Ystäväni BlackVelvette, tuossa menneellä viikolla räjäytti hautaustoimistonsa. Osa teistä varmaan sen muistaakin;) ...
Ajattelin, että noin mahtavaa ja ennenkaikkea suurta monttua, on sääli jättää käyttämättä.
Siihen voisi ennen täyttämistä haudata yhtä sun toista. Niinpä ehdotankin kollektiivista hautausrupeamaa. Tuokaapa kuoppaan kaikki se mitä mielenne tekisi kuopata. Vaikka liikakilot, sotakirveet, päiväysvanhat kortsut, epäonnistuneet kirjoitelmakyhäelmät laatikoiden pohjalta jne..
Mitä haudattavaa nyt kullakin sattuu olemaan.
Jokaisen kuopattavan jutun jälkeen, nakkaatte päälle muutaman lapiollisen multaa... niin eiköhän kuoppa täyty tuota pikaa... ja päästään viettämään peijaisia!
*nakkaa kuoppaan epämukavat, vaikkakin kauniit, sandaalinsa... huokaisten, että kaikella on aikansa ja ei kun multaa päälle!*
Ajattelin, että noin mahtavaa ja ennenkaikkea suurta monttua, on sääli jättää käyttämättä.
Siihen voisi ennen täyttämistä haudata yhtä sun toista. Niinpä ehdotankin kollektiivista hautausrupeamaa. Tuokaapa kuoppaan kaikki se mitä mielenne tekisi kuopata. Vaikka liikakilot, sotakirveet, päiväysvanhat kortsut, epäonnistuneet kirjoitelmakyhäelmät laatikoiden pohjalta jne..
Mitä haudattavaa nyt kullakin sattuu olemaan.
Jokaisen kuopattavan jutun jälkeen, nakkaatte päälle muutaman lapiollisen multaa... niin eiköhän kuoppa täyty tuota pikaa... ja päästään viettämään peijaisia!
*nakkaa kuoppaan epämukavat, vaikkakin kauniit, sandaalinsa... huokaisten, että kaikella on aikansa ja ei kun multaa päälle!*
Vastaukset 23
Vanhimmat
Nyt saan tehtyä sen mikä olis pitänyt tehdä jo kauan sitten.
En edes muista että mistä moinen mulle on joutunut, mutta jotain hyvin vastenmielistä siinä on taustalla oltava. Vaikka oon päättänyt antaa sen olla rauhassa, silti se aina joskus kuvaan on ilmestynyt, aiheuttaen pahoinvointia ja mielen järkkymistä. Toivottavasti saa maata päällensä metri tolkulla, mieluiten graniittilohkoja.
Tämä haudattava paskasiivu on levy. Simple Minds: Reel to Reel Cacophony.
Häviä ikuisiksi ajoiksi senkin sappioksennus.
Amen. :)
...ettei kukaan virtuualimaailman suloisista naisista innostu kierrättämisestä... ja poimi levyäsi parempaan talteen.
Ajattele... romanttinen kynttilänhämyhetki...ja yht'äkkiä korviisi kajahtaakin... nuo sulosävelet;))
*maalailee piruja seinille...ja irvistelee;))*
repullisen turhia haaveita, tarpeettomiksi käyneitä.
Muistopuheena:
aikansa jaksoitte iloa antaa
sitten olitte raskaita kantaa
haikein mielin teidät annan
hautaan kannan
Levtkää rauhassa
palstan armaassa haudassa
Amen.
*heittää multaa reilun kerroksen*
..täyttymyksen sijaan.. onkin toimia navigoinnin apuvälineinä?
... muuttuvat joskus päiväysvanhoiksi ...samaan tapaan, kuin nuo keskustelunavauksessa mainitsemani, käyttämättömät kortsut.
Silloin kun haudataan vanhoja haaveita, on jo olemassa uusia tilalle...
Pelottavaa olisi jos ei olisi...
