Kun tuomari julistaa syytetyn syyttömäksi ja sanoo, että tämä voi poistua oikeussalista vapaana kansalaisena, tuomarin julistama vapauttava tuomio on eri asia kuin se, kun syytetty kuulee tuomarin sanat ja tajuaa, mitä on tapahtunut.
Tuomari on se, jolla on valtuudet tuomita ja armahtaa, ja vapauttavat sanat, jotka hän lausuu ja jotka ratkaisevat syytetyn kohtalon, lähtevät tuomarin suusta.
Syytetyllä ei ole asiassa minkäänlaisia valtuuksia, eikä hän lausu mitään sanoja vaan ainoastaan vastaanottaa passiivisena korvillaan ääniaallot, jotka noita sanoja kantavat, ja sisäistää kuulemansa aivoillaan.
Tuomarin sanat muodostavat vapauttavan tuomion ja syytetyn kuuloaistimus ja aivotoiminta tuon tuomion vastaanottamisen, joka ei ole yhtikäs mitään muuta kuin sitä, että hän ymmärtää kuulemansa sanat.
Vapauttava tuomio ei tapahdu eikä astu voimaan sillä hetkellä, kun syytetyn ymmärrys vastaanottaa asian, vaan tuomarin sanojen lausumisen hetkellä. Syytetyn YMMÄRRYKSEN MOITTEETTOMALLA TOIMINNALLA ei ole minkäänlaista lainvoimaa eikä päätäntävaltaa.
Kun Jumala sovitti koko maailman itsensä kanssa Ihmisen Pojassa Jeesuksessa Kristuksessa, hän julisti kaikkien ihmisten kaikki synnit anteeksiannetuiksi. Koko maailma tuli tuossa hetkessä saatetuksi sovintoon Jumalan kanssa. Jumalan Karitsa otti tuossa hetkessä pois koko maailman synnin.
Tämä vapauttava tuomio astui voimaan hetkenä, jolloin Jeesus antoi henkensä vapaaehtoisesti koko maailman lunnaiksi. Kaikkivaltias Jumala löi asian sinetiksi nuijalla pöytään herättämällä Jeesuksen kuolleista.
Tämä on evankeliumi, ilouutinen, sovituksen sana.
Kun ihminen kuulee tämän ilouutisen ja uskoo siihen, hän "pelastuu". Alkukielessä pelastumiseksi suomennettu sana tarkoittaa tervehtymistä ja eheytymistä ja järkiinsä tulemista, ei sen kummempaa.
Eli kun ymmärykseltään pimentynyt, Jumalasta vieraantunut ja pois poikennut ihminen vastaanottaa sovituksen sanan samalla tavoin kuin syytetty vastaanottaa oikeussalissa korvillaan ja ymmärryksellään tuomarin vapauttavat sanat, sovituksen sanoman kuulija ei suinkaan tuossa hetkessä saa syntejään anteeksi ja tule sovitetuksi Jumalan kanssa, vaan hän ainoastaan vastaanottaa tiedon siitä, että hän on jo saanut syntinsä anteeksi ja tullut sovitetuksi Jumalan kanssa - samalla tavoin kuin syytetty oikeussalissa vastaanottaa korvillaan ja aivoillaan eli sisäistää tuomarin jo aiemmin tekemän päätöksen hänen syyttömyydestään.
Yhtä vähän kuin syytettynä olleen kuuloaistimuksella ja ymmärryskyvyllä on mitään tekemistä tuomarin päätöksen ja sanojen lainvoimaisuuden kanssa oikeussalissa, yhtä vähän on sovituksen sanan kuulemisella ja sen vastaanottamisella mitään tekemistä sen kanssa, että Jumala sovitti jo koko maailman Jeesuksessa Kristuksessa.
Ihmisen uskoontulo, "pelastuminen" ei ole yhtään mitään sen kummempaa eikä enempää kuin sitä, että ihminen kuulee ja ymmärtää Jumalan jo sovittaneen koko maailman itsensä kanssa Jeesuksessa Kristuksessa.
Tuomari on se, jolla on valtuudet tuomita ja armahtaa, ja vapauttavat sanat, jotka hän lausuu ja jotka ratkaisevat syytetyn kohtalon, lähtevät tuomarin suusta.
Syytetyllä ei ole asiassa minkäänlaisia valtuuksia, eikä hän lausu mitään sanoja vaan ainoastaan vastaanottaa passiivisena korvillaan ääniaallot, jotka noita sanoja kantavat, ja sisäistää kuulemansa aivoillaan.
