanssa tyhjennettyyn asuntoon oli varsin kelju yllätys.

        Yleismies ei ollut monivuotinen yleismies. Oli entinen ( potkut saanut ) paikallispollari. Noin 45v.
        Edellinen yleismies otti vuokralaisilta kuittauksen asunnon kalusto ja varustelistaan.
        Ulkkarin on turha ryhtyä riitelemään espanjalaisen kanssa. Ne pitävät omiensa puolta kaikessa.
        Asunnon voi tyhjentää hissillä alas ja kamat ulos takakautta.
        Vielä yksi, vaikkakin aloitukseen liittymätön vaihe.
        Ahneuksissani en raaskinut pitää lomaa kolmeen vuoteen ja siinä välissä siellä asui argentinalainen yksinhuoltaja lapsensa kanssa.
        Aikaisemmin asunto oli aina siivottu ennen meidän menoamme. Tuon jäljiltä se oli niin paskainen, ettei edes talon siivoojan tilaama siivousfirma suostunut aloittamaan.
        Olimme liikkeellä tuttavaperheen kanssa ja meillä 4:llä aikuisella oli pariksi päiväksi puuhaa. Esimerkiksi hiotun kivilattian puhdistus vaati esiliuotuksen pesuaineella. Na. juuriharjalla jyystämisen ja koko hoito kahteen kertaan ja vielä naiset purnasivat nurkkapaikoista. Maalasin makuuhuoneiden seinät, toisen mh:n katon ja yhden seinän olohuoneesta.
        Sain myös tehokkaan kimmokken seuraavan vuoden täydelle keittiörempalle.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Talossa on kalterit ainoastaan pääoven ja takaoven vahvikkeina.
        Ylimmän kerroksen asuntomme parvekkeella pääsee vain katon kautta ja katolle pääsy on todella vaikeaa asukkaillekin.
        Hyvä vuokra kattoi reilusti rahallisen tappion mutta öinen tulo tuttavapariskunnan kanssa tyhjennettyyn asuntoon oli varsin kelju yllätys.

        Yleismies ei ollut monivuotinen yleismies. Oli entinen ( potkut saanut ) paikallispollari. Noin 45v.
        Edellinen yleismies otti vuokralaisilta kuittauksen asunnon kalusto ja varustelistaan.
        Ulkkarin on turha ryhtyä riitelemään espanjalaisen kanssa. Ne pitävät omiensa puolta kaikessa.
        Asunnon voi tyhjentää hissillä alas ja kamat ulos takakautta.
        Vielä yksi, vaikkakin aloitukseen liittymätön vaihe.
        Ahneuksissani en raaskinut pitää lomaa kolmeen vuoteen ja siinä välissä siellä asui argentinalainen yksinhuoltaja lapsensa kanssa.
        Aikaisemmin asunto oli aina siivottu ennen meidän menoamme. Tuon jäljiltä se oli niin paskainen, ettei edes talon siivoojan tilaama siivousfirma suostunut aloittamaan.
        Olimme liikkeellä tuttavaperheen kanssa ja meillä 4:llä aikuisella oli pariksi päiväksi puuhaa. Esimerkiksi hiotun kivilattian puhdistus vaati esiliuotuksen pesuaineella. Na. juuriharjalla jyystämisen ja koko hoito kahteen kertaan ja vielä naiset purnasivat nurkkapaikoista. Maalasin makuuhuoneiden seinät, toisen mh:n katon ja yhden seinän olohuoneesta.
        Sain myös tehokkaan kimmokken seuraavan vuoden täydelle keittiörempalle.

