Luin kymmeniä vuosia sitten tieteistarinan, jossa kansa pidettiin tyytyväisenä rappeutuvassa ja katastrofiin ajautuvassa yhteiskunnassa syöttämällä heille täsmäkemikaaleja jotka saivat heidät kokemaan asiat miellyttävimpinä. Heille syötettiin tärkkelysproteiinimössöä ja he näkivät ja kokivat syövänsä juhla-aterioita, ja kun jopa hissikuilut oli korvattu tikapuilla he kokivat kulkevansa edelleen hissillä. Sitten päähenkilö alkaa ihmettelemään, miksi on aina hissimatkan jälkeen hengästynyt jne.
Muistaako joku mikä kirja on kyseessä? Minä nimittäin en muista.
Uskontohan tarjoaa osittain kirjan kuvaaman lumetodellisuuden, joka saa asiat näyttämään paremmilta kuin ne ovat. Emme muka ole alttiita satuman sanelemille taudeille, onnettomuuksille, sodille tai ryöstöille, vaan Jumala pitää meistä huolen. Vaikka kaikki viittaa siihen, että näin ei ole, niin uskova uskoo ja on ehkä onnellisempi uskossaan. Ihminen biologisena olentona kulkee kohti kuolemaansa ja katoamista / olemattomuutta. Jos tämä ahdistaa, uskonto valehtelee, että ei ihminen kuolekkaan, vaan kaikkien todisteiden vastaisesti joku "sisin" ihmisestä elääkin muka ikuisesti jossain astraalitason puuhamaassa.
En siis kiistä, etteikö suggeroimalla itsensä uskomaan vahvasti johonkin uskontojen tarinoihin ihminen voisi olla onnellinen. Mutta kysyn onko parempi yrittää elää todellisuudessa vaikka se tekisi ajoittain onnettomaksi, kuin kiinnittyä miellyttäviin harhoihin ja olla onnellinen sulkemalla osa todellisuudesta mielestään ja korvaamalla se harhoilla?
Onko totuudella ja todellisuudella itseisarvo?
Muistaako joku mikä kirja on kyseessä? Minä nimittäin en muista.
Uskontohan tarjoaa osittain kirjan kuvaaman lumetodellisuuden, joka saa asiat näyttämään paremmilta kuin ne ovat. Emme muka ole alttiita satuman sanelemille taudeille, onnettomuuksille, sodille tai ryöstöille, vaan Jumala pitää meistä huolen. Vaikka kaikki viittaa siihen, että näin ei ole, niin uskova uskoo ja on ehkä onnellisempi uskossaan. Ihminen biologisena olentona kulkee kohti kuolemaansa ja katoamista / olemattomuutta. Jos tämä ahdistaa, uskonto valehtelee, että ei ihminen kuolekkaan, vaan kaikkien todisteiden vastaisesti joku "sisin" ihmisestä elääkin muka ikuisesti jossain astraalitason puuhamaassa.
En siis kiistä, etteikö suggeroimalla itsensä uskomaan vahvasti johonkin uskontojen tarinoihin ihminen voisi olla onnellinen. Mutta kysyn onko parempi yrittää elää todellisuudessa vaikka se tekisi ajoittain onnettomaksi, kuin kiinnittyä miellyttäviin harhoihin ja olla onnellinen sulkemalla osa todellisuudesta mielestään ja korvaamalla se harhoilla?
Onko totuudella ja todellisuudella itseisarvo?
Vastaukset 14
Vanhimmat
Uskonnolliset myytit harvoin tarjoavat edes lohdullisempaa tai miellyttävämpää selitystä todellisuudelle. Minusta on aika surkea elämän tarkoitus raataa otsa hiessä pellolla kunnes kuolee piis ja muuttuu maaksi jälleen. Minusta on paljon elähdyttävämpää olla sukulainen kaikkien maapallon eliöiden kanssa ja yhteinen esi-isä 3,5 miljardin vuotta sitten kuin että vuohipaimenjumala olisi leiponut meidät savesta 6000 vuotta sitten.