Tuomarin sanat muodostavat vapauttavan tuomion ja syytetyn kuuloaistimus ja aivotoiminta tuon tuomion vastaanottamisen, joka ei ole yhtikäs mitään muuta kuin sitä, että hän ymmärtää kuulemansa sanat.
Vapauttava tuomio ei tapahdu eikä astu voimaan sillä hetkellä, kun syytetyn ymmärrys vastaanottaa asian, vaan tuomarin sanojen lausumisen hetkellä. Syytetyn YMMÄRRYKSEN MOITTEETTOMALLA TOIMINNALLA ei ole minkäänlaista lainvoimaa eikä päätäntävaltaa.
Kun Jumala sovitti koko maailman itsensä kanssa Ihmisen Pojassa Jeesuksessa Kristuksessa, hän julisti kaikkien ihmisten kaikki synnit anteeksiannetuiksi. Koko maailma tuli tuossa hetkessä saatetuksi sovintoon Jumalan kanssa. Jumalan Karitsa otti tuossa hetkessä pois koko maailman synnin.
Tämä vapauttava tuomio astui voimaan hetkenä, jolloin Jeesus antoi henkensä vapaaehtoisesti koko maailman lunnaiksi. Kaikkivaltias Jumala löi asian sinetiksi nuijalla pöytään herättämällä Jeesuksen kuolleista.
Tämä on evankeliumi, ilouutinen, sovituksen sana.
Kun ihminen kuulee tämän ilouutisen ja uskoo siihen, hän "pelastuu". Alkukielessä pelastumiseksi suomennettu sana tarkoittaa tervehtymistä ja eheytymistä ja järkiinsä tulemista, ei sen kummempaa.
Eli kun ymmärykseltään pimentynyt, Jumalasta vieraantunut ja pois poikennut ihminen vastaanottaa sovituksen sanan samalla tavoin kuin syytetty vastaanottaa oikeussalissa korvillaan ja ymmärryksellään tuomarin vapauttavat sanat, sovituksen sanoman kuulija ei suinkaan tuossa hetkessä saa syntejään anteeksi ja tule sovitetuksi Jumalan kanssa, vaan hän ainoastaan vastaanottaa tiedon siitä, että hän on jo saanut syntinsä anteeksi ja tullut sovitetuksi Jumalan kanssa - samalla tavoin kuin syytetty oikeussalissa vastaanottaa korvillaan ja aivoillaan eli sisäistää tuomarin jo aiemmin tekemän päätöksen hänen syyttömyydestään.
Yhtä vähän kuin syytettynä olleen kuuloaistimuksella ja ymmärryskyvyllä on mitään tekemistä tuomarin päätöksen ja sanojen lainvoimaisuuden kanssa oikeussalissa, yhtä vähän on sovituksen sanan kuulemisella ja sen vastaanottamisella mitään tekemistä sen kanssa, että Jumala sovitti jo koko maailman Jeesuksessa Kristuksessa.
Ihmisen uskoontulo, "pelastuminen" ei ole yhtään mitään sen kummempaa eikä enempää kuin sitä, että ihminen kuulee ja ymmärtää Jumalan jo sovittaneen koko maailman itsensä kanssa Jeesuksessa Kristuksessa.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Ei se vapauttava tuomio pitäisi olla edes riippuvainen siitä kuuleeko syytetty sitä vai ei, vaan hukkuuko tuomarin sanat salin hälinään. Ei senkään pitäisi vaikuttaa mitään tuomioon, vaan jos se vapauttava, niin se on vapauttava kuuli tuomittu sen vai en. Eihän tuomarilla muutoin olisi tuomiovaltaa, vaan se olisi kuulijalla.
Meidät on kyllä vapautettu tuomiosta, mutta vasta sen jälkeen kun olemme Hengessä tehneet liiton Jumalan kanssa. Siinä Jeesus mahdollistaa anteeksiannon, mutta ei vapauta tuomiosta etupainotteisesti, vaan siihen tarvitaan Pyhä Henki, jonka Jumala lahjoittaa armossaan ja joka suojaa meitä tuomiolta. Eihän Jumala tuomitsisi sitä mikä on osa Häntä. Ihmisen tehtäväksi jää vain nöyränä palvelijana vaalia että tuo Henki säilyy hänessä eikä epäusko tai muu sitä karkoita hänestä ja projektia pidä aloittaa uudestaan tai että hän vain luulee olevansa Hengessä pelastettu.
