Pyydän anteeksi
Kirjoitin armeija-aiheisen kirjoituksen nimellä ”Miehet sitä, miehet tätä”.
Pyydän anteeksi alkukirjoituksen tahdittomuutta. Harmittaa etenkin kärjistetyt sanomiset omilla aivoilla ajattelemisesta sekä sohlosovinisti –sanan käyttö. Myöskin keskustelun otsikko on todella huono eikä kerro edes aiheesta mitään.
Ehkä kirjoitus oli tahditon sen tähden, että asia piti saada sanottua. Jos olisin kirjoittanut toisin, olisi saattanut viesti mennä vain ”läpi”, mutta vastauksia ei olisi tullut. Ehkä sen takia, tai suuresti sen takia aloitus oli kova, koska arvasin väärin(?), että vastalauseita näin tulee. Anteeksi siitä. Vastalauseita tässä asiassa on hyvä saada, jotta voisi käydä asioita läpi. Mutta ei ollut tarkoitus hermostuttaa tekstillä. Anteeksi. Toisaalta halusin aloittaa kovasti, mutta lopettaa pehmeästi. Keskustelua olisi syntynyt paremmalla aloituksella, ehkä enemmänkin. Anteeksi vielä.
(Ja kuitenkin, tasa-arvon nimissä, kun samainen keskustelu käydään naisten kesken, on sanomiseni vähintään yhtä tahditonta.)
Mutta asia todella koskettaa minua, eikä ole ihan helppo. Toivoisin, että jos vielä yhteen asiaan jos jaksaisitte vastata, mielellään mahdollisimman moni vastaisi. Laitan sen kysymyksen tämän viestin jatkoksi.
Tuomio
Mikä on tuomio?
Kieltäydyn käskyttämästä miestä armeijassa. Käytännössähän se tarkoittaa sitä, etten pysty pitämään miesalaista. Ei ole mitenkään mahdollista, että armeija mitenkään pystyy toimimaan jos käskyvaltaa ei ole.
- Mies tulee armeijaan, mutta minä siis kieltäydyn käytännössä yhteistyöstä. Henkiset syyt. Mies tekee valituksen.
- Joko minut siirretään, tai mies siirretään.
- Minut siirretään, mies tulee armeijaan. Minusta tehdään valitus. Kykenemätön toimimaan yhteistyössä.
- Miten minun käy?
- Potkitaanko minut pellolle armeijasta?
- Mikä on tuomio?
Jehovan todistajien ei ole pakko vakaumuksensa tähden käydä armeijaa.
Enkö minä voi vakaumukseni tähden olla armeijassa?
- Mikä on siis tuomio?
Kirjoitin armeija-aiheisen kirjoituksen nimellä ”Miehet sitä, miehet tätä”.
Pyydän anteeksi alkukirjoituksen tahdittomuutta. Harmittaa etenkin kärjistetyt sanomiset omilla aivoilla ajattelemisesta sekä sohlosovinisti –sanan käyttö. Myöskin keskustelun otsikko on todella huono eikä kerro edes aiheesta mitään.
Ehkä kirjoitus oli tahditon sen tähden, että asia piti saada sanottua. Jos olisin kirjoittanut toisin, olisi saattanut viesti mennä vain ”läpi”, mutta vastauksia ei olisi tullut. Ehkä sen takia, tai suuresti sen takia aloitus oli kova, koska arvasin väärin(?), että vastalauseita näin tulee. Anteeksi siitä. Vastalauseita tässä asiassa on hyvä saada, jotta voisi käydä asioita läpi. Mutta ei ollut tarkoitus hermostuttaa tekstillä. Anteeksi. Toisaalta halusin aloittaa kovasti, mutta lopettaa pehmeästi. Keskustelua olisi syntynyt paremmalla aloituksella, ehkä enemmänkin. Anteeksi vielä.
(Ja kuitenkin, tasa-arvon nimissä, kun samainen keskustelu käydään naisten kesken, on sanomiseni vähintään yhtä tahditonta.)
Mutta asia todella koskettaa minua, eikä ole ihan helppo. Toivoisin, että jos vielä yhteen asiaan jos jaksaisitte vastata, mielellään mahdollisimman moni vastaisi. Laitan sen kysymyksen tämän viestin jatkoksi.
Tuomio
Mikä on tuomio?
Kieltäydyn käskyttämästä miestä armeijassa. Käytännössähän se tarkoittaa sitä, etten pysty pitämään miesalaista. Ei ole mitenkään mahdollista, että armeija mitenkään pystyy toimimaan jos käskyvaltaa ei ole.
- Mies tulee armeijaan, mutta minä siis kieltäydyn käytännössä yhteistyöstä. Henkiset syyt. Mies tekee valituksen.
- Joko minut siirretään, tai mies siirretään.
- Minut siirretään, mies tulee armeijaan. Minusta tehdään valitus. Kykenemätön toimimaan yhteistyössä.
- Miten minun käy?
- Potkitaanko minut pellolle armeijasta?
- Mikä on tuomio?
Jehovan todistajien ei ole pakko vakaumuksensa tähden käydä armeijaa.
Enkö minä voi vakaumukseni tähden olla armeijassa?
- Mikä on siis tuomio?
Vastaukset 1
Vanhimmat
En osallistunut "Miehet sitä, miehet tätä"-keskusteluun, mutta luin avauksesi kyllä. On erittäin reilua pyytää anteeksi. Ainakaan minua et kyllä ole loukannutkaan, mutta arvostan suoraselkäisyyttäsi. :)
Tuo itse kysymyksesi on minulle mysteeri. En rehellisesti sanottuna täysin ymmärrä, mistä puhut. Olen mies ja suoritin aikanaan asepalveluksen. En halunnut komentaa ketään ja en käynyt AUK:ta enkä RUK:ta, vaan olin armeijan alusta sen loppuun niin alhaalla komentoketjussa kuin mahdollista, siis kaikkein alimpana.
Mikä oma sotilasarvosi on? Miksi haluat olla armeijassa, mutta et käskyttää? Omasta mielestäni sitä siellä vallitsevaa hierarkiaa ei voi murtaa sisältä käsin ja ei ole kaikilta osin tarpeenkaan. Vaikka ehdottomasti kannatan sananvapautta ja demokratiaa, silti joissakin tilanteissa komentoketju palvelee tarkoitustaan, näin olen kuullut esim. henkilöiltä, jotka ovat olleet kadonnutta etsimässä. Armeijasta apuun tullut ryhmä toimii hätätilanteessa keskimäärin tehokkaammin kuin siviiliryhmä, koska yksi henkilö käskee ja muut tottelevat. En itse halunnut olla se, joka käskee, mutta silti tiettyjen tilanteiden osalta arvostan armeijan komentoketjun funktionaalisuutta.
Mikä sitten on tuomio? En todellakaan tiedä enkä ymmärrä.