        15:45
        Karmeeta.
        Sinulla selvästi kirjallisia lahjoja. Voisit ihan hyvin kirjoittaa tuon osalta muistelmat.
        Ehkä hieman jo huumorilla, vaikka silloin saattoi nauru olla kaukana.
        Beng


    • Anonyymi

      Ei ole. En ole koskaan ihannoinut mitään "merkkituotteita" ja nekin mitä joskus olen lahjaksi saanut olen kierrättänyt pois. Kirkas pienempi lahjaksi saatu Aaltomaljakko on vielä jäljellä kun en ole kokeillut ostaako sitä kukaan kun yläreunassa vedestä tullut kalkkirantu jota en ole saanut pois.
      Marimekot, Iittalat, Vallilat yms niitä en huusholliini halua. Huushollini on vuokrakoti kun en ole halunnut sitoa itseäni seiniin, vuokralla helpompi asua kun voi muuttaa silloin kun siltä tuntuu.

      • Anonyymi

        En ole koskaan asettanut mitään jyrkkää ei-asennetta tai kyllä-asennetta
        millekään yritykselle/valmistajalle.
        Kun jotain tarpeellista hankin valinta tapahtuu hyvin monen asian perusteella
        ensimmäisinä kriteereinä hinta-laatu-suhde.
        Jos löydän itseäni miellyttävän tarkoituksenmukaisen kukkarolleni sopivan tuotteen
        ostan sen riippumatta tuotteen valmistajasta.


      • Anonyymi

        Jossain oli kukkamaljakon pesuohje: ruokasooda + raakoja riisejä ja sillä vatkataan.
        Pitäisi tulla puhdasta. En ole testannut.
        Oletko kokeillut varovasti ihmesienellä?
        Beng


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Jossain oli kukkamaljakon pesuohje: ruokasooda raakoja riisejä ja sillä vatkataan.
        Pitäisi tulla puhdasta. En ole testannut.
        Oletko kokeillut varovasti ihmesienellä?
        Beng

        Maljakko ei pinty, kun sen joka käytön jälkeen pesee ihan vaan Fairilla tms.
        Pulloharja on hyvä, jos on kapea maljakko.

        Muisto yli 60 vuoden takaa: Heinäpellolle otettiin evääksi maitokahvia pulloon
        ja voileipiä. Pullo puhdistettiin laittamalla pulloon vähän hiekkaa ja vettä ja
        hölskyteltiin.


      • Anonyymi

        Iittalat on kyllä kauniita.

        Törmäsin kerran (= kuvaannollisesti) Berliinissä, hotellimme lähellä olleeseen Iittalan puotiin.


      • Anonyymi

        Oletko kokeillut puhdistaa pois sitä kalkkirantua kukkavaasistasi sitruunalla?


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Oletko kokeillut puhdistaa pois sitä kalkkirantua kukkavaasistasi sitruunalla?

        En ole kun en käytä sitruunaa mihinkään


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Jossain oli kukkamaljakon pesuohje: ruokasooda raakoja riisejä ja sillä vatkataan.
        Pitäisi tulla puhdasta. En ole testannut.
        Oletko kokeillut varovasti ihmesienellä?
        Beng

        En ole ihmesientä kokeillut. Soodavedellä ja astianpesuainevedellä olen liotellut mutta ei ole toiminut.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Jossain oli kukkamaljakon pesuohje: ruokasooda raakoja riisejä ja sillä vatkataan.
        Pitäisi tulla puhdasta. En ole testannut.
        Oletko kokeillut varovasti ihmesienellä?
        Beng

        Tuo riisien kanssa vatkaus ei varmaankaan toimi kun se rantu on siinä maljakon yläreumassa


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        En ole koskaan asettanut mitään jyrkkää ei-asennetta tai kyllä-asennetta
        millekään yritykselle/valmistajalle.
        Kun jotain tarpeellista hankin valinta tapahtuu hyvin monen asian perusteella
        ensimmäisinä kriteereinä hinta-laatu-suhde.
        Jos löydän itseäni miellyttävän tarkoituksenmukaisen kukkarolleni sopivan tuotteen
        ostan sen riippumatta tuotteen valmistajasta.

