Ihminen ei voi tietää todeksi mitään muuta kuin omilla aisteillaan havaitsee.

Tietääkö Viki mitä tarkoittaa sana "tosi" ?

Budhhanopin mukaan aistit johdattavat ihmistä harhaan tosiasioista ja siksi ihminen elää samsarassa. Mestari Ekhard oli myös samankaltaiseeen väliaikaiseen johtopäätökseen havaihtunut.

Tuo suurisana "tosi" on putinistien valetotuutta jolla ovat mokomatkin poikatyttöjen rakastelijat harhauttaneet eurooppalaisia äärioikeistolaisia liikkeitä uskomaan ja kannattamaan Putinia, eikö totta Viki.

No miten voit tietää todeksi, että tuhat kertaa tuhat on miljoona ?
Sormesi loppuvat laskennassa.

Satanisti lääkäri voi laittaa videolasit päähän ja kaikki mitä näet on ohjattua filmiä. Joku potkaisee munille samaan aikaan kun videolta näkyy kun putoat polkupyörän päältä tangon päälle. Natsisaksan kokeita.

Pallopäät havaitsevat väitetyn pallomaan todeksi NASAn maalauksista ja väärennetyistä kuvista.

Monet lättäpäät taas ovat valaistuneet maatietoisiksi esimerkiksi luostarissa yksin meditoimalla ja maan muotoa Jumalalta kysymällä.

Siitä huolimatta, vaikka et voi aistia vaikkapa fotonia, et istu talven pimeinä öinä pimeässä ellet sitten tahallana laita valoja pois.

Toisaalta myös, Viki, sinä otit selkään LASKUVARJON kun hyppäsit koneesta vaikka et siihen painovoimana uskokkaan. Kuitenkin, kuten itse sanot, aisteillasi totesit sen todelliseksi ja olit varsin halukas varjoa käyttämään.

Eikös niin?

Ei välttämättä voi tietää todeksi mitä omilla aisteillaan havaitsee.

https://www.youtube.com/watch?v=tBNHPk-Lnkk

Tuolla brusspupin kanavalla on tuontapaisia vaikka kuinka paljon.

https://www.youtube.com/@brusspup/videos

Aistit ne vasta harhaan johtavatkin. Tarvitaan tietoa ja älyä niiden tuottamien havaintojen arviointiin.

Viki aisti että lentokoneesta hypätessä sen painovoiman takia on pakko ottaa laskuvarjo selkään.

Muuten olisi hypännyt varjotta.

Ihmisellä on viisi perusaistia, maku-kuulo-näkö-tunto-ja hajuaistit.
Jotkut sanovat että kipu-ja lämpötilatunnotkin olisivat aisteja mutta kyllä ne kuuluvat tuntoaistiin.
Onko se liike- ja asentoaisti sitten kuudes saa jokainen päättää ihan itse.

Minun kikkelini ei aisti enään mitään siis minulla ei todellisuudeesa ole kikkeliä. En muuten sitten ole mikään persekärpänen taikka Pattyan poikatyttö vaan ihan läpällä kirjoittelen, eikö totta.

Eikö siis sähköä olekaan olemassa, kun sitä ei voi nähdä mönkimässä pistorasiassa ???

Tämän takia minä, tai Delfine, emme usko pyramideihin.

Niitä kun on nähneet vain ne jotka on eksyneet kulisseihin.

Tietäminen ja uskominen, missä menee raja?

Onko "tietokaan" aina todellista tietoa?
Entä, kun usko ylittää uskon rajat ja tuo esiin jotain havaittavaa?

Ateistille, joka ei itse ole näitä kokenut, tämä raja on nk. "selkeä": hän uskoo ja tunnustaa "tiedoksi" vain oman älynsä, omat, henkilökohtaiset, viidet aistinsa: näön, kuulon, tunto-, maku- ja hajuaistin ilmaisut. Tuossako on "tiedon" rajat?

On ihmisiä, joiden kokemuspiiri ylittää nämä rajat. Hänellä / heillä on lisäaisteja sekä henkistä voimaa nähdä myös sellaista mitä, ehkäpä enemmistön pelkät lihalliset silmät eivät näe ja kuule. Ja silloin kun / jos myös esim. ateisti omilla aisteillaan selvästi havaitsee jotain selittämätöntä, nk. "yliluonnollista", vaatii todellista älyä olla kieltämättä asiaa vain periaatteesta, vaan ottaa kokemuksensa totena.

Elin aikoinaan, kauan sitten, yhdessä miehen kanssa, joka ilmoitti olevansa mm. ateisti. Hän oli erittäin kristinuskon ja Jumalan vastainen. Jumalasta ei saanut edes puhua.

Hänessä oli tiettyä, omaa lahjakkuutta, mutta ylpeä, psykopaattinen luonnehäiriö ja jonka olisi pitänyt korostaa hänen muutoin "suurta, loistavaa älyään", itseasiassa rajoitti tuon lahjakkaan miehen elämää, teki hänet tyhmäksi! Hän ei koskaan ottanut huomioon kuin oman itsensä ja tahtonsa ja tästä oli useasti hänelle myös enemmänkin haittaa. Hän halveksi, eikä huomioinut mitään itsensä ulkopuolista, kuten muiden ajatuksia, tahtoa ja tekoja.

Olimme taas kerran yötä hänen vasta äskettäin kuolleen äitinsä asunnossa. Huone oli pimeä, yritimme nukkua. Yhtäkkiä aistin selvästi, että eteisessä liikkui joku, kulki eteisen läpi kuin rapusta oven läpi tullen, meni kylpyhuoneeseen. Taas sieltä takaisin, kohti asunnon ulko-ovea. Tönäisin miestäni ja sanoin, että täällä kummittelee. Hän sanoi: "Älä höpötä, ala vain nukkua". En voinut nukkua, kuuntelin niitä edestaas kulkevia askeleita. Tönin taas miestäni ja sanoin: "Kuuntele nyt! Siellä on joku!" Hän havahtui eli SUOSTUI edes kuuntelemaan. Hän sanoi: "Nyt minäkin kuulen sen. Mikä se on?"

Hän, ateisti ja tietynlainen kovanaama, todenteolla säikähti, tarttui minuun. Silloin nuo askeleet kääntyivät ja alkoivat lähestyä meitä. Tuo, mikä / kuka olikin, käveli suoraan sohvasänkymme viereen. Pidimme toisistamme kiinni. Kuiskasin: "Mä rukoilen... saanko mä rukoilla?" "Rukoile vaan." Sopersin jonkinlaisen, lyhyen avunpyynnön yläilmoihin. Tuo aave katosi, koimme, että se oli poistunut.

Hän sanoi: "Älä ikinä kerro tästä kellekään tutuille, mitä tapahtui, että pelkäsin ja annoin luvan rukoilla, muuten multa menee maine". Lupasin olla kertomatta. Myöhemmin erosimme ja hän myös kuoli sittemmin.

Jaa, no kait se on vaan sitten matkustettava sinne Australiaan ja yirttää kohdistaa tähtiputke kohti pohjantähetä? Maa kun on litta, niin se pitäisi onnistua.