Elämme taas sotien aikaa. Sillä uralla saatetaan olla vasta alussa eikä lähelläkään loppua. Mieleeni muistuu historian opettajani sanat vuosikymmenten takaa. Hän sanoi, että näyttää siltä, että sodasta kärsinyt Eurooppa on ottanut opikseen, mutta se koskee valitettavasti vain sodasta selvinneitä ja ehkä heidän lapsiaan. Tulevat sukupolvet unohtavat edellisten sukupolvien kärsimyksen ja ovat valmiita uusiin sankaritekoihin.
Rauhanliike voimistui länsimaissa maailmansodan jälkeen. Rinnan sen kanssa kulki ydinaseuhka, mikä sinällään voimisti rauhanliikettä edelleen. Rauhanliike lännessä oli luonteelta pasifistinen ja siinä hyvinkin idealistinen. Rauhaa ja rakkautta, Love & Peace. Mutta ei se ollut merkityksetön. Se kertoi kansalaismielipiteestä, jonka poliitikot joutuivat ottamaan huomioon. USAssa rauhanliikkeen painostus sai osaltaan Vietnamin sodan loppumaan. Euroopassa ajatus rauhasta ja rationalismista sen osana johti EY:n (sittemmin EU) perustamiseen. Tällainen rauhan ajatus on kantanut näihin päiviin asti.
Nyt rauhanliike katukuvassa on hiipunut. Massat eivät ole lähteneet vastustamaan sotaa, korkeintaan vähäisessä määrin sodan aloittaa kuten nyt Venäjää. Ehkä vahvan rauhanliikkeen puuttuminen siltä rauhallisemmaltakin puolelta madaltaa kynnystä vastata hyökkäyksiin vain sodalla. On lännessä nyt aika lailla johdossa sellaiset sukupolvet, joilla ei ole enää henkilökohtaista kosketusta toisen maailmansodan kauhuihin.
Ukrainan sodassa rauhan saavuttaminen tuntuu lähes mahdottomalta. Kukaan ei oikein usko, että se voidaan saavuttaa muuten kuin taistelurintamalla. Toisen on siis hävittävä sota ja aika totaalisesti. Rauhan tila on yhä kauempana myös Israelissa. Mitään merkkejä rauhanomaiseen ratkaisuun ei ole ole näköpiirissä. Sota näyttää jatkuvan loputtomiin. Ja kun sodan tielle on lähdetty, se tuppaa eskaloitumaan jo siitäkin syystä, että esim. Venäjä sodan osapuolena näkee etunaan sodan laajentumisen eri puolille maailmaa. Emme tiedä, onko Venäjä jollain tavalla osapuoli terroristihyökkäyksessä Israeliin. Ainakin se voi edistää Venäjän etua. On ajateltu, että Kiina voisi hyökätä Taiwaniin. En itse siihen usko. Vähemmälle huomiolle on jäänyt mahdollisuus siitä, että Pohjois-Korea hyökkäisi Etelä-Koreaan ja Japaniin. Sekin voisi olla Venäjän etu. On myös puhuttu siitä, että Venäjä voisi koetella Naton uskottavuutta hyökkäämällä Baltian maihin tai jopa Suomeen ja Norjaan. Se ei vaikuta lähiakoina kovin todennäköiseltä. Kun tällaisia spekulaatioita esitetään todennäköisempänä kuin rauhanaloitteiden merkitystä, ollaan aika huolestuttavalla tiellä.
Rauhanliike voimistui länsimaissa maailmansodan jälkeen. Rinnan sen kanssa kulki ydinaseuhka, mikä sinällään voimisti rauhanliikettä edelleen. Rauhanliike lännessä oli luonteelta pasifistinen ja siinä hyvinkin idealistinen. Rauhaa ja rakkautta, Love & Peace. Mutta ei se ollut merkityksetön. Se kertoi kansalaismielipiteestä, jonka poliitikot joutuivat ottamaan huomioon. USAssa rauhanliikkeen painostus sai osaltaan Vietnamin sodan loppumaan. Euroopassa ajatus rauhasta ja rationalismista sen osana johti EY:n (sittemmin EU) perustamiseen. Tällainen rauhan ajatus on kantanut näihin päiviin asti.
