Autismi diagnoosi naiselle ja työelämä

Ei ole harvinaista, että autismikirjoista ihmistä luullaan
traumatisoituneeksi, eli että hän on epänormaali
psyykkisistä syistä. Kyse on tietämättömyydestä - ja
joillakin psykologeilla on kokemukseni mukaan
taipumus nähdä KAIKKI epänormaaliudet
psyykkisistä syistä johtuviksi.

Jos olet töissä autismi-ihmisten kanssa niin luulisi siellä
olevan tietoa sen verran, että ainakaan et saa potkuja,
jos sinusta löytyy autismikirjoisuutta. Sellainenhan
vain auttaa sinua ymmärtämään autisteja normaalia
herkemmin ja paremmin.

Eihän esim. AS-diagnoosiaan tarvitse kertoa
kenellekään. Pääasia että itse saisit varmuuden.
Ainakin sinun kannattaa käydä jonkun todellisen asiantuntijan
juttusilla ja kertoa, miksi epäilet olevasi autismikirjolla.

Niinhän se on, jos on tähänkin asti työt sujunut hyvin, niin tuskin yhden diagnoosin takia potkuja saa.
Moitteeton työskentely pidetyllä työntekijällä ei anna oikeutta antaa työntekijälle potkuja jonkun diagnoosin takia.
Ja jos on mahdollisuus työpsykologin kanssa jutella, niin häneltähän voi vähän kysellä asiasta, miten toimia, jos on itse epävarma.
Jos diagnoosin saaminen helpottaa omaa itseä, omaa olemista, niin ehkä se silloin kannattaa.

Minä juttelin työterveyspsykologin kanssa. Hän kehotti puhumaan työterveyslääkärille. Juttelin työterveyslääkärille, hän sanoi, ettei ole hänen asia, juttele työnantajalle. Sanoin, että kun olen sekä suullisesti että osasta asioista kirjallisesti sanonut ja mitään ei ole tapahtunut. Hän sanoi, että ota yhteyttä työsuojeluun. No seuraavaksi otin yhteyttä työsuojeluun. Kirjoitin pitkästi, mikä on ongelmana ja puhuttiin vielä puhelimessa. Työsuojelusta sanottiin, että tästä pitäisi puhua työnantajalle. Kerroin, että olen puhunut ja mitään ei ole tapahtunut. Sitten hän sanoi, että näitä pitäisi ottaa esiin työpaikkaselvityksessä. Niitä on kai kerran viidessä vuodessa.

Minulla oli työkaveri, joka kaipasi perehdytystä asiaan x. Hän sanoi keskustelleensa esimiehen kanssa muutamia kertoja ja esimies oli ehdottanut, että pyytäisi sitä suoraan henkilöltä a. No hän oli mennyt kysymään sitten henkilöltä a, että voitko auttaa, kun en osaa tätä, niin henkilö a oli sanonut hänelle, että opettele itse, niin minäkin olen opetellut. Sanamuoto oli hieman pehmeämpi, mutta asiasisältö edellä mainittu. Työkaveri sanoi, että siinä vaiheessa hän antoi olla ja hetken päästä poistui keskuudestamme. Yhdessä mietittiin, miksi lähti, kun viihtyi niin hyvin.

No minä ajattelin, että minä yritän kovemmin. Pyysin apua henkilöiltä a, b ja c. Kaikki kolme sanoivat vuorollaan, että painele ja kokeile itse, niin minäkin olen oppinut. No en luovuttanut siltikään ja tein kierroksen työterveyshoitaja, - lääkäri, työsuojelu ja kolme työterveysneuvottelua, joissa kahdessa viimeisimmässä painotin em. asiaa eli perehdytyksen puutetta asiassa x. Ei auttanut.

Sama työpaikka eri ammattiryhmä. Haluavat usein toisen työkaverin varmistamaan, että onko varmasti osannut huomioida kaikki tietyssä työvaiheessa. En ole milloinkaan kenenkään heistä kuullut sanovan toisilleen, että katso itse, niin minäkin olen oppinut. Joka ikinen kerta sieltä on tullut kaveri apuun. En tiedä johtuuko sitten pidemmästä koulutuksesta vai mistä.

Koetko hyötyväsi jotain diagnoosista? Ihmiset ovat erilaisia luonteenpiirteiltään ja se on ihan fine jos ei aiheuta muille harmia. Täytyykö joka luonteenpiirteelle olla jokin diagnoosi?