        EN OSTA ikinä MARIMEKKOA. Rumaa se musta valko ja niiden malkit ja sen johtaja ihaan sanomiset Twitterissä. Finlayson meni pilalle. Eikös konkassa? Hyviä satiini pussi lakanoita ostin Finlaysonilta pari vuotta sitten 2. Malli oli ok ja värit mutta ei enää tänä vuonna ja senkin X tili oli outoja txt kesällä.
        Pentik ostin joku aika sitten koska kauniita malleja. Luovuus näkyy. Ostan Suomessa ommeltuja vaatteita, jotka puuvillaa.


    • Anonyymi

      Turhaa pröystäilyä.
      Ennen muimoin pidettiin kaikki esillä, mutta nyt ne pitää piilottaa tai olla kassakaappi.

    • Anonyymi

      Jos jonkun itseään miellyttävän tavaran ostaa ei sen tarvitse olla
      pröystäilyä. Eikö elämässä saa olla vähän "luxustakin" ?
      Ei sen kallista tarvitse olla.

      • Anonyymi

        16:38
        Saa olla.
        Beng
        Joku kirjoitti lipusta. Minulla on sellainen panta, missä on siniristiliput.
        En kotona kulje se päässä. Olin matsissa. Tälläydyin niihin.
        Se oli must, muttei statusta.
        Miksei muuten itsenäisyyspäivän iltana daameilla ole päässään sellaisia?


      • Anonyymi

        Ja vaikka olisikin kallis ja on siitä pitänyt niin ostaa sen, ei kukaan pröystäile kodikkaan minun mielestäni, kukin laittaa kotinsa sellaiseksi missä itse viihtyy,


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        16:38
        Saa olla.
        Beng
        Joku kirjoitti lipusta. Minulla on sellainen panta, missä on siniristiliput.
        En kotona kulje se päässä. Olin matsissa. Tälläydyin niihin.
        Se oli must, muttei statusta.
        Miksei muuten itsenäisyyspäivän iltana daameilla ole päässään sellaisia?

        Vappuna on ?


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Ja vaikka olisikin kallis ja on siitä pitänyt niin ostaa sen, ei kukaan pröystäile kodikkaan minun mielestäni, kukin laittaa kotinsa sellaiseksi missä itse viihtyy,

        Jep. En ole ollenkaan vakuuttunut, että joku muu haltioituisin minun jutuistani.
        Siinä se on kuin taiteen ostamista. Hyvin persoonakohtaista.
        Beng
        Sitten on kait olemassa jotkut yleiset standardit statuksille. Mm. sisustuslehdillä.
        Tulppaani pöytä ja tuolit. Ei minulla. Mutta puhkean hyvin ylpeäksi ellen melkein isänmaalliseksi, kun näen nuo kalusteet jossain ulkkis-lehdessä.


    • Anonyymi

      Minulla on monenlaista tavaraa, myös noita mainittuja esineitä, mutta eivät ne ole pröystäilyä varten. Niitä on vain kertynyt. Kämppäni on muutoinkin olemukseltaan kuin melkoinen kirpputori. Ei "hienostolukaali".

    • Anonyymi

      Eikö statussymboli ole sellainen, mihin ei oikeastaan olisi varaa ?
      Halvempikin malli voisi käydä.

    • Anonyymi

      Joka toisella on Unikkokuosia jossain kotonaan ja Lokkikin roikkuu monen katossa - niin ennalta-arvattavaa ja persoonatonta, kuten monet kodit, johon on hankittu se vaalea haalea sisustus juuri näine mukamasdesign esinein.

    • Anonyymi

      Maksaisinko tuhansia taulusta, joka ei esitä mitään? En todellakaan! En maksa yhdestäkään esineestä sen mukaan, kuka on suunnittelija tai mikä on merkki.

      Minulla on kotonani upeita öljyvärimaalauksia, jotka ovat vähemmän tunnettujen taiteilijoiden mutta joita kaikki poikkeuksetta ihailevat. Jotain Picasson tai dalin viivahässäkkää ihaillaan vain sen takia kun tiedetään taiteilijan olevan kuuluisa.