Nyt rauhanliike katukuvassa on hiipunut. Massat eivät ole lähteneet vastustamaan sotaa, korkeintaan vähäisessä määrin sodan aloittaa kuten nyt Venäjää. Ehkä vahvan rauhanliikkeen puuttuminen siltä rauhallisemmaltakin puolelta madaltaa kynnystä vastata hyökkäyksiin vain sodalla. On lännessä nyt aika lailla johdossa sellaiset sukupolvet, joilla ei ole enää henkilökohtaista kosketusta toisen maailmansodan kauhuihin.
Ukrainan sodassa rauhan saavuttaminen tuntuu lähes mahdottomalta. Kukaan ei oikein usko, että se voidaan saavuttaa muuten kuin taistelurintamalla. Toisen on siis hävittävä sota ja aika totaalisesti. Rauhan tila on yhä kauempana myös Israelissa. Mitään merkkejä rauhanomaiseen ratkaisuun ei ole ole näköpiirissä. Sota näyttää jatkuvan loputtomiin. Ja kun sodan tielle on lähdetty, se tuppaa eskaloitumaan jo siitäkin syystä, että esim. Venäjä sodan osapuolena näkee etunaan sodan laajentumisen eri puolille maailmaa. Emme tiedä, onko Venäjä jollain tavalla osapuoli terroristihyökkäyksessä Israeliin. Ainakin se voi edistää Venäjän etua. On ajateltu, että Kiina voisi hyökätä Taiwaniin. En itse siihen usko. Vähemmälle huomiolle on jäänyt mahdollisuus siitä, että Pohjois-Korea hyökkäisi Etelä-Koreaan ja Japaniin. Sekin voisi olla Venäjän etu. On myös puhuttu siitä, että Venäjä voisi koetella Naton uskottavuutta hyökkäämällä Baltian maihin tai jopa Suomeen ja Norjaan. Se ei vaikuta lähiakoina kovin todennäköiseltä. Kun tällaisia spekulaatioita esitetään todennäköisempänä kuin rauhanaloitteiden merkitystä, ollaan aika huolestuttavalla tiellä.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Avauksen kirjoittaja MPP.
Avaukseen voi lisätä vielä sen, että sodat voivat laajentua myös hyökkääjan vastustajien tai ihan ulkokehälläkin olevien toimesta. Viime mainitusta yksi mahdollisuus on Venäjän etelärajoilla sijaitsevien tasavaltojen mahdolliset irtiotot Venäjän otteesta nyt kun Venäjä on sitonut voimaansa Ukrainaan. Tästähän saimme esimakua Armeniasta, jossa valitettiin siitä, että Venäjä ei tullutkaan heidän avukseen Azerbaidzanin hyökättyä. Myös Venäjän sisällä voidaan yrittää käyttää tilaisuutta hyväksi. Ensimmäisenä tulee mieleen Tshetsenia, joka voi hakea revanssia, jos alueelle valta vaihtuu vähemmän Kreml-myönteiseksi.
Trumpilla taito lopettaa sotia, hillitä. Katotaampa vain kun astuu virkaansa, joka lienee melko varmaa. Ei se maailma näin toimi toisia tappaen, kuin SDP 1918 sai kaikkiaan
60 000 Suomalaista uhria, hyökätessään Venäjän avustamana juuri itsenäistyneeseen Suomeen RAUKKAMAISTA sekin. Siellä on Iran nyt yhtenä avustaja Hamasille. Meidän vasemmiston lempilapsia Palestiinalaiset terroristit -Hamas..
Pankkopölhöllä taas ollut kiljunhuuruinen ilta sekavasta töräytyksestään päätellen :)
Eurooppa heräsi sisäisen sodan mahdollisuuteen ensi kertaa toisen maailmansodan jälkeen, kun Balkanin sodat alkoivat noin 30 vuotta sitten. Balkanin sodat perustuivat ensimmäisen maailmansodan liian hätäiseen rauhansopimukseen ja toisen maailmansodan yhtä nopeaan sotilaalliseen ratkaisuun alueella.
