elämä ollut kun heidän äitinsä ja mummonsa elivät 20-50 luvulla, köyhyyttä ja kiusaamista ja dyykkailua. 1990-2000 lukulaiset tämän päivän nuoret aikuiset ja nuoret ja lapset, saavat kokea köyhyyttä ja pulaa.
Ovatkin eläneet rikkaudessa ja hyväosiasina, nyt heiltä viedään kaikki, koulutus, opiskelut, työt, perheet autot, tietokoneet, ruoka ja kodit.... orpo laittaa tuulemaan.
Ovatkin eläneet rikkaudessa ja hyväosiasina, nyt heiltä viedään kaikki, koulutus, opiskelut, työt, perheet autot, tietokoneet, ruoka ja kodit.... orpo laittaa tuulemaan.
Vastaukset 35
Vanhimmat
Koko yhteiskunnassa tehdään päinpersettä päätöksiä.Ei sekään mitenkään oikein ole kun osa kansasta velttoilee ja kehuu kuinka hyvin saa kelasossurahoja.
Kelan etuudet ei ole käyhien keksimiä asoita, ne on tulleet ihan sieltä eduskunnasta. Turha työttömille ym köyhille on siitä hiiltyä.
On väärin että entsin annetaan apuja ja sitten ne viedäänkin pois, ja syyllistetään niiden hakijat. Niitä on kehoitettu hakemaan.
Mieti itse, mitä sanoisit jos sulla olisi työpaikka ja luvataan maksaa 5 tonnia kk palkkaa, ja sitten yht äkkiä pomo sanoo että hei vinpä sulta 3,900 pois kun on lama aika ja valtiolla menee hunosti?????
Juu, minustakin työttömät pitää rinnastaa eläimiin. Kun niitä alkaa ruokkimaan, niiltä katoaa kyky huolehtia itsestään, ja ruokkimista ei tule lopettaa.
Meneppä teini kouluun, ei aikuiset tuollasia puhele. Missä sun äiti on kun ei huolehdi koulunkäynnistäsi onko samanlainen istekin että luistaa vastuustaan. Voi suna lapsipoloista... yritä edes.
Kyllä suomessa töitä on kun vaan tekee ni ei tarvi ruista köyhyydestä.90 luku oli paha joillekki kun ihmiset menetti asuntojaan kun mennyt takaan lainoja.Kyllä moni siirty ennenaikaisesti hautaan.
Voi voi onhan töitä, vaan ei palkanmaksajia, ne puuttuu täysin. Ei pidä luulla että ihmiset on niin tyhmiä että tekisi toisille ilmaiseksi yhtään mitään. Et sinäkään saa mitää kodin korjausta keltään ilmaisksi, etkä mitään jos et maksa. Miksi sinä tekeisit ilaiseksi, vai oletko niin huono?
Onneksi mun suku ja ystävät ja läheiset selvisi 90 lama ajasta hengissä kaikki, aivan mahtavaa.
Surullista jos sinä menetit kaikki läheiset ja ystävät, otan osaa.
Ryhdistäydy ja ala tekeen omiin nimiin töitä hoh hah kiäh kiäh eipä tule sinun työnteosta mitään.Et varmaan nähnyt lapsena kertaakaan kun vanhemmat töihin lähti,hi hi hi hi oot ujopiimä.
"...ahneus kuoliaaksi on dyykkaamista vastaan ainoa sana jolla roskalaatikot jää
Buahahahahaaaa.
Minä elin ja kasvoin lapsuuteni käytännössä puoliksi isovanhempieni hoivissa jotka olivat sotasukupolvea vm 1912 ja 1914.
Voin kokemuksen syvällä rintaäänellä juoruta että mahtipontiset tarinat noiden sukupolvien hyveellisyydestä, ahkeruudesta ja moitteettomuudesta ovat suuresti liioiteltuja. Sotasukupolvet olivat pahimman lajin narsisteja, lastensa hyväksikäyttäjiä ja kaikkea muutakin paskaa kuten muidenkin sukupolvien vanhemmat sitä ennen ja sen jälkeen.
