Täällä nämä kirjoitukset ja väittelyt ja riidat eivät ole oikeita.
Ainoa oikea riita naisen ja miehen välillä tulee, jos mies tahtoo kuolla.
Kyllä tulisi riita minulle ja miehelleni jos hän tahtoisi mennä armeijaan ja perustaa oman prikaatin ja puolustaa MINUA hengellään.
Se on varma, etten minä käskytä varsinkaan miestäni, en muitakaan miehiä. Tämä on periaatteeni ja vanhat kirjoitukseni ovat luettavissa kun penkoo taaksepäin (Miehet sitä, miehet tätä, Pyydän anteeksi).
Eri asia on sitten jos mieheni tahtoisi lähteä armeijaan, tehdä tämän sydämellään ja rakkaudellaan minulle, aivan kun minä teen nyt hänelle. (näin tapahtuisi kyllä, jos olisi siihen tarpeet, mahdollisuudet, tilaisuudet jne. Mutta onneksi maailmassa on muutakin ja paljon tärkeämpää kuin sodat ja armeija.)
[Jos mies, kun ajatellaan ihan oikeaa maanpuolustushenkeä, tahtoo olla armeijassa, miten hän voi hyvällä omallatunnolla käskeä naista mahdolliseen kuolemaan. En minä ainakaan naisena ikinä pystyisi hyvällä omalla tunnolla vastuullisesti käskyttämään miestä mahdolliseen kuolemaan.]
Jää ainoaksi vastuulliseksi toiminnaksi se, että mies perustaa oman joukkoyksikön. Olisiko se sitten kokonainen prikaati vai mikä lie, en minä tiedä.
Empä ole vastuuttomampaa miestä nähnyt, kun mies joka naista mahdolliseen kuolemaan käskyttää. Näitä miehiä on, aika paljon (eli kaikki armeijan miehet). Tai asioita ei sen syvällisemmin (mitä kyllä asia edellyttäisi) mietitty. Yhtä vastuutonta olisi naiselta miestä käskyttää mahdolliseen kuolemaan. Itse olen sanoutunut irti tästä.
Voitte minun kanssa riidellä tästä miehet armeijassa naisten keskellä -asiasta, mutta se ei olisi mikään todellinen riita. Se on luonnoton riita.
Tästä päästään asiaan.
Nainen luonnollisesti kieltäytyy käskyttämästä miestä mahdolliseen kuolemaan(niitä naisia edelleen on), koska rakastaa miestä eikä tahdo miehelle tapahtuvan pahaa.
Samoin mieheni kieltäytyy käskyttämästä minua mahdolliseen kuolemaan, koska rakastaa minua.
Eikö tämä ole ihan luonnollista.
(miksi sitten mies on armeijassa naisten keskellä, ei ainakaan luonnollisuuden mukaan. Tasa-arvon mukaanko? - Ei vaan vastuuttomuuden mukaan. Näin se vaan on kun tarkemmin miettii.)
Jos mieheni siis lähtisi vastuullisesti hoitamaan armeija asiaa, hän ei tahtoisi minua käskyttää. Hän perustaisi luonnollisesti oman armeijan.
Tässä päästään siihen todelliseen riitaan, missä molemmat sukupuolet oikeasti rakastaen puolustavat toisiaan, ei itseään. Näin minä teen tällä hetkellä, kun olen armeijassa. Koska rakastan miestäni. Samoin mieheni puolustaa minua, vaikkei armeijassa olekaan.
Se todellinen riita on rakkauden riita. Tiedän, että mieheni puolustaisi minua hengellään tarvittaessa.
Minun mieheni omistaa Todellisen maanpuolustushengen. Arvatkaapa vain miten korkealle hänet arvostan. Hän puolustaisi minua. Ja tämä on ainoa asia, minkä minä kiellän häneltä. Hän kieltää saman minulta.
Tässä tulee elämään todellinen riita. Pyrkikää siihen elämässä.
Rakkaus on jännä juttu. Se tekee jopa riidoistakin ihanuuksia.
Ainoa oikea riita naisen ja miehen välillä tulee, jos mies tahtoo kuolla.
Kyllä tulisi riita minulle ja miehelleni jos hän tahtoisi mennä armeijaan ja perustaa oman prikaatin ja puolustaa MINUA hengellään.
Se on varma, etten minä käskytä varsinkaan miestäni, en muitakaan miehiä. Tämä on periaatteeni ja vanhat kirjoitukseni ovat luettavissa kun penkoo taaksepäin (Miehet sitä, miehet tätä, Pyydän anteeksi).
Eri asia on sitten jos mieheni tahtoisi lähteä armeijaan, tehdä tämän sydämellään ja rakkaudellaan minulle, aivan kun minä teen nyt hänelle. (näin tapahtuisi kyllä, jos olisi siihen tarpeet, mahdollisuudet, tilaisuudet jne. Mutta onneksi maailmassa on muutakin ja paljon tärkeämpää kuin sodat ja armeija.)
[Jos mies, kun ajatellaan ihan oikeaa maanpuolustushenkeä, tahtoo olla armeijassa, miten hän voi hyvällä omallatunnolla käskeä naista mahdolliseen kuolemaan. En minä ainakaan naisena ikinä pystyisi hyvällä omalla tunnolla vastuullisesti käskyttämään miestä mahdolliseen kuolemaan.]
Jää ainoaksi vastuulliseksi toiminnaksi se, että mies perustaa oman joukkoyksikön. Olisiko se sitten kokonainen prikaati vai mikä lie, en minä tiedä.
Empä ole vastuuttomampaa miestä nähnyt, kun mies joka naista mahdolliseen kuolemaan käskyttää. Näitä miehiä on, aika paljon (eli kaikki armeijan miehet). Tai asioita ei sen syvällisemmin (mitä kyllä asia edellyttäisi) mietitty. Yhtä vastuutonta olisi naiselta miestä käskyttää mahdolliseen kuolemaan. Itse olen sanoutunut irti tästä.
Voitte minun kanssa riidellä tästä miehet armeijassa naisten keskellä -asiasta, mutta se ei olisi mikään todellinen riita. Se on luonnoton riita.
Tästä päästään asiaan.
Nainen luonnollisesti kieltäytyy käskyttämästä miestä mahdolliseen kuolemaan(niitä naisia edelleen on), koska rakastaa miestä eikä tahdo miehelle tapahtuvan pahaa.
Samoin mieheni kieltäytyy käskyttämästä minua mahdolliseen kuolemaan, koska rakastaa minua.
Eikö tämä ole ihan luonnollista.
(miksi sitten mies on armeijassa naisten keskellä, ei ainakaan luonnollisuuden mukaan. Tasa-arvon mukaanko? - Ei vaan vastuuttomuuden mukaan. Näin se vaan on kun tarkemmin miettii.)
Jos mieheni siis lähtisi vastuullisesti hoitamaan armeija asiaa, hän ei tahtoisi minua käskyttää. Hän perustaisi luonnollisesti oman armeijan.
Tässä päästään siihen todelliseen riitaan, missä molemmat sukupuolet oikeasti rakastaen puolustavat toisiaan, ei itseään. Näin minä teen tällä hetkellä, kun olen armeijassa. Koska rakastan miestäni. Samoin mieheni puolustaa minua, vaikkei armeijassa olekaan.
Se todellinen riita on rakkauden riita. Tiedän, että mieheni puolustaisi minua hengellään tarvittaessa.
Minun mieheni omistaa Todellisen maanpuolustushengen. Arvatkaapa vain miten korkealle hänet arvostan. Hän puolustaisi minua. Ja tämä on ainoa asia, minkä minä kiellän häneltä. Hän kieltää saman minulta.
Tässä tulee elämään todellinen riita. Pyrkikää siihen elämässä.
Rakkaus on jännä juttu. Se tekee jopa riidoistakin ihanuuksia.
Vastaukset 53
Vanhimmat
Kuten varmaan huomasit, vastasin myös kirjoitukseesi "Pyydän anteeksi".
Rauhan aikana armeijassa totta kai koulutetaan sotilaita sotaa varten, mutta kukaan armeijaan menevä ei mene sinne kuolemaan. Kukaan ei lähde sotaankaan kuolemaan, kaikki haluavat tulla sieltä elävinä takaisin. Kukaan ei anna käskyä, jonka haluaa johtavan oman alaisensa kuolemaan. Sodassa totta kai käskijällä on valtava vastuu, hän tietää, että hänen käskynsä toteuttajat saattavat kuolla tai haavoittua. Kuten sanoin jo viime vastauksessani sinulle, minä en olisi se, joka käskisi, vaan se jota käskettäisiin.
En ymmärrä edelleenkään kirjoituksestasi suurinta osaa. Miten oman prikaatin perustaminen asiaa auttaisi, sama hierarkia vallitsisi sielläkin? Minun mielestäni sillä ei ole merkitystä, antaako käskyn mies tai nainen naiselle tai miehelle, jos kyse on armeijan käyneistä henkilöistä. Kukaan järjissään oleva ei tietenkään toivo sotaa. :)
Kuule, älä anna tämän pahasti järkyttää nyt sinua. Toivon että ottaisit löysin rantein seuraavan uutisen vastaan.
Ikävää että, aikasi meni tämän miettimiseen. Älä myöskään koe että sinua on loukattu tai muuta, se ei ollut tarkoitus. Jos "shokkihoidosta" olet kuullut, niin tämä on jotain sellaista. Tosin se ei ollut todellakaan sinulle suunnattua.
Nimittäin itse olen mies, ja perin kyllästynyt ja harmistunut siitä, että monet feministit samaistaa miehen ja naisen samaan muottiin.
Jos siis mies ja nainen ovat samanlaisia, ajattelin, että ajatukset ovat myös samankaltaisia.
Kun minun kirjoitukseni kääntää käänteisiksi, naisesta tulee miehestä välittävä ihminen. Ihminen, joka tekee asioita miehen puolesta. Koska välittää miehestä.
Monta kuukautta sitten kirjoitin, aidosti itsenäni, miehenä miehen näkökulmasta siitä, miltä tuntuu, kun armeijaan tulee naisia miesten keskelle. Että miltä se voi miehestä tuntua. Sain ihan kivasti vastauksia. Mutta olisin toivonut niitä vielä enemmän. (Kiitos niistä, mitä sain.)
Ajattelin sitten kääntää omat kirjoitukseni juuri päinvastoin, ja katsoa, miltä kirjoitukseni siinä valossa näyttää. Pystyykö kääntämään asiaa toisin päin.
Varsinaisesti en odottanutkaan paljon vastauksia, tarkoitus oli vain näyttää miltä teksti näyttää. Arvasin, että monet naiset muistaa kyllä kirjoitukseni.
Laitan sinulle vielä linkit noihin omiini kirjoituksiin.
Niistä varmaan huomaat, että minä olen sellainen mies, joka suhtautuu kriittisesti naiseen armeijassa. Mutta miksi? Olen painottanut parisuhdetta paljon siinä, mitä on tärkeää elämässä. Ajattelen asiat aina siinä valossa.
Mitä tulee minun välittämiseeni vaimoa kohtaan niin se ei ole käskyvalta suhde ollenkaan. Kumpikaan meistä ei käskytä kumpaakaan mihinkään. Vaimoni on nainen. Etiikkani estää kohtelemasta muiden vaimoja eritavalla. Se, että joku muu mies käskisi vaimoani, ottaisi vastuun siitä, että mahdollinen kuolema on kyseessä... Itse en ota vastuuta moisesta, jos vastaava tilanne olisi. En lähettäisi kenenkään vaimoa yhtään minnekään. Tällaisiin pieniin(?) asioihin perustuu minun kriittinen suhtautuminen naisiin armeijassa. Kyseessä ei ole halveksiva suhde naisiin, vaan välittävä suhde naisiin.
Mutta mitä tulee vastaukseesi, on sinun mielipiteesi hyvin lähellä omaani. Minun mielipiteeni on myös se, että kukaan ei lähde sotaan kuolemaan.
Käskyvalta on myös tärkeä asia.
Johtajien täytyy ottaa vastuu käskyistään. Johtajien on kyettävä osattava arvioimaan, mistä tilanteesta sotajoukko selviää hengissä.
Minun mielestä miehen ja naisen ruumis ovat täysin erilaisia. Naisilla on jotain mitä miehillä ei ole ja päinvastoin.
En tahdo ottaa vastuuta siitä, mistä en ole täysin varma.
Sotatilanteessa on kyse elämästä, ja mahdollisesti kuolemasta. Minun mielestä, kun ajattelen omalle kohdalle, sillä todellakin on väliä käskenkö miestä vai naista.
Varmaan arvaat, että armeijassa olin johtaja tiukimmasta päästä. Mutta miksi, äsken siihen annoin vastauksen.
Armeijassa, kun nykyään monen olen kuullut puhuvan, tätä asiaa ei sisäistetä. Tai sitä ei ole sisäistetty.
Näistä asioista vähän puhutaan. Ainakin nykyään.
Mutta pahoittelen että kulutit aikaasi tähän. Anteeksi.
pahoittelen, että sinä kulutit aikaasi tuon paskan ulostamiseen.
"Mutta pahoittelen että kulutit aikaasi tähän. Anteeksi."
Älä suotta pahoittele. Halusin yrittää ymmärtää, mistä puhut, joten en tuhlannut aikaani. :)
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=114&conference=1500000000000140&posting=22000000007623483#22000000007623483
noin nopsasti vaihtamassa sukupuolta kun nyt kirjoitat samaa roskaa naisena..? mites ois jos hankkisit töitä tai vaikka sen eukon itelles niin pääsisit tuosta ylimääräisestä energiasta?
"noin nopsasti vaihtamassa sukupuolta kun nyt kirjoitat samaa roskaa naisena..?"
Roskaapa roskaa. Sinun mielestä.
Te feministithän olette sanoneet että mies ja nainen on samanlaisia. Eli minun kirjoitukseni voisi yhtä hyvin olla naisen kirjoituksia.
Sellainen nainen nyt vaan sattuisi välittämään miehestä. Sellaisia naisia oikeasti on.
Onhan teidän feministienkin kirjoitukset käännettävissä. Ne kääntyy suoraan sovinistien kanssa.
"mites ois jos hankkisit töitä tai vaikka sen eukon itelles niin pääsisit tuosta ylimääräisestä energiasta?"
Ei tarvitse.
... minulla on mies, joka ei vaivaa päätään tuollaisilla turhanpäiväisillä ajatuksilla eikä vaadi minulta mitään. Siksi välitän hänestä ja rakastan häntä yli kaiken. Sinunlaisestasi miehestä en välittäisi, koska sairaat itsekeskeiset diktaattorit eivät saa minulta sympatiaa. Toivon, ettei sinulla oikeasti ole läheisiä ihmissuhteita, koska on kamala ajatella, että joku joutuisi tuollaisen ihmisen kieroutuneesta ajatusmaailmasta kärsimään. Mutta kuten huomaat kirjoitustesi kommentointimääristä: ei KELLÄÄN kiinnosta...........
"... minulla on mies, joka ei vaivaa päätään tuollaisilla turhanpäiväisillä ajatuksilla eikä vaadi minulta mitään. Siksi välitän hänestä ja rakastan häntä yli kaiken. Sinunlaisestasi miehestä en välittäisi, koska sairaat itsekeskeiset diktaattorit eivät saa minulta sympatiaa. Toivon, ettei sinulla oikeasti ole läheisiä ihmissuhteita, koska on kamala ajatella, että joku joutuisi tuollaisen ihmisen kieroutuneesta ajatusmaailmasta kärsimään. Mutta kuten huomaat kirjoitustesi kommentointimääristä: ei KELLÄÄN kiinnosta..........."
Minäpä olen aivan iloinen siitä että rakastat miestäsi. Muuta asiaa minulla ei tälle palstalle feministeille olekaan, kuin että rakastakaa miestänne. Ei ole muuta asiaa ollutkaan.
Minä voin tehdä teidän silmissäni itsestäni vaikka minkälaisen idiootin, jos se saa enemmän kiinnittämään huomiotanne omiin miehiinne.
Itse tiedän feministejä jotka kohtelevat miehiään todella tylysti.
.. aika yksinkertainen ihminen.. vai oikein tunnet feministejä, jotka ovat todella tylyjä miehiään kohtaan.. Epäilenpä, että tunnet yhtään feministiä, koska Suomessa heitä ei erityisemmin ole. Todennäköisesti pidät kaikkia naisia, jotka uskaltavat poistua kotoa ilman miehen seuraa feministeinä...
Kuvittelet kyllä itsestäsi liikoja jos ajattelet, että täällä teet jotain hyvää työtä. Sinun ajatuksesi siitä rakkaudesta ja välittämisestä kun eivät millään tavalla liity siihen, onko ihminen feministi vai ei. Taitaa aika moni olla sinun kanssasi eri mieltä siitä millainen on terve parisuhde. Sinun kuvauksesi vastaa enemmän miehen ja koiran suhdetta. Eikös se niin ollut? Koira heiluttaa häntää ovella kun mies tulee töistä ja nuolee tämän naamaa? Voi sinun koira parkaasi........
Otsikko kertoo kaiken =)
"Sinun kuvauksesi vastaa enemmän miehen ja koiran suhdetta. Eikös se niin ollut? Koira heiluttaa häntää ovella kun mies tulee töistä ja nuolee tämän naamaa?"
Ei ollut. Muistat väärin. (vertaat naista koiraan, minun täytyy esimerkissä verrata miestä sikaan. Itse en koskaan vertaisi naista koiraan.)
Se oli kyllä näin.
Sika tulee töistä kotiin ja alkaa nuolemaan naistaan.
Naisen naamaa.
En minä nyt teitä helpolla päästä.
Toivon, kaikesta huolimatta, vastauksia.
Että millaisia ajatuksia teissä herättää Nainen, joka toimii samalla tavalla kuin minä?
Onko nainen valmis samoihin uhrauksiin miehen puolesta kuin mies naisen puolesta?
Entä mikä teistä on pyyteetöntä rakkautta?
Entä yhdessä? Pitäisikö miehen ja naisen toimia armeijassa yhdessä?
- Eikö sama yhteistoiminta toteudu, jos mies ja nainen olisi eriyksiköissä?
- Eikö se olisi kaikkein viisain tapa toteuttaa tasa-arvo armeijassa.
- Vai nytkö minä olen naisia vaatimassa johonkin?
- Entä vielä tämä asia, jos minä sanon, että naisen ei tarvitse olla armeijassa. Nytkö minä sitten taas olen vaatimassa jotakin naisilta.
Täällä naiset on vaatimassa, että minä käskytän naista armeijassa.
- Vai käännänkö minä kelkkani, ja hyväksyn tämän. Ja silloin te juoksette. Te todella juoksette 40 kilon reppuselässä. Teillä on hirveä rääkki edessä. Minun tehtänä on saada itselleni hyvä omatunto siinä. Että. Minä voin ottaa täyden vastuun siitä että te selviätte sodasta hengissä.
Juoksee miehetkin minun alaisuudessani. Mutta miehet juoksee vähemmän. Itse olen mies ja tunnen miehen. Pystyn ottamaan vastuun, koska tiedän.
Minä en muista että teillä on kuukautiset. Te seisotte tasan tarkkaan rivissä vaikka lahkeestanne valuu punaista. Miehillä valuu hiki. Te vuodatte verta vaikka sota ei tilanne.
Sitäkö te haluatte.
Eikö teidän olisi helpompaa olla omassa yksikössänne. Nais-alaiset, nais-yläiset.
Te pystytte ottamaan vastuun toisistanne paremmin kuin mies.
"Juoksee miehetkin minun alaisuudessani. Mutta miehet juoksee vähemmän. Itse olen mies ja tunnen miehen. Pystyn ottamaan vastuun, koska tiedän.
Minä en muista että teillä on kuukautiset. Te seisotte tasan tarkkaan rivissä vaikka lahkeestanne valuu punaista. Miehillä valuu hiki. Te vuodatte verta vaikka sota ei tilanne."
Ymmärrän kysymyksesi tällä kertaa hyvin. :) Silloin kun itse kävin armeijan, siellä ei ollut vielä naisia. Systeemi oli silloin sellainen, että jokainen, joka ei tuntenut, että selviytyy päiväohjelmasta, sai hakea varuskuntasairaalasta erilaisia vapautuksia. Ei ollut pakko marssia, jos jalka ei kestänyt sitä, ei ollut pakko osallistua lainkaan palvelukseen, jos oli kuumeessa jne. Itse palveluksessa esimiesten käskyt koskivat kaikkia samalla tavalla, koska oletuksena oli, että miehet pystyvät toimimaan käskyn mukaisesti, koska heillä ei ollut vapautusta. Vastuu varusmiehen terveydentilasta oli siis ensisijaisesti varusmiehellä itsellään ja vapautuksesta päättävällä lääkärillä, ei käskyjä antavilla esimiehillä.
Jos en ole ihan väärässä, systeemi on edelleen täsmälleen sama. Silloin ensisijainen vastuu terveydentilasta on varusmiehellä tai -naisella itsellään ja lääkäreillä.
"Jos en ole ihan väärässä, systeemi on edelleen täsmälleen sama. Silloin ensisijainen vastuu terveydentilasta on varusmiehellä tai -naisella itsellään ja lääkäreillä."
- Ja esimiehelle on sen sijaan vastuu siitä, että käskyt ovat sellaisia, että ne on mahdollista toteuttaa, kuolematta.
Tältä kannalta ajateltuna kuukautiset eivät ole mikään syy olla astumatta päivän harjoituksiin.
Pitäisikö esimiehen sotatilanteessa ruveta miettimään sitä onko naisella kuukautiset vai ei, kun käskyjä jaellaan.
Vaikka armeija on vapaaehtoinen, nainen voi sanoa, että vapaaehtoisesti hän kyllä on valmis tekemään vaikka mitä. Ja hän voi ollakin.
Tämä ei sulje pois esimiehen vastuuta käskyistä.
Vertauksena sotatilanne. Jos esimies ei tiedä, kykeneekö nainen vaikka viestin viejäksi, ei ole millään tavalla oikeaa "päästää" naista viemään viestiä, jos nainen on vapaaehtoinen.
Esimies ei voi siirtää omaa vastuutaan vapaaehtoiselle naiselle.
Jos toivot vastauksia niin opettele esittämään asiasi selkeämmin ja niin että joku siitä edes jotain ymmärtää. Valtaosa sepustuksistasi on aina niin mystisiä, että niistä ei ota erkkikään tolkkua.
Kiitos tästä vastauksesta.
Onko syy todella siihen, että vastauksia ei tule, se että kysymyksiä ei ymmärretä?
Vai onko syy siinä, että että käsittelin sinänsä intiimejä asioita niin kuin kuukautisia?
Mutta todellisuudessa minun on pakko käsitellä.
Armeija ei voi perustua pelkästään käskemiseen. Sen yksi osa-alue on myös vastuunotto. On otettava vastuu asioista.
Osaavatko kaikki miehet sitten ottaa vastuuta toisistaan?
-Tätähän voisi kysyä aivan hyvin esimerkiksi miesupseerilta, jonka rasvakerros on kuin karhulla ja joka voisi mennä aivan hyvin karhun tapaan talviunille. Tai kysyä upseerilta, joka on juopuneena koulutusleirillä. Nämä ei ole mitään salaisuuksia. Itse olen jyrkästi tällaista toimintaa vastaan. Mutta ei liity tähän asiaan.
Jos nainen tulee armeijaan, minun alaisuuteen, on minun otettava hänestä vastuu aivan siinä missä minun on otettava vastuu miesalaisestakin.
Minun on tiedettävä teidät päästä varpaisiin. Minä otan teidät henkilökohtaiseen puhutteluun ja te joudutte vastaamaan kaikkiin kysymyksiin.
Te olette puhuneet täällä siviilissä, että jokainen on vastuussa itsestään. Mutta armeijassa se ei ole niin. Esimies on teistä vastuussa.
Entä psykologiset asiat. Jos minä kirjoituksillani painostan teitä nyt tahallaan. Ja te ette siihenkään vastaa. Näillä kaikilla perusteilla minä en uskaltaisi antaa teille yhtään mitään tehtävää, vaikka kuinka te olisitte vapaaehtoisia.
Minä tulen keskellä sinun pahimpia kuukautisiasi ja päähänkoskujasi ja herätän sinut kesken pahimpien painajaisuniesi...
Ja sinä nouset yöllä sängystäsi, otat viestin viedäksesi.
Ja sinä ryömit mudassa. Ja minä katson vieressä.
Ja sinä juokset. Ja sinä juokset. Ja minä katson vieressä.
Ja sinä ryömit jälleen. Ja sinähän ryömit.
Ei auta valitukset. Niitä minä en kuule.
Ei ole simputusta. Joka mies tekee saman. Minä hetkenä tahansa.
Ei ole minussa edelleenkään miestä hyväksyä naisia armeijaan.
.. jo päästä yli tuosta paskasta.. jos joku nainen haluaa lähteä armeijaan leikkimään niitä miesten lapsellisia leikkejä niin sen kun menee.. mitä hiton väliä sinulle on, onko komennettavanasi naisia vai miehiä.. sano nyt mikä se helvetin syy nyt on, että sinä olet liian hieno kohtelemaan naisia armeijassa samalla tavalla kuin miehiä? tuo on niin naurettavaa vetää jotain naiseutta tuohon asiaan. naiset tulevat sinne vapaaehtoisesti ja he itse miettivät mitä se tarkoittaa. sotatilanteessa jokainen kai kantaa kaveristaan vastuun, olkkoot se nainen tai mies. naurettavaa ajatella, että nainen jotenkin särkyy.. käsittämätöntä tuubaa sinun kirjoituksesi ovat.. siinä sulle profiilia.. ja muuten jos siellä armeijassa teet työtäs (mitä en kyllä usko, vouhkoat vain jostain mahdollisesta tilanteesta jota sairas mielesi ei kestä) niin lähde vetämään.. sinun päätöksesihän se on. älä yritä muita ajaa pois jos SINÄ et kestä..
".. jo päästä yli tuosta paskasta.. jos joku nainen haluaa lähteä armeijaan leikkimään niitä miesten lapsellisia leikkejä niin sen kun menee.. mitä hiton väliä sinulle on, onko komennettavanasi naisia vai miehiä.. sano nyt mikä se helvetin syy nyt on, että sinä olet liian hieno kohtelemaan naisia armeijassa samalla tavalla kuin miehiä?"
Tässähän se pointti onkin. Minun pitäisi kohdella naisia samalla tavalla kuin miehiä.
Tiedätkö miten pahalta se voi tuntua. Minusta.
Minut on pakotettu siihen tilanteeseen.
"tuo on niin naurettavaa vetää jotain naiseutta tuohon asiaan. naiset tulevat sinne vapaaehtoisesti ja he itse miettivät mitä se tarkoittaa."
Ihan hyvä tietää, että naisia tullaan kohtelemaan samalla tavalla kuin miehiä.
Mutta naiset eivät ole miehiä.
"sotatilanteessa jokainen kai kantaa kaveristaan vastuun, olkkoot se nainen tai mies."
Mutta esimies on vastuussa näistä molemmista.
"naurettavaa ajatella, että nainen jotenkin särkyy.."
Mutta mistäs minä tiedän että särkyykö nainen vaiko eikö särry.
Minulla ei ole naisen vaivoja. Minä en voi tietää miltä se tuntuu.
" käsittämätöntä tuubaa sinun kirjoituksesi ovat.. siinä sulle profiilia.. ja muuten jos siellä armeijassa teet työtäs (mitä en kyllä usko, vouhkoat vain jostain mahdollisesta tilanteesta jota sairas mielesi ei kestä) niin lähde vetämään.. sinun päätöksesihän se on. älä yritä muita ajaa pois jos SINÄ et kestä.."
- En kestäkään.
- Niinhän siinä lopulta käy. Joko minä lähden, tai nainen lähtee.
- Jos naiset haluaa minun puolesta käydä sotimaan, niin siitä vaan. Mutta sanonpa vaan, että ei tarvitsisi sitä vaivaa nähdä. Osaan pitää itsestäni huolen muutenkin.
Ihan kiva olisi miestenkin kommentteja tähän kyllä saada, mitä mieltä muut miehet ovat.
(nämä on kyllä niin arkoja asioita. Tuskin kukaan enää ihmettelee, miksi koko ajan olen anteeksi pyytelemässä.)
asioista keskustelua käydään.
"- Ja esimiehelle on sen sijaan vastuu siitä, että käskyt ovat sellaisia, että ne on mahdollista toteuttaa, kuolematta.
Tältä kannalta ajateltuna kuukautiset eivät ole mikään syy olla astumatta päivän harjoituksiin.
Pitäisikö esimiehen sotatilanteessa ruveta miettimään sitä onko naisella kuukautiset vai ei, kun käskyjä jaellaan."
Ymmärrän, miksi esimiehenä kannat huolta aiheesta. Ihmettelen, onko armeijassa sopeuduttu tilanteeseen, että siellä ei ole enää pelkästään miehiä. Armeijassa korostettiin ennen todella paljon tasavertaisuutta, kaikki yksilöt olivat kirjaimellisesti tarkoitettuna harmaata massaa. Käsittääkseni nykyään kaikkien samankaltaisuutta ei korosteta enää niin paljon, enää ei esimerkiksi vaadita, että kaikilla on lyhyet hiukset jne. Mies ja nainen eroavat fysiologisesti toisistaan, mutta miten armeija huomioi ne erot? Kieltääkö vai myöntääkö se ne?
Kysymykset, joita esität, ovat sellaisia, että niihin olisi pitänyt esittää selvät vastaukset samana päivänä, kun tehtiin päätös naisille vapaaehtoisesta armeijasta. Tuohon pitäisi olla selvä kannanotto lääketieteen asiantuntijoilta, koska heillä pitäisi olla pätevyyttä ottaa asiasta vastuu, tavalliselta kouluttajalta ei voida edellyttää, että hän oman asiantuntemuksensa pohjalta ratkaisee mielessään pyörivän ongelman. Pitäisi olla selvät säännöt, juuri niitähän armeijassa aina korostetaan.
Ilmeisesti miehen ja naisen fysiologiset erot on yritetty painaa armeijassa villaisella. Vai onko? Nukkuvatko naiset ja miehet samoissa tuvissa, käyvätkö yhtä aikaa suihkussa ja saunassa, onko heidän vaatetuksensa täysin samanlainen? Uskoakseni ei, ei ja ei. Ainakin tietyt erot on siis myönnetty. Kuitenkin kirjoitustesi perusteella näyttää, että eroja ei ole huomioitu ainakaan koulutuksen osalta tarpeeksi. Jos niin on, vastuu on ennen kaikkea joidenkin muiden kuin sinun, vaikka sinun mieltäsi se painaa. Tosiaan ymmärrän hyvin, miksi kannat huolta asiasta. Osoitat siinä inhimillisyytesi, joka on esimiehessä ihailtava ominaisuus.
Tässä linkit kun aiemmin tästä puhuin.
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=114&conference=1500000000000140&posting=22000000006776014
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=114&conference=1500000000000140&posting=22000000006893258
Kiitos hyvistä kommenteista.
(Tämä ylläpidolle: Jos joku harkitsee viestieni poistamista, pyydän pientä malttia. Vielä pari asiaa on minulla sanottavana, sen jälkeen vaikka kaikki nimenomaan Miehen kirjoitukset voi poistaa. Olen kumminkin kuluttanut aikaa mielipiteideni kirjoittamiseen, joten olisi mielestäni kohtuutonta jos tässä vaiheessa viestini poistettaisiin. Olen saanut vain sellaisen kuvan, että monet ovat kirjoituksistani närkästyneet. Itse en keksi perusteita kyllä viestien poistolle. Ja vielä. Keskustelua ei synny muista, kuin mielipiteistä.)
missä pumpulissa sinä olet elänyt kun nostat naisia noin johonkin jalustalle. Kannattaa ehkä joskus käydä ulkona tuosta raamatullisen kirjoittamisesi maailmasta niin huomaat, että naiset ovat oikeaa lihaa ja luuta eivätkä mitään posliinia. Mahtais Freud sanoa, että sulla on ollut melkoisen fucked up lapsuus. Onko äitis sulle opettanut "naisten vaivoista" kun noin niistä kannat huolta? Sinun armeija-ajatuksista ei kyllä ole pahemmin syytä puhua. Niin paskaa ne ovat. "Mutta naiset eivät ole miehiä." Jaa ja miehillä se sotiminen on jotenkin helpompaa? Saahan sitä yrittää avata naisten ja miesten mahdollisuuksia kun tuollaiset raamatun nuolijat hanaavat joka asiaan vastaan. On se niin kova asia kun se pippeli ei ole enää minkään tae.. Etulinjaan sinut vaan...
"Etulinjaan sinut vaan..."
Totta.
hakeudut jonkinlaiseen hoitoon. Sinulla on selvästikin pahoja ongelmia. Itsetunto pahasti pakkasen puolella jne. Suosittelen lämpimästi ennen kuin mitään pahaa tapahtuu. Sinussa on todella potentiaalinen psykopaatti.
Ei tuo ole oikein asiallista keskustelua. Ohjaisit juttua mieluummin asialinjoille.
"hakeudut jonkinlaiseen hoitoon. Sinulla on selvästikin pahoja ongelmia. Itsetunto pahasti pakkasen puolella jne. Suosittelen lämpimästi ennen kuin mitään pahaa tapahtuu. Sinussa on todella potentiaalinen psykopaatti."
Etulinjassa on hyvä olla miehiä, ketkä ovat siellä vapaasta tahdosta.
Joskus ennen eikös vankeja (ja kenties psykopaatteja) laitettu puolustamaan etulinjaan maata ja sen arvoja (mitä arvoja ne sitten on ollut, niin roska-arvoja.).
Se on sitä todellista rikollisuutta. Käsketään, mutta itse ei olla valmiita.
Todellista orjuuttamista. Ihmisarvojen tallomista.
Jos ei näitä etulinjan miehiä löydy tarpeeksi, ei maa ole puolustamisen arvoinen.
Ja tällaiset etulinjan miehet, kuin Suomessa nyt on, ajavat rauhaa. Meitä ei saa hyökkäämään minnekään.
Ja mitä ylemmäs etulinjan miehet ylettyvät arvoasteikossa mitä ylemmäs, sitä parempi se on.
Tämä on sitä esimiehen vastuuta.
(Voisi kysyä, miten hyvin armeijan ylipäällikön tehtävissä olevat nykyisin hoitavat tätä arvokasta virkaansa. Venäjä, USA. Japani. Irak.)
Jos katsoo otsikkoa "Todelliset riidat" on keskustelu pysynyt aivan asiassaan =)
Toivoisin nyt vastauksia, koska en tule enää tätä aihetta ottamaan tälle palstalle.
kun keksit vain lisää nimimerkkejä ja keskustelu käyntiin.....
Fanejakin löytyy.
..aikaan ne hoitotädit teidät päästävät aina nettiin? Ihan koko päivänkö täällä saa roikkua? On se nykyään lepsua....
Minä kun jo luulin, että joku fani siellä kehottaa minua jatkamaan kirjoituksia ;)
Onko naiset tulleet ajatelleeksi, että esimiehen on myös kerrottava sotilaan kuolema tämän puolisolle.
Tätä ajattelen omalle kohdalle. Siinä tapauksessa, että vaimoni olisi kuollut sodassa, ja esimies tulisi siitä minulle kertomaan...
(koska olen tasan tarkkaan sitä mieltä, että esimiehen on kyettävä ottamaan vastuu siitä, että todellakin on valmis henkilökohtaisesti kertomaan menehtyneen omaisille tapahtuman kulun. Itse tulen tekemään näin.
Joku naisista katsoi sota-elokuvia. Suosittelen katsomaan "Olimme sotilaita". Siinä päähenkilö itkee sitä, kun ei kuollut alamaistensa mukana.
Olkoon elokuva sitten minkälaista jenkkipropakandaa tahansa, uskon että tällaisia miehiä on. Oikeasti. Jaksan vielä uskoa tänä päivänä näin. Itse olen myös sellainen kuin kirjoitan.)
Siis esimies tulisi kertomaan minulle vaimoni kuolemasta. Se mies nousisi rinnuksista seinille, olisi helvetin moinen huuto ja tenttaus. Ja esimies kertoisi kaiken.
Itse en tahdo ottaa vastuuta siitä, että koskaan, koskaan vastaavaan tilanteeseen joudun. (että ottaisin vastuuta kenenkään vaimosta. Koen, että naisen ruumis on niin erilainen kuin miehen, että en pysty käskyttämään naista. Vastuullisesti.)
Olen pahoillani, naiset, en tule edelleenkään käskyttämään teitä.
Entä sitten siinä tapauksessa, jos joudun menemään jonkun vaimon luo. Minua itkettää koko ajatuskin.
Mitä sitten tulee miesten käskyttämiseen. Pidän tasan tarkkaan huolen siitä, että oma miesjoukko, on täysin vapaaehtoinen. Sotatilanteen ollessa, kysyn joka mieheltä, onko hän valmis tähän. Ja joka mies, joka on siihen valmis, on samaan valmis kuin minäkin. Joka miehen, joka ei ole valmis, minä vapautan tehtävästään. Olkoon vaikka minkä valan vannonut. Minun iskujoukko on täysin motivoitunut.
Ja joka mies, on kertonut tämän kaiken vaimolleen.
Siinä tilanteessa on turha tulla minun esimiehen minulle toimintatavoista saarnaamaan. Jokainen esimies on alaisistaan vastuussa. Myös minun esimies.
Jos minun alainen ei ole hommaan valmis, minä sen heti huomaan. En voi ottaa hänestä vastuuta.
Vaikka mitä valoja on vannonut, että näin pitää tehdä, valan mukaan. Mikään vala ei poista esimiehen vastuuta. Sitä paitsi valassakin puhutaan esimiehen vastuusta, omasta esimerkistä.
Itsehän vannoin valan siihen aikaan, kun siinä oli "miehekkäästi". Minulle miehekkyys on sitä, että on reilu.
Hyvä että näistä asioista joskus puhutaan. Sen on puhuttava, kuka asioista katsoo tärkeäksi puhua.
Älä turhaan vaivaa päätäsi kuukautisilla. Ei ne ole mikään vaarallinen sairaus tai vamma. Kyllä nainen yleensä pystyy niiden aikana elämään ja toimimaan normaalisti. Ja jos ne jollekin aiheuttavat epätavallisen paljon ongelmia niin eiköhän nainen osaa itse hakeutua lääkäriin ja pyytää apua.
Mitä tulee siihen että voit ottaa vastuun miehestä, koska tunnet miehen. Eikö kaikki miehet ole kuitenkin erilaisia? Osaatko ottaa huomioon mihin joku yksittäinen mies kykenee ja mihin ei? Jos osaat, niin miksi et voisi ajatella naistakin yksilönä?
Kiitos hyvistä kysymyksistä. Tulen vielä vastaamaan viestiisi.
"Älä turhaan vaivaa päätäsi kuukautisilla. Ei ne ole mikään vaarallinen sairaus tai vamma. Kyllä nainen yleensä pystyy niiden aikana elämään ja toimimaan normaalisti. Ja jos ne jollekin aiheuttavat epätavallisen paljon ongelmia niin eiköhän nainen osaa itse hakeutua lääkäriin ja pyytää apua."
Unohdetaan kuukautiset, mutta se vielä että, rintamalla ei ole mahdollisuutta aina poistua kuukautisten aikana. Ei voi sanoa että "yleensä" pystyy toimimaan normaalisti vaan täytyy voida sanoa hyvällä omallatunnolla että Aina pystyy toimimaan normaalisti. Ja se todella tarkoittaa että aina.
"Mitä tulee siihen että voit ottaa vastuun miehestä, koska tunnet miehen. Eikö kaikki miehet ole kuitenkin erilaisia? Osaatko ottaa huomioon mihin joku yksittäinen mies kykenee ja mihin ei? Jos osaat, niin miksi et voisi ajatella naistakin yksilönä?"
- Totta. Miehet ovat yksilöitä. Jollain on silmälasit, joillain on hiljaisempi ääni, jotkut ovat pienempiä, jotkut ovat vahvempia ja jotkut ovat isompia, jotkut ovat heikompia.
(muuten silmälasien osalta kehottaisin ostamaan pari ylimääräistäkin paria, jos sodan uhkaa alkaa leijua. (mutta ei sitä ala))
Entä sitten nainen, joka on fyysisesti huippukunnossa, juoksee yli 3000 cooperin testissä, on voimakas, taitaa taistelulajit hallitsee aseet ja ammunnan.
On oikea "sotakone". Ja näitä naisia on.
Entä heidän osalta?
Fyysisesti he ovat miesten tasolla, keskimääräisesti jopa reilusti paremmalla tasolla.
Entä käskyttäisinkö heitä? Ajattelenko heitä vain sotakoneina ja alanko käskyttämään heittäen oman rakkauteni naiseen kuin tuhkan tuuleen. Olipa huonosti sanottu, rakkauteni naiseen ei ole tuhkaa, vaan se on palavaa.
Miksi tällaiset naiset koskaan minun käskyvallan alle tulisivat, koska tietävät, että minä en heitä minnekään käskytä. Siksikö, koska jo minun koulutusvaihe on kovempaa kuin tuhkamunien.
Minä otan myös vastuun miehistä. Aluksi koulutus (miesten) voi tuntua kovalta, mutta kun mies alkaa ottamaan vastuuta, hänestä alkaa tulemaan se mies joka alkaa olemaan jo vanha myytti. Silloin miehen sisältä pulpahtaa arvot esiin. Hän joutuu miettimään, mitä rakastaa, mitä vihaa.
Kenen puolesta hän on valmis.
Miksi ette anna toimia minun niin kun minä toimin. Minä sanon, että kun vapaaehtoisuutta katsotaan, tulee minun ryhmääni vain niitä miehiä, vapaaehtoisesti, jotka rakastavat vaimoaan. He kunnioittavat myös toisten miesten vaimoja.
Mitä tulee rakkauteeni naiseen. Niin vaimon kanssa emme lähde rajalle yhdessä muutoin, kuin matkalaukut mukana, siis ulkomaanmatkalle.
Meidän rakkaussuhde ei ole käskemistä, vaan välittämistä ja asioiden tekemistä toistemme puolesta.
..että sinulla on vaimoa.. Kynnysmatto se on.... hyi helvetti, että noin tyhmiä ihmisiä löytyy....
Elä ja anna toistenkin elää.
=)
sinulla tuntuu niin hirveän hankala olla elää jos naiset käyvät armeijan ja jos pojat ja tytöt laitetaan samoihin ryhmiin jne. katsohan poika peiliin ja mieti omien mielipiteidesi "suvaitsevaisuutta".. mutta en kyllä edelleenkään usko sinulla olevan vaimoa. niin keskenkasvuisia ovat ajatuksesi etten usko sinun olevan edes naimaiässä...
"sinulla tuntuu niin hirveän hankala olla elää jos naiset käyvät armeijan ja jos pojat ja tytöt laitetaan samoihin ryhmiin jne. katsohan poika peiliin ja mieti omien mielipiteidesi "suvaitsevaisuutta".."
Suvaitsevaisuutta?
- Kuule =). Jos sinä tahdot mennä armeijaan, tai kuka tahansa nainen, niin en minä ole estämässä mitään. Minulla ei ole siihen minkäänlaisia valtuuksia edes.
Minä Itse ainoastaan kieltäydyn käskyttämästä naisia.
Miten se voi olla suvaitsemattomuutta?
Suvaitsemattomuus on sitä että kieltää Toisilta jotakin.
Jokaisella ihmisellä on itsemääräämisoikeus. Myös minulla. Minua ei voi kukaan vastentahtoisesti pakottaa mihinkään. Jokainen toimii niin, kuin hyvälle tuntuu.
Eihän sinuakaan voi.
Ja mitä minä puutun pikkupoikien tai pikkutyttöjen ryhmiin, niin minä kannatan vapaata päätösvaltaa siinä heille.
(Edustaako sekaryhmät aina kaikkien lasten tahtoa?)
Koska minä itsekin valitsin ryhmäni sillä tavalla pienenä.
"mutta en kyllä edelleenkään usko sinulla olevan vaimoa. niin keskenkasvuisia ovat ajatuksesi etten usko sinun olevan edes naimaiässä..."
-Kyllä minä olen huomannut sen että sinä et sitä usko. Jos sinä uskoisit sen, niin kenties vastauksesi olisi hieman hillitympiä =)
eipä nuo sinun mielipiteesi kaukana toisten ihmisten elämän rajoittamisesta ja mahdollisuuksien kieltämisestä ole.. Kieltäydyt käskyttämästä naisia? Niin jos sinun tehtäväsi on käskyttää niitä maan matosia jotka armeijaan haluavat mennä mönkimään niin etkö kiellä niiltä naisilta mönkimisen jos et heitä käskytä? Sinä teet pelkästään itseäsi koskevan ratkaisun silloin jos et käskytä ketään eli jätät tehtäväsi. Jos et siedä naisia armeijassa niin älä SINÄ mene armeijaan. Sinun ei tarvitse mennä sinne päättämään ketä SINÄ haluat käskyttää ja ketä et. Pysy poissa sieltä. Ihan samalla tavalla jos et siedä ulkomaalaisia Suomessa niin mene muualle. Tai jos et siedä nähdä homoja niin katso muualle. Ymmärrätkö yhtään, että joidenkin asioiden kanssa pitää elää? Se kun juuri tarkoittaa sitä toistenkin ihmisten vapautta. Kyllä varmasti moni joutuu katsomaan sormien läpi sinun naisten halveksumista. Jokaisella on oikeus mielipiteeseen. Joillakin ne ovat vain aika pureskelemattomia ja toisia ihmisiä loukkaavia. Suorastaan lapsellinen on ajatuksesi palkanmaksusta sen mukaan, onko työntekijällä perhettä vai ei. Hyvä luoja, kokoahan pyritään paremminkin pois täysin irrationaalisista palkanmaksuperusteista ja sinun mukaasi pitäisi ruveta laskemaan vielä ylimääräisiä suitakin! Eiköhän sitä perheen tukemista varten ole muitakin järjestelmiä ja niiden kautta kannattaisi vastaisuudessakin tuollaiset hoitaa..
Ehkä elämänkokemus laajentaa hieman sinunkin piirejäsi ja lakkaat mittaamasta ihmisarvoa sen perusteella onko ihmisellä penis vai ei. Itsetuntoa kannattaa varmasti myös kohentaa. Noilla luuserimielipiteillä on tietenkin vaikea ympäristöstä positiivista palautetta saada.....
"eipä nuo sinun mielipiteesi kaukana toisten ihmisten elämän rajoittamisesta ja mahdollisuuksien kieltämisestä ole.. Kieltäydyt käskyttämästä naisia? Niin jos sinun tehtäväsi on käskyttää niitä maan matosia jotka armeijaan haluavat mennä mönkimään niin etkö kiellä niiltä naisilta mönkimisen jos et heitä käskytä? Sinä teet pelkästään itseäsi koskevan ratkaisun silloin jos et käskytä ketään eli jätät tehtäväsi. Jos et siedä naisia armeijassa niin älä SINÄ mene armeijaan."
- Paljonhan siitä on puhuttu. Nimittäin lainsäädännön eri asioista. Esimerkiksi Jehovan todistajien ei ole pakko käydä armeijaa.
- Jos ei osata järjestää sitä, että minä vakaumukseni mukaan en kykene olla armeijassa mielipiteideni tähden, niin kyllä minut voi vapauttaa tehtävästäni.
- Mikä sitten on järkevää. Kannattaako Suomen armeijan potkia satakiloinen järmy armeijasta.
Jos niin päätetään, niin sitten päätetään.
- Entä miesten mielipide?
Jos minun vaimoni kimppuun hyäkkäisi joukko rikollisia, ja joku mies astuisi vaimoani puolustamaan ja pieksisi koko rosvolauman, enkö minä tätä miestä kiittäisi?
Hänhän olisi pelastanut vaimoni ties mistä.
Kiittäisin. Minä kiittäisin siitä paljon. Että minä tarjoisin miehelle rahaa ja ruokalippuja ja tulisin muistamaan miestä hyvin lämmöllä ja arvostuksella.
En jaksa uskoa sitä, että monikaan mies minua vastaan kovin paljon ole. Ainakaan ne, ketkä rakastavat vaimojaan. Koska en tahdo, että kenenkään vaimolle käy huonosti.
Jos minun vaimolleni sattuisi joskus jotain käymään, en tiedä miten minä jaksaisin.
"Sinun ei tarvitse mennä sinne päättämään ketä SINÄ haluat käskyttää ja ketä et. Pysy poissa sieltä. Ihan samalla tavalla jos et siedä ulkomaalaisia Suomessa niin mene muualle."
"Tai jos et siedä nähdä homoja niin katso muualle. Ymmärrätkö yhtään, että joidenkin asioiden kanssa pitää elää? Se kun juuri tarkoittaa sitä toistenkin ihmisten vapautta. Kyllä varmasti moni joutuu katsomaan sormien läpi sinun naisten halveksumista."
Sen takia toivonkin mahdollisimman paljon kannanottoja.
"Jokaisella on oikeus mielipiteeseen."
"Joillakin ne ovat vain aika pureskelemattomia ja toisia ihmisiä loukkaavia."
"Suorastaan lapsellinen on ajatuksesi palkanmaksusta sen mukaan, onko työntekijällä perhettä vai ei. Hyvä luoja, kokoahan pyritään paremminkin pois täysin irrationaalisista palkanmaksuperusteista ja sinun mukaasi pitäisi ruveta laskemaan vielä ylimääräisiä suitakin!"
"Eiköhän sitä perheen tukemista varten ole muitakin järjestelmiä ja niiden kautta kannattaisi vastaisuudessakin tuollaiset hoitaa.."
"Ehkä elämänkokemus laajentaa hieman sinunkin piirejäsi ja lakkaat mittaamasta ihmisarvoa sen perusteella onko ihmisellä penis vai ei. Itsetuntoa kannattaa varmasti myös kohentaa. Noilla luuserimielipiteillä on tietenkin vaikea ympäristöstä positiivista palautetta saada....."
Toivoisinkin, että kaikki jotka ovat erimieltä kanssani sanoisivat sen suoraan.
Joku ei jaksa, joku ei halua. Jonkinlainen mielipide kuitenkin on. Sen voi sanoa suoraan.
Puhut paljon siitä ettet halua että kenenkään vaimolle käy huonosti. Et kai kuitenkaan sen enempää toivo että jonkun naisen miehelle kävisi huonosti.
Entä onko nainen arvokas vain siksi että hän voi olla jonkun miehen vaimo? Toisin sanoen: jos en ole naimisissa, minulle saa käydä huonosti koska ei ole niin paljon ihmisiä jotka jäisi kaipaamaan? (Usein kyllä näyttää siltä että monikin ajattelisi näin, myös miehistä. Ehkä se sitten on ihan hyväksyttyä.)
"Puhut paljon siitä ettet halua että kenenkään vaimolle käy huonosti. Et kai kuitenkaan sen enempää toivo että jonkun naisen miehelle kävisi huonosti."
En. Olen kyllä tästä jo aiemmin puhunut.
Vaikka miten on asevelvollisuus Suomessa, niin esimies asemassa tulee vapauttaa ne ketkä eivät ole valmiita sotimaan. Ei mikään käskyvalta oikeuta karkaavaa miestä ampumaan selkään. Siinä vaiheessa täytyy ottaa itse vastuu ja joko itse hyökätä tai perääntyä koko joukolla.
Eli en siis vaadi ketään toimimaan mitenkään muuten kuin mitä itsekin on tehnyt ja mihin itsekin on valmis.
Saman käskyvallan alla on itsekin. Kun minä vapaaehtoisjoukkoa itselleni valitsen, siinä on myös miehiä, jotka ovat ylempiarvoisia kuin minä itse.
Se on yksi olennainen osa koko touhua. (Mutta entä monen feministin mielestä? - Monet monet ajavat naisia armeijaan vaikka itse eivät ole sitä käyneet. Missä moraali ja etiikka?)
Tällä perusteella en ole mitenkään pakollisen asevelvollisuuden kannalla.
Sen sijaan kutsunnat tulisi edelleenkin pitää miehille. Siihen kutsuun jokainen mies vastaisi miten parhaaksi näkee.
"Entä onko nainen arvokas vain siksi että hän voi olla jonkun miehen vaimo? Toisin sanoen: jos en ole naimisissa, minulle saa käydä huonosti koska ei ole niin paljon ihmisiä jotka jäisi kaipaamaan? (Usein kyllä näyttää siltä että monikin ajattelisi näin, myös miehistä. Ehkä se sitten on ihan hyväksyttyä.)"
En ajattele näinkään. Minun mielestä sinullekaan ei saa käydä huonosti.
Olen huomannut naisista, että naisia on kahdenlaisia. Kun sanot saman asian näille molemmille naisille, eli tämän, minkä kohta lainausmerkeissä kerron, niin nämä naiset suhtautuvat siihen eritavalla.
"Sinun (nainen) elämäsi on paljon raskaampaa kuin minun (miehen). Sinulla on kuukautiskivut ja mahdolliset raskauskivut, minulla ei ole mitään."
Jatkuu...
"Anna minä vähän helpotan elämääsi."
Tässä vaiheessa nämä erilaiset naiset reagoivat eritavalla.
Toinen nainen närkästyy.
Toinen nainen hymyilee kun häntä huomioidaan.
On kohteliasta huomioida toisia, mutta kannattaisi yrittää miettiä millaista apua tarjoaa ja kenelle. Jotkut naiset tahtovat armeijaan. Jos yrität tehdä sen vaikeammaksi, et tee heille palvelusta vaikka sattuisitkin tarkoittamaan hyvää.
Siinä olet oikeassa ettei ketään saisi pakottaa sotimaan. Käytännössä tämän toteuttaminen voi joskus olla vaikeaa. Esimieskään ei yleensä saa itse valita joukkoaan.
"On kohteliasta huomioida toisia, mutta kannattaisi yrittää miettiä millaista apua tarjoaa ja kenelle. Jotkut naiset tahtovat armeijaan. Jos yrität tehdä sen vaikeammaksi, et tee heille palvelusta vaikka sattuisitkin tarkoittamaan hyvää."
- Entä myös se mitä he tekevät minulle? Hehän tekevät myös minun elämäni vaikeaksi.
- Entä ymmärtävätkö nämä armeijan naiset minun kantani?
Toivon että keskustelu jatkuu.
Vaikka minä miten itse kieltäydyn käskyttämästä naista -> Nainenhan voi silti käydä armeijan. En voi tätä kieltää millään tavalla. Tämä on jokaisen ihmisen oikeus. Jokaisella on oikeus tehdä mitä itse tahtoo.
"Siinä olet oikeassa ettei ketään saisi pakottaa sotimaan. Käytännössä tämän toteuttaminen voi joskus olla vaikeaa. Esimieskään ei yleensä saa itse valita joukkoaan."
- Ei niin mutta periaatteen mukaan esimiehet ovat sellaista sakkia joka kutsuu joukon armeijaan, nimenomaan tämä kutsu on miehille lähetetty.
Kun mies sitten astuu armeijaan, niin esimies olettaa että mies on siellä vapaasta tahdostaan.
Käytännössähän näin ei ikävä kyllä ole. Moni tulee armeijaan juuri ulkopuolisen paineen takia. Vailla minkäänlaista motivaatiota.
Näistä asioista ei puhuta liikaa. Moniko mieskään on vastannut kyselyyni Maanpuolustus alueella.
Ja se on perin ikävää, että armeijassa ei näistä asioista puhuta.
Eihän näistä asioista ole puhuttu juuri missään. Sen takia toivon kannanottoja, kaikenlaisia.
Vien keskustelun nyt maanpuolustus alueelle. Koska aihe koskettaa sitä eniten.
Toivon, että keskustelu jatkuu siellä.
Kiitos kaikista vastauksista.
Nämä kysymykset on tarkoitettu kaikille palstalaisille. Vastauksiasi odotellaan.
Korostan vielä, että kyseessä on gallup. Eli se on tarkoitus, että jokainen vastaa itse eikä kommentoi toisten vastauksia. Ja että kaikki vastaukset olisivat suoraan allekain ilman turhaa rönsyilyä. Niin kuin armeijassa olette tottuneet.
Ja nämä ovat jokaisen mielipiteitä. Aivan niin kuin esimerkiksi EU-gallup. Mielide siitä voi muuttua. Esim. Joskus olisin saattanut vastata siihen (EU-gallup) eritavalla mitä nyt.
1. Jos saisit aivan vapaasta tahdosta valita itsellesi sodanaikaisen ryhmän. Olettaen, että miehet sekä naiset olisivat saman kuntoisia. Muodostaisitko oman ryhmäsi
A) Pelkästään miehistä, miksi
B) Pelkästään naisista, miksi
C) Molemmista, miksi?
2. Voisitko kuvitella, että käskisit omaa tyttöystävääsi/vaimoa sodassa? -Kyllä vai ei?
3. Voisitko kuvitella, että käskisit ystäväsi vaimoa sodassa? -Kyllä vai ei?
Tämä on eettinen kysymys.
4. Esimies asemassa ollessasi otatko henkilökohtaisesti vastuun siitä, että jokaisen menehtyneen aviopuolisolle käyt kertomassa henkilökohtaiset surunvalittelut?