There is grandeur in this view of life, with its several powers, having been originally breathed into a few forms or into one; and that, whilst this planet has gone cycling on according to the fixed law of gravity, from so simple a beginning endless forms most beautiful and most wonderful have been, and are being, evolved.
Charles Darwin, The Origin of Species
En tiedä mitä tuo itseisarvo käytännössä tarkoittaa, mutta välinearvoahan totuudellisuudella on reippaasti.
Mitenköhän ihmislaji olisi kehittynyt, jos ei pyrkimystä totuudellisuuteen olisi ollut?
Yhteisöille olisi koitunut ihan liian raskaita 'kustannuksia', jos olisi paljon 'anything goes' meininkiä.
Vaikka 'pienehköjä' deviaatioita pyrkimyksestä totuudellisuuteen on ollut havaittavissa...,
on homma kuitenkin edennyt kohtuullisen pitkälle, ja tietyntyyppinen hölynpöly on saatu vähennettyä aika paljon, ainakin kehittyneissä yhteiskunnissa.
Ehkä jotkut eivät pelkää kuolemaa yhtä paljon uskoessaan elämän jatkuvan sen jälkeen kuin pelkäisivät, jos tietäisivät elämän päättyvän kuolemaan?
Tosi uskovaiset iloitsevat aina kun joku seurakunnasta "nukkuu pois" eli kuolee, sillä he tosissaan uskovat tämän jatkavan elämää henkenä/ sieluna ja pääsevän Jumalan/ Jeesuksen luokse (joko heti kuoltuaan tai sitten myöhemmin uskon opin tulkinnasta riippuen).
Onko uskonnoilla, teknologialla, elamalla oli se missa muodossa hyvansa lopulta edes juurikaan eroa? Pohdiskelin joku aika sitten facebookissa asiaa englanniksi. Mitaan emme tieda todella joten se vetaa noyraksi ymmartaen ettei absoluuttista totuutta voi ihminen edes tietaa eika taten tarvitse vertailla asioita toisiinsa kun edes asioiden ei tarvitse sotia keskenaan.
Science and technology is just like religion. People who most believe it don't really understand it. Ask them questions about how first computer was build. Let's think. When anything is build it's kinda like human body. There's a heart that connects and makes everything work. Without it other parts don't get energy. There's a brain. Brain is never simple part. Is bigger than just one part. Do you understand difference between hard drive and ram memory? Well most don't. But let's say we build it. Everything in computer in computer works. It's alive. Some how screen shows something. Like a sight. Keyboard works like a mouth. It communicates between inside and outside worlds. Wow, it truly works. But how do you make computer work without first program? Somethink that understand text you write. Even if the screen shows the text I'd like to ask questions about commands. Without first program that understands commands you can't code and make more programs. It is a alive and understands everything. Human builded and invented something that is just a just a big mystery like how we are alive. Bible says God made human from the image of self? Think sometimes out of the box. Somethings just connects everything and makes to understand that everything human invents has same things that we have in our body work. Car tires are like our legs etc etc. But technology is huge mystery and only thing really to have that eureka moment is to understand time and space. Chicken or egg? Technology and religion or faith I could say is kinda same thing. People believe it. But don't those who mostly belive something and disses other ideas are not in any intelligence levels. They just believe what school and media teached them. They don't really think. Four elements that makes our life possible is idea that works in everything else inside our world. That is matrix. World inside a world. There more worlds inside that world just like Russian matruska doll. I write this with my cell phone. To the internet. World inside of world. To the Facebook that is world inside of the world of the world. Fools understand that matrix is just binary code. Ones and zeros. What is zero? Is it a number? Zero is space. I used this Linux system in my former work place that used excel files to make maps for pick and place to understand what to pick and place. So simple but so beautiful system. Just ones and zeros made Linux system to understand it like map and tell the machine Where to pick and what not to pick. But the chicken and the egg makes universe work. We can't look back in anger. What happens today might been something that had bigger change in past time. Try not to judge what happened decades ago to feel superior in your mind. Everything happens for reason. Greek mythology gods are more like a gods from near future world where superior AI is build to surveillance people. It knows everything and when it understand how people see other life forms meaningless and can't respect creation that is a alive, think and somehow feel to equal creature happens what happened in the Greek mythology. Titans created Greek mythology gods and the Titans became prisoners. Why? Only human kills and hunts for fun. Make world where you can't even think about possibly that robot is equal to you and is your slave is only way any scenarios of machines hunting humans happens. But chicken and the egg. Everything is happening and happened in the same time simultaneously. That's why don't look back in the anger. Most beautiful thing in humans is that the good and evil is something we can try to conscious decide. Why fear when everything has happened and happening at the same time. The then future affects past and present. You know. Jesus could be you. Hitler killed jews cause he was angry about happened at Jerusalem over 1900 ago. Even some good things can turn bad. Chicken or the egg. Jerusalem or Auswitch? Crusifiction or holocaust? Time and space. Future has happened and happening countless times.
