Lapsena todistajaperheessä sai oppia että verta ei saa käyttää mihinkään missään muodossa ravinnoksi, se on Ison Kirjan mukaan laskettava maahan.
No, tässä päivänä muutamana kun etsin lannokkeita puutarhaani niin näin, että on kaupan verijauhetta, jota käytetään lannoitteena ekologisessa viljelyssä. Vertahan jää suuria määriä teurastusjätteiksi ja jollain tavalla sitä tietysti halutaan hyödyntää.
Hmmm...tuli vanhat muistot mieleen ja niiden mukana kysymys, että saakohan jt käyttää sellaista tuotetta luomuviljelyynsä? Veri kun piti palauttaa maahan - right?
Ja toinenkin kysymys tuli mieleen... voihan olla niin, että joku viljelijä käyttää tällaista tuotetta maanparannukseen. Voiko sellaisessa maassa kasvaneita porkkanoita syödä hyvällä omallatunnolla? No, toisaalta on kyllä veri siinä tapauksessa ihan oikein palautettu maahan, mutta kumminkin...?
Että semmoista sitä vielä vuosien jälkeen funtsii... ;)))) vaikka vain ihan huviksensa ja kuriosana..
No, tässä päivänä muutamana kun etsin lannokkeita puutarhaani niin näin, että on kaupan verijauhetta, jota käytetään lannoitteena ekologisessa viljelyssä. Vertahan jää suuria määriä teurastusjätteiksi ja jollain tavalla sitä tietysti halutaan hyödyntää.
Hmmm...tuli vanhat muistot mieleen ja niiden mukana kysymys, että saakohan jt käyttää sellaista tuotetta luomuviljelyynsä? Veri kun piti palauttaa maahan - right?
Ja toinenkin kysymys tuli mieleen... voihan olla niin, että joku viljelijä käyttää tällaista tuotetta maanparannukseen. Voiko sellaisessa maassa kasvaneita porkkanoita syödä hyvällä omallatunnolla? No, toisaalta on kyllä veri siinä tapauksessa ihan oikein palautettu maahan, mutta kumminkin...?
Että semmoista sitä vielä vuosien jälkeen funtsii... ;)))) vaikka vain ihan huviksensa ja kuriosana..
Vastaukset 14
Vanhimmat
>>... saakohan jt käyttää sellaista tuotetta luomuviljelyynsä?
Ei saa, koska välivarastointi tulee väliin, eli verta ei saa käyttää mihinkään eritysitarkoitukseen, vaan vuodatuksen tulee/tuli olla välitöntä. Toisaalta tuo ajatus on haudattu verivalmisteiden sallimisen myötä niiltä osin. Tuollaisten annoitteiden sallimista en ole havainnut sallitun.
>>Ja toinenkin kysymys tuli mieleen... voihan olla niin, että joku viljelijä käyttää tällaista tuotetta maanparannukseen. Voiko sellaisessa maassa kasvaneita porkkanoita syödä hyvällä omallatunnolla?
Taitaa olla lähinnä omantunnonkysymys, mutta veikkaukseni on, että kysyttynä tuo olisi vanhan kannan mukaan kiellettyä. Toki veikkaamisessa on omat riskinsä ja verinäkemys elää voimakasta muutoksen aikaa.
Kiiti vastauksestasi :)
...joka taas herätti uusia kysymyksiä. Muistaakseni ei koskaan kyseenalaistettu lihaa joka oli teollisesti teurastettu. Mutta eihän teurastamossa sitä verta ollenkaan vuodateta maahan, vaan...niinettä... ei hitto nyt minä lakkaan sitä miettimästä ;)))
Asiahan ei oikeastaan minulle enää kuulu..
>>Asiahan ei oikeastaan minulle enää kuulu..
Lähimmäistään kunnioittava ihminen ei tarvitse eri aikana eri kiviin hakattuja pilkuntarkkoja ohjeita sekoittamaan ihmisyyttä.
nyt puhut asiaa (vrt. viestiketjun 2. haara)
>>Ikävää jos lapsuutesi kokemukset ovat tuollaisia.
Lapsuus, kuten koko elämä on ainutkertainen.
>>Itse vartuin jt-perheessä 60-80-luvuilla. En ole koskaan pelännyt Harmagedonia - maailmanlopusta tai helvetistä puhumattakaan.
Helvetti voidaan tässä yhteydessä unohtaa. Minä saarnasin ihmisille "1975 maailmaloppua" aivan vakavissani, sitä oikein odotetiin.
>>Tietyistä periaatteista pidettiin kiinni - ei rangaistuksen pelon vuoksi vaan koska lapsi tarvitsee rajat voidakseen kasvaa tasapainoiseksi aikuiseksi.
Miten ihmeessä osasinkin jehofiilinä antaa lapsilleni nuo rajat ilman ruumiillista kuritusta, jota itse koin? Maailma muuttuu, oliko se Eskoseni?
