Ikävöinti tekee sulle?
Millaisen olotilan
Anonyymi-ap
61633
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 61
Vanhimmat
Olen yhdestä huolissaan
Kenestä yhdestä 😄 täällähän on vaikka ketä
Yhdestä vaan
Suren sitä että hänellä on paha olla 😔
Enkä tiedä mikä häntä voisi auttaa että olotila paranis
Sano sille ettei sillä oo mitään hätää että elämä kantaa ja sen pitää rakastaa itseään. Silleen se voi saada asiat raiteilleen. Ja sitten sen pitää nukkua enemmän ku muuten sillä tulee vaan huonompi olotila
Lääkäriin kehoittaisin menemään
Riippuu mitä tai ketä ikävöi
Hänen oli kuoltava, että kirjoitukset kävisivät toteen. Hänen nimensä on Jeesus.
Ole rauhassa, Jeesus Kristus on Kuningas.
T.minähän en ole jeesuksesi, senkin kuperkeikkahoro, se on moro, rauhallisesti turvallisesti.fi
https://m.youtube.com/watch?v=T2CoNvyJNR0
Voi Jeesus tätäkin. Tässä on nyt monta trollia samassa paketissa. Monta yhden hinnalla. :))
MOTÖRHEAD-Brotherhood of Man HD / Andy Rethmeier
https://www.youtube.com/watch?v=w0CMnyoexcI
Mistä tiedät et hänellä paha olla? Sanoitko eilen hänelle jotain face to face?
Kuulin yhdeltä että vähän paha olla. Siks jäi huol pääl
Kysyt vaan häneltä miten menee
🍒🍑🍒🍑🍒🍑🍒🍑🍒
❤️ Nymfomaani -> https://ye.pe/finngirl21#18050007L
🔞💋❤️💋❤️💋🔞💋❤️💋❤️💋🔞
Tyhjyyden tunteen. Mutta kuitenkin ikävä tuntuu koko kehossa. Pahimmillaan voi olla fyysinen kipu.
Surullisen, jos ei ole tietoakaan tapaamisesta.
Järjestä se tapaaminen sitte.
Ihan kökkösen olotilan. Minulla on monta läheistä ihmisiä joita ikävöin tällä hetkellä.
Riippuu päivästä, mutta vaihtelee pienestä alakulosta fyysiseen kipuun, tuskaan jota ei meinaa saada millään pois. Sitten kun tulee tänne lukemaan ja omimaan kaiken negatiivisen kuin ne kaikki olisivat häneltä, se enin tuska hellittää hieman, mutta suru.... Se on ja pysyy, teen mitä tahansa. Mieheltä
Mitä suret
Sitä, kun menetin hänet. Sitä, miten valtava ikävä minulla on yhä. Sitä, kun hän ei ole lähelläni, ei kosketa minua, en tunne hänen lämpöään. Sitä kaikkea ja paljon muutakin, joita en ala erittelemään tähän, koska se sattuu niin fyysisesti kuin psyykkisesti. Mieheltä
On kyllä kökköä. Menetit miks?
"Sano sille ettei sillä oo mitään hätää että elämä kantaa ja sen pitää rakastaa itseään. Silleen se voi saada asiat raiteilleen. Ja sitten sen pitää nukkua enemmän ku muuten sillä tulee vaan huonompi olotila"
Tää vois sopii tähän
Miksi sydän ei anna rauhaa sitä pohdin itsekin
Kaikki nuo ovat kohdallaan, mutta ei silti hyödytä minua. Mieheltä
Niin, samaa itsekin pähkäillyt ja yrittänyt selittää itselleni, mutta ei vain onnistu. Mieheltä
En tiedä. En todellakaan tiedä. Siksi onkin niin vaikeaa saada käsiteltyä asioita päässäni ja sydämessäni loppuun, kun ei ole mitään tietoa. Mieheltä
Sanoiko hyvästi vai ei???
Yks ei ole kohdallaan ja se huolestuttaa
Mitä pitäisi sitten tapahtua että kaikki olis kohdallaan
Menetitkö minkä? Rakkauden, omaisen, ystävän, läheisen vai minkä?
Ei sanonut. Sanoi tulevansa takaisin.
Kyllä minulla on nuo tuossa mainitut asiat kohdallaan. Vain yksi puuttuu, mutta sitä ei ollut mainittu tuossa. Mieheltä
Rakkaani. Ei sen kummempaa. Sen kaikkein rakkaimman.
Saako sivusta udella mikä siitä puuttuu
Hän. Tartteeko tuota ees kysyä.