Ei se vapauttava tuomio siitä riipukaan; Jumala sovitti koko maailman itsensä kanssa Kristuksessa, kuulipa joku tuosta sovituksesta tai ei tai uskopia joku siihen tai ei.
Siksi tuo sinun jälkimmäinen kappaleesi on täyttä hevonpaskaa.
Sitten meillä ei ole mitään huolta meidät on sovitettu ja voimme hurmostella tai tehdä mitä tahansa, niin homma on kunnossa. Turhaan idiootit vaivaavat itseään niitä torjuakseen.
Tietoisuus sitä, että sovitus kattaa koko maailman, on evankeliumin julistuksen pohjalla.
Paavali julistri historiallista faktaa:
KOKO MAAILMA ON SOVITETTU JUMALAN KANSSA JEESUKSESSA KRISTUKSESSA.
Tästa historiallisesta faktasta kertominen/tiedottaminen ON evankeliumin julistamista.
Paavali rohkaisee ja kehottaa jumaliseen elämään niitä, jotka uskovat tuo(ho)n uutise(e)n sellaisenaan, EI NIITÄ, JOTKA TOTEAVAT UUTISEN KUULTUAAN:
"Sitten meillä ei ole mitään huolta meidät on sovitettu ja voimme hurmostella tai tehdä mitä tahansa, niin homma on kunnossa. Turhaan idiootit vaivaavat itseään niitä torjuakseen."
Joten ole huoleti, Paavali ei tuhlannut energiaansa niihin, jotka naureskelivat ja paskoivat sovituksen sanan päälle. Voit olla rauhassa piittaamatta Paavalin muista kirjoituksista, kun et lotkauta korvaasi hänen evankeliumillekaan.
Ei sillä sovituksen sanalla ole mitään merkitystä. Se vain teologiaa, pelkkää teologiaa jolla ei ole mitään vaikutusta. Eikä sellaista korvakuulosovitusta tarjottua alkuseurakunnalle.
Ihminen pääsee sovintoon Jumalan kanssa vain hengessä. Jeesuksen kautta hengessä tuo sovitus on. mahdollinen ja Jumala armossaan suo sen ihmiselle. Ei itse sitä oivalla, että näinhän tämän on pakko olla ja näin minä olen tietävin uskova maan päällä.
>>>>"vain hengessä"<<<
"älkää kaikkia henkiä uskoko " 1 Joh: 4: 1
Raamattu:
"Pyhitä heidät totuudessa , sinun SANASI on totuus" Joh: 17: 17
raamattu ei sano , että henki on totuus , vaan Jumalan Sana on totuus.
Emme etsi totuutta, vaan sitä sovitusta. Kristuksessa meidät kaikki on sovitettu, mutta vain Jumalan Hengen kautta se tulee osaksemme. Sen kautta meille tulee Jumalan lapseus ja olemme kanssaperillisiä kuten Raamattu opettaa. Ja vain lapset voivat olla perillisiä ja vain hengen yhteydessä pääsee Jumalan lapsen asemaan kuten Raamatussa Paavali opettaa.
Mutta jos haluaa asiaa väen väkisin vastustaa eikä halua saada sovitusta itselleen, niin se on jokaisen henkilökohtainen ongelma. Ei se ole muiden murhe.
Veisaa sinä tuota värssyäsi, jossa sinä ja sinun hengellinen kokemuksesi on universumin keskipiste.
Minä ajattelin kuunnella apostoli Paavalia, jonka mukaan universumin keskipiste on Jeesus Kristus ristiinnaulittuna eikä yksittäisten uskovien elämykset ja kokemukset, jotka he siunaavat hokemalla Pyhän Hengen osuutta juuri siinä omassa kokemuksessaan. Tuollaista megalomaanista minä-keskeisyyttä ei voi oikein muuksi kutsua kuin vauvauskovaisuudeksi.
>>>"Jumalan Hengen kautta"<<<
kristillisessä , KASTEESSA: "Henki JA vesi JA veri , ja ne kolme yhdessä ovat" 1 Joh: 5: 8
"kukin teistä KASTEEN Jeesuksen Kristuksen nimeen syntienne anteeksisaamiseksi , SILLOIN
te saatte Pyhän Hengen LAHJAN" Apt: 2: 38
ei niitä henkiä kutsuta mihinkään "umpimähkään ilmaan hosuen" 1 Kor: 9