Gallup työllisille

Tyydyin aina siihen mitä työnantaja maksoi. Kun sain näköpiiriini sisällöltään ja palkkaukseltaan parempaa niin vaihdoin siihen.
Tein aina työni niin hyvin kuin pystyin. Oli työnantajan asia arvioida sillä saamasa tuotto. Koskaan en pyytänyt palkankorotusta. Minusta se olisi ollut nöryyttävää. Muutaman kerran kulloinenkin työnantaja nosti palkkaani pyytämättä.
Rahan oli aina riitettävä. Kulut tulojen mukaan tai oikeastaan hieman pienemmät.
Haettavat etuudet, työttömyyskorvausta lukuun ottamatta, ovat minulle tuntemattomia.
Olin töissä kunnes katsoin tulleeni siihen ikään ja taloudelliseen asemaan, että vetäydyin pois työelämästä käyttäen silloiset 500 anssipäivää. Sen jälkeen omillani ilman kelaa tai sossua.

Ihan ok, ihan ok ja riittää, en, saan rahaa leveämpään elämään.

1) Loppujen lopulta olen tyytyväinen. Enemmänkin toki kelpaisi
2) Riittää erittäin hyvin elämiseen.
3) En todellakaan
4) Eipä tarvitse olla yhteiskunnan elättinä + mielekästä tekemistä

1) Olen tyytyväinen palkkaani, koska välttämättömiin menoihini kuluu vain puolet nettotuloistani. Lopuilla voin tehdä mitä vain muuta ja/tai laittaa säästöön. Rahan suhteen on rento olo.

2) Kyllä vastaa. Raha todellakin riittää. Olen keskipalkkainen.

3) No en todellakaan saa minkäänlaisia Kelaetuuksia😂

4) Olen kouluttautunut alalle, jossa olen hyvä ja josta tykkään tosi paljon.

Olin tyytyväinen palkkaani, vaikka se oli alussa vain 4,70 mk tunnilta.
Kesän jälkeen pääsin jo pitempään työsuhteeseen, missä palkka oli 5 mk/h.
Siitä se hiljakseen nousi ja yli10 vuotta sitten oli jo 17,20 €/h .
Paremmasta en tiedä, sillä jäin tuolloin eläkkeelle työstäni.
Työmäärääni sain useimmiten säädellä, joskus oli kiirettäkin.
Nykyisin saan Kelalta vain satunnaista lääkekorvausta.
nautin ihan vaan rivikansalaisen keskivertoeläkettä, minkä netto alkaa
numerolla 2 tulevan vuodenvaihteen indeksitarkistuksen jälkeen.
Kun ei juo, polta eikä hakkaa pelejä, niin voi olla oikein tyytyväinen.