Kapinoivien lähetysjärjestöjen pers*eilylle laitetaan sitten lopultakin piste. Kirkko ei heidän kanssaan kompromisseja tee, kirkolla on virkakäsityksensä, josta se ei edes voi lipsua. Ei tosin haluakaan, eikä naispappeusasia ole ollut enää aikoihin kirkolliskokouksen asialistalla, linjat on päätetty ja lukkoon lyöty jo aikaa sitten.
Onhan se naispappeus jo lähes neljä vuosikymmentä ollut osa kirkkoa, eikä ongelma enää edes kaikille konservatiiveille. Esimerkiksi kirkon suurin herätysliike on ottanut asiaan hyvin pragmaattisen lähestymistavan ja on asian kanssa sinut.
Eikä kirkko luonnollisesti katso sitäkään suopeasti, että ukot patsastelee lahkoissaan käytännössä pappeina, vaikka ei sellaisiksi ole kirkomme heitä kelpuuttanut. Ja tämähän se kirkkoa eniten juuri hiertää.
Mutta uloshan heidät heitetään, ellei löydy sitä mitä muilta vaaditaan: kykyä joustaa ja hyväksyä kompromisseja.
Mallia voisivat ottaa noista lestadiolaisista, he ymmärsivät mikä on pelin henki jo aika päiviä sitten ja siksipä voivat toimia kirkossa. Myös pappeina.
-a-teisti-
Onhan se naispappeus jo lähes neljä vuosikymmentä ollut osa kirkkoa, eikä ongelma enää edes kaikille konservatiiveille. Esimerkiksi kirkon suurin herätysliike on ottanut asiaan hyvin pragmaattisen lähestymistavan ja on asian kanssa sinut.
Eikä kirkko luonnollisesti katso sitäkään suopeasti, että ukot patsastelee lahkoissaan käytännössä pappeina, vaikka ei sellaisiksi ole kirkomme heitä kelpuuttanut. Ja tämähän se kirkkoa eniten juuri hiertää.
Mutta uloshan heidät heitetään, ellei löydy sitä mitä muilta vaaditaan: kykyä joustaa ja hyväksyä kompromisseja.
Mallia voisivat ottaa noista lestadiolaisista, he ymmärsivät mikä on pelin henki jo aika päiviä sitten ja siksipä voivat toimia kirkossa. Myös pappeina.
-a-teisti-
Vastaukset 19
Vanhimmat
Eivät lähetysjärjestöt kapinoi kun pitävät kirkon omasta opetuksesta kiinni.
Tosiasiahan on se, että liberaali evlut kirkko itse kapinoi, kun hyväksyy naisten pappeuden ja homojen avioliitot.
Eivät hyväksy katoliset eikä ortodoksit joita kuitenkin on moninkertainen määrä luterilaisiin nähden.
Eli evlut kirkon liberaalit ovat pieni marginaali kristityistä.
Liberaali evlut kirkko siis itse asettaa itsensä seinää vasten.
Samaa sukupuolta olevien välistä avioliittoa ei kielletä Raamatussa ja kukaan ei ole vielä todistanut yhdenkään miespapinkaan olevan Raamatussa kerrotunlainen pappi, joten mistä herätysliikkeet oikein kiistelevät?
Kukaan ei myöskään ole vielä todistanut elävänsä Raamatun Kirjoitusten mukaisesti kaikessa elämässään, joten mitä herätysliikkeet yrittävät todistaa ulostuloillaan?
Kirkkoon jää vain liberaalit ja ateistit.
Lahkoja riittää kyllä joka lähtään poisjääville.
Joo turhaan lahkolaiset itkee menkööt seuraavaan.
No kauanhan ne tätä teki , vaan viimein se onnistui .
Kyllä nuo ovatkin olleet helvetillinen kivi kirkon kengässä joka yrittää karistaa homeisen karikatyyrisen ajattelumallin jonka kirkko usein tuo sellaisen mieleen joka ei siellä vuosiin tai vuosikymmeniin ole käynyt. Siinä ei auta asiaa jos helmoissa mahailee pari elätti lähetystä jotka vastustavat naispappeutta ja tietenkin ovat intopinkeänä vahtaamassa ihmisten genitaaleja.