Lapsia suoranaisesti hakattiin joku pikkupoika vaikka isäänsä vastaan niin isä kepillä päähän ja taju pois.Itsellä oli isomummu joka oli syntynyt 1889 ni 79vuotias sillon kun itse synnyin 1968.5 vuotta katsoi mun perään niin hänen kanssaan kylläkin tulin toimeen.Mikä ihme se oli että miehiä sekos sodassa ja pitkät traumat.
Aina on ollut kermaperseitä ja huono- osasia.
Mutta ainoa sukupolvi jonka voi perustellusti väittää Suomen historiassa kokonaisena sukupolvena kokeneen oikeasti materiaalista hyväosaisuutta ovat suuret ikäluokat.
Suurista ikäluokista ei ole ollut kuin vittuilemaan nuoremmilleen eli 60-lukulaisille
Ja hahhah! Kuule ollaan kaukana niistä ajoista, mitä elettiin 20-50-luvulla. Olen juuri kirjoittanut yhteen tietokirjaan juuri niistä ajoista ja kirja lähti taittoon tämän viikon lopulla. On aika eksakti tieto, että mitä elämä oli kaikkine puutteineen ja eriarvoisuuksineen. Jo yksistään vanhojen koulukuvien katselu toi silmille sen eriarvoisuuden lasten pukeutumisen suhteen, miten hurjissa ryysyissä jotkut olivat koulussa.
Oppilaiden kouluruokailusta oli myös, kuinka oppilaat valmistivat kukin vuorollaan järjestäjinä ruokaa, joka oli yleensä jotain puuroa tai keittoa. Koululuokkien lämmittäminen oli oppilaiden tehtävä, kantaa puita ja lämmittää uuneja.
Kaikki eivät edes päässeet kouluun!
Ja miten ahtaasti asuttiin, paljon pitää ottaa takapakkia, että ollaan samaisessa tilanteessa. Joten aloittaja taas trollaa ja täyttä fulaa kirjoittaa. Eli palstan vakihörhö vajakki vauhdissa aloituksissaan!
MITÄ SIITÄ?
Me eletään nyt kuitenkin tätä hetkeä, emme viiskytlukua.
Niin siellä ne pienissä tehtaan asunnoissa asuivat suuretkin perheet eli se
työmies, vaimo ja 5 lasta. Lattialla nukkuivat siskonpetissä.
Sitten teini-iässä olisi niiden tyttöjen kanssa nukkunut lusikassa kuka tahansa
kylän pojista. Enpä tiedä, mihin kaikki pienen kylän asukkaat aikanaan katosivat,
kun siellä on nykyisin vain tyhjiä taloja.
Se on kyllä totta että saa olla onnellinen kun on jo eläkkeellä, sillä nykyiselle
nuorisolle on tosiaankin tulossa totisemmat ajat ja taistelu töistä on kova.
Onneks oon rikkaasta perheestä, rahapulasta en tiedä mitään, en ole koskaan tienny.
Niin eletään tätä aikaa, mutta aloittajalla ei ole kaikki muumit laaksossa! Hän ei ole edes unissaan nähnyt sitä kurjuutta, mitä minä näin omassa lapsuudessani vielä 60-luvulla. Suomesta lähdettiin työn perässä Australiaan taikka Ruotsiin, työvoimatoimistosta ei ollut muuta jakaa, kuin menolippu Ruotsiin.
Kouluissa jaettiin köyhien perheiden lapsille kenkälappuja koko luokan nähden, todella nöyryyttävää. Kouluruoka oli lähinnä erilaisia puuroja ja vellejä, omat eväät piti olla vielä lisäksi mukana vielä 70-luvun alussa.
Keskikoulussa köyhien perheiden lapset vapaaoppilaina, se kyllä tuli kaikkien tietoon, että kuka oli vapaaoppilas!
Todella paljon pitää asioiden mennä takapakkia, että ollaan taas samassa jamassa, että perheet elää käytännössä lapsilisillä.
Omassa lapsuudessani 60-luvun alussa moni perhe meni niin tiukoille, että jotkut sortuivat melkoisiin juttuihin, yhden perheen äiti myin vanhimpia tyttäriään komennusmiehille, kun lähellä tehtiin työttömyystöinä siltaa. Toisen perheen äiti myin viinaa niille komennusmiehille, että sai lapsilleen ruokaa, kun mies oli kuollut yllättäen ja miehen myötä meni toimeentulo.