      • Anonyymi

        Tuskinpa tässä ketjussa kenelläkään on Picassoa seinällä.
        Mutta jollakin voi olla tunnetun suomalaisen taiteilijan työ.
        Pitäisikö sitä hävetä, kuten joku tuolla aikaisemmassa mielipiteessään kertoo, että on vienyt kellariin. Nolottaako näyttää, että on kallis taulu? Aatetoverit virnistelevät?
        Pelkääkö varkaita?


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Tuskinpa tässä ketjussa kenelläkään on Picassoa seinällä.
        Mutta jollakin voi olla tunnetun suomalaisen taiteilijan työ.
        Pitäisikö sitä hävetä, kuten joku tuolla aikaisemmassa mielipiteessään kertoo, että on vienyt kellariin. Nolottaako näyttää, että on kallis taulu? Aatetoverit virnistelevät?
        Pelkääkö varkaita?

        NO Dalia on ainakin seinällä ja Picassoakin muttei ehkä niitä alkuperäisiä; ei kait niitä tarvitse hävetä sinällään mutta jos ei jostain taulusta tykkää, olipa kenen tahansa maalaama, sen voi kyllä hyvällä omalla tunnolla laittaa pois tai vaikka myydä.


    • Anonyymi

      Status = asema, arvo
      Elikkäs statussymboli symboloi asemaa tai arvoa.
      Ihmiset sittenkö vain apinoivat näytelläkseen i t s e jotain ja sitä myöten saadakseen suurempaa hyväksyntää?
      Kuin on?
      Beng

      • Anonyymi

        Jollain voi olla kompleksi, kun ei taloudellisesti yllä sellaiseen tasoon kuin haluaisi
        tai joka naapurilla on. Tulee "näyttämisen halu", että on jotain "parempaa" kuin on.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Jollain voi olla kompleksi, kun ei taloudellisesti yllä sellaiseen tasoon kuin haluaisi
        tai joka naapurilla on. Tulee "näyttämisen halu", että on jotain "parempaa" kuin on.

        Silloin lienee kyse nousukasmaisuudesta.
        Kuka haluaa olla nousukas?
        Jos jollain on liian arvokas statussymboli asemaansa nähden, haluaisiko kuulla "oletkos nousukas?".
        Beng


    • Anonyymi

      Tykkään skandinaavisesta tyylistä vaaleine väreineen, eikä mistään riemunkirjavasta bordellivärityksestä. Lokki on kiva silmälle, ulkonäöltään ja valoltaan.

      • Anonyymi

        Onko meitä opetettu tykkäämään?
        Ohjelmat ja lehdet?
        Minäkin tykkään scandinaavisesta tyylistä, tosin jokin väriläiskä saa olla.
        Ei liian pliisua. Mutta kaiken täytyy olla toiminnallista.
        Beng


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Onko meitä opetettu tykkäämään?
        Ohjelmat ja lehdet?
        Minäkin tykkään scandinaavisesta tyylistä, tosin jokin väriläiskä saa olla.
        Ei liian pliisua. Mutta kaiken täytyy olla toiminnallista.
        Beng

        Itse en pidä tuosta kylmästä "skandinaavisuudesta". Alan palella.

        Olen persoonaltani itämaisempi. Tarkoitan tällä vähän kaikkea Suomesta itään, etelään ja kaakkoon.

        Luterilaisissa kirkoissa hengessä vilustun, mutta ortodoksisissa on tunnelmansa.


    • Anonyymi

      Olipa minulla kerran kaunis Chanelin olkalaukku, tyttäreni äitienpäivälahjaksi antama, mutta eipä ole enää, Algarvessa Portugalissa rantaroistot ajoivat mopolla ohi ja tempaisivat mukaansa niin hihna katkesi ja laukku vaihtoi omistajaa.
      Itse kaaduin ja loukkasin olkapääni.
      Opetus , statuksella ei kannata ylpeillä

    • Anonyymi

      Turistkeskuksissa myydään noita feikkilaukkuja. Alkuperäinen
      maksaa tuhansia.