>> Lapsena en ehkä aina ymmärtänyt kaikkien rajojen tarpeellisuutta mutta mitä enemmän ikää tulee sitä enemmän arvostan vanhempieni ohjausta.
Minä en vieläkään ymmärrä tarvetta siihen miksi minun oli kakarana säännöllisesti kuunneltava Vartiotorniseuran valheellista viestintää. Ehkä en usko ennaltamääräämiseen?
>> Omien ja kavereiden kokemusten perusteella peräänkuulutan vanhempien vastuuta kasvattaa lapsiaan oikeassa hengessä - ei pelon vaan rakkauden ilmapiirissä.
Nyt olemme samoilla hehtaareilla, minä en puhunut lapsilleni ensimmäistäkään sanaa Raamatusta tai uskonnosta. Minä koin vastuukseni katkaista huuhaakierteen pakkosyötön.
>> Mielestäni tässä asiassa myös järjestö on mennyt eteenpäin huomattavasti.
Tästä saatamme tällä hetkellä olla erimielisiä, mutta ei hätä ole tämän näköinen.
...
Enemmän kiinnostava kysymys onkin se, mikä on se tarve ihmisellä, jonka tyydyttämiseksi hän etsii itselleen esimerkiksi uskonnon tai ideologian, joka tarjoaa pikkutarkat säännöt noudatettaviksi?
Yksi ajatus on vapauden ja turvallisuuden tasapainottelu. Mitä korkeampaa turvallisuustasoa ihminen elämässään tavoittelee, sitä vähemmän hänellä on vapautta elämässään, ja vice versa. Minä luulen, - en tiedä luulen -, että joillakin ihmisillä on suuri sisäinen tarve siihen, että joku auktoriteetti/vanhempi, lukee heille elämänsäännöt pilkulleen. Sillälailla on elämä turvallista, tietää koska on tehnyt "väärin" ja minkä takia, saa siitä "selkäänsä" -jos ei muuten niin on itsellä huono omatunto -, eikä tarvitse koskaan miettiä asioita itse. Toisilla taas tulee aikuiseksi kasvamisen yhteydessä kova vapaudentarve, sen tyydyttäkseen he ovat valmiita joskus "maksamaan" kalliisti. Niinkuin esimerkiksi monet, jotka ovat jättäneet jt:n.
Minulla on sellainen ajatus että me itse luomme elämämme omien tarpeidemme tyydyttämiseksi, tarpeistamme lähtien, fyysisten-, psyykkisten-, sociaalisien- ja hengellisten tarpeiden. Joko sen itse tiedostaen, tai ei. "Jumalankin" me luomme itsellemme, tarpeidemme mukaan. Jonkun "Jumala" on kovin ankara ja mustasukkainen, jonkun toisen taas rakastava ja ymmärtäväinen, hyväksyen ihmisen sellaisena kuin hän on. "Kukin tulee uskollaan autuaaksi" ei ole mielestäni ollenkaan hassumpi kiteytys tästä.
Tulipa pitkä vastaus lyhyeen kommenttiin. Ja veri-asia jäi vallan taakse.. ;))))
Minusta olet oikeassa tuossa. On turvallista elää tiukissa rajoissa, vaikkakin ne rasittaisivatkin. Vähän niinkuin lapsella pitää olla rajat. Tosin sitten mukana on varmaan sellaisia, joille se systeemi tuo mahdollisuuden käyttää valtaa ylitse muiden, määritellä aina yhä uudelleen sääntöjä ja rajoja toisille, alemmille. Heidän kohdallaan on myös kysymys siitä, että ovat itse koko elämänsäkin mahdollisesti eläneet näiden sääntöjen puitteissa, eivät he ehkä osaa edes aavistaa, mitä tarkoittaa se, että saa elää vapaammin. Sillä eihän se vapaus sitä tarkoita, etteikö ihmisellä ole rajoja, niitä vaan voi jokainen elämässään noudattaa ja etsiä oman tahtonsa mukaan. Kunhan oma elämä mahtuu tämän yhteiskunnan asettamien normien raameihin.
Itselläni on jonkinlainen jumalakäsitys, sekin lienee lähtöisin kouluajoilta, lapsuudesta. Kyllä se jonkinlaiset rajat tuo elämääni, tosin ne ovat ehkä hyvin paljon samat, mitä yleinen moraali on. Me olemme kasvatuksen ja ympäröivän yhteiskunnan tuotoksia. Mutta minun Jumalani ei ole pikkumainen :) se on rakkauden Jumala, elämän kunnioitus on päällimmäisenä, kaiken elämän. Oikeastaan se koko juttu on siinä, se pitää sisällään kaiken..
Vaatii ihmiseltä paljon irtaantua tuollaisesta yhteisöstä kuin jt:lla on. Olen ulkopuolisena seurannut muutamaa ihmistä ja heidän kokemuksiaan. Olen vakuuttunut, että ahdistus siellä on suurempi kuin mitä ulospäin näyttää.