Nuo viimeksi mainitut kun eivät ole koskaan olleet kristinuskon keskiössä ja vielä vähemmän nykypäivänä. Kirkko myöskin osoittaa nyt sen että se kykenee siivoamaan itse roskat ulos josta lahkot voisivat ottaa mallia. Kirkko on tänä päivänä hyvin näkyvästi tasa-arvon ja inhimillisyyden kannalla ja se edellyttää sitä että omat nurkat tulee olla putsattu. Pitää elää kuten puhuu.
Evlut kirkko on kuin Herodes joka ei kestänyt kuulla Johannes Kastajalta synnistään vaan käski mestata Johanneksen.
Sinäpä sen sanoit. Evlut kirkko on nykyään maallinen laitos eikä kirkko.
Laitatko kirkon opista - siitä miikä mielestäsi - ei ole maallistunut, että missä kohdassa opetetaan ihmisellä olevan myös sielu, eikä vain maallinen tomumaja. Kiitän.
Jeesus ei myöskään kestänyt kuulla synnidtä ja ristiinnaulittiin.
Ja vielä parannatte juoksuanne, niin aina nopeammin tulee seinä vastaan.
Raamattu ei kerro täysin selvästi ihmissielun olemuksesta. Voimme kuitenkin tehdä joitakin johtopäätöksiä sen perusteella, miten sanaa sielu käytetään Raamatussa. Yksinkertaisesti sanottuna, ihmisen sielu on hänen materiaaliton osansa. Se osa ihmisestä on iankaikkinen ja jatkaa olemassaoloaan kehon kuoleman jälkeen. 1. Moos. 35:18 kuvailee Raakelin, Jaakobin vaimon, kuolemaa sanoen, että hän antoi nimen pojalleen "kun hänen henkensä oli lähtemäisillään". Tämän perusteella tiedämme, että sielu on eri asia kuin keho ja jatkaa elämäänsä fyysisen kuoleman jälkeen.
Ihmisen sielu on keskeinen osa hänen minäänsä. C. S. Lewis totesi, "Sinulla ei ole sielua. Sinä olet sielu. Sinulla on keho." Toisin sanoen minuus ei perustu kehoon. Minuuteen tarvitaan sielu. Raamatussa viitataan ihmisiin toistuvasti "sieluina" (2. Moos. 31:14; Sananl. 11:30), ja näin on erityisesti silloin, kun aiheena on ihmiselämän arvo tai minuus tai henkilöä tarkastellaan kokonaisuutena (Ps. 16:9-10; Hes. 18:4; Apt. 2:41; Ilm. 18:13).
Ihmisen sielu on eri asia kuin hänen sydämensä (5. Moos. 26:16; 30:6), henkensä (1. Tess. 5:23; Hepr. 4:12) tai mielensä (Matt. 22:37; Mark. 12:30; Luuk. 10:27). Jumala loi ihmisen sielun (Jer. 38:16). Se voi olla vahva tai horjuvainen ??? (2. Piet. 2:14); se voi joutua kadotukseen tai pelastua (Jaak. 1:21; Hes. 18:4). Tiedämme ihmissielun tarvitsevan sovituksen (3. Moos. 17:11) ja se on se osa meissä, jota Pyhä Henki puhdistaa ja suojelee totuudella ja teoillaan (1. Piet. 1:22). Jeesus on sielujen Paimen (1. Piet. 2:25).
Matt. 11:29 opettaa, kuinka voimme kääntyä Jeesuksen Kristuksen puoleen saadaksemme sielullemme levon. Ps. 16:9-10 on Messiaaninen psalmi, jonka mukaan Jeesuksellakin oli sielu. Daavid kirjoitti, "Minun sydämeni iloitsee, mieleni riemuitsee, minun ruumiini ei pelkoa tunne. Sinä et hylkää minun sieluani tuonelaan, et anna palvelijasi joutua kuoleman valtaan." Tässä ei voi olla kyseessä Daavid (kuten Paavali osoittaa Apt. 13:35-37), koska Daavidin keho näki katoavaisuuden hänen kuollessaan. Mutta Jeesuksen keho ei turmeltunut (hän nousi kuolleista) eikä hänen sieluaan jätetty sheoliin (kuolleitten paikka). Jeesuksella, Ihmisen Pojalla, oli sielu.