    • Anonyymi

      Seinällä on vanha haulikontorso.
      Pitää vaan hakee sille asiamukainen lupansa virastoista.

      Jos joudun sitä käyttämään turvalliuuteni eteen, saisin sakot siitä rötös-Reiskan rumihin tultua julkisuuteen.

    • Anonyymi

      Saattue Muurmanskiin on kirjahyllyssä.

      • Anonyymi

        Alistair mcLeanin kirjat olivat kysyttyjä ja luettuja.
        Monia niistä on myös filmattu suosittuja leffoja.


    • Anonyymi

      Kertokaa nyt ihmeessä mitä nämä statussymboolit ovat?
      Onko niistä luettelo jossain?
      Mielelläni ostan suomalaista, mutta harvoin sitä tästä maasta löytää.

    • Anonyymi

      Särestöniemen taulut oli muinoin.
      Eri aikoina ollut ajalle omansa 50-luvulla länsiauto , tv.

    • Anonyymi

      Huvittava ajatus että joku lasikippo olisi jonkunlainen "statussymboli"?
      Uudehko Mersu tai Bemari ison omakotitalon pihassa alkaa jo sitä olla kyllä.

      • Anonyymi

        Onko silloinkin, jos kyseessä leasing-auto, joka siinä pihalla seisoo?


    • Anonyymi

      Osalle komia auto on kaikki kaikessa, joskus se on ollut myös hyvä hevonen.

      • Anonyymi

        Niin,,kumpi lienee enemmän,,tonnin lasikippo vai sadantonnin Mersu....


    Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut

    1. Työeläkeloisinta Suomen suurin talousongelma

      Työeläkeloisinta maksaa vuodessa lähes 40 miljardia euroa, josta reilut 28 miljardia on pois palkansaajien ostovoimasta.
      Maailman menoa
      281
      2926
    2. Veroaste on Suomessa viitisen prosenttiyksikköä liian matala

      Veropohjaa on rapautettu käytännössä koko kulunut vuosituhat, jonka vuoksi valtion menoja on jouduttu rahoittamaan velka
      Maailman menoa
      57
      2326
    3. Israel euroviisujen 2.

      Israel sai taas eniten yleisöääniä. Suomesta täydet 12 pistettä, poliittinen ”ammattiraati” antoi 0 pistettä. Hyvä Is
      Uskonnot ja uskomukset
      348
      2007
    4. Persujen puoluekokous 2026

      Missä ja Milloin pidetään ?
      Maailman menoa
      115
      1733
    5. Euroviisut ei enää niin musiikkikilpailu?

      Kappaleiden taso ei enää ole mikä sijoituksen ratkaisee.Eikö kukaan ihmettele että Israel pärjää lähes joka vuosi kisois
      Maailman menoa
      112
      1681
    6. Mun mielestäni on tosi loukkaavaa

      Nainen, että luulet palatan typeriä, sekavia ja ilkeitä viestejä mun kirjoittamiksi. Mä en ole katkera, epätoivoinen, ra
      Ikävä
      212
      1375
    7. Tiedän satavarmasti ettet tule koskaan

      Uskaltamaan mitään. Ei me tulla edes näkemään koskaan.
      Ikävä
      66
      1317
    8. Mikä se viehättävin

      Asia on kaivatussasi?
      Ikävä
      68
      1253
    9. Mikä kaivatussasi

      Viehättää ulkoisesti ja mikä sisäisesti?
      Ikävä
      58
      1232
    10. Rakas nainen ymmärsin

      Että minun pitää pitää kiinni sinusta. Haluan, että sä olet onnellinen. Olet mulle se oikea ja mä sulle. Rakastan Sua yl
      Ikävä
      77
      1181
    Aihe