Hyvää jatkoa !
Kiitos vaan hyvän jatkon toivotuksista, samaa sinulle :)
Olet ihan oikeassa, että jotkut näkevät mahdollisuutensa valta-asemaan jota heille ei ehkä muissa yhteyksissä tarjottaisi. Heillä on sellainen tarve, ja jotkut maksavat kalliin hinnan valta-asemansa säilyttämiseksi. Jos he sen menettäisivät, he menettäisivät "kaiken". Tästä on täällä Ruotsissa nähty monta esimerkkiä äskettäin, jt-järjestössä paljastuneiden pedofiiliskandaalien jälkipuinnissa.
Minun elämänkokemukseni perusteella pitää syyn ja seurauksen laki paikkansa. Mitä kylvää, sitä niittää,- minkä taakseen jättää sen edestään löytää, - ei ole kysymys siitä josko me unohdamme menneisyytemme vaan siitä josko meidän menneisyytemme unohtaa meidät -... ja monta muuta sanontaa joissa tämä moneen kertaan toistuu. Jopa laulujen sanoissa...
"Elämä on kuin koulu loputon,
voi jäädä luokalle tai ehdot saa..."
Itsestä riippuu, kuinka paljon siellä laiskanläksyllä istuu... ;)
Jt tehdä sitä ja tätä. Ainoa sääntö on se, että Jt:lla ei ole mitään sääntöjä joka asiaan. Jt:n täytyy käyttää Raamatun (ei VT-seuran) avulla valmennettua omaatuntoa ja tervettä järkeä (vt 15/5 05 s.14).
Minä kasvoin jt-perheessä siihen maailman-aikaan kun "saakos jt tehdä sitä tai tätä???" oli kysymys elämästä tai kuolemasta. Harmagedon kun silloin vielä tuli ihan oikeasti ja henki siinä rytäkässä saatoi mennä pienimmästäkin virheestä. Iästä riippumatta. Lapselle se oli aika rankkaa kun aina pelotti että selviääkö vai ei.. :(
Onhan se hyvä jos järjellinen ajattelu on jo vähän saanut jalansijaa, eikä se henkiparka enää ole niin löysässä kuin silloin ennen. Toivon todella että rakkaus viimein siinäkin järjestössä saa edes vähän tilaa ja se ainainen pelko sieltä väistyy, sillä "täydellinen rakkaus karkoittaa pelon." Muistaakseni siellä Raamatussa sanottiin jotain siihen suuntaan...
/*
Minä kasvoin jt-perheessä siihen maailman-aikaan kun "saakos jt tehdä sitä tai tätä???" oli kysymys elämästä tai kuolemasta. Harmagedon kun silloin vielä tuli ihan oikeasti ja henki siinä rytäkässä saatoi mennä pienimmästäkin virheestä. Iästä riippumatta. Lapselle se oli aika rankkaa kun aina pelotti että selviääkö vai ei.. :(
*/
Ikävää jos lapsuutesi kokemukset ovat tuollaisia. Itse vartuin jt-perheessä 60-80-luvuilla. En ole koskaan pelännyt Harmagedonia - maailmanlopusta tai helvetistä puhumattakaan.
Tietyistä periaatteista pidettiin kiinni - ei rangaistuksen pelon vuoksi vaan koska lapsi tarvitsee rajat voidakseen kasvaa tasapainoiseksi aikuiseksi. Lapsena en ehkä aina ymmärtänyt kaikkien rajojen tarpeellisuutta mutta mitä enemmän ikää tulee sitä enemmän arvostan vanhempieni ohjausta. Omien ja kavereiden kokemusten perusteella peräänkuulutan vanhempien vastuuta kasvattaa lapsiaan oikeassa hengessä - ei pelon vaan rakkauden ilmapiirissä. Mielestäni tässä asiassa myös järjestö on mennyt eteenpäin huomattavasti.
Oikeinko sinut, vio-letti, kastettiin JT:ksi ja kävit ihmisten ovilla? Olet varmaan naispuolinen.
Niklas
- Kasteltiin läpimäräksi 11-vuotiaana tyttösenä -67 kesäkonventissa, isän ja äidin kanssa yhdessä.
- Naimisiin "Herrassa" 17 vuotiaana neitosena. Tyypillistä siihenaikaan, kuulemma vieläkin.
- Aloin tulla järkiini ja ajattelemaan omilla, ihme kyllä hyvintoimivilla aivoillani joskus -70 luvun lopulla.
- Jätin lopullisesti jt-n -83. En ole koskaan katunut. Siitä alkoi loppuelämäni joka jatkuu vielä tänäkin päivänä.
Zja', siinä se. Kaikesta siitä mitä lukee rivien välissä, voisi kirjoittaa kirjan. Anyway... Kiitos kysymästä, sinä sitten?