Katselin jaksoja erinomaisen hyvästä historian dramatisoinnista Sodan ja rauhan miehet. Todella upea teos, joka esitettiin 1970-luvulla Neuvostoliiton vallankumouksen vuosipäivän jälkeen ja jota laajasti kiitettiin. Siinä ei ollut mitään sellaista, josta Neuvostolehdistö olisi kirjoittanut kriittisesti ja sen musiikin on säveltänyt Leonid Bashmakov. Erinomaisen hyvä sarja. Matti Tapio oli suurmies alallaan.
Toista on jonkun ihmeen Marjo Viikon sökellys Kylmän sodan Suomi, jota mainostettiin valtavalla vyörytyksellä ja johon etsittiin kaikkein populistisin mahdollinen hahmo juontamaan koko sekasotkua, entinen iltapäivälehtien toimittaja. Tarkoitus alusta saakka oli siis luoda propagandaa, jonka piti kai kääntää kansan syvät rivit Nato-myönteisiksi kerta heitolla. Sitä se ei tehnyt. Arvostelijat ja mediat pääosin itsesensuurin vallassa vaikenivat koko tökerryksestä, vain HS intoutui sitä kehumaan. Sen sijaan esim historian tutkijat avoimsti halveksivat sarjan amatöörimaisuutta ja sitä, kuinka siinä sivuutettiin merkittävä määrä merkittäviä tosiasioita.
En tiedä, mistä Marjo Viikko on saanut kummallisen nimensä, mutta hänen ohjaustyönsä on jopa huonompi kuin jonkun kritiikkiä jo aikanaan saanut Luottamus-elokuva. Silti Luottamus antaa jopa todellisemman kuvan todellisuudesta, vaikka onkin kiistattoman yksipuolinen.
Miksi suomalainen media on nykyään täynnä vain mitäänosaamattomia surkimuksia?
Toista on jonkun ihmeen Marjo Viikon sökellys Kylmän sodan Suomi, jota mainostettiin valtavalla vyörytyksellä ja johon etsittiin kaikkein populistisin mahdollinen hahmo juontamaan koko sekasotkua, entinen iltapäivälehtien toimittaja. Tarkoitus alusta saakka oli siis luoda propagandaa, jonka piti kai kääntää kansan syvät rivit Nato-myönteisiksi kerta heitolla. Sitä se ei tehnyt. Arvostelijat ja mediat pääosin itsesensuurin vallassa vaikenivat koko tökerryksestä, vain HS intoutui sitä kehumaan. Sen sijaan esim historian tutkijat avoimsti halveksivat sarjan amatöörimaisuutta ja sitä, kuinka siinä sivuutettiin merkittävä määrä merkittäviä tosiasioita.
En tiedä, mistä Marjo Viikko on saanut kummallisen nimensä, mutta hänen ohjaustyönsä on jopa huonompi kuin jonkun kritiikkiä jo aikanaan saanut Luottamus-elokuva. Silti Luottamus antaa jopa todellisemman kuvan todellisuudesta, vaikka onkin kiistattoman yksipuolinen.
Miksi suomalainen media on nykyään täynnä vain mitäänosaamattomia surkimuksia?
Vastaukset 3
Vanhimmat
Luottamusta esitettiin valmistuttuaan koulunäytöksissä opetuselokuvana, mutta elokuvateattereissa se ei menestynyt kovin hyvin. Nykyisen yleisen käsityksen mukaan se edustaa vahvasti suomettumisen ajan henkeä. Varsinkin myöhemmän ajan arvioissa Luottamusta on pidetty elokuvallisesti kehnona.
Kylmän sodan Suomi on Yleisradion vuonna 2021 julkaisema dokumentaarinen televisiosarja, joka käsittelee suomettumista sekä laajemmin Suomen poliittista historiaa kylmän sodan aikana. Sarjan on toimittanut Jari Tervo ja käsikirjoittanut Marjo Vilkko sekä taustatoimittanut Santtu Luoto. Kertojaäänenä on Antti Seppänen.
Toimittaja Pekka Torvinen kehuu sarjaa Helsingin Sanomissa siitä, että se tervetulleesti muistuttaa ja läpivalaisee suomettumisen aikakautta varsinkin nuoremmille yleisöille.
Sodan ja rauhan miehet on Yleisradion TV2:n teatteritoimituksen tuottama dokumenttipohjainen näytelmäsarja, joka esitettiin ensimmäisen kerran vuonna 1978.
Sodan ja rauhan miehet kuvaa arkistolähteisiin sekä aikalais- ja asiantuntijahaastatteluihin pohjautuen Suomen ulkopoliittista kehitystä 1930-luvun loppupuolelta jatkosodan alkuun. Sarja herätti alkuvuoden 1979 aikana vilkkaan julkisen keskustelun kuvaamansa ajanjakson tapahtumista. Ulkopoliittisesti kyseessä oli arka aihe, koska silloisen virallisen, suomettumisen mukaisen historiantulkinnan mukaan talvisodan aloittajaa ei yleensä nimetty suoraan. Neuvostoliitto ei myöskään ollut tunnustanut Molotov–Ribbentrop-sopimuksen salaista lisäpöytäkirjaa sen ja Hitlerin Saksan keskinäisestä etupiirijaosta.
Sarjan ohjaaja Matti Tapio oli alkanut kerätä aiheeseen liittyvää materiaalia jo 1970-luvun alkuvuosina. Kipinän hän oli saanut jatkosodan aikaisen pääministerin Edwin Linkomiehen vuonna 1970 julkaistusta muistelmateoksesta Vaikea aika. Osaksi aiemmin julkaisematon materiaali alkoi kiinnostaa Tapiota niin, että hän taisteli Sodan ja rauhan miesten ohjelmaidean hyväksytyksi Yleisradion johdon ja etenkin pääjohtaja Erkki Raatikaisen epäluuloista huolimatta. Raatikainen oli vuonna 1975 sanonut TV2:n johtajalle Pertti Paloheimolle, joka oli tehnyt sarjasta tuotantosopimuksen Matti Tapion kanssa, että "täältä Kesäkadun kahdeksannesta kerroksesta on paljon paremmat näköalat kuin sieltä Tohlopista". Matti Tapio itse ei ehtinyt nähdä mittavimman työnsä menestystä sen koko laajuudessa, sillä hän kuoli pian sarjan ensimmäisen osan esittämisen jälkeen joulukuussa 1978.
Pääjohtaja Erkki Raatikainen paljasti myöhemmin, että Sodan ja rauhan miehiä oli pidetty sarjan valmistuttua toista vuotta hyllyllä, koska hänen mukaansa sen esittäminen samanaikaisesti lokakuun vallankumouksen 60-vuotisjuhlan, Suomen itsenäisyyden 60-vuotispäivän ja YYA-sopimuksen 30-vuotisjuhlan kanssa olisi voitu tulkita Neuvostoliiton taholta provokatiiviseksi.