Ihmisen hengen ja sielun välinen ero on usein epäselvä. Paikka paikoin Raamattu näyttää käyttävän näitä kahta ilmaisua samassa merkityksessä, mutta niiden välillä saattaa olla pienoinen ero. Kuinka Jumalan Sana voisi muutoin "iskeä syvään ja viiltää halki sielun ja hengen" (Hepr. 4:12)? Raamatun käsitellessä ihmisen henkeä, se tavallisesti tarkoittaa ihmisen sisäistä voimaa, joka saa ihmisen toimimaan tavalla tai toisella. Se on tyypillisesti syy, toiminnan aikaansaaja (esim. 4. Moos. 14:24).
Erään sanonnan mukaan on ainoastaan kaksi iankaikkista asiaa: Jumalan Sana (Mark. 13:31) ja ihmisten sielut. Syy tähän on, että Jumalan Sanan tavoin ihmisen sielu on tuhoutumaton. Tämä ajatus on sekä mykistävä että kunnioitusta herättävä. Jokainen kohtaamasi ihminen on iankaikkinen sielu. Jokaisella koskaan eläneellä ihmisellä on ollut sielu ja nuo sielut ovat tälläkin hetkellä jossakin. Kysymys kuuluu: Missä ne ovat? Ne sielut, jotka hylkäävät Jumalan rakkauden, joutuvat maksamaan synnistään iankaikkisesti helvetissä (Room. 3:23). Mutta ne sielut, jotka myöntävät syntisyytensä ja hyväksyvät Jumalan anteeksiannon armolahjan, elävät iankaikkisesti Paimenen kanssa rauhoittavien vetten äärellä eikä heiltä puutu mitään (Ps. 23:2).
Nari, nari....
Noin se menee.
Sley ja Kansanlähetys ovat jo nyt juoneet karvasta kalkkia.
Kansanlähetys viimeisimpänä joutui irtisanomaan ja lomauttamaan väkeään rajusti ja syy oli naispappeuden ja vähemmistöjen syrjiminen.
Sley on jo kokenut saman nöyryytyksen aiemmin.
Yksittäiset seurakunnat ovat vetäneet rahoitusta pois ja se näkyy änkyröiden kassassa.
Kansanlähetyksen johtaja ilmoitti muutosneuvottelujen jälkeen jatkavansa samalla linjalla jatkossakin.
Se tietää heille loppua.
Kirkosta lähtö tai sieltä ulosheittäminen olisi heille täysi katastrofi samalla tavalla kuin aiemmin ulos potkaistulle Luther-säätiölle.
Luther-säätiön porukka on edellenkin kuin rampa ankka.
Lähtijät kun ei saa kirkon suuresta omaisuudesta mitään mukaansa ja joutuvat aloittamaan lähes taivasalla, eivätkä he voisi enää kirkon tiloja käyttää maksamallakaan,
T: Pe.ku
Kirkothan voisi soittaa noille sitten kelloja kun lähtö koittaa.
Luterilainen kirkko voisi ottaa uuden suunnan katsomalla hengen asiat raamatusta ja ajalliset asiat vaikkapa helluntaista !
helluntaissa ei tuoleja ole myynnissä hutokaupoissa eikä horsma kasva ikkunalautoihin asti kiinteistöillä eikä rahasta puhut amitään, eikä sitä pakolla veroteta !
Itse asiassa helluntaissa nimenomaan puhutan koko ajan rahasta - näilläkin palstoilla sen näkee
Hengen asiat pitää katsoa Raamatusta ja siksi ei kannata ottaaa mallia helluntaista, jossa tuntuu olevan tiloja vuokralla
Voihan se ateistisesta näkövinkkelistä näyttää tällaiselta, tai ainakin ateistit haluavatkin nähdä tämän niin, kuten kuvaat ja olettekin tyytyväisiä, jos kirkko kaatuu, sehän on ateisitien tavoite.
Sisäisiä asioita et kuitenkaan osaa hahmottaa, eikä se ole ollenkaan sama, miten kirkkoa johdetaan, vaikka näennäisesti tämä siltä näyttääkin, mutta...
Dosentti Timo Eskola osaa sanoittaa asian kristittyjen ymmärrettävällä tavalla;
https://timoeskola.wordpress.com/2023/10/25/voiko-lahetystyota-vieroksuvaan-kirkkoon-enaa-kuulua-nakokulmia-kirkkokasitykseen/
Sieltä tärkeä nosto:
" Lyhytkin katsaus uskonpuhdistajien kirjoittamiin Tunnustuskirjoihin osoittaa, että tulkinta kiinnittyy apostolien perintöön. Keskeinen lähtökohta kirkkokäsityksen jäsentämiseen on Augustanan seitsemäs artikla.