Ruotsiin lähti aika moni perhe silloin, muutamat Australiaan. Ruotsiin lähtijät tulivat joskus kesälomallaan käymään katsomaan entisiä naapureitaan, mutta Australiaan lähtijöistä ei sitten kuulunut mitään.
Moni lähti täältä aivan tyhjätaskuna, vaikka oli ollut rintamamiestalo, kun ne valtionlainat rajoitti myyntiä, ne talot meni valtiolle veloista ja valtio etsi uudet ostajat niille taloille. Lopulta presidentti Kekkonen armahti niitä velallisia Pohjois-Suomesta, kun tilanne meni kohtuuttomaksi.
Moni minunkin koulukavereista oli synnytetty tähän maailmaan pelkästään niiden valtionlainojen vuoksi, kun lapsen syntymällä sai siirrettyä vuodella sitä lainan lyhennystä. Monen koulukaverin perheessä oli lapsia yli 10, yhdessä perheessä 15 lasta, niillä lasten syntymillä oli hoidettu valtionlainoja. Oli se melkoista!
Meidän lähellä oli saha, joka työllisti, mutta v. 1967 markan kurssi oli liian vahva vientiteollisuudelle, niin sahatavara ei käynyt kaupaksi, tuo saha paloi yllättäen. Siinä meni monelta perheeltä toimeentulo ja moni perhe hajosi.
Meidän kylällä oli pylväskyllästämö, senkin taru loppui silloin 60-luvun lopulla. Markka devalvoitiin moneen kertaan, että saatiin vientiteollisuudelle jotain näkymiä, mutta samalla kaikki ulkomailta tuotu tavara kallistui tosi paljon.
Tuskin näemme niin huonoja aikoja, mitä silloin nähtiin!
Pitää muistaa että huonot ajat tulee nytkin, ja niitä tulee tulevaisuudessakin. Entisistä ajoista voidaan oppia. Kyllä niistä saa puhua, ja pitääkin, kirjailijatkin ottaa aian usein esille millasta oli sillon ja tällöin... ei ne poistu, se on historiaa ja tulee aina olemaan, jo koulusssa puhutaan entisistä ajoista. Ne on joidenkin ihmisten elämää, ei niitä pidä piilottaa.
Sota aikana syntyneenä muista pulan kaikesta.
Kaupasta ostettavat, harvat syömiset olivat ostokorttien takana. Korttien ostovoima määräytyi henkilö ja iän mukaan.
Viimeeksi olivat voimassa harmittomat kahvikortit.
Keräilytalous oli kunniassaan. Marjat, sienet ja osa polttopuista haalittiin metsistä.
Vaatteita, kankaita, lankoja yms. tarvikkeita sai "tiskin alta" jos oli suhteita.
Sillalangasta kotona kudotut vaatteet kutistuivat hiivatin paljon.
50-luvulla sain tuulisena talvipäivänä koulumatkalle vaatteiden väliin sanomalehteä. Rapina hävetti.
Käytetyn fillarin sain päästyäni 4:n kansakoululuokan jälkeen oppikouluun jonne oli matkaa yli 10 kilometriä.
Muista ajan kun kylän mummot painelivat paniikissa kyläkauppaan. Kerran mummot sai liikkeelle tieto, että sinne oli tullut riisiä.
Toisen kerran hysteria aiheuttivat paskaiset irtorusinat.
Kummatkin olivat sesonkituotteita. Alkuun kaupassa oli vain yksi erä ja se loppui nopeasti.
Muistan ensimmäisen appelsiinin. Minua viisaampi aikuinen näytti miten se syödään. Appelsiini halki kuorimatta ja sitten naama mehussa puremaan sitä.
Rahaa ei ollut häävisti mutta olo oli kuin kotona neuvostoliitossa. Niukallekaan rahalle ei löytynyt tarpeellistakaan ostettavaa. Mustan pörssin hinnat olivat omaa luokkaansa eikä silläkään ollut likimainkaan aina sitä mitä ihmisiltä todella puuttui.
