Jälleen kerran jäin ihmettelemään millainen perhe elää sairaalamaisessa, steriilissä, hajuttomassa, värittömässä kodissa. Mikä saa ihmisen valitsemaan värikirjosta valkoisen ja vielä valkoisemman.
Mitä se kertoo, että pöydälle on puolihuolimattomasti unohtunut sisustuskirja, jota valaisee tylsääkin tylsempi lokkivalaisin. Miksi kaikki huonekalut huutavat että hei, meillä on rahaa, mutta mistä löytyisi edes yksi persoonallinen huonekalu, jota ei löydä jokaisen samoin ajattelevan olohuoneesta.
Kun asunnosta on kaikki elämään viittaava riisuttu, katsoja ilahtuu jo siitäkin, että vessapaperilullan liian pitkäksi jäänyt häntä rikkoo täydellisyyden. Ehkä se oli tarkoituskin.
Mitä se kertoo, että pöydälle on puolihuolimattomasti unohtunut sisustuskirja, jota valaisee tylsääkin tylsempi lokkivalaisin. Miksi kaikki huonekalut huutavat että hei, meillä on rahaa, mutta mistä löytyisi edes yksi persoonallinen huonekalu, jota ei löydä jokaisen samoin ajattelevan olohuoneesta.
Kun asunnosta on kaikki elämään viittaava riisuttu, katsoja ilahtuu jo siitäkin, että vessapaperilullan liian pitkäksi jäänyt häntä rikkoo täydellisyyden. Ehkä se oli tarkoituskin.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Sisustuslehdissäkin näkee välillä tällaisia "kliinisiä" koteja. Niistä kaikki elämän jäljet in siivottu pois. Ja tuollaisia kliinisiä koteja on myös joillain sellaisilla, joilla on lapsia ja/tai lemmikkejä. Joskus ihmettelen, että miksi on hankittu valkoinen sohva, jos on vaikka pieniä lapsia ja/tai koira, josta lähtee karvaa. Toki sohvan päällys voi olla irrotettava ja pestävä ja sohvalla voi käyttää suojana jotain vilttiä, mutta olen nähnyt sellaistakin joissain lehdissä/Youtubessa/sisustusblogissa, että sohva on valkoistakin valkoisempi ja muutenkin sisustuksessa aika paljon sellaista, että harmittaisi, jos lapsi tai vaikka koira rikkoisi jotain.
Tosin designhuonekalut kestävät aikaa ja ovat yleensä laadukkaita, että osa huonekaluista tai kodin pienistä esineistä(esim. pöytälamppu) voi olla designiä, jos on varaa hankkia sellaista, mutta en tykkää siitä, että kaikki huutaa sitä, että on varaa ostaa ja että koti muistuttaa enemmän jotain modernin taiteen museota kuin varsinaista kotia.
Uutta ja vanhaa voi yhdistellä, itselläkin on (esim. lipasto 1950-luvulta) ja kuten sanoin, niin pienet designesineet eivät haittaa tai joku yksittäinen huonekalu.