”Edelleen seurakuntamme opettavat, että yksi, pyhä kirkko on pysyvä ikuisesti. Kirkko on pyhien yhteisö (congregatio sanctorum), jossa evankeliumi puhtaasti julistetaan ja sakramentit oikein toimitetaan (recte administrantur sacramenta). Kirkon todelliseen ykseyteen riittää yksimielisyys evankeliumin opista ja sakramenttien toimittamisesta. Sen sijaan ei ole välttämätöntä, että perityt inhimilliset traditiot, jumalanpalvelusmenot tahi seremoniat, jotka ovat ihmisten säätämiä, ovat kaikkialla samanlaiset. Paavali näet sanoo: ”Yksi usko, yksi kaste, yksi Jumala, joka on kaikkien Isä” jne.” (VII, Kirkko)
Pykälässä 8 tarkoitettu “pyhien yhteisö (congregatio sanctorum)” on hengellinen yhteisö, ei paikallinen instituutio. Siksi kirjoittaja sanoo, että inhimillisten tapojen ja perinteiden ei tarvitse olla kaikkialla samanlaiset. Käsitykseen kirkon ykseydestä riitää siis “yksimielisyys evankeliumin opista ja sakramenttien toimittamisesta”. Evankeliumi täytyy julistaa puhtaasti ja sakramentit tulee jakaa “oikein”. Muuten Kristus ei voi palvella niitä ihmisiä, jotka ovat saarnan kuulijoita ja vaikkapa ehtoollisen nauttijoita. Kirkko toteutuu siis vain silloin, kun Kristus on läsnä sanassa ja sakramenteissa.
Pohdintaa vie eteenpäin edellistä kohtaa vastaava Puolustuksen artikla 7 (ja 8).
”Me näet myönnämme, että teeskentelijät ja jumalattomat tämän elämän aikana elävät seurakuntaan sekoittuneina ja ovat sen jäseniä sikäli, että heillä on ulkonainen yhteys kirkon merkkeihin: sanaan, tunnustukseen ja sakramentteihin, paitsi jos heidät on seurakunnan yhteydestä erotettu. Eivät sakramentit liioin menetä tehoaan sen johdosta, että niitä hoitavat jumalattomat. Päin vastoin, me emme menettele väärin, jos käytämme hyväksemme sakramentteja, joita jumalattomat hoitavat. Paavalikin ennustaa niin käyvän, että Antikristus istuu Jumalan temppelissä, toisin sanoen pitää valtaa kirkossa ja hoitaa sen virkoja. Kirkkopa näet ei ole sellainen yhteisö, joka vain rakentuu ulkonaisten tekijöiden ja menojen varaan, kuten muut yhteisöt, vaan se on ensisijaisesti uskon ja Pyhän Hengen yhteys sydämissä. Sillä on kuitenkin ulkonaiset merkkinsä, joista se voidaan tuntea: puhdas evankeliumin oppi ja Kristuksen evankeliumin mukainen sakramenttien hoitaminen. ” (VII, 3-5)".
Raamattu puhuu lusteesta, joka on sekoittuneena hyvien siementen kanssa ja jonka Kristus viimeisenä päivänä eroittaa ja polttaa ikuisessa tulessa.
Matt. 13: 30.
Antakaa molempain kasvaa yhdessä elonleikkuuseen asti; ja elonaikana minä sanon leikkuumiehille: Kootkaa ensin luste ja sitokaa se kimppuihin poltettavaksi, mutta nisu korjatkaa minun aittaani.
" Jos kirkko, joka todella on Kristuksen valtakunta, on jotakin aivan muuta kuin Perkeleen valtakunta, tästä seuraa välttämättä, että jumalattomat eivät ole kirkko, koska he ovat Perkeleen valtakunnassa. Tosin he kyllä tässä elämässä, kun Kristuksen valtakunta ei vielä ole tullut ilmi, ovat kirkkoon sekoittuneina ja hoitavat kirkon virkoja.” (VII, 17)
Mikäs heillä on tilanne nyt? Jäämässä vai lähtemässä?