Putkiradio oli ihme. Lahden lähetykset vielä suurempi ihme. Mieleeni ovat jääneet Kalle-Kustaa Korkin 5:n minuutin pätkät viikolla. Viikon kooste tuli lauantaisin.
Ei ollut alaikäisten suojelua. Ensimmäisen, täyden kesälomani olin 14 vuotisena EG:n tehtaan edessä järvellä järjestelemässä nippuja ja lajittelemassa tukkeja sellupölleistä.
45 tuntia viikossa. Viikko hinaajan keluvenekuskina klo 17 > klo7. Siis läpi yön!
15v ikäisenä, saman firman uudisrakennusosaston pajalla opin mm. puikkohitsauksen ja yksinkertaisen rautarakentamisen perusteet. Palkka oli hyvä. 145mk/h. Nuorempi hitsaaja tienasi 210km/h ja vanhempi 240mk/h.
Jokainen killinki avaamattomassa pussissa ahneen äitini käteen.
Opin arvostamaan työtä ja sen merkitystä tehtynä niin hyvin kuin kykeni. Eikä juolahtanut mieleenkään valittaa mistään. Tuolla pajalla 15v ikäisenä jouduin oikeaan pajaan sepän päällelyöjäksi. Seppä nosti muotoilatavan teräskappaleen hehkuvana alasimelle ja omalla pajavasarallaan muotoili kappaleen kun minä lätkin pajalekalla vasaran päälle. Kerran tuli teroitettavaksi kuormallinen rakennusosaston rautakankia. Rukkasista huolimatta niiden hakkaamisessa irtosi toisen kämmeneni nahka. Oli perkeleen kipeä ja seppä kyllä näki mutta työtä ei keskeytetty.
Seuraavan päivän lekasouvi oli yhtä tuskaa.
Jne. Jnen. Jne.
Suomi on köyhä maa, ei ole varmasti köyhempää kuin suomi. Pitää muuttaa muualle jossa ihminen on arvostettu, suomessa hyljeksitty.
Ja hahhah! Suomi ei ole köyhä maa. Vaan kerro nyt meille toisillekin, että mihin köyhän kannattaa muuttaa, joka on Suomea parempi.
Olen asunut useammassa maassa töihin ja perhesuhteisiin liittyen, niin on kyllä vertailupohjaa melkoisesti. Kyllä moni lähtee Suomesta väittäen, että nyt riittää, mutta palaa sitten vähin äänin häntä koipien välissä, jos maailmalla vaikka työttömyys yllättää.
Toki monessa maassa on hyvä asua, jos vaan Suomesta tulee perässä eläke tai jotain muuta rahaa, mutta totuus on sitten toinen, jos pitää elää maassa maan tavalla ja niillä rahoilla mitä siellä on tarjolla.
Ihan esimerkkinä; Meidän viiden hengen perhe asusteli todella loisteliaasti kolmansiin maihin kuuluvassa ns. kehitysmaassa, pidimme autonkuljettajaa ja kotiapulaista, kun saimme Suomesta rahaa. Vaan kun lapsia piti alkaa laittamaan kouluun, oli lukukausimaksu 10000€ per kersa, eli kolmesta lapsesta 30000€ vuodessa! Lisäksi itse maksettava koulukuljetukset ja eväät, sekä pakollinen koulupuku. Toki tarjolla olisi ollut halvempikin koulu, mutta opetus aika vaatimaton ja sillä ei olisi ollut mitään merkitystä jatkoa ajatellen. Jos sairastui, niin pääsy sairaalaan edellytti melkoista rahasummaa....
Bensiini tuossa maassa oli näennäisesti halpaa, mutta maksoi kuitenkin 9€ litra paikalliseen tulotasoon verrattuna.
Tulimme takaisin Suomeen. Joten kovin mielelläni lukisin, että mihin maahan aiot muuttaa, missä Suomea paremmin?
Juu ei olekkaan, täällä on paljon rahaa, mutta sitä ei anneta heille jotka sitä tarvii, saan heiltä kerätään pois jotta ne varakkaant voisivat elää hulppeaa elämää ja kertoa kuinka he ovat hyvinvoivia.