*miettii, onko koskaan moista, haaveetonta hetkeä elänyt*
eihän haaveista voi luopua ennenkuin uudet ovat ottaneet paikkansa.Ne antavat siivet elämälle. Minulla ainakin on haavekiintiö :))
Alkoi tuo reppu vaan käydä niin raskaaksi ja pieneksi, että viisain oli heittää vanhat pois uusien tieltä. Mutta vaikka haaveet ovat käyneet päiväysvanhoiksi, niin ne ovat osa itseä, siksi niistä luopuu haikeudella. Vaan siellä ne nyt köllöttelevät kaikessa rauhassa...haudassa..
Siinä makkaat
punapää pötkötät
viime viikolla vielä teit miehen työn.
t taka-aho
Minäpä en hautaa mitään! Kaiken elon kuonan puristan kasaan ja rakennan siitä portaita; hautaaminen on matkaa väärään suuntaan...down. No.
tältä seisomalta...
jotka hautaat ...vähän väliä...
Kerronko?
Anna tulla.
1. hautaat varmaan joskus nenusi kultasi
hiuksiin, ihoon, niin ja... (siinä tulikin
jo 3...)
4. hautaat varmaan joskus pääsi tyynyyn
5. niin ja jotain muuta itsestäsi johonkin
muualle... noh, jos ei voida puhua hautaami-
sesta, niin ainakin 'pienestä kuolemasta'
Kyllähän sitä tulee välillä noin hautailtua. Tuli jo hautausurakoitsijamainen olo...
*moikkaa montun reunalta*
Ajatteletteko niin, että hautaaminen on tapa unohtaa vaiko tapa siirtää joku asia muistoksi, muistojen arkistoon?
- Koirat hautaavat luunsa. Hauta voi siis myös
olla tapa pitää tallessa?
- Kun hautaamme läheisiämme, emme hautaa muistoa
heistä, päästämme vain irti siitä mahdollisuu-
desta, että voisimme vielä olla vuorovaikutuk-
sessa muuten kuin mielessämme.
- L. ehkäpä onkin niin, että ei kannata haudata
sellaisia asioita joista haluaisi päästä lopul-
lisesti eroon, vaan sellaisia jotka haluaa säi-
lyttää muistoina ?
...upeita italialaisia sandaaleitaan
- olivat kyllä aika somat, ja joskus (aika kultaa
muistot;)))...) osasin kävelläkin niillä NIIN
somasti.
- kyllä se pitää paikkansa, että leskillä on
parhaat puolisot (pohtii siinä sivussa..)
Usein ihminen jonka olemme menettääneet tästä yhteisestä ajanlaskusta, elää lähempänä meitä kuoltuaan...oma mummoni esimerkiksi, vasta hänen lähdettyään huomasin kaikki suuret asiat hänessä, hänen hyvyytensä...ehkä en ollut hänen eläessään vielä kypsä ymmärtämäänkään kaikkea hänessä...en nähnyt...
Ehkä vapautunut sielu pääsee lähemmäksi...kommunikointi on vapaata, arjen yläpuolella olevaa...
Hautaan amado mion nikin. Kiitos kaikille, aiheeni kiinnostivat ihan mukavasti. Pidin tästä nimimerkistä erityisen paljon, mutta en ole tehnyt avauksia pariin kuukauteen (50-palsta). En koe sitä enää mielekkäänä, sillä häiriköintiä on liikaa. Sen takia, haikeat hiekat.
Huomenta amado :)
Vaikka perustelusi ovatkin hyvät, on päätöksesi mielestäni kuitenkin surkian väärä. :(
Olisit nyt vaan laittanut sen nikkis riippumattoon kellimmään ja odottamaan parempia aikoja.
Vanhana scifi-fanina olen kuitenkin varma, että haudattukin nikki on herätettävissä henkiin kun on vaan oikeat kemikaalit.:)
että tyhmän ja viisaan väittelyssä voittaa aina tyhmä. Sääli kuitenkin että luovutit. Kyllä seuraava suuri haaste täällä kaikille avoimilla keskustelupalstoilla on se, miten järkevää keskustelua pystyy ylläpitämään kaiken häiriköinnin keskellä. Vai pitäisikö minun haudata tähän uskoni että sellaiseen on mahdollisuus?