Hullulta. Mitä enemmän taistelen vastaa sitä enemmän muistan hänestä asioita. Näin samanlaisen takin kuin hänellä oli. Ja muistin miltä hänen sylissä tuntuu. Ei tästä tuu yhtään mitään.
Millainen vaatetus hänellä?
En enää laita yhtään tunnistetta.
Menee muun vitutuksen ohella.
Tuulipuku ja pieruverkkarit... Jaloissa tarralenkkarit urheilusukilla tai papalta
perintönä saadut ruskeat remmikengät... Niin ja vilttihattu vuodelta 1952.
Papan siniset raappahousut korvaa mennen tullen Bokserit... Ja kimmat kirkuu
Rakas? Sinäkö siinä?
Oikein arvasit,,,
Olisiko hyvin näin sille ensimmäiselle rantalenkille?
Näytät hyvältä asussa kuin asussa.
Minun papalla ei ollut paksu muna vaan aika pieni solakka häseltäjä!
Muuten kalun koolla ei ole väliä... Kunhan se on mahdollisimman paksu ja pitkä
Tekee olon hilpeäksi. Vähän kuin skumppalasillinen. Sitten hilpeys haihtuu hiljaksiin. Ajattelen muuta, katson vaikka sarjaa. Ja yhdellä päähenkilöistä on sama nimi. Vähitellen siihen tottuu. Jakso loppuu enkä muistakaan. Jään tuijottamaan lopputekstejä. Tuottaja onkin kas saman niminen. Kihahdus taas. Laittaisko vaikka random raviveikkauksen. No toki oikealla nimellä varustettu hevonen löytyy. Ja sitä rataa. Nousuista aamuyön melankoliaan. Kunnes puhelin ääntelee erityisen pimpelipompelin. Skumppa huiviin ja repeat.
Jatkakaa tästä...
En ikävöi ketään. Surua aiheuttaa se kun työasia on keskeneräinen. Toivottavasti tällä viikolla selviää jotain.
Ei tätänykyä minkäänlaista enään sain opetella hautaamaan sitä tunnetta kuustoista vuotta
Riippuu päivästä. Laidasta laitaan.
Hyvin vaikea muistaa edes sellaista aikaa, että olisi ikävöinyt todella paljon jotain henkilöä.
Toisaalt nii melko lujan sillee https://www.hs.fi/blogi/lujastilempea/art-2000009905951.html
Varmaan vähän sellaisen surullisen. Toinen porskuttaa ja itse olen ollut kuopassa. Mutta olen hyvällä menolla pääsemässä ylöspäin. Ehkä ikävöinti auttaa myös arvostamaan itseään. Toista ei kiinnosta ja hän on egosentrinen.
Ahaa, vai ei kiinnosta. Kyllähän hän on kiinnostava. Ainoa jota olen miettinyt niin pitkän aikaa että en viitsi enkä kehtaa sanoa tunnistamisen pelossa. Olen silti alkanut erottaa muitakin komeita miehiä vastaantulijoita. En samalla tavalla kuitenkaan että haluaisin mitään heistä. Heiltä.
Minulla oli yhtenä päivänä huono olo ja menin lepäämään, kun oli aika rankkaa, niin yhtäkkiä kyyneleet tulivat ja mietin, että kumpa hän olisi lähellä ja voisin sanoa juuri niitä lauseita, joita tuli mieleeni. Ihan hullua.
Pieruverkkarit ja urheilusukat antavat minulle parhaat yöunet... Yöpaitanani
pidän usein mummoni vaaleanpunaista yöpaitaa jota hänen isot riippurinnat
ovat avartaneet ihanasti... Ilma virtaa kivasti vartalooni ja koen että... Olen
melkein onnellinen. Usein kyllä toivon, että voisin mummoni yöpaidan unohtaa
ja ne raappahousutkin ja siirtyä nykyaikaan...Olen kyllä tullut siihen tulokseen että
olen naiskauneuden suhteen aika neutraali... Kiltit... Tuhmat.. Arvoitukselliset.
Vielä jotain... Nainen joka on se jota todella haluat on jo kirjan kansien välissä
ja niiden sivujen repiminen pois tekee todella kipeää... Haluaisin todella, että
meistä tulisi loppuelämämme ystävät. Siihen tappiin asti . > Sinulle
Mikä on ikävöinti?
Se vaihtelee, joskus on perhosia vatsassa, joskus hakee olo, joskus naurattaa,mutta se ei poistu... ellei kaivattu loukkaa pahasti tunteita.
Itsellä ei aika kuluta ikävää eikä kaivatun näkymättömyys.
Kyllä se on se loukkaaminen miten pääsee eroon.
En saa mitään aikaan... Kirjoittelen tänne ja luen ketjuja ja ajattelen häntä...