"Mitaan emme tieda todella.."
Tuo on takuuvarmaa skeidaa!
Mutta ok, saatat tietenkin olla täysin väärässä, kun uskot ettei mörköjä, keijukaisia ja Mulukua ole olemassa...
Jätätkö muuten jonkun 'älyllisen takaportin' auki sille mahdollisuudelle, että nämä, tai joku niistä, kuitenkin saattaisi olla olemassa?
Jos olisimme noin onnettomia tietämisen suhteen, emme lajina olisi päässeet koskaan tälle tasolle.
Jos kakki havaintomme ja käsityksemme olisivat noin heikolla pohjalla, emme olisi olemassa.
Ehkä sinun olisi ollut viisaampaa kirjoittaa saksaksi?
Totuushan vain vahingoittaa ihmistä. Katsokaa vaikka Pohjois-Koreaa. Siellä elää omasta mielestään maailman onnellisin kansa. Totuushan tekisi heistä onnettomia.
Kyseessä ilmeisestikin on Stanisław Lemin Futurologinen kongressi, missä Lemin kirjoissa usein esiintyvä tutkija ja (anti)sankari Ijon Tichy seikkailee Costa Ricassa pidettävässä kahdeksannessa maailman futurologien kongessissa.
Seuraa paljon sekavuutta mielenosoittajien tullessa paikalle ja mellakkapoliisien käyttäessä heihin (lähi)tulevaisuuden väkijoukonhallintakaasuja, hallusinogeeneja, joista sivulliset tiedemiehetkin saavat osansa.
Kannattaa jokaisen lukea.
Kiitos! Kuulostaa juuri siltä kirjalta jota muistelinkin.
Kun puhutaan kirjallisuusviitteistä, niin ihmiset voivat suggeroida itsensä "onnellisuusharhan" valtaan muidenkin dogmaattisten oppien avulla kuin uskontojen.
Nobel-voittaja Svetlana Aleksijevitšin loistavassa "haastatteluromaanissa" Neuvostoihmisen loppu on vaikuttava elämäntarina mieheltä joka oli vakaumuksellinen kommunisti, puolueen jäsen ja rakensi Neuvostomaata antaumuksella ja pyyteettömästi. Sitten pahat kielet väittävät hänen nauraneen Stalinin henkilöpalvontaa pilkkaavalle (aika viattomalle) vitsille ja hän vaimoineen joutuu salaisen poliisin kynsiin.
Vankilakierre kidutuksineen jatkui vuosia kunnes puhekesi 2. maailmansota ja mies katsoi tilaisuutensa tulleen ja hän ilmottautui halukkaaksi rintamalle, jotta voisi osoittaa eturintamassa uskollisuutensa Stalinille. Mies pääsee sotaan ja osoittaa rohkeutensa ja pärjää. Tämän ansiosta hänen kunniansa palautetaan ja hänet otetaan taas jäseneksi kommunistiseen puolueeseen.