Ei toki, älä luovuta. Sinä, Juniperus ja monet muut jaksavat vielä pitää yllä asiakeskustelua. Minua riitely häiritsee liikaa, tuntuu ikävältä jos oma ketju otetaan maalitauluksi. Ehkä jollain muulla nimimerkillä joskus, toisenlaisia avauksia. Aika näyttää.
Eikö viisas väistä aina? On hullua lyödä takaisin täällä, tehokkainta on kävellä läpi, olla huomaamatta, vaientaa vaikenemalla...
Tällä hetkellä haluaisin peittää näkyvistäni kaikki ne kirjat, jotka vaativina odottavat vuoroaan. Haluaisin paiskata syvälle kuopan pohjalle jokaisen tajuntaani piinaavan ratkaisemattoman kysymyksen. En jaksaisi enää lukea yhtään riviä, miettiä yhtään ajatusta. Olen väsynyt kuuntelemaan pelon, tuon sitkeä seuralaiseni, kuiskuttelua korvaani: sii-nää et ymmärrä, sii-nää et selviä - läl-läl-lää. Haluaisin levätä edes yhden päivän.
on minulle, Agina, ollut se, että tilanteissa joissa olen kuvitellut kyvyttömyyteni ja keinottomuuteni vuoksi, hajoavani tai taivaan putoavan niskaani,ei lopulta sitten, ole mitään sellaista ollutkaan, joka todella voisi minut rikkoa. Ainoastaan kaikki epäoleellinen on rapissut ympäriltä ja on ollut suorastaan nautinnollista olla pieni ja alaston.
Luulen, että vahvuus ja oman ihmisarvon sisäistys tulee nimenomaan tuollaisten pienuudenkokemusten kautta. -Vähän sama juttu kuin hammaslääkäripelko. Sellaista mitä vasta odottaa pelkää, ja kun se on jo tapahtunut, ei enää pelotakaan.
- Merkityksettömiä, tuollaiset kokemukset, eivät kuitenkaan ole. Koska, ne muuttavat meitä lopullisesti. Joku saattaisi sanoa, että tekevät viisaammiksi, minä sanoisin, että tekevät erilaisiksi. Sillä tarve olla viisas katoaa ja tilalle tulee tarve olla aito...
... lähettäisin sinulle täksi päiväksi pehmeän tuoksuvan kainalon ja silittelevät kädet, jos voisin. Sylipäivät ovat paras tapa levätä, minusta...
Koska en voi, lähteän vain nämä ajatukseni, lämmöllä...
Kiitos lämpimistä ajatuksistasi. Olen tämän monivuotisen projektini aikana ymmärtänyt, että suurin vaikeuteni ei taida sittenkään piillä itse tehtävässä (vaikka se vaativa onkin). Kovimmat taistelut olen joutunut, ja yhä uudelleen joudun, käymään pitääkseni sisäiset demonini kurissa niin, että ne eivät pääse lamaannuttamaan minua; tekemään minusta mykkää.
- usko tai älä, minulla on omakohtaisia kokemuksia mykkyydestä! Oikeastaan ihmeellistä, että käytit tuota ilmaisua... siis ihmeellistä, minun näkökulmastani katsottuna.
- Nuorena, hyvin nuorena, suhtauduin intohimoisesti musiikkiin. Ehdin jopa aloittaa vakavasti laulunopinnotkin ja kuvittelin, että joskus valtaisin suuria lavoja;))
Sitten, monta minun kannaltani traagista yhteensattumaa ja yhtenä niistä epäonnistunut leikkaus jossa menetin kyvyn tuottaa kestävää laulunääntä. Minusta tuli, siis omasta näkökulmastani katsottunea, yht'äkkiä mykkä. Mykkä kuin kivi, jolla ei ollut keinoja eikä tunneilmaisun kieltä.
Koska kuitenkin, tarve sanoa säilyi, löytyivät myös keinot. L. Se, jos yhdessä ilmaisutavassa myksistyy, avaa samalla uusia ovia muille tavoille?
L. Niin kauan kuin sinulla on motiivi ja tahto ja tarve... löytyvät myös keinot. Demonisi vain pelottelevat sinua;) ...uskottelevat että joku tietty ilmaisutapasi on ylivertainen. Puppua kuiskivat, luulen.