Vaikka kaikki tuomitsevatkin Hitlerin toiminnan ylipäätään, hänen ajatuksensa Balkanin suunnalla (sikäli kuin ne oikein tulkitsen) olivat lähtökohtaisesti oikeampia kuin rauhankonferensseissa toteutuneet. Toisin sanoen Jugoslavian eri alueiden erilainen historia ja kulttuuri olisi pitänyt nostaa ohi kielisukulaisuuden. Hitler ymmärsi tämän tai ainakin halusi korostaa Slovenian ja Kroatian historiallisia yhteyksiä synnyinmaahansa itävaltaan.
Ukrainassa tilanne on vähän samankaltainen. Länsi-Ukrainalla on läheinen historiallinen ja kulttuurinen yhteys Puolaan, vaikka koko maalla onkin läheinen kieliyhteys Venäjään. Lisäksi Ukraina on alueellisesti ollut 1800-luvulta lähtien selkeä osa tsaarien Venäjää ja Neuvostoliittoa. Olisi mielenkiintoista kuulla puolueeton raportti itäukrainalaisten todellisesta ajattelusta omasta suuntautumishalustaan. Krimiläisten ajattelisin tuntevan olevansa enemmän venäläisiä kuin ukrainalaisia, sillä Krimin liitti Ukrainaan syntyperäinen ukrainalainen Hrutshev.
Taiwanilaiset kaiketi tuntevat olevansa sekä historiallisesti, kielellisesti että kulttuurisesti täysin kiinalaisia, mutta poliittinen rajamuuri Kiinaan on äärettömän korkea.
Lähi-idässä israelilaisten ja palestiinalaisten identiteetti eroaa joka suhteessa suuresti, mutta maantieteellinen aluejako on siellä täysin mahdoton. En usko, että sillä suunnalla pysyvä rauha on koskaan mahdollinen.
Minusta painotat liiaksi kielellisiä ja kulttuurisia yhteyksiä. Ne eivät yksin määritä jonkin valtion asemoitumista. Moderneissa teollistuneissa valtioissa näitä tärkeämmäksi perusteeksi on kasvanut kansan sisäinen eheys (demokratia) ja kansalaisvapaudet (länsimaiset liberaalit arvot).
Jos Suomen pitäisi valita esim. Ruotsin tai jonkun sukulaiskansan kuten Viron välillä, niin kyllä valinta olisi selvä. Vaikka vesi ei ehkä ole verta sakeampaa, länsimaiset vapausarvot sitä ovat. Monet slaavilaisetkin maat ovat valinneet vapauden sukulaisuuden sijasta.
llä Krimin liitti Ukrainaan syntyperäinen ukrainalainen Hrutshev.
kommunismissa ei ole merkitystä syntyperällä
Stalin on alirotuinen kuin Putinin puolustusministeri mutta ne ajavat
kremlinnatsipolitiikkaa
Juuri historialliset kulttuuriyhteydet määrittelevät pitkälti, millaiset arvot ovat eri alueilla myöhemmin vallalla. Esimerkiksi slovenialaiset ja kroatialaiset saivat länsimaisia vaikutteita ollessaan Itävallan (ja Unkarin) vallan alla. Hehän ovat uskonnoltaankin katolilaisia ja käyttävät latinalaisia aakkosia toisin kuin läheiset kielisukulaisensa serbit, jotka ovat ortodokseja ja käyttävät kyrillisiä aakkosia.
Kielen nostin esille siksi, että sillä oli runsas sata vuotta sitten suuri painoarvo, kun kansallisvaltioita kansoja itseään kuulematta muodostettiin. Siksi Balkanin kansoista muodostui sellainen luonnoton sekasikiö kuin Jugoslavia.
Balkanin kansojen historia ja kultturierot selittävät, miksi Serbia ja Venäjä ovat tänäkin päivänä kavereita myös poliittisesti. Serbiasta tuskin tulee koskaan Euroopan unionin jäsenmaata, sillä se ei jaa muiden jäsenmaiden länsimaisia liberaaleja arvoja.
Toivottavasti sukupolvi ei tarkoita mitään neutraalia tai haalean mautonta muistuttamassa yleisestä välinpitämättömyydestä. Irvistelykin on muuten välinpitämättömyyttä.