Politiikassa on nyt vilkkaampaa

Edellisen avaukseni 20.10. – siis kaksi viikkoa sitten – tein otsikolla ”Politiikassa on nyt hiljaisempaa”. Samana päivänä heitin sille avaukselle edellisen viestini. Kahteen viikkoon en ole täällä käynyt. Sille on syitänsä, niistä lopuksi. Ensiksi nyt tämän avaukseni aihepiiriin:

Työmarkkinoilla tapahtuu ensi viikolla päivän kestäviä työnseisauksia. En kiistä asemaansa tyytymättömien työntekijöiden oikeuksia sellaisiin, mutta niiden takana eivät nyt ole edes heidän ammattiliittonsa. SAK on kyllä jo ilmoittanut, että jos sen jäsenten palkkaukseen ei saada huomattavaa parannusta liitto panee toimeen yleislakon. Se olisi kyllä katastrofi monien alojen tuotannolle ja sitä kautta koko talouselämälle ja mahdollisesti pitkittyessään koko maallemme ja kansalaisillemme. Toivottavasti työnantajien ja työntekijöiden liitot pääsevät ennen helmikuuta molempia osapuolia edes jotenkin tyydyttäviin sopimuksiin. Siinä saatettaisiin tarvita hallituksenkin apua; toivottavasti sillä on halua sellaiseen.

Hyvä uutinen poliittisella alueella tapahtuneesta on tuo Suomen ja USA:n välinen yhteistyösopimus. Yhdysvaltalaisia sotilasjoukkoja aseineen ja kalusteineen tullaan ilmeisesti sijoittamaan Suomen jalkaväen ja ilmavoimien varuskuntiin ja myös sotasatamiimme Pansioon ja Upinniemeen. Noissa paikoissa sitten USA:n sotilaat sitten yhdessä meidän sotilaittemme kanssa harjoittelevat tässä tilanteessa tarpeelliseksi nähtävää. Ei tarvinne arvuutella mikä on se harjoituksissa viholliseksi koettu taho.

Hienoa, että sain vielä kokea maamme olevan tuvassa ainoalta sitä uhkaavalta taholta niin, ettei se uskalla ryhtyä samaan kuin Ukrainassa. En ainakaan enää hyvin rajallisena elinaikanani tarvitse nähdä maassamme sellaisia tuhoja, joiden jälkiä näin rauhanturvaajajoukoissa Kyproksella, Siinailla ja Golanilla. Uskon, että sellaisia ei tarvitse täällä nähdä minua nuorempienkaan, ei jälkeläistenikään.

xxxxxxxxxxx

Sitten poissaoloni syistä: En täällä juurikaan enää viikolla käy, mutta aina olen perjantaisin käynyt viikonlopputoivotukseni jättämässä. Viime viikolla jäi niin tekemättä. Jo alkuviikosta minulle alkoi tulla samoja vaivoja, jotka jo 1998 johtivat ohitusleikkaukseen ja 2017 pallolaajennukseen. Verenpainekin huiteli korkeuksissa. Kävin sitten lääkärissä, joka ei onneksi passittanut minua sairaalaan vaan antoi lisälääkitystä ja kehotuksen välttää kaikkea rasitusta. Niin tein ja viime viikonlopunkin vietin enimmäkseen ihan vuodelevossa. Verenpaineeni mittasin monta kertaa päivittäin ja vähitellen se normalisoituikin niin, että keskiviikkona kävin jo lenkillä ja eilen olin taas viikkojumpassani. Tänään kävin jo kaupassa tekemässä viikko-ostokseni jotka viime viikonloppuna jouduin tilaamaan toimituksena kotiini. Joten eiköhän tämä taas tästä…

Käyn illemmalla vilkaisemassa avaukselleni mahdollisesti tullutta ja jos on tullut asiallista, siihen mielelläni tartun. Vaikkei olisi tullutkaan käyn joka tapauksessa silloin vielä esittämässä viikonlopputoivotukseni.