Mies saa sodan jälkeen kuulla, että hänen vaimonsa on kuollut Stalinin vankileirillä jo vuosia sitten, mutta siitä huolimatta hän itkee onnesta kun saa taas NKP:n jäsenkirjan. Ja kun hänen lapsensa (jotka on kasvattanut hänen ilmiantajansa) Neuvostoliiton romahtamisen jälkeen eivät ymmärrä miten heidän isänsä saattoi rakastaa edelleen Stalinia vuosikausien vankileirien ja kidutuksen sekä vaimon vankilakuoleman jälkeen, niin mies tuhahtaa: "Te ette ymmärrä, koska olette merkonomeja vaikka ihanteita."
Ihmisen kyky itsepetokseen on ilmeisen rajaton.
Jo 1500-1600 luvulla keskusteltiin uskon totuuden mielekkyydestä verrattuna rationaaliseen totuuteen. Heprean kielessä AMANA = TOTUUS = USKO
Sun uskosi juuri on sun totuutesi .... Eino Leino
Mutta jos usko on totuus niin onko sillä arvoa, onko se hyödyksi vai aina pelkästään haitaksi?
Itse ajattelen
Mieli eli tunteet äo 100 usko vain on totuus
Äly eli muodot äo 140 rationalismi vain
Ego eli tahto äo 120 ?? Sekä että molemmat
Kun mieli eli tunteisiin sitoutuneet ohjaa maailmaa ollaan kurimuksessa. Mutta luonto voi hyvin.
Älyn ohjauksessa ihmiset o.k. Luonto out.
Egon ohjauksessa puoli ihmiskuntaa voi hyvin mutta puolet huonosti.
Tänä päivänä Venäjä on Ego
Eurooppa on Mieli
Amerikka on Äly
Mielen ja Egon välinen kamppailu on ilkeää.
Mikä sen voisi pysäyttää.
Ego on korkein. Äly toiseksi korkein ja Mieli matalin. Tämä järjestys pitäisi jotenkin setviä sellaiseksi että kylmä sota ei toistuisi.
Kylmän sodan aikana järjestys oli oikea, mutta ydintuho suurena vaarana.
Israel ja sen temppeli hanke on avainasemassa.
Kaikki kääntyy taisteluun sitä vastaan mutta Mikael astuu silloin esiin ja tulee ylösnousemus.
Toinen tekijä on Mahdi jonka yritys purkaa determinismi luultavasti epäonnistuu.
Toki hän voittaa ja kukistaa pohjoisen kuninkaan ennen kuin Mikael saapuu.
1. Pohjoinen kukistuu
2. Israel joutuu vaaraan
3. Mikael pelastaa Israelin
4. Tulee ylösnousemus
Kylmän sodan toistumiseen johtava oikea asiantila ei ole enää suotavaa. Pohjoiseen ei ole mahdollista oikea asiantila enää.
Tunne antaa motiivin, mutta järjen ja rationaalisen ajattelun tulisi ohjata toimintaa.
Avauksen kysymykseen tämä liittyy sikäli, että jos ratio tai osa siitä suljetaan pois, jotta voi elää onnellisessa uskonharhassaan, niin silloin sulkee pois myös osan järjen kritiikistä omien tekojensa suhteen. Silloin ollaan kaltevalla pinnalla.
Siksi realismi ja pyrkimys totuuteen on aina arvokkaampaa ja moraalisempaa kuin harhassa eläminen, vaikka se tekisi onnellisemmaksi. Harhaan perustuvassa onnessa on myös se riski, että jos harhastaan ei pystykkään enää pitämään kiinni, niin voi pudota korkealta.
Yle tuottaa tällaista materiaalia 🤣
Jos joutuu vaikka leikkaukseen jossa amputoidaan toinen jalka tulisi kirurgille ilmoittaa kumpi jalka totuudenmukaisesti.
Varma Tieto
Toisenpolven ateisti