Tuohon sodan jälkeiseen kurjuuteen toteaisin että pula-aikaa riitti pitkään,
sillä olot normalisoituivat oikeastaan vasta 60 -luvun alkupuolella.
Pahojen poikkeusaikojen jälkeen kuluu siis oikeasti 15-20 vuotta
ennen kuin yhteiskunta taas on nk. normaalitilassa ja pärjätään.
Ja ajatella että Suomessa sodan jälkeisenä pula-aikana oli ihmisillä vara ottaa vastaan 500 000 kotiseuduiltaan häädettyä kansalaistaan kun hyökkääjä muutti valtionrajan, jälleenrakentaa pommitetut kaupungit sekä poltettu Lappi.
Oli pakko!
Vennamo organisoi rintamamiestonttien lohkomisen evakoille. Pienet, muutaman hehtaarin alueet olivat luovuttajien osoittamissa, mahdollisimman hyödyttömissä paikoissa.
Siitä vaan raivaamaan ja rakentamaan ensin saunaa. Sitten viljelymaan raivaus ilman koneita ja asumuksen rakentaminen talkootyönä.
Kyllä käy katteeks!
Työkaverini vaimon kotitalosta oli matkaa yleiselle tielle noin 7 kilometriä ja vielä 70-luvun alussakin asumiskäytössä olevan töllin sähköt olivat yhtä kaukana.
Rouvan isukki hankki ansionsa satunnaisista metsätöistä ja lähijärven kaloista.
Äiskä hoitin kahta lehmää ja perunamaata.
Töllissä oli sentään savupiippu mutta sauna oli savumallia.
Käy vielä enemmän katteeks!
Asuminen oli ahdasta. Vielä 50-luvun lopulla vaimoni asui hellahuoneessa vanhempiensa ja kahden sisaruksensa kanssa. Ulkoilu oli kunniassaan.
Tehdessään taloa 60-luvun alussa isäni jätti yläkerran vintin mittoihin korkeutensa vuoksi koska pelkäsi vielä, että asuinkorkeuteen joku helvetin lautakunta olisi voinut pakottaa sen rakentamisen asuinkorkeuteen ja olisi saattanut pakkosijoittaa sinne jonkin perheen.
Pelko oli tuolloin jo perusteeton mutta kuvaa silloista lähimenneisyyttä.
Netti on kyllä mainio keksintö ja kaikki tieto mitä sieltä löytyy. Maanhankintalaki oli Suomessa vuonna 1945 säädetty laki, jonka perusteella muodostettiin niin sanottuja maanhankintatiloja eli asutustiloja rintamamiehille, kaatuneiden omaisille ja luovutettujen alueiden siirtoväelle. Maanhankintalain avulla toteutettu maaomistuksen uusjako on Suomen historian suurin maareformi.
Ei niitä koneita tainnut olla paljon tilallisillakaan. Traktorit hyvin harvinaisia, hevosten avulla maa-ja metsätyöt suurimmaksi osaksi tehtiin sodan jälkeen.
On se käsittämätöntä köyhyydestä nykyaikana edes puhua kun kaikki on saatavilla kunhan vain jaksaa täyttää muutaman lomakkeen.
Samaa mieltä, ei tulla oleen leikkausten jälkeen lähelläkään tuon ajan köyhyyttä. Sillon se ei tuntunut niin pahalta, kun käytännössä kaikki ympärillä oli yhtä köyhiä. Kaikki halukkaat ei päässeet opiskelee ja sitä kautta ulos köyhyydestä, koska vähemmillä ei ollut rahaa.
Nyt ei jakseta, vaikka opiskelu on lähes ilmaista ja monia ero tapoja opiskella, ja ""vain" toimeentulossa joutuu muutaman vuoden tinkiin ellei ole sopivaa työtä tai massia kotoa.'
On se silti täysin väärin ja kohtuutonta leikata joltain pienituloiselta yh:lta (netto alle 2k€/kk) useita satasia. En ole tarkemmin tutustunut aiheeseen, mutta luulen laskelmien olevan jossain määrin populistisia. On selvää, että ihan noin se ei voi toteutua. Onhan jo sinkkuihmisen minimituet reilusti päälle tonnin käteen
lajijasuris
Olen täysin perehtymätön meidän tukijärjestelmiimme mutta muutamaa kohtaa en ymmärrä.
Veronkevennykset! Kuka kohtuullisen hyvin toimeen tuleva käyttää kevennyksen lisäeurot kulutukseen?
Toinen asia on ansiosidonnaisen porrastus. Olen aikanaan ollut muutamaan otteeseen tuon liiton kassan edun piirissä mutta ei juolahtanut mieleenkään tähdätä silloisten 500 päivän päähän vaan hankkiuduin töihin heti kun ITSE löysin jostakin. Epäilin työttömyyden jatkuvuuden heikentävän mahdollisuuksia uuden työpaikan saamiseen. En ollut paikkakuntasidonnainen. Vaimo pysyi kotiosoitteessa ja minä olin viikot töissä siellä missä niitä oli.
Edes työsopimuksen perusteettoman purkamisen hyvityksenä saamani kertakorvaus 2,5kk + 6kk:n "kotiin" maksettu palkka ei saanut minua jäämään nautiskelemaan siitä vaan ehdin olemaan työttömänä 13 kalenteripäivää kun uusi työ löytyi reilun 200km:n päästä. Asunto työnantajan toimesta. Määräaikainen, tavoitesidonnainen työ kesti 7kk. Sen loppuvaiheissa uutta etsimään.
Nimimerkki: Metallin sekatyöläinen.
tiedoksesi: Työttömyyspäivärahan kesto riippuu työhistoriasta. Jos työhistoriaa on enintään 3 vuotta, työttömyyspäivärahaa maksetaan enintään 300 työttömyyspäivältä. Jos työhistoriaa on yli 3 vuotta, kesto on enintään 400 päivää. Työttömyyspäivärahaa maksetaan kuitenkin enintään 500 työttömyyspäivältä sellaiselle henkilölle, joka täyttää työssäoloehdon täytettyään 58 vuotta ja jolla on työhistoriaa vähintään 5 vuotta. Lisäksi ikääntyneille työttömille voidaan työttömyyspäivärahaa maksaa niin sanotuilta lisäpäiviltä
Tieto haettu Sosiaali- ja terveysministeriön työttömyysturva sivustolta. Nykyisinhän on myös pakollinen 4 työpaikan hakeminen/kk
"Silloisten" 500 päivän päähän! Ei ollut mitään porrastusta. Ei myöskään mitään pakkohakua. Ei tarvittu.
Lopetin viimeisessä vakituisessa paikassa 52 vuotisena noiden 3kk + 6kk eväiden kera ja pätkin eri puolilla, 7kk > 2pv 57 vuotiseksi.
Nyt 80v.
Ihmettelen vaan nykyisiä menetelmiä. Mm. pakkohakua. Minulle ei työkkäristä ollut hitonkaan apua patsi ne kaksi matkakorvausta jotka sain käytyäni tp- haastatteluissa itse hankkimiini paikkoihin. Aikaisempiin hakuihin en tiennyt hakea km. korvausta.
Myös Espanjan "työnhakua" varten tarvitsin dokumentin.
Edelleen en ymmärrä miten köyhillä sitten riittää röykeys lisääntyä jos ei muka kykene edes itseään pitämään ruuassa?
Elikä ristiin menee valehtelu ja todella pahasti.
Suurin motivaatio lisääntymiseen taitavat olla lapsilisät. Lapsilisäpäivinä kaljakaupoissa myynti käy.
Tuskin lapset kapakoissa käy.
Tuo sun vastaus taas tuntuu keksityltä, kunhan sait taas provota.
Työllisten palkkapäivänä kuhina käy alkossa, ravintoloissa, sexbaareissa, kaikki työlliset kipi kapi kun rahaa tulee...
Ja tuskin ns. köyhät antavat lapsilisärahoja lapsilleen.
Lapsilisät kuuluu lasten huoltajille. Ei siis lapsille. Meillä ne menivät lasten tileille aikanaan ja sitten saivat itselleen kun alkoivat rahaa tarvimaan tai laittoivat sijoitustileille.