Tulin taas samaan johtopäätökseen kun mietin menneiltä vuosilta erinaisiä tapahtumia. Eräskin kerta kun tarjosin sulle jotain, mikä ei sitten kelvannutkaan. Kieltäytyminen ottamasta vastaan lahjaa on loukkaus.
Ajattelin silloin ja ajattelen vieläkin, että miten saatoit kehdata. Eihän siihen ole mitään muuta vastausta kuin se, etten ollut millään tavalla kiinnostava. Minua sai siis loukata, ehkä ihan tarkoituksella. Täytyy vain sanoa, että kyllähän tuollainen jäljen jättää.
Ajattelin silloin ja ajattelen vieläkin, että miten saatoit kehdata. Eihän siihen ole mitään muuta vastausta kuin se, etten ollut millään tavalla kiinnostava. Minua sai siis loukata, ehkä ihan tarkoituksella. Täytyy vain sanoa, että kyllähän tuollainen jäljen jättää.
Vastaukset 13
Vanhimmat
Tarjositko ihan suoraan?
Läsnäollessa. Kyllä.
Ai ok. Ei mulle.
Tästä tuli oma kokemus mieleen. Minä ajattelin, että herranenaika, ei hänen nyt tarvi mulle mitään. Onpa paha mieli, jos hän otti sen pahalla. 😪
Lisäksi kun olin jo ihastunut, minua jännitti ajatuksenakin jo. Olinpa muuten törppö, nyt kun ajattelee. Voi ei.
Millainen lahja?
Liittyikö tilanteeseen jotain vaikeutta, selvittämätöntä ristiriitaa, väärinkäsitystä, häpeällisyyttä tms?
Sinunkin tapauksessa on voinut käydä vain väärinkäsitys.
Nainen kieltäytyi aika jyrkästi ottamasta vastaan lahjaani. No, liittyihän siihen jokin lieventävä asianhaara, mutta sitä en voi kertoa.
Mitä sanoi?
En tarkoittanut mitenkään pahalla. Anteeksi.
Eipä näitä halua muistella. Sanoi, ettei hän ota viittoen torjuvasti käsillään, ja että antaisin jollekin muulle. Jotain sinne päin.
Noinhan se meni osapuilleen. Pyydän joka tapauksessa anteeksi. Olin törppö, koska jännitti.
Se asia on jo annettu anteeksi. En jää kantamaan kaunaa, mutta jäljelle jää silti haava, joka kirveltää aika ajoin, varsinkin jos ja niinä hetkinä, kun päälle tulee